Tekno

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 29. syyskuuta 2018 kello 20.14 käyttäjän 192.154.99.250 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 12. lokakuuta 2018, perustui tähän versioon.
Tekno
Alkuperä elektro, industrial, house, synthpop, italodisko, Chicago house
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Kehittymisen
ajankohta		 1980-luvun puoliväli
Tyypillisiä
soittimia		 rumpukone, syntetisaattori, sampleri
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia		 acid house, acid techno, electro tek, hardtek, hardcore, hard techno, minimal techno, IDM, lo-fi techno, schranz, techstep, trance

Tekno eli techno on elektronisen tanssimusiikin suuntaus, joka syntyi Yhdysvaltojen Detroitissa 1980-luvun puolivälin ja lopun välissä. Sanaa käytettiin nykymerkityksessä ensimmäisen kerran vuonna 1988. Teknolla on suuri määrä alalajeja, mutta Detroitin tekno on niiden kantaisä, johon sen muut tyylit perustuvat. Teknomusiikin harrastajat ja siitä kirjoittavat journalistit tekevät yleensä selvän eron teknon, housen ja trancen välille. Joskus sana "tekno" käytetään virheellisesti nimityksenä elektroniselle tanssipopille.

Tekno on vahvasti toistoon perustuvaa instrumentaalimusiikkia, joka on usein tarkoitettu katkeamattoman DJ:n soittaman kappaleiden "setin" osaksi. Yleensä rytmi on tasainen 4/4, jossa bassorumpu soittaa tahdin jokaisella neljäsosanuotilla, virveli tai clap (käsien yhteenlyöntiä muistuttava ääni) tahdin toisella ja neljännellä nuotilla, ja avoin hi-hat joka toisella kahdeksasosa nuotilla. Tempo vaihtelee suunnilleen 120 ja 150 bpm:n (iskua minuutissa) välillä riippuen teknon alalajista. Musiikin tuotantoteknologian, kuten rumpukoneiden, syntetisaattorien ja digitaalisten audiotyöasemien, käyttö nähdään tärkeänä osana teknon estetiikkaa. Monet tuottajat käyttävät vanhoja elektronisen musiikin laitteita luodakseen soundin, jota he pitävät autenttisena. 1980-luvun rumpukoneet, kuten Rolandin TR-808 ja TR-909, sekä vanhojen laitteiden emulaatio tietokoneilla on suosittua teknomusiikin tuottajien keskuudessa.

Tekno syntyi Detroitissa, kun afroamerikkalaisia tyyliä, kuten Chicago housea, funkia, electroa ja sähköistettyä jazzia yhdisteltiin sen tyyppiseen elektroniseen musiikkiin, jota artistit, kuten Kraftwerk, Giorgio Moroder ja Yellow Magic Orchestra tekivät. Teknon synnyn voi sälyttää kolmikon Juan Atkins, Derrick May ja Kevin Saunderson ylle. He kävivät samaa koulua Detroitissa, olivat kiinnostuneita musiikista ja halusivat luoda uutta. Myös house vaikutti vahvasti, varsinkin Chicagon klubikulttuuri.

Laajempana kulttuurisena elementtinä tähän kuuluivat futuristiset ja fiktiiviset teemat, jotka liittyvät Yhdysvaltain myöhäiskapitalistiseen yhteiskuntaan. Tässä suhteessa Alvin Tofflerin kirjaa The Third Wave on pidetty keskeisenä lähteenä. Alan pioneereihin kuuluva Juan Atkins on siteerannut Tofflerin käsitettä "techno rebels" (teknokapinalliset), joka inspiroi häntä käyttämään "tekno" -sanaa musiikkityylistä, jota hän oli mukana luomassa. Kulttuuristen vaikutteidensa vuoksi tekno on liitetty "afrofuturismina" tunnettuun esteettiseen suuntaukseen. Tuottaja Derrick Maylle hengen siirtyminen ruumista koneeseen on teknossa keskeinen konsepti. Tässä kyse on teknologisen hengellisyyden ilmaisusta ja tätä kautta teknon on nähty asettuvan Theodor Adornon kuvaaman modernin yhteiskunnan "mekanisaation" vieraannuttavan vaikutuksen vastaiseksi elementiksi.

