Ero sivun ”Voikukat” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
ei viittaa mihinkään tiettyyn lajiin
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 18: Rivi 18:
| commons = Taraxacum
| commons = Taraxacum
}}
}}
'''Voikukat''' (''Taraxacum'') on [[asterikasvit|asterikasveihin]] kuuluva kasvisuku. Voikukka on usein [[rikkaruoho]]na pidetty [[monivuotinen kasvi]], joka leviää tehokkaasti [[siemen]]tensä avulla. Voikukka on kuitenkin myös [[kauppayrtti]]. Ympäri maailmaa ja myös Suomessa tavataan monia voikukan [[Pikkulaji|pikkulajeja]], joiden väliset erot saattavat olla erittäin vähäisiä.
'''Voikukat''' (''Taraxacum'') on [[asterikasvit|asterikasveihin]] kuuluva kasvisuku. Voikukat ovat usein [[rikkaruoho]]ina pidettyjä [[monivuotinen kasvi|monivuotisia kasveja]], jotka leviävät tehokkaasti [[siemen]]tensä avulla. Voikukka on kuitenkin myös [[kauppayrtti]]. Ympäri maailmaa ja myös Suomessa tavataan monia voikukan [[pikkulaji|pikkulajeja]], joiden väliset erot saattavat olla erittäin vähäisiä.


== Kuvaus ==
== Kuvaus ==
[[Tiedosto:Bombus ruderarius - Taraxacum officinale - Keila.jpg|pienoiskuva]]
[[Tiedosto:Bombus ruderarius - Taraxacum officinale - Keila.jpg|pienoiskuva|[[Mustakimalainen]] (''Bombus ruderarius'') voikukalla]]
Voikukan [[lehti (kasvitiede)|lehdet]] ovat noin 5–25 senttimetriä pitkiä ja muodostavat tiheän ruusukkeen, joka tukahduttaa muita kasveja ja jonka keskeltä nousee yksi tai useampi, maitomaista nestettä sisältävä [[varsi]] 4–30 cm:n korkeuteen. Lehdet ovat varjoisemmissa paikoissa sileäreunaisempia ja aurinkoisemmissa paikoissa jopa huomattavan sakarareunaisia.
Voikukan [[lehti (kasvitiede)|lehdet]] ovat noin 5–25 senttimetriä pitkiä ja muodostavat tiheän [[lehtiruusuke|ruusukkeen]], joka tukahduttaa muita kasveja. Ruusukkeen keskeltä nousee yksi tai useampi, maitomaista nestettä sisältävä [[varsi]] 4–30 cm:n korkeuteen. Lehdet ovat varjoisemmissa paikoissa sileäreunaisempia ja aurinkoisemmissa paikoissa jopa huomattavan sakarareunaisia.


Jokaisen varren päässä on halkaisijaltaan 2–5 cm oleva kirkkaankeltainen [[kukinto]], [[mykerö]], joka on päivällä avoin ja sulkeutuu yön ajaksi. Mykerö muistuttaa ulkonäöltään yhtä [[kukka]]a, mutta on itse asiassa muodostunut useista sadoista pienistä kukista, joista jokaisessa on kaikki tavallisen kukan osat: terälehdet, verholehdet, [[hede|heteet]] ja [[emi]].<ref name=kasvioppi>{{Kirjaviite | Tekijä = Jorma Soveri, Arvi Ulvinen & Reino Kalliola | Nimeke = Kasvioppi | Sivu = 12 | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1969}}</ref> [[Teriö]]n muodostaa viisi keltaista, yhteen kasvanutta kapeaa terälehteä, jotka osoittavat samaan suuntaan ja muodostavat kielimäisen teriön. Kukkien teriöt ovatkin mykerön näkyvin osa. Niiden alla ovat valkoiset haivenmaiset [[verhiö|verholehdet]], jotka jäävät mykerön sisään piiloon. Alimpana verholehtien alla on [[sikiäin]]. Emin vartalo ulottuu koko kukan läpi, ja kaksihaarainen [[luotti]] on ylimpänä terälehtien yläpuolella. Heteiden ponnet ovat osittain kasvaneet yhteen ja muodostavat torven emin vartalon ympärille.<ref name=kasvioppi /> Mykerön alla on vielä joukko vihreitä [[suojuslehti]]ä<ref name=kasvioppi />, jotka muistuttavat yksinkertaisten kukkien verholehtiä, mutta eivät kuulu mihinkään mykerön kukista.
Jokaisen varren päässä on halkaisijaltaan 2–5 cm oleva kirkkaankeltainen [[kukinto]], [[mykerö]], joka on päivällä avoin ja sulkeutuu yön ajaksi. Mykerö muistuttaa ulkonäöltään yhtä [[kukka]]a, mutta on itse asiassa muodostunut useista sadoista pienistä kukista, joista jokaisessa on kaikki tavallisen kukan osat: terälehdet, verholehdet, [[hede|heteet]] ja [[emi]].<ref name=kasvioppi>{{Kirjaviite | Tekijä = Jorma Soveri, Arvi Ulvinen & Reino Kalliola | Nimeke = Kasvioppi | Sivu = 12 | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1969}}</ref> [[Teriö]]n muodostaa viisi keltaista, yhteen kasvanutta kapeaa terälehteä, jotka osoittavat samaan suuntaan ja muodostavat kielimäisen teriön. Kukkien teriöt ovatkin mykerön näkyvin osa. Niiden alla ovat valkoiset haivenmaiset [[verhiö|verholehdet]], jotka jäävät mykerön sisään piiloon. Alimpana verholehtien alla on [[sikiäin]]. Emin vartalo ulottuu koko kukan läpi, ja kaksihaarainen [[luotti]] on ylimpänä terälehtien yläpuolella. Heteiden ponnet ovat osittain kasvaneet yhteen ja muodostavat torven emin vartalon ympärille.<ref name=kasvioppi /> Mykerön alla on vielä joukko vihreitä [[suojuslehti]]ä<ref name=kasvioppi />, jotka muistuttavat yksinkertaisten kukkien verholehtiä, mutta eivät kuulu mihinkään mykerön kukista.


