Wikipedia

Tantra

esoteerinen perinne itämaisissa filosofioissa

Tantra on hindulainen ja buddhalainen esoteerinen filosofia ja menetelmä egon ja minuuden asettamien rajojen ylittämiseksi pyrittäessä kohti pysyvää autuuden kokemusta.

Tantran määrittelyä

muokkaa

Tantran määritteleminen on hyvin vaikeaa. Sanan tantra merkitys on ongelmallinen ja mahdollisesti moniselitteinen. Se juontaa juurensa sanskritinkielen sanasta tan-, joka merkitsee ”laajentaa, venyä, laajentua”. ”Tantrista” merkitsevä adjektiivi tantrika esiintyy sanskritinkielisissä teksteissä ja se on usein esitetty vastakohtana oikeaoppisemmille tai ”vedisille” hindulaisuuden muodoille.[1] Käsitteenä tantrismi on itse asiassa länsimainen eikä tule itäisen uskonnollisen järjestelmän sisältä itsestään. Intialaisessa perinteessä tai tantrisissa teksteissä ei tunneta varsinaisesti tantrismia vastaavaa käsitettä. Tantrismi ei myöskään ole mikään kiinteä systeemi, vaan yhdistelmä harjoituksia ja aatteita eri lähteistä ja eri ajoilta. Voidaan sanoa, että joissakin uskonnollissa järjestelmissä voidaan havaita voimakkaammin ”tantrisia” piirteitä kuin toisissa. Oman ongelmansa tantrismin määrittelyyn tuo se, että länsimaissa ”tantrismi”-termiä ollaan käytetty pääasiassa vamacarasta eli ”vasemman käden suuntauksesta”, jossa rikotaan radikaalisti sovinnaisia käsityksiä ja tapoja hindulaisessa yhteiskunnassa. Kuitenkin vain pieni osa tantrisista teksteistä edustaa tätä suuntausta.[2]

Hindulaisen tantrismin piirteinä voidaan yleisesti pitää ei-vedistä tai vedisen tradition ulkopuolista alkuperää tai kirjoituksellista auktoriteettia, kiistanalaisia tai ristiriitaisia harjoituksia, anti-askeettista ja anti-kieltäymyksellistä asennetta sekä positiivista asennoitumista kehoa kohtaan, seksuaalista yhdyntää uskonnollisessa merkityksessä kohtaan, esoteriaa ja salamyhkäisyyttä, homologioita ja vastaavuuksia makrokosmoksen ja mikrokosmoksena arvostetun kehon välillä, mystisen fysiologian tai ”hienovaraisen kehon” määrittämistä kehoon ja jumaluuksien projisoimista kehoon, sekä viimeisenä, muttei tietenkään vähäisimpänä itse harjoittamisen päämäärää, siddhien eli erityisten ”voimien” saavuttamista ja vapautumisen oivallusta tässä elämässä eli jivanmuktia.[3]

Tavoitteet ja menetelmät

muokkaa

Tantrismia voidaan pitää ensisijaisesti toimintana, fyysisenä tai mentaalisena, joka painottaa vähemmän uskomuksia, oppeja tai teologiaa. Tantrismin päämäärät ovat sekä valaistuminen että maallinen menestys. Vaikka monissa uskonnoissa, intialaiset uskonnot mukaan lukien, tarvitaan täysin erilaisia aktiviteetteja näiden kahden päämäärän saavuttamiseen, ei tantra välttämättä tee tällaista jakoa. Uskonnoissa usein vaikeana, monta elämää vievänä prosessina kuvattu valaistumisen saavuttaminen voidaan tantrismissa saavuttaa yhden elämän aikana harjoittajan ollessa yhä elossa. Toisaalta myös maallinen, itse asiassa monen uskonnon mukaan mitä maallisin voima, kuten menestys rakkaudessa, voidaan saavuttaa samaan aikaan valaistumisen kanssa. Nämä saavutukset ovat yhteenkiedottuja.[4]

Saavuttaakseen tällaiset päämäärät tantriset harjoittajat yhdistävät itsensä voimaan, joka virtaa maailman ja myös heidän oman kehonsa läpi. Usein tämä voima visualisoidaan naiselliseksi. Tantrikot tunnistavat voiman, paikallistavat sen, aktivoivat, ja käyttävät sitä omien halujensa hyödyttämiseksi. Prosessiin tarvitaan kolme asiaa: opas tai guru, työkalut sekä transformaatioon tähtääviä toimintoja. Gurun apu on ainoa keino oppia tantrista harjoitusta. Usein esitetty idea siitä, että tantrismi on esoteerista, koska salainen perinne on kulkenut opettajalta oppilaalle, ei ole ilman perustaa. Ylivoimaisena työkaluna tantrassa toimii ihmisen keho, sekä sisä- että ulkopuolelta, anatominen keho, jolla on raajat, kieli, sydän, sukuelimet ja mieli, sekä joogisen anatomian keho chakroineen ja nadeineen. Yksi tapa lähestyä jumaluutta on sen visualisointi. Jumaluuden näkeminen, darshan, on yleinen ilmiö intialaisessa uskonnollisuudessa, mutta tantrisessa perinteessä se on usein suunnattu harjoittajan sisälle ulkopuolisen kuvan sijaan. Yhdeksi tantrisen harjoittajan kyvyistä voidaan laskea näkyjen ”luominen” jumaluuksista mielessä. Verbalisaatio esiintyy tärkeänä piirteenä tantrismissa äänteiden, mantrojen resitoimisena. Myös niissä on kyse jumaluuksien voimasta ja ne opitaan opettajalta. Samaistumisen ja ”sisäistämisen” avulla harjoittaja ymmärtää olevansa jumalallinen ja näin pääsee käsiksi universaaliin voimaan, shaktiin. Muun muassa opettaja ja jumaluus voidaan samaistaa yhdeksi. Täydellinen samaistuminen tapahtuu kuitenkin kehon sisällä, kun jumaluus ja harjoittaja yhdistyvät. Tantrisessa rituaalissa vaikuttaa olevan kyseessä jonkin asian manipuloiminen, esimerkiksi yantran piirtäminen, sekä sen kuvitteleminen sisäänpäin mentaalisen kuvan läpi. Kaiken tämän manipuloimisen avulla pyritään transformaatioon, jossa todellisuus muuttuu toisenlaiseksi, entistä aidommaksi todellisuudeksi, ja tätä ilmiötä voidaan pitää yhtenä tantrismin määrittelynä.[5]

Edellä mainittu rituaalinen ideologia esiintyy muun muassa kaikissa shaiva- ja shakta-teksteissä, sekä esoteerisissa buddhalaisissa yoganuttaratantroissa ja sahajiya-traditioissa.

Historia

muokkaa

Tantran yleistä historiaa

muokkaa

Tantrismin määrittelyn ongelma tulee esiin kun halutaan tutkia tantristen traditioiden varhaisia vaiheita ja historiaa. Tarkoitetaanko termillä ”tantrinen uskonto” pelkästään niitä kultteja jotka voidaan suoraan yhdistää sanskritinkielisiin teksteihin, jotka tunnetaan nimillä Tantrat, Samhitat ja Agamat, vai voidaanko termiin sisällyttää myös laaja kirjo ”kansanomaisia” uskonnollisia ilmiöitä joita voidaan pitää luonteeltaan ”maagisina”? Ovatko hathajooga-tradition tekstit ja seuraajat tantrisia? Entä melkein kaikki hindu- ja buddhalaistraditiot, jotka on omistettu naispuolisille jumaluuksille? [6]

Tutkijat ovat esittäneet kahta toisistaan paljon eroavaa näkemystä tantrismin kulttuurillisiksi lähteiksi. Joidenkin mukaan varhaisinta ”tantrismia” esiintyi Indus-laakson sivilisaation parissa harjoitetussa matriarkaalisessa kulttuurissa, joka käsitti jumalattaren palvontaa, hedelmällisyysriittejä ja proto-joogisia harjoituksia. Arjalaisten tuhottua Indus-laakson sivilisaation tantrismi meni maan alle, missä se selviytyi heimokulttuurien parissa Intian kulttuurin reunoilla, mutta kuitenkin myöhemmän hindulaisuuden vanhastaan olemassa olevana kasvualustana. Tämän arvion mukaan tantrismi ponnahti uudelleen esiin teksteissä tuhat vuotta myöhemmin ensimmäisen vuosituhannen puolivälissä sanskritisoidussa elitistisessä ilmaisumuodossa Intian kansanomaisessa uskonnon muodossa.[7]

Melko toisenlaisen näkökulman mukaan tantrismi juontaa juurensa arjalaisesta tai vedisestä uskonnosta itsestään. Tämän näkemyksen mukaan tantrismi on älyllisen ja uskonnollisen eliitin perintöä eikä pohjaudu hindulaisuuden kansanomaisiin liikkeisiin. Tätä näkemystä perustellaan sillä, että tantrisia uskomuksia ja harjoituksia esittelevät tekstit on ensin kirjoitettu sanskritiksi eikä millään kansanomaisella arkikielellä.[7]

