Hampuri
Hampuri (saks. Hamburg [ˈhambʊɐ̯k], alasaksaksi Hamborg [ˈhaˑmbɔːχ]), virallisesti Hampurin vapaa- ja hansakaupunki (saks. Freie und Hansestadt Hamburg, alasaksaksi Friee un Hansestadt Hamborg) on Saksan toiseksi suurin kaupunki (Berliinin jälkeen) ja maan tärkein satama. Se sijaitsee Pohjois-Saksassa Elben alajuoksun varrella. Kaupungin virallinen nimi muistuttaa sen jäsenyydestä keskiaikaisessa Hansaliitossa ja siitä, että Hampuri on edelleen kaupunkivaltio (saks. Stadtstaat) ja yksi Saksan kuudestatoista osavaltiosta (saks. Bundesland). Hampurin naapuriosavaltiot ovat pohjoisessa Schleswig-Holstein ja etelässä Ala-Saksi (saks. Niedersachsen).
| Hampurin vapaa- ja hansakaupunki (saks. Hamburg) Hampuri |
|
|---|---|
 |
|
 lippu |
 vaakuna |
  Hampurin vapaa- ja hansakaupunki |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Saksa |
| Osavaltio | Hampuri |
| Perustettu | 700-luvulla |
| Hallinto | |
| – Pormestari | Peter Tschentscher (SPD) |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 755,3 km² |
| Korkeus | 6 m |
| Väkiluku (2023) (30.4.2023) | 1 897 228[1] |
| – Väestötiheys | 2 512 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+1 |
| – Kesäaika | UTC+2 |
| Postinumero | 20001–21149, 22001–22769 |
| Suuntanumero(t) | 040 |
Hampurin kaupungin ja osavaltion hallinnollinen alue on 755 km², jolla elää noin 1,9 miljoonaa asukasta.[1] Hampuria ympäröivillä kaupunkimaisen asutuksen alueilla asuu lisäksi 750 000 asukasta. Laajimmin käsitettynä Hampurin suurkaupunkialueeseen kuuluu 18 100 km², jolla asuu noin viisi miljoonaa asukasta.
Maantiede
muokkaaHampuri sijaitsee Elben varrella noin 100 kilometrin päässä Pohjanmerestä. Elben estuaari ulottuu Pohjanmereltä Hampuriin saakka. Elbe virtaa Hampurin läpi idästä länteen, ja kaupungin keskusta on Elben pohjoisrannalla. Siellä Elbeen laskee pohjoisesta sivujoki Alster, jonka alajuoksu on padottu kahdeksi tekojärveksi, Binnenalster ja Außenalster. Binnenalster sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, ja sitä reunustavat leveät rantakadut ja torit. Außenalster on paljon suurempi ja ulottuu noin kolmen kilometrin päähän keskustasta. Sen rannat ovat suurelta osin puistoa.
Ilmasto
muokkaaHampurissa vallitsee meri-ilmasto. Länsituulet viilentävät kesiä ja leudontavat talvia. Vuoden keskilämpötila kaudella 1971–2000 oli 9,0 °C.[4] Lämpimin kuukausi on heinäkuu, jonka keskilämpötila on 17,4 °C, kylmin puolestaan tammikuu 1,3 °C-asteen keskilämpötilallaan. Kesäisin lämpötila ylittää useina päivinä 28 °C. Kaupungin lämpötilaennätys, 38,5 °C, mitattiin 20. heinäkuuta 2006.[5] Ilmasto on kostea kaikkina vuodenaikoina. Vuotuinen sademäärä on keskimäärin 773 mm (773 L/m²). Keskimäärin 52:na päivänä vuosittain kaupunki peittyy sumuverhoon. Talvisella vuosipuoliskolla on usein myrskyistä. Eräs Hampurin ilmaston ominaispiirre on niin sanottu Hamburger Schmuddelwetter ("Hampurin suttusää").
|
Hampurin ilmastotilastoa
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Keskustan länsipuolella sijaitsee Altona, joka aikoinaan oli itsenäinen kaupunki mutta liitettiin Hampuriin vuonna 1937.