Suurin osa voikukista lisääntyy [[apomiksia|apomiktisesti]] eli ilman pölytystä kehittyneistä siemenistä.<ref name=luontoportti>{{Verkkoviite | osoite = http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/voikukat | nimeke = Luontoportti: Voikukat (''Taraxacum'') | viitattu = 17.2.2016 }}</ref> Kun sikiäin kypsyy [[pähkylä]]hedelmäksi, kukka lakastuu, mutta pähkylän lisäksi myös haiven­mainen verhiö jää jäljelle, jolloin koko mykeröstä tulee valkoinen haivenpallo.<ref name=kasvioppi /> Haivenet toimivat ikään kuin laskuvarjona, jonka avulla pähkylät ja niissä olevat [[siemen]]et voivat [[tuuli|tuulen]] mukana kulkeutua pitkänkin matkan päähän uusiin kasvu­paikkoihin.<ref name=kasvioppi />
Suurin osa voikukista lisääntyy [[apomiksia|apomiktisesti]] eli ilman pölytystä kehittyneistä siemenistä.<ref name=luontoportti>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/voikukat | Nimeke = Luontoportti: Voikukat (''Taraxacum'') | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Luontoportti | Julkaisija = | Viitattu = 17.2.2016}}</ref> Kun sikiäin kypsyy [[pähkylä]]hedelmäksi, kukka lakastuu, mutta pähkylän lisäksi myös haiven­mainen verhiö jää jäljelle, jolloin koko mykeröstä tulee valkoinen haivenpallo.<ref name=kasvioppi /> [[Lenninhaiven|Haivenet]] toimivat ikään kuin laskuvarjoina, joiden avulla pähkylät ja niissä olevat [[siemen]]et voivat [[tuuli|tuulen]] mukana kulkeutua pitkänkin matkan päähän uusiin kasvu­paikkoihin.<ref name=kasvioppi />


== Elinympäristö ==
== Elinympäristö ==
Rivi 34: Rivi 34:


