Wikipedia

Yleisurheilu kesäolympialaisissa 2012

Yleisurheilu
kesäolympialaisissa 2012
Pikajuoksut
100 m   Miehet   Naiset
200 m Miehet Naiset
400 m Miehet Naiset
100 m aidat Naiset
110 m aidat Miehet
400 m aidat Miehet Naiset
4×100 m viesti Miehet Naiset
4×400 m viesti Miehet Naiset
Kestävyyslajit
800 m Miehet Naiset
1500 m Miehet Naiset
5000 m Miehet Naiset
10000 m Miehet Naiset
3000 m
esteet 		Miehet Naiset
Maraton Miehet Naiset
20 km kävely Miehet Naiset
50 km kävely Miehet
Hypyt ja heitot
Pituushyppy Miehet Naiset
Kolmiloikka Miehet Naiset
Korkeushyppy Miehet Naiset
Seiväshyppy Miehet Naiset
Kuulantyöntö Miehet Naiset
Kiekonheitto Miehet Naiset
Keihäänheitto Miehet Naiset
Moukarinheitto Miehet Naiset
Moniottelut
Seitsenottelu Naiset
Kymmenottelu Miehet

Yleisurheilussa kilpailtiin Lontoon vuoden 2012 kesäolympialaisissa 3.–12. elokuuta. Tapahtumia oli miehille 24 ja naisille 23, eli yhteensä 47. Yleisurheilulajien suoritukset tehtiin Lontoon olympiastadionilla lukuun ottamatta kävelykisoja ja maratoneja, joiden lähtö ja maali olivat The Mallilla.[1][2] Olympiastadionin yleisökapasiteetti oli 80 000 henkilöä.[3]

Lajit ja mitalistit

muokkaa

Miehet

muokkaa

Juoksu- ja kävelylajit

muokkaa
Laji Sijoitukset Selostus
100 m
   Usain Bolt
  Jamaika 		9,63 OR
 
Miesten 100 metrin finaalin lähtö.

Miesten sadan metrin finaalissa kolme kilpailijaa juoksi matkan alle 9,80 sekunnissa. Pekingissä 2008 mestaruuden vienyt Usain Bolt voitti nytkin kultamitalin uudella olympiaennätysajalla 9,63. Häntä ennen miesten sadan metrin juoksun olympiavoiton uusimiseen olivat pystyneet ainoastaan Archie Hahn ja Carl Lewis. Hopealle sijoittui Boltin tavoin Jamaikaa edustanut Yohan Blake ajalla 9,75. Neljä sadasosaa Blakelle hävinnyt Yhdysvaltain Justin Gatlin otti pronssimitalin. Saman maan pikajuoksijat Tyson Gay ja Ryan Bailey sijoittuivat neljänneksi ja viidenneksi ajoilla 9,80 ja 9,88.[4][5] Tyson Gay hylättiin myöhemmin dopingin vuoksi.[6]

  Yohan Blake
  Jamaika 		9,75 PB
  Justin Gatlin
  Yhdysvallat 		9,79 PB
 
200 m
   Usain Bolt
  Jamaika 		19,32 SB Jamaika otti 200 metrillä kolmoisvoiton, kun saman harjoitustallin jäsenet Usain Bolt, Yohan Blake ja Warren Weir juoksivat maaliin ajoilla 19,32, 19,44 ja 19,84 sekuntia. Weirin tulos oli hänen henkilökohtainen ennätyksensä. Lisäksi Boltin, Blaken sekä ajalla 19,90 neljänneksi sijoittuneen Yhdysvaltain Wallace Spearmonin ajat olivat heidän kauden parhaansa. Alankomaiden edustaja Churandy Martina oli viides tuloksella 20,00. Boltin voiton myötä sama mies onnistui ensimmäisen kerran historiassa viemään kaksissa peräkkäisissä olympialaisissa kultamitalin sekä 100 että 200 metrin juoksussa. Edellisen kerran kahden eri juoksumatkan kaksissa perättäisissä olympialaisissa oli kyennyt voittamaan Lasse Virén. Hänen voittonsa tulivat 5 000 ja 10 000 metrin matkoilla Münchenissä 1972 ja Montrealissa 1976.[7][8]
  Yohan Blake
  Jamaika 		19,44 SB
  Warren Weir
  Jamaika 		19,84 PB
 
400 m
   Kirani James
  Grenada 		43,94 NR Olympiakullan 400 metrillä vei Kirani James maailman kärkiajalla 43,94. Näin Grenada sai maan historian ensimmäisen olympiavoiton. Edellisen kerran joku muu kuin yhdysvaltalainen urheilija oli voittanut olympialaisten miesten 400 metrin juoksun Moskovassa 1980. Lontoossa hopeamitalin sai Dominikaanisen tasavallan Luguelín Santos tuloksella 44,46. Pronssimitali meni puolestaan Trinidad ja Tobagoon Lalonde Gordonin kellotettua ajan 44,52.[9][10]
  Luguelín Santos
  Dominikaaninen tasavalta  		44,46
  Lalonde Gordon
  Trinidad ja Tobago 		44,52 PB
 
800 m
   David Rudisha
  Kenia 		1.40,91 WR Miesten 800 metrin finaali osoittautui kaikkien aikojen kovatasoisimmaksi. Kenian David Rudisha juoksi matkan uudeksi maailmanennätykseksi ajan 1.40,91. Hopeaa sai Botswanan Nijel Amos, joka puolestaan teki juniorien maailmanennätyksen sekä maansa ennätyksen tuloksella 1.41,73. Pronssimitalin vei oman ennätyksensä tehnyt Kenian Timothy Kitum ajalla 1.42,53. Sijoille neljä ja viisi tulivat Yhdysvaltoja edustaneet Duane Solomon ja Nick Symmonds, joista kumpikin teki henkilökohtaisen ennätyksensä. Heidän aikansa olivat 1.42,82 ja 1.42,95. Etiopian Mohammed Aman juoksi maansa uudeksi ennätykseksi tuloksen 1.43,20 ja sijoittui kilpailun kuudenneksi. Finaalin kahdeksasta osallistujasta kaikkiaan seitsemän onnistui tekemään oman ennätyksensä.[11][12]
  Nijel Amos
  Botswana  		1.41,73 NR
  Timothy Kitum
  Kenia 		1.42,53 PB
 
1 500 m
   Taoufik Makhloufi
  Algeria 		3.34,08 Algerian Taoufik Makhloufi voitti 1 500 metrin juoksun tuloksella 3.34,08. Hopeamitalin sai yhdysvaltalainen Leonel Manzano, joka juoksi matkan aikaan 3.34,79. Saman maan Matthew Centrowitz sijoittui neljänneksi tuloksella 3.35,17. Pronssin otti Marokon Abdalaati Iguider neljä sadasosasekuntia Centrowitzia paremmalla ajalla. Loppukilpailussa viidenneksi sijoittunut Henrik Ingebrigtsen juoksi Norjan ennätykseksi ajan 3.35,43.[13][14]
  Leonel Manzano
  Yhdysvallat 		3.34,79 SB
  Abdalaati Iguider
  Marokko 		3.35,13
 
5 000 m
    Mohamed Farah
  Iso-Britannia 		13.41,66
 
Mohamed ”Mo” Farah juoksee joukon kärjessä 5 000 metrin juoksun loppukilpailussa.

