Säätytalo
Säätytalo (ruots. Ständerhuset) on rakennus Helsingin Kruununhaassa Snellmaninkadulla, vastapäätä Suomen Pankkia. Se rakennettiin alkujaan Suomen säätyvaltiopäivien istuntopaikaksi. Gustaf Nyströmin suunnittelema rakennus valmistui joulukuussa 1890. Se toimii nykyisin valtion kokous- ja edustustilana.
| Säätytalo | |
|---|---|
 |
|
| Osoite | Snellmaninkatu 9–11 |
| Sijainti | Helsinki |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 1890 |
| Suunnittelija | Gustaf Nyström |
| Urakoitsija | K. G. Sivenius |
| Omistaja | Suomen valtio |
| Käyttäjä | Valtioneuvosto |
 |
|
Nykyään Säätytalo tunnetaan parhaiten paikkana, jossa järjestetään usein eduskuntavaalien jälkeen Suomen hallitusneuvottelut.
Säätytalon takana sijaitsee Säätytalon puisto.
Historia
muokkaaKun Suomen säätyvaltiopäivät alkoivat 1860-luvulta lähtien kokoontua säännöllisesti, syntyi tarve rakentaa niille pääkaupunkiin vakituiset tilat. Aatelissääty rakensi itselleen istuntopaikaksi Ritarihuoneen jo 1862.[1] Kolme aatelitonta säätyä, eli papisto, porvaristo ja talonpoikaisto, saivat odottaa omia tilojaan Säätytalon valmistumiseen saakka. Kukin sääty sai talosta oman istuntosalinsa.[2] Rakennus vihittiin käyttöön tammikuussa 1891.[3]
Säätytalo ehti toimia alkuperäisessä tarkoituksessaan vain viisitoista vuotta. Vuonna 1906 säätyvaltiopäivät lopettivat toimintansa ja valittiin Suomen ensimmäinen yksikamarinen eduskunta, jonka täysistuntoihin rakennus oli liian pieni. Eduskunnan täysistunnot järjestettiin muualla kaupungissa (ensin Palokunnantalossa,[4] myöhemmin Heimolan talossa[5]), Säätytalossa pidettiin eduskunnan valiokuntien istