Kurkkumätä
Kurkkumätä eli difteria on pääasiallisesti nieluun paikallistunut tarttuva tulehdus, jolle on ominaista bakteerimyrkkyjen aiheuttamat vauriot elintärkeissä elimissä. Se tarttuu ihmisestä toiseen syljen välityksellä. Kurkkumädän yleinen ensioire on nopeasti paheneva kurkkukipu. Siihen kuuluu usein myös kuumeilua, nielemisvaikeuksia ja turvotusta kaulassa ja kurkussa. Kun kurkkumätä etenee, bakteerin erittämä myrkky, difteriatoksiini, saattaa vahingoittaa munuaisia ja sydänlihasta. Sairaus varmistetaan nieluviljelynäytteellä.
Etiologia
Taudin aiheuttaa Corynebacterium diphtheriae -bakteeri (kreik. dipthera 'parkittu nahka'). Bakteeri muodostaa toksiinia, joka saa aikaan sitkeiden peitteiden muodostumisen ja vahingoittaa sydänlihasta, hermokudosta ja munuaisia. Kurkkumädän tyypillinen itämisaika on yhdestä viiteen päivää, jota seuraa paikallinen tulehdus limakalvossa tai ihossa. Taudilla on eri muotoja, tavallisin on nieludifteria. Se voi muistuttaa tavallista nielutulehdusta. Yleisoireisiin kuuluu väsymys, päänsärky ja kuume. Nielurisoihin muodostuu kellanvalkeita peitteitä, jotka ovat lujasti kiinni alustassaan. Jos niitä yritetään irrottaa, on seurauksena verenvuoto alla olevassa limakalvossa.
Pahanlaatuisessa tapauksessa peitteet leviävät kitapurjeeseen ja pehmeään kitalakeen. Turvotus voi olla vaikea, jolloin hengitys vaikeutuu ja voi seurata jopa tukehtumiskuolema. Tukehtuminen voidaan estää yksinkertaisesti puhkaisemalla kurkun tukkiva mätä. Tämä ei luonnollisestikaan paranna sairautta, mutta estää välittömän kuoleman. Peitteiden alla voi tapahtua verenvuotoja ja potilaan hengitys muodostuu erittäin pahanhajuiseksi. Kaulan imusolmukkeet turpoavat, jolloin kaula silminnähden paksunee. Potilaan yleistila on huono.
Kurkunpään difteriassa tulehdus kohdistuu äänihuuliin. Ongelmana on hengityksen salpautuminen, joka hoitamattomana voi johtaa tukehtumiskuolemaan.
Potilaan parantuessa peitteet alkavat irtoilla limakalvosta. Tällöin vaarana on tukehtuminen.
Ennuste
Kurkkumätä on vakava, mutta nykyään harvinainen sairaus. 80–95 prosenttia kurkkumätään sairastuneista potilaista paranee. Potilas tarvitsee sairaalahoitoa, ja hänet on myös eristettävä lisätartuntojen välttämiseksi. Kurkkumätää vastaan on olemassa rokote.
Historia
1800-luvun lopussa kurkkumätä oli Suomessa varsin tavallinen tauti. Kuolleisuus oli esimerkiksi Helsingissä 1880-luvulla 25 %. Myös sotien aikana on esiintynyt epidemioita. Sen jälkeen rokotus on harvinaistanut tautia.