Lontoon vuoden 2012 olympialaisissa Mohamed Farah kykeni voittamaan kultamitalin sekä 5 000 että 10 000 metrin juoksussa. 5 000 metrin finaalissa Farahin aika oli 13.41,66. Hopeaa otti Etiopian Dejen Gebremeskel tuloksella 13.41,98. Pronssimitali puolestaan meni Kenian Thomas Pkemei Longosiwalle, jonka aika oli 13.42,36. Kilpailun neljänneksi ja viidenneksi tulivat Yhdysvaltain Bernard Lagat sekä Kenian Isiah Kiplangat Koech tuloksilla 13.42,99 ja 13.43,83.[15][16]

  Dejen Gebremeskel
  Etiopia 		13.41,98
  Thomas Pkemei Longosiwa
  Kenia 		13.42,36
 
10 000 m
   Mohamed Farah
  Iso-Britannia 		27.30,42
 
Hopeamitalisti Galen Rupp.
Loppukierroksen kirikamppailu päättyi britannialaisen Mohamed Farahin voittoon. Etiopian Kenenisa Bekele jäi kilpailussa neljänneksi. Häntä ennen maaliin tulivat Galen Rupp ja Tariku Bekele.[17][18]
  Galen Rupp
  Yhdysvallat 		27.30,90
  Tariku Bekele
  Etiopia 		27.31,43
 
Maraton
   Stephen Kiprotich
  Uganda 		2.08.01 Maratonilla kullan vei Ugandan Stephen Kiprotich, joka juoksi matkan aikaan 2.08.01. Hopea- ja pronssimitalin saivat puolestaan kenialaiset Abel Kirui ja Wilson Kipsang Kiprotich ajoilla 2.08.27 ja 2.09.37. Yhdysvaltain Mebrahtom Keflezighi oli neljäs tuloksella 2.11.06 ja Brasilian Marílson dos Santos viides loppuajalla 2.11.10.[19][20]
  Abel Kirui
  Kenia 		2.08.27
  Wilson Kipsang Kiprotich
  Kenia 		2.09.37
 
110 m aitajuoksu
   Aries Merritt
  Yhdysvallat  		12,92 PB 110 metrin aitajuoksussa olympiavoiton vei Yhdysvaltojen Aries Merritt, joka teki oman ennätyksensä ja maailman kauden kärkituloksen 12,92. Myös hopeamitali meni Yhdysvaltoihin, kun Jason Richardson aitoi matkan aikaan 13,04 sekuntia. Hansle Parchment teki finaalissa Jamaikan ennätyksen 13,12 sekuntia ja otti pronssimitalin. Pekingissä neljä vuotta aiemmin olympiavoittoon yltänyt Dayron Robles ei takareisivamman takia kyennyt kilpailemaan tasaväkisesti muiden kanssa. Britanniaa edustanut Lawrence Clarke oli neljäs ja Barbadoksen Ryan Brathwaite viides. Heidän tuloksensa olivat 13,39 ja 13,40.[21][22]
  Jason Richardson
  Yhdysvallat 		13,04
  Hansle Parchment
  Jamaika 		13,12 NR
 
400 m aitajuoksu
   Félix Sánchez
  Dominikaaninen tasavalta 		47,63 SB 400 metrin aitajuoksun voitti Dominikaanisen tasavallan Félix Sánchez ajalla 47,63, joka oli hänen kauden parhaansa.[23] Sánchez oli aiemmin voittanut kultamitalin Ateenan olympialaisissa 2004 täsmälleen samalla tuloksella, joka oli myös tuolloin hänen kauden paras aikansa.[24][25] Yhdysvaltain Michael Tinsley teki oman ennätyksensä 47,91 ja otti hopeaa. Pronssimitalin sai Puerto Ricon Javier Culson, jolla oli vaikeuksia seitsemännen aidan kohdalla. Daegussa 2011 maailmanmestaruuden voittanut britannialainen David Greene jäi neljänneksi ajalla 48,24. Yhdysvaltain Angelo Taylor sijoittui viidenneksi tuloksella 48,25.[26]
  Michael Tinsley
  Yhdysvallat 		47,91 PB
  Javier Culson
  Puerto Rico 		48,10
 
3 000 m estejuoksu
   Ezekiel Kemboi
  Kenia 		8.18,56 3 000 metrin estejuoksun kulta- ja pronssimitali menivät Keniaan, kun Ezekiel Kemboi otti olympiavoiton ajalla 8.18,56 ja Abel Kiprop Mutai tuli kolmantena maaliin. Mutain tulos oli 8.19,73. Ranskan Mahiedine Mekhissi-Benabbad vei hopeamitalin ajalla 8.19,08. Neljänneksi sijoittui etiopialainen estejuoksija Roba Gari ja viidenneksi kenialainen Brimin Kiprop Kipruto.[27][28] Jukka Keskisalo keskeytti finaalin.[27]
  Mahiedine Mekhissi-Benabbad
  Ranska 		8.19,08
  Abel Kiprop Mutai
  Kenia 		8.19,73
 
20 km kävely
   Chen Ding
  Kiina 		1.18.46 OR
 
Miesten 20 kilometrin kävelyn osallistujia Buckinghamin palatsin edustalla 4. elokuuta 2012.
20 kilometrin kävelyssä neljästä ensimmäisestä sijasta kolme meni Kiinaan, kun Chen Ding voitti kultaa olympiaennätysajalla 1.18.46, Wang Zhen otti pronssia ja Cai Zelin sijoittui neljänneksi. Hopeamitalin sai Guatemalan Erick Barrondo.[29] Barrondosta tuli ensimmäinen guatemalalainen olympiamitalisti.
  Erick Barrondo
  Guatemala 		1.18.57
   Wang Zhen
  Kiina 		1.19.25
 
50 km kävely
   Jared Tallent
  Australia 		3.36.53 PB Kilpailun voitti alun perin venäläinen Sergei Kirdjapkin (3.35.59), mutta hänet hylättiin vuonna 2016 dopingrikkomuksen takia.[30][31]
  Si Tianfeng
  Kiina 		3.37.16 PB
  Robert Heffernan
  Irlanti 		3.37.54 NR
 
4 × 100 m
     Jamaika
Nesta Carter
Michael Frater
Yohan Blake
Usain Bolt  		36,84 WR 4 × 100 metrin viestin voitti Jamaika, joka juoksi matkan uudeksi maailmanennätykseksi ajan 36,84 sekuntia. Alun perin toiseksi juoksi Yhdysvallat (Trell Kimmons, Justin Gatlin, Tyson Gay ja Ryan Bailey) entistä ME-tulosta 37,04 sivunneella ajalla. Joukkue kuitenkin hylättiin myöhemmin Tyson Gayn dopingkäryn takia[6]. Kolmantena maaliin juoksi Kanada, mutta se joutui hylätyksi ratarikon takia. Jamaikan joukkueessa juossut Usain Bolt saavutti voiton myötä kolmannen kultamitalinsa Lontoon olympialaisissa.[32][33]
    Trinidad ja Tobago
Keston Bledman
Marc Burns
Emmanuel Callender
Richard Thompson 		38,12
    Ranska
Ronald Pognon
Christophe Lemaitre
Pierre-Alexis Pessonneaux
Jimmy Vicaut 		38,16
 
4 × 400 m
     Bahama
Chris Brown
Demetrius Pinder
Michael Mathieu
Ramon Miller 		2.56,72 NR
    Yhdysvallat
Bryshon Nellum
Joshua Mance
Tony McQuay
Angelo Taylor 		2.57,05 SB
    Trinidad ja Tobago
Lalonde Gordon
Jarrin Solomon
Ade Alleyne-Forte
Deon Lendore 		2.59,40 NR
 

AR: Maanosan ennätys | CR: Kisaennätys | NR: Kansallinen ennätys | OR: Olympiaennätys | PB/PR: Henkilökohtainen ennätys | SB: Kauden paras | WL: Maailman kauden kärkitulos | WR: Maailmanennätys

Kenttälajit

muokkaa
Laji Sijoitukset Selostus
Korkeushyppy
   Erik Kynard
  Yhdysvallat 		233 Miesten korkeushyppykilpailun voitti alun perin Venäjän Ivan Uhov. Hän ylitti korkeudet 233, 236 ja 238 ensimmäisillä yrityksillään. Uhov jäi kuitenkin myöhemmin kiinni dopingin käytöstä ja hänet hylättiin jälkikäteen vuonna 2021[34]. Yhdysvaltain Erik Kynard hyppäsi tuloksen 233. Pronssimitali, sittemmin hopeamitali, jaettiin riman 229 sentin korkeudelta ylittäneiden kolmen miehen kesken. He olivat Kanadaa edustanut Derek Drouin, Qatarin Mutaz Essa Barshim sekä britannialainen Robert Grabarz.[35][36]
  Mutaz Essa Barshim
  Qatar
Derek Drouin
  Kanada
Robert Grabarz
  Iso-Britannia 		229
 
 
Seiväshyppy
   Renaud Lavillenie
  Ranska 		597 OR
 
Renaud Lavillenien ensimmäinen yritys korkeudesta 597 epäonnistui.
Seiväshyppyfinaalissa Saksan Björn Otto ja Raphael Holzdeppe ylittivät kumpikin ensimmäisellä yrityksellään korkeuden 591, kun taas samassa vaiheessa riman ylityksessä epäonnistunut Renaud Lavillenie jätti kaksi yritystä olympiaennätyskorkeuteen 597. Yrityksistä toinen päättyi ylitykseen. Holzdeppe ja Otto eivät sen sijaan onnistuneet hyppäämään 591 senttimetriä korkeammalta, joten aiemmin samana vuonna Helsingin EM-kisoissa mestaruuden voittanut Lavillenie vei nimiinsä myös olympiakullan.[37][38]
  Björn Otto
  Saksa 		591
  Raphael Holzdeppe
  Saksa 		591 PB
 
Pituushyppy
   Greg Rutherford
  Iso-Britannia 		831
 
Greg Rutherford hyppää pituuden loppukilpailussa.
Pituushypyssä Britannian Greg Rutherford otti olympiakullan tuloksella 831. Hopean vei Australian Mitchell Watt ja pronssin Yhdysvaltain Will Claye. Ruotsin Michel Tornéus sijoittui neljänneksi ja Saksan Sebastian Bayer viidenneksi. Edellisen kerran miesten pituushypyn olympiakulta oli mennyt Britanniaan Tokiossa 1964. Silloin mestari oli Lynn Davies.[39]
  Mitchell Watt
  Australia 		816
  Will Claye
  Yhdysvallat 		812
 
Kolmiloikka
   Christian Taylor
  Yhdysvallat 		17,81 Kolmiloikassa kultamitalin otti hallitseva maailmanmestari Christian Taylor tuloksella 17,81, joka oli hänen kauden parhaansa. Taylorin tavoin Yhdysvaltoja edustanut Will Claye sai hopeamitalin 17,62 metrin pituisen hyppynsä perusteella. Pronssimitalisti oli aiemmin saman vuoden aikana järjestetyissä Helsingin EM-kilpailuissa mestaruuden voittanut italialainen Fabrizio Donato, jonka paras hyppy kantoi 17,48 metriä.[40][41]
  Will Claye
  Yhdysvallat 		17,62
  Fabrizio Donato
  Italia 		17,48
 
Kuulantyöntö
   Tomasz Majewski
  Puola 		21,89 SB
 
Tomasz Majewski juhlimassa olympiavoittoaan Lontoossa 2012.
Puolan Tomasz Majewski voitti kuulantyönnön loppukilpailun tuloksella 21,89 metriä. Näin hän uusi Pekingin olympialaisissa 2008 saavuttamansa olympiakullan. Hopealle sijoittuneen Saksan David Storlin parhaan työnnön pituus oli 21,86 metriä, joten hän jäi vain kolmen sentin päähän Majewskista. Pronssimitali meni Yhdysvaltain Reese Hoffalle.[42][43]
  David Storl
  Saksa 		21,86
  Reese Hoffa
  Yhdysvallat  		21,23
 
Kiekonheitto
   Robert Harting
  Saksa 		68,27 Kiekonheiton finaalissa iranilainen Ehsan Hadadi heitti heti ensimmäisellä yrityksellään tuloksen 68,18 metriä ja piti kärkipaikkaa pitkään hallussaan. Lopulta voiton kuitenkin vei Saksan Robert Harting, joka onnistui viidennellä kierroksella heittämään tuloksen 68,27. Hadadi sai hopeaa. Viron Gerd Kanter otti pronssimitalin kauden parhaalla tuloksellaan 68,03. Liettuan Virgilijus Alekna pystyi parhaimmillaan 67,38 metrin mittaiseen heittoon ja sijoittui neljänneksi. Tuloksen 67,19 tehnyt Puolan Piotr Małachowski oli puolestaan viides.[44][45]
  Ehsan Hadadi
  Iran 		68,18
  Gerd Kanter
  Viro 		68,03 SB
 
Moukarinheitto
   Krisztián Pars
  Unkari 		80,59 Helsingin Euroopan-mestaruuskilpailuissa moukarinheiton loppukilpailun voittaneesta Unkarin Krisztián Parsista tuli lajin olympiavoittaja tuloksella 80,59. Pekingin olympialaisissa 2008 mestaruuden vienyt Primož Kozmus otti puolestaan hopeaa 79,36 metrin pituisella heitolla, joka oli hänen kauden parhaansa. Pronssimitalin sai Japanin Kōji Murofushi tuloksella 78,71.[46][47]
  Primož Kozmus
  Slovenia 		79,36 SB
  Kōji Murofushi
  Japani 		78,71 SB
 
Keihäänheitto
   Keshorn Walcott
  Trinidad ja Tobago  		84,58 NR Keihäänheitossa olympiavoiton vei suuryllättäjä Trinidad ja Tobagon Keshorn Walcott, joka teki finaalissa maansa uuden ennätyksen 84,58 metriä. Alun perin hopeasijalle ylsi Ukrainan Oleksandr Pjatnytsja tuloksella 84,51. Pronssimitalin otti Suomen Antti Ruuskanen 84,12 metrin pituisella heitollaan. Tšekin Vítězslav Veselý oli neljäs ja Suomen Tero Pitkämäki viides. Heidän tuloksensa olivat 83,34 ja 82,80 metriä.[48][49] Pjatnytsjan Lontoon dopingnäyte osoittautui uusintatestissä positiiviseksi vuonna 2016 ja hänet hylättiin. Ruuskanen sai hopeamitalinsa Lahden MM-hiihtojen yhteydessä 23.2.2017.[50]
  Antti Ruuskanen
  Suomi 		84,12
  Vítězslav Veselý
  Tšekki 		83,34
 
Kymmenottelu
   Ashton Eaton
  Yhdysvallat 		8 869 Maailmanennätyksen haltijana kilpailuun lähtenyt Ashton Eaton otti kymmenottelun olympiavoiton 8 869 pisteen turvin. Hän ei jäänyt kauaksi Roman Šebrlen 8 893 pisteen olympiaennätyksestä. Hopeaa sai Eatonin tavoin Yhdysvaltoja edustanut Trey Hardee tuloksella 8 671. Hardee oli voittanut lajin edellisen maailmanmestaruuden Daegussa 2011. Kuuban Leonel Suárezin 8 523 pisteen arvoinen kokonaissuoritus takasi hänelle pronssimitalin. Suárezin keihäänheitossa tekemä 76,94 metrin tulos oli ottelijoiden keskuudessa olympiahistorian pisin.[51] Belgialainen Hans Van Alphen sijoittui 8 447 pisteellään kilpailun neljänneksi. Viides oli Kanadan Damian Warner, joka teki oman ennätystuloksensa 8 442.[52][53]
  Trey Hardee
  Yhdysvallat 		8 671 SB
  Leonel Suárez
  Kuuba 		8 523 SB
 

AR: Maanosan ennätys | CR: Kisaennätys | NR: Kansallinen ennätys | OR: Olympiaennätys | PB/PR: Henkilökohtainen ennätys | SB: Kauden paras | WL: Maailman kauden kärkitulos | WR: Maailmanennätys

Naiset

muokkaa

Juoksu- ja kävelylajit

muokkaa
Laji Sijoitukset Selostus
100 m
   Shelly-Ann Fraser-Pryce
  Jamaika 		10,75 Pekingin olympialaisissa 2008 sadalla metrillä kultamitalin voittanut Shelly-Ann Fraser-Pryce uusi mestaruutensa. Kilpailussa Fraser-Prycen jälkeen sijoille 2–5 tulivat järjestyksessä Carmelita Jeter, Veronica Campbell-Brown, Tianna Madison ja Allyson Felix.[54][55]
  Carmelita Jeter
  Yhdysvallat 		10,78 SB
  Veronica Campbell-Brown
  Jamaika 		10,81 SB
 
