Wikipedia

Talvisota (elokuva)

Pekka Parikan ohjaama elokuva vuodelta 1989

Talvisota on suomalainen elokuva vuodelta 1989. Elokuvan ohjasi Pekka Parikka.[1] Elokuvan käsikirjoitus perustuu Antti Tuurin romaaniin Talvisota.[1] Kyseinen teos kertoo talvisotaan osallistuneen 8. divisioonan II/JR 23:n 4. komppanian ensimmäisen joukkueen taisteluista.[2]

Talvisota
1. DVD-julkaisun kansikuva.
1. DVD-julkaisun kansikuva.
Ohjaaja Pekka Parikka
Käsikirjoittaja Antti Tuuri
Pekka Parikka
Perustuu Antti Tuurin romaaniin Talvisota
Tuottaja Marko Röhr
Säveltäjä Juha Tikka
Kuvaaja Kari Sohlberg
Leikkaaja Keijo Virtanen
Lavastaja Pertti Hilkamo
Erikoistehosteet Esa Parkatti
Pääosat Taneli Mäkelä
Vesa Vierikko
Timo Torikka
Heikki Paavilainen
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö National-Filmi Oy
Ensi-ilta Suomi 30. marraskuuta 1989
Ruotsi 30. marraskuuta 1989
Kesto Alkuperäinen: 199 minuuttia
Tv-sarja: 265 minuuttia
Kansainvälinen versio: 125 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 19 000 000 mk[1]
Katsojat 628 276
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Talvisodan syttymisen 50-vuotispäivään ajoitettu[3] teos oli 1980-luvun toiseksi katsotuin suomalainen elokuva. Se sai noin 630 000 katsojaa.[4]

Talvisota palkittiin kuudella Jussi-palkinnolla (ohjaus, miespääosa, miessivuosa, musiikki, järjestäjä ja äänitys).[1]

Kun julkisuudessa kerrottiin Pekka Parikan elokuvahankkeesta, monet siihen epäilevästi suhtautuneet kyselivät, "mihin tässä maassa vielä yhtä sotaelokuvaa tarvitaan". Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas oli valmistunut vain hieman aiemmin. Parikka perusteli asiaa sillä, että muut elokuvantekijät tuntuivat "unohtaneen" Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta edeltäneen talvisodan.[5]

Televisiosarja

muokkaa

Viisiosaisessa televisiosarjassa on noin tunti enemmän materiaalia kuin teatteriversiossa. Sarjan ensiesitys oli 20. marraskuuta – 18. joulukuuta 1991.[1] Televisiosarja julkaistiin DVD:nä 22. tammikuuta 2010.[6]

Juoni

muokkaa
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kauhava, 13. lokakuuta 1939. Martti Hakala ja hänen veljensä Paavo lähtevät ylimääräisiin kertausharjoituksiin ja hyvästelevät perheensä ja muut tuttavansa. Martti, Paavo ja heidän todennäköinen velipuolensa Vilho Erkkilä sijoitetaan samaan ryhmään. Suuri joukko miehiä kuljetetaan rautateitse kaakkoiseen Suomeen Karjalankannakselle. He eivät kuitenkaan tiedä, minne heitä ollaan viemässä. Miesten luonteenpiirteet ja elämänkatsomukset tuodaan esiin junamatkan aikana. Linnoitustöiden lomassa Karjalassa ehtii syntyä pieniä romansseja sikäläisten naisten kanssa.

Siviilit evakuoidaan. Vääpeli Hannu Jutila kertoo Martille sodan alkaneen: Neuvostoliitto on hyökännyt Suomeen. Everstiluutnantti Matti Laurila pitää Pohjanmaan miehille puheen kuusi vuorokautta myöhemmin; hän painottaa, että suomalaiset eivät halunneet sotaa. On joulukuun kuudes eli Suomen itsenäisyyspäivä.

Ensimmäisenä kaatuu Yrjö "Ylli" Alanen, Vilppulan rintaman 1918 nähnyt sotamies. Vaikka käynnissä olevan sodan puitteet ovat valtavan paljon suuremmat kuin Suomen sisällissodan, Ylli ehtii opettaa nuoremmille miehille muutamia perustotuuksia sodankäynnistä. Miehet joutuvat torjumaan Neuvostoliiton hyökkäyksiä yhden toisensa jälkeen. Erkkilän Vilho menettää hermonsa sotatoimissa, mutta palaa ruotuun; hän saa lumelääkettä, joka hänelle tarjotaan rauhoittavana lääkkeenä.