Kolmannen, näiden kahden aikaisemman vaihtoehdon välimuodoksi ymmärrettävän mahdollisuuden mukaan tantrismin alkuperä olisi alkuperäiskulttuurin ja vedisen kulttuurin yhdistelmä tai mahdollisesti jopa Keski-Aasiasta tulevien shamanististen ja maagisten harjoitusten sekä brahman-eliitille tyypillisen mystisen spekulaation yhteensulautuma.[7]

Joidenkin mukaan tantrismi sai alkunsa buddhalaisissa piireissä. Itse asiassa vanhimmat ”tantriset” tekstit ovat buddhalaisia ja Asangan ansioksi luettu Gubyasamaja Tantra on kirjoitettu ehkä jo kolmannella vuosisadalla ajanlaskun alun jälkeen. Osa tutkijoista olettaa kuitenkin tantristen harjoitusten ja uskomusten olevan hindulaista alkuperää. Totuutta ei ehkä koskaan saada tietää historiallisen materiaalin harvalukuisuuden sekä aihetta koskevan yleisen epätietoisuuden takia. Varmaa on kuitenkin se, että buddhalainen ja hindulainen tantrismi jakavat paljon piirteitä keskenään opin, kuvausten ja harjoitusten saralla. Näiden uskontojen perinteet ovat todennäköisesti vaikuttaneet toisiinsa.[8]

Kaikki yritykset saada selville tantrismin kulttuurillinen alkuperä ovat jääneet teoreettiseksi spekulaatioksi. Yhtä epävarmaa on tantrismin maantieteellisen kehdon sijainti. Vaikka monet tantrisen liikkeen keskukset on paikallistettu Intian rajamaille kuten Kashmiriin tai Assamiin, yhtä tärkeitä tantrismin keskuksia ovat Andhra, Kerala, Madhya Pradesh ja Odisha. Minkäänlaista alkukeskusta, josta tantrismi olisi ponnistanut ei näytä olevan olemassa. Minkäänlaista ratkaisevaa todistetta hindutantran olemassaolosta ennen vuotta 800 jälkeen ajanlaskun ei myöskään ole olemassa, vaikka suurin osa tutkijoista on sitä mieltä, että hindutantrismin klassinen muoto sai alkunsa ainakin kaksi tai kolme vuosisataa aikaisemmin. Vaikuttaa siltä, että ajalla kahdeksannelta vuosisadalta yhdeksännelle tantrismi kukoisti Intiassa. Suurin osa ”tantrisista” teksteistä (Tantrat, Samhitat ja Agamat) ajoittuvat tälle kaudelle kuten myös monet temppelit ja tantristen traditioiden suurimmat ajattelijat kuten Abhinavagupta. Jo keskiajalla ja myöhemmillä vuosisadoilla tantrinen liike vaikutti kaikkiin hinduismin muotoihin. Voidaankin huomata että nykypäivän hindu-pantheon on pitkälti muodostettu tantrisista jumalolennoista. Tantrismi jätti jälkensä myös ”valtavirtahindulaisuuden” temppeleihin, kuvastoon ja rituaaleihin. Jotkut tutkijat näkevätkin siis kaiken hindulaisuuden keskiajalta eteenpäin olevan oikeastaan ”tantrista”.[7]

Suuresta tantran vaikutuksesta huolimatta suurin osa hinduista ei luokittele itseään tantrikaksi eli tantran harjoittajaksi. Tantristen ryhmien työstämien harjoitusten esoteerinen luonne sekä ryhmien initiaatiota suosiva rakenne ovat varmistaneet, että itsensä tunnistavien tantristen harjoittajien jäsenyys tulee aina olemaan rajallinen, vaikka ”tantriset” vaikutteet hindulaisuudessa ovatkin laajalle levinneet. Tantristen ryhmien salaileva ja esoteerinen luonne on myös auttanut luomaan arveluttavan maineen tantrismille sekä Intiassa että länsimaissa. Tämä leima kantaa nykypäivän Intiassa samoja negatiivisia merkityksiä kuin mitä se on tehnyt jo pitkään lännessä. Sanaa tantra käytetään intialaisissa arkikielissä usein tuomaan mielikuvia mustasta magiasta, luvattomasta seksuaalisuudesta ja siveettömästä käytöksestä.[9]