200 m
   Allyson Felix
  Yhdysvallat 		21,88 Yhdysvaltoja edustanut Allyson Felix juoksi selkeään voittoon naisten 200 metrin loppukilpailussa. Hänen aikansa oli 21,88 sekuntia. Jamaikan Shelly-Ann Fraser-Pryce otti puolestaan hopeamitalin omalla ennätystuloksellaan 22,09. Pronssisijalle ylsi Yhdysvaltain Carmelita Jeter tuloksella 22,14. Sekä Ateenassa 2004 että Pekingissä 2008 olympiakullan vienyt Veronica Campbell-Brown juoksi matkan aikaan 22,38 ja oli neljäs. Viidenneksi sijoittui Sanya Richards-Ross tuloksella 22,39.[56][57]
  Shelly-Ann Fraser-Pryce
  Jamaika 		22,09 PB
  Carmelita Jeter
  Yhdysvallat 		22,14
 
400 m
   Sanya Richards-Ross
  Yhdysvallat 		49,55 Yhdysvaltain Sanya Richards-Ross voitti 400 metrin olympiakullan ajalla 49,55. Neljä vuotta aiemmin olympiavoiton vienyt Britannian Christine Ohuruogu sai tällä kertaa hopeaa. Hän taittoi matkan 49,70 sekunnissa. Loppukilpailussa Venäjän Antonina Krivošapka oli matkan puolivälin kohdalla vielä koko joukon ensimmäisenä mutta joutui lopulta tyytymään kuudenteen sijaan. Pronssimitalin otti Yhdysvaltain DeeDee Trotter ajalla 49,72. Hallitseva maailmanmestari Amantle Montsho jäi kolmen sadasosan päähän Trotterista ja sijoittui neljänneksi.[58][59]
  Christine Ohuruogu
  Iso-Britannia 		49,70 SB
  Deedee Trotter
  Yhdysvallat 		49,72 SB
 
800 m
   Caster Semenya
  Etelä-Afrikka 		1.57,23 SB Kilpailun voitti alun perin Venäjän Marija Savinova ajalla 1.56,19. Etelä-Afrikan Caster Semenya juoksi pitkään viimeisten joukossa mutta paransi sijoitustaan toistuvasti viimeisen sadan metrin aikana ja ylitti maaliviivan toisena tuloksella 1.57,23. [60][61] Savinovan suoritus hylättiin vuonna 2017 dopingin takia.[62]
  Jekaterina Poistogova
  Venäjä 		1.57,53 PB
  Pamela Jelimo
  Kenia 		1.57,59
 
1 500 m
   Maryam Yusuf Jamal
  Bahrain 		4.10,74 Kilpailun alkuperäinen kärkikaksikko, turkkilaiset Aslı Çakır Alptekin (4.10,23) ja Gamze Bulut (4.10,40), hylättiin myöhemmin dopingin takia. Myös alun perin seitsemänneksi sijoittunut Valko-Venäjän Natallja Kareiva ja yhdeksänneksi sijoittunut Venäjän Jekaterina Kostetskaja hylättiin myöhemmin dopingin takia.[63][64]
  Tatjana Tomašova
  Venäjä 		4.10,90
  Abeba Aregawi
  Etiopia 		4.11,03
 
5 000 m
   Meseret Defar
  Etiopia 		15.04,25
  Vivian Cheruiyot
  Kenia 		15.04,73
  Tirunesh Dibaba
  Etiopia 		15.05,15
 
10 000 m
  Tirunesh Dibaba
  Etiopia 		30.20,75 SB
 
Naisten 10 000 metrin finaali käynnissä 3. elokuuta 2012. Kilpailun lopulta voittanut Tirunesh Dibaba juoksee tässä vaiheessa toisena.
Naisten 10 000 metrin juoksun voitti Etiopian Tirunesh Dibaba selkeällä erolla seuraavaksi tulleisiin Kenian Sally Jepkosgei Kipyegoon ja Vivian Jepkemoi Cheruiyotiin. Dibaban aika oli 30.20,75, jolla hän voitti uransa kolmannen olympiakullan.[65][66]
  Sally Jepkosgei Kipyego
  Kenia 		30.26,37 PB
  Vivian Jepkemoi Cheruiyot
  Kenia 		30.30,44 PB
 
Maraton
   Tiki Gelana
  Etiopia 		2.23.07 OR
 
Juoksijoita Lontoon olympialaisten naisten maratonilla.
Maratonilla kultamitalin saavutti Etiopian Tiki Gelana olympiaennätyksellä 2.23.07. Hopea meni kenialaiselle Priscah Jeptoolle, jonka aika oli ainoastaan viisi sekuntia heikompi kuin Gelanan. Venäjän Tatjana Petrova-Arhipova vei puolestaan pronssin omalla ennätyksellään 2.23.29. Lontoon maratonin kaksi kertaa voittanut Kenian Mary Keitany oli pitkään mukana voittotaistelussa, mutta noin kaksi kilometriä ennen maaliviivaa hänen tahtinsa hiipui. Keitanyn lopullinen sijoitus oli neljäs ja aika 2.23.56. Hän oli voittanut huhtikuussa Lontoon kilpailun tuloksella 2.18.37.[67][68]
  Priscah Jeptoo
  Kenia 		2.23.12
  Tatjana Petrova-Arhipova
  Venäjä 		2.23.29 PB
 
100 m aitajuoksu
   Sally Pearson
  Australia 		12,35 OR Naisten 100 metrin aitajuoksussa kilpailun ennakkosuosikki Australian Sally Pearson saavutti kultamitalin uudella olympiaennätysajalla 12,35 sekuntia. Hänen jälkeensä maaliin tulivat Yhdysvaltoja edustaneet Dawn Harper ja Kellie Wells ajoilla 12,37 ja 12,48. Sekä Wells että Harper juoksivat oman ennätyksensä. Myös kilpailun neljäs sija meni Yhdysvaltoihin, kun LoLo Jones aitoi tuloksen 12,58, joka oli hänen kauden parhaansa.[69][70]
  Dawn Harper
  Yhdysvallat 		12,37 PB
  Kellie Wells
  Yhdysvallat 		12,48 PB
 
400 m aitajuoksu
   Lashinda Demus
  Yhdysvallat  		52,77 SB
 
Naisten 400 metrin aitajuoksun loppukilpailu 8. elokuuta 2012.

400 metrin aitajuoksussa viidestä kärkinaisesta jokainen teki kauden parhaan tuloksensa. Kilpailun voitti alun perin Venäjän Natalja Antjuh omalla ennätyksellään ja maailman kauden kärkituloksella 52,70 sekuntia. Hänet kuitenkin lopulta hylättiin dopingin takia vuonna 2022[71] ja kansainvälinen olympiakomitea vahvisti lopullisen mitalijärjestyksen maaliskuussa 2023[72].

Yhdysvaltain Lashinda Demus oli kilpailussa alun perin toinen ajalla 52,77. Demus oli lähellä saavuttaa Antjuhin loppusuoralla mutta ei aivan ehtinyt. Kolmantena maaliin juoksi Tšekin Zuzana Hejnová tuloksella 53,38, neljäntenä Jamaikan Kaliese Spencer ajalla 53,66, ja alun perin viides oli oman ennätyksensä 53,92 aitonut Yhdysvaltain Georganne Moline.[73][74]

  Zuzana Hejnová
  Tšekki 		53,38 SB
  Kaliese Spencer
  Jamaika 		53,66 SB
 
3 000 m estejuoksu
   Habiba Ghribi
  Tunisia 		9.08,37 NR Kilpailun voitti alun perin venäläinen Julija Zaripova (9.06,72), mutta hänet hylättiin vuonna 2016 dopingrikkomuksen takia.[30]
  Sofia Assefa
  Etiopia 		9.09,84
  Milcah Chemos
  Kenia 		9.09,88
 
20 km kävely
   Qieyang Shijie
  Kiina 		1.25.16 AR Kilpailussa ensimmäisenä maaliin maailmanennätysajalla tullut Venäjän Jelena Lašmanova hylättiin myöhemmin dopingrikkomuksen vuoksi. Myös hopealle sijoittunut Venäjän Olga Kaniskina hylättiin, vuonna 2016, dopingrikkomuksen takia[30]. Kiinan Qieyang Shijie teki 20 kilometrin uudeksi Aasian-ennätykseksi ajan 1.25.16.[75][76]
  Liu Hong
  Kiina 		1.26.00
  Lü Xiuzhi
  Kiina 		1.27.10
 