Historia
muokkaa
Esihistoria
muokkaaJää peitti nykyisen Hampurin alueen viimeisimmän jääkauden aikana. Jääpeitteen sulamisen jälkeen seurasi arviolta 17 000 vuoden jakso, jolloin Elben laaksossa eli metsästäjä-keräilijä-kulttuuria harjoittaneita paimentolaisia. Stellmoorer Tunneltal -laaksosta Rahlstedtin ja Ahrensburgin rajalta sekä Fischbeker Heiden luonnonsuojelualueelta Harburgin lounaispuolelta on löydetty varhaiskivikautisia työkaluja, jotka viittaavat paimentolaisasutukseen. Vanhimmat todisteet pysyvästä asutuksesta ovat neljänneltä vuosisadalta eaa. Sachsenwaldista Hampurin itäpuolelta on löydetty megaliittihautoja, jotka niin ikään viittaavat esihistorialliseen asutukseen.
Antiikin aika
muokkaaRoomalaisten retkikuntien saapumisesta Hampurin alueelle ei ole arkeologisia näyttöjä, joten ne kuulunevat legendojen joukkoon. Roomalaiset tunsivat kuitenkin Alsterjoen suussa sijaitsevan Treva-nimisen paikan. Trevaa pidetään nykyisen Hampurin edeltäjänä. Se oli kahden merkittävän pohjois–etelä-suuntaisen kauppatien risteys pronssikaudelta aina myöhäiseen antiikkiin. Toinen reiteistä johti Pohjanmeren rannalta Venetsiaan, toinen puolestaan Marseilleen. Iirin kielessä käytetään edelleen Treva-sanaa (myös Trefa) Hampurista puhuttaessa. Saksilaiset alkoivat asuttaa pohjoisen Elben rantoja 300-luvulta lähtien. Nykyisen Vanhankaupungin alueelle muodostui siirtokunta.[6] Muuttovirtaa kesti 500-luvulle asti.
Varhais- ja sydänkeskiaika
muokkaa800-luvun alussa Kaarle Suuren johtamat frankit karkottivat slaavilaisten obotriittien avulla saksit nykyisen Hampurin alueelta.[6] Bille- ja Alsterjokien väliin rakennettiin kirkko, jonka tarkoitus oli toimia tukikohtana "pakanallisen" pohjoisen (Schleswig-Holstein ja Skandinavia) käännyttämisessä kristinuskoon. Kirkon ja uudisasukkaiden turvaksi rakennettiin Hammaburgin linna, jonka alue oli kooltaan noin 130 × 130 m. Hammaburgin tarkkaa sijaintia ei ole kyetty täysin varmasti paikallistamaan. Linnan kupeeseen virisi kaupallista toimintaa: varhainen kauppapaikka oli syntynyt.[6] Kaarle Suuren poika Ludvig Hurskas perusti Hammaburgiin hiippakunnan vuonna 831.[6] Kaupungin ensimmäinen piispa Ansgar tunnetaan "Pohjolan apostolina", joka teki ja johti lähetystyötä Tanskassa ja Ruotsissa.
Vuonna 845 tanskalainen viikinkilaivasto nousi kuningas Horikin johdolla ylös Elbejokea ja hävitti Hampurin,[7] jossa tuolloin oli noin 500 asukasta, ja muuta Elben rannan saksalaisasutusta. Tämän jälkeen hiippakuntajakoa muutettiin 848 yhdistämällä Hampuri ja Bremen samaan hiippakuntaan. Arkkipiispa Adaldag rakennutti 900-luvun alussa uuden linnoituksen, jonne muutti käsityöläisiä ja kauppiaita. Linnoitukselle myönnettiin kaupankäyntioikeudet vuonna 937 – perusta Hampurin kehitykselle merkittäväksi kaupan keskukseksi oli luotu.[6]
Obotriitit hyökkäsivät nopeasti kasvaneeseen kaupunkiin vuonna 983, mutta se toipui ripeästi. Vanhakaupunki oli rakennettu uudelleen toisen vuosituhannen alkuun mennessä.[8] 1000-luvulle leimallista oli maallisen ja hengellisen vallan välinen taistelu. Billungerit olivat kaupungin mahtisuku. Herttua Bernhard II rakennutti Neue Burg -linnan, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Alsterburg. Arkkipiispa Bezelin Alebrand rakennutti Mariankirkon ja joukon muita hengellisiä rakennuksia. Ne olivat Hampurin alueen ensimmäisiä kivitaloja. Hampuri kukoisti vuosina 1043–1072. Tuolloin luotiin kauppasuhteita itään ja pohjoiseen aina Grönlantia, Islantia ja Suomea myöten.
