Lähdekoodi sivulle Suomen luonto

{{Hyvä}}
{{Tämä artikkeli|käsittelee elävää luontoa Suomessa. Elotonta luontoa käsitellään [[Suomen maantiede|Suomen maantieteen]] yhteydessä. [[Suomen Luonto]] on myös Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisema lehti.}}

[[Tiedosto:Finland Nationalparks.jpg|thumb|Luontotyyppejä: sekametsää [[Kolin kansallispuisto|Kolilta]] Pieliselle, kuusimetsää [[Paltamo]]ssa, tunturiluontoa Isokurussa [[Pyhä-Luoston kansallispuisto|Pyhä-Luostolla]], kalliota Kolilla, suo [[Patvinsuon kansallispuisto|Patvinsuolla]].]]

'''Elävä luonto Suomessa''' koostuu pääasiassa [[metsätalous]]metsistä, [[ojitus|ojitetuista]] [[suo|soista]] ja [[järvi]]en eliöyhteisöistä sekä ihmisen vaikutuksen voimakkaimmin muokkaamista [[maanviljely|viljellyistä alueista]] ja [[kaupunkiluonto|kaupunkiluonnosta]]. Lähes luonnontilaisia metsiä ja soita on [[luonnonpuisto]]issa, jotka on tarkoitettu [[tutkimus]]käyttöön. Erilaisilla [[suojelualue]]illa on [[metsätalous]]käytöltä rauhoitettuja metsiä ja soita. Näitä, samoin kuin monia talousmetsiin kuuluvia alueita käytetään myös virkistysalueina. Suomen pinta-alasta 78 % on metsän peitossa. Tyypillisesti metsä on sekametsää, jossa [[havupuu]]t ovat vallitsevia.
{{TOCvasen}}

[[Kasvit|Kasvilajisto]] on pääosin [[Boreaalinen vyöhyke|boreaalista]]. [[Niitty|Niityt]] ovat kasvistoltaan Suomen runsaslajisimpia alueita ja kangasmetsät, rämeet ja karut kalliot vähälajisimpia. [[Nisäkkäät|Nisäkäslajisto]] on melko tyypillinen itäiselle havumetsävyöhykkelle. Monen nisäkäslajin pohjoisimmat ja läntisimmät asuinalueet ovat Suomessa. [[Linnut|Linnuston]] erityispiirre on kahlaajien runsaus. Vakituinen [[Kalat|kalalajisto]] on melko niukka, koska merialueet ovat pääsääntöisesti vähäravinteisia, vähäsuolaisia, viileitä ja ison osan vuodesta jään peitossa. Suomessa kuitenkin rannikkovesien matalan suolapitoisuuden takia monet sisävesikalat pärjäävät myös rannikkovesissä. [[Hyönteiset|Hyönteislajistokin]] on pääosin niukkaa, mutta [[Kaksisiipiset|kaksisiipis-]] ja [[Pistiäiset|pistäislajeja]] on poikkeuksellisen paljon.

[[Punainen kirja|Punainen kirja 2019]] on Suomessa kolmas laaja lajien uhanalaisuusarviointi. Sen mukaan noin 10 % Suomen eliölajeista on uhanalaisia, ja trendi on heikkenevään suuntaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-10658731 | Nimeke = Uusi arviointi: Joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen – varsinkin monille lintulajeille voidaan sanoa pian heippa | Tekijä = Frilander, Jenni | Ajankohta = 8.3.2019 | Julkaisija = Yle }}</ref>

== Suomen luonnon erityispiirteitä ==
Suomen kallioperässä kohtaavat vanhimmat ja nuorimmat geologiset maailmankaudet. Maankohoaminen jatkuu ja uutta maata nousee merestä. Samanlaista pohjoisen sijainnin määräämän valoisuusilmaston ja ilma- ja merivirtojen lämmittämän lämpötilailmaston yhdistelmää ei esiinny muualla maailmassa. Pienet korkeuserot ja alava maa korostavat ilmaston erityisluonnetta. Järviluonnon erityispiirteitä ovat mataluus, rikkonaisuus ja saarten suuri määrä. Eliölajiston leviämiseen on vaikuttanut Suomen yhteys Euraasian mantereeseen suhteellisten kapeiden kannasten kautta. Fennoskandian eliölajisto on sekoitus eteläistä, pohjoista ja itäistä elementtiä. Suuri osa lajistosta kuuluu eurooppalaiseen lajiryhmään, jonka jääkautiset erillisesiintymät sijaitsivat Euroopassa tai sen välittömässä läheisyydessä. Eurooppalaista lajistoa luonnehtivat tavallisimmin väljät ja joustavat elinpaikkavaatimukset. Pohjoisen lajiston osuus metsä- ja tunturieliöstössä on vähäinen. Ihmisen toimista nykyisen luonnon kannalta suurin merkitys on ollut maataloudella, joka perustui vuosisatojen ajan kaskeamiseen ja laajamittaiseen niittytalouteen.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Luonnon puolesta - ihmisen hyväksi : Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia 2006-2016| Julkaisija = YM | Vuosi = 2007| Tekijä = Heikkinen, Ilkka | Sivu = 16–18 | Isbn = 978-952-11-2851-6 | www = https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38436/SY35_2007_Luonnon_puolesta_-_ihmisen_hyvaksi.pdf?sequence=1&isAllowed=y | www-teksti = PDF }}</ref>

== Luontotyypit ==
Suomen [[luontotyyppi|luontotyypit]] on jaettu kahdeksaan pääryhmään niissä vallitsevien ympäristötekijöiden ja eliöstön perusteella. Tärkeitä ympäristötekijöitä ovat maa- ja kallioperän ominaisuudet, ilmastotekijät sekä pinnanmuodot. Kaikkiaan luontotyyppejä on yli 400. Pääryhmiä on 8: Itämeri, rannikko, sisävedet ja rannat, suot, metsät, kalliot ja kivikot, perinnebiotoopit sekä tunturiluontotyypit.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ymparisto.fi/luontotyypit | Nimeke = Luontotyypit | Ajankohta = 26.11.2018 | Julkaisija = YM, SYKE | Arkisto = https://web.archive.org/web/20190405205624/https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppiryhmat | Selite = arkistossa 2013 versio }}</ref>

=== Vesiluonto ===
[[File:Isojärvi panorama 3.jpg|thumb|Suomessa on 187 888 järveä tai lampea, joiden pinta-ala on vähintään 0,05 hehtaaria. [[Isojärvi (Pomarkku)|Isojärvi]] on [[bifurkaatiojärvi]] ja pinta-alaltaan [[Luettelo Suomen sadasta suurimmasta järvestä|Suomen 97. suurin järvi]].]]
Suomella on merenrantaa [[Pohjanlahti|Pohjanlahdella]], [[Suomenlahti|Suomenlahdella]] ja [[Saaristomeri|Saaristomerellä]]. Merialueet ovat matalia ja vesialueet saariston pilkkomia. Vesi on [[murtovesi|murtovettä]], joten varsinaisia valtamerilajeja tavataan vain harhailijoina.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://luontoliitto.fi/toiminta/kasvattajille/materiaalipankki/itameri/ | Nimeke = Itämeri | Julkaisija = Luonto-Liitto | Arkisto = https://web.archive.org/web/20220526134647/http://www.luontoliitto.fi/itameri/simpukankuoressa | Selite = Itämerivierailun oppimateriaali, s. 19: murtovesi; arkistossa 'Itämeri pähkinänkuoressa' }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://luontoportti.com/c/8/itameri?sid=8 | Nimeke = Itämeren lajeja | Julkaisija = LuontoPortti | Arkisto = https://web.archive.org/web/20160417150106/http://www.luontoportti.com/suomi/fi/itameri-intro | Selite = arkistossa Itämeren lajistoa yleisesti }}</ref>

Suomi tunnetaan tuhansien järvien maana. Suomen pinta-alasta vesistöjä onkin 10 %.<ref name="Luke" /> Varsinaisten järvien lisäksi on monenlaisia pienvesiä: lampia, lampareita, puroja, lähteitä ja allikoita. Järvet ovat matalia ja vähävetisiä. Karuissa ja ravinteikkaissa sisävesissä elää omat lajistonsa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppiryhmat/Sisavedet_ja_rannat | Nimeke = Sisävesi- ja rantaluontotyypit | Ajankohta = 13.6.2013 | Julkaisija = YM, SYKE | viitattu = 19.11.2022 | arkisto = https://web.archive.org/web/20170726222754/http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppiryhmat/Sisavedet_ja_rannat | arkistoitu = 26.7.2017 }}</ref>

=== Suot ===
Suomen pinta-alasta liki kolmannes on ollut [[suo]]ta, josta noin puolet on ojitettu lähinnä metsätalouskäyttöön. Myös maatalous- ja turpeenkäyttöön on ojitettu jonkin verran suota.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.luontoliitto.fi/pihka/tehtavat/suo/suo-tausta | Nimeke = Taustaa suosta | Julkaisija = Luonto-Liitto | Viitattu = 1.5.2016 | arkisto = https://web.archive.org/web/20220528105815/http://www.luontoliitto.fi/pihka/tehtavat/suo/suo-tausta | arkistoitu = 28.5.2022 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppiryhmat/Suot | Nimeke = Suoluontotyypit | Ajankohta = 17.6.2013 | Julkaisija = YM, SYKE | Viitattu = 1.5.2016 | arkisto = https://web.archive.org/web/20180927235433/http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppiryhmat/Suot | arkistoitu = 27.9.2018 }}</ref>