4 × 100 m
     Yhdysvallat
Tianna Madison
Allyson Felix
Bianca Knight
Carmelita Jeter 		40,82 WR Naisten 4 × 100 metrin viestijuoksufinaalissa rikottiin DDR:n 27 vuoden ikäinen ME-tulos, joka oli 41,37 sekuntia. Yhdysvaltain Tianna Madison, Allyson Felix, Bianca Knight ja Carmelita Jeter juoksivat matkan 40,82 sekunnissa ja paransivat näin maailmanennätystä peräti 0,55 sekunnilla. Hopeaa ottanut Jamaikan joukkue teki historian kolmanneksi nopeimman ajan 41,41 s, joka oli maan uusi ennätys. Jamaikan tavoin maansa ennätyksen tehnyt Ukraina saavutti pronssia tuloksella 42,04. Neljännen ja viidennen sijan ottivat Nigerian ja Saksan joukkueet ajoilla 42,64 ja 42,67.[77][78]
    Jamaika
Shelly-Ann Fraser-Pryce
Sherone Simpson
Veronica Campbell-Brown
Kerron Stewart 		41,41 NR
    Ukraina
Olesja Povh’
H’rystyna Stui
Marija Rjemjen
Jelizaveta Bryzhina 		42,04 NR
 
4 × 400 m
     Yhdysvallat
DeeDee Trotter
Allyson Felix
Francena McCorory
Sanya Richards-Ross  		3.16,87 SB Yhdysvallat otti olympiavoiton 4 × 400 metrin viestijuoksussa kauden parhaalla tuloksellaan 3.16,87. Yhdysvaltain viestijoukkueeseen kuulunut Allyson Felix saavutti voiton myötä kolmannen kultamitalinsa Lontoon olympiakisoissa.[79][80] Alun perin toiseksi sijoittunut Venäjän joukkue (Julija Guštšina, Antonina Krivošapka, Tatjana Firova, Natalja Antjuh; ajalla 3.20,23) hylättiin myöhemmin dopingin takia.
    Jamaika
Christine Day
Rosemarie Whyte
Shericka Williams
Novlene Williams-Mills  		3.20,95 SB
    Ukraina
Alina Logvynenko
Olha Zemljak
Hanna Jaroštšuk
Natalija Pyhyda 		3.23,57 SB
 

AR: Maanosan ennätys | CR: Kisaennätys | NR: Kansallinen ennätys | OR: Olympiaennätys | PB/PR: Henkilökohtainen ennätys | SB: Kauden paras | WL: Maailman kauden kärkitulos | WR: Maailmanennätys

Kenttälajit

muokkaa
Laji Sijoitukset Selostus
Korkeushyppy
   Anna Tšitšerova
  Venäjä  		205
 
Korkeushypyssä hopeaa saavuttanut Brigetta Barrett Yhdysvaltain lipun kanssa.
Naisten korkeushypyn finaalissa Pekingissä 2008 olympiapronssia saavuttanut Venäjän Anna Tšitšerova onnistui Lontoossa voittamaan kultamitalin tuloksella 205. Yhdysvaltain Brigetta Barrett otti puolestaan hopeaa ylittämällä korkeuden 203 senttimetriä toisella yrityksellään. Alun perin pronssille sijoittunut Venäjän Svetlana Školina ylitti saman korkeuden kolmannella yrityksellään. Školina kuitenkin hylättiin myöhemmin vuonna 2021 dopingin takia[34]. Školinan hylkäyksen jälkeen sijoille kolme ja neljä nousivat Espanjan Ruth Beitia ja Belgian Tia Hellebaut.[81][82]
  Brigetta Barrett
  Yhdysvallat  		203 PB
  Ruth Beitia
  Espanja  		200 SB
 
Seiväshyppy
   Jennifer Suhr
  Yhdysvallat 		475
 
Britannian edustaja Holly Bleasdale suorituksessaan Lontoon olympialaisten seiväskilpailussa 6. elokuuta 2012. Bleasdale jakoi finaalin kuudennen sijan Tšekin Jiřina Ptáčníkován ja Saksan Lisa Ryzihin kanssa tuloksella 445.[83][84]
Seiväshypyssä Jelena Isinbajeva yritti tehdä naisyleisurheilun historiaa pyrkimällä saavuttamaan kolmannen peräkkäisen olympiakultansa. Hän jäi kuitenkin kolmanneksi tuloksella 470 ja jatkoi mitaliketjuaan pronssilla. Voiton vei Pekingin olympialaisissa neljä vuotta aiemmin hopeaa ottanut Yhdysvaltain Jennifer Suhr. Hän ylitti riman parhaimmalla suorituksellaan 475 sentin korkeudelta. Kuuban Yarisley Silva sai hopeaa. Silva hyppäsi saman tuloksen kuin Suhr, mutta kuubalainen oli tiputtanut riman 445 sentin kohdalla, joten Suhrin sarja oli parempi ja oikeutti kilpailun voittoon. Neljäs ja viides sija menivät Saksaan, kun Silke Spiegelburg ja Martina Strutz hyppäsivät tulokset 465 ja 455.[83][84]
  Yarisley Silva
  Kuuba 		475 NR
  Jelena Isinbajeva
  Venäjä 		470
 
Pituushyppy
   Brittney Reese
  Yhdysvallat 		712 Pituuden finaalissa seitsemän metrin raja ylitettiin kaksi kertaa. Vaikeuksien kautta karsinnasta loppukilpailuun selviytynyt hallitseva maailmanmestari Brittney Reese sai parhaimmalla yrityksellään tuloksen 712 ja vei olympiakullan. Hopeamitalin otti venäläinen Jelena Sokolova, joka teki toisella hypyllään oman ennätyksensä 707. Yhdysvaltojen edustaja Janay DeLoach sai puolestaan pronssia tuloksella 689.[85][86] Alun perin neljänneksi sijoittunut Latvian Ineta Radēviča (688 cm) ja viidenneksi sijoittunut Venäjän Anna Nazarova (677) hylättiin myöhemmin dopingin takia.[34]
  Jelena Sokolova
  Venäjä 		707 PB
  Janay Deloach
  Yhdysvallat 		689
 
Kolmiloikka
   Olga Rypakova
  Kazakstan 		14,98 SB Naisten kolmiloikan loppukilpailu päättyi kazakstanilaisen Olga Rypakovan voittoon. Hänen paras hyppynsä kantoi 14,98 metriä. Kolumbian Caterine Ibargüen otti hopeamitalin saatuaan viimeisellä yrityksellään tuloksen 14,80. Daegussa 2011 maailmanmestaruuden voittaneen ukrainalaisen Olha Saladuh’an paras hyppy oli 14,79 metrin pituinen, ja hän sijoittui pronssille.[87][88]
  Caterine Ibargüen
  Kolumbia 		14,80
  Olha Saladuh’a
  Ukraina 		14,79
 
Kuulantyöntö
   Valerie Adams
  Uusi-Seelanti  		20,70 Kuulantyönnössä pisimmälle työnsi Valko-Venäjän Nadzeja Astaptšuk, jonka suorituksissa 21 metrin raja ylittyi neljä kertaa. Astaptšukin sarjan paras tulos oli 21,36 metriä. Astaptšuk oli kuitenkin antanut finaalia edeltävänä päivänä positiivisen dopingnäytteen, joten kultaa sai lajin arvokisoja vuosien ajan hallinnut Uuden-Seelannin Valerie Adams tuloksella 20,70. Venäjän Jevgenija Kolodko teki parhaimmalla työnnöllään oman ennätyksensä 20,48 ja otti hopeaa, jonka hän menetti dopingnäytteensä osoittauduttua positiiviseksi uusintatestissä vuonna 2016.[89] Dopingtapausten jälkeen hopealle tuli Kiinan Gong Lijiao tuloksella 20,22, joka oli hänen kauden parhaansa.[90][91][92][93] Pronssille nousi kilpailussa viidenneksi työntänyt Kiinan Li Ling tuloksella 19,63. Virallisesti KOK ei ole jakanut mitaleita uusiksi Kolodkon käryn jälkeen.
  Gong Lijiao
  Kiina 		20,22 SB
  Li Ling
  Kiina 		19,63
 
Kiekonheitto
   Sandra Perković
  Kroatia 		69,11 NR Kiekonheitossa Sandra Perkovićin 69,11 metrin tulos oli Kroatian ennätys ja oikeutti kultamitaliin. Alun perin toiseksi sijoittunut Venäjän Darja Pištšalnikova hylättiin myöhemmin dopingin takia.[94][95]
  Li Yanfeng
  Kiina 		67,22
  Yarelis Barrios
  Kuuba 		66,38
 
Moukarinheitto
   Anita Włodarczyk
  Puola 		77,60 SB Kilpailun voitti alun perin Venäjän Tatjana Lysenko olympiaennätyksellä 78,18. Hänet kuitenkin hylättiin myöhemmin dopingin takia.

