Suuri asejuna
Suuri asejuna lähetettiin Suomen sisällissodan alkuvaiheissa tammi-helmikuun vaihteessa 1918 Pietarista Suomeen toimittamaan aseita ja ammuksia punaisille.
Aseiden kuljetuksen järjesti Pietarissa oleskellut Leninin henkivartijana toiminut Eino Rahja, joka sai Leniniltä luvan lastata aseet junaan ja toimittaa ne Suomeen. Rahja ja hänen veljensä Jukka Rahja tulivat Suomeen junan mukana. Junan lastina oli 15 000 kivääriä, kaksi miljoonaa patruunaa, 30 kuularuiskua (konekivääreitä) ja niiden patruunat, 10 kolmen tuuman kenttätykkiä, 3 000 tykin ammusta sekä kaksi panssariautoa. Aseet lastattiin junaan Pietari-Paavalin linnoituksessa ja juna lähti Pietarista kohti Suomea 27. tammikuuta 1918. Junan mukana lähti sen kulkua turvaamaan Pietarin suomalaisten punakaartin 120-miehinen 1. komppania.
Junan matkareitti kulki Pietarista Viipurin, Kouvolan ja Lahden kautta Helsinkiin ja sieltä vielä Hämeenlinnan ja Toijalan kautta Tampereelle. Matkan varrella junasta jaettiin aseita ja ammuksia paikallisille punakaarteille.
Valkoiset yrittivät pysäyttää asejunan väijytyksessä 27. tammikuuta Kämärän asemalla Viipurin eteläpuolella ja sitten yrittämällä räjäyttää Kymijoen yli johtavan Korian rautatiesillan, mutta yritykset eivät onnistuneet. Kämärän väijytyksessä punaiset menettivät neljä miestä kaatuneina ja junan päällikkönä aluksi toiminut Jukka Rahja haavoittui pahoin molempiin jalkoihin niin että Eino Rahja tuli hänen tilalleen junan päälliköksi. Korian rautatiesilta taas vaurioitui pahoin mutta punaiset saivat rakennettua väliaikaisen sillan jonka yli junan vaunut saatiin siirrettyä yksi kerrallaan.
Kirjailija Antti Tuuri on kirjoittanut junan matkasta dokumenttiromaanin Suuri asejuna Pietarista (Kustannus HD, 2006).[1][2]