Ero sivun ”Ruusuvallankumous” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kumottu muokkaus 14939739, jonka teki 109.240.137.156 (keskustelu): Vanhentunut tieto pois koskien mm. Abhasiaa.
rv, eston kiertoa
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:OP13.JPG|thumb|250px|Georgian ruusuvallankumous]]
[[Kuva:OP13.JPG|thumb|250px|Georgian samettivallankumous, 2003.]]
⚫
'''Georgian samettivallankumous''' (tai Tšekkoslovakian [[Samettivallankumous|vuoden 1989 verettömän vallankumouksen]] tapaan '''Georgian ruusuvallankumous''' tai '''Ruusujen vallankumous''') on tapahtumasarja, joka sai alkunsa [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitosta]] itsenäistyneen [[Georgia]]n toisen presidentin, [[Eduard Ševardnadze]]n kannattajien vaalipetosepäilyistä 2. marraskuuta 2003 järjestetyissä parlamenttivaaleissa. Epäilemäänsä vaalipetosta vastustavat mielenosoittajat kokoontuivat Tbilisiin ja Ševardnadze luopui 23. marraskuuta 2003 presidentin virasta.


⚫
Neuvostoliiton ulkoministerinä toiminut Ševardnadze tuli presidentiksi ensimmäisen kerran Georgian sisällissodan tuloksena itsenäisyyspresidentti [[Zviad Gamsakhurdia]]a vastustavan ja Venäjän tukeman opposition voitettua sodan.
⚫
'''Ruusuvallankumous''' on tapahtumasarja, joka sai alkunsa [[Georgia]]n toisen presidentin, [[Eduard Ševardnadze]]n kannattajien vaalipetosepäilyistä marraskuussa 2003 järjestetyissä parlamenttivaaleissa. Epäilemäänsä vaalipetosta vastustavat mielenosoittajat kokoontuivat Tbilisiin ja Ševardnadze luopui presidentin toimesta.


⚫
Monien muiden IVY-maiden tapaan Georgia pyrki ottamaan etäisyyttä [[Venäjä]]stä ja lähentymään länttä. Ševardnadze lähestyi Yhdysvaltoja sallimalla Yhdysvaltain lähettää sotilasasiantuntijoita Georgiaan auttamaan georgialaisia kansainvälisen terrorin vastaisessa taistelussa. Samalla hän kuitenkin oli valmis myös neuvottelemaan Venäjän Gazpromin kanssa valtiollisen sekayhtiön perustamiseksi Venäjän maakaasutoimituksia varten Georgiaan.
⚫
[[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] ulkoministerinä toiminut Ševardnadze tuli presidentiksi ensimmäisen kerran Georgian sisällissodan tuloksena itsenäisyyspresidentti [[Zviad Gamsakhurdia]]a vastustavan ja Venäjän tukeman opposition voitettua sodan.


Georgian pohjoisosassa on kapinallinen ja Venäjään tukeutuva [[Abhasia]], ja Venäjällä on edelleen tuhansien sotilaiden neuvostoajalta peräisin oleva sotilastukikohta Georgiassa, minkä Georgia on toivonut Venäjän lakkauttavan vuoteen 2008 mennessä. Venäjä ei ole kuitenkaan suostunut pyyntöön.
⚫
Monien muiden [[Itsenäisten valtioiden yhteisö]]n maiden tapaan Georgia pyrki ottamaan etäisyyttä [[Venäjä]]stä ja lähentymään länttä. Ševardnadze lähestyi [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoja]] sallimalla sen lähettää sotilasasiantuntijoita Georgiaan auttamaan kansainvälisen terrorin vastaisessa taistelussa. Samalla hän kuitenkin oli valmis myös neuvottelemaan Venäjän Gazpromin kanssa valtiollisen sekayhtiön perustamiseksi maakaasutoimituksia varten Georgiaan.


Ševardnadzen jälkeen presidentiksi tuli lännessä opiskellut [[Mikheil Saakašvili]] (2004-2007, 2008-2013), joka lupasi lopettaa korruption ja pureutui hallinnon neuvostoaikaisiin piirteisiin.
Ševardnadzen tilalle presidentiksi parlamentin puhemiehen [[Nino Burdžanadze]]n toimittua presidentinvaaleihin saakka vt. presidenttinä, tuli lännessä opiskellut ja Yhdysvaltain tukema [[Mikheil Saakašvili]], joka on luvannut lopettaa korruption ja pureutunut hallinnon neuvostoaikaisiin piirteisiin.


Ruusuvallankumoukselliset konsultoivat [[Ukrainan oranssivallankumous|Ukrainan oranssivallankumouksellista]] opiskelijaliikettä.
Georgialaiset samettivallankumoukselliset konsultoivat [[Ukrainan oranssivallankumous|Ukrainan oranssivallankumouksellista]] opiskelijaliikettä.


[[Luokka:Georgian historia]]
[[Luokka:Georgian historia]]

Versio 14. toukokuuta 2015 kello 06.36

Georgian samettivallankumous, 2003.

Georgian samettivallankumous (tai Tšekkoslovakian vuoden 1989 verettömän vallankumouksen tapaan Georgian ruusuvallankumous tai Ruusujen vallankumous) on tapahtumasarja, joka sai alkunsa Neuvostoliitosta itsenäistyneen Georgian toisen presidentin, Eduard Ševardnadzen kannattajien vaalipetosepäilyistä 2. marraskuuta 2003 järjestetyissä parlamenttivaaleissa. Epäilemäänsä vaalipetosta vastustavat mielenosoittajat kokoontuivat Tbilisiin ja Ševardnadze luopui 23. marraskuuta 2003 presidentin virasta.

Neuvostoliiton ulkoministerinä toiminut Ševardnadze tuli presidentiksi ensimmäisen kerran Georgian sisällissodan tuloksena itsenäisyyspresidentti Zviad Gamsakhurdiaa vastustavan ja Venäjän tukeman opposition voitettua sodan.

Monien muiden IVY-maiden tapaan Georgia pyrki ottamaan etäisyyttä Venäjästä ja lähentymään länttä. Ševardnadze lähestyi Yhdysvaltoja sallimalla Yhdysvaltain lähettää sotilasasiantuntijoita Georgiaan auttamaan georgialaisia kansainvälisen terrorin vastaisessa taistelussa. Samalla hän kuitenkin oli valmis myös neuvottelemaan Venäjän Gazpromin kanssa valtiollisen sekayhtiön perustamiseksi Venäjän maakaasutoimituksia varten Georgiaan.

Georgian pohjoisosassa on kapinallinen ja Venäjään tukeutuva Abhasia, ja Venäjällä on edelleen tuhansien sotilaiden neuvostoajalta peräisin oleva sotilastukikohta Georgiassa, minkä Georgia on toivonut Venäjän lakkauttavan vuoteen 2008 mennessä. Venäjä ei ole kuitenkaan suostunut pyyntöön.

Ševardnadzen tilalle presidentiksi parlamentin puhemiehen Nino Burdžanadzen toimittua presidentinvaaleihin saakka vt. presidenttinä, tuli lännessä opiskellut ja Yhdysvaltain tukema Mikheil Saakašvili, joka on luvannut lopettaa korruption ja pureutunut hallinnon neuvostoaikaisiin piirteisiin.

Georgialaiset samettivallankumoukselliset konsultoivat Ukrainan oranssivallankumouksellista opiskelijaliikettä.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ruusuvallankumous&oldid=14944369”