Gene Simmons

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gene Simmons
Gene Simmons Los Angelesissa lokakuussa 2012.
Gene Simmons Los Angelesissa lokakuussa 2012.
Henkilötiedot
Koko nimi Chaim Witz
Syntynyt25. elokuuta 1949 (ikä 75)
Haifa, Israel
Ammatti muusikko, liikemies, näyttelijä, opettaja
Muusikko
Taiteilijanimi The Demon, God of Thunder, Dr. Love ja Reginald Van HelsingView and modify data on Wikidata
Aktiivisena 1970–
Tyylilajit Hard rock
Heavy metal
Glam metal
Soittimet bassokitara, kitara
Yhtyeet Kiss
Wicked Lester
Bullfrog Bheer
Rainbow
Levy-yhtiöt Casablanca Records
Mercury Records
Sanctuary Records
Aiheesta muualla
www.genesimmons.com

Gene Simmons (alk. Chaim Witz, s. 25. elokuuta 1949 Haifa, Israel) on yhdysvaltalainen rock-artisti, näyttelijä ja liikemies. Hänet tunnetaan parhaiten Kiss-yhtyeen pitkäkielisenä laulaja-basisti-keulahahmona. Kississä hänen lavahahmonaan on demoni. Simmons tunnetaan etenkin näyttävästä lavakoreografiasta, tulen puhaltamisesta, veren sylkemisestä, vaijerin varassa lentämisestä ja 20 cm pitkän[1] kielensä näyttämisestä.

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simmonsin alkuperäinen nimi oli Chaim Witz. Hän syntyi 1949 Haifan satamakaupungissa Israelissa. Simmonsin äiti oli Florence ja isä Yechiel Witz.[2] Simmonsin ollessa vielä pieni hänen perheensä muutti Carmelin kylään.[3]

Unkarinjuutalaisten vanhempien erottua vuonna 1955 Israelissa Simmons muutti äitinsä kanssa 1958 Yhdysvaltoihin Brooklyniin New Yorkiin. Aluksi yhdysvaltalainen kulttuuri oli Simmonsille vierasta. Hän oppi englannin kielen katsomalla televisiota ja lukemalla sarjakuvia. Yhdysvalloissa Simmons vaihtoi etunimensä Gene Kleiniksi.[4] Simmons kävi kymmenen tuntia päivässä juutalaista ješiva-yksityiskoulua. Simmonsin ensivuodet Yhdysvalloissa olivat yksinäisiä, sillä hän vietti vapaa-aikansa televisiota katsellessa.[4] Yhdysvalloissa Simmonsin intohimoksi tulivat hirviöt ja supersankarit ja häntä kiehtoivat etenkin Teräsmies ja Tarzan. Juuri hirviöiden ja sarjakuvahahmojen innostamana myös Kiss alkoi käyttää maskeja.[5] Simmons muutti Jackson Heighsin kaupunginosaan New Yorkin Queensiin äitinsä kanssa vuonna 1961 ja siirtyi julkiseen kouluun.[6] Hän tutustui rock 'n' rolliin vuonna 1962. Häneen tekivät vaikutuksen Chubby Checker, The Beatlesin esiintyminen The Ed Sullivan Show'ssa helmikuussa 1964, Frank Sinatra ja Elvis Presley.[7] Simmons katsoi televisiosta Famous Monsters of Filmlandia ja Yancy Derringeriä.[8]

»Supersankarit olivat samalla myös ensimmäinen kosketukseni vastakulttuuriin. Tarzanilla tai Yancy Derringillä ei ollut supervoimia, mutta ne tekivät kaikkea sellaista, mitä minä en voinut tai saanut tehdä. Eivätkä vääntäneet jutusta mitään tylsää saarnaa. Sankarit olivat vain lungisti mitä olivat eivätkä opastaneet muita, miten pukeutua tai ajatella. Ja näyttivät aina ihan erilaisilta kuin muut. Jengi kyllä huomasi, kun Teris astui huoneeseen. Kellään muulla ei ollut samanlaista asua. Veikkaan, että tuollaisella oli suuri vaikutus siihen, miltä Kiss nykyään näyttää.»
(Gene Simmons[5])

Musiikkiura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gene Simmons Bostonissa vuonna 2004.