Hindujen tantriset tekstit

muokkaa

Tantrisia hindutekstejä ollaan luokiteltu monin eri tavoin. Ei ole selvää milloin ensimmäinen tantrinen teksti on kirjoitettu. Säilyneiden tantristen tekstien tutkimus osoittaa, että jotkut niistä ovat luonteeltaan filosofisia. Näiden tekstien joukossa Kashmirin shaivismiin luokiteltavat tekstit ovat tärkeässä arvossa. Yleisesti ottaen tantriset tekstit ovat luonteeltaan tiivistettyjä ja omaperäisiä. Bengalilla on tärkeä sija tantristen tekstien tuotantoalueena. Näitä tekstejä alettiin kirjoittaa jo 700-luvulla ja niiden tuotanto jatkui 1800-luvun ensimmäiselle neljännekselle asti.[10]

Jotkut tekstit käsittelevät tantran eri aspekteja ja harjoituksia. Monissa teksteissä on teemana marana eli tappaminen, vidvesana eli vihaaminen, stambhana eli halvaantuminen, vasikarana eli muiden kontrollointi, uccatana eli karkotus, sekä santikarma eli rauhan riitti. Tekstit kuten Purascarana-paddhati ja Sodasi-nityarcana käsittelevät erilaisten riittien toimittamista. Jotkut tekstit käsittelevät jumalattaren eri muotojen kuten Kalin, Chinnamastan, Bhuvanesvarin ja Tripuran palvontaa. Suurin osa tantrisista teksteistä on dialogeja Shivan ja Parvatin tai Skandan ja Bhairavan välillä. Osa kirjallisuudesta on tantrisia hymnejä. Tällaisista teksteistä esimerkiksi Samkaracaryan nimissä kirjoitetut Ananda-lahari ja Saundarya-lahari erottuvat selvästi. Jotkut tekstit ovat luonteeltaan tantrisia yleiskatsauksia. Näistä hyvin tunnettu on Krsnanandan Tantrasara eli ”Tantran olemus”. Toinen mainittava teksti on Abhinavaguptan samanniminen teos. (Banerjee 1988, 164–167.) Abhinavaguptan toinen teos, Tantraloka eli ”Tantran valaiseminen” toimii tantrisen kirjallisuuden tekstinselityksen kommentaarina. Abhinavaguptaa ollaankin pidetty tantran järjestelmällistäjänä ja järkeistäjänä.[11]

Tantrinen harjoittaminen

muokkaa

Riittien perinne

muokkaa

Tantran harjoittaja tunnetaan nimellä tantrika tai sadhaka. Tantrista adeptia tai mestaria kutsutaan nimellä siddha tai ”suorittanut”. Tantrassa tyypillistä rituaali- ja meditaatiomenetelmää kutsutaan sadhanaksi, mikä tarkoittaa ”päämäärään vievää toimintaa”. Tämän harjoituksen on tarkoituksena johtaa ”yliluonnollisten” kykyjen eli siddhien saavuttamiseen. Usein fyysisiä harjoituksia käsittävänä polkuna tantrismi limittyy monesti jooga-tradition kanssa. Tantra-yoga on yleinen termi ja tantrista harjoittajaa kutsutaan usein yogiksi tai yoginiksi, suomalaisittain joogiksi.[12]

Tantrinen harjoittaminen on hyvin yksityinen pelastustie, jonka usein ajatellaan olevan tarkoitettu etupäässä perheellisille ihmisille, ei askeeteille. Temppelipalvelusta pidetään usein tantrisissa teksteissä tärkeänä. Kuitenkin tantrisiin harjoittajiin on aikojen saatossa varmasti lukeutunut myös askeetteja. Yleensä tantriset rituaalit ovat avoinna kaikille kasteille ja eri uskonnollisten suuntausten edustajille. Monien tekstien mukaan kastisäännökset eivät ole voimassa rituaalien ajan sillä kaikki miehet voidaan nähdä Shivoina ja kaikki naiset Shakteina. Tämän lisäksi kaikki ovat rituaalin aikana bramiineja, uskonnollista eliittiä. Jopa alhaiskastisista guruista on säilynyt tietoa ja tässä nähdäänkin taas tantrismissa elävä yleensä halveksitun ”epäpuhtauden” kunnioitus.[13]

