Jeanne Lanvin
Jeanne Lanvin (1. tammikuuta 1867 Pariisi, Ranskan toinen keisarikunta – 6. heinäkuuta 1946 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen muotisuunnittelija. Lanvin oli yksi 1920- ja 1930-lukujen vaikutusvaltaisimmista muotisuunnittelijoista. Jeanne Lanvin johti luomaansa ja omistamaansa muotitaloa sekä kosmetiikkaa ja tuoksuja valmistanutta Lanvin Parfumes'ia puoli vuosisataa.
Uran alkuvaiheet ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jeanne Lanvin oli vähävaraisen 11-lapsisen perheen vanhin lapsi.[1] Hänen vanhempansa olivat lehtimies Bernard-Constant Lanvin ja Sophie-Blanche Lanvin.[2] Jeanne oli jo pienestä pitäen itsenäinen ja vahva luonne, mikä auttoi häntä tekemään poikkeuksellisen uran.[1]
Jeanne Lanvin aloitti työuransa 13-vuotiaana muotisuunnittelijan palveluksessa[2] rue du Faubourg Saint-Honorélla. Hän vastasi hattujen toimittamisesta omnibussilla ympäri Pariisia ja keksi näppärän tavan säästää bussilipun hinnan: hän seurasi ajoneuvoa jalkaisin. Lempinimellä ”Pikku Omnibus” tunnettu Jeanne eteni urallaan nopeasti.[1]
16-vuotiaana hän pääsi oppisopimuskoulutukseen Felixin muotitaloon ja siirtyi sen jälkeen Barcelonaan espanjalaiseen Cordeaun muotitaloon. Hän palasi takaisin Pariisiin ja 18-vuotiaana loi ja myi omia hattujaan vähittäiskauppoihin.[2] Mademoiselle Jeannen luomat hatut saivat suuren suosion, ja Jeanne alkoi haaveilla oman myymälän avaamisesta.[1]
Muotitalo Lanvin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Unelma omasta myymälästä muuttui todeksi 22-vuotiaana vuonna 1889 osoitteessa 16 rue Boissy d’Anglas. Monien uhrauksien ja sinnikkyytensä ansiosta hän onnistui saamaan muodikkaimmat pariisilaiset käyttämään luomuksiaan, jotka oli nimetty ”Lanvin (Mademoiselle Jeanne) Modesiksi”.[3]
Lanvinin vaatteiden suunnittelu alkoi oman tyttären Margueriten vaatteista. Varakkaat ihmiset ihailivat niitä ja pyysivät samanlaisia omille lapsilleen. Pian Lanvin suunnitteli jo lasten äideille ja perusti vuonna 1909 liikkeen Pariisiin rue du Faubourg Saint-Honorélle. Hän liittyi samana vuonna muotialan järjestö Chambre Syndicale de la Couture'en, ja siitä alkoi hänen uransa muotisuunnittelijana.[1]
Tytär Margueriten syntymä vuonna 1897 muutti täysin Jeanne Lanvinin maailman. Jeannen ja tyttären välille muodostui tiivis side. Margueritesta tuli hänen muusansa, ja Jeanne käytti ylellisiä kankaita luodakseen jokaisen pienen tytön unelmapuvuston. Hänen ystäviensä äidit huomasivat elegantisti puetun Margueriten, ja heistä tuli Lanvin-muotitalon asiakkaita. Tämän uuden kaupallisen menestyksen siivittämänä nyt jo taitavaksi liikenaiseksi tullut Jeanne Lanvin avasi lastenvaateosaston vuonna 1908 ja varasi osan myymälästään tälle uudelle kukoistavalle tuoteryhmälle.[3]
Kansainvälinen muotiyritys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jeanne Lanvinille ei riittänyt, että hän omisti arvostetun pariisilaisen muotitalon. Suunnittelija lähti valloittamaan maailmaa vuonna 1915 ja esitteli mallejaan ympäri maailmaa: vuonna 1915 San Franciscon maailmannäyttely, vuonna 1925 Pariisin kansainvälinen koristetaiteen näyttely, vuonna 1937 Pariisin maailmannäyttely, vuonna 1939 San Franciscon maailmannäyttely ja vuonna 1945 Le théâtre de la mode.[3]
Lifestyle Lanvin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muotisuunnittelija Paul Poiretin vuonna 1920 järjestämässä tapahtumassa Jeanne Lanvin tapasi tunnetun arkkitehti-sisustussuunnittelija Armand-Albert Rateaun, joka oli juuri valmistunut kuuluisasta École Boullesta. Yhdessä he päättivät perustaa kodinsisisustusmyymälän osoitteeseen 15 rue du Faubourg Saint-Honoré. Myynnissä oli art deco huonekaluja, mattoja, verhoja, lasimaalauksia, tapetteja ja muuta tyyliin sopivaa.[3]
Parfumes Lanvin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1924 perustettiin Parfumes Lanvin. Entiselle muotisuunnittelijalle oli selvää, että hajuvesi oli välttämätön lisävaruste naisen pukeutumispöydällä.[3]