Seuraa kotirintamakohtaus. Paavo pääsee lomille Pohjanmaalle, ja oikoo ihmisten harhaisia käsityksiä sodankäynnistä. Palattuaan rintamalle Paavo saa surmansa: hän silpoutuu tykistökeskityksessä. Vänrikki Rajalasta tehdään komppanian uusi päällikkö, ja entinen päällikkö, luutnantti Yrjö Haavisto, on kaatunut.

Sotamies Aatos Laitila kuolee kranaattitulessa. Rajala teettää Martilla hyödytöntä työtä komentamalla tämän viemään joutavanaikaisen ilmoituksen viidenteen komppaniaan. Neuvostoliittolaiset puolestaan eivät suostu poistumaan niittykasematista, ja se räjäytetään. Huhtala kuolee samassa yhteydessä.

Toisessa kotirintamakohtauksessa Martti käy lomilla Pohjanmaalla ja kertoo Paavon kuolleen luotiin. Veljesten äiti Liisa puolestaan kertoo, että Paavon arkusta kuului kolinaa. Martin palattua rintamalle hänet siirretään muun ryhmänsä kanssa Vuosalmelle. Tarkoitus on estää neuvostoliittolaisia ylittämästä Vuoksea, mutta puna-armeijan miesylivoima tekee tehtävästä kuitenkin vaikean. Martti käsketään hakemaan vahvistusta, ja tässä vaiheessa Rajala on ymmärtänyt, ettei simputukseen ole varaa. Torjuntataistelussa kuolee suuri määrä sotilaita. Sota päättyy maaliskuun kolmastoista.

