Wikipedia

Eurooppa-liiga

eurooppalaisten jalkapalloseurojen vuosittainen turnaus
(Ohjattu sivulta UEFA-cup)

Eurooppa-liiga (UEFA Europa League) on Euroopan jalkapalloliitto UEFA:n järjestämä jalkapallokilpailu. Se on Euroopan toiseksi tärkein seurajoukkueiden kansainvälinen jalkapallokilpailu Mestarien liigan jälkeen.

UEFA Europa League
Eurooppa-liiga
Meneillään oleva kausi
Eurooppa-liigan kausi 2024–2025
Laji jalkapallo
Maa(t) Eurooppa (UEFA)
Perustettu 1971
Joukkueita 48 (lohkovaiheessa)
+8 joukkuetta Mestarien liigan lohkovaiheen jälkeen
160 (yhteensä)
Hallitseva mestari Italia Atalanta BC
Eniten mestaruuksia Espanja Sevilla (7)
Sivusto Eurooppa-liiga

Eurooppa-liigan voittaja on vuodesta 2000 lähtien kohdannut Mestarien liigan voittajan UEFA Super Cupissa.

Pelisysteemi

muokkaa
 
Lech Poznan vs. Deportivo de La Coruña.

Kilpailu perustettiin vuonna 1971 nimellä UEFA-cup (engl. UEFA Cup), kun UEFA otti vuodesta 1955 lähtien pelatun Messukaupunkien cupin (engl. Inter-Cities Fairs Cup) alaisuuteensa.[1]

Eurooppa-liigaan tai sen karsintaan osallistuvat ne kansallisissa sarjoissa parhaiten sijoittuneet joukkueet, jotka eivät pääse osallistumaan Mestarien liigaan karsintoineen. Pienempien liigojen kohdalla tämä sisältää jo sarjan toiseksi tulleen ryhmän, mutta suurimmista liigoista Eurooppa-liigaan osallistuu vasta neljänneksi tai viidenneksi sijoittunut joukkue. Lisäksi kilpailuun ovat vuodesta 1999 ja Cup-voittajien cupin lakkauttamisesta lähtien osallistuneet kansalliset cup-voittajat. Ranskasta ja Englannista kilpailuun pääsee myös toissijaisen cupin (”liigacup”) voittaja. Maapaikat määräytyvät UEFAn maapisteiden perusteella.

Eurooppa-liigan maakohtainen kiintiö vaihtelee yhdestä joukkueesta neljään. Yleisesti ottaen korkeammalla UEFAn sarjarankingissa olevat maat saavat enemmän paikkoja, mutta näin ei ole aina, sillä paikat ovat kytköksissä Mestarien liigan paikkamäärään. Esimerkiksi kaudella 2006–2007 eniten paikkoja, neljä, oli Kreikalla ja Alankomailla, kun taas niitä ylemmäksi rankingissa sijoitetuilla mailla oli vain kolme paikkaa johtuen suuremmasta määrästä Mestarien liigan paikkoja.

Maakiintiöstä riippumatta Eurooppa-liigaan voi selvitä Mestarien liigan kautta. Mestarien liigan karsinnan kolmannella kierroksella pudonneet ja lohkovaiheessa lohkojen kolmansiksi sijoittuneet pääsevät Eurooppa-liigan eri vaiheisiin. Tämän lisäksi kilpailuun voi selviytyä voittamalla UEFAn reilun pelin palkinnon, ja ennen kautta 2009–2010 myös Intertoto Cupin voittajat pääsivät kilpailuun. Ennen 1990-lukua, jolloin Euroopan cupiin osallistuivat yksinomaan mestarit, osallistuivat kilpailuun myös esimerkiksi suurliigojen toiseksi sijoittuneet joukkueet. Tällöin turnaus olikin urheilullisesti arvostetumpi.

