Tales from the Thousand Lakes

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tales from the Thousand Lakes
Amorphis
Studioalbumin Tales from the Thousand Lakes kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  Sunlight-studiolla, Syyskuu 1993
 Julkaistu 12. heinäkuuta 1994
 Formaatti CD, MC, LP
 Tuottaja(t) Tomas Skogsberg, Amorphis
 Tyylilaji melodinen death metal
 Kesto 40.18
 Levy-yhtiö Relapse
Amorphiksen muut julkaisut
Privilege of Evil
1993
Tales from the Thousand Lakes
1994
Black Winter Day
1995

Tales from the Thousand Lakes on Amorphiksen vuonna 1994 julkaistu toinen studioalbumi, jolla yhtye käytti ensimmäistä kertaa monia musiikkinsa sittemmin yhdistettyjä elementtejä, kuten vaikutteita 1970-luvun musiikista ja sanoitusten kalevalaisia teemoja. Albumia oli tekemässä pääasiassa sama kokoonpano kuin edellistäkin, joskin Kasper Mårtenson oli liittynyt yhtyeeseen vakituiseksi kosketinsoittajaksi, kun edellisellä albumilla rumpali Jan Rechberger oli soittanut kosketinkuviot[1]. Puhtaita lauluosuuksia tuli esittämään Kyyrian laulaja Ville Tuomi. Albumin tunnetuimpia kappaleita on hieman myöhemmin myös EP:nä julkaistu ”Black Winter Day”. Kyseinen EP on myös bonusmateriaalina albumin uusintapainoksessa.

Albumi äänitettiin Sunlight-studioilla Ruotsissa, jossa Amorphis oli levyttänyt edellisenkin albuminsa. Yhtyeellä oli vahva näkemys siitä, millaista musiikkia he halusivat luoda, mikä aiheutti ihmetystä tuottaja Tomas Skogsbergissa. Hän oli odottanut perinteistä death metalia eikä voinut uskoa, että yhtye oli vakavissaan. Hän oli kysynyt Amorphiksen jäseniltä, että tietääkö levy-yhtiö varmasti, mitä he olivat tekemässä.[2]

Idea käyttää puhtaita lauluja syntyi kesken äänitysten. Sopivaa laulajaa miettiessään yhtye päätyi Ville Tuomeen hänen persoonallisen äänensä takia. Tuomelle soitettiin Suomeen ja hän suostui tulemaan mukaan.[3]

Albumi musiikillisesti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin kappaleet ovat Amorphiksen alkutaipaleelle tyypillistä death metalia, vaikkakin musiikki oli yhtyeen aikaisempaa tuotantoa melodisempaa. Tempo oli myös edellistä levyä hitaampi tuoden mieleen doom metalin. Mukana oli lisäksi musiikillisia vaikutteita kansanmusiikista ja kitaristi Esa Holopaisen mukaan Piirpauke-etnojazzyhtyeeltä.[4] Holopainen kuvasikin albumin musiikkia sen julkaisun aikoihin ”folk metalliksi[4].

Sanoitukset suurimpaan osaan kappaleista on otettu Keith Bosleyn Kalevalan englanninnoksesta vuodelta 1989 paitsi kappaleisiin ”First Doom” ja ”Forgotten Sunrise”, joihin sanoitukset kirjoitti Esa Holopainen. ”Into Hiding” kertoo Lemminkäisen paosta Pohjolan pidoista, kun taas otsikko ”The Castaway” (haaksirikkoinen) viittaa mereen pudonneeseen Väinämöiseen. ”Black Winter Dayssä” Pohjolan tytär kuvaa murheitaan hääpäivänään ja ”Drowned Maid” kertoo Ainon kuolemasta. ”In the Beginning” koostuu Kalevalan alkusäkeistä ja ”To Father’s Cabinissä” viitataan jälleen Lemminkäisen pakoon, kun hän pyytää Ukkoa auttamaan häntä. Albumin päätöskappale ”Magic and Mayhem” kertoo Lemminkäisestä kuokkavieraana Pohjolan pidoissa.[5]

Kalevala-teemojen ohella levyltä löytyy muutakin kansanperinteeseen liittyvää: ”Magic and Mayhem” -kappaleen alusta löytyy mukaelma melodiasta, joka tunnetaan kansanlauluna nimeltä Soittajapaimen.[6]

Ennen Tales from the Thousand Lakesin ilmestymistä Amorphis oli esiintynyt vain Suomessa. Keikkamyyjän puutteessa he olivat järjestäneet live-esiintymisiä itse, mutta valmis albumi sai levy-yhtiö Relapsen ja Euroopan jakelija Nuclear Blastin näkemään yhtyeen potentiaalin eri tavalla. Amorphikselle alettiin järjestää runsaasti konsertteja ulkomaille albumin promotoimiseksi. Ensin yhtye esiintyi yhtenä yhtyeenä Nuclear Blast -kiertueella Euroopassa Benedictionin, Hypocrisyn, Dismemberin ja Meshuggahin kanssa. Mukana oli myös Ville Tuomi, joka palasi sessiolaulajaksi Amorphiksen mukaan, mutta kiertueen jälkeen hän ei voinut enää jatkaa yhtyeen kanssa, koska hän keskittyi pääyhtyeeseensä Kyyriaan. Amorphis halusi löytää persoonallisen laulajan Tuomen tilalle esittämään puhtaita lauluja, mutta he päättivät pärjätä ilman, kun sopivaa henkilöä ei löytynyt. Pian yhtye palasi tien päälle pienimuotoisella Saksan kiertueella, jonka he organisoivat itse.[7]