Näyttelijät

muokkaa

Rintama

muokkaa
  • Taneli Mäkelä – sotamies Martti Hakala: verraten hiljainen ja elämänmyönteinen, taitava sotilas. Hän saa ”tehtäväkseen” äidiltään pitää huolta nuoremmasta veljestään Paavosta, ja tuntee kovaa syyllisyyttää tämän kaaduttua. Haavoittuu kerran lievästi kranaatinsirpaleesta mutta selviää hengissä.
  • Vesa Vierikko – vänrikki Jussi Kantola: maanläheinen ja taitava vänrikki. Miesten keskuudessa suosittu. Selviää sodasta.
  • Timo Torikka – sotamies Pentti Saari: rohkea mandoliinia soittava veijari. Ahti Saaren veli. Valittaa usein ruoan puutteesta. Joutuu esittämään kerran kuollutta mutta selviää hengissä.
  • Heikki Paavilainen – sotamies Vilho Erkkilä: sotamies Martti Hakalan velipuoli. Muita hitusen arempi, ja saakin sodan alkuvaiheessa paniikkikohtauksen. Haavoittuu vakavasti sodan loppupuolella, ja kuolee pian saamiinsa vammoihin.
  • Antti Raivio – alikersantti Erkki Somppi: rohkea ja sisukas taitava alikersantti. Osaa suhtautua miehiin hyvin ja onkin siksi melko suosittu. Kaatuu sodan loppupuolella saatuaan kaksi pikakiväärin sarjaa rintaansa.
  • Esko Kovero – lääkintäalikersantti Juho ”Jussi” Pernaa: harras uskovainen ja rauhallinen nuorimies. Estää kahden haavoittuneen venäläissotilaan teloituksen. Haavoittuu vakavasti sodan loppupuolella, mutta selviää hengissä.
  • Martti Suosalo – sotamies Arvi Huhtala: siviilissä tunnettu naistenmies. Poliittisesti alkuun "vasemmalle kallellaan" ja näin erottuu muusta pohjalaisesta joukosta. Miesten keskuudessa hyvä taistelukaveri. Kaatuu tykistökeskityksessä Linnakankaan lohkolla.
  • Markku Huhtamo – sotamies Aatos Laitila: keski-ikäinen uskovainen sotamies. Hyvin aktiivinen ja intensiivinen. Kaatuu kranaatti-iskussa Linnakankaan lohkolla.
  • Matti Onnismaa – alikersantti Veikko Korpela: vaitonainen ja oikeudenmukainen sekä taitava alikersantti. Syttyy palamaan liekinheitintankin hyökkäyksessä, mutta selviää siitä. Lopullinen kohtalo jää epäselväksi, ottaa osaa vielä viimeiseen taisteluun.
  • Konsta Mäkelä – sotamies Paavo Hakala: kokematon ja nuori sotamies. Ei kovasti pelkää sotaa, mutta vivahteita siitä voi olla. Martti Hakalan pikkuveli. Ärsyyntyy välillä Martin liialliseen huolehtimiseen. Haavoittuu hävittäjäkoneen tulituksesta kylkeen, mutta heti parannuttuaan menee kranaatista keskeltä poikki.
  • Tomi Salmela – sotamies Matti Ylinen: karski suomalainen pikakiväärimies, joka kuuleman mukaan tappoi puukolla kolmekymmentä ryssää. Hän katoaa sodan alkupuolella, eikä hänestä sittemmin kuulla.
  • Samuli Edelmann – sotamies Mauri Haapasalo: kokematon, hieman arka ja heikohko sotamies. Tulee sotaan vapaaehtoisena. Hän vahvistuu loppua kohden, mutta kaatuu viimeisessä taistelussa saatuaan pikakiväärin sarjan rintaansa yrittäessään tappaa omaa upseeria.
  • Vesa Mäkelä – luutnantti Yrjö Haavisto: kokenut ja hienostunut ammattiluutnantti. Todella rohkea, ja aikoo aikoo itse tulla ”täydennykseksi”. Kaatuu sodan puolessavälissä.
  • Aarno Sulkanen – kapteeni Sihvo, pataljoonan komentaja: jurohko suomalainen pataljoonan komentaja. Hieman äreä, mutta silti taitava kapteeni. Majuriksi ylennetty Sihvo kaatuu Äyräpään taistelussa komentopaikan saatua suoran osuman.
  • Kari Kihlström – luutnantti Jorma Potila: hienostunut ja oikeudenmukainen luutnantti. Hän on yleensä vaitonainen. Kaatuu Äyräpään taistelussa komentopaikan saatua suoran osuman.
  • Esko Salminen – everstiluutnantti Matti Laurila. 23:nnen jalkaväkirykmentin komentaja. Selviää hengissä.
  • Ari-Kyösti Seppo – sotamies Ahti Saari: Pentti Saaren veli. Naiivi ja keskinkertainen sotamies. Paljastaa venäläisten vakoilijan juuri ennen sodan syttymistä. Kaatuu ensimmäisessä taistelussa pikakiväärin sarjasta.
  • Kari Sorvali – vääpeli Hannu Jutila: kovasanainen ja hieman ”rosvomainen” huoltovääpeli. Erittäin maanläheinen ja sisukas. Kaatuu lopussa, saatuaan luodin otsaansa.
  • Esko Nikkari – sotamies Yrjö ”Ylli” Alanen: iäkäs sotamies, joka suhtautuu sotaan turhan ylimielisesti luottaen liikaa omaan kokemukseensa sisällissodan ajalta. Hän ei tajua pelätä, ja kuolee ensimmäisessä tykistökeskityksessä saatuaan kranaatinsirpaleen takaraivostaan läpi.
  • Ville Virtanen – vänrikki Jaakko Rajala: ylimielinen ja ilkikurinen vänrikki, jolla on eripuraa sotamies Martti Hakalan kanssa. Hän kasvaa loppua kohden henkisesti, ja selviää hengissä. Jaakko Rajala pohjautuu hahmona vänrikki Matti Passiin, josta tuli komppanianpäällikkö luutnantti Haaviston kaaduttua. Luutnantiksi ylennetty Passi haavoittui kuolettavasti Leppäselän taistelussa 28. heinäkuuta 1941.
  • Eero Melasniemi – nostomies Eino Nisula: tukeva ja tumma nostomies. Menettää oikean kätensä omiensa tulituksessa, mutta selviää hengissä.
  • Pertti Sveholm – nostomies Antti Jouppi: saapuu täydennysmiehenä Äyräpään taistelun alkuvaiheessa. Heikkojen varusteiden takia hänen jalkansa paleltuvat. Lopullinen kohtalo jää epäselväksi. Sveholmin rooli on leikattu pois elokuvaversiosta..[1]

