Säsjoki
| Säsjoki Сясь, Sjas |
|
|---|---|
 Säsjoki kesäkuussa 2012 |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Maat | Venäjä |
| Alue | Leningrad, Novgorod |
| Piiri | Tihvinä, Olhava, Ljubytino |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Nevan vesistö |
| Valuma-alue |
Laatokan valuma-alue Säsjoen valuma-alue |
| Pinta-ala | 7 330 km² [1] |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Akulovo, Valdain ylänkö [2][a] |
| Laskupaikka | Laatokka, Sjasstroi [3] |
| Läpivirtausjärvet | Laatokka |
| Sivu-uomat | Valgomka, Lynna, Lunenka, Tihvinänjoki, Voložba |
| Taajamat | Sjasstroi |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 200 m [a] |
| Laskukorkeus | 4,8 m mpy. [4] |
| Korkeusero | 195,2 m |
| Pituus | 260 km [1] |
| Kaltevuus | 0,75 m/km |
| Keskivirtaama | 53 m³/s [3] |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Säsjoki (ven. Сясь, Sjas, vepsäksi Sääs, Säs'jogi [5]) on Venäjällä Leningradin ja Novgorodin alueella Tihvinän, Olhavan ja Ljubytinon piireissä virtaava 260 kilometriä pitkä joki, joka laskee Sjasstroissa Laatokan Olhavanlahteen [b].[1][3][6][c]
Joen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säsjoki saa alkunsa Valdain ylänköltä metsäalueelta, joka sijaitsee Neboltšin (Неболчи) asuinalueelta 12 kilometrin päässä pienen Akulovon (Акулово) kyläraitin lähellä [2]. Joen alkutaival on varsin jyrkkä, sillä jo noin 15 kilometrin päässä se alittaa 100 metrin korkeuskäyrän. Sen läheltä alkaa myös Mda, joka on Ilmajärven laskevan Mstan sivujoki. Säsjoki ohittaa Neboltšin ja alkaa virrata kohti pohjoista.[2][c]
Säsjoki on ohittanut Mošenkan sivujoki, kun asutus jää taakse ja alkaa suovaltainen metsätaival. Dregljan yhtymäkohdassa suoalueella sijaitsee Porogin kylä (Порог) noin 70 metrin korkeudella mpy. Joki virtaa rauhallisesi maastossa tiheästi mutkitellen ja sitä alkaa seuraamaan tie. Kun joki kohtaa Voložban sivujoen, on joki alittanut 60 metrin korkeuden ja joella on silloin pituutta 80 kilometriä. Tihvinä sijaitsee 13 kilometriä pohjois-koillisessa, mutta Säsjoki meanderoi täällä levottomasti. Joki kääntyy aluksi länteen, jossa siihen yhtyy Klinenka, ja sitten se virtaa pohjoiseen. Tihvinän länsipuolella siihen yhtyy suurin sivujoki Tihvinänjoki. Noin 140 kilometrseen Säsjokeen yhtyy idästä yhtä pitkä Tihvinänjoki. Säsjoen uoma kuitenkin muuttuu kahdella tavalla. Joen vesimäärä kaksinkertaistuu ja joki muuttuu liikennöitäväksi joeksi, joka on perattu. Joki on enää 40 metrin korkeudella mpy.[2][c]
Joki virtaa aikaisempaa syvemmässä laaksossa ja se kaartaa lännen suunnasta kohti luodetta. Siihen yhtyy nopeasti ensin etelästä tuleva Lunenka, sitten idästä Valja, ja sitten Kusega. Joki on nyt alajuoksullansa, koska jokilaakso on leveämpi, joenvarret on viljetyjä ja asuttuja. Joenvartta seuraa Tivinästä tulevat valtatie A-114. Kun joki saapuu Koltšanovoon (Колчаново), ylittää valtatie joen ja yhtyy Murmannin tiehen Ohlavanjoen kohdalla. Samassa kyläss joen ylittää rautatie. Kylässä jokeen yhtyy etelästä tuleva Lynna, joten Säsjokea on jäljellä 21 kilometriä. Ennen Laatokan rannikkoa joki virtaa Sjasstroin läpi, jossa siihen yhtyy Valgomkan sivujoki idästä. Laatokan etelärantaa seuraa Laatokan kanava ja sen vanhempaa edeltäjää Vanha Laatokan kanava (ven. Новоладожский канал). Kanavat yhtyvät Säsjokeen ja veneilijä voi valita suuntansa vapaasti. Säsjoen joensuu on suojattu saarennolla. Laatokan vedenpinnan korkeus on 4,8 metriä mpy.[2][7][6][c]
-
Säsjoki yläjuoksulla Melegežskaja Gorkassa lähellä Tihvinää. -
Säsjoen uomaa Leningradin alueen puolella. -