Vuoteen 1925 mennessä Lanvin oli työskennellyt salaperäisen venäläisen emigrantin Madame Zedin kanssa hyvin pienessä mittakaavassa ja tuonut markkinoille peräti 14 tuoksua, joista yksikään ei osoittautunut mieleenpainuvaksi tai kaupallisesti menestyksekkääksi. Vuonna 1926 Zed kuitenkin loi Lanvinille Mon Peché (”Minun syntini”) tuoksun. Vihdoinkin Jeanne Lanvinilla oli hajuvesi, joka toi rahaa. Mon Pechén menestyksen varassa Lanvin perusti oman laboratorion lähelle työpaikkaansa Nanterreen, josta parfymööri André Fraysse sai päävastuun.[2] Ensimmäinen tuoksu oli My Sin, jonka pakkauksen muotoili Maria Zèden ja joka lanseerattiin Yhdysvalloissa vuonna 1925. Tuoksu oli välitön menestys.[3]
Vuonna 1927 parfymööri Fraysse loi yhteistyössä toisen hajustevalmistajan Paul Vacherin kanssa Lanvinille Arpégen, joka oli valtava menestys. Sitä valmistetaan edelleen ja kehitetään muihin Lanvin-tuotteisiin.[2] Legendaarinen Arpége tuoksu syntyi Ranskassa vuonna 1927. Jeanne Lanvin halusi antaa tyttärelleen Margueritelle 30-vuotislahjaksi ainutlaatuisen hajuveden. Tästä oli naimisiin mentyään tullut kreivitär Marie-Blanche de Polignac. Tuoksun loi bulgarialaisesta ruususta, Grassen jasmiinista, kuusamasta ja kielosta kuuluisa parfyymööri André Fraysse. Kun Marie-Blanche haistoi tuoksua ensimmäistä kertaa, hän huudahti: ”Se on kuin arpeggio.” Vuonna 1933 Lanvin toi markkinoille L'eau de Lanvinin, hajuvesimaailman kaikkein ensimmäisen unisex tuoksun sekä miehille että naisille.[3]
Muotia miehille
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1926 Lanvinista tuli ensimmäinen pariisilainen suunnittelija, joka toi markkinoille mittatilaustyönä tehdyn vaatemalliston miehille. ”Lanvin puku- ja paita miestenvaatehtimo” oli ainoa paikka Pariisissa, joka myi sekä miesten että naisten vaatekokoelmia kuten pukuja, solmioita, pyjamia, päivävaatteet ja urheiluasuja. Miesasiakkaidensa tyydyttämiseksi Jeanne Lanvin palkkasi kolme erinomaista vaatturia ja uskoi osaston johtamisen veljenpojalleen Maurice Lanvinille.[3]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1895 Jeanne Lanvin meni naimisiin italialaisen aatelismiehen, kreivi Emilio di Pietron kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin hän synnytti tyttären Margueriten (Marie-Blanche) (1897–1958). Marguerite di Pietro oli ainoa lapsi ja hänestä tuli oopperalaulaja. Hän meni naimisiin kreivi Jean de Polignacin (1888–1943) kanssa. Äitinsä kuoltua hänestä tuli Lanvin-muotitalon johtaja.[2] Lanvin ja di Pietro erosivat vuonna 1903. Jeanne Lanvin meni naimisiin Xavier Meletin kanssa vuonna 1907, joka toimi Les Temps -sanomalehden toimittajana ja Ranskan konsulina Englannissa.[2]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jeanne Lanvin kuoli 79-vuotiaana 6. heinäkuuta 1946. ”Madame”, kuten hänen henkilökuntansa kutsui, jätti jälkeensä muotivaltakunnan. Tytär Marie-Blanchesta tuli yrityksen toimitusjohtaja ja hän jatkoi mallistojen suunnittelua vuoteen 1950 saakka.[3] Vuonna 1990 Group L’Oreal osti Lanvinin. Nykysin se on jälleen itsenäinen yritys uudessa omistuksessa. Lanvin jatkaa uusien tuoksujen luomista, joita jakelee Inter Parfums lisenssillä.[2]
Kuuluisa Lanvin-tavaramerkki, joka esiintyy kaikissa Lanvinin tuotteissa, perustuu taiteilija Paul Iriben vuonna 1907 tekemään luonnokseen naisesta ja pikkutytöstä. Se symboloi Jeanne Lanvinin rakkautta tyttärtään Margueritea (Marie-Blanche) kohtaan.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Jeanne Lanvin LANVIN. Viitattu 27.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i 'My Sin' by perfumer Madame Zed, finally gave Jeanne Lanvin a successful, commercial perfume www.perfumeprojects.com. Viitattu 27.4.2024.
- ↑ a b c d e f g h i The history of House Lanvin - the oldest French fashion house www.lanvin.com. Viitattu 27.4.2024.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