Kirkolle maksettavia kymmenyksiä vastaan kapinoineet obotriitit hyökkäsivät Hampuriin vuosina 1066 ja 1072. Arkkipiispa muutti Bremeniin, jolloin Hampuri menetti kirkollisen mahtiasemansa. 1100-luvulla Billungerit väistyivät Schauenburgin suvun tieltä. Adolf I von Schauenburg kehitti Hampuria: Elben marskimaata ja saaria padottiin ja kuivattiin asuinkelpoisiksi, kaupungin puolustuslinjoja laajennettiin. Adolf III perusti Neustadtin eli "Uuden kaupungin" Neue Burgin liepeille. Uuteen kaupunginosaan muutti merenkävijöitä ja kauppiaita.
Myöhäiskeskiaika
muokkaaPyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Fredrik I Barbarossan sanotaan myöntäneen Hampurille vuonna 1189 tullivapauden ja oikeuden määrätä kaupankäynnistä Elben koko alajuoksulla. Kaupungin asukkaat vapautettiin asevelvollisuudesta ja heidän asiakseen jäi vain oman kaupunkinsa puolustuksen hoito. Asiakirja, joka on näytteillä Hampurin kaupunginmuseossa, on kuitenkin todettu väärennökseksi noin vuodelta 1265.[8] Vuodesta 1201 vuoteen 1227 Hampuri oli Tanskan hallinnassa. Neljännesvuosisataisen jakson aikana Hampurin uusi ja vanha kaupunki kasvoivat yhteen sekä arkkitehtuurisesti että poliittisesti. Hampurin ulko- ja kauppapoliittinen itsenäisyys lisääntyi; se solmi kauppaliiton muun muassa Lyypekin kanssa.[9] Tanska myönsi Hampurille kaupunkioikeudet 1220. Tuolloin kaupungin väkiluku oli noin 1 500.
Saksalaisten prinssien koalitio karkotti tanskalaismiehittäjät Hampurista 22. heinäkuuta 1227, jolloin käytiin Bornhövedin taistelu Holsteinissa Bornhövedin pikkukaupungin lähistöllä. Hampurin hallitsijaksi kohosi Schauenburgien suvun kreivi Adolf IV. Talouselämä alkoi kukoistaa jälleen: ensimmäiset kauppakillat perustettiin ja ulkomaiset kauppayhtymät hakivat jalansijaa kaupungista.[9] Hampurin puolustusta kehitettiin ja 1200-luvun puoliväliin tultaessa koko nykyisen vanhankaupungin alue oli linnoituksen ympäröimä. Muinaisista puolustusrakennelmista ovat muistoina useat paikannimet, kuten Alstertor, Kurze Mühren, Lange Mühren, Millerntor ja Steintor.
Vuonna 1270 voimaan tullut Ordeelbook vahvisti Hampurin itsenäisyyttä. Asiakirjassa mainittu käsite "vapaa kaupunki" ("freie Stadt") oli poikkeuksellinen.[10] Vakava takaisku kukoistavalle kaupungille oli tuhoisa kaupunginpalo 5. elokuuta 1284. Hampurin arviolta 5 000 asukasta menettivät kotinsa, mutta kaupunki nousi nopeasti jaloilleen ja pian sinne kohdistui siirtolaisaalto.[9] Hampurin otollinen sijainti lähellä Pohjanmeren ja Itämeren kauppareittejä teki kaupungista nopeasti merkittävän satamakaupungin. Hampurin ja Lyypekin liitosta 1241 sai alkunsa kauppakaupunkien hansaliitto. Hampurin tärkein vientituote oli olut. Ajoittain kaupungissa oli useita satoja olutpanimoita. Vakaat kauppayhteydet kasvattivat Hampurin vaurautta.
Hampurin matkaa Hansaliittoon tasoittivat lyypekkiläisen lain (lübisches Recht) käyttöönotto vuonna 1188, sopimus Lyypekin ja Hampurin välisen maantien turvaamisesta 1241, kauppaprivilegiot Flanderissa 1252, Englannissa 1266, Ruotsissa 1261, Norjassa 1283 ja Ranskassa 1294 sekä yhteinen valuutta Lyypekin kanssa vuodesta 1255. Hampuri liittyi Hansaliittoon vuonna 1321. Kaupungista tuli sen ansiosta johtava kauppakaupunki Itämeren ja Pohjanmeren välisellä vyöhykkeellä. Mukanaolo mahtiliitossa varmisti Hampurille verraten turvalliset kauppareitit ja edisti uusien reittien syntymistä. Vuonna 1350 ruttoepidemia surmasi kuutisen tuhatta hampurilaista eli lähes puolet kaupungin väestöstä. 1300-luvun jälkipuoliskolla Hampuriin liittyi useita lähikaupunkeja. Mahtiasema hansakaupunkina edellytti sataman laajentamista. Strategisesti ja poliittisesti erityisen tärkeä oli Moorwendersaaren hankkiminen Hampurille 1395. Moorwenderin kohdalla Elbe jakautui kahteen haaraan, suurimmat vesimassat kulkivat eteläisen haaran kautta kohti kilpailevaa Harburgin kaupunkia. Moorwenderin hallinta mahdollisti Hampurille Elben säännöstelyn niin, että Harburg jäi saarroksiin. Vähitellen Elben pohjoishaarasta tuli tärkeämpi ja edellytykset Hampurin jatkuvalle kasvulle oli luotu.[11]
Hampurin ensimmäinen perustuslaki tuli voimaan 1410. Viimeisen Schauenburg-suvun edustajan kuoltua 1459 kaupunki joutui tanskalaishallintaan.