Saksasta palattuaan Amorphista pyydettiin lämmittelemään Entombedia heidän Yhdysvaltain kiertueellaan. Kosketinsoittaja Kasper Mårtenson ei halunnut lähteä mukaan ja erosi yhtyeestä. Uudeksi kosketinsoittajaksi Amorphis löysi Kim Rantalan kiertuemanagerinsa kautta. Rantala ehti liittyä yhtyeeseen kaksi viikkoa ennen kiertueen alkamista, ja siinä ajassa hän harjoitteli albumin kosketinosuudet. Kiertue kesti seitsemän viikkoa alkaen itärannikolta Uuteen-Englantiin, josta lähdettiin länsirannikolle Seattleen ja Kaliforniaan, sieltä New Mexicoon ja Texasiin, ja kiertue päättyi New Yorkiin Limelight-klubille. Esiintymispaikat olivat erikokoisia klubeja ja ravintoloita, mutta vastaanotto oli myönteistä, ja yhtyeen faneja oli paikalla jokaisessa konsertissa. Yhtye ei saanut levy-yhtiöltään juuri rahaa, joten he joutuivat matkustamaan pakettiautolla ja heillä oli varaa varata öiksi vain yksi motellihuone.[8]

Seuraavana vuonna 1995 Amorphis palasi Eurooppaan kiertämään Saksaa ja Italiaa Paradise Lostin lämmittelijänä. Ennen sitä seurasi toinen kokoonpanomuutos, kun Jan Rechberger erotettiin yhtyeestä henkilökohtaisista syistä. Häntä korvaamaan löydettiin Stonesta tuttu Pekka Kasari. Hän ei joutunut tien päälle kylmiltään, vaan hän pääsi soittamaan Amorphiksen kanssa useissa konserteissa Suomessa ennen Eurooppaan lähtöä. Toisin kuin Yhdysvalloissa yhtye esiintyi kiertueella enimmäkseen suurissa halleissa. Olosuhteet olivat muutenkin paremmat, sillä yhtyeellä oli käytössään kaksikerroksinen bussi ja oma keittiö.[9]

Kesällä 2015 yhtye soitti albumin kokonaisuudessaan.selvennä

Ilmestyessään Tales from the Thousand Lakes oli myydyimpiä metallialbumeja koko vuonna[10] ja se sai erityisen suuren suosion Euroopassa ja Yhdysvalloissa.[11] Tämä teki Amorphiksesta aikanaan kansainvälisesti menestyneimmän suomalaisyhtyeen,[11] ja albumi on yhä myydyimpien suomalaisten metallialbumien joukossa.[12] Vuoteen 2002 mennessä sitä on myyty 250 000 kappaletta.[10] Tuolloin albumin suosio yllätti jopa yhtyeen jäsenet.[1]

Yleisesti Tales from the Thousand Lakesia pidetään Amorphiksen merkittävimpänä julkaisuna ja yhtenä suomalaisen metallin merkkiteoksista. Soundi valitsikin sen ainoana death metal -albumina parhaiden suomalaisten albumien listalle vuonna 2005. Ilmestymisaikanaan albumi ei saanut juuri huomiota suomalaisessa mediassa suuresta menestyksestään huolimatta, sillä tuohon aikaan death metal oli hyvin marginaalista musiikkia.[13]

NroNimiSanatSävelKesto
1.Thousand Lakes (instrumentaali) Mårtenson2.03
2.Into Hidingtrad.Holopainen & Laine3.45
3.The Castawaytrad.Koivusaari, Holopainen, Laine & Mårtenson5.33
4.First DoomHolopainenHolopainen3.52
5.Black Winter Daytrad.Mårtenson3.51
6.Drowned Maidtrad.Koivusaari, Holopainen & Laine4.23
7.In the Beginningtrad.Holopainen & Laine3.39
8.Forgotten SunriseHolopainenHolopainen4.54
9.To Fathers Cabintrad.Holopainen & Laine3.47
10.Magic and Mayhemtrad.Holopainen4.28
40.18
Bonuskappaleet vuoden 2000 uusintajulkaisussa
NroNimiSanatSävelKesto
11.Folk of the North (instrumentaali) Koivusaari1.19
12.Moon and Suntrad.Koivusaari3.35
13.Moon and Sun Pt II: North's Sontrad.Koivusaari5.10
14.Light My Fire (The Doors -cover) MorrisonKrieger2.53
  • Sovitukset: Koivusaari, Holopainen, Laine, Mårtenson & Rechberger
  • Ville Tuomi – puhdas laulu (kappaleissa 2, 5, 7 ja 9)
  • Bruun, Seppo ym.: Jee jee jee. Suomalaisen rockin historia9. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7
  • Nikula, Jone: Rauta-aika. Suomimetallin historia 1988–2002, s. 130. Helsinki: Johnny Kniga, 2002. ISBN 951-0-27367-8
  1. a b http://www.amorphis.net/?page_id=2
  2. Nikula, s. 101.
  3. Nikula, s. 130
  4. a b Bruun & Lindfors & Luoto & Salo, s. 491.
  5. http://amorphis.net/?page_id=24
  6. Bruun & Lindfors & Luoto & Salo, s. 487.
  7. Nikula, s. 130–131.
  8. Nikula, s. 131-132.
  9. Nikula, s. 147-148.
  10. a b Nikula, s. 128
  11. a b Bruun & Lindfors & Luoto & Salo, s. 489.
  12. Riekki, Matti: From the Smithy of Ilmarinen: Kalevala and Heavy Metal, s. 139-143. (Teoksessa: Inspired by Tradition: Kalevala Poetry in Finnish Music) Jyväskylä: Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus, 2005. ISBN 952-5076-45-8 (englanniksi)
  13. Nikula, s. 129.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]