Säsjoen valuma-alueen alaosa vuoden 1954 kartassa -
Tihvinän alue
Hydrologiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säsjoki saa alkunsa Valdain ylänköön kuuluvalta Tihvinän selänteeltä, josta se virtaa pohjoiseen ja laskee Laatokkaan. Joen lähteen korkeus on noin 200 metriä. Se putoaa nopeasti alkukilometriensä aikana ja sen korkeus on puolimatkassa Voložban jälkeen 60 metriä mpy. Yläjuoksun kaltevuus on silloin ollut 140 metrin pudotuksella 1,37 metriä kilometrille noin 100 kilometrin matkalla. Loppumatkan kaltevuudeksi 0,38 m/km. Joen keskivirtaama on 53 m³/s lähellä Syretskajan yhtymäkohtaa sijaitsevassa mittauspisteessä (27 km joensuusta). Joki jäätyy tavallisesti marraskuun lopulla ja jäät lähtevät huhtikuun puolivälissä [8].[1][3]
Navigointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säsjoki on navigoitavissa vain alajuoksulla. Yläjuoksulla jokea käytetään nykyään melomiseen ja koskenlaskuun. Joen syvyydet vaihtelevat alajuoksulla 1,8–9,1 metriä. Johtuen laatokan luontaisesta vedenpinnan korkeusvaihteluista, jotka voivat olla 1,2 metriä, sallitaan navigointi sellaisilla laivoilla, joilla on syväystä metrin verran. Matalaan jokeen pääsevät ne laivat, jotka pääsevät veden alla metrin syvyyteen asennetun tangon yli. Joen väylä on 2,2 metriä syvä. Joki virtaa heikosti, mutta sen vesi on tummanruskeaa. Siksi navigointi on sallittu vain päiväsaikaan ja silloinkin on noudatettava opastuksia. Joen alkuosuudella sijaitsee kaksi laituria, jossa on noin 2 metriä vettä.[8]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säsjoen uomassa on 21 koskea, joiden yhteispituus on noin 20 kilometriä. Myös monella sen sivujoellakin on koskiosuuksia. Lohikaloille suotuisia kutualueita on 39 hehtaaria. Tietoa Laatokan lohen kutukäyttäytymisestä on vähän. Vuosina 1960–1961 tutkittiin koekalastuksella nouseeko lohi kutemaan Voložbaan, Säsjoen sivujokeen. Tuloksena saatiin jonkin verran 4–5-vuotisia taimenia ja lohia muutama yksilö. Vuonna 1928 käynnistettiin sellu- ja paperitehdas joen alajuoksulle. Ennen tehdasta oli vuosittainen pyynti joella noin 10 tonnia taimenta. Vuosina 1948–1957pyydystettiin 1,8–2,4 tonnia vuodessa, mutta myöhemmin enää 20–70 kilogramma vuodessa. Vielä ei lohi ole palanut Säsjoelle ja taimenta elää latvavesistössä pieninä populaatioina.[9]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säsjoki toimi Olhavanjoelle vaihtoehtoisena vesiliikennereittinä Valdain ylängön ylitse 1700-luvulta alkaen. Ylängöllä yhdistettiin eri jokien valuma-alueet toisiinsa rakentamalla historiallisille vetotaipaleille sulutetut kanavat veneiden vapaan liikkumisen mahdollistamiseksi. Vesiliikenne toimi vilkaana vielä 1800-luvun lopulle, mutta vesiliikenteen merkitys alkoi 1900-luvulla vähentyä kuljetuksien siirtyessä rautateille.[10]
Säsjoen valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Säsjoen valuma-alue
Säsjoki kuuluu Nevan vesistöalueessa Laatokan valuma-alueen Säsjoen valuma-alueeseen, jonka pääuoma se on. Säsjoki laskee Laatokkaan, jonka laskujoki Neva laskee Pietarissa Itämeren Suomenlahteen. Säsjoen valuma-alue ylettyy Laatokan rannikon alangolta ylös Tihvinän selänteelle. Valuma-alueen pinta-ala on 7 330 neliökilometriä ja pääuoman, joka on koko ajan Säsjoki, pituus 260 kilometriä.[1][c][a]
Säsjoen sivujoet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säsjoella on neljä suurempaa sivujokea ja muutama sivu-uoma, jotka on lueteltu alla sijaitsevassa taulukossa. Taulukon tietojen lähteet on esitelty taulukon alla ja eritelty riveittäin taulukon oikeassa sarakkeessa.