Uusi aika
muokkaaHampurista tuli vapaa keisarinkaupunki vuonna 1510. Tuolloin kaupungin väkiluku oli noin 13 000. Kaupungin johto omaksui 1520-luvulla luterilaisuuden. Tämän johdosta Hampuriin tuli protestanttipakolaisia Alankomaista ja Ranskasta. Vuonna 1558 kaupunkiin perustettiin pörssi.[11]
1600-luvulla Hansaliitto menetti merkityksensä ja Hampuri joutui tasapainoilemaan Tanskan, suurvallaksi kohonneen Ruotsin ja Saksan valtakunnan välissä. Kaupunki kävi kauppaa siirtomaamahtien Espanjan ja Portugalin kanssa, ja joutui toistuvasti maksamaan vapaudestaan aggressiivisille pohjoisnaapureilleen Tanskalle ja Ruotsille. Toisin kuin muut saksalaiskaupungit, Hampuri välttyi kolmikymmenvuotisen sodan tuhoilta ja pitkältä laskusuhdanteelta. 1600-luvun loppupuolella nykyisen Hampurin kaakkoisosassa Marschlandessa ja Vierlandessa kehittyi kukoistavaa maataloutta.
Vuonna 1712 tuli voimaan uusi perustuslaki, jonka oli määrä lopettaa valtataistelu kaupunginraadin ja kaupungin asukkaiden välillä. Gottorpin sopimus vuonna 1768 lopetti ikiaikaisen konfliktin Tanskan kanssa. Seuraavana vuonna Tanska tunnusti Hampurin aseman vapaana valtakunnankaupunkina.[12]
1800-luku
muokkaaHampuri kärsi pahoin Napoleon Bonaparten viimeisestä sotaretkestä Saksaan. Se oli 1806–1814 Ranskan hallinnassa. Vuonna 1819 otettiin käyttöön nimi Frei und Hansestadt.[12] Kaupunki kasvoi voimakkaasti: vuonna 1806 asukasluku oli noin 130 000 ja vuonna 1860 vastaavasti noin 300 000. Taloudellisen vaurauden kasvu pysähtyi toukokuun 1842 suureen tulipaloon: Hampurin kantakaupungissa ei ole juuri säilynyt ennen suurpaloa rakennettuja taloja. Kaupunginpalon jälkeen Hampurin kehitys jatkui entistä voimallisemmin. Infrastruktuuria parannettiin ennen kaikkea yksityisten aloitteesta. Uudet poliittiset virtaukset, kuten työväenliike, vaikuttivat myös Hampurissa. Niin ikään demokratialiike ja kansallisuusaate nostivat päätään.
1800-luvulla kaupunginmuurit purettiin ja niiden tilalle rakennettiin keskustaa ympäröivät kadut. Tällöin kaupunki sai tilaa laajeta joka suuntaan.[13]
Hampurin historian nopein kasvukausi koettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tuolloin kaupungin väkiluku kasvoi yli 700 000 asukkaaseen, kun Atlantille suuntautuneen kauppamerenkulun kasvu teki siitä Euroopan kolmanneksi suurimman sataman. Vuonna 1847 perustettiin HAPAG (Die Hamburg-Amerikanische Packetfahrt-Actien-Gesellschaft, myös Hamburg-Amerika Linie, Hamburg America Line), josta kasvoi pian maailman suurin laivanvarustamo. 1800-luvun puolivälistä alkaen miljoonat siirtolaiset muuttivat Euroopasta Pohjois-Amerikkaan HAPAGin aluksilla.[12]
Hampurin liittymistä Saksan valtakuntaan vuonna 1871 edelsivät Saksan liitto 1815–1866 ja Pohjois-Saksan liitto 1866–1871.