Varhaiset yhtyeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simmonsin ensimmäinen "oikea" yhtye oli Long Island Sounds (myöhemmin Sounds), jossa hän lauloi. Simmons soitti myös coveryhtyeissä Missing Links, Rising Sun ja Bullfrog Bheer (viimeksi mainittu esitti myös omia kappaleitaan). Pääasiallisesti Simmons soitti 60-luvulla Long Island Soundissa.[9] Soundsin soolokitaristin Steve Coronellin välityksellä Simmons tutustui Stanley Eiseniin eli Paul Stanley'iin,[9] jonka kanssa hän perusti vuonna 1970 yhtyeen Rainbow. Vuonna 1971 Simmons ja Stanley vaihtoivat Rainbow'n nimen Wicked Lesteriksi.[10] Vuonna 1972 kaksikko erotti yhtyeen muut jäsenet[11] ja pestasi tilalle rumpali Peter Crissin Rolling Stone -lehdestä löytämänsä ilmoituksen perusteella.[12] Ace Frehley liittyi myöhemmin jäseneksi[13] ja yhtyeen nimi muutettiin Kissiksi.[13]

Kiss

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kiss

Simmons sävelsi Kissin debyyttialbumilta Kiss kappaleet "Nothin' to Lose"[14] ja Stanleyn kanssa tehdyt "Strutter"[15] "100,000 Years"[16] ja "Deuce", jonka Ace Frehley nimesi Kissin suosikkikappaleeksi,[17] Seuraavan levyn Hotter Than Hellin kappaleet äänitettiin joko "tien päällä" tai otettiin yhtyeen ensimmäiseltä demonauhalta.[18] Kolmas levy, Dressed to Kill julkaistiin vuonna 1975.[19] Levyn suosituin kappale on varmaan "Rock and Roll All Nite", joka on tunnettu Kissin "tunnuslauluna".[20] Kissin seuraava julkaisu oli livealbumi Alive!, josta tuli suuri menestys ja yhtyeen ensimmäinen kultalevy.[21] Yhteensä Alive! myi kolme miljoonaa kappaletta.[22] Destroyerin "God of Thunder" sävellettiin Paul Stanleyn "teemabiisiksi", vaikka Simmons lauloi sen.[23] Vuonna 1977 Kiss julkaisi Love Gun -albumin. Simmons lauloi levyltä kappaleen "Christine Sixteen".[24]

Vuonna 1978 Simmons ja muut kolme yhtyeen jäsentä julkaisivat omat sooloalbuminsa. Levyllä Simmons ei soittanut bassoa vaan kitaraa.[25] Sooloalbumien aikaan yhtyeen jäsenet alkoivat riidellä.[26] Vuonna 1979 yhtye julkaisi Dynasty -levyn. Ainoa Simmonsin kirjoittama single levylle oli "Charisma". Seuraava levy Unmasked menestyi hyvin. Se sijoittui sijalle 1. Norjassa ja Uudessa-Seelannissa.[27] Vuonna 1980 Peter Criss erotettiin bändistä ja tilalle pestattiin Paul Caravello eli Eric Carr.[28]

Vuonna 1981 julkaistu Music from "The Elder" oli kaupallisesti täysi floppi, vaikka Rolling Stone -lehden arvio oli suotuisa.[29] Levyltä julkaistiin single "A World Without Heroes", jonka sävelsivät Simmons, Stanley, Lou Reed ja Bob Ezrin. Yhtyeen suosio alkoi laskea.[29] Vuoden 1982 Creatures of the Night "pelasti" Kissin.[29] Tämän levyn aikana kitaristi Ace Frehley erosi yhtyeestä. Raidat levylle soitti joukko studiomuusikoita kuten Steve Farris ja jazz-rockin suuruus Robben Ford. Bändin viralliseksi soolokitariksiksi tuli Vinnie Vincent.[30] Seuraava albumi Lick It Up toi jotain uutta. Bändin jäsenet esiintyivät ilman meikkejä ja saivat siitä paljon kritiikkiä.[30] Vinnie Vincent erotettiin vähän ajan päästä ja tilalle tuli Mark St. John.[31] Vuonna 1984 Kiss julkaisi albumin Animalize. Animalizen äänityksien aikana Simmons keskittyi näyttelijän uraansa.[31] Pesti ei kuitenkaan kestänyt Animalize-albumia kauemmin, sillä St. John kärsi Reiterin taudista, eikä siksi pystynyt enää soittamaan pitkillä kiertueilla. Hänen tilalleen valittiin jälleen uusi kitaristi, aiemmin Kissin kanssa yhteistyötä tehneen Bob Kulickin veli, Bruce Kulick. Kulick tuli hyvin toimeen muiden Kiss-soittajien kanssa ja uusi kokoonpano kestikin yli seitsemän vuotta, pisimpään sitten yhtyeen 1970-luvun alkuperäiskokoonpanon.[32] Kiss julkaisi levyt Asylum (1985), Crazy Nights (1987) ja Hot in the Shade (1989) samalla kokoonpanolla.[32] Kokoonpanoon tuli muutos, kun rumpali Eric Carr kuoli ja hänen tilalleen tuli Eric Singer. Seuraava albumi Revenge julkaistiin vuonna 1992. Levy nousi Billboardin listoilla sijalle kuusi.[33] Seuraava levy oli livealbumi Alive III, joka menestyi listoilla.[33]

