Puncak Jaya

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 11. syyskuuta 2023 kello 10.57 käyttäjän InternetArchiveBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puncak Jaya

Puncak Jayan huippu

Sijainti
Vuoristo
Korkeus merenpinnasta
4 884 m [1]
Prominenssi
4 884 m
Ensimmäinen nousu huipulle
Heinrich Harrer ja kolme muuta 1962
Helpoin reitti
kivi/lumi/jääkiipeily
Kartta
Koordinaatit

Puncak Jaya, toiselta nimeltään Mount Carstensz tai Carstenszin pyramidi on vuori Sudirman-vuoristossa, Indonesian Papuan provinssin keskilännen ylängöllä. Sen muita nimiä ovat Nemangkawi amungkalin kielellä, Carstensz Toppen ja Gunung Sukarno.

Puncak Jaya on Indonesian korkein vuori, samoin kuin Uuden Guinean saaren ja Oseanian korkein. Se on myös maailman korkein saarella sijaitseva vuori.

Vuorta ympäröivä ylänkö oli asutettu ennen eurooppalaisten saapumista saarelle. Vuoren nimi amungkalin kielellä on Nemangkawi. Puncak Jaya nimettiin 'Carstenszin pyramidiksi' hollantilaisen tutkimusmatkailija Jan Carstenszoonin mukaan. Hän oli ensimmäinen eurooppalainen, joka näki huipulla sijaitsevat jäätiköt harvinaisen kirkkaana päivänä vuonna 1623. Carstenszoonia ei uskottu Euroopassa, kun hän kertoi nähneensä lunta lähellä päiväntasaajaa. Vuorikiipeilijöiden keskuudessa nimi Carstenszin pyramidi on yhä käytössä. Puncak Jayan jäätikön saavutti ensimmäisenä hollantilainen tutkimusmatkailija Hendrik Albert Lorentz vuonna 1909 yhdessä kuuden Borneosta tuodun dajakkikantajan kanssa. Ensinousun huipulle teki kuuluisa vuorikiipeilijä Heinrich Harrer yhdessä Templen, Kippaxin ja Huizengan kanssa vuonna 1962.

Indonesian otettua provinssin hallintaansa 1960-luvulla vuori nimeksi tuli 'Puntjak Soekarno' (indonesiaksi: Puncak Sukarno) Indonesian ensimmäisen presidentin Sukarnon mukaan. Myöhemmin nimi vaihdettiin Puncak Jayaksi. Puncak tarkoittaa vuorenhuippua ja Jaya 'voittoa', 'voittoisaa' tai 'kunniakasta'.

Vuorelle pääsy vaatii hallituksen lupaa. Se oli suljettu turisteilta ja vuorikiipeilijöiltä 1995–2005. Vuonna 2006 vuorelle pääsy oli mahdollista useiden seikkailumatkatoimistojen kautta.[2]

Puncak Jayan jäätikkö 1936, katso myös 1972

Puncak Jayan huippu on jäätön, mutta sen rinteillä on useita jäätiköitä. Koska vuori sijaitsee päiväntasaajan lähellä, keskilämpötila on ympäri vuoden melko vakio (noin 0,5 °C) ja jäätiköiden ala muuttuu vuodenajoittain vain vähän. Kuitenkin näiden harvinaisten päiväntasaajajäätiköiden koon tutkimus historiallisista lähteistä osoittaa niiden pienentyneen merkittävästi 1850-lukuun verrattuna. Paikallisen keskilämpötilan arvioidaan kohonneen 0,6 °C vuosisataa kohti vuosien 1850–1972 välillä.

Puncak Trikoran jäätikkö Maoke-vuorilla katosi kokonaan joskus vuosien 1939–1962 aikana.[3] 1970-luvulta lähtien satelliittikuvat osoittavat Puncak Jayan jäätiköiden pienentyneen nopeasti. Meren-jäätikkö suli kokonaan joskus vuosien 1994–2000 välisenä aikana.[4]

Puncak Jayan alue 2005, Grasbergin kuparikaivos etualalla ja jäätiköt takana. Huippu on keskellä olevan harjanteen päässä.

Puncak Jaya on eräs vaativimmista nousuista maanosien korkeimpien huippujen listalla. Sen tekninen vaativuus on suurin, vaikkakaan fyysiset vaatimukset eivät ole kovimmat. Normaalireitti kulkee pohjoisseinämää ja huippuharjannetta pitkin, koko matka kovaa kiveä. Suuresta kaivoksesta huolimatta alue on vaikeapääsyinen kiipeilijöille, vaatien neljästä viiteen päivään kestävän 100 kilometrin marssin lähimmältä lentokentältä, Timikalta, perusleiriin.

  1. Tässä ilmoitettu tiedon on määrittänyt vuosien 1971–1973 Australian yliopistojen tutkimusretkikunta Papuaweb.org (Arkistoitu – Internet Archive). Vanhempi mutta usein mainittu korkeustieto 5 030 metriä ei ole oikea.
  2. Seven Summits Page 7summits.com.
  3. Ian Allison and James A. Peterson: Glaciers of Irian Jaya, Indonesia and New Zealand U.S. Geological Survey, U.S.Department of the Interior. Arkistoitu 12.5.2008. Viitattu 9.1.2009.
  4. Joni L. Kincaid and Andrew G. Klein: Retreat of the Irian Jaya Glaciers from 2000 to 2002 as Measured from IKONOS Satellite Images (pdf) 61st Eastern Snow Conference Portland, Maine, USA 2004. Arkistoitu 17.5.2017. Viitattu 9.1.2009.


Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]