Loppukilpailu oli vähällä päättyä skandaaliin, kun järjestäjät eivät aluksi onnistuneet mittaamaan Saksan Betty Heidlerin pisintä heittoa. Lopulta kilpailun jo päätyttyä hänen tuloksekseen määritettiin videotarkastelun perusteella 77,12 metriä. Heidler nousi tällöin kahdeksannelta sijalta pronssille. Kiina jätti asiasta protestin sillä perusteella, että neljänneksi tuloksella 76,34 sijoittunut Zhang Wenxiu ei viimeisen yrityksensä aikana tiennyt kilpailun todellista tilannetta, mutta protesti hylättiin.[96] Zhang oli jo ehtinyt juhlia pronssimitalia kilpailupaikalla.[96][97][98]

  Betty Heidler
  Saksa 		77,12
  Zhang Wenxiu
  Kiina 		76,34
 
Keihäänheitto
   Barbora Špotáková
  Tšekki 		69,55 SB Edellisten olympialaisten tavoin myös Lontoossa kultamitalin naisten keihäänheitossa voitti Tšekin Barbora Špotáková. Špotákován neljännellä kierroksella tekemä 69,55 metrin heitto oli yli neljä metriä pidempi kuin hopeaa saavuttaneen Saksan Christina Obergföllin paras heitto, joka kantoi 65,16 metriä. Hopean lisäksi pronssi meni Saksaan, sillä Linda Stahl onnistui neljännellä yrityksellään tekemään kauden parhaan tuloksensa 64,91. Hallitseva maailmanmestari Marija Abakumova sen sijaan epäonnistui finaalissa. Hän putosi kilpailun kolmelta viimeiseltä kierrokselta alle 60 metrin heitoillaan. Kiinan Lu Huihui sai puolestaan tehdä kaikki kuusi suoritusta ja oli lopulta viides tuloksella 63,70. Huihuita ennen neljänneksi sijoittui Etelä-Afrikan Sunette Viljoen, jonka pisin heitto kantoi 64,53 metriä. Tulos syntyi ensimmäisellä kierroksella.[99][100]
  Christina Obergföll
  Saksa 		65,16
  Linda Stahl
  Saksa 		64,91 SB
 
Seitsenottelu
   Jessica Ennis
  Iso-Britannia  		6 955 NR
 
Jessica Ennis Lontoon olympiastadionilla perjantaina 3. elokuuta 2012.
Jessica Ennis vei olympiakullan 6 955 pisteellä. Tulos oli uusi Britannian ennätys. Hopealle sijoittunut Saksan Lilli Schwarzkopf joutui ensin hylätyksi 800 metrin juoksussa, mutta hylkäyksestä tehty vastaprotesti hyväksyttiin.[101][102] Seitsenottelussa nähtiin kolmessa lajissa paras ottelussa koskaan tehty tulos. Ennis juoksi sadan metrin aidat aikaan 12,54 s, Austra Skujytė työnsi kuulaa tulokseen 17,31 m ja Sofía Ifadídou heitti keihästä 56,96 m.[103][104]

Alun perin pronssille sijoittunut Venäjän Tatjana Tšernova (6 628) ja neljänneksi sijoittunut Ukrainan Ljudmyla Josypenko (6 618 pistettä) hylättiin myöhemmin dopingin takia.

  Lilli Schwarzkopf
  Saksa 		6 649 PB
  Austra Skujyte
  Liettua 		6 599 PB
 

AR: Maanosan ennätys | CR: Kisaennätys | NR: Kansallinen ennätys | OR: Olympiaennätys | PB/PR: Henkilökohtainen ennätys | SB: Kauden paras | WL: Maailman kauden kärkitulos | WR: Maailmanennätys

Mitalitaulukko

muokkaa
Sija Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Yhteensä
1.   Yhdysvallat 11 10 7 28
2.   Jamaika 4 5 4 13
3.   Iso-Britannia 4 2 0 6
4.   Etiopia 3 2 3 8
5.   Kenia 2 4 7 13
6.   Kiina 2 4 4 10
7.   Australia 2 1 0 3
8.   Puola 2 0 0 2
9.   Saksa 1 5 2 8
10.   Venäjä 1 3 2 6
11.   Trinidad ja Tobago 1 1 2 4
12.   Ranska 1 1 1 3
  Tšekki 1 1 1 3
14.   Dominikaaninen tasavalta 1 1 0 2
15.   Algeria 1 0 0 1
  Bahama
  Bahrain
  Etelä-Afrikka
  Grenada
  Kazakstan
  Kroatia
  Uganda
  Unkari
  Uusi-Seelanti
  Tunisia
26.   Kuuba 0 1 2 3
27.   Botswana 0 1 0 1
  Guatemala
  Iran
  Kanada
  Kolumbia
  Qatar
  Slovenia
  Suomi
35.   Ukraina 0 0 3 3
36.   Espanja 0 0 1 1
  Irlanti
  Italia
  Japani
  Liettua
  Marokko
  Puerto Rico
  Viro