[[Suoyhdistymätyyppi|Suoyhdistymätyypit]] vaihtelevat metsäkasvillisuusvyöhykkeiden tapaan ilmaston mukaisesti: Etelässä suot ovat [[Keidassuo|keidassoita]], pohjoisessa [[aapasuo|aapasoita]]. Aivan pohjoisessa on [[Palsasuo|palsasoita]], joissa voi olla ajoittain [[ikirouta]]a. [[Suotyyppi|Suotyypeistä]] tärkeimpiä ovat [[korpi]], [[räme]], [[neva (suotyyppi)|neva]], [[luhta]] ja [[lähteikkö]]. Niistä on lukuisia alatyyppejä. Suoyhdistymissä yleensä on useampaa suotyyppiä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://agl.cc.jyu.fi/visu/index.php?id=466 | Nimeke = Suoyhdistymät | Ajankohta = 2007 | Julkaisija = Jyväskylän yliopisto | Julkaisu = Virtuaalisuo | Viitattu = 1.5.2016 | Selite = vain arkistossa | arkisto = https://web.archive.org/web/20131007064954/http://agl.cc.jyu.fi/visu/index.php?id=466 | arkistoitu = 7.10.2013 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://agl.cc.jyu.fi/visu/index.php?id=456 | Nimeke = Suotyypit | Ajankohta = 2007 | Julkaisija = Jyväskylän yliopisto | Julkaisu = Virtuaalisuo | Viitattu = 1.5.2016 | Selite = vain arkistossa | arkisto = https://web.archive.org/web/20131007065834/http://agl.cc.jyu.fi/visu/index.php?id=456 | arkistoitu = 7.10.2013 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.kaleva.fi/palsassa-pesii-ikirouta/2162437 | Nimeke = Palsassa pesii ikirouta | Tekijä = Saari, Tero P. | Ajankohta = 11.2.2003 | Julkaisija = Kaleva | Viitattu = 1.5.2016 }}</ref>
[[Tiedosto:Haaralampi.jpg|alt=Haaralampi Perhossa, Keski-Pohjanmaalla|pienoiskuva|Haaralampea [[Perho (kunta)|Perhossa.]]]]
[[Kuva:Cloudberry flowers.JPG|thumb|[[Lakka (kasvi)|Hilla]]suota [[Utajärvi|Utajärvellä]].]]
=== Metsät ===
[[Tiedosto:Tuoretta kangasmetsää kesällä.jpg|thumb|Tuoretta kangasmetsää: Mäntyjä ja mustikoita.]]
Suomessa on [[metsä]]ä noin 230&nbsp;000 km² eli 78 % pinta-alasta.<ref name="Luke">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.metla.fi/suomen-metsat/ | Nimeke = Euroopan metsäisin maa | Tekijä = | Ajankohta =4.6.2013 | Julkaisija = Luke | Arkisto = https://web.archive.org/web/20210814111534/http://www.metla.fi/suomen-metsat/ | Viitattu =22.12.2015 }}</ref> Metsien osuus pinta-alaan suhteutettuna on [[Eurooppa|Euroopan]] valtioista suurin ja maailman valtioista 10:nneksi suurin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_01_03_metsat.html | Nimeke = Suomi maailman kymmenenneksi metsäisin maa | Tekijä = Enkama, Kai | Ajankohta =13.1.2003 | Julkaisu = Tilastokeskus | Viitattu =22.12.2015 }}</ref> Suomen metsien puulajien määrä ei ole suuri – yleisimmät ovat [[mänty]] (50&nbsp;%),<ref name="Luke" /> ja [[metsäkuusi]] (30&nbsp;%).<ref name="Luke" /> Myös [[hieskoivu]], [[rauduskoivu]], [[kotipihlaja]], [[metsähaapa|haapa]], [[harmaaleppä]], [[tervaleppä]], [[raita]] ja [[kataja]] ovat yleisiä. Metsänhoito-ohjeissa säästetään harvinaisempia Etelä- ja Keski-Suomen [[jalot lehtipuut|jaloja lehtipuita]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.metsamaailma.fi/fi/ForestInformation/ForestLibrary/Documents/Metsiemme_Puita_UPM_opasvihko.pdf | Nimeke = Suomen luontaisia puulajeja | Ajankohta = 2011 | Julkaisu = Metsämaailma | Julkaisija = UPM | Viitattu = 14.5.2016 | Selite = PDF, vain arkistossa | arkisto = https://web.archive.org/web/20160604061550/https://www.metsamaailma.fi/fi/ForestInformation/ForestLibrary/Documents/Metsiemme_Puita_UPM_opasvihko.pdf | arkistoitu = 4.6.2016 }}</ref> ([[metsävaahtera]], [[metsälehmus]], [[tammi]], [[saarni]], [[vuorijalava]] ja [[kynäjalava]]).<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tampere.fi/ytoteto/yva/ymparistoverkko/bl_mt_jalotlehtipuut.html | Nimeke = Jalot lehtipuut | Ajankohta = 2002 | Julkaisu = Ympäristöverkko | Julkaisija =Tampereen kaupunki | Viitattu = 15.5.2016 }}</ref> Luonnonvarakeskuksen mukaan täysin luonnontilaisia metsiä on alle 3 % Suomen metsistä. Luonnonmetsät ovat metsiä, joita ei ole käytännössä koskaan hakattu.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-11632010 | Nimeke = Valtion kokoinen hakkuuaukko | Tekijä = Frilander, Jenni & Eskonen, Hanna | Ajankohta = 18.11.2020 | Julkaisija = Yle | Selite = Valtio kaataa uhanalaisille lajeille tärkeitä vanhoja metsiä }}</ref> 

Metsiä voidaan lajitella niiden lajiston, iän ja käytön perusteella. Tyypillinen suomalainen metsä on sekametsä, jossa kasvaa sekä havu- että lehtipuita havupuiden kuitenkin yleensä ollessa vallitsevina. Suomen metsistä 89 % on havupuuvaltaisia ja 10 % lehtipuuvaltaisia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.metla.fi/metinfo/kestavyys/c1-forest-area.htm | Nimeke = Suomen metsät 2012: Kriteeri 1 Metsävarat | Tekijä =  | Ajankohta = 13.3.2012 | Julkaisija = Luke | Viitattu = 22.12.2015 | arkisto = https://web.archive.org/web/20150919145701/http://www.metla.fi/metinfo/kestavyys/c1-forest-area.htm | arkistoitu = 19.9.2015 }}</ref> Suurin osa Suomen talousmetsistä koostuu nuorista puista, ja suurimmat puut löytyvät kulttuuriympäristöistä, kuten puistoista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-6749470 | Nimeke = Mistä löytyvät Suomen suurimmat puut? | Tekijä = Karvonen, Markku | Ajankohta = 29.7.2013 | Julkaisija = Yle }}</ref> Suomen vanhin puu, liki 800-vuotias mänty, kasvaa kuitenkin Lapin erämaassa, [[Urho Kekkosen kansallispuisto]]ssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/11/suomen-vanhin-puu-yha-pystyssa | Nimeke = Suomen vanhin puu yhä pystyssä! | Tekijä = Koskinen, Pirjo | Ajankohta = 11.11.2015 | Julkaisija = Yle }}</ref>

Biologisesti metsä on eliöyhteisö, joka muodostuu puista, pensaista, [[Kenttäkerros|kenttäkerroksesta]] ja [[Pohjakerros|pohjakerroksesta]]. Suomessa kehitetyn [[metsätyyppioppi|metsätyyppiopin]] mukaan Suomen metsät jaetaan [[Aluskasvillisuus|aluskasvillisuuden]] perusteella kasvupaikkatyyppeihin, jotka vaihtelevat [[lehtipuu]]valtaisista [[lehto|lehdoista]] ja kuusivaltaisista [[tuore kangas|tuoreista kankaista]] mäntyvaltaisiin [[kuiva kangas|kuiviin kankaisiin]] ja [[karukkokangas|karukkokankaisiin]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.metla.fi/ohjelma/vmi/vmi10-maasto-ohje-liite-06.pdf | Nimeke = Kasvupaikkatyypit | Selite = PDF, s. 116–119 | Ajankohta = 2006 | Julkaisu = Maasto-ohje | Julkaisija = Metla | Viitattu = 30.4.2016 | arkisto = https://web.archive.org/web/20140630090802/http://www.metla.fi/ohjelma/vmi/vmi10-maasto-ohje-liite-06.pdf | arkistoitu = 30.6.2014 }}</ref><ref name="lappalainen38"/>