== Voikukkien taksonomiasta ==
== Voikukkien taksonomiasta ==
Voikukkien [[Suku (biologia)|suku]] on erittäin monimutkainen täsmällisen lajinmäärityksen suhteen. Vaikka kasvit leviävät voimakkaasti suvullisesti, on voikukan suvussa runsaasti [[apomiksia|apomiktisia]] pikkulajeja, [[alalaji|alalajeja]] ja lajiryhmiä, joiden keskinäinen sukulaisuus on vaikeasti määritettävissä. Jo [[Pohjoismaat|Pohjoismaissa]] arvellaan olevan noin 900 pikkulajia 14 ryhmässä.<ref>Mossberg & Stenberg, Suuri Pohjolan kasvio, s. 662</ref> [[Suomi|Suomestakin]] pikkulajeja löytyy yli 500<ref>Neil Fletcher: ''Kukat'', WSOY, 2005</ref>.
Voikukkien [[suku (biologia)|suku]] on erittäin monimutkainen täsmällisen lajinmäärityksen suhteen. Vaikka kasvit leviävät voimakkaasti suvullisesti, on voikukan suvussa runsaasti [[apomiksia|apomiktisia]] [[pikkulaji|pikkulajeja]], [[alalaji|alalajeja]] ja [[lajiryhmä|lajiryhmiä]], joiden keskinäinen sukulaisuus on vaikeasti määritettävissä. Jo [[Pohjoismaat|Pohjoismaissa]] arvellaan olevan noin 900 pikkulajia 14 ryhmässä.<ref>Mossberg & Stenberg, Suuri Pohjolan kasvio, s. 662</ref> [[Suomi|Suomestakin]] pikkulajeja löytyy yli 500<ref>Neil Fletcher: ''Kukat'', WSOY, 2005</ref>.


=== Pohjoismaissa esiintyvät lajiryhmät ===
=== Pohjoismaissa esiintyvät lajiryhmät ===
Rivi 116: Rivi 116:


== Voikukan hyötykäyttö ==
== Voikukan hyötykäyttö ==
Voikukkaa pidetään pääsääntöisesti rikkakasvina, mutta sitä käytetään sekä ruokana että lääkkeenä.<ref name="IUCN"/> Voikukasta voi hyödyntää kaikki osat. Lehdet sopivat esimerkiksi salaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin ja kuivattuina yrttijuomiin. Voikukan nuppuja puolestaan voidaan käyttää kasvilisäkkeenä, tai ne voidaan myös marinoida.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.martat.fi/marttakoulu/sesongin-ruoka-aineet/luonnonyrtit/voikukka/| Nimeke = Voikukka| Julkaisija = Martat| Viitattu = 21.3.2021}}</ref> Voikukka sisältää myös paljon [[C-vitamiini|C-]] ja [[A-vitamiini|A-vitamiineja]], [[kalsium]]ia, [[rauta]]a ja muita kivennäisaineita. Lehdet sisältävät muun muassa [[luteoliini]]a, [[apigeniini]]a ja apigeniiniglykosideja. [[Saksa]]ssa käytettiin molempien maailmansotien aikaan kuivattua voikukkaa [[kahvi]]n korvikkeena.<ref>Windridge Charles & Cheng Kam Fong: Tong Sing, Kiinalaisen viisauden kirja (2000 Tammi)</ref> Samoin tehtiin myös Suomessa sota-aikoina. Voikukan juuri sisältää jopa 25&nbsp;% [[inuliini]]-nimistä tärkkelystä, josta sotien aikana on valmistettu myös alkoholia.
Voikukkaa pidetään pääsääntöisesti rikkakasvina, mutta sitä käytetään sekä ruokana että lääkkeenä.<ref name="IUCN"/> Voikukasta voi hyödyntää kaikki osat. Lehdet sopivat esimerkiksi salaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin ja kuivattuina yrttijuomiin. Voikukan nuppuja puolestaan voidaan käyttää kasvilisäkkeenä, tai ne voidaan myös marinoida.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.martat.fi/marttakoulu/sesongin-ruoka-aineet/luonnonyrtit/voikukka/ | Nimeke = Voikukka | Julkaisija = Martat | Viitattu = 21.3.2021}}</ref> Voikukka sisältää myös paljon [[C-vitamiini|C-]] ja [[A-vitamiini|A-vitamiineja]], [[kalsium]]ia, [[rauta]]a ja muita kivennäisaineita. Lehdet sisältävät muun muassa [[luteoliini]]a, [[apigeniini]]a ja apigeniiniglykosideja. [[Saksa]]ssa käytettiin molempien maailmansotien aikaan kuivattua voikukkaa [[kahvi]]n korvikkeena.<ref>Windridge Charles & Cheng Kam Fong: Tong Sing, Kiinalaisen viisauden kirja (2000 Tammi)</ref> Samoin tehtiin myös Suomessa sota-aikoina. Voikukan juuri sisältää jopa 25&nbsp;% [[inuliini]]-nimistä tärkkelystä, josta sotien aikana on valmistettu myös alkoholia.