Tantra ja jooga

muokkaa

Uskonnollisen harjoituksen, sadhanan voidaan yleisesti katsoa koostuvan kahdesta osasta: palvontarituaaleista ja joogasta. Usein joogaharjoitukset tehdään rituaalin osana ja näin luonnollisesti näitä molempia aspekteja voidaan pitää yhtä tärkeinä. Nämä osat voidaankin erottaa toisistaan vain käsitteellisesti.[14]

Vaikka hathajoogan voidaan historiallisesti katsoa olevan jollain tavalla tantrista,lähde? ei sitä pidetä ”puhtaana” tantrisena joogamuotona, kuten ei myöskään Patanjalin joogaa. Klassisen joogan katsotaan olevan hyvä osa tantrista harjoitusta, mutta tällöin viitataan yleensä meditaatioon liittyviin harjoituksiin. Klassisen joogan moraalisten käyttäytymissääntöjen, pidättäytymislupausten ja asentoharjoitusten ei klassisessa mielessä katsota kuuluvan osaksi tantrista joogaa. Esimerkiksi rituaalisen puhtauden on katsottu yleensä koskevan bramiineja tai askeetteja, jotka eivät useinkaan ole tantrikkoja kiinnostaneet. Mantra-joogaa ja laya- eli kundalini-joogaa voidaan pitää tantrisille harjoittajille tyypillisinä joogan muotoina. Perustavanlaatuisena joogaharjoituksena tantrikot pitävät pranayamaa. Se on hengityksen säätelyä käsittävä kehon menetelmä, jonka perustana on hienovaraisen kehon hallinta. Pranayama tarkoittaakin kirjaimellisesti ”elinvoiman” eli pranan hallintaa.[15]

Esoteerinen fysiologia

muokkaa

Tantrismille perustavanlaatuinen oppi on teoria ihmisen näkymättömästä, esoteerisesta fysiologiasta ja se toimii myös kundalini-joogan perustana. Tantriseen maailmankuvaan kuuluu oppi mikrokosmoksen ja makrokosmoksen vastaavuudesta ja tämä toimii perustana joogan taustalla. Kaikki maailmankaikkeudesta löytyvät prosessit ja voimat löytyvät siis myös jokaisen ihmisen kehosta. Oppiessaan tuntemaan nämä voimat kehossaan joogi oppii tuntemaan myös maailmankaikkeuden lakeineen.[16]

Tantrinen käsitys ihmisen esoteerisesta fysiologiasta sisältää opin lukemattomasta määrästä eräänlaisia energiakanavia tai suonia joita kutsutaan nimellä nadi. Joidenkin lähteiden mukaan näitä on 72 000 ”kappaletta”. Nämä kanavat toimivat pranan ja elinnesteiden virtauksen kulkuväylinä ja mieli ja aistit ovat yhteydessä niiden kautta. Tärkein näistä, sushumna nadi, kulkee selkärangan tyvestä päälaelle. Tätä nadia pitkin joogi pyrkii nostattamaan kundaliniksi kutsutun energian. Kundalini on shaktin, feminiinisen kosmisen voiman ilmentymä kehossa. Tämä voima visualisoidaan naispuolisen kerälle kiertyneen käärmeen hahmossa ja saa siitä nimensä. Sushumna nadissa voidaan nähdä koko manifestoitunut maailma tiivistetyssä muodossaan.[16][17] Selkäranka voidaan rinnastaa myös Meru-vuoreen, joka kohoaa maailman keskipisteestä taivaaseen. Sushumnan vasemmalla puolella selkärangan tyvestä vasempaan sieraimeen kulkee ida nadi ja oikeaan sieraimeen pingala nadi. Ida yhdistetään kuuhun, yöhön, sisäänhengitykseen ja siemennesteeseen. Se edustaa feminiinistä energiaa. Pingala puolestaan liitetään aurinkoon, päivään, uloshengitykseen ja kuukautisvereen edustaen maskuliinista voimaa.[18] Sushumnan kohdalla ihmisen kehossa sijaitsee myös kuusi chakraa eli pyörää. Ne kuvataan usein lootuskukan kaltaisina ja niihin kätkeytyy luomisprosessin ydintekijät. Alin näistä keskuksista, selkärangan tyven alueella sijaitseva muladhara chakra, hallitsee maaelementtiä. Sitä seuraavat sukuelinten yläpuolella sijaitseva svadhistana chakra, joka puolestaan liittyy vesielementtiin, navan kohdalla sijaitseva manipura chakra, joka puolestaan hallitsee tulielementtiä, sydänkeskus anahata chakra, johon liitetään ilmaelementti, kurkun alueella sijaitseva vishuddha chakra, jonka elementti on eetteri, sekä otsan keskellä sijaitseva ajna chakra, joka kontrolloi mieltä. Kaikkiin näistä voimakeskuksista liittyy myös oma jumaluutensa, mantransa, värisymboliikkansa ja aistinelimensä. Päälaen yläpuolella sijaitsevat vielä seitsemäs keskus, ”tuhatterälehtinen lootus”, sahasrara chakra, ja ”Brahman aukko”, brahmarandra, joiden ajatellaan olevan ihmisen ”hienovaraiskehon” ulkopuolella ja portti absoluuttiin.[17][19]