Suomi kuuluu suurimmalta osaltaan [[boreaalinen vyöhyke|boreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen]] eli taigaan, ja vain lounaisimpaan osaan maata ulottuu havumetsien ja lehtimetsien väliseen [[Hemiboreaalinen vyöhyke|hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen]]. [[Kasvukausi]] lyhenee yli sata vuorokautta Suomen eteläosasta maan pohjoisosiin. Siksi havumetsävyöhyke jaetaan edelleen [[Eteläboreaalinen vyöhyke|etelä-]], [[Keskiboreaalinen vyöhyke|keski-]] ja [[Boreaalinen vyöhyke#Pohjoisboreaalinen vyöhyke|pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen]].<ref name="lappalainen38">Lappalainen, s. 38–41.</ref>

Lounaisosien hemiboreaalinen tammivyöhyke jaetaan kolmeen alueeseen, [[Ahvenanmaa]]han, lounaissaaristoon ja lounaiseen rannikkomaahan. Ahvenanmaa poikkeaa selvästi muusta Suomesta, sillä siellä kasvaa monia lajeja, joita ei kasva muualla Suomessa. Reheviä [[Lehtometsä|lehtoja]] on hemiboreaalisen vyöhykkeen lisäksi myös erityisesti lehtokeskuksissa. Lehtokasvillisuutta on yleensä ravinteisilla savimailla, erityisesti vesistöjen varsilla, puronotkoissa ja [[lähteikkö]]jen lähellä.<ref name="lappalainen38"/>

Lajistoltaan monipuolisin osa eteläboreaalista vyöhykettä on niin sanottu vuokkovyöhyke, johon kuuluu [[Satakunta]], osia [[Varsinais-Suomi|Varsinais-Suomesta]], [[Uusimaa|Uudenmaan]] sisämaasta, [[Häme]] ja [[Kymenlaakso]]. Pohjanlahden rannikon kapea eteläboreaalinen alue eroaa muista vyöhykkeen alueista, ja kaakkoiskarjalassa on niin sanottu Keski-Karjalan lehtokeskus, joka on mantereisempi ja eläinmaantieteellisesti monipuolisempi kuin muu osa Etelä-Suomesta. Keskiboreaaliesta vyöhykkeestä on puolestaan erotettu mereinen kostea Kainuun lehto- ja lettokeskus. Pohjoisboreaalinen vyöhyke on jaettu Peräpohjolan, Metsä-Lapin ja Tunturi-Lapin lohkoihin.<ref name="lappalainen38"/>

=== Kalliot ja kivikot ===
[[File:Jäkälää ja kalliota Kolilla.jpg|thumb|Jäkälää ja kalliota Kolilla.]]
Kallioiden raoissa ja kivikoissa kasvaa monia juuri näihin oloihin sopeutuneita kasvilajeja, ja suoraan kivipintaan kiinnittyneenä elää hyvin monilajinen sammalien ja jäkälien joukko. Kivikkoihin kuuluvat muinaisrantakivikot, roudan nostamat kivikot sekä pakkasrapautumakivikot eli rakat. Uhanalaisinta kallioluontoa edustavat kalkki- ja serpentiinikalliot. Niistä on louhittu kalkkia jo satoja vuosia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppiryhmat/Kalliot_ja_kivikot | Nimeke = Kallio- ja kivikkoluontotyypit | Ajankohta = 17.6.2013 | Julkaisija = SYKE | Selite = vain arkistossa | Viitattu = 30.4.2016 | arkisto = https://web.archive.org/web/20170726222622/http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppiryhmat/Kalliot_ja_kivikot | arkistoitu = 26.7.2017 }}</ref>

=== Perinnebiotoopit ===
[[Perinnebiotooppi|Perinnebiotoopit]] ovat perinteisen maatalouden muovaamia niittyjä ja laitumia, joille on vuosisataisen hoidon myötä kehittynyt omaleimainen ja rikas eliölajisto.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppiryhmat/Perinnebiotoopit | Nimeke = Perinnebiotoopit: kedot, haat ja niityt | Ajankohta = 17.6.2013 | Julkaisija = SYKE | Selite = vain arkistossa | Viitattu = 30.4.2016 | arkisto = https://web.archive.org/web/20170611093202/http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppiryhmat/Perinnebiotoopit | arkistoitu = 11.6.2017 }}</ref> Esimerkiksi [[niitty|niityt]], [[keto|kedot]], [[aho]]t ja [[metsälaidun|metsälaitumet]] ovat perinnebiotooppeja. Aikaisemmin esim. [[laidunnus|karjanlaidunnuksen]] ansiosta avoimina ja valoisina pysyneet perinnebiotoopit kasvavat helposti umpeen ja metsittyvät, ellei niitä hoideta. Hoitotapoja ovat laidunnuksen lisäksi raivaukset ja [[niitto]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.proagria.fi/uploads/archive/attachment/luonnon_ja_maiseman_monimuotoisuus_perinnebiotoopit.pdf | Nimeke = Luonnon ja maiseman monimuotoisuus - perinnebiotoopit | Tekijä = Haaranen, Tarja & Partanen, Hannele & Tarvainen, Aila | Ajankohta = 2009 | Julkaisija = Maaseutuvirasto | Arkisto = https://web.archive.org/web/20221119215928/https://www.proagria.fi/uploads/archive/attachment/luonnon_ja_maiseman_monimuotoisuus_perinnebiotoopit.pdf }}</ref>

=== Tunturiluonto ===
Oikealla tunturilla on puuton lakiosa, jossa on aito arktis-alpiinisten kasviyhdyskuntien leimaama [[tunturipaljakka]]. [[Tunturikoivu|Tunturikoivikot]] muodostavat vyöhykkeen metsänrajan ja puuttoman paljakan välissä, ja varsinkin Tunturi-Lapissa ne peittävät laajoja alueita. Tärkeimmät tunturiluontoa uhkaavat tekijät ovat porojen ylilaidunnus ja ilmastonmuutos.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppiryhmat/Tunturit | Nimeke = Tunturiluontotyypit | Ajankohta = 17.6.2013 | Julkaisija = SYKE | Selite = vain arkistossa | Viitattu = 30.4.2016 | arkisto = https://web.archive.org/web/20170726060430/http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppiryhmat/Tunturit | arkistoitu = 26.7.2017 }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2 | Julkaisija = SYKE | Vuosi = 2008 | Tekijä = Raunio, Anne, ym. | www = https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37932/SY%208%202008%20Osa%202%208%20Tunturit.pdf?sequence=9&isAllowed=y | www-teksti = Tunturit.pdf | Isbn = 978-952-11-3030-4 }}</ref>

== Lajisto ==
Tämän artikkelin lajien lukumäärät perustuvat lähinnä Suomen lajiluetteloon 2021. Tuolloin lajeja oli löytynyt 41&nbsp;301, joista yli puolet (24&nbsp;263) oli hyönteisiä.<ref name= lajit2021>{{Verkkoviite | Osoite = https://cdn.laji.fi/files/checklists/2021/Lajiluettelo2021_Checklist2021.pdf | Nimeke = Lajiluettelo 2021 | Ajankohta = 2022 | Julkaisija = Suomen Lajitietokeskus, Luomus | Tiedostomuoto = PDF }}</ref> Joissain kohdin on käytetty esimerkiksi uhanalaisuusarviota vuodelta 2010.<ref name="FINBOL">{{Verkkoviite | Osoite =http://finbol.org/fi/suomen-lajisto.html | Nimeke =Suomen eliölajistosta lähes puolet on hyönteisiä | Tekijä = | Ajankohta =2012 | Julkaisu =Finbol (Finnish Barcode of Life) | Viitattu =23.10.2015 | arkistoitu =11.9.2016 | Selite =vain arkistossa | arkisto =https://web.archive.org/web/20160911162216/http://finbol.org/fi/suomen-lajisto.html }}</ref><ref name="RASSI">{{Kirjaviite | Tekijä = Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) | Nimeke = Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 | Julkaisija = YM, SYKE | Tunniste = ISBN 978-952-11-3806-5 | www = https://helda.helsinki.fi/handle/10138/299499 | www-teksti = PDF }}</ref>

=== Kasvillisuus ja kasvisto ===
{{pääartikkeli|[[Suomen kasvisto]]}}
[[Tiedosto:Convallaria majalis Kemi, Finland 02.06.2013.jpg|thumb|left|upright|Suomen kansalliskukka on [[kielo]]. Nämä kielot kasvavat [[Kemi]]ssä.]]
Suomen kasvistossa on pääasiassa boreaalisia ja lievästi mereisten olojon lajeja. Alueellisesti lajit voidaan jakaa koko maassa esiintyviin kasveihin, lounaisiin kasveihin, pohjoisiin kasveihin ja merenranta-alueiden kasveihin. [[Niitty|Niityt]] ovat kasvistoltaan Suomen runsaslajisimpia alueita ja [[kangasmetsä]]t, [[räme]]et ja karut kalliot vähälajisimpia.<ref name="kaaro131">Kaaro, et al., s. 131.</ref> Kaikkiaan Suomessa kasvaa 3&nbsp;288 [[putkilokasvit|putkilokasvia]], 932 [[sammalet|sammallajia]] ja 2&nbsp;052 [[jäkälät|jäkälälajia]].<ref name="lajit2021"/> Suomen yleisimmät putkilokasvilajit ovat [[mustikka]], [[puolukka]], [[metsälauha]], [[hieskoivu]] ja [[kotikataja]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://enenonen.1g.fi/yleiset100.html | Nimeke = Suomen 100 yleisintä kasvia yleisyysjärjestyksessä vuonna 2008 | Tekijä = Nenonen, Erkki | Selite= Lähde: Luomus kasviatlas 2010 | Julkaisija = enenonen.1g.fi | Viitattu = 13.8.2016 }}</ref>