[[Villa]]n [[värjäys|värjäyksessä]] voikukan tuoreista kukista saadaan [[aluna]]lla [[puretus|purettamalla]] [[punainen|punaista]] ja [[keltainen|keltaista]] sekä juurista samalla puretusaineella oranssinkeltaista [[väri]]ä. Ilman puretusainetta voikukan juurista saadaan magentanpunaista ja kuparinruskeaa väriä. [[Irlanti|Irlannissa]] voikukkaa on käytetty myös [[violetti|violetiksi]] värjäämiseen.
[[Villa]]n [[värjäys|värjäyksessä]] voikukan tuoreista kukista saadaan [[aluna]]lla [[puretus|purettamalla]] [[punainen|punaista]] ja [[keltainen|keltaista]] sekä juurista samalla puretusaineella oranssinkeltaista [[väri]]ä. Ilman puretusainetta voikukan juurista saadaan magentanpunaista ja kuparinruskeaa väriä. [[Irlanti|Irlannissa]] voikukkaa on käytetty myös [[violetti|violetiksi]] värjäämiseen.
Rivi 165: Rivi 165:
{{Taksopalkki}}
{{Taksopalkki}}
[[Luokka:Voikukat|*]]
[[Luokka:Voikukat|*]]
[[Luokka:Värikasvit]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]

Versio 28. toukokuuta 2023 kello 12.05

Voikukat
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Cichorioideae
Suku: Voikukat
Taraxacum
G.H.Weber ex Wiggers
Katso myös

  Voikukat Wikispeciesissä
  Voikukat Commonsissa

Voikukat (Taraxacum) on asterikasveihin kuuluva kasvisuku. Voikukat ovat usein rikkaruohoina pidettyjä monivuotisia kasveja, jotka leviävät tehokkaasti siementensä avulla. Voikukka on kuitenkin myös kauppayrtti. Ympäri maailmaa ja myös Suomessa tavataan monia voikukan pikkulajeja, joiden väliset erot saattavat olla erittäin vähäisiä.

Kuvaus

Mustakimalainen (Bombus ruderarius) voikukalla

Voikukan lehdet ovat noin 5–25 senttimetriä pitkiä ja muodostavat tiheän ruusukkeen, joka tukahduttaa muita kasveja. Ruusukkeen keskeltä nousee yksi tai useampi, maitomaista nestettä sisältävä varsi 4–30 cm:n korkeuteen. Lehdet ovat varjoisemmissa paikoissa sileäreunaisempia ja aurinkoisemmissa paikoissa jopa huomattavan sakarareunaisia.

Jokaisen varren päässä on halkaisijaltaan 2–5 cm oleva kirkkaankeltainen kukinto, mykerö, joka on päivällä avoin ja sulkeutuu yön ajaksi. Mykerö muistuttaa ulkonäöltään yhtä kukkaa, mutta on itse asiassa muodostunut useista sadoista pienistä kukista, joista jokaisessa on kaikki tavallisen kukan osat: terälehdet, verholehdet, heteet ja emi.[1] Teriön muodostaa viisi keltaista, yhteen kasvanutta kapeaa terälehteä, jotka osoittavat samaan suuntaan ja muodostavat kielimäisen teriön. Kukkien teriöt ovatkin mykerön näkyvin osa. Niiden alla ovat valkoiset haivenmaiset verholehdet, jotka jäävät mykerön sisään piiloon. Alimpana verholehtien alla on sikiäin. Emin vartalo ulottuu koko kukan läpi, ja kaksihaarainen luotti on ylimpänä terälehtien yläpuolella. Heteiden ponnet ovat osittain kasvaneet yhteen ja muodostavat torven emin vartalon ympärille.[1] Mykerön alla on vielä joukko vihreitä suojuslehtiä[1], jotka muistuttavat yksinkertaisten kukkien verholehtiä, mutta eivät kuulu mihinkään mykerön kukista.

Suurin osa voikukista lisääntyy apomiktisesti eli ilman pölytystä kehittyneistä siemenistä.[2] Kun sikiäin kypsyy pähkylähedelmäksi, kukka lakastuu, mutta pähkylän lisäksi myös haiven­mainen verhiö jää jäljelle, jolloin koko mykeröstä tulee valkoinen haivenpallo.[1] Haivenet toimivat ikään kuin laskuvarjoina, joiden avulla pähkylät ja niissä olevat siemenet voivat tuulen mukana kulkeutua pitkänkin matkan päähän uusiin kasvu­paikkoihin.[1]

Elinympäristö

Voikukka kasvaa monissa paikoissa rikkakasvina, ja sitä tavataankin ihmisen muokkaamissa ympäristöissä, kuten nurmikoilla, polkujen varsilla, joutomailla, niityillä ja teiden varsilla. Voikukkia kasvaa kuitenkin myös luonnollisissa tai puoliluonnollisissa elinympäristöissä, kuten soilla, hiekkadyyneillä ja kalkkipitoisilla ruohomailla.[3]

Voikukat eivät ole kovin vaativia kasvuympäristön suhteen. Ne suosivat valoisia, kuivia alueita. Voikukat saattavat kasvaa kuivalla puoliaavikolla, tunturissa tai jäätikön reunalla. Tunturissa viihtyvät tunturivoikukka ja atlantinvoikukka; napa-alueella kasvaa valkoisen lumivoikukan (Taraxacum arcticum) lisäksi muitakin voikukkalajeja[4].

