Valkokulmamaluri
Valkokulmamaluri (Calamanthus cautus) on Australian eteläosissa tavattava tiaismalureihin kuuluva varpuslintu.
| Valkokulmamaluri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Tiaismalurit Acanthizidae |
| Suku: | Viirumalurit Calamanthus |
| Laji: | cautus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Calamanthus cautus |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö
muokkaaKooltaan valkokulmamaluri on 12–14 cm. Selästään valkokulmamaluri on väriltään ruskea ja niska sekä pää ovat harmaammat. Valkoiset silmäkulmajuovat erottuvat selkeästi. Siipien kainalot ja perä ovat väriltään ruosteenruskeat ja siivissä on myös valkoista. Vatsa on koiraalla valkoinen ja siinä on mustia raitoja. Naarasvalkokulmamaluri eroaa koiraasta vatsansa kellertävän värityksen perusteella ja nuorella linnulla ei vatsassa on viiruja lainkaan. Valkokulmamalurin voi sekoittaa ulkonäöltään punaperämaluriin (Calamanthus pyrrhopygius), jolta kuitenkin puuttuu valkoinen laikku siivistä.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaaValkokulmamalurin elinympäristö ulottuu Länsi-Australian osavaltion eteläosista itään päin aina Uuden Etelä-Walesin osavaltioon asti. Lisäksi lintua tavataan Kengurusaarelta. Lajin elinympäristöä ovat malleemetsät ja pensaikot. Toisinaan valkokulmamaluria tavataan myös kumipuumetsien tiheiköissä ja vielä harvemmin malleemetsien läheisyydessä kasvavissa eukalyptusmetsissä. Laji on koko Australiassa elinvoimainen, mutta se on harvinaistunut Uuden Etelä-Walesin alueella elinympäristöjen häviämisen vuoksi ja luokitellaan siellä vaarantuneeksi.[2][3]
Elintavat
muokkaaValkokulmamalurit liikkuvat yksin tai pareittain. Laji on melko arka ja viettää piileskelevää elämää tiheikköjen suojissa. Linnun ravinnosta pääosan muodostavat hyönteiset, kuten perhoset, kovakuoriaiset, torakat ja heinäsirkat. Lisäksi laji voi syödä myös siemeniä. Ruokansa valkokulmamaluri etsii maasta lehtiaineksen tai aluskasvillisuuden joukosta sekä kaatuneiden puiden rungoista.[3][2]
Valkokulmamalurin pesimäkausi kestää kesäkuusta elokuulle. Kupolimainen pesä rakennetaan kasvimateriaaleista maahan.[3][2]
Lähteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Hylacola cauta IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Shy Heathwren - profile NSW Government Department of Environment, Climate Change and Water. Arkistoitu 10.2.2012. Viitattu 14.7.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Chris Tzaros, Tadao Shimba, Peter Robertson: Wildlife of the Box-Ironbark Country, s. 109. CSIRO Publishing, 2005. ISBN 0643069674 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.7.2010). (englanniksi)