Vuonna 1888 Hampuri velvoitettiin liittymään Saksan tulliunioniin. Vuonna 1892 kolera surmasi 8 605 kaupunkilaista. Hampuri jouduttiin ajoittain eristämään ympäristöstään taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Satamatyöläisten lakko 1896 laajeni yksitoistaviikkoiseksi yleislakoksi, johon otti osaa enimmillään kuutisentoista tuhatta ihmistä. Vastoinkäymisistä huolimatta Hampurin uusrenessanssinen raatihuone valmistui 1897. Palatsimaisen rakennuksen mitat ovat 111 × 70 m ja sen torni kohoaa 112 metrin korkeuteen.[14]
1900-luku
muokkaaHampurin väkiluku ylitti miljoonan vuonna 1910. Seuraavana vuonna valmistui ensimmäinen tunneli Elben alitse. Ensimmäisen maailmansodan (1914–1918) jälkeisen Versailles’n rauhansopimuksen mukaisesti Hampuri joutui luovuttamaan suuren osan kauppalaivastostaan, mutta korvasi menetykset pian uusilla aluksilla.[15] Hampurin yliopisto perustettiin keväällä 1919. Ekspressionistinen Kontorhausviertel ("Toimistotalokortteli") rakennettiin Vanhankaupungin kaakkoisosaan 1920-luvulla. Korttelin tunnetuin rakennus, punatiiliarkkitehtuurin merkkiteos Chilehaus kohosi vuosina 1922–1924.[16]
Kansallissosialistien noustua valtaan vuonna 1933 Hampurissa asui noin 19 400 juutalaista. Seuraavien neljän vuoden aikana noin puolet heistä muutti pois tai karkotettiin. Useimmat synagogat tuhottiin 1938. Hampuriin jääneistä juutalaisista 8 877 murhattiin toisen maailmansodan (1939–1945) aikaisilla kansallissosialistien keskitysleireillä. Vuonna 1945 juutalaisia oli jäljellä 647.[17]
Hampurin kaupunkia laajennettiin vuonna 1937, jolloin siihen liitettiin naapurikaupungit Wandsbek, Harburg ja Altona.
Toisessa maailmansodassa Hampuri oli yksi liittoutuneiden keskeisistä ilmapommituskohteista. Kaupunki joutui kohteeksi sarjalle tuhoisia ilmahyökkäyksiä (Operaatio Gomorrah, 24. heinäkuuta – 2. elokuuta 1943). 28. heinäkuuta vastaisena yönä pommitukset johtivat yhtenäiseen tulimyrskyyn, jossa sai surmansa noin 42 000 siviiliä. Hampurin kantakaupungissa ei ole juuri säilynyt rakennuksia toista maailmansotaa edeltävältä ajalta. Vain noin viidesosa Hampurin 564 000:sta asunnosta säilyi vahingoittumattomana sodasta. Vanhan St. Nikolain kirkon raunioiden mustunut torni Hopfenmarkt-torin laidalla on jätetty sodan tuhojen muistomerkiksi.
Hampuri antautui brittijoukoille 3. toukokuuta 1945 ja kaupungista tuli osa brittien miehitysvyöhykettä. Ensimmäiset sodanjälkeiset vapaat vaalit järjestettiin 13. lokakuuta 1946, pormestariksi valittiin sosiaalidemokraattien Max Brauer. Vuonna 1949 Hampurista tuli yksi vastaperustetun Saksan liittotasavallan osavaltioista. Seuraavat vuodet olivat voimakkaan jälleenrakentamisen aikaa. Vuosina 1946–1961 kaupungin väkiluku kasvoi 31 %. Perinteisten elinkeinojen – sataman ja laivanrakennuksen – lisäksi Hampurin mediateollisuus kehittyi.
Tulvakatastrofissa 16. ja 17. helmikuuta 1962 kuoli kolmesataa ihmistä. Pohjanmereltä vyöryi myrskytuulen mukana vesimassoja, jotka mursivat patoja ja peittivät noin kuudesosan Hampurin pinta-alasta. Pelastustöitä johtanut Helmut Schmidt sai runsaasti kiitosta toimistaan. Tulvan seurauksena Elben patoja korotettiin. Uudet, kahdeksanmetriset padot estivät tulvinnan muun muassa vuosien 1976 ja 1990 myrskyjen yhteydessä.[15]
1900-luvun puolivälin jälkeisistä uudisrakennuksista mainittakoon kaksitoista "Grindelkerrostaloa" (Grindelhochhäuser), jotka rakennettiin Eimsbüttelin kaupunginosaan 1950–1956, Hampurin valtionooppera (die Hamburgische Staatsoper) 1955, Hampurin yliopiston Auditorium Maximum (Audimax) ja "Filosofiantorni" (Philosophen-Turm, Phil-Turm) 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa sekä Unilever-Haus 1964. Heinrich-Hertz-Turm, 279-metrinen televisiotorni valmistui 1968. Fysiikan perustutkimukseen keskittynyt tutkimuskeskus Deutsche Elektronen-Synchrotron (DESY) perustettiin Hampurissa joulukuussa 1959.