Normaaliolosuhteissa kundalinin ajatellaan olevan unessa, mutta sen herättämiseen tähdätään monilla joogamenetelmillä. Tämän voiman aktivoiduttua joogi menettää tietoisuutensa ulkomaailmasta kokonaan ja saavutetaan yksilön sulautuminen kosmiseen tietoisuuteen. Kundalini shakti kulkee chakrojen läpi ylös päälaelle jossa se saavuttaa Shivan. Näiden prinsiippien yhtyminen johtaa harmonian palaamiseen ja shakti täyttyy jumalallisella autuuden nektarilla. Tapahtuu laya eli ilmiömaailman dissoluutio; ulkoinen maailma katoaa ja palaa alkutilaansa kundalinin noustessa ylös. Shakti palaa kuitenkin takaisin samaa reittiä kyllästettynä autuuden nektarilla. Chakrat täyttyvät nektarilla ja joogi saavuttaa ekstaasin koko kehossaan. Näin saavutetaan kehollinen autuus sekä valaistuminen.[20]

Yantra meditaation apuvälineenä

muokkaa
Pääartikkeli: Yantra

Tantriset metafyysikot ovat päätyneet siihen johtopäätökseen, että mikä tahansa muoto kosmoksessa voidaan muuttaa täsmälliseen määrään perustavia geometrisiä kuvioita, kuten piste, viiva tai kolmio. Näillä kuvioilla katsotaan olevan vaihteleva symbolinen arvo. Yhdistettynä, niiden nähdään esittävän tiettyjä ominaisuuksia jotka sisältyvät tiettyihin luomisen tai luomakunnan aspekteihin. Oikeastaan siis mikä tahansa muoto kosmoksessa voidaan nähdä yantrana.[21]

Suppeassa, teknisessä mielessä yantra on monimutkainen geometrinen kaavio, jota käytetään tantrismissa erityisesti ”työkaluna”. Tätä tarkoitusta kuvaa myös sanan yantra kirjaimellinen merkitys, tietoisuuden sisäänpäin suuntaaminen ja tavallisen mielen ylittäminen. Myöhäinen tantrinen kirjoitus, Tantra-Tattva, kertoo että yantraa kutsutaan siksi koska se kontrolloi haluja ja täten myös kärsimystä. Yantran nähdään olevan myös kanava tai istuin tietyille jumaluuksille jotka edustavat universumin luovia voimia, näistä esimerkkeinä hyvää onnea tuova Lakshmi, kaikkea hallitseva Vishnu tai elefantinpäinen Ganesha, joka poistaa kaikki esteet. Usein kyseessä on naispuolinen jumaluus. Tyypillisen ”tantrisen” rituaalin aikana mantrojen toistamisen ja muiden rituaalitekniikoiden lisäksi yksi pääasiallinen harjoitus on palvottavan jumaluuden yantran luominen. Tämä tehdään piirtämällä geometrinen malli paperille, puuhun tai hiekkaan, kaivertamalla metalliin, tai joskus rakentamalla se kolmiulotteiseksi. Mutta yantran ulkoinen piirtäminen ei riitä. Harjoittajan tulee asteittain luoda yantra itseensä voimakkaan keskittymisen ja visualisoinnin avulla. Hänen tulee rakentaa värikäs kolmiulotteinen malli yantrasta omaan mieleensä. Oikeastaan hänen tulee ymmärtää kokemuksen kautta kuinka hänen kehonsa on itse asiassa identtinen yantran kanssa. Kun harjoittaja onnistuu tässä sisäisessä työssään, yantra muuttuu värähteleväksi kentäksi joka imee täysin harjoittajan huomion. Hän ei enää erota onko yantra hänessä vai toisin päin. Hänen huomionsa kääntyy täysin sisäänpäin ja lopulta hän tulee tietoiseksi itse yantran edustamasta jumaluudesta.[22]