[105]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ London 2012 Olympic Games Marathon route (PDF) London2012.com. Lontoon 2012 kesäolympialaisten ja -paralympialaisten kisajärjestelytoimikunta. Arkistoitu 12.8.2011. Viitattu 13.8.2011. (englanniksi)
  2. ↑ London 2012 Race Walk route (PDF) London2012.com. Lontoon 2012 kesäolympialaisten ja -paralympialaisten kisajärjestelytoimikunta. Arkistoitu 7.11.2011. Viitattu 13.8.2011. (englanniksi)
  3. ↑ West Hamin muutto sai viimeisen silauksen mtv3.fi. 3.3.2011. MTV oy. Viitattu 13.8.2011.
  4. ↑ Uusitalo, Timo: Maailman nopein – olympiavoittaja Usain Bolt Yle.fi. 6.8.2012. Yle. Viitattu 6.8.2012.
  5. ↑ Men’s 100m London2012.com. 5.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 4.4.2013. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  6. ↑ a b USA men’s 4 x 100m relay team disqualified from the 2012 London Olympic Games 20.5.2015. olympic.org: KOK. Viitattu 3.7.2015. (englanniksi)
  7. ↑ Uusitalo, Timo: Bolt tykitti historiaa – Jamaikalle kolmoisvoitto Yle.fi. 9.8.2012. Yle. Viitattu 10.8.2012.
  8. ↑ Men’s 200m London2012.com. 9.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 10.8.2012. (englanniksi)
  9. ↑ Uusitalo, Timo: Ratakierroksella juhlivat alle kaksikymppiset Yle.fi. 6.8.2012. Yle. Viitattu 7.8.2012.
  10. ↑ Men’s 400m London2012.com. 6.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 5.12.2012. Viitattu 7.8.2012. (englanniksi)
  11. ↑ Uusitalo, Timo: Rudisha uskomattomaan ME-aikaan – kaikkien aikojen tasokkain 800 metriä Yle.fi. 9.8.2012. Yle. Viitattu 9.8.2012.
  12. ↑ Men’s 800m London2012.com. 9.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 12.6.2012. Viitattu 9.8.2012. (englanniksi)
  13. ↑ Uusitalo, Timo: Yllätyspaukkuja tonnivitosella – kenialaiset pettyivät Yle.fi. 7.8.2012. Yle. Viitattu 8.8.2012.
  14. ↑ Men’s 1500m London2012.com. 7.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 3.1.2013. Viitattu 8.8.2012. (englanniksi)
  15. ↑ Uusitalo, Timo: Farah tuplavoittajaksi – brittiyleisö villiintyi Yle.fi. 11.8.2012. Yle. Viitattu 12.8.2012.
  16. ↑ Men’s 5000m London2012.com. 11.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 9.12.2012. Viitattu 12.8.2012. (englanniksi)
  17. ↑ Uusitalo, Timo: Brittien uskomaton yleisurheilutunti – kolme olympiakultaa tunnissa! Yle.fi. 5.8.2012. Yle. Viitattu 5.8.2012.
  18. ↑ Uusitalo, Timo: Farah päihitti kymppitonnilla Bekelen ja kumppanit Yle.fi. 5.8.2012. Yle. Viitattu 5.8.2012.
  19. ↑ Lehtisaari, Matti: Maratonin olympiavoitto Ugandaan Yle.fi. 12.8.2012. Yle. Viitattu 13.8.2012.
  20. ↑ Men’s Marathon London2012.com. 12.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Viitattu 13.8.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  21. ↑ Uusitalo, Timo: Pika-aidat yhdysvaltalaisten juhlaa – Robles koki kovia Yle.fi. 9.8.2012. Yle. Viitattu 9.8.2012.
  22. ↑ Men’s 110m Hurdles London2012.com. 8.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 9.8.2012. (englanniksi)
  23. ↑ Men’s 400m Hurdles London2012.com. 6.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 1.8.2012. Viitattu 7.8.2012. (englanniksi)
  24. ↑ Arcoleo, Laura: London 2012 – Event Report – Men’s 400m Hurdles Final IAAF.org. 6.8.2012. IAAF. Viitattu 7.8.2012. (englanniksi)
  25. ↑ Men’s 400m hurdles results (2004) BBC.co.uk. 3.8.2004. BBC. Viitattu 7.8.2012. (englanniksi)
  26. ↑ Uusitalo, Timo: Sanchez palasi olympiavoittajaksi Yle.fi. 6.8.2012. Yle. Viitattu 7.8.2012.
  27. ↑ a b Lund, Sakari: Keskisalo keskeytti – pyörätuolilla ulos stadionilta Yle.fi. 6.8.2012. Yle. Viitattu 6.8.2012.
  28. ↑ Men’s 3000m Steeplechase London2012.com. 5.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 3.1.2013. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  29. ↑ Men’s 20km Race Walk London2012.com. 4.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 3.8.2012. Viitattu 5.8.2012. (englanniksi)
  30. ↑ a b c CAS upholds six appeals filed by the IAAF against Russian athletes (pdf) 24.3.2016. CAS. Viitattu 1.7.2016. (englanniksi)
  31. ↑ 50 Kilometres Race Walk men – The XXX Olympic Games IAAF. Viitattu 1.7.2016. (englanniksi)
  32. ↑ Uusitalo, Timo: Jamaikan tykit hurjaan ME-aikaan pikaviestissä Yle.fi. 11.8.2012. Yle. Viitattu 12.8.2012.
  33. ↑ Men’s 4 × 100m Relay London2012.com. 11.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 4.12.2012. Viitattu 12.8.2012. (englanniksi)
  34. ↑ a b c Five London 2012 events to have medals, diplomas reallocated International Olympic Committee. 12.11.2021. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  35. ↑ Uusitalo, Timo: Uhov seitsemäntenä korkeusmiehenä yli 238:n Yle.fi. 7.8.2012. Yle. Viitattu 7.8.2012.
  36. ↑ Men’s High Jump London2012.com. 7.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 7.8.2012. (englanniksi)
  37. ↑ Uusitalo, Timo: Lavillenie juhli kovatasoisen seiväskisan olympiapottia Yle.fi. 11.8.2012. Yle. Viitattu 11.8.2012.
  38. ↑ Men’s Pole Vault London2012.com. 10.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 2.4.2013. Viitattu 11.8.2012. (englanniksi)
  39. ↑ Uusitalo, Timo: Rutherford pituusmestari – Torneus tippui hopeasijalta Yle.fi. 5.8.2012. Yle. Viitattu 5.8.2012.
  40. ↑ Uusitalo, Timo: Taylor loikkakuningas – ikämiehelle olympiapronssia Yle.fi. 10.8.2012. Yle. Viitattu 10.8.2012.
  41. ↑ Men’s Triple Jump London2012.com. 9.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Viitattu 10.8.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  42. ↑ Uusitalo, Timo: Majewski senttipelin kuningas kuularingissä Yle.fi. 4.8.2012. Yle. Viitattu 5.8.2012.
  43. ↑ Men’s Shot Put London2012.com. 3.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 5.12.2012. Viitattu 5.8.2012. (englanniksi)
  44. ↑ Uusitalo, Timo: Kiekkokuningas juhli näyttävästi olympiakultaa Yle.fi. 7.8.2012. Yle. Viitattu 8.8.2012.
  45. ↑ Men’s Discus Throw London2012.com. 7.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 11.7.2012. Viitattu 8.8.2012. (englanniksi)
  46. ↑ Uusitalo, Timo: Pars omilla metriluvuillaan moukarifinaalissa Yle.fi. 6.8.2012. Yle. Arkistoitu 7.8.2012. Viitattu 6.8.2012.
  47. ↑ Men’s Hammer Throw London2012.com. 5.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 3.1.2013. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  48. ↑ Men’s Javelin Throw London2012.com. 11.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 1.4.2013. Viitattu 11.8.2012. (englanniksi)
  49. ↑ Kivimäki, Jyri: Keihäsfinaalissa jättiyllätys – Ruuskanen olympiapronssille! Yle.fi. 11.8.2012. Yle. Viitattu 11.8.2012.
  50. ↑ Antti Ruuskanen vastaanotti Lontoon 2012 olympiahopean Lahden MM-kisoissa Suomen Olympiakomitea. 23.2.2017. Arkistoitu 16.11.2019. Viitattu 16.11.2019.
  51. ↑ Uusitalo, Timo: 10-ottelun keihäässä historiallinen leiskautus Yle.fi. 9.8.2012. Yle. Viitattu 10.8.2012.
  52. ↑ Uusitalo, Timo: Eaton urakoi kuninkuuslajin voittajaksi Yle.fi. 10.8.2012. Yle. Viitattu 10.8.2012.
  53. ↑ Men’s Decathlon London2012.com. 9.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 3.1.2013. Viitattu 10.8.2012. (englanniksi)
  54. ↑ Uusitalo, Timo: Maailman nopein nainen -titteli Jamaikaan Yle.fi. 5.8.2012. Yle. Viitattu 5.8.2012.
  55. ↑ Women’s 100m London2012.com. 4.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 12.6.2012. Viitattu 5.8.2012. (englanniksi)
  56. ↑ Uusitalo, Timo: Felix 200 metrin kuningatar – jamaikalaiselta jäi olympiahistoria tekemättä Yle.fi. 8.8.2012. Yle. Viitattu 9.8.2012.