Simmonsin yksi efekti on veren sylkeminen.

Alkuperäinen kokoonpano teki paluun MTV:n Unplugged-ohjelmassa elokuussa vuonna 1995, silloin tosin ilman maskeja. Alkuperäiskokoonpanon varsinaisena paluuna pidetäänkin vuoden 1996 Grammy Awardsia, jossa yhtye esiintyi alkuperäisten jäsenten voimin kasvomaskeissa ensimmäistä kertaa lähes 20 vuoteen.[34] Kiss järjesti myös reunion-lehdistötilaisuuden Uss Intrepidillä.[35] Loppuvuodesta 1998 Kiss julkaisi uuden albumin nimeltä Psycho Circus. Levyä mainostettiin alkuperäisen Kiss-miehistön tekemänä studiolevynä, mutta tosiasiassa Ace Frehley ja Peter Criss eivät soittaneet monellakaan raidalla. Levyn kitaroinnista vastasi pääasiassa Tommy Thayer, joka oli työskennellyt yhtyeen taustalla jo useamman vuoden. Psycho Circus ei ollut mikään jättimenestys, mutta myi siitä huolimatta kultaa. Näyttävistä 3D-efekteistä huolimatta Psycho Circus ei ollut Alive! Worldwide -kiertueen veroinen menestys, mutta tuotti yli 100 miljoonaa dollaria.[36] Myös Ace Frehley jättäytyi sivuun vuonna 2002 kyllästyttyään ikuisesti jatkuvaan jäähyväiskiertueeseen ja samojen kappaleiden soittamiseen. Osuutta asiaan oli myös Frehleyn päihdeongelmien pahenemisella, mitä etenkään täydellisenä absolutistina tunnettu Simmons ei voinut sietää.[37]

Sooloura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gene Simmons vuonna 2007.
Luonnos Simmonsin käyttämästä kasvonaamiosta.

Simmons on saanut paljon aikaan myös Kissin ulkopuolella. Simmons näki vuonna 1977 Van Halenin keikan paikallisella klubilla, jonka jälkeen Van Halen lähetti Simmonsin rahoittaman demon Warner Brosille. Van Halenista tuli yksi Warnerin suosituimmista artisteista.[38][39] Simmons on julkaissut kaksi studioalbumia, Gene Simmons ja Asshole. Simmons on toiminut myös Liza Minnellin managerina ja Wendy O. Williamsin tuottajana. Hänellä on myös oma levy-yhtiö, vähän aikaa toiminut $immons Records.[2]

Näyttelijän ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simmons on luonut uraa myös itsenäisenä näyttelijänä. Hänen ensimmäinen roolinsa oli elokuvassa Karkuri vuonna 1984, jossa hän näytteli Tom Selleckin, Kirstie Alleyn ja Cynthia Rhodesin kanssa. Simmons näytteli myös elokuvassa Kahden naisen välissä vuodelta 2002.

