Kanalinnut
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Kanalinnut | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: |
Kanalinnut Galliformes Temminck, 1820 |
Heimot ja alaheimot [1][2] | |
|
|
Katso myös | |
Kanalinnut (Galliformes) on lintujen lahko, johon kuuluu noin 250 lajia eri puolilla maailmaa. Ne ovat vartaloltaan tukevia lintuja, joilla on vahva kaula ja lyhyt, paksu nokka. Pienikokoisimpia kanalintuja ovat viiriäiset, suurimpia kalkkunat. Monia lajeja on kesytetty ja tarhataan joko lihan tai munien takia.
Kanalintujen lahkossa on viisi heimoa, hokot, isojalkakanat, helmikanat, amerikanviiriäiset ja aitokanat.[3] Suomessa esiintyy kahdeksaa eri kanalintulajia, jotka kaikki kuuluvat aitokanojen heimoon.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Galliformes (TSN 175693) itis.gov. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Craciformes (TSN 553431) itis.gov. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
- ↑ ITIS Integrated Taxonomic Information System - Report itis.gov. Viitattu 28.8.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Teppo Lampio. Linnustus. Weilin+Göös 1987.
- Lindén, Harto 1981: Changes in the Finnish tetraonid populations and some factors influencing mortality. - Finnish Game Res. 39:1-11. (englanniksi)
- Marjakangas, Arto 1980: Metsäkanalintujen lumikiepit. - Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 56:65-70.
- Pulliainen, Erkki 1982: Kanalinturisteytymien ravinnosta. - Ornis Fennica 59:170-174.
- Räty, Matti 1979: Maantieliikenteen vaikutus metsäkanalintujen kantoihin. - Ornis Fennica 56:169-170.
- Watson, A. & Moss, R. 1979: Metsäkanojen jaksoittainen kannanvaihtelu. - Ornis Fennica 56:87-105.
- Väisänen, Risto A. 1982: Raportti metsäkanalintututkimuksemme pitkältä marssilta. Harto Lindénin väitöskirjan esittely. - Lintumies 2.1982 s. 93–94. LYL.