Siviilit

muokkaa
  • Leena Suomu – Liisa Hakala, Martin ja Paavon äiti
  • Pirkko Hämäläinen – Marjatta Hakala, Martin vaimo
  • Teemu Koskinen – Jussi Hakala, Martin ja Paavon veli, joka haluaisi itse tulla sotaan mukaan, mutta on vielä liian nuori. Antti Tuurin Talvisota- romaanissa minäkertoja-Martti mainitsee Jussin kaatuvan 18-vuotiaana jatkosodassa Kannaksella 1944 Jussin saadessa luodin päähänsä omien jääkärien tulituksessa.
  • Kalevi Kahra – Ylisen isäntä
  • Helena Haavisto – Ylisen emäntä
  • Tarja Heinula – Ylisen Anna, Paavon tyttöystävä
  • Esa Suvilehto – karjalaisisäntä
  • Miitta Sorvali – karjalaisemäntä
  • Leea Klemola – Aino[1]
Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Tuotanto

muokkaa

Talvisodan kuvaukset aloitettiin lokakuussa 1988 ja lopetettiin huhtikuussa 1989. Kuvauspaikkoja olivat Kauhava, Kankaanpää, Seinäjoki, Ristiina, Keuruu, Lapua ja Hyvinkää. Alkuperäinen 13 miljoonan markan budjetti paisui noin 19 miljoonaan markkaan (noin 5,2 miljoonaa euroa vuoden 2015 rahan arvon mukaan).[1][7][8] Elokuvan kuvaukset teki erityisen hankaliksi se, että talvi 1988–1989 oli Suomessa vähäluminen ja lauha, mikä ei lainkaan vastannut sotatalven 1939–1940 oloja.[5]

Talvisodan tuottajana toimi Marko Röhrin lisäksi Jukka Mäkelä, mutta hänen nimeään ei pantu mainosmateriaaleihin. Elokuvaa markkinoitiin jonkin verran Hollywoodissa muun muassa ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkuuksista päättävän komitean jäsenille, mutta Mäkelä perui kampanjan, koska se oli kallis eivätkä elokuvan nähneet yhdysvaltalaiset vaikuttaneet kiinnostuneilta. Elokuva oli taloudellisesti tappiollinen, ja National-Filmin toiminta loppui vuonna 1990.[9]

Julkaisut

muokkaa
 
Talvisodan Blu-ray-julkaisun kansi. Keskellä Martti Hakala (Taneli Mäkelä). VLMedia Oy.

Talvisota tuotiin kotilevitykseen analogisessa VHS-formaatissa vuonna 1990. Digitaalisesti teos julkaistiin DVD-formaatissa vuonna 2001. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) restauroi Talvisodasta 4K-version,[10] ja se tuotiin Suomen markkinoille Blu-ray-formaatissa vuonna 2016.[1] Talvisodan Blu-ray-julkaisulla on puolitoista tuntia lisämateriaalia, muun muassa Antti Tuurin puheenvuoro ja dokumentti elokuvan kuvauksista. Julkaisu on tekstitetty suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Joulukuussa 2019 Kansallinen audiovisuaalinen instituutti julkaisi elokuvan Elonet-palvelussa vapaasti katseltavaksi.[11][1] KAVI on kertonut aikomuksesta restauroida myös sarjaversio.[12]

Vastaanotto

muokkaa

Aikalaiskriitikot panivat merkille Talvisodan painopisteen, joka on rivisotilaan näkökulma. Teosta verrattiin myös Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan filmatisointeihin, joita Talvisodan ensi-iltavuoteen mennessä oli tehty kaksi.[1] Elokuvan ensi-illassa Kauhavalla oli kunniavieraana lääkintäalikersantti Juho Pernaa, joka näki valkokankaalta oman haavoittumisensa ja kuvaili tuntemuksiaan Ilta-Sanomien haastattelussa vuolaasti kiitellen. Jo joulukuun 1989 aikana Talvisodan näki yli 334 000 maksanutta katsojaa.[5]

Aamulehden Matti Apusen mielestä Talvisota todisti, että myös suomalaiset osaavat tehdä eeppistä suurelokuvaa. Hän antoi erityistä painoa Juha Tikan musiikille, joka vahvisti Talvisodan "laveiden muotojen estetiikkaa" ja "tunteiden manipulointia". Etelä-Suomen Sanomien Hannu Massinen piti elokuvaa ihmisläheisenä. Turun Sanomien Tapani Maskula oli kriittisempi, hän näki teoksen "raskasliikkeisenä" ja "ulkokohtaisena" sotaspektaakkelina.[1]