Vuoteen 1997 myös loppuottelu pelattiin kaksiosaisena, mutta vuodesta 1998 lähtien voittaja on ratkaistu yhdellä ottelulla, jota ei pelata kummankaan finaaliin päässeen joukkueen kotikentällä. Kaudesta 2004–2005 lähtien kilpailuun on kuulunut cup-kierrosten lisäksi lohkovaihe.[1]

Muutokset kaudella 2009–2010

muokkaa

Kaudeksi 2009–2010 kilpailun nimi muuttui muotoon Eurooppa-liiga[2] (engl. UEFA Europa League) ja uusi pelisysteemi otettiin käyttöön. Suurimpana muutoksena oli, että kilpailussa on jatkossa 12 neljän joukkueen lohkoa, joiden joukkueet pelaavat keskenään kaksinkertaisen sarjan. Intertoto Cup lakkautettiin ja sulautettiin uuteen Eurooppa-liigaan.

Myös karsintajärjestelmä koki suuria muutoksia. UEFAn rankingissa sijoilla 7–9 olevista maista karsintoihin osallistuvat cup-voittaja sekä kolme muuta joukkuetta. Edelleenkin mitä korkeammalla rankingissa sarja on, sitä myöhemmin sen joukkueet tulevat mukaan karsintoihin. Kuitenkin hallitsevaa kilpailun voittajaa lukuun ottamatta kaikki pelaavat ainakin yhden karsintakierroksen. Muutoksena aiempaan myöskään tilanteessa, jossa kansallisen cupin voittaja pääsee liigasijoituksensa perusteella Mestarien liigaan, ei sen Eurooppa-liigan paikka mene enää loppuottelun hävinneelle joukkueelle, vaan korkeimmalla sarjasijoituksella ilman europaikkaa olevalle joukkueelle. Mestarien liigan karsintojen toisen kierroksen 15 hävinnyttä joukkuetta jatkavat Eurooppa-liigan neljännellä karsintakierroksella, joka aiemmin tunnettiin UEFA-cupin ensimmäisenä kierroksena.

Lohkovaiheesta lohkovoittajat ja -kakkoset sekä kahdeksan Mestarien liigan lohkokolmosta etenevät ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle eli kahdeksannesvälieriin.