Voikukkien taksonomiasta

Voikukkien suku on erittäin monimutkainen täsmällisen lajinmäärityksen suhteen. Vaikka kasvit leviävät voimakkaasti suvullisesti, on voikukan suvussa runsaasti apomiktisia pikkulajeja, alalajeja ja lajiryhmiä, joiden keskinäinen sukulaisuus on vaikeasti määritettävissä. Jo Pohjoismaissa arvellaan olevan noin 900 pikkulajia 14 ryhmässä.[5] Suomestakin pikkulajeja löytyy yli 500[6].

Pohjoismaissa esiintyvät lajiryhmät

Lajeja

[7]

Voikukan hyötykäyttö

Voikukkaa pidetään pääsääntöisesti rikkakasvina, mutta sitä käytetään sekä ruokana että lääkkeenä.[3] Voikukasta voi hyödyntää kaikki osat. Lehdet sopivat esimerkiksi salaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin ja kuivattuina yrttijuomiin. Voikukan nuppuja puolestaan voidaan käyttää kasvilisäkkeenä, tai ne voidaan myös marinoida.[8] Voikukka sisältää myös paljon C- ja A-vitamiineja, kalsiumia, rautaa ja muita kivennäisaineita. Lehdet sisältävät muun muassa luteoliinia, apigeniinia ja apigeniiniglykosideja. Saksassa käytettiin molempien maailmansotien aikaan kuivattua voikukkaa kahvin korvikkeena.[9] Samoin tehtiin myös Suomessa sota-aikoina. Voikukan juuri sisältää jopa 25 % inuliini-nimistä tärkkelystä, josta sotien aikana on valmistettu myös alkoholia.

Villan värjäyksessä voikukan tuoreista kukista saadaan alunalla purettamalla punaista ja keltaista sekä juurista samalla puretusaineella oranssinkeltaista väriä. Ilman puretusainetta voikukan juurista saadaan magentanpunaista ja kuparinruskeaa väriä. Irlannissa voikukkaa on käytetty myös violetiksi värjäämiseen.

Voikukkaa muistuttavia kasveja

Monia keltakukkaisia mykerökukkaisia kasveja saatetaan joskus sekoittaa voikukkaan. Tällaisia ovat esimerkiksi:

Kuvagalleria

  • Voikukka, jonka siemenet ovat kypsyneet
    Voikukka, jonka siemenet ovat kypsyneet
  • Voikukan siemeniä
    Voikukan siemeniä
  • Yksittäinen siemen
    Yksittäinen siemen
  • Voikukanlehti
    Voikukanlehti
  • Voikukkia
    Voikukkia
  • Voikukan hedelmystö
    Voikukan hedelmystö
  • Voikukkia siementämässä
    Voikukkia siementämässä

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e Jorma Soveri, Arvi Ulvinen & Reino Kalliola: Kasvioppi, s. 12. Otava, 1969.
  2. ↑ Luontoportti: Voikukat (Taraxacum) Luontoportti. Viitattu 17.2.2016.
  3. ↑ a b Khela, S: Taraxacum officinale IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.3.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Jan Mayen – Flora (Arkistoitu – Internet Archive), kohta Taraxacum acromaurum
  5. ↑ Mossberg & Stenberg, Suuri Pohjolan kasvio, s. 662
  6. ↑ Neil Fletcher: Kukat, WSOY, 2005
  7. ↑ Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Taraxacum Kassu. Finto. Viitattu 29.3.2017. (suomeksi)
  8. ↑ Voikukka Martat. Viitattu 21.3.2021.
  9. ↑ Windridge Charles & Cheng Kam Fong: Tong Sing, Kiinalaisen viisauden kirja (2000 Tammi)

Aiheesta muualla

Kirjallisuutta

  • Voikukka – monikäyttökasvi, Taina Kuusi, Espoo 1986, ISBN KR20697058
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Voikukat&oldid=21586676”