Pohjalaisen Pentti Orhanen näki Talvisodassa yhtymäkohtia Edvin Laineen yli kolme vuosikymmentä aiemmin valmistuneeseen Tuntemattoman sotilaan filmatisointiin.[1] 84-vuotias Edvin Laine kuoli sattumoisin vain hieman ennen Talvisodan ensi-iltaa 18. marraskuuta 1989. [5]

Kotimaan menestyksen rohkaisemana Talvisota vietiin alkuvuonna 1990 Saksaan Berliinin elokuvajuhlille; innokkaimmat väläyttelivät jopa Oscar-kilpaan osallistumista. Karu totuus paljastui kuitenkin nopeasti. Euroopassa elettiin Berliinin muurin murtumisen nostattamassa huumassa ja puolen vuosisadan takaisista tapahtumista kertoneen Talvisodan vastaanotto Berliinissä jäi varsin laimeaksi. Asiaa ei auttanut sekään, että tekijät lupasivat elokuvasta olevan tulossa myös alkuperäisestä 125 minuuttiin lyhennetty kansainvälinen versio.[5]

Elokuvakriitikko Timo Malmi arvioi vuonna 2012, että "enemmän kuin Pekka Parikan ohjaustyö tai Antti Tuurin romaanin filmatisointi, elokuvasta tuli 1980-luvun ulko- ja sisäpoliittisesti muuttuneen ilmapiirin muistomerkki". Suomettumisen aika oli käytännössä jo jäänyt taakse, ja pian Talvisodan valmistumisen jälkeen Baltian maat itsenäistyivät, Neuvostoliitto lakkasi olemasta, YYA-sopimus haudattiin vähin äänin ja Suomi suuntautui selkeästi kohti läntistä Eurooppaa.[5]

Pohjanmaa-sarjan elokuvat

muokkaa

Antti Tuurin kuusiosaisesta Pohjanmaa-sarjasta on filmatisoitu neljä viimeistä. Elokuvat tapahtumien aikajärjestyksessä:

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m Talvisota Elonet. Viitattu 12.2.2020.
  2. ↑ Kortelainen, Veli-Markku: Sotilaat tarvitsevat soppansa (JR 23:ssa palvelleen Kalevi Viljakaisen haastattelu) Hymy. 16.5.2008. Arkistoitu 28.9.2008. Viitattu 18.4.2009.
  3. ↑ Bamberg, Rolf: Sota tulee iholle (Pekka Parikka: Talvisota) Uutispäivä Demari. 2009. Viitattu 18.4.2009.
  4. ↑ Katsotuimmat kotimaiset elokuvat elokuvateattereissa Suomen elokuvasäätiö. Arkistoitu 18.10.2014. Viitattu 28.11.2016.
  5. ↑ a b c d e f Pertti Koskinen: "Kovaa sotaa, juuri tällaista". Ilta-Sanomat 11. marraskuuta 2017, Plus-liite s. 18. Helsinki: Sanoma Media Finland.
  6. ↑ Talvisota TV-sarja Finnkino. Arkistoitu 17.12.2010. Viitattu 19.2.2010.
  7. ↑ Kirjastot.fi / Kysymys 24.1.2011. Kirjastot.fi. Viitattu 28.11.2016.
  8. ↑ Rahanarvonkerroin 1860–2015 15.1.2016. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 28.11.2016.
  9. ↑ Kinnunen, Kalle: Harhainen Oscar-jahti Suomen Kuvalehti. 29.7.2021. Viitattu 9.8.2021.
  10. ↑ Elonet: KAVIn restaurointi: Talvisota (1989, National-Filmi Oy) (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ Korpela, Tanja: Satoja suomalaisia elokuvia voi nyt katsoa netissä ilmaiseksi – mukana vanhoja mainoksia ja sensuroituja sisältöjä Iltalehti. 3.12.2019. Viitattu 12.2.2020.
  12. ↑ Niko Jutila: Talvisodan sarjaversio restauroidaan – KAVI omistaa sittenkin verkkolevitysoikeudet elokuvauutiset.fi. 12.11.2019. Viitattu 3.12.2021. (englanniksi)
  13. ↑ Pohjanmaa (1988) 2013. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 27.11.2016.
  14. ↑ Ameriikan raitti (1990) 2013. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 27.11.2016.
  15. ↑ Lakeuden kutsu (2000) 2013. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 27.11.2016.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Talvisota_(elokuva)&oldid=22710259”