  57. ↑ Women’s 200m London2012.com. 8.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 5.12.2012. Viitattu 9.8.2012. (englanniksi)
  58. ↑ Uusitalo, Timo: Richards-Ross ratakierroksen kuningatar Yle.fi. 5.8.2012. Yle. Viitattu 6.8.2012.
  59. ↑ Women’s 400m London2012.com. 5.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 6.12.2012. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  60. ↑ Kivimäki, Jyri: Semenya hiipi olympiahopealle, Venäjän Savinova voitti Yle.fi. 11.8.2012. Yle. Viitattu 12.8.2012.
  61. ↑ Women’s 800m London2012.com. 11.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 12.6.2012. Viitattu 12.8.2012. (englanniksi)
  62. ↑ The Court of Arbitration for Sport (CAS) imposes four-year period of ineligibility on Russian athlete Mariya Savinova-Farnosova (pdf) 10.2.2017. CAS. Viitattu 16.11.2019. (englanniksi)
  63. ↑ Olympedia – 1,500 metres, Women www.olympedia.org. Viitattu 21.12.2022.
  64. ↑ London 2012: Athletics 1500m women Results Olympics.org. Viitattu 21.12.2022. (englanniksi)
  65. ↑ Uusitalo, Timo: Naisten kymppitonni Dibaban suurta juhlaa Yle.fi. 4.8.2012. Yle. Viitattu 5.8.2012.
  66. ↑ Women’s 10,000m London2012.com. 3.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 6.12.2012. Viitattu 5.8.2012. (englanniksi)
  67. ↑ Kivimäki, Jyri: Kahdesti Lontoon maratonin voittanut Keitany hyytyi – olympiakulta Etiopiaan Yle.fi. 5.8.2012. Yle. Viitattu 9.8.2012. (englanniksi)
  68. ↑ Women’s Marathon London2012.com. 5.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 5.12.2012. Viitattu 9.8.2012. (englanniksi)
  69. ↑ Kivimäki, Jyri: Odotettu finaali sai arvoisensa päätöksen – Pearsonille kultaa olympiaennätyksellä Yle.fi. 7.8.2012. Yle. Viitattu 7.8.2012.
  70. ↑ Women’s 100m Hurdles London2012.com. 7.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 3.1.2013. Viitattu 7.8.2012. (englanniksi)
  71. ↑ Natalya Antyukh's olympic victory officially disqualified (pdf) 21.12.2022. ATHLETICS INTEGRITY UNIT. (englanniksi)
  72. ↑ Lashinda Demus upgraded to 2012 Olympic gold medalist by IOC NBC Sports. 30.3.2023. Viitattu 31.3.2023. (englanti)
  73. ↑ Uusitalo, Timo: Entinen sileän menijä otti olympiakultaa ratakierroksen aidoissa Yle.fi. 8.8.2012. Yle. Viitattu 9.8.2012.
  74. ↑ Women’s 400m Hurdles London2012.com. 8.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 12.6.2012. Viitattu 9.8.2012. (englanniksi)
  75. ↑ Uusitalo, Timo: Naisten olympiakävelyssä hurja trilleri ja ME-aika Yle.fi. 11.8.2012. Yle. Viitattu 12.8.2012.
  76. ↑ 20 Kilometres Race Walk women – The XXX Olympic Games WA. Viitattu 31.3.2023. (englanniksi)
  77. ↑ Uusitalo, Timo: DDR:n vanha maailmanennätys unholaan – yli puolen sekunnin parannus ME-aikaan! Yle.fi. 10.8.2012. Yle. Viitattu 11.8.2012.
  78. ↑ Women’s 4 × 100m Relay London2012.com. 10.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 4.12.2012. Viitattu 11.8.2012. (englanniksi)
  79. ↑ USA teki selvää jälkeä viestissä – Felixille jo kolmas kulta MTV3.fi. 11.08.2012. MTV3 Internet. Viitattu 12.8.2012.
  80. ↑ Women’s 4 × 400m Relay London2012.com. 11.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 9.12.2012. Viitattu 12.8.2012. (englanniksi)
  81. ↑ Uusitalo, Timo: Venäjällä yleisurheilun superpäivä – Tshistherova säväytti Yle.fi. 12.8.2012. Yle. Viitattu 12.8.2012.
  82. ↑ Women’s High Jump London2012.com. 11.12.2021. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 2.4.2013. Viitattu 11.12.2021. (englanniksi)
  83. ↑ a b Uusitalo, Timo: Suhr seipään valtiatar – Isinbajeva mitalikorokkeelle Yle.fi. 7.8.2012. Yle. Viitattu 7.8.2012.
  84. ↑ a b Women’s Pole Vault London2012.com. 6.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 2.4.2013. Viitattu 7.8.2012. (englanniksi)
  85. ↑ Uusitalo, Timo: Reese ponkaisi hiekkalaatikon valtiattareksi Yle.fi. 9.8.2012. Yle. Viitattu 9.8.2012.
  86. ↑ Women’s Long Jump London2012.com. 8.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 2.4.2013. Viitattu 9.8.2012. (englanniksi)
  87. ↑ Uusitalo, Timo: Ennakkosuosikit juhlivat kolmiloikassa Yle.fi. 5.8.2012. Yle. Viitattu 6.8.2012.
  88. ↑ Women’s Triple Jump London2012.com. 5.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 3.1.2013. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  89. ↑ Jälleen uusi venäläiskäry – nyt narahti Lontoon olympiakisojen hopeamitalisti Yle.fi. 20.8.2016. Yle. Viitattu 21.8.2016.
  90. ↑ Uusitalo, Timo: Ostaptshuk hirmukaarilla olympiavoittajaksi Yle.fi. 6.8.2012. Yle. Viitattu 7.8.2012.
  91. ↑ Women’s Shot Put London2012.com. 6.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 16.12.2012. Viitattu 7.8.2012. (englanniksi)
  92. ↑ KOK: IOC withdraws gold medal from shot put athlete Nadzeya Ostapchuk Olympic News. 13.8.2012. KOK. Viitattu 13.8.2012.
  93. ↑ Kuulantyönnön olympiavoittaja kärähti Yle.fi. 13.8.2012. Yle. Viitattu 13.8.2012.
  94. ↑ Uusitalo, Timo: Kiekkomestari vuodatti onnenkyyneleitä Yle.fi. 4.8.2012. Yle. Viitattu 5.8.2012.
  95. ↑ Women’s Discus Throw London2012.com. 4.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 2.4.2013. Viitattu 5.8.2012. (englanniksi)
  96. ↑ a b Saarinen, Ossi: Moukarisähläys päätökseen - protesti ei mennyt läpi Yle.fi. 11.8.2012. Yle. Viitattu 11.8.2012.
  97. ↑ Uusitalo, Timo: Lysenko paras – moukarifinaalissa skandaalin ainekset Yle.fi. 10.8.2012. Yle. Viitattu 11.8.2012.
  98. ↑ Women’s Hammer Throw olympics.com. International Olympic Committee. Viitattu 24.8.2024. (englanniksi)
  99. ↑ Uusitalo, Timo: Zeleznyn keihässuojatti kesti suosikin paineet ja oli ylivoimainen Yle.fi. 10.8.2012. Yle. Viitattu 10.8.2012.
  100. ↑ Women’s Javelin Throw London2012.com. 9.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 2.4.2013. Viitattu 10.8.2012. (englanniksi)
  101. ↑ Uusitalo, Timo: Ennis otti omansa – haamuraja jäi saavuttamatta Yle.fi. 5.8.2012. Yle. Viitattu 5.8.2012.
  102. ↑ Women’s Heptathlon London2012.com. 4.8.2012. The London Organising Committee of the Olympic Games and Paralympic Games Limited. Arkistoitu 4.12.2012. Viitattu 5.8.2012. (englanniksi)
  103. ↑ Mulkeen, Jon: Ennis, Farah and Rutherford take gold for Britain on 'Super Saturday' - London 2012 Day Two Report iaaf.org. 4.8.2012. IAAF. Viitattu 5.8.2012. (englanniksi)
  104. ↑ Mulkeen, Jon: Majewski and Dibaba successfully defend their Olympic titles, while Ennis starts Heptathlon in style – London 2012 Day One Report iaaf.org. 3.8.2012. IAAF. Viitattu 5.8.2012. (englanniksi)
  105. ↑ Athletics at the 2012 Summer Olympics Olympedia. Viitattu 31.3.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa


Kesäolympialaisten 2012 lajit ja kilpailutapahtumat

Ammunta | Jalkapallo | Jousiammunta | Judo | Koripallo | Käsipallo | Lentopallo | Maahockey | Melonta | Miekkailu | Nykyaikainen viisiottelu | Nyrkkeily | Paini | Painonnosto | Purjehdus | Pyöräily | Pöytätennis | Ratsastus | Soutu | Sulkapallo | Taekwondo | Taitouinti | Tennis | Triathlon | Uimahypyt | Uinti | Vesipallo | Voimistelu | Yleisurheilu

 
Yleisurheilu olympialaisissa

1896 • 1900 • 1904 • 1908 • 1912 • 1920 • 1924 • 1928 • 1932 • 1936 • 1948 • 1952 • 1956 • 1960 • 1964 • 1968 • 1972 • 1976 • 1980 • 1984 • 1988 • 1992 • 1996 • 2000 • 2004 • 2008 • 2012 • 2016 • 2020 • 2024

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yleisurheilu_kesäolympialaisissa_2012&oldid=22708808”