1970-luvulla rakennettiin useita ostoskeskuksia, kuten Hamburger Straße ja Alstertal Einkaufszentrum. Saksan ensimmäinen kongressikeskus, Congress Center Hamburg avattiin huhtikuussa 1973. Keskuksen maamerkkinä on 120-metrinen Radisson Blu Hotel Hamburgin tornitalo. Alsterschwimmhalle ("Schwimmoper"), uimahalli Hohenfelden kaupunginosassa, avattiin niin ikään 1973. Uusia asuinalueita olivat muun muassa Osdorfer Born, Steilshoop ja Mümmelmannsberg. Yli 3,6 kilometriä pitkä vinoköysisilta Köhlbrandbrücke valmistui syyskuussa 1974. Elben alitse alettiin rakentaa uutta tunnelia vuonna 1968. Se valmistui tammikuussa 1975. Tunneli välittää BAB 7:n liikennettä.
Hampurin satamasta tuli Euroopan merkittävin konttiliikenteen keskus 1980-luvulla. Itä-Euroopan vapautuminen kommunistivallasta edisti edelleen sataman kehitystä. Lisäksi Hampuri vahvisti asemaansa tiedonvälityksen ja musiikkitaiteen keskuksena.[18]
2000-luku
muokkaaVuonna 2001 Hampurissa tapahtui historiallinen poliittisten voimasuhteiden keikahdus, kun CDU sai enemmistön osavaltion parlamenttiin. Siihen asti kaupunkia oli hallinnut lähinnä SPD. Helmikuussa 2008 Hampurissa muodostettiin Saksan ensimmäinen osavaltiotason koalitio CDU:n ja vihreiden kesken.[18] Vuonna 2011 SPD sai jälleen enemmistön parlamenttiin.
Väestö
muokkaa
Hampurin osuus Saksan asukasluvusta on noin kaksi prosenttia. Teollistumisen myötä 1800-luvun jälkipuoliskolla kaupunki kasvoi ripeästi, vuoden 1852 noin 160 000:sta vuoden 1900 yli 700 000:een. Vuoteen 1905 mennessä preussilaiset naapurikaupungit Altona-Ottensen lännessä ja Wandsbek idässä olivat kasvaneet yhteen Hampurin kanssa. Kolmen kaupungin yhteenlaskettu väestömäärä oli tuolloin yli miljoona, hallinnollisesti ne pysyivät erillisinä vuoteen 1938 asti. Suuresta kuntaliitoksesta päätettiin 1937 (Groß-Hamburg-Gesetz). Huhtikuussa 1938 Hampuriin liitettiin yhteensä 48 kuntaa ja kaksi kunnanosaa, joiden väkiluku oli yhteensä 546 396 (1933) ja pinta-ala 610,96 km².
Sodat ovat heiluttaneet Hampurin väkilukua rajusti. Ranskalaisten joukkojen miehittäessä kaupunkia 1810-luvulla asukasmäärä laski alle puoleen. Ensimmäisen maailmansodan aikana asukasluku painui huomattavasti alle miljoonan, rajapyykki oli ylitetty 1912. Ennen 1920-luvun vaihdetta luku oli noussut jälleen yli miljoonaan. Toisen maailmansodan kynnyksellä Hampurin väkiluku oli yli 1,7 miljoonaa. Sodan aikana se laski alle miljoonan asukkaan, ja ylitti heti sodan jälkeen miljoonan asukkaan rajan. Sotaa edeltänyt väestömäärä saavutettiin 1953.
Hampurin väkiluku saavutti tähänastisen huippunsa – 1,9 miljoonaa – vuonna 1964. Kuolleisuutta alempi syntyvyys ja muuttotappio esikaupunkeihin pudottivat väkiluvun 1,6 miljoonaan vuoteen 1986 mennessä. Sittemmin väkiluku on taas noussut: vuodesta 1986 vuoteen 2010 se kasvoi 13,7 % (215 181 henkeä). Taulukossa asukasluku on ilmoitettu kulloisenkin aluejaon mukaan.
|
|
¹ Väestönlaskenta
Politiikka
muokkaaHampurin osavaltion parlamentti on nimeltään Hamburgische Bürgerschaft.
