Lähdekoodi sivulle Š

{{Suomen kielen aakkoset|iso=Š|pieni=š|tarkekirjain=1}}
'''Š''' ('''š''') on [[latinalaiset aakkoset|latinalaisiin aakkosiin]] muutamissa kielissä lisätty [[kirjain]]. Se on muodostettu kirjaimesta ''[[s]]'' ja [[hattu (tarke)|hatusta]] ({{k-en|caron}}). Kirjaimen nimi on suomen yleiskielessä ''hattu-s''. Kirjaimen äännearvo on suomen kielessä ja tyypillisesti muissakin kielissä ns. suhu-''s'' [[soinniton postalveolaarinen frikatiivi|{{IPA|[ʃ]}}]].

== Š suomen kielessä ==
''Š''-kirjain on lainattu [[suomen kieli|suomen kieleen]] [[tšekin kieli|tšekistä]] vuonna 1907, jolloin annettiin ensimmäinen suositus sen käytöstä.<ref name=kolehmainen>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/kieli-ikkuna_(1996_2010)/mihin_hattu-s_aa_tarvitaan | Nimeke = Mihin hattu-s:ää tarvitaan | Tekijä = Kolehmainen, Taru | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus | Ajankohta = 19.11.2002 | Viitattu = 20.8.2014 }}</ref>

''Š'':llä merkitty äänne on suomessa [[soinniton postalveolaarinen frikatiivi]] {{IPA|[ʃ]}} eli ns. suhu-''s''. Se on suomen harvinaisin äänne (jos ei lasketa sen vielä harvinaisempaa soinnillista paria [[ž]], joka esiintyy mm. lainasanassa ''[[džonkki]]''). Suhu-''s'':n asema on suomen äännejärjestelmässä vakiintumaton ja sen ääntämyksenä voi olla myös [[soinniton alveolaarinen frikatiivi|{{IPA|[s]}}]].<ref name=isokielioppi>{{Kirjaviite | Tekijä=Hakulinen, Auli (päätoim.) | Nimeke=Iso suomen kielioppi | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 951-746-557-2 | www=https://kaino.kotus.fi/visk/etusivu.php | Selite=§ 6, 7 }}</ref>. Kirjainyhdistelmä ''tš'' merkitsee soinnitonta postalveolaarista [[Affrikaatta|affrikaattaa]] {{IPA|[ʧ]}}. 

{{lähteetön}}
''Š'' esiintyy vain uudehkoissa [[lainasana|lainasanoissa]], kuten ''[[šaahi]]'', ''[[šamaani]]'', ''[[šeikki]]'' ja ''[[šillinki]]''. Koska suhu-''s'' saattaa korvautua ''s''-äänteellä, on monien sanojen oikeinkirjoituskin on muuttunut vastaavasti (''šekki'', nykyään usein ''[[sekki]]''; vanhemman kielenkäytön ''tušši'', nykyään pelkästään ''tussi''). Joskus ''š'':n korvaaminen ''s'':llä kuitenkin muuttaa merkityksen, kuten sanoissa ''[[paaši]]'' – ''paasi'' sekä ''[[šakki]]'' – ''sakki''.

Kirjainta ''š'' käytetään myös [[translitterointi|translitteroitaessa]] esimerkiksi [[kyrillinen kirjaimisto|kyrillisin]], [[arabialainen kirjaimisto|arabialaisin]] tai [[heprealainen kirjaimisto|heprealaisin]] kirjaimin kirjoitettuja tekstejä. Kyrillisen aakkoston translitterointia koskevan standardin [[SFS 4900]] mukaan kirjainta ''[[ш]]'' vastaa ''š'', kirjainta ''[[ч]]'' vastaa ''tš'' ja kirjainta ''[[щ]]'' vastaa ''štš'' (kun lähtökieli on [[venäjän kieli|venäjä]] tai [[ukrainan kieli|ukraina]]) tai ''št'' (kun lähtökieli on [[bulgarian kieli|bulgaria]]).

Suomeen omaksutuissa lainasanoissa {{IPA|[ʃ]}}-äänne merkitään usein [[englannin kieli|englannin]] mukaisella yhdistelmällä ''sh'' (''shetlanninponi'', ''shottilasi''), toisinaan [[ranskan kieli|ranskan]] mukaisella yhdistelmällä ''ch'' (''charmikas'', ''vichyvesi'') ja joskus [[saksan kieli|saksan]] mukaisella yhdistelmällä ''sch'' (''schäfer''). Esiintyypä yleiskielessä myös sellainen [[italian kieli|italian]] mukaan kirjoitettava sana kuin ''cembalo'' /tʃembalo/. Kielenhuolto pitää kuitenkin ''š''-kirjaimen käyttöä parhaana seuraavista syistä:

* suomessa lähes aina sama [[foneemi]] merkitään samalla yhdellä (geminaatta kahdella) kirjaimella ja lähes aina sama kirjain ääntyy samana foneemina, eikä tätä säännönmukaisuutta pitäisi rikkoa {{IPA|[ʃ]}}-äänteenkään tapauksessa
* sanan sisällä suomen kielen nuorehkoissa lainasanoissa {{IPA|[ʃ]}} voi esiintyä sekä yksittäiskonsonanttina että [[geminaatta]]na, eikä ''sh'':sta tai ''sch'':sta sanan sisällä voi päätellä, onko kyseessä yksittäiskonsonantti vai geminaatta, mutta ''š'':ää käytettäessä geminaatta voidaan erottaa yksittäiskonsonantista kahdentamalla kirjain
* ''sh'' {{IPA|[ʃ]}}:n merkkinä suomessa sanan sisällä on huono siksikin, että suomessa sanan sisällä voi esiintyä yhdistelmä ''sh'', joka ääntyy {{IPA|[sh]}}, esim. ''lipashan on täynnä'', ''mieshän on hullu'', ''lautashysteria.''<ref>Nykysuomen käsikirja{{Lähde tarkemmin}}</ref>

[[Suomen kielen aakkoset|Aakkosjärjestyksen]] kannalta ''š'' katsotaan pelkäksi ''s'':n muunnelmaksi, joten se aakkostetaan kuten ''s''. – Aina näin ei ole ollut, vaan [[Nykysuomen sanakirja]]ssa ''š'' oli aakkosjärjestyksen kannalta oma kirjaimensa, joka sijoittui ''s'':n ja ''t'':n väliin.

== Š muissa kielissä ja kirjoitusjärjestelmissä ==
{{lähteetön}}
''Š''-kirjainta ynnä muita hatulla eli háčekilla varustettuja latinalaisia kirjaimia käyttivät ensimmäisinä [[tšekin kieli|tšekin kielessä]] uskon- ja kielenuudistaja [[Jan Hus]]in seuraajat 1400–1500-luvuilla. (Hus itse oli käyttänyt ''s'':n päällä pistettä.) Tšekistä ''š'' levisi lähinnä 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen aikana lukuisiin tuolloin kehitteillä olleisiin kirjakieliin, etenkin alueelle, jota hyvin karkeasti määritellen ympäröivät Saksa, Välimeri, Mustameri, Venäjä, Pohjoinen jäämeri ja Ruotsi.

Slaavilaisista valtiollisista kielistä ''š''-kirjainta käyttävät nykyään tšekin lisäksi ainakin [[kroaatin kieli|kroaatti]], [[sloveenin kieli|sloveeni]] ja [[slovakin kieli|slovakki]] sekä, milloin niitä kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin, [[bosnian kieli|bosnia]], [[montenegron kieli|montenegro]] ja [[serbin kieli|serbi]]. Pienemmistä slaavilaisista kielistä ''š'':ää käyttää ainakin [[sorbin kieli|sorbi]]. Sen sijaan [[puolan kieli]] ei käytä ''š'':ää. Kirjain ei luonnollisesti myöskään esiinny pelkästään kyrillisiä kirjaimia oikeinkirjoituksessaan käyttävissä slaavilaisissa kielissä, mutta sitä käytetään usein näiden kielten latinaistamiseen, esimerkiksi kansainvälisen [[Venäjän_translitterointi#ISO_9|ISO 9]] -standardin mukaan.

Molemmat nykypäivään asti elävinä säilyneet balttilaiset valtiolliset kielet, [[liettuan kieli|liettua]] ja [[latvian kieli|latvia]], käyttävät ''š'':ää. 1700-luvulla kuolleessa [[Muinaispreussin kieli|muinaispreussissa]] kirjainta sen sijaan ei käytetty.

Euroopan ulkopuolella ''š'':ää käyttää esimerkiksi [[bantukielet|bantukieliin]] kuuluva [[pohjoissothon kieli|pohjoissotho]].

Kaikki nykyiset [[itämerensuomalaiset kielet]] käyttävät ''š''-kirjainta (poikkeuksina mahdollisesti meänkieli ja kveeni, jos ne lasketaan suomesta erillisiksi). Huomattava on kuitenkin, että paitsi suomessa myös [[viron kieli|virossa]] ''š'' esiintyy vain lainasanoissa; muissa itämerensuomalaisissa kielissä kuten [[karjalan kieli|karjalassa]] ja [[liivin kieli|liivissä]] ''š'' on paljon yleisempi. Ainakin [[inkeroisen kieli|inkeroista]] on kirjoitettu lisäksi sellaisella aakkostolla, jossa ''š'':ää ei ollut: sen sijasta käytettiin 1930-luvulla ''ş'':ää. Myös kaikki suomessa puhuttavat saamelaiskielet – [[pohjoissaame]], [[inarinsaame]] ja [[koltansaame]] – käyttävät ''š'':ää. Sen sijaan suomensukuisista kielistä [[unkarin kieli|unkari]] ei käytä ''š'':ää, ei myöskään [[eteläsaame]]. Venäjällä puhuttavat suomen etäsukukielet kuten [[marin kieli|mari]] ja [[udmurtin kieli|udmurtti]] käyttävät kyrillisen aakkoston muunnelmia, joten niissä ''š'':ää ei esiinny. Näiden kielten kansanrunous- ynnä muuta aineistoa on kuitenkin julkaistu etenkin Suomessa, Unkarissa ja Saksassa huomattavia määriä käyttäen uralilaista foneettista aakkostoa ja siis myös ''š''-kirjainta.

[[Uralilainen foneettinen aakkosto|Uralilaisessa foneettisessa aakkostossa]] ''š'' on tavallinen suhuäännettä eli sibilanttia merkitsevä kirjain. Suomalaiset tutkijat suosivat vanhastaan vastaavan [[affrikaatta|affrikaatan]] kirjoittamista yhdistelmällä ''tš'', kun taas unkarilaiset käyttävät samaan tarkoitukseen mieluummin ''č''-kirjainta (esimerkiksi karjalan kielen sanassa ''mettšä'' ~ ''meččä'' ’metsä’).

Uralilainen foneettinen aakkosto ei ole suinkaan ainoa ''š'':ää käyttävä kansainvälinen kielitieteellinen merkintätapa, sillä se kuuluu niin sanottuun amerikanistiseen perinteeseen, jonka perustajana pidetään yhdysvaltalaista tutkijaa John Wesley Powellia. Amerikanistiset ja niihin perustuvat merkintätavat, joissa ''š'':ää on käytetty usein mutta ei välttämättä aina, ovat olleet yleisiä ainakin Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kielten, Intian kielten, Kaukasuksen kielten, slaavilaisten kielten, turkinsukuisten kielten ja seemiläisten kielten tutkimuksessa. Amerikanistisen perinteen mukaista ''š'':n käyttöä suosivat myös jotkut japanin kielen tutkijat.

== Tietokoneissa ==
Jotta kirjoitusmerkkiä voisi käyttää tietokoneessa, sen täytyy sisältyä järjestelmän tuntemaan [[merkistö]]ön. Nykyaikaiset tietokonejärjestelmät yleensä käyttävät kattavaa [[Unicode]]-merkistöä, mutta siirrettäessä tekstiä tietokoneesta toiseen (esimerkiksi [[sähköposti]]tse) välittäjänä voi yhä toimia jokin toisenlaista merkistöä käyttävä järjestelmä tai ohjelmisto. Jos merkistökoodaukset matkan varrella sekaantuvat, merkki näkyy vastaanottajalle väärin.

Koska Länsi-Euroopassa ja Suomessa perinteisesti käytetty [[ISO 8859-1]] -merkistö (joka tunnetaan epävirallisesti myös nimellä Latin-1) ei sisällä ''š''-kirjainta, sen korvikkeena usein käytetään yhdistelmää ''sh'' tai joskus pelkkää ''s''-kirjainta. Latin-1:n korvaajaksi kehitetty [[ISO 8859-15]] -merkistö (Latin-9) sisältää muun muassa kirjaimet ''Š'' ja ''š'', ''[[Ž]]'' ja ''ž'' sekä euron merkin ''[[€]]''.

{| class="wikitable"
|+ Š ja š tietokoneissa
!rowspan=2|Merkki
!colspan=3|[[Unicode]]
!rowspan=2|[[Merkkiviittaus ja nimiviittaus|HTML-viittaus]]
!rowspan=2|[[Laajennettu suomalainen näppäimistö]]
!rowspan=2|[[Alt-koodi]]<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://jkorpela.fi/kirjoita/Alt.html|nimeke=Alt-koodit|julkaisu=jkorpela.fi|viitattu=2024-02-01}}</ref>
|-
! tunnus !! nimi !! lohko
|-
|style="text-align: center; font-size: large"|Š
|U+0160
|latinalainen [[suuraakkonen]] s ja hattu<ref name="MES" />
|rowspan=2|latinalaisen merkistön laajennusosa A<ref name="Unicode Latin A" />
|&amp;Scaron;<br/>&amp;#352;<br/>&amp;#x160;
|style="white-space: nowrap;"|{{näppäin|AltGr|'}} + {{näppäin|Shift|S}}
|style="white-space: nowrap;"|{{näppäin|Alt|0}}{{näppäin|1}}{{näppäin|3}}{{näppäin|8}}
|-
|style="text-align: center; font-size: large;"|š
|U+0161
|latinalainen [[pienaakkonen]] s ja hattu<ref name="MES" />
|&amp;scaron;<br/>&amp;#353;<br/>&amp;#x161;
|{{näppäin|AltGr|'}} + {{näppäin|S}}
|{{näppäin|Alt|0}}{{näppäin|1}}{{näppäin|5}}{{näppäin|4}}
|-
|}

Tietokoneella ''Š'' ja ''š'' voidaan kirjoittaa vaihtelevin tavoin käyttöjärjestelmästä ja näppäinasettelusta riippuen. Mikäli käytössä on [[laajennettu suomalainen näppäimistö]], merkit voidaan helpoimmin kirjoittaa erityisen [[tarkenäppäin|tarkenäppäimen]] avulla. Hattu saadaan aikaiseksi pitämällä alhaalla [AltGr]-näppäintä samalla, kun painetaan [[pystyheittomerkki|pystyheittomerkin]] ('''{{'}}''') näppäintä (joka sijaitsee [Ä]-näppäimen oikealla puolella). Hattu ei heti tule näkyviin, sillä järjestelmä jää odottamaan seuraavaa näppäilyä, jolla kirjoittaja ilmaisee, mihin kirjaimeen hatun on määrä liittyä. – Samalla tavalla toimii jo vanhempaan näppäimistöstandardiin kuulunut tildetarke, joka saadaan esimerkiksi ''ñ''-kirjainta varten [Å]-näppäimen oikealla puolella olevasta ['''¨''']-näppäimestä [AltGr]-näppäimen avulla.

[[Windows]]-[[käyttöjärjestelmä]]ssä ''š'' voidaan kirjoittaa Merkistö-apuohjelman (Character Map, charmap.exe) avulla. Monissa Windowsin versioissa ja ohjelmissa toimivat niin sanotut Alt-koodit ''š'' = [Alt]·[0][1][5][4] ja ''Š'' = [Alt]·[0][1][3][8].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://jkorpela.fi/kielenopas/11.6.html | Nimeke = Merkkien kirjoittaminen tietokoneella | Tekijä = Korpela, Jukka K. | Julkaisu = Nykyajan kielenopas | Ajankohta = 18.3.2022 | Viitattu = 25.3.2022}}</ref> Tällöin pidetään pohjassa [Alt]-näppäintä samaan aikaan, kun kirjoitetaan nelinumeroinen koodi näppäimistön erillisellä numerosormiolla ([Num Lock] -valinnan on oltava käytössä). Kirjain tulee näkyviin, kun koodi on näppäilty ja [Alt] vapautetaan.

[[Linux]]-pohjaisissa käyttöjärjestelmissä joillakin näppäimistöasetteluilla ''š'':n voi kirjoittaa näppäinyhdistelmällä, pitämällä alhaalla [AltGr]-näppäintä samalla, kun painetaan [S]-näppäintä. Useimmat suomenkieliset Linux-järjestelmät käyttävät kuitenkin jo monikielistä näppäimistöasettelua, jossa tämä näppäinyhdistelmä tuottaakin merkin ''[[ß]]''. Tässä tapauksessa ''š'' kirjoitetaan tarkenäppäimen avulla kuten ylempänä kuvailtiin. [[GNOME]]-työpöytäympäristöä käyttävissä järjestelmissä merkit voidaan tuottaa myös näppäilemällä ensin [Ctrl]·[Shift]·[U] ja sen jälkeen [[Unicode]]-merkistön mukainen [[heksadesimaali]]nen koodi. Tällöin ison ''Š'':n koodi on 0160 ja pienen ''š'':n 0161.

[[HTML]]-sivuille ''Š'' ja ''š'' voidaan kirjoittaa myös käyttäen [[merkkiviittaus ja nimiviittaus|merkki- tai nimiviittauksia]].

== Lähteet ==
{{Viitteet|viitteet=
<ref name="MES">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ling.helsinki.fi/filt/info/mes2/merkkien-nimet.html | Nimeke = Eurooppalaisen merkistön merkkien suomenkieliset nimet | Tekijä =  | Tiedostomuoto = HTML | Selite = Suomennos on tehty [[SFS|Suomen Standardisoimisliiton]] taloudellisella avustuksella, mutta sitä ei ole vahvistettu SFS-standardiksi. | Julkaisu =  | Ajankohta = 2004 | Julkaisupaikka =  | Julkaisija = Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitos | Viitattu = 19.9.2010 | Kieli =  | arkisto = https://web.archive.org/web/20100919085838/http://www.ling.helsinki.fi/filt/info/mes2/merkkien-nimet.html | arkistoitu = 19.9.2010 }}</ref>

<ref name="Unicode Latin A">{{Verkkoviite | Osoite = http://unicode.org/charts/PDF/U0100.pdf | Nimeke = Latin Extended-A | Tekijä = | Tiedostomuoto = PDF | Selite = | Julkaisu = The Unicode Standard 5.2 Code Charts | Ajankohta = 1991–2009 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 19.9.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref>

}}

== Aiheesta muualla ==
{{commonscat}}
* [http://www.mlang.name/arkisto/hatut.html Kirjaimet š ja ž suomen kielen oikeinkirjoituksessa]
* [http://jkorpela.fi/uusinappis.html Uusi suomalainen monikielinen näppäimistöasettelu]

{{AAKKOSTUS:S}}
[[Luokka:Suomen kielen kirjaimet]]