Tantrinen seksuaalisuus

muokkaa
Pääartikkeli: Tantrinen seksi

Seksuaalisuus apuvälineenä

muokkaa

Tantrisen tradition, erityisesti sen ”vasemman käden suuntauksen”, ei tarvitse kääntää selkäänsä elämälle. Tähän sopii hyväksi symboliseksi esimerkiksi itse Shiva-jumala, joka on sekä askeetti että toisaalta hyvin seksuaalinen hahmo. Hän edustaa kaikkia elämän mahdollisuuksia, eivätkä häntä sido moraalisäännökset tai kuolevaisten normit. Shivan elämänmyönteiseen hahmoon ruumiillistuu viisaus, joka ylittää sovinnaiset uskonnolliset näkökulmat. Tällaista viisautta esiintyy intialaisessa, mutta myös tiibetiläisessä tantrismissa ja Kiinan taolaisten mestareiden ”seksuaalisessa alkemiassa”.[23]

Tantriset mestarit eivät pitäneet seksuaalisuutta itseään esteenä hengelliselle kasvulle. Sen sijaan heidän mukaansa impotentilla eunukilla on huonot mahdollisuudet saavuttaa vapautuminen tai valaistuminen. Libidon tukahduttamisen sijaan he suosivat seksuaalisuuteen positiivisesti suhtautuvaa filosofiaa. He jopa suunnittelivat erityisiä harjoituksia tämän ihmisen voimakkaimman impulssin käyttämistä psykospirituaalisen transmutaation prosessia varten. He eivät kuitenkaan antaneet anteeksi minkäänlaista tavallisen yksilön harrastamaa ”seksuaalista haureutta”, joka on tyypillistä nykyään seksuaalisen vallankumouksen jälkeisenä aikana. He olivat pikemminkin kiinnostuneita seksuaalienergian mielestään oikeanlaisesta käytöstä.[24]

Tantriset seksuaaliset harjoittajat pyrkivät ensisijaisesti täydelliseen autuuteen, anandaan. Seksuaaliharjoitukset ovat itse asiassa yksi joogaharjoituksen muoto. Seksipartnerit vaihtavat energiaa välillään ja siemenneste pyritään säilyttämään. Näin kehon ja mielen tasapainoa täydellistetään valaistumista varten. Tällaisen ajattelun taustalla piilee aate siitä, että ihminen on syntymästään asti epätasapainossa miehen ja naisen ruumiin erkaantumisen takia. Tämä erkaantuminen aiheuttaa ihmisessä jännitettä. Tätä jännitettä ihminen yrittää sitten vapauttaa yrittämällä sulautua vastakkaiseen sukupuoleen joko seksuaalisesti tai emotionaalisesti.[25]

Orgasmia pidetään hindutraditiossa täydellisen autuuden eli anandan lähimpänä ”jäljittelijänä”. Tähän autuuteen verrattuna orgasmi on kuitenkin vähäinen ja pettymyksellisen lyhytaikainen. Orgasmia seuraava hermostollinen purkaus luo hetkellisen tasapainon tilan, mutta tämä tasapaino on hyvin alennetulla energiatasolla. Tantriset harjoittajat eivät siis pyri hedonismiin vaan pyrkivät seksuaalisuuden avulla kasvattamaan psykosomaattista energiaansa ja vahvistamaan tietoisuuttaan kunnes saavuttavat läpimurron autuuden transsendentaaliseen ulottuvuuteen.[26]

Tantriselle harjoittajalle ulkoinen seksuaalinen akti eli maithuna on pääasiallisesti symbolinen rituaali, joka kuvaa oikeaa, tajunnassa tapahtuvaa työskentelyä. Tämä pohjautuu siihen ajatukseen, että psykologisessa mielessä jokainen ihminen on sekä mies että nainen ja että tällöin tavoiteltu tasapainon tila tapahtuu sisimmässä. ”Oikean käden suuntauksen” eli dakshinan koulukunnat eivät edes hyväksy varsinaista seksuaalista toimintaa.[26]