Hampurin pormestari on vuodesta 2018 ollut SPD-puolueen jäsen Peter Tschentscher. Kaupungissa toimi elokuun 2013 loppuun asti Suomen pääkonsulaatti.[19]
Talous
muokkaaHampurin varallisuus perustuu sen satamaan. Sen ansiosta se on Saksan suurimpia kauppakaupunkeja. Lisäksi kaupungissa on merkittävää teollisuutta, missä jalostetaan tuotuja raaka-aineita. Niissä valmistetaan koneita, tekstiilejä ja kumia. Lisäksi Hampurissa on öljynjalostamoja, kemiallista teollisuutta sekä telakoita.[20]
Media
muokkaaHampurin talouden ja kulttuurin yksi peruskivi on media; maailman suurin aikakauslehti Der Spiegel on lähtöisin Hampurista. Lisäksi kaupungissa on useita muita mediayrityksiä sekä lukuisia ulkomaisten lehtien kirjeenvaihtamoita.
Urheilu
muokkaa
Jalkapallo
muokkaaHampuri on jalkapalloseurojen Hamburger Sport-Verein (HSV) ja FC St. Pauli kotikaupunki. HSV voitti 1983 Euroopan cupin (nykyisen Mestarien liigan edeltäjän) lyömällä Juventuksen Ateenassa 1–0. Tunnetuimpia HSV:n pelaajia ovat olleet Uwe Seeler ja Kevin Keegan. FC St. Pauli nousi kauden 06/07 päätteeksi 2. Bundesliigaan ja pääsi jo Bundesliigaan kaudeksi 10/11.
Jääkiekko
muokkaaJääkiekkoseura Hamburg Freezers perustettiin vuonna 2002. Sen kotiareenana toimii samana vuonna rakennettu monikäyttöinen Barclaycard Arena, joka sijaitsee Bahrenfeldin kaupunginosassa. Seura pelaa Saksan ylimmällä sarjatasolla, DEL-liigassa. Toukokuussa 2016 Freezersin omistajatahona toimiva amerikkalainen Anschutz Entertainment Group ilmoitti ettei se hae lisenssiä alkavalle kaudelle ja lakkauttaa toiminnan taloudellisesti kannattamattomana.
Salibandy
muokkaaHampuri on myös läntisen Saksan suurin salibandykaupunki, muun muassa Hampurin yliopiston ansiosta. Paikallinen joukkue on ETV Hamburg, Eimsbüttelin kaupunginosasta. ETV Hamburg pelaa maan pääsarjassa, eli Salibandyn Bundesligassa ollen koko Hampurin toiseksi suurin urheiluseura. Joukkue on tyypillisesti pitänyt kokoonpanossaan yhtä tai kahta suomalaispelaaja kausittain. Seuran naisten joukkue on saavuttanut hopeaa Saksan Cupissa Suomalaisvalmentaja Iiro Nahkamäen alaisuudessa vuonna 2012.
Kulttuuri
muokkaaMusiikki
muokkaaHampurin musiikkimaineeseen kuuluu The Beatlesin kansainvälisen uran alku 1960-luvun alussa. Yhtye vieraili kaupungissa useasti vuosina 1960–62. Esiintymispaikat olivat St. Paulin kaupunginosassa kuuluisalla Reeperbahn-kadulla ja sen poikkikadulla Große Freiheitilla. Yhtye soitti seuraavissa paikoissa: Indra ja Kaiserkeller (1960), Top-Ten (1961) ja Star-Club (kolme kiinnitystä vuoden 1962 aikana). Esiintymiset kestivät useita viikkoja kerrallaan ja yhtye soitti vuorotellen muiden kanssa useita kertoja illassa.[21] Suomen iskelmämusiikissa Hampuri on tunnetuimmin esillä Irwin Goodmanin laulussa St. Pauli ja Reeperbahn (joka oli Syksyn Sävel -laulukilpailun voittaja 1970).
Viime aikoina Hampuri tunnetaan muun muassa suosituimpien saksalaisten hip-hop-esiintyjien esiintymispaikkana. Hampurissa vaikuttaa laaja vaihtoehto- ja punkmusiikkiscene, joka kokoontuu vallatun Rote Flora -teatterin ympärillä Sternschanzen alueella. Myös eräät Kraftwerk-yhtyeet muusikot ovat Hampurista.