Simmons on näytellyt myös Kissin kanssa elokuvassa Kiss ja huvipuiston haamu, joka tehtiin vuonna 1978 ja siinä oli mukana yhtyeen alkuperäinen kokoonpano (Gene Simmons, Paul Stanley, Ace Frehley ja Peter Criss). Sama Kiss-kokoonpano nähdään myös elokuvassa Detroit Rock City (1999), jossa neljä poikaa haluavaa päästä Kissin konserttiin Detroitiin. Simmons esiintyi Family Guyn kolmessa jaksossa itsenään. Hän esiintyi myös animaatiosarjassa Kukkulan kuningas omana itsenään.[40]

Simmons on esiintynyt myös televisiosarjoissa. Vuonna 2008 hän esiintyi kahdessa Ruma Betty -sarjan jaksossa.[40] Vuonna 2004 Simmons näytteli Hädän hetkellä -sarjan muutamassa jaksossa huumepomo Donald Mannia. Simmons on ollut mukana tekemässä kahta tosi-tv -sarjaa, Rokkikoulu[41] ja Gene Simmonsin sukukalleudet. Rokkikoulun ensimmäinen tuotantokausi nähtiin kesällä 2006 myös Suomessa Nelosella. Ohjelmassa Simmons kokosi nuorista brittiläisistä klassisen musiikin opiskelijoista viisihenkisen rokkibändin. Simmons oli vierailevana tuomarina vuonna 2005 kykyjenetsintäohjelmassa American Idol. Hän on myös vieraillut talk show -ohjelmissa kuten Jimmy Kimmel Live!, The Tonight Show ja The Henry Rollins Show.[40] Simmons menee tuomariksi CBS:n tuottamaan tv-ohjelmaan Jingles, jossa arvostellaan äänimainoksia.[42] Simmons nähdään myös Nickelbackin "Rockstar"-musiikkivideolla. Kahdeksankymmentäluvulla Simmons vieraili suositussa Miami Vice -sarjan jaksossa ja esitti huumepomoa. Simmonsilla oli myös cameorooli TV-sarjassa CSI vuonna 2014. Sarjan 2.viimeisen eli 14. tuotantokauden 17. jaksossa Soitellen sotaan Simmons esitti rock-tähteä, jolla epäillään olevan jotain tekemistä erään bändärin kanssa.[43]

Simmonsin perheen elämää seuraavaa Gene Simmonsin sukukalleudet -televisiosarjaa Suomessa esittää JIM-kanava.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gene Xbox 360:n Guitar Hero II -tapahtumassa New Yorkissa.

Simmonsilla on ollut pitkäaikainen suhde entiseen Playboy-malliin ja näyttelijään Shannon Tweediin, jonka kanssa hänellä on myös kaksi lasta, Nicholas (s. 22. tammikuuta 1989) ja Sophie (s. 7. heinäkuuta 1992). Simmons on seurustellut myös monien muiden julkisuuden henkilöiden kanssa, joista tunnetuimpia lienevät Cher ja Diana Ross.[44] Hänellä on ollut myös suhde näyttelijä Liv Ullmannin kanssa. Simmons on kirjoittanut kaksi kirjaa elämästään ja Kissistä, hyvin menestyneen KISS and Make-Upin[45] vuonna 2001 sekä Sex Money KISSin vuonna 2003. Hän on myös julkaissut prostituutiota käsittelevän Ladies of the Night: A Historical and Personal Perspective on the Oldest Profession in the World -kirjan vuonna 2008.[46] Simmons omistaa levy-yhtiön, markkinointifirman ja Moneybag-vaatemalliston.[47] Hän omistaa myös Dragonfly -vaatemalliston.[2] Simmons perusti Richard Abramsonin kanssa Simmons Abramson Marketing -yhtiön. Hän omistaa myös Simmons Books ja Simmons Comics -yhtiöt.[46]

Simmons on myös tunnetusti absolutisti – hän ei ole omien sanojensa mukaan koskaan ollut humalassa.[48] Simmons vastustaa erityisesti huumeita ja muita päihteitä.[49] Simmons on monikielinen. Hän puhuu englantia, unkaria, hepreaa ja saksaa ja opettelee tällä hetkellä japania ja mandariinikiinaa.[44] Simmons esiintyi Xbox 360:n Guitar Hero II -tapahtumassa New Yorkissa.[50] Simmons on antanut äänensä Demigod of Rockille Guitar Hero: Warriors of Rock pelissä.[51]

Simmons on syntynyt juutalaiseen perheeseen, ja hänen äitinsä selvisi hengissä natsien keskitysleiriltä. Hän ei kuitenkaan ole uskonnollinen eikä asuessaan nuorempana Israelissa käynyt juutalaisissa jumalanpalveluksissa. Simmons on myös tunnettu liikemies.[52] Vuonna 2002 Simmons julkaisi miestenlehteä Gene Simmons' Tongue.[53] Lehti lakkautettiin viidennen numeron jälkeen.[54]

Simmonsin Axe-basso.