Ainoita yksinomaan Suomessa tavattavia putkilokasveja ovat jotkut [[voikukka|voikukan]] ja keltanoiden mikrolajit.<ref name="AARRE"/> Lisäksi [[Pulskaneilikka|pulskaneilikalla]] on erityinen vain Suomessa esiintyvä serpentiinirotu.<ref name="KVVASTUU"/> Suomessa kasvaa kaikkiaan noin 60 [[Fennoskandia]]n ja [[Itämeri|Itämeren]] maille endeemistä putkilokasvilajia tai -rotua, joita on eniten Itämeren rannikolla. Kotoperäisiä lajeja [[Pohjanlahti|Pohjanlahden]] rannikolla ovat [[perämerensilmäruoho]], [[perämerenmaruna]] ja [[pohjanlahdenlauha]] sekä Fennoskandian tuntureilla [[ruijankissankäpälä]], [[pahta-ailakki]] ja [[pahtahietaorvokki]].<ref name="kaaro131"/>

Suomen kansalliskukka on [[kielo]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/kielo | Nimeke = Kielo | Julkaisu = Luontoportti | Viitattu = 15.5.2016 }}</ref> ja kansallispuu [[rauduskoivu]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.luontoportti.com/suomi/fi/puut/rauduskoivu | Nimeke = Rauduskoivu | Julkaisu = Luontoportti | Viitattu = 15.5.2016 }}</ref>

=== Eläimistö ===
[[Eläinmaantieteellinen alue|Eläinmaantieteellisesti]] Suomi kuuluu muun Euroopan tavoin [[Palearktinen alue|palearktiseen alueeseen]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.bbc.co.uk/nature/ecozones/Palearctic_ecozone | Nimeke = Palearctic ecozone | Ajankohta = 2014 | Julkaisu = BBC | Selite = vain arkistossa | Viitattu = 15.5.2016 | arkisto = https://web.archive.org/web/20171024203826/http://www.bbc.co.uk/nature/ecozones/Palearctic_ecozone | arkistoitu = 24.10.2017 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://bubo.org/finland-bird-list.html | Nimeke = Western Palearctic – Finland Bird List | Ajankohta = ©&nbsp;2022 | Julkaisija = Bubo | Selite = 482 lajia, nimet latinaksi, englanniksi ja useimmat suomeksi | Arkisto = https://web.archive.org/web/20221228195220/https://bubo.org/finland-bird-list.html | Viitattu = 28.12.2022 }}</ref>

==== Nisäkkäät ====
{{Pääartikkeli|[[Luettelo Suomen nisäkkäistä]]}}
Matkailuesitteissä Suomen nisäkkäistä esitellään usein [[Suurpeto|suurpedot]] eli [[karhu]], [[susi]], [[ilves]] ja [[ahma]].<ref name=bot1>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.visitfinland.com/article/finlands-wonderful-wildlife/ | Nimeke = Finland’s wonderful wildlife | Julkaisu = Visit Finland | Selite = vain arkistossa | viitattu = 29.12.2022 | arkisto = https://web.archive.org/web/20150322113810/http://www.visitfinland.com/article/finlands-wonderful-wildlife/ | arkistoitu = 22.3.2015 }}</ref> Runsaslukuisimpia nisäkkäitä ovat kuitenkin [[metsämyyrä]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2009/03/tiedote-2009-09-11-00-56-38-164537 | Nimeke = Väitös: Suomen yleisin nisäkäs on optimaalinen otus (Trebatická) | Ajankohta = 2009 | Julkaisija = Jyväskylän yliopisto | Arkisto = https://web.archive.org/web/20160923232304/https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2009/03/tiedote-2009-09-11-00-56-38-164537#selection-283.1-283.44 | Viitattu = 14.5.2016 | arkistoitu = 23.9.2016 }}</ref> ja [[metsäpäästäinen]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.luontoportti.com/suomi/fi/nisakkaat/metsapaastainen | Nimeke = Metsäpäästäinen | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = LuontoPortti | Viitattu =14.5.2016 }}</ref> Kaikkiaan Suomesta on tavattu 76 nisäkäslajia.<ref name="lajit2021"/>

Suomen nisäkkäiden varhaishistoriasta on hyvin vähän tietoa, mutta mannerjäätikön vetäydyttyä Suomeen alkoi asettua nisäkkäitä. Nisäkkäitä alkoi levittäytyivät pääosin idästä ja kaakosta, jotkut myös etelästä ja pohjoisesta. Nisäkäslajistosta muodostuikin melko tyypillinen itäisen havumetsävyöhykkeen lajisto, jossa kohtaavat itäiset ja eteläiset lajit. Monen nisäkäslajin pohjoisimmat ja läntisimmät asuinalueet ovat Suomessa. Esimerkiksi [[Hirvi|hirven]], [[liito-orava]]n ja joidenkin [[Päästäiset|päästäisten]] sekä [[Myyrät|myyrien]] levinneisyysalue jatkuu Suomesta pitkälle itään muttei länteen. Arktisia lajeja Suomessa on vain muutamia, [[Fennoskandia]]n ainoa kotoperäinen nisäkäs [[tunturisopuli]], [[naali]] ja [[tunturipeura]]sta kesytetty [[poro]].<ref name="valste12">Valste, s. 12–13.</ref><ref>Kaaro, et al., s. 126–127.</ref> Eteläisiä nisäkäslajeja ovat puolestaan muun muassa [[hilleri]], useimmat [[lepakot]], [[kenttämyyrä]], [[metsähiiri]], [[rusakko]] ja [[siili]].<ref name="valste14"/>

Ihmisen vaikutus Suomen nisäkäslajistoon on ilmeinen. Varhaisimpien ihmisten hävittämä laji saattoi olla [[grönlanninhylje]], jonka elinmahdollisuuksia heikensivät myös jääkauden jälkeen lämmennyt ilmasto.<ref name="valste12"/> [[Soopeli]] metsästettiin sukupuuttoon 1500–1600-luvulla ja [[euroopanmajava]] sekä [[metsäpeura]] 1800-luvulla.<ref name="valste14">Valste, s. 14.</ref> Euroopanmajava [[Siirtoistutus|palautettiin]] Suomeen vuonna 1935<ref>Valste, s. 58.</ref>, ja metsäpeuroja muutti Suomeen [[Vienan Karjala]]sta 1950-luvulla.<ref>Valste, s. 143.</ref> 1900-luvulla Suomesta hävinneitä lajeja ovat [[vesikko]] ja [[tammihiiri]].<ref>Valste, s. 16.</ref>

[[Kanadanmajava]], [[villikaniini]], [[valkohäntäpeura]], [[kuusipeura]], [[minkki]], [[supikoira]] ja [[piisami]] ovat ihmisen istuttamia tai tarhoista karkuun päässeitä lajeja. Ihminen on myös tukenut siirtoistutuksin etelästä tulleiden rusakon, siilin ja [[Metsäkauris|metsäkauriin]] leviämistä. Myös metsäpeuran leviämistä on edistetty niitä siirtämällä luontoon.<ref name="valste14"/>

Vuoden 2015 kartoituksen mukaan uhanalaisia lajeja ovat [[ripsisiippa]] ([[Uhanalaisuusluokitus|erittäin uhanalainen]]), [[pikkulepakko]] (vaarantunut), susi (erittäin uhanalainen), naali (äärimmäisen uhanalainen), hilleri (vaarantunut), ahma (erittäin uhanalainen) ja [[saimaannorppa]] (erittäin uhanalainen). Silmälläpidettäviä lajeja ovat liito-orava, euroopanmajava, kenttämyyrä, karhu, ilves, [[itämerennorppa]] ja metsäpeura. Punaiselta listalta poistui kaksi lajia, [[metsäjänis]] ja [[saukko]].<ref name="RASSI"/><ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 | Vuosi = 2016 | Julkaisija = YM, SYKE | Tekijä = Liukko, Ulla-Maija & Henttonen, Heikki & Hanski, Ilpo.K & Kauhala, Kaarina & Kojola, Ilpo & Kyheröinen, Eeva-Maria & Pitkänen, Janne | Isbn = 978-952-11-4553-7 | www= https://helda.helsinki.fi/handle/10138/159434 | www-teksti= PDF }}</ref>