Metalliyhtyeistä Hampurista kotoisin ovat esimerkiksi melodista suuntausta edustavat Helloween ja Gamma Ray.
Museoita
muokkaaMuseoita Hampurissa:
- Afgaanilainen kulttuuri- ja taidemuseo
- Altonan museo, Pohjois-Saksan valtionmuseo
- Arkeologinen ja Harburgin historian museo
- Eroottisen taiteen museo
- Hamburger Kunsthalle-taidemuseo
- Makasiinikaupunginosa Speicherstadtin museo
- Neuengammen keskitysleirin museo
- Saksan tullimuseo
- Työmuseo
Tapahtumia
muokkaaSatamakaupunkina Hampurin historia on keskittynyt pitkälti sen sataman ympärille. Hampurissa järjestetään keväisin maailman suurimmat satamajuhlat eli sataman syntymäpäivät. Sataman katsotaan saaneen alkunsa 7. toukokuuta 1189, jolloin Hampurista tuli vapaakaupunki ja sen asukkaille myönnettiin tullioikeudet Elbejoelle. Syntymäpäiviä juhlitaan joka vuosi toukokuussa muutamien päivien ajan, jolloin saksalaisia ja ulkomaisia purjeveneitä ja sotalaivoja saapuu Hampurin satamaan.[22] Vuonna 2008 juhlittiin sataman 819. syntymäpäivää noin 1,5 miljoonan kävijän voimin.[23]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Monatszahlen / Zahlenspiegel (.pdf) Statistisches Amt für Hamburg und Schleswig-Holstein. Viitattu 7.8.2023.
- ↑ https://www.statistik-nord.de/fileadmin/Dokumente/Statistische_Berichte/bevoelkerung/A_I_S_1_j_H/A_I_S1_j16.pdf
- ↑ Gebiet und Bevölkerung – Fläche und Bevölkerung Statistische Ämter des Bundes und der Länder. Arkistoitu 7.7.2017. Viitattu 16.6.2017.
- ↑ http://www.klimadiagramme.de/Deutschland/hamburg2.html
- ↑ Ausgabe der Klimadaten: Tageswerte dwd.de.
- ↑ a b c d e Eyewitness Travel: Hamburg, s. 19
- ↑ Normannit Tietosanakirja, osa 6, palsta 1305. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1914
- ↑ a b Eyewitness Travel: Hamburg, s. 20
- ↑ a b c Eyewitness Travel: Hamburg, s. 21
- ↑ http://drw-www.adw.uni-heidelberg.de/drw-cgi/zeige?db=dig&darstellung=v&index=buecher&term=hambstr.&seite=p070-071
- ↑ a b Eyewitness Travel: Hamburg, s. 22
- ↑ a b c Eyewitness Travel: Hamburg, s. 23
- ↑ Media. Helsinki: Tammi, 1978. ISBN 951-30-3611-1
- ↑ Eyewitness Travel: Hamburg, s. 60 ja 61
- ↑ a b Eyewitness Travel: Hamburg, s. 24
- ↑ Eyewitness Travel: Hamburg, s. 63
- ↑ Beate Meyer (Hrsg.): Die Verfolgung und Ermordung der Hamburger Juden 1933-1945. Hamburg 2006, ISBN 3-929728-85-0, S.16/47
- ↑ a b Eyewitness Travel: Hamburg, s. 25
- ↑ Kiitos, Hampuri 5.9.2013. Suomen suurlähetystö, Berliini. Viitattu 23.9.2013.
- ↑ Jorma O. Tiainen ja Pekka Mäkelä: Tietojätti. Jyväskylä: Gummerus, 1994. ISBN 951-20-4372-6
- ↑ Norman, Philip. Shout! Beatlesien tarina. Otava, toinen painos 1994.
- ↑ Hafengeburtstag Hamburg: History (www.hafengeburtstag.de) 14.2.2007. Hamburg Messe und Congress GmbH. Viitattu 16.6.2008. (englanniksi)
- ↑ Kaiserwetter beim 819. HAFENGEBURTSTAG HAMBURG Rund 1,5 Millionen Besucher feierten beim größten Hafenfest der Welt bei Traumwetter (www.hafengeburtstag.de) 12.5.2007. Hamburg Messe und Congress GmbH. Viitattu 16.6.2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hampuri Wikimedia Commonsissa
Matkaopas aiheesta Hamburg Wikivoyagessa (englanniksi)- Juntto, Anssi: Hampurin suurkaupungilla on monet kasvot (matkailu) ts.fi. 3.3.2013. TS-Yhtymä Oy. Viitattu 7.3.2013.