Vuonna 2010 Simmons haastettiin oikeuteen epäiltynä pahoinpitelystä ja henkisen kärsimyksen tuottamisesta. Nathan Marlove ja Cynthia Marzo väittivät, että Simmons hyökkäsi heidän kimppuunsa, uhkaili heitä ja otti heidän videokameransa sen jälkeen, kun he olivat kuvanneet rokkaria. Oikeustaistelu kuitenkin päätettiin Simmonsin hyväksi, mutta pariskunta yritti hakea Simmonsille lähestymiskieltoa. Myös tämä hanke evättiin.lähde?

Soittimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simmons soittaa pääasiallisesti kirveen muotoista bassoa jossa on EMG-mikrofonit. Hän on suunnitellut Gene Simmons The Punisher -basson.[55] Simmonsin kirveen muotoista bassoa kutsutaan nimellä Axe (suom. kirves). Simmons palkkasi Steve Carrin suunnittelemaan Axen.[56] Simmons käyttää tunnetusti Ampegin bassovahvistimia ja -kaappeja. Simmonsilla oli myös Ampegin nimikkojärjestelmä, nimeltään "Punisher Rig". Nimeä "Punisher" käytettiin myös Genen bassoissa.lähde?

Kunnianosoitukset ja merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simmons hyväksyttiin lokakuussa 2006 Long Islandin Music Hall of Fameen.[57] Simmonsin ja Kiss-yhtyeen vaikutus rock-musiikkiin on ollut valtava, esimerkiksi suomalaisen Lordi-yhtyeen laulaja Mr. Lordi on kertonut Simmonsin olevan hänen suurin innoittajansa.[58] Lordin kappale ”Idol” kertoo Simmonsista.[59] Myös Ville Valo on sanonut Simmonsin olevan hänelle tärkeä vaikuttaja.[60] Hän sai myös Golden Tongue Award -palkinnon Las Vegasissa järjestetyssä Adult Video News Awards -pornofestivaalilla.[61]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiss

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Simmons, Gene: KISS and Make-Up. New York: Crown, 2001. ISBN 0-609-81002-2 (englanniksi)
  • Simmons, Gene: Sex Money KISS. Phoenix Books/Simmons Books/New Millennium Press, 2003. ISBN 1-893224-86-4 (englanniksi)
  • Simmons, Gene: Ladies Room. New York: Crown, 2008. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lukijoilta. (Kysy proffalta) Suosikki, marraskuu 2009, nro 11, s. 8.
  2. ↑ a b c "Gene Simmons" NNDB. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  3. ↑ Leaf & Sharp s. 22
  4. ↑ a b Leaf & Sharp s. 23
  5. ↑ a b Leaf & Sharp s. 24
  6. ↑ Leaf & Sharp s. 25
  7. ↑ Leaf & Sharp s. 26-27
  8. ↑ Leaf & Sharp s. 24-25
  9. ↑ a b Leaf & Sharp s. 28-29
  10. ↑ Leaf & Sharp s. 38
  11. ↑ Leaf & Sharp s. 40
  12. ↑ Leaf & Sharp s. 41
  13. ↑ a b Leaf & Sharp s. 66
  14. ↑ Leaf & Sharp s. 273
  15. ↑ Leaf & Sharp s. 272
  16. ↑ Leaf & Sharp s. 276
  17. ↑ Leaf & Sharp s. 275-276
  18. ↑ Leaf & Sharp s. 277
  19. ↑ Leaf & Sharp s. 286
  20. ↑ Leaf & Sharp s. 298
  21. ↑ Leaf & Sharp s. 307
  22. ↑ Leaf & Sharp s. 95
  23. ↑ Leaf & Sharp s. 324
  24. ↑ Leaf & Sharp s. 351-352
  25. ↑ Leaf & Sharp s. 375
  26. ↑ Leaf & Sharp s. 386
  27. ↑ "The KISSFAQ – Album Chart Action" KISSFAQ.com. Arkistoitu 13.2.2012. Viitattu 20.9.2008. (englanniksi)
  28. ↑ Leaf & Sharp s. 132-134
  29. ↑ a b c Leaf & Sharp s. 135
  30. ↑ a b Leaf & Sharp s. 136
  31. ↑ a b Leaf & Sharp s. 137
  32. ↑ a b Leaf & Sharp s. 137–139
  33. ↑ a b Leaf & Sharp s. 140
  34. ↑ Leaf & Sharp s. 141
  35. ↑ Leaf & Sharp s. 142
  36. ↑ Leaf & Sharp s. 146-147
  37. ↑ Leaf & Sharp s. 152–153
  38. ↑ Leaf & Sharp s. 119-120
  39. ↑ "Classic VH History & Bios" ClassicVanHalen.com. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  40. ↑ a b c "Gene Simmons: Credit Listings" TV.com. Arkistoitu 18.4.2008. Viitattu 20.9.2008. (englanniksi)
  41. ↑ "Gene Simmons' Rock School" VH1. Arkistoitu 14.9.2008. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  42. ↑ "Kieli-Gene alkaa tuomaroida äänimainoksia" 17.7.2008. Iltalehti. Viitattu 27.9.2008.
  43. ↑ https://www.imdb.com/title/tt3513350/?ref_=ttep_ep17
  44. ↑ a b "Gene Simmons Biography" GeneSimmons.com. Arkistoitu 6.9.2012. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  45. ↑ Tero Valkonen: "Gene Simmons: Rokkikirja kannattaa" 4.7.2003. NYT.fi. Viitattu 27.9.2008.
  46. ↑ a b Antony Bruno: "Billboard Q&A: Gene Simmons" 12.11.2007. Billboard. Arkistoitu 24.12.2008. Viitattu 20.10.2008. (englanniksi)
  47. ↑ Jari Saario: "Gene "Kiss" Simmonsin yrittäjäteesit" kauppalehti.fi. 9.9.2008. Arkistoitu 11.9.2008. Viitattu 27.9.2008.
  48. ↑ "Gene Simmons: 'I've Never Been High, Drunk, Never Smoked In My Life' - July 14, 2006" Blabbermouth.net. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  49. ↑ "Sheen Only No. 2 on 'Living Sex Legends' List" 30.5.2006. Zap2it. Arkistoitu 17.9.2010. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  50. ↑ DirtyDiva: "Gene Simmons Rocks Times Square" Xbox.com. Viitattu 21.9.2008. (englanniksi)
  51. ↑ http://techland.time.com/2010/06/04/gene-simmons-delivers-a-tongue-lashing-for-guitar-hero-warriors-of-rock/
  52. ↑ "Gene Simmons on sekä bisnesmies että rokkari" 8.9.2008. Radio Rock. Viitattu 25.9.2008. (englanniksi)
  53. ↑ James Sullivan: "Tongue is cheeky / Kiss' Gene Simmons combines sex, showmanship in his men's magazine" 28.8.2002. San Francisco Chronicle. Viitattu 26.9.2008. (englanniksi)
  54. ↑ "Simmons Comics" IDW Publishing. Arkistoitu 12.10.2008. Viitattu 26.9.2008. (englanniksi)
  55. ↑ nick t: "Gene Simmons Review: The Punisher" MusicGearReview.com. Viitattu 28.9.2008. (englanniksi)
  56. ↑ "Gene Simmons Axe Bass" LoveToKnow Guitar. Viitattu 28.9.2008. (englanniksi)
  57. ↑ "The Biography Channel – Gene Simmons" The Biography Channel. Arkistoitu 25.3.2009. Viitattu 20.9.2008. (englanniksi)
  58. ↑ Heta Hyttinen: "Näin Lordi syntyi" 24.5.2006. Iltalehti. Arkistoitu 21.10.2013. Viitattu 20.9.2008.
  59. ↑ Ahlroth 2006, sivu 227
  60. ↑ Leaf & Sharp s. 151
  61. ↑ "Gene Simmons gets trophy at porn awards ceremony" 16.1.2007. The Radio Rock. Arkistoitu 16.7.2008. Viitattu 13.10.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gene_Simmons&oldid=22710066”