==== Linnut ====
{{Pääartikkeli|[[Suomen linnusto]]|[[Luettelo Suomen linnuista]]}}
Suomessa on tavattu 482 lajia [[Linnut|lintuja]],<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.birdlife.fi/lintutieto/suomessa-havaitut-lintulajit/ | Nimeke = Suomessa havaitut lintulajit | Ajankohta = © 2022 | Julkaisija = BirdLife Suomi | Arkisto = https://web.archive.org/web/20221021195807/https://www.birdlife.fi/lintutieto/suomessa-havaitut-lintulajit/ }}</ref> joista noin 250 pesii Suomessa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://tiedostot.birdlife.fi/julkaisut/linnuston-tila-suomessa-verkkoversio.pdf | Nimeke = Linnuston tila Suomessa | Tekijä = Lehtiniemi, Teemu & Toivanen, Tero & Södersved, Jan | Ajankohta = 2021 | Julkaisija = Finland, Birdlife | Tiedostomuoto = PDF, s. 4 }}</ref> Runsaslukuisimmat pesivät lajit ovat [[pajulintu]], [[peippo]], ja [[punakylkirastas]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.birdlife.fi/lintutieto/faq/muita-lintukysymyksia/ | Nimeke = Mitkä ovat Suomen yleisimmät pesimälinnut? | Julkaisija = Birdlife Finland | Arkisto = http://arquivo.pt/wayback/20160516035229/http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/faq-muut.shtml | viitattu = 20.11.2022 | arkistoitu = 16.5.2016 }}</ref> Valtaosa Suomessa pesivistä linnuista on [[muuttolintu]]ja. Lisäksi Suomen kautta muuttaa naapurimaissa pesiviä lintuja. Joidenkin Venäjän tundralla pesivien hanhi- ja vesilintulajien Euroopan tai jopa maailman kannasta valtaosa muuttaa Suomen läpi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.sll.fi/uusimaa/lintujen-paamuuttoreitit-suomessa-kartoitettu | Nimeke = Lintujen päämuuttoreitit Suomessa kartoitettu | Tekijä = Toivanen, Tero & Metsänen, Timo & Lehtiniemi, Teemu | Ajankohta = 14.5.2014 | Julkaisija = BirdLife Suomi | Selite = PDF, s. 4, vain arkistossa | viitattu = 20.11.2022 | arkisto = https://web.archive.org/web/20150711011122/http://www.sll.fi/uusimaa/lintujen-paamuuttoreitit-suomessa-kartoitettu | arkistoitu = 11.7.2015 }}</ref>

Suomen linnustolla on joitain eurooppalaisia erityispiirteitä. Monista pohjoisista metsälintulajeista, kuten [[kuukkeli]], [[lapintiainen]] ja [[taviokuurna]], elävät Länsi-Euroopassa vain Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Suomen pohjoisosien huomattava ominaispiirre on myös kahlaajien runsaus, mikä johtuu soiden ja tuntureiden tarjoamista elinympäristöistä. Vain pohjoisessa pesiviä kahlaajia ovat [[jänkäsirriäinen]], [[keräkurmitsa]], [[mustaviklo]] ja [[vesipääsky]]. Saaristojen erikoisuus on maailmanlaajuisesti levittäytynyt [[räyskä]], jota Euroopassa tavataan lähinnä [[Itämeri|Itämerestä]] ja [[Mustameri|Mustastamerestä]].<ref name="kaaro125">Kaaro, et al., s. 125.</ref>

[[Laulujoutsen]] on Suomen kansallislintu.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/07/07/laulujoutsen-kansallislintu | Nimeke = Laulujoutsen, kansallislintu | Ajankohta = 7.7.2012 | Julkaisija = Yle Oppiminen | Viitattu =15.5.2016 }}</ref>

==== Kalat ====
{{Pääartikkeli|[[Luettelo Suomen kaloista]]}}
[[Tiedosto:Abborre, Iduns kokbok.jpg|thumb|Suomen kansalliskala ahven]]
Suomessa on tavattu noin sata kalalajia.<ref name="kalalajitRKTL">{{Verkkoviite | Osoite = https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/532818/selvityksia_1_2008.pdf?sequence=1 | Nimeke = Kalalajit Suomessa | Tekijä = Urho, Lauri & Lehtonen, Hannu | Ajankohta = 2008 | Julkaisija = Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos | Tiedostomuoto = PDF }}</ref>

Vakinaiseksi katsottuja kalalajeja on 71. Niistä 61 on levittäytynet alueella itsenäisesti ja 10 ihmisen tuomana. [[Saaristomeri|Saaristomerellä]] lajiston määrä on suurimmillaan, sillä siellä elää vakinaisesti 52 kalalajia. Lajisto harvenee sekä pohjoiseen että itään siirryttäessä. [[Perämeri|Perämerellä]] elää 29 lajia ja itäisellä [[Suomenlahti|Suomenlahdella]] 42 lajia. Keski-Suomen vesistöissä elää puolestaan 30 ja Pohjois-Lapin vesistöissä 10 lajia.<ref name="kalat10">{{Kirjaviite | Tekijä = Yrjölä, Sakke & Lehtonen, Hannu & Nyberg, Kari| Nimeke = Suomen kalat| Vuosi = 2015| Julkaisija = Nemo | Selite = s. 10–11 | Isbn = 978-952-240-278-3}}</ref> Kalakanta on pysynyt pääosin samana 4&nbsp;000 vuoden ajan, mutta viime vuosikymmeninä siihen ovat vaikuttaneet istutukset, viljelykarkulaiset ja vaellusjokien muutokset rakentamisen takia.<ref name="kalalajitRKTL"/>

Suomen vakituinen kalalajisto on melko niukka, mihin vaikuttaa se, että merialueet ovat pääsääntöisesti vähäravinteisia, vähäsuolaisia, viileitä ja ison osan vuodesta jään peitossa. Muualla maailmassa meri- ja sisävesikalat erottuvat usein varsin selvästi, mutta Suomessa rannikkovesien matalan [[suolapitoisuus|suolapitoisuuden]] takia monet sisävesikalatkin pärjäävät rannikkovesissä. Vain kaikista vaativimmat lajit, kuten [[sulkava (kala)|sulkava]], [[kivennuoliainen]] ja [[törö]], pystyvät elämään Itämeren alueella vain lähes suolattomissa jokisuissa. Vain sisävesissä eläviä kaloja ovat [[pikkunahkiainen]], [[viisipiikki]] ja [[puronieriä]].<ref name="kalat10"/>

Suomessa esiintyviä vaelluskaloja ovat merestä makeaan veteen kudulle nousevat [[lohi]], [[taimen]] ja [[nahkiainen]], joilla on kuitenkin myös vain sisävesissä eläviä kantoja. Sen sijaan [[kivisimppu|kivisimpulla]], [[Härkäsimppu|härkäsimpulla]] ja [[Rantanuoliainen|rantanuolaisella]] on sekä meri- että sisävesikantoja, mutta niistä ei tunneta ainoatakaan vaeltavaa populaatiota. [[Ankerias]] ja [[turska]] puolestaan ovat lajeja, jotka lisääntyvät vain Suomen vesien ulkopuolella.<ref name="kalat10"/>

Yleisimmät lajit ovat [[ahven]], [[hauki]], [[särki]], [[kuha]], [[lahna]], [[pasuri]], [[sorva]], [[kiiski]], [[säyne]] ja [[taimen]].<ref name=bot2>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ahven.net/kkyleisimmatkalalajit | Nimeke = Koulukisa – Yleisimmät kalalajit | Julkaisu = Ahven.net | Viitattu = 14.5.2016 | Selite = vain arkistoissa: [https://web.archive.org/web/20171201032623/http://www.ahven.net/kkyleisimmatkalalajit wayback machine] ja [https://archive.ph/O52kY archive today] | arkisto = https://web.archive.org/web/20171201032623/http://www.ahven.net/kkyleisimmatkalalajit | arkistoitu = 1.12.2017 }}</ref>

==== Sammakkoeläimet ja matelijat ====
Suomessa on tavattu 12 sammakkoeläinlajia,<ref name="lajit2021" /><ref> {{Verkkoviite | Osoite = https://laji.fi/taxon/list?target=MX.37609&onlyFinnish=true | Nimeke = Sammakkoeläimet (haku) | Julkaisija = laji.fi | Viitattu = 29.11.2022 }}</ref> kuten [[vesilisko]], [[rupilisko]], [[sammakko]], [[rupikonna]], [[viitasammakko]] ja vuodesta 2008 lähtien Turun seudulla [[mölysammakko]], jota viimeksi oli tavattu luonnossa 1960-luvulla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/molysammakot_levittaytyvat_turun_seudulla/6244984 | Nimeke = Mölysammakot levittäytyvät Turun seudulla | Tekijä = Pihlman, Olga| Ajankohta =14.8.2012 | Julkaisu =Yle | Viitattu =14.5.2016 }}</ref> Vuosina 1993 ja 1994 [[Kotka (kaupunki)|Kotkassa]] tavattiin yksittäinen [[viherkonna]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.sammakkolampi.fi/lajit/satunnaiset.html | Nimeke = Suomessa tavatut satunnaiset lajit | Tekijä = Gustafsson, Niina ja Joonas | Ajankohta = © 1999-2022 | Julkaisija = sammakkolampi.fi | Selite = arkistossa 2008 versio | arkisto = https://archive.ph/20120526013218/http://www.sammakkolampi.fi/lajit/satunnaiset.html | arkistoitu = 26.5.2012 }}</ref> Matelijoita on tavattu vakinaisesti 5 lajia: [[sisilisko]], [[vaskitsa]], [[kangaskäärme]], [[rantakäärme]] ja [[kyy]]. Kyytä lukuun ottamatta ne ovat rauhoitettuja.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Tiedotteet/Matelijoilla_ja_sammakkoelaimilla_menee_(2126) | Nimeke = Matelijoilla ja sammakkoeläimillä menee kohtuullisen hyvin | Ajankohta = 22.7.2011 | Julkaisija = SYKE | Arkisto = https://archive.ph/20160514163132/http://www.syke.fi/fi-FI/SYKE_Info/Viestintaaineistot/Tiedotteet/Matelijoilla_ja_sammakkoelaimilla_menee_(2126) }}</ref> Kuudes ei-rauhoitettu matelija, [[hietasisilisko]], on Suomessa säännöllinen harhailija.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://laji.fi/taxon/list?target=MX.37610&onlyFinnish=true | Nimeke = Matelijat (haku) | Julkaisija = laji.fi | Viitattu = 25.11.2022 }}</ref>

