Theó Angelópoulos
| Theo Angelopoulos | |
|---|---|
 Theo Angelopoulos vuonna 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Theodoros Angelopoulos |
| Syntynyt | 27. huhtikuuta 1935 Ateena, Kreikka |
| Kuollut | 24. tammikuuta 2012 (76 vuotta) Piraeus, Kreikka |
| Ammatti | elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja |
| Puoliso | Phoebe Economopoulou[1] |
| Aiheesta muualla | |
| Viralliset kotisivut | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Theodoros Angelopoulos (kreik. Θόδωρος Αγγελόπουλος; 27. huhtikuuta 1935 – 24. tammikuuta 2012) oli kreikkalainen elokuvaohjaaja. Hänet palkittiin uransa aikana Cannesin Kultaisella palmulla.
Nuoruus ja opiskelu
Angelopoulos syntyi Ateenassa 1935.[2] Hänen vanhempansa olivat Spyridon ja Katerina Angelopoulos.[1] Spyridon Angelopoulos oli kaupanpitäjä, ja perheeseen kuului kaikkiaan neljä lasta.[3] Hän koki nuorena toisen maailmansodan ja Kreikan akselivaltojen hallinnassa sekä Kreikan sisällissodan, jotka olivat toistuvia aiheita hänen elokuvissaan. Lisäksi sisällissodan alkuvaiheissa, joulukuussa 1944, Spyridon Angelopoulos vangittiin ja katosi, kun viranomaiset saivat kuulla, ettei tämä kannata Kreikan kommunistista puoluetta. Isänsä pidätyksen jälkeen Angelopoulos alkoi kirjoittaa runoja. Hän on myöhemmin sanonut, että runous on kaikista taiteenaloista vaikuttanut eniten hänen elämäänsä.[3]
Angelopoulos luki jonkun aikaa lakia Ateenan yliopistossa mutta jätti koulun ennen valmistumistaan pakollisen asevelvollisuuden takia. Hän ei palannut viimeistelemään opintojaan vaan muutti Pariisiin opiskelemaan kirjallisuutta, elokuvataidetta ja antropologiaa Pariisin yliopistoon. Angelopoulos aloitti 1962 Institut des hautes études cinématographiques -elokuvakoulussa, mutta hänet erotettiin vuoden opiskelun jälkeen. Seuraavaksi hän harjoitteli Jean Rouchin johdolla Musée de l’Hommen työryhmissä. Siellä Angelopoulos oppi cinéma veritén tekniikoita.[3] Rouchilta hän oppi tunnusomaisen dokumentaarisen elokuvatyylinsä.[2]
Ura
Palattuaan Kreikkaan Angelopoulos toimi pienen vasemmistolaisen lehden elokuvakriitikkona.[2] Demokratiki Allaghi -lehti joutui kuitenkin lopettamaan toimintansa 1967, kun Georgios Papadopoulos ajoi alas oppositiota. Hän sai lehden kautta kuitenkin mahdollisuuden kuvata Vangeliksen yhtyeen Forminxin mainosvideon. Angelopoulos erotettiin tehtävästä ennen videon valmistumista, mutta hän pystyi projektin ansiosta saamaan rahoituksen ensimmäiselle lyhytelokuvalleen. Vuonna 1968 valmistunut Ekpompi palkittiin Thessalonikin elokuvajuhlilla.[3]
Angelopoulosin ensimmäinen täyspitkä elokuva valmistui 1970, ja se oli nimeltään Anaparastasi. Hänen seuraava elokuvansa oli ”historian trilogian” ensimmäinen osa Vuoden 1936 päivät.[3] Trilogia käsitteli kreikkalaista elämää 1930-luvulta alkaen, ja vuonna 1972 valmistuneen elokuvan Vuoden 1936 päivät kohteena oli Ioannis Metaxasin diktatuuri.[4] Trilogiaan kuuluivat myös Näyttelijöiden matka (1975) ja O Megalexandros (1980). Näyttelijöiden matka käsittelee Kreikan historiaa Metaxasin ajasta, saksalaisvalloitukseen ja sisällissotaan. Se seuraa teatteriryhmää, joka yrittää esittää paimennäytelmää, jota eivät kuitenkaan ikinä näytä saavan loppuun. O Megalexandros kietoo yhteen kaksi Angelopouloksen mieltymyksen kohteita, historian ja myytin. Siinä rosvojoukko kidnappaa brittituristeja 1800-luvun Kreikassa, ja rosvojen johtaja kuvittelee olevansa uudestisyntynyt Aleksanteri Suuri. Trilogian temaattisena jälkinäytöksenä voidaan pitää vuonna 1977 ilmestynyttä elokuvaa Oi Kynigoi (”Metsästäjät”).[3]
