Iisoppi

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 18. elokuuta 2024 kello 23.00 käyttäjän InternetArchiveBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Iisoppi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Huulikukkaiskasvit Lamiaceae
Suku: Iisopit Hyssopus
Laji: officinalis
Kaksiosainen nimi

Hyssopus officinalis
L. (1753)[1]

Synonyymit
  • Dracocephalum officinalis (L.) Y.P.Chen & B.T.Drew (2022)
Katso myös

  Iisoppi Wikispeciesissä
  Iisoppi Commonsissa

Iisoppi eli rohtoiisoppi (Hyssopus officinalis) on huulikukkaiskasveihin kuuluva monivuotinen, kukkiessaan voimakkaasti tuoksuva puolipensas. Rungon alaosa on joillakin yksilöillä puumainen. Luonnonvaraisena iisoppi kasvaa Välimeren ympäristössä ja Lähi-idässä.

Iisopin kreikankielinen nimi ὕσσωπος, hyssōpos perustuu oletettavasti vanhaan hepreankieliseen esob/ezov-sanaan (hepr. ‏אזוב‎), joka mainitaan myös Raamatussa. Tosin esob on viime tiedon mukaan paljastunut syyrianmeiramiksi (Origanum syriacum). Myös arabialaista pyhää yrttiä tarkoittavaa azzof-sanaa on tarjottu iisopin alkuperäksi, mistä johtuen iisoppi tunnetaan Ranskassa myös herbe sacrée -nimisenä. Suomeen iisoppi saapui 1600-luvun alkupuolella, jolloin luostarit alkoivat viljellä sitä pikemminkin lääkkeeksi kuin mausteeksi. Puutarhassa iisoppia käytetään karkottamaan lanttu-, nauris- ja kaaliperhosia. Mehiläiset sen sijaan suosivat iisoppia mesikasvina.[2] Iisoppi on aurinkoisen paikan kasvi. Maan tulee olla hiekkaista sekä hyvin ojitettu.

Iisoppi. Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz 1885.

Iisopin käyttö ruoanlaitossa on suhteellisen vähäistä. Sitä käytetään salvian tapaan veri- ja maksaruoissa sekä keventämässä rasvaisia ruokia. Kuivatessa iisopin karvaus korostuu ja liiaksi käytettynä tekee ruuan helposti kitkeräksi. Lehtiä on vanhoina aikoina käytetty jopa salaatissa. Iisoppi sopii hyvin yrttiteen yhdeksi osaksi, ja sitä käytetään myös monien vahvojen yrttiliköörien, kuten Chartreusen, mausteena.[3]

Iisoppi oli pitkään Suomessa apteekkirohto. Kasvin kukkivista latvoista tehtiin lääkettä muun muassa astmaan ja keuhkoputkentulehdukseen sekä helpottamaan liman poistumista hengitysteistä. Kasvin sisältämä karvasaine marrubiini helpottaa liman erittymistä hengitysteistä. Iisoppiöljy sisältää bakteereita tuhoavia ketoneita, minkä vuoksi sitä on käytetty haavojen ja ihosairauksien hoitoon. Vaikka siitä saatava öljy on tehokas apu bakteereja vastaan, niin se on samalla myös hermomyrkky, joka voi laukaista epileptisen kohtauksen.[4]

  1. ITIS
  2. Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut palat , Reader's Digest Ab, 1981
  3. Yrttitarha: Iisoppi (Hyssopus officinalis)
  4. Epilepsy and essential oils in aromatherapy (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]