Loppuottelut

muokkaa

Kaksiosainen loppuottelu

muokkaa
Kausi Kotijoukkue Tulos Vierasjoukkue Stadion
1971–1972 Wolverhampton Wanderers 1–2 Tottenham Hotspur Molineux,
Wolverhampton
Tottenham Hotspur 1–1 Wolverhampton Wanderers White Hart Lane,
Lontoo
Tottenham voitti maalierolla 3–2.
1972–1973 Liverpool 3–0 Borussia Mönchengladbach Anfield,
Liverpool
Borussia Mönchengladbach 2–0 Liverpool Bökelbergstadion,
Mönchengladbach
Liverpool voitti maalierolla 3–2.
1973–1974 Tottenham Hotspur 2–2 Feyenoord White Hart Lane,
Lontoo
Feyenoord 2–0 Tottenham Hotspur De Kuip,
Rotterdam
Feyenoord voitti maalierolla 4–2.
1974–1975 Borussia Mönchengladbach 0–0 Twente Rheinstadion,
Düsseldorf
Twente 1–5 Borussia Mönchengladbach Diekman,
Enschede
Borussia Mönchengladbach voitti maalierolla 5–1.
1975–1976 Liverpool 3–2 Club Brugge Anfield,
Liverpool
Club Brugge 1–1 Liverpool Olympiastadion,
Brugge
Liverpool voitti maalierolla 4–3.
1976–1977 Juventus 1–0 Athletic Bilbao Stadio Comunale,
Torino
Athletic Bilbao 2–1 Juventus San Mamés,
Bilbao
Maaliero 2–2. Juventus voitti vierasmaalisäännön perusteella.
1977–1978 SC Bastia 0–0 PSV Eindhoven Furiani,
Bastia
PSV Eindhoven 3–0 SC Bastia Philips Stadion,
Eindhoven
PSV Eindhoven voitti maalierolla 3–0.
1978–1979 Belgradin Punainen tähti 1–1 Borussia Mönchengladbach Punaisen tähden stadion,
Belgrad
Borussia Mönchengladbach 1–0 Belgradin Punainen tähti Rheinstadion,
Düsseldorf
Borussia Mönchengladbach voitti maalierolla 2–1.
1979–1980 Borussia Mönchengladbach 3–2 Eintracht Frankfurt Bökelbergstadion,
Mönchengladbach
Eintracht Frankfurt 1–0 Borussia Mönchengladbach Waldstadion,
Frankfurt
Maaliero 3–3. Eintracht Frankfurt voitti vierasmaalisäännön perusteella.
1980–1981 Ipswich Town 3–0 AZ Alkmaar Portman Road,
Ipswich
AZ Alkmaar 4–2 Ipswich Town Olympiastadion,
Amsterdam
Ipswich voitti maalierolla 5–4.
1981–1982 IFK Göteborg 1–0 Hamburger SV Ullevi,
Göteborg
Hamburger SV 0–3 IFK Göteborg Volksparkstadion,
Hampuri
IFK Göteborg voitti maalierolla 4–0.
1982–1983 RSC Anderlecht 1–0 Benfica Heysel,
Bryssel
Benfica 1–1 RSC Anderlecht Estádio da Luz,
Lissabon
Anderlecht voitti maalierolla 2–1.
1983–1984 RSC Anderlecht 1–1 Tottenham Hotspur Constant Vanden Stock,
Bryssel
Tottenham Hotspur 1–1 ja. Anderlecht White Hart Lane,
Lontoo
Maaliero 2–2. Tottenham voitti rangaistuspotkukilpailun 4–3.
1984–1985 Videoton 0–3 Real Madrid Sóstói,
Székesfehérvár
Real Madrid 0–1 Videoton Santiago Bernabéu,
Madrid
Real Madrid voitti maalierolla 3–1.
1985–1986 Real Madrid 5–1 1. FC Köln Santiago Bernabéu,
Madrid
1. FC Köln 2–0 Real Madrid Olympiastadion,
Berliini
Real Madrid voitti maalierolla 5–3.
1986–1987 IFK Göteborg 1–0 Dundee United Ullevi,
Göteborg
Dundee United 1–1 IFK Göteborg Tannadice Park,
Dundee
IFK Göteborg voitti maalierolla 2–1.
1987–1988 RCD Espanyol 3–0 Bayer Leverkusen Sarrià,
Barcelona
Bayer Leverkusen 3–0 ja. RCD Espanyol Ulrich Haberland,
Leverkusen
Maaliero 3–3. Bayer Leverkusen voitti rangaistuspotkukilpailun 3–2.
1988–1989 Napoli 2–1 VfB Stuttgart San Paolo,
Napoli
VfB Stuttgart 3–3 Napoli Neckarstadion,
Stuttgart
Napoli voitti maalierolla 5–4.
1989–1990 Juventus 3–1 Fiorentina Stadio Comunale,
Torino
Fiorentina 0–0 Juventus Stadio Partenio,
Avellino
Juventus voitti maalierolla 3–1.
1990–1991 Internazionale Milano 2–0 Roma Stadio Giuseppe Meazza/San Siro,
Milano
Roma 1–0 Internazionale Olympiastadion,
Rooma
Internazionale voitti maalierolla 2–1.
1991–1992 Torino 2–2 Ajax Delle Alpi,
Torino
Ajax 0–0 Torino Olympiastadion,
Amsterdam
Maaliero 2–2. Ajax voitti vierasmaalisäännöllä.
1992–1993 Borussia Dortmund 1–3 Juventus Westfalenstadion,
Dortmund
Juventus 3–0 Borussia Dortmund Delle Alpi,
Torino
Juventus voitti maalierolla 6–1.
1993–1994 Casino Salzburg 0–1 Internazionale Ernst Happel,
Wien
Internazionale 1–0 Casino Salzburg Stadio Giuseppe Meazza/San Siro,
Milano
Internazionale voitti maalierolla 2–0.
1994–1995 Parma 1–0 Juventus Ennio Tardini,
Parma
Juventus 1–1 Parma Stadio Giuseppe Meazza/San Siro,
Milano
Parma voitti maalierolla 2–1.
1995–1996 Bayern München 2–0 Bordeaux Olympiastadion,
München
Bordeaux 1–3 Bayern München Parc Lescure,
Bordeaux
Bayern München voitti maalierolla 5–1.
1996–1997 Schalke 04 1–0 Internazionale Milano Parkstadion,
Gelsenkirchen
Internazionale Milano 1–0 ja. Schalke 04 Stadio Giuseppe Meazza/San Siro,
Milano
Maaliero 1–1. Schalke 04 voitti rangaistuspotkukilpailun 4–1.