”Vasemman ja oikean käden suuntaukset”

muokkaa

Vaikka myös yhteiskunnallisesti sovinnaisessa ja tantristen tekstien enemmistöä edustavan ”oikean käden tantrismissa” käytetään Shivaan ja Shaktiin liittyvää eroottismystistä symboliikkaa, vie ”vasemman käden suuntaus” eli vamacara tämän symboliikan pidemmälle käytännön tasolla. Tämän pahamaineisemman suuntauksen harjoittajat eivät historian saatossa ole juuri välittäneet puhtaussäännöksistä saavuttaakseen universumia hallitsevat energiat. Palvontamuodot ovat verisyydessään ja orgiastisuudessaan joskus hyvin kirjaimellisia. Pariskunnat järjestävät piiripalvonnan eli cakrapujan salaisessa paikassa, esimerkiksi keskiyöllä hautausmaalla. Joskus partnerin valinnassa rikotaan kastilaitoksen tabuja. Rituaalin aikana kaikki aistillinen voitetaan nauttimalla ”viidestä m:stä”. Tähän palvontamuotoon liittyy viisi osatekijää, joiden sanskritinkielinen nimi alkaa m-kirjaimella: madya eli viini, matsya eli kala, mamsa eli liha, mudra eli sinetti tai paahdetut jyvät, sekä maithuna eli sukupuoliyhdyntä. Molemminpuolinen suuseksi on tärkeää, koska sen avulla hankitaan ikuista elämää ylläpitäviä nektarinesteitä. Piirin keskellä saattaa olla jumalatarta edustava alaston neitsyt. Naispuoliset partnerit edustavat jumalattaren erilaisia ruumiillistumia ja ne saattavat olla ulkomuodoltaan sekä viettelevän kauniita naisia tai raakaa lihaa ja verta janoavia petoja. ”Oikean käden tantrismissa” epäsoveliaat riitit on korvattu hyväksyttävillä symboleilla. Esimerkiksi eläinuhrin sijaan käytetään vesimelonia tai veren sijaan punaiseksi värjättyä vettä. Tällaiset ”kesymmät” tantrismin versiot ovat ajan saatossa kehittäneet abstraktimpia teologis-filosofisia järjestelmiä ja täten etääntyneet ”primitiivisemmistä” palvontamenoista. Näitä ”primitiivisempiä” riittejä kuitenkin harjoitetaan yhä pienissä vähemmistöryhmissä kuten esimerkiksi Varanasin aghora-askeettien ja Bengalissa toimivien salaseurojen parissa.[27]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Kimmo Ketola: Asketismista terveysliikuntaan: Joogan perinteitä menneisyydestä nykypäivään. Teoksessa: Tapio Tamminen (toim.), Guruja, joogeja ja filosofeja: Intian filosofiaa. WSOY 2008 ISBN 978-951-0-31665-8
  • Asko Parpola (toim.), Intian kulttuuri (2005), Helsinki: Otava ISBN 951-1-18365-6

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Brian K. Smith: Hindu Tantrism. Lindsay Jones (toim.), Encyclopedia of religion: second edition, osa 13 (2005), s. 8987. Thomson Gale.
  2. ↑ Asko Parpola: Tantrismi ja jumalattaren kultti. Teoksessa: Parpola (2005), s. 73.
  3. ↑ Smith (2005), s. 8987-8993.
  4. ↑ Anne Harper & Robert L. Brown (toim.): The Roots of Tantra (2002), s. 2-3. State University Press.
  5. ↑ Harper & Brown (toim.) (2002), s. 3-4 ja 19.
  6. ↑ Harper & Brown (toim.) (2002), s. 25.
  7. ↑ a b c d Smith (2005), s. 8989.
  8. ↑ Smith (2005), s. 8987-8988.
  9. ↑ Smith (2005), s. 8987-8989.
  10. ↑ S.C. Banerjee: A Brief History of Tantra Literature. (1988), s. 164-165. Naya Prokash.
  11. ↑ Smith (2005), s. 8990.
  12. ↑ Smith (2005), s. 8987.
  13. ↑ Ketola (2008); s. 165-166
  14. ↑ Ketola (2008), s. 166.
  15. ↑ Ketola (2008), s. 166-167.
  16. ↑ a b Ketola (2008), s. 167.
  17. ↑ a b Parpola (2005), s. 310.
  18. ↑ Parpola (2005), s. 310-311.
  19. ↑ Ketola (2008), s. 167-168.
  20. ↑ Ketola (2008), s. 168.
  21. ↑ Georg Feuerstein: Sacred Paths (1991), s. 169. Larson Publications.
  22. ↑ Feuerstein (1991), s. 170-171.
  23. ↑ Feuerstein (1991), s. 204-206.
  24. ↑ Feuerstein (1991), s. 206.
  25. ↑ Feuerstein (1991), s. 206-207.
  26. ↑ a b Feuerstein (1991), s. 207.
  27. ↑ Parpola (2005), s. 74.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tantra&oldid=22700514”