| Sivu-uoman nimi suom. |
Nimi ven. |
Säsjoen kohta |
Etäisyys Laatokasta (km) |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m³/s) |
Valuma-alue (km²) |
Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| laskee Laatokan Olhavanlahteen | |||||||
| Valgomka | Valgomka (Валгомка) | Sjasstroi | 4 | 44 | 322 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Lynna | Lynna (Лынна, Лынная) | Olhava | 21 | 62 | 627 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Syretskaja | Syretskaja (Сырецкая) | Olhava | 28 | 18 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Suzna | Suzna (Сузна) | Olhava | 39 | 11 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Opotšnja | Opotšnja (Опочня) | Olhava | 59 | 10 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Kusega | Kusega (Кусега) | Olhava | 65 | 27 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Valja | Valja (Валя) | Tihvinä | 79 | 37 | 252 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Lunenka | Lunenka (Луненка) | Tihvinä | 90 | 61 | 677 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Tihvinänjoki | Tihvinka (Тихвинка) | Tihvinä | 96 | 144 | 19,7 | 2 140 | 2,2,3,2,2,4,2 |
| Klinenka | Klinenka (Клиненка) | Tihvinä | 117 | 30 | 200 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Voložba | Voložba (Воложба) | Tihvinä | 158 | 81 | 11,6 | 1 350 | 2,2,3,2,2,1,2 |
| Dreglja | Dreglja (Дрегля) | Ljubytino | 212 | 18 | 181 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Mošenka | Mošenka (Мошенка) | Ljubytino | 230 | 11 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Šuja | Šuja (Шуя) | Ljubytino | 240 | 22 | 79 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Säsjoen latvauomaa on Šujan yläpuolella vielä 20 kilometriä jäljellä. | |||||||
Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta ([1][11][12][13] [14][15][16][17] [18][19][20][21] [22][23][24]), 3 = katsottu internetin karttapalveluista, 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Säsjoki, Сясь (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 2.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e USSR map NO 36-2 Tikhvin.jpg (Wikipedia Commons), Itä-Euroopan topografiset kartat (sarja N501, karttalehti NO 36-2 Tihvin), USA:n armeijan karttapalvelu, 1954
- ↑ a b c d Säsjoki, Сясь Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 2.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 8.1.2022.
- ↑ Mikkonen, Pirjo & al.: Venäjän federaation paikannimiä, s. 215. (Kielenkäytön oppaita 6) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 978-952-5446-51 ISSN 1796-041X Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 9.10.2015).
- ↑ a b USSR_map_NP_35-15_Shuvalovo.jpg (Wikipedia Commons), Itä-Euroopan topografiset kartat (sarja N501, karttalehti NO 35-15 Shuvalovo), USA:n armeijan karttapalvelu, 1954
- ↑ USSR map NO 36-3 Babayevo.jpg (Wikipedia Commons), Itä-Euroopan topografiset kartat (sarja N501, karttalehti NO 36-3 Babayevo), USA:n armeijan karttapalvelu, 1954
- ↑ a b Лоция Ладожского озера - Южный берег Ладожского озера rivermaps.ru. Arkistoitu 9.2.2022. Viitattu 9.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Titov, Sergei & al.: Land-locked Salmon in the Ladoga and Onego basins (PDF) (tilannekatsaus, s. 15 Säsjoki) 2008. Uppsala, Ruotsi: Coalition Clean Baltic (CCB). Arkistoitu 2.5.2019. Viitattu 11.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Starovoitov, L.A.: Tihvinskaja vodnaja sistema (Тихвинская водная система) 2022. Pikaljovo: Pikaljovon kaupunki. Viitattu 25.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ Valgomka, Валгомка (Холмача) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 2.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Lynna, Лынна (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 2.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Syretskaja, Сырецкая (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 2.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Suzna, Сузна (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 2.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Opotsnja, Опочня (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 2.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Kusega, Кусега (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 2.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Valja, Валя (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 2.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Lunenka, Луненка (Ситомля) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 2.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Tihvinka, Тихвинка (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 2.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Klinenka, Клиненка (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 2.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Voložba, Воложба (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 2.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Dreglja, Дрегля (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 2.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Mošenka, Мошенка (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 2.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Šuja, Шуя (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 2.2.2022. (venäjäksi)