Yksiosainen loppuottelu

muokkaa
Kausi Voittaja Tulos 2. sija Stadion
1997–1998 Internazionale 3–0 Lazio Parc des Princes,
Pariisi
1998–1999 Parma 3–0 Marseille Lužniki,
Moskova
1999–2000 Galatasaray 0–0 ja. Arsenal Parken,
Kööpenhamina
Galatasaray voitti rangaistuspotkukilpailun 4–1.
2000–2001 Liverpool 5–4 ja. Deportivo Alavés Westfalenstadion,
Dortmund
Ottelu ratkaistiin kultaisella maalilla.
2001–2002 Feyenoord 3–2 Borussia Dortmund De Kuip,
Rotterdam
2002–2003 Porto 3–2 ja. Celtic Olympiastadion,
Sevilla
Ottelu ratkaistiin hopeisella maalilla.
2003–2004 Valencia 2–0 Marseille Ullevi,
Göteborg
2004–2005 TsSKA Moskova 3–1 Sporting CP José Alvalade,
Lissabon
2005–2006 Sevilla 4–0 Middlesbrough Philips Stadion,
Eindhoven
2006–2007 Sevilla 2–2 ja. Espanyol Hampden Park,
Glasgow
Sevilla voitti rangaistuspotkukilpailun 3–1.
2007–2008 Zenit Pietari 2–0 Rangers City of Manchester,
Manchester
2008–2009 Šah’tar Donetsk 2–1 ja. Werder Bremen Fenerbahçe Şükrü Saracoğlu,
Istanbul
2009–2010 Atlético Madrid 2–1 ja. Fulham HSH Nordbank Arena,
Hampuri
2010–2011 Porto 1–0 Braga Aviva Stadium,
Dublin
2011–2012 Atlético Madrid 3–0 Athletic Bilbao Stadionul Național ,
Bukarest
2012–2013 Chelsea 2–1 Benfica Amsterdam ArenA,
Amsterdam
2013–2014 Sevilla 0–0 ja. Benfica Juventus Stadium,
Torino
Sevilla voitti rangaistuspotkukilpailun 4–2.
2014–2015 Sevilla 3–2 Dnipro Dnipropetrovsk Varsovan kansallisstadion,
Varsova
2015–2016 Sevilla 3–1 Liverpool St. Jakob-Park,
Basel
2016–2017 Manchester United 2–0 Ajax Friends Arena,
Solna
2017–2018 Atlético Madrid 3–0 Marseille Parc Olympique Lyonnais,
Lyon
2018–2019 Chelsea 4–1 Arsenal Bakun olympiastadion,
Baku
2019–2020 Sevilla 3–2 Internazionale RheinEnergieStadion,
Köln
2020–2021 Villarreal 1–1 ja. Manchester United Stadion Energa Gdańsk,
Gdańsk
Villarreal voitti rangaistuspotkukilpailun 12–11.
2021–2022 Frankfurt 1–1 ja. Rangers Estadio Ramón Sánchez Pizjuán,
Sevilla
Frankfurt voitti rangaistuspotkukilpailun 5–4.
2022–2023 Sevilla 1–1 ja. Roma Puskás Arena,
Budapest
Sevilla voitti rangaistuspotkukilpailun 4–1.
2023–2024 Atalanta BC 3–0 Bayer Leverkusen Aviva Stadium,
Dublin