Reclaim the Streets

Konemusiikki on näkynyt maailmalla muun muassa Isossa-Britanniassa perustetun Reclaim the Streets -liikkeen järjestäminä Street Party -tapahtumina, joissa on kysymys väkivallattomasta joukkokansalaistottelemattomuudesta katujen valtaamisen, tanssimisen ja musisoinnin muodossa[1]. Vallatut kadut on tapahtumien yhteydessä suljettu autoliikenteeltä, ja alueella on soitettu usein teknoa kaikissa muodoissaan. Suurin Suomessa vallattu katu on ollut kesällä 1999 seitsemäksi tunniksi haltuunotettu Helsingin Sörnäisten rantatie. Tampereella puolestaan on vallattu 1990-luvulla lyhyt osa Rautatienkadusta aivan kaupungin pääkadun Hämeenkadun lähettyviltä. Suomessa Street Partyja on järjestetty Helsingissä, Tampereella, Turussa, Jyväskylässä ja Joensuussa.

Tekno Suomessa

Suomeen teknomusiikki rantautui 1980-luvulla muun muassa Hyperdelic Housersin, F-Clefin, DJ Eliot Nessin ja DJ Joken ansiosta.

Suomen ensimmäisiä niin sanottuja warehouse-tapahtumia järjestettiin Turussa kesällä 1989; silloin musiikki oli kuitenkin housea ja acidia, ei varsinaisesti teknoa. Näin myös Helsingissä, missä ensimmäinen warehouse-tapahtuma järjestettiin Salmisaaren tehtaalla lokakuussa 1989.

Ensimmäisiä teknojuhlia järjestettiin Suomessa vasta vuosien 1990–1991 vaihteessa. Edelläkävijöitä olivat Helsingin, Turun, Oulun ja Vaasan aktiivit, jotka järjestivät juhlia esimerkiksi yhdistysten "syyskokouksina". Oulussa uranuurtajana toimi Oulu Warehouse ja Vaasassa Wasa Party Syndicate. Vaasan juhlissa levysoitinten takana oli useimmiten Dj Jocka, joka tunnetaan nykyisin hieman muista yhteyksistä. Myös Dj Ace B, Dj Sane ja MC Hyper M esiintyvät tuon ajan tapahtumia mainostaneissa flaijereissa.

Helsingissä teknoaikaan siirryttiin jo 1988, jonka jälkeen niin sanottuja "laittomia bileitä" oli viikoittain muun muassa Kuvataideakatemian kellarissa, Kaapelitehtaan ja Lepakon tiloissa. Varsinainen teknobuumi alkoi Suomessa vuoden 1993 alkupuolella. Helsingissä järjestettiin tosin muun muassa Suomen ensimmäiset acid-bileet jo vuonna 1988 Njassan ja Joken johdolla.

1990-luvulla tekno-aktiivit järjestivät "laittomia" tapahtumia mm. Salmisaaren Kaapelitehtaalla. Tilan vuokraaminen oli suhteellisen vaivatonta, ja kaveripiirissä jaetut "flyerit" ts. lentolehtiset takasivat riittävän määrän osallistujia vuokrakulujen kattamiseksi. 1990-luvulla omaa teknomusiikkia julkaisivat esimerkiksi Marko Laine ja Leo Laker sekä myöhemmin 2010-luvulla Hannu Ikola.

Kuuluisia artisteja

Minimalistisen teknon uranuurtaja Jeff Mills

Levy-yhtiöitä

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta

  • Sam Inkinen (toim.) Tekno - digitaalisen tanssimusiikin historia, filosofia ja tulevaisuus, Hämeenlinna:Oy Aquarian Publications. 1994 ISBN 951-8975-26-4
  • Simon Reynolds: Energy Flash: a Journey Through Rave Music and Dance Culture, Pan Macmillan, 1998, ISBN 0-330-35056-0, julkaistu myös nimellä Generation Ecstasy: Into the World of Techno and Rave Culture, Routledge, 1999, ISBN 0-415-92373-5
  • Dan Sicko: Techno Rebels: The Renegades of Electronic Funk, Billboard Books, 1999 ISBN 0-8230-8428-0

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tekno&oldid=17607417”