Angelopoulos teki 1980-luvulla toisen trilogian. Sen aiheena oli kadonneen henkilön tai oman identiteetin löytäminen.[4] Angelopoulos kutsui itse trilogiaa ”hiljaisuuden trilogiaksi”. Ensimmäinen osa, Taxidi sta Kuthira (”Matka Kíthiralle”, 1984) käsitteli historian hiljaisuutta, toinen osa Mehiläishoitajan (1986) rakkauden hiljaisuutta ja kolmas osa Usvainen maisema (1988) Jumalan hiljaisuutta. Taxidi sta Kuthira pääroolissa on yleisen armahduksen aikana 1970-luvulla kotiinsa palaava mies, joka oli karkotettu maasta poliittisten syiden takia ja joka pyrkii rakentamaan uudelleen elämäänsä Kreikassa.[3] Elokuva palkittiin Cannesissa parhaasta käsikirjoituksesta. Mehiläishoitajan pääoroolissa oli Marcello Mastroianni eläköityneenä opettajana.[1] Kolmas osa kertoo kahdesta lapsesta, jotka pyrkivät pääsemään junalla Kreikasta Saksaan etsimään isäänsä.[4] Elokuva palkittiin Venetsian elokuvajuhlien Hopeisella leijonalla ja Euroopan elokuva-akatemian Euroopan elokuvapalkinnon parhaan elokuvan palkinnolla.[1]
Vuonna 1991 valmistui To meteoro vima tou pelargou.[3] Vuonna 1995 valmistunut Odysseuksen katse sai Cannesin Grand Prix’n. Hänen seuraava ohjauksensa Ikuisuus ja päivä palkittiin Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnolla, Kultaisella palmulla.[1] Angelopoulos kuului uransa aikana tuomariston jäseniin Berliinin elokuvajuhlilla 1978 ja Cannesissa 1987.
Angelopoulos kuoli tammikuussa 2012 Piraeuksessa jäätyään moottoripyörän alle tietä ylittäessään. Hän oli kaupungissa kuvaamassa uutta elokuvaansa, jonka oli tarkoitus käsitellä Kreikan velkakriisiä.[5]
Tyyli ja teemat
Angelopoulos tunnetaan pitkistä hitaista otoista ja arkisen Kreikan kuvauksesta. Elokuvien aiheena ovat maan historia ja sen kipupisteet.[6]
Filmografia
- Anaparastasi (Αναπαράσταση. 1970) – ohjaus ja käsikirjoitus
- Vuoden 1936 päivät (Μέρες του ’36, 1972) – ohjaus
- Näyttelijöiden matka (Ο θίασος, 1975) – ohjaus
- Oi kynigoi (Οι Κυνηγοί, 1977) – ohjaus
- O Megalexandros (Ο Μεγαλέξανδρος, 1980) – ohjaus
- Taxidi sta Kuthira (Ταξίδι στα Κύθηρα, 1984) – ohjaus, käsikirjoitus, tuottaja
- Mehiläishoitaja (Ο Μελισσοκόμος, 1986) – ohjaus, käsikirjoitus
- Usvainen maisema (Τοπίο στην Ομίχλη, 1988) – ohjaus, käsikirjoitus, tuottaja
- 'To meteoro vima tou pelargou (Το Μετέωρο Βήμα του Πελαργού, 1991) – ohjaus, käsikirjoitus, tuottaja
- Odysseuksen katse (Το βλέμμα του Οδυσσέα, 1995) – ohjaus, käsikirjoitus
- Ikuisuus ja päivä (Μια Αιωνιότητα και μια Μέρα, 1998) – ohjaus, käsikirjoitus
- Trilogia I: To livadi pou dakryzei (Τριλογία - Ι. Το λιβάδι που δακρύζει, 2003) – ohjaus, käsikirjoitus
- Trilogia II: I skoni tou chronou (Τριλογία - ΙΙ. H σκόνη του χρόνου, 2008)
Lähteet
- Gazetas, Aristides (toim.): An Introduction to World Cinema. Jefferson, Pohjois-Carolina: McFarland & Company Inc, 2008. ISBN 978-0-7864-3907-2. Google-kirjat (viitattu 25.1.2012). (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b c d e Theo Angelopoulos Biography (1936-) Film Reference. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c AP: Theo Angelopoulos Dead: Greek Filmmaker Theo Angelopoulos Dies In Accident 24.1.2012. TheHuffingtonPost.com. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Acquarello: Theodoros Angelopoulos Senses of Cinema. Viitattu 26.1.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Gazetas, s. 313.
- ↑ Palkittu kreikkalainen elokuvaohjaaja kuoli yliajossa 25.1.2012. Iltalehti. Viitattu 25.1.2012.
- ↑ Pertti Avola, Kreikan tunnetuin nykyohjaaja, Kuolleet, Helsingin Sanomat 26.1.2011 sivu C 6
Aiheesta muualla
- Theó Angelópoulos Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Angelopouloksen viralliset sivut (kreikaksi) (englanniksi) (espanjaksi) (ranskaksi) (italiaksi) (saksaksi) (japaniksi)
- Theo Angelopoulosin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa