Ero sivun ”K-vitamiinit” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rivi 31: Rivi 31:
== Lääkitys ==
== Lääkitys ==


Veren hyytymistaipumusta voidaan tarvittaessa vähentää lääkeaineella varfariini (kauppanimi Marevan).<ref>[http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00007&p_haku=Antikoagulanttihoito Antikoagulanttihoito] Duodecim, 26.1.2006</ref> K-vitamiini vaikuttaa varfariinin tehoon. Jos K-vitamiinin saanti lisääntyy, lääkeannosta on nostettava. Siksi K-vitamiinin saannin tulisi olla vakio varfariini-lääkityksessä. Vihannesten edullisten terveysvaikutusten vuoksi vihanneksista ei kannata luopua lääkityksessäkään kokonaan K-vitamiinin vuoksi. Riittää, kun huolehtii K-vitamiinin tasaisesta saannista. K-vitamiini ei tuhoudu tai vähene keitettäessä.
Veren hyytymistaipumusta voidaan tarvittaessa vähentää lääkeaineella [[varfariini]] (kauppanimi Marevan).<ref>[http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00007&p_haku=Antikoagulanttihoito Antikoagulanttihoito] Duodecim, 26.1.2006</ref> K-vitamiini vaikuttaa varfariinin tehoon. Jos K-vitamiinin saanti lisääntyy, lääkeannosta on nostettava. Siksi K-vitamiinin saannin tulisi olla vakio varfariini-lääkityksessä. Vihannesten edullisten terveysvaikutusten vuoksi vihanneksista ei kannata luopua lääkityksessäkään kokonaan K-vitamiinin vuoksi. Riittää, kun huolehtii K-vitamiinin tasaisesta saannista. K-vitamiini ei tuhoudu tai vähene keitettäessä.


K-vitamiinia annetaan joidenkin [[rotanmyrkky|rotanmyrkkyjen]] vastalääkkeeksi.
K-vitamiinia annetaan joidenkin [[rotanmyrkky|rotanmyrkkyjen]] vastalääkkeeksi.

Versio 8. elokuuta 2013 kello 13.31

Fyllokinoni

K-vitamiinit ovat pääasiassa veren hyytymiseen ja kalsiumin aineenvaihduntaan tarvittavia vitamiineja.[1] K-vitamiinit ovat rasvaliukoisia,[1] joten ne eivät poistu helposti kehosta. Ihmisen elimistössä (suolistossa) syntyy yleensä normaaliflooran ansiosta riittävästi K-vitamiinia, joten sen saamisesta ei tarvitse erityisesti huolehtia. Sen sijaan veritulpan jälkeen ohennuslääkitystä saavien on syytä varoa, ettei ruoasta tule liikaa K-vitamiinia. K-vitamiinin nimeäminen ei noudata muiden vitamiinien kohdalla käytettyä aakkosellista järjestystä, koska kun vitamiini löydettiin, löydöksestä kertova artikkeli julkaistiin saksalaisessa julkaisussa ja vitaminiinia kutsuttiin nimellä Koagulationsvitamin (koagulaatiovitamiini), mistä syntyi vitamiinin K-kirjain.

K-vitamiinit

K-vitamiinit eivät ole yksi aine, vaan niitä on löydetty useita: fyllokinoni (K1), menakinonit (K2), kuten menakinoni-4 (MK-4) ja menakinoni-7 (MK-7). Kaikkia menakinoneita ei pidetä vitamiineina. Niitä on kaikkiaan yhdeksää lajia. Lisäksi lääke- ja elintarviketeollisuutta varten valmistetaan synteettisiä K-vitamiineja menadioni (K3), K4 ja K5. K-vitamiinien nimitys tulee koaguloitumisesta, jolla tarkoitetaan veren hyytymistä. Ne ovat veren koaguloitumista, hyytymistä, edistäviä vitamiineja.

K2-vitamiinin tyyppiä MK-7 on runsaasti edam- ja gouda-juustoissa. Se voi naisille tehdyn Rotterdamin tutkimuksen mukaan vähentää sepelvaltimotaudin riskiä.[2]

K-vitamiineja on löydetty useita:

Luonnolliset

Kaikkia menakinoneita ei pidetä vitamiineina. Menakinoneja on kaikkiaan yhdeksää eri lajia. Lisäksi lääke- ja elintarviketeollisuutta varten valmistetaan synteettisiä K-vitamiineja. Synteettisen K1-vitamiinin ja nattosta erotetun menakinoni-7:n pitoisuuden vähenemistä veressä on tutkittu, missä todettiin edellisen vähenevän hitaammin terveellä koeryhmällä.[3]

Valmistetut eli synteettiset

  • menadioni (K3), on käytetty tai käytetään edelleen mm. koiranruoissa fyllokinonin halvempana korvaajana. 1969 Synkavit-niminen menadioni-vitamiinituote poistettiin markkinoilta, kun havaittiin, että fyllokinoni oli sivuvaikutuksiltaan myrkytöntä verrattuna synteettisiin menadioniin ja K4:iin verrattuna.[4]
    • K4
    • K5

Vastasyntyneen K-vitamiini

Vastasyntyneillä ei vielä ole elimistössään K-vitamiinia tuottavaa bakteerikasvustoa. Äidiltä saatavassa ternimaidossa eli kolostrumissa on K-vitamiinia, mutta monissa maissa vastasyntyneille annetaan rutiiniluonteisesti myös K-vitamiinilisä verenvuototaudin ehkäisemiseksi joko pistoksena tai suun kautta. Kahdessa sittemmin kumotussa tutkimuksessa vastasyntyneenä saatu K-vitamiini oli yhdistetty kasvaneeseen leukemian ja syövän riskiin. Suomen lastenlääkäriyhdistys pitää K-vitamiinin antamista tärkeänä ja pistosta parempana kuin suun kautta annettavaa K-vitamiinia.

K-vitamiinin löytäminen

K-vitamiinin löysi tanskalainen Henrik Dam ja sen kemiallisen rakenteen selvitti yhdysvaltalainen Edward Adelbert Doisy. Heille myönnettiin Nobelin lääketieteen palkinto vuonna 1943.

Lääkitys

Veren hyytymistaipumusta voidaan tarvittaessa vähentää lääkeaineella varfariini (kauppanimi Marevan).[5] K-vitamiini vaikuttaa varfariinin tehoon. Jos K-vitamiinin saanti lisääntyy, lääkeannosta on nostettava. Siksi K-vitamiinin saannin tulisi olla vakio varfariini-lääkityksessä. Vihannesten edullisten terveysvaikutusten vuoksi vihanneksista ei kannata luopua lääkityksessäkään kokonaan K-vitamiinin vuoksi. Riittää, kun huolehtii K-vitamiinin tasaisesta saannista. K-vitamiini ei tuhoudu tai vähene keitettäessä.

K-vitamiinia annetaan joidenkin rotanmyrkkyjen vastalääkkeeksi.

Vitamiini K2 (MK4) ja luiden terveys

MK4:n on monissa tutkimuksissa osoitettu vähentävän murtumariskiä, pysäyttävän ja palauttavan luumassaa. Japanissa annetaan MK4:sta 45 mg päivässä hoidettaessa osteoporoosia.[6][7] [8] MK4:n on osoitettu vähentävän murtumia jopa 87%.[9] Hoitokäytäntö määrätä 45 mg päivässä MK4:sta on ollut hyväksytty Japanin terveysministeriössä jo vuodesta 1995 kun ehkäistään ja hoidetaan osteoporoosia.[10]

MK4 (mutta MK7:lla tai K1-vitamiinilla ei todettu samanlaista vaikutusta) ehkäisi luukatoa ja/tai murtumia seuraavissa tapauksissa:

Pitoisuudet

On hyvä muistaa yhden tekijän pitoisuuksia ravinnossa tarkasteltaessa, että ravinto on kokonaisuus. Ravinnon monipuolisuus varmistaa sen terveellisyyden ja minimoi riskit. Kotimaiset kasvikset ry on kerännyt vihannesten ja hedelmien ravintoainetaulukot.[27] Tämän listan mukaan eniten K-vitamiinia (määrät 100 g kohti) on lehtikaalissa (618 μg), pinaatissa (350 μg), vihanneskrassissa (250 μg), ruusukaalissa (220 μg), ruohosipulissa (190 μg), lehtisalaatissa (115 μg), parsakaalissa (110 μg), kiinankaalissa (80 μg), mangoldissa (65 μg), persiljassa (65 μg), tillissä (65 μg), valkokaalissa (60 μg), purjosipulissa (54 μg), punakaalissa (42 μg), jäävuorisalaatissa (40 μg) ja kiivissä (34,3 (μg).

Saman listan mukaan seuraavissa kasviksissa on kohtuullisesti tai vähän K-vitamiinia: kukkakaali (20 μg), porkkana (19 μg), viinirypäle (19 μg), kurkku (15 μg), lehtiselleri (12 μg), luumu (12 μg), vihreä paprika (9,4 μg), punainen paprika (4,6 μg), keltainen paprika (2,4 μg), mustikka (9 μg), mansikka (5,5 μg), tomaatti (5 μg), omena (5 μg), kesäkurpitsa (3 μg), punajuuri (3 μg), lanttu (2 μg), peruna (1 μg), kyssäkaali (1 μg), sipuli (0,7 μg), maissi (0,3 μg), herkkusieni (0,3 μg), vesimeloni (0,2 μg) ja appelsiini (0,1 μg). (määrät kannattaa tarkistaa tarvittaessa)

Listasta voi päätellä esimerkiksi että 100 g:sta lehtisalaattia saa saman määrän K-vitamiinia kuin 210 g purjoa, 280 g jäävuorisalaattia, 570 g kukkakaalia tai porkkanaa, 950 g lehtiselleriä, 2 kg mansikoita, 3,8 kg punajuurta,57 kg lanttua tai 115 kg perunoita. Monipuolinen kasvisten ja hedelmien syönti tukee riittävää kuidun ja eri vitamiinien ja hivenaineiden saantia.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 180. (5.–7. painos) WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8
  2. ↑ Juhana Harju, Aamiainen ruohikolla blogspot.com
  3. ↑ http://www.arctichealth.co.za/framework/images/downloads/Schurgers%20Vit%20K%20comparisons.pdf
  4. ↑ http://www.dogfoodproject.com/index.php?page=menadione
  5. ↑ Antikoagulanttihoito Duodecim, 26.1.2006
  6. ↑ Kanai, T: Serum vitamin K level and bone mineral density in post-menopausal women. International Journal of Gynecology & Obstetrics, 1997, 56. vsk, s. 25. doi:10.1016/S0020-7292(96)02790-7
  7. ↑ Feskanich, Diane: Vitamin K intake and hip fractures in women: a prospective study. American Journal of Clinical Nutrition, 1999, 69. vsk, nro 1, s. 74–9. PubMed:9925126 Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ Glakay prescribing information
  9. ↑ Sato, Y: Menatetrenone and vitamin D2 with calcium supplements prevent nonvertebral fracture in elderly women with Alzheimer's disease. Bone, 2005, 36. vsk, nro 1, s. 61–8. PubMed:15664003 doi:10.1016/j.bone.2004.09.018
  10. ↑ a b Iwamoto, I: A longitudinal study of the effect of vitamin K2 on bone mineral density in postmenopausal women a comparative study with vitamin D3 and estrogen-progestin therapy. Maturitas, 1999, 31. vsk, nro 2, s. 161–164. PubMed:10227010 doi:10.1016/S0378-5122(98)00114-5
  11. ↑ Inoue, T: Inverse correlation between the changes of lumbar bone mineral density and serum undercarboxylated osteocalcin after vitamin K2 (menatetrenone) treatment in children treated with glucocorticoid and alfacalcidol. Endocrine Journal, 2001, 48. vsk, nro 1, s. 11–18. PubMed:11403096 doi:10.1507/endocrj.48.11
  12. ↑ Sasaki, N, Kusano E, Takahashi H, Ando Y, Yano K, Tsuda E, Asano Y: Vitamin K2 inhibits glucocorticoid-induced bone loss partly by preventing the reduction of osteoprotegerin (OPG). Journal of bone and mineral metabolism, 2005, 23. vsk, nro 1, s. 41–47. PubMed:15616893 doi:10.1007/s00774-004-0539-6
  13. ↑ Yonemura, K: Protective effect of vitamins K2 and D3 on prednisolone-induced loss of bone mineral density in the lumbar spine. American Journal of Kidney Diseases : the Official Journal of the National Kidney Foundation, 2004, 43. vsk, nro 1, s. 53–60. PubMed:14712427 doi:10.1053/j.ajkd.2003.09.013
  14. ↑ Yonemura, K: Short-term effect of vitamin K administration on prednisolone-induced loss of bone mineral density in patients with chronic glomerulonephritis. Calcified Tissue International, 2000, 66. vsk, nro 2, s. 123–128. PubMed:10652960 doi:10.1007/PL00005832
  15. ↑ Iketani, T: Effect of menatetrenone (vitamin K2) treatment on bone loss in patients with anorexia nervosa. Psychiatry Research, 2003, 117. vsk, nro 3, s. 259–269. PubMed:12686368 doi:10.1016/S0165-1781(03)00024-6
  16. ↑ Shiomi, S: Vitamin K2 (menatetrenone) for bone loss in patients with cirrhosis of the liver. The American Journal of Gastroenterology, 2002, 97. vsk, nro 4, s. 978–981. PubMed:12003435 doi:10.1111/j.1572-0241.2002.05618.x
  17. ↑ Cockayne, S: Vitamin K and the Prevention of Fractures: Systematic Review and Meta-analysis of Randomized Controlled Trials. Archives of Internal Medicine, 2006, 166. vsk, nro 12, s. 1256–1261. PubMed:16801507 doi:10.1001/archinte.166.12.1256
  18. ↑ Iwamoto, J: Effect of combined administration of vitamin D3 and vitamin K2 on bone mineral density of the lumbar spine in postmenopausal women with osteoporosis. Journal of Orthopaedic Science, 2000, 5. vsk, nro 6, s. 546–551. PubMed:11180916 doi:10.1007/s007760070003
  19. ↑ Purwosunu, Y: Vitamin K2 treatment for postmenopausal osteoporosis in Indonesia. The journal of obstetrics and gynaecology research, 2006, 32. vsk, nro 2, s. 230–234. PubMed:16594930 doi:10.1111/j.1447-0756.2006.00386.x
  20. ↑ Shiraki, M: Vitamin K2 (Menatetrenone) Effectively Prevents Fractures and Sustains Lumbar Bone Mineral Density in Osteoporosis. Journal of Bone and Mineral Research, 2000, 15. vsk, nro 3, s. 515–522. PubMed:10750566 doi:10.1359/jbmr.2000.15.3.515
  21. ↑ Ushiroyama, T: Effect of continuous combined therapy with vitamin K2 and vitamin D3 on bone mineral density and coagulofibrinolysis function in postmenopausal women. Maturitas, 2002, 41. vsk, nro 3, s. 211–221. PubMed:11886767 doi:10.1016/S0378-5122(01)00275-4
  22. ↑ Sato, Y: Menatetrenone ameliorates osteopenia in disuse-affected limbs of vitamin D- and K-deficient stroke patients. Bone, 1998, 23. vsk, nro 3, s. 291–296. PubMed:9737352 doi:10.1016/S8756-3282(98)00108-2
  23. ↑ Sato, Y: Menatetrenone and vitamin D2 with calcium supplements prevent nonvertebral fracture in elderly women with Alzheimer's disease. Bone, 2005, 36. vsk, nro 1, s. 61–68. PubMed:15664003 doi:10.1016/j.bone.2004.09.018
  24. ↑ Sato, Y: Amelioration of osteoporosis by menatetrenone in elderly female Parkinson's disease patients with vitamin D deficiency. Bone, 2002, 31. vsk, nro 1, s. 114–118. PubMed:12110423 doi:10.1016/S8756-3282(02)00783-4
  25. ↑ Nishiguchi, S: Randomized pilot trial of vitamin K2 for bone loss in patients with primary biliary cirrhosis. Journal of Hepatology, 2001, 35. vsk, nro 4, s. 543–545. PubMed:11682046 doi:10.1016/S0168-8278(01)00133-7
  26. ↑ Somekawa, Y: Use of vitamin K2 (menatetrenone) and 1,25-dihydroxyvitamin D3 in the prevention of bone loss induced by leuprolide. The Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism, 1999, 84. vsk, nro 8, s. 2700–2704. PubMed:10443663 doi:10.1210/jc.84.8.2700
  27. ↑ Kasvisten ravintosisältö Kotimaiset kasvikset ry

Aiheesta muualla

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=K-vitamiinit&oldid=13444307”