Eniten voittoja

muokkaa

Seuroittain

muokkaa
Sija Seura Voittoja
1   Sevilla 7
2   Juventus 3
=   Internazionale 3
=   Liverpool 3
=   Atlético Madrid 3
6   Borussia Mönchengladbach 2
=   Tottenham Hotspur 2
=   Real Madrid 2
=   IFK Göteborg 2
=   Parma 2
=   Feyenoord 2
=   Porto 2
=   Eintracht Frankfurt 2
=   Chelsea 2

Sarjoittain

muokkaa
# Sarja Voittoja
1.   Espanja 14
2.   Italia 10
=   Englanti 9
4.   Saksa 7
5.   Alankomaat 4

Maalikuninkuuden voittaneet

muokkaa
Kausi Paras maalintekijä Maalit Joukkue
1990–1991   Rudi Völler 10   AS Roma
1991–1992   Dean Saunders 9   Liverpool FC
1992–1993   Gérald Baticle 8   AJ Auxerre
1993–1994   Dennis Bergkamp
  Edgar Schmitt 		8   Inter
  Karlsruher
1994–1995   Ulf Kirsten 10   Bayer Leverkusen
1995–1996   Jürgen Klinsmann 15   Bayern München
1996–1997   Maurizio Ganz 8   Inter
1997–1998   Stéphane Guivarc’h 7   AJ Auxerre
1998–1999   Enrico Chiesa
  Tomasz Kulawik 		8   Parma
  Wisła Krakova
1999–2000   Hakan Şükür
  Darko Kovačević 		10   Galatasaray
  Juventus
2000–2001   Dimităr Berbatov
  Bolo 		7   TsSKA Sofia
  Rayo Vallecano
2001–2002   Pierre van Hooijdonk 8   Feyenoord
2002–2003   Derlei 12   Porto
2003–2004   Didier Drogba
  Sonny Anderson
  Eldar Hadžimehmedović
  Mateja Kežman
  Alan Shearer
  Nikola Žigić 		6   Marseille
  Villarreal
  Lyn
  PSV Eindhoven
  Newcastle United
  Punainen tähti
2004–2005   Alan Shearer 11   Newcastle United
2005–2006   Matías Delgado 9   FC Basel
2006–2007   Walter Pandiani 11   Espanyol
2007–2008   Luca Toni
  Pavel Pogrebnjak 		10   Bayern München
  Zenit Pietari
2008–2009   Vágner Love 11   TsSKA Moskova
2009–2010   Óscar Cardozo
  Claudio Pizarro 		9   Benfica
  Werder Bremen
2010–2011   Radamel Falcao 17   Porto
2011–2012   Radamel Falcao 12   Atlético Madrid
2012–2013   Libor Kozák 8   Lazio
2013–2014   Jonathan Soriano 8   Red Bull Salzburg
2014–2015   Alan
  Romelu Lukaku 		8   Red Bull Salzburg
  Everton
2015–2016   Aritz Aduriz 10   Athletic Bilbao
2016–2017   Edin Džeko
  Giuliano 		8   AS Roma
  Zenit Pietari

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • UEFA Cup RSSSF. Viitattu 26.9.2008. (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b History 1.6.2009. UEFA. Viitattu 28.3.2010. (englanniksi)
  2. ↑ http://www.iltasanomat.fi/urheilu/t/jalkapallo/1593576 (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

muokkaa
UEFA-cupin ja Eurooppa-liigan kaudet
UEFA-cup (1971–2009)
Eurooppa-liiga (2009–)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eurooppa-liiga&oldid=22823362”