Kaikki Suomen sammakkoeläimet ja matelijat elävät maassa aivan levinneisyysalueensa pohjoisrajalla, ja ne ovat yleisimmillään maan eteläosissa. Parhaiten Suomen oloihin on sopeutunut sammakko, joka on levittäytynyt koko maahan.<ref name="kaaro125"/>

==== Hyönteiset ====
<div style="background: white; border: 2px white">
{| class="wikitable sortable floatleft" style="font-size:90%; text-align:right"
|-
! style="background-color:#E8C8FD" scope=col | Lahko
! style="background-color:#E8C8FD" scope=col | Ordo
! style="background-color:#E8C8FD" scope=col class=unsortable | · 2010 ·
! style="background-color:#E8C8FD" scope=col class=unsortable | · 2021 ·
|-
|style="text-align:left"|[[Jäytiäiset]]||Psocoptera||71||72
|-
|style="text-align:left"|[[Kaislakorennot]]||Megaloptera||5||5
|-
|style="text-align:left"|[[Kaksisiipiset]]||Diptera||6400||7376
|-
|style="text-align:left"|[[Kierresiipiset]]||Strepsiptera||5||9
|-
|style="text-align:left"|[[Kirput]]||Siphonaptera||54||51
|-
|style="text-align:left"|[[Kolmisukahäntäiset]]||Thysanura*||6||6
|-
|style="text-align:left"|[[Koskikorennot]]||Plecoptera||–||36
|-
|style="text-align:left"|[[Kovakuoriaiset]]||Coleoptera||3697||3847
|-
|style="text-align:left"|[[Kärsäkorennot]]||Mecoptera||6||7
|-
|style="text-align:left"|[[Käärmekorennot]]||Raphidioptera||3||3
|-
|style="text-align:left"|[[Nivelkärsäiset]]||Hemiptera||1542||1635
|-
|style="text-align:left"|[[Perhoset]]||Lepidoptera||2559||2646
|-
|style="text-align:left"|[[Pihtihäntäiset]]||Dermaptera||3||3
|-
|style="text-align:left"|[[Pistiäiset]]||Hymenoptera||7100||7675
|-
|style="text-align:left"|[[Päivänkorennot]]||Ephemeroptera||–||56
|-
|style="text-align:left"|[[Ripsiäiset]]||Thysanoptera||151||146
|-
|style="text-align:left"|[[Sudenkorennot]]||Odonata||–||63
|-
|style="text-align:left"|[[Suorasiipiset]]||Orthoptera||32||35
|-
|style="text-align:left"|[[Torakat]]||Blattodea||4||8
|-
|style="text-align:left"|[[Täit ja väiveet]]||Phthiraptera||–||303
|-
|style="text-align:left"|[[Verkkosiipiset]]||Neuroptera||57||63
|-
|style="text-align:left"|[[Vesiperhoset]]||Trichoptera||218||218
|-
|-class="sortbottom"
| colspan=4 style="text-align: left;" | &nbsp;{{small|► – jäi luokittelun ulkopuolelle; 2010<ref name="FINBOL"/>; 2021<ref name="lajit2021" /> : * Thysanura<br /> jaetaan nykyään lahkoiksi Zygentoma ja Archaeognatha.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Kemppainen, Eija & Uddström, Annika & Liukko, Ulla-Maija | Nimeke = Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019 | Vuosi = 2019 | Sivu = 349 | Julkaisija = YM, SYKE | Isbn = 978-952-11-4973-3 | www = https://helda.helsinki.fi/handle/10138/299501 | www-teksti = PDF }}</ref>}}
|}
</div>
Kaikkiaan Suomessa on tavattu yli 20&nbsp;000 [[Hyönteiset|hyönteislajia]]. Oheisessa taulukossa on Suomessa luokitellut lajit lahkoittain. 

[[Tiedosto:Oecetis ochraea.JPG|thumb|Vesiperhoslaji [[Oecetis ochraea]], Turku]]
Suomen perhosista iso osa on levinneisyydeltään länsipalearktisia lajeja. Niiden levinneisyysalue kattaa siis Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Länsi-Aasian. Ne ovat levinneet Suomeen todennäköisesti joko Saaristomeren tai Karjalankannaksen kautta. Pohjoisemmat lajit ovat puolestaan todennäköisesti tulleet idästä. Havumetsävyöhykkeen yökkösistä kaksi kolmasosaa elää Suomesta [[Tyynimeri|Tyynenmeren]] rannikolle ulottuvalla alueella.<ref name="kaaro122">Kaaro, et al., s. 122–123.</ref> Suomen yleisimmät päiväperhoslajit ovat [[tesmaperhonen]], [[lanttuperhonen]], [[sitruunaperhonen]], [[nokkosperhonen]], [[kangasperhonen]] ja [[neitoperhonen]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://suomenkuvalehti.fi/wp-content/uploads/sk/files/vanhat/library/attachments/Sulokkaat%20tulokkaat.pdf | Nimeke = Sulokkaat tulokkaat | Tekijä = Ukkola, Jukka | Ajankohta = 2007 | Julkaisu = Suomen Kuvalehti | Viitattu = 1.5.2016 }}</ref>

Vaikka Suomessa elää vain noin prosentti maailman kaikista hyönteislajeista, kaksisiipis- ja pistiäislajisto on huomattavan monipuolista. Kaksisiipisheimoista esimerkiksi [[Suurpääkärpäset|suurpääkärpäslajeja]] tavataan Suomessa 25 % ja [[Lantakärpäset|lantakärpäsistä]] 30 % kaikista lajeista. [[Sääsket|Sääskien]] alalahkossa puolestaan on monia runsaina esiintyviä lajeja, jotka ovat myös ekologisesti tärkeitä. [[Surviaissääsket]] ovat runsaslajisin sääskiheimo. Niitä tunnetaan Suomesta yli kuusisataa lajia. Pistiäiset ovat Suomen runsaslajisin lahko, kun yleensä muualla maailmalla kovakuoriaisia on eniten. [[Sahapistiäiset|Sahapistiäisten]] määrä on Suomessa poikkeuksellisen suuri. Suomessa elää myös esimerkiksi puolet Euroopan [[Kimalaiset|kimalaislajeista]], joissa on myös erikoisuuksina [[Hevoskimalainen|hevoskimalaisen]] ja [[Sorokimalainen|sorokimalaisen]] [[Melanismi|melanistiset]] muodot.<ref name="kaaro122"/>

Pelkästään Suomessa tavattavia hyönteislajeja ovat pienet perhoslajit [[pohjantalviharmokääriäinen]] (''Exapate bicuspidella'') ja [[hämehitukoi]] (''Elachista saarelai''), sekä kolme [[Pistiäiset|pistiäislajia]] ''Phaenocarpa ungulosetosa'', ''Fennomacrus koponeni'' ja ''Anaphes crassipennis''.<ref name="AARRE">{{Verkkoviite | Osoite = http://lntreasures.com/finland.html | Nimeke = Finland | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Living National Treasures | Viitattu = 15.5.2016 }}</ref>

==== Muut eläimet ====
Suomessa on tavattu vain vähän [[Äyriäiset|äyriäislajeja]] maan pohjoisen sijainnin ja Itämeren vähäsuolaisuuden takia. Suurin osa lajeista on [[plankton]]eläimiin kuuluvia pieniä [[Vesikirput|vesikirppuja]] ja [[Hankajalkaiset|hankajalkaisia]].<ref name="kaaro120">Kaaro, et al., s. 120.</ref> Suuräyriäisiä Suomessa on tavattu kolme [[ravut|rapulajia]] ([[jokirapu]], [[kapeasaksirapu]], [[täplärapu]]), kolme taskurapulajia ([[villasaksirapu]], [[rantataskurapu]] ja [[liejutaskurapu]]).<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ekofokus.com/2010/09/uusi-taskurapulaji-on-asettumassa.html | Nimeke = Uusi taskurapulaji on asettumassa Suomen vesille | Julkaisu = Ekofokus | Ajankohta = 4.9.2010 | Viitattu = 14.5.2016}}</ref> ja kolme [[Caridea|katkarapulajia]] ([[Hietakatkarapu|hieta-]], [[leväkatkarapu|levä-]] ja [[sirokatkarapu]])<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.luomus.fi/fi/tiedote/sirokatkarapu-levittaytyy-itaan | Nimeke = Sirokatkarapu levittäytyy itään | Ajankohta = 27.9.2011 | Julkaisija = Luomus | Arkisto = https://web.archive.org/web/20200805110244/https://www.luomus.fi/fi/tiedote/sirokatkarapu-levittaytyy-itaan }}</ref> Kaikkiaan [[Äyriäiset|äyriäisiä]] (Crustacea) on tavattu 377&nbsp;lajia.<ref name="lajit2021"/>

Esimerkkejä muista eliöryhmistä: [[nivelmadot]] (Annelida): 179 lajia, [[nilviäiset]] (Mollusca): 175 lajia, [[hämähäkkieläimet]] (Arachnida): 1&nbsp;794 lajia, [[tuhatjalkaiset]] (Myriapoda): 63 lajia.<ref name="lajit2021"/>
{{clear}}

=== Sienet ===
[[File:Lactarius trivialis 72087.jpg|thumb|Haaparouskuja.]]
Suomen metsissä kasvavia sienilajeja tunnetaan noin kuusi tuhatta lajia, mutta tieteelle tuntemattomia lajeja arvioidaan olevan satoja.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/suomessa_kasvaa_ainakin_satoja_tieteelle_vieraita_sienilajeja/6770377 | Nimeke = Suomessa kasvaa ainakin satoja tieteelle vieraita sienilajeja | Tekijä = Mattila, Marianne & Tuominen, Antti| Ajankohta = 10.8.2013 | Julkaisu = Yle | Viitattu = 14.5.2016 }}</ref>
Parisataa lajia on syötäviä, kauppasieniksi on hyväksytty 31 lajia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/marjat-ja-sienet/sienisadot/ | Nimeke = Sienisadot | Julkaisija = Luke | Viitattu = 14.5.2016 | arkisto = https://web.archive.org/web/20160605064248/https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/marjat-ja-sienet/sienisadot/ | arkistoitu = 5.6.2016 }}</ref> Kaupallisesti tärkeimmät metsäsienet ovat [[herkkutatti]] ja [[haaparousku]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/sienet/luonnonsienet/haaparousku/ | Nimeke = Haaparousku | Julkaisu = Arktiset aromit | Viitattu = 1.5.2016 | arkisto = https://web.archive.org/web/20160330165724/http://arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/sienet/luonnonsienet/haaparousku/ | arkistoitu = 30.3.2016 }}</ref>

Kaikkiaan sieniä (Fungi) ja limasieniä (Myxomycetes, Protista) on tavattu 5&nbsp;584 lajia, joka jakautuvat seuraavasti<ref name="FINBOL"/>
* [[Helttasienet]] ja tatit (Agaricoid & Boletoid fungi): 1&nbsp;821
* [[Kääväkkäät]], sisältäen [[hyytelösienet]] (Aphyllophorales & Heterobasidiomycetes): 950
* Kupusienet (vanhentunut ryhmä) (Gasteromycetoid fungi): 79
* Parasiittiset piensienet, [[pöhösienet|pöhö]]-, [[nokisienet|noki]]- ja [[ruostesienet]] (Pucciniomycetes, Ustilaginomycotina): 407 lajia
* [[Kotelosienet]], sisältäen [[härmäsienet]] (Ascomycota): 2&nbsp;106
* [[Limasienet]] (Myxomycetes): 204

=== Vieraslajit ===
Suomessa elää vakiintuneina 600–1&nbsp;000 [[vieraslaji]]a. Vieraat eläin- ja kasvilajit ovat levinneet Suomeen ihmisen mukana tahattomasti tai tarkoituksella tuotuina, osa niistä jo ennen [[keskiaika]]a.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Lehtiniemi, Maiju; Nummi, Petri; Leppäkoski, Erkki | Nimeke = Jättiputkesta citykaniin: vieraslajit Suomessa | Vuosi = 2016 | Sivu = 15 | Julkaisija = Docendo | ISBN = 978-952-291-238-1 }}</ref> Suomeen 1800-luvun puolivälistä alkaen tulleita vieraslajeja ovat esimerkiksi [[valkohäntäpeura]], [[piisami]], [[kanadanmajava]], [[minkki]], [[kanadanhanhi]], [[fasaani]], [[kaniini]], [[täplärapu]], [[hopearuutana]], [[merirokko]] ja [[espanjansiruetana]] sekä kasveista [[lupiini]], [[jättiputket]] ja pohjoisamerikkalaiset [[piiskut]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.sll.fi/mita-me-teemme/luonnonhoito/viekas-life/vieraslajien-abc/ | Nimeke = Vieraslajien ABC | Julkaisija = Suomen luonnonsuojeluliitto | Arkisto = https://web.archive.org/web/20221121164806/https://www.sll.fi/mita-me-teemme/luonnonhoito/viekas-life/vieraslajien-abc/ | Selite = arkistossa 2016 versio | viitattu = 21.11.2022 | arkistoitu = 21.11.2022 }}</ref>

== Tila ja uhanalaisuus ==
[[Suomen ympäristökeskus|Suomen ympäristökeskuksen (SYKE)]] vuonna 2008 laatiman [[luontotyyppi]]en tilaa arvioineen tutkimuksen mukaan Suomen luontotyypeistä puolet on [[uhanalaisuus|uhanalaisia]]. Sen mukaan Suomessa on vajaa 400 luontotyyppiä ja niistä on uhanalaisia 51 %. Vakavimmin uhanalaisia luontotyyppejä on 52 kappaletta, joista taas yli puolet on [[perinnebiotooppi|perinnebiotooppeja]] eli [[keto]]ja, [[niitty]]jä ja [[perinnebiotooppi|hakamaita]]. Uhanalaisuusarvio perustui luontotyypin määrän ja laadun muutokseen 1950-luvulta 2000-vuosikymmenelle.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-5838410 | Nimeke = Puolet Suomen luontotyypeistä uhanalaisia | Ajankohta = 3.6.2008 | Julkaisija = Yle }}</ref> Tärkeimmät syyt luontotyyppien uhanalaistumisille olivat tutkimuksen mukaan metsien uudistamis- ja hoitotoimet erilaisine vaikutuksineen, ojitus, vesien rehevöityminen ja likaantuminen, pellonraivaus ja vesirakentaminen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). | Nimeke = Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 1 | Sivu = 221 | Selite =Suomen ympäristö 8/2008 | Julkaisija = SYKE | Tunniste = ISBN 978-952-11-3028-1 | www = https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37930/SY_8_2008_Osa_1.pdf?sequence=16 | www-teksti = PDF | Viitattu = 13.8.2016 }}</ref>
Toinen arvio valmistui 2018. Sen mukaan luontotyyppien tila ei ole parantunut vaan monien luontotyyppien kehityssuunta on arvioitu edelleen heikkeneväksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-10559275 | Nimeke = Uusi suurselvitys paljastaa: Suomen luonnolla menee entistä huonommin | Tekijä = Strömberg, Jari | Ajankohta = 18.12.2018 | Julkaisija = Yle }}</ref>

Vuoden 2019 [[Punainen kirja]] -uhanalaisuusarvioinnin mukaan Suomessa on vähintään 48 000 lajia, joista 22 418 eli 47 % tunnettiin niin hyvin, että niiden uhanalaisuutta pystyttiin arvioimaan.<ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=https://punainenkirja.laji.fi/|nimeke=Punaisen kirjan verkkopalvelu|julkaisu=punainenkirja.laji.fi|viitattu=2019-05-12}}</ref> Arvioiduista lajeista 2 667 eli 11,9 % arvioitiin uhanalaisiksi.<ref name=":0" /> Vuoden 2010 arvioinnissa uhanalaisia oli 10,5 % eli lajiston uhanalaistuminen jatkuu.<ref name=":0" /> Kappalemääräisesti uhanalaisista lajeista suurin osa elää ensisijaisesti metsissä (31,2 %) sekä [[Perinneympäristö|perinneympäristöissä]] ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä (24,4 %).<ref name=":0" /> Suhteellisesti eniten uhanalaisia lajeja on tunturipaljakoilla, joilla elää vain 3,6 % kaikista arvioiduista lajeista, mutta niistä uhanalaisia on 37,9 %.<ref name=":0" /> Lajien uhanalaistumiseen on vaikuttanut merkittävimmin metsäelinympäristöjen muutokset, jotka ovat ensisijainen uhanalaisuuden syy 733 lajille.<ref name=":0" /> Yleisimpiä muutoksista ovat [[metsänuudistaminen]] ja [[metsänhoito]], vanhojen metsien ja kookkaiden puiden sekä [[Lahopuu|lahopuun]] väheneminen.<ref name=":0" /> Toiseksi yleisin lajien uhanalaistumiseen vaikuttanut syy on avoimien elinympäristöjen umpeenkasvu, mikä on 639 lajin uhanalaisuuden syynä. Ilmastonmuutos vaikuttaa etenkin tunturilajien uhanalaistumiseen.<ref name=":0" />

=== Luonnonsuojelu ===
Suomessa on 1&nbsp;865 [[Natura 2000]] -aluetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on viisi miljoonaa hehtaaria. Tästä maa-alueita on kolme neljäsosaa ja vesialueita yksi neljäsosa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet | Nimeke = Suomen Natura-alueet | Ajankohta = 2.5.2013| Julkaisija = YM | Arkisto = https://web.archive.org/web/20220303193818/https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/| Viitattu = 30.4.2016 }},
* {{Verkkoviite | Osoite = https://vnk.fi/-//1410903/natura-2000-verkoston-tietoja-tarkistetaan-ja-taydennetaan | Nimeke = Natura 2000 -verkoston tietoja tarkistetaan ja täydennetään | Ajankohta = 19.5.2021 | Julkaisija = Valtioneuvoston kanslia }}</ref> Lähes kaikki valtion maille perustetut Suomen luonnonsuojelualueet, erämaat ja retkeilyalueet ovat osa Natura-verkostoa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.metsa.fi/suojelualueverkosto | Nimeke = Suomen suojelualueet osa kansainvälistä verkostoa | Julkaisija = Metsähallitus | Viitattu =1.5.2016 }}</ref> Niiden hoito on [[Metsähallitus|Metsähallituksen]] vastuulla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.metsa.fi/luonto-ja-kulttuuriperinto/ | Nimeke = Luonto ja kulttuuriperintö | Julkaisija = Metsähallitus | Arkisto = http://arquivo.pt/wayback/20160521153200/http://www.metsa.fi/luonnonsuojelu-ja-hoito | Selite = arkistossa 2016 versio | viitattu = 21.11.2022 | arkistoitu = 21.5.2016 }}</ref> Luonnonsuojelualueisiin kuuluvat [[Luettelo Suomen kansallispuistoista|Suomen 41 kansallispuistoa]] ja [[Luettelo Suomen luonnonpuistoista|19 luonnonpuistoa]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.metsa.fi/maat-ja-vedet/suojelualueet/suojelualueiden-pinta-alat/| Nimeke = Metsähallituksen hoitamien suojelu- ja retkeilyalueiden määrä ja pinta-alat | Julkaisija = Metsähallitus | Selite = arkistossa pinta-alat 2019 | arkisto = https://web.archive.org/web/20190527180911/http://www.metsa.fi/metsahallituksensuojelualueet }}</ref> Kaikkiaan Suomen pinta-alasta on suojeltu luonnonsuojelu- ja erämaalailla 9–10 %.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://kainuunliitto.fi/assets/uploads/2020/08/Sisa_suomen_tuulivoimaselvitys.pdf | Nimeke = Sisä-Suomen tuulivoimaselvitys | Ajankohta = 10.6.2011 | Arkisto = https://web.archive.org/web/20221121092353/https://kainuunliitto.fi/assets/uploads/2020/08/Sisa_suomen_tuulivoimaselvitys.pdf | Selite = PDF, s. 7 }}</ref>

Uhanalaisten lajien arvioinnin yhteydessä Suomelle on määritelty joukko [[vastuulaji|vastuulajeja]]. Ne ovat pohjoisia alkuperäislajeja, joiden säilyttämisestä Suomella katsotaan olevan kansainvälinen vastuu, mutta niillä ei ole lainsäädännöllistä asemaa.<ref name="KVVASTUU">{{Verkkoviite | Osoite = https://archive.ph/Nvled | Nimeke = Kansainväliset vastuulajit | Ajankohta = 14.5.2013 | Julkaisija = SYKE | Selite = vain arkistossa | Viitattu =15.5.2016 }}</ref>

[[Suomen luonnonsuojeluliitto]] on julkistanut valitsemansa [[Suomen 100 luontohelmeä]] pian satavuotiaan Suomen luontotietouden edistämiseksi 30. marraskuuta 2016.<ref>{{Verkkoviite | Osoite= https://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/tule-mukaan-toimintaan/suomi-100/luontohelmet-maakunnittain | Nimeke= Suomen 100 luontohelmeä | Julkaisu= Suomen luonnonsuojeluliitto | Ajankohta= 30.11.2016 | Selite= vain arkistossa, lisätietoa klikkaamalla kartan kohteita | viitattu= 21.11.2022 | arkisto= https://web.archive.org/web/20170617031847/https://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/tule-mukaan-toimintaan/suomi-100/luontohelmet-maakunnittain | arkistoitu= 17.6.2017 }}</ref>

==== Vieraslajit ====
SYKEn mukaan Suomessa on tunnistettu 157 haitallista [[Vieraslaji|vieraslajia]], ja lisäksi 123 tarkkailtavaa tai paikallisesti haitallista lajia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://shl.fi/2016/08/22/vieraslaji-on-syyllinen-kunnes-toisin-todistetaan/ | Nimeke = Vieraslaji on syyllinen kunnes toisin todistetaan | Ajankohta = 22.8.2016 | Julkaisija = Sydän-Hämeen Lehti | Arkisto = https://web.archive.org/web/20221121173352/https://shl.fi/2016/08/22/vieraslaji-on-syyllinen-kunnes-toisin-todistetaan/#selection-1245.0-1245.51 | viitattu = 21.11.2022 | arkistoitu = 21.11.2022 }}</ref> Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi Kansallisen vieraslajistrategian vuonna 2012. Kasvintuhoojien lisäksi erityisen haitallisiksi vieraslajeiksi on nimetty [[jättiputket]], [[kurtturuusu]], [[rapurutto]], [[espanjansiruetana]] ja [[minkki]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://mmm.fi/documents/1410837/1801192/Kansallinen+vieraslajistrategia/4b9af08c-8150-4adb-ade1-8fabdc4cd6ed/Kansallinen+vieraslajistrategia.pdf | Nimeke = Kansallinen vieraslajistrategia | Ajankohta = 2012 | Julkaisija = Maa- ja metsätalousministeriö | Arkisto = https://web.archive.org/web/20200608004424/https://vieraslajit.fi/sites/default/files/Vieraslajistrategia_web.pdf | Tiedostomuoto = PDF }},
* {{Verkkoviite | Osoite = https://vieraslajit.fi/#overlay-context=fi/node/27 | Nimeke = Uutisia vieraslajeista | Julkaisija = Vieraslajit.fi | Selite = Menun kohdasta 'Vieraslajit' lajitietoa ja havaintokarttoja | Viitattu = 21.11.2022 }}</ref>

== Katso myös ==
* [[:Luokka:Luettelot Suomen luonnosta]]
* [[Luettelo Suomen Natura 2000 -alueista]]

== Lähteet ==
* Kaaro, Jani, et al.: luku "Eliöhistoriaa jääkaudesta nykypäivään" teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Lappalainen, Iiris (toim.)| Nimeke = Suomen luonnon monimuotoisuus| Vuosi = 1998| Julkaisija = SYKE| Isbn = 951-37-2380-1}}
* {{Kirjaviite | Nimeke = Suomen luonnon monimuotoisuus | Tekijä = Lappalainen, Iiris (toim.)| Vuosi = 1998| Julkaisija = SYKE | Selite = Luku: "Taigametsiä" |Isbn = 951-37-2380-1}}
* {{Verkkoviite | Osoite = http://www.luontoportti.com/suomi/fi/ | Nimeke = Luontoportti | Tekijä = Lehmuskallio, Eija ja Jouko, ym. | Ajankohta = 2006-2016 | Viitattu = 15.5.2016 | arkisto = https://web.archive.org/web/20140614035724/http://www.luontoportti.com/suomi/fi/ | arkistoitu = 14.6.2014 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Valste, Juha| Nimeke = Nisäkkäät Suomen luonnossa| Vuosi = 2007| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Isbn = 978-951-1-21518-9}}
{{small|► Lyhenteitä: Luke [[Luonnonvarakeskus]], Luomus [[Luonnontieteellinen keskusmuseo]], SYKE [[Suomen ympäristökeskus]], YM [[Ympäristöministeriö]]}}

=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}

== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Laine, Lasse | Nimeke = Suomen luontovuoden opas | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2010 | Tunniste = ISBN 978-951-0-36498-7 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Neuvonen, Veikko | Nimeke = Muutoksia Suomen luonnossa | Vuosi = 2009 | Julkaisija = Otava | ISBN = 978-951-1-23662-7 }}
* {{Kirjaviite | Nimeke = Suuri suomalainen luonto-opas | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija =Suuri suomalainen kirjakerho | Vuosi = 2004 | Tunniste = ISBN 951-571-023-5 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Valste, Juha (päätoim.) | Nimeke = Suomen luontotieto 1–4 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2005–2006 | Tunniste = ISBN 951-0-29432-2 }}

== Aiheesta muualla ==
{{Commonscat-rivi|Nature of Finland|Suomen luonto}}
* [http://www.fmnh.helsinki.fi/luonto/suomenlajit/index.htm Luonnontieteellinen keskusmuseo]
* [http://www.hatikka.fi/ Luontohavaintopäiväkirja Hatikka] {{Wayback|1=http://www.hatikka.fi/ |päiväys=20101117020320 }}

{{Artikkelit Suomesta}}

[[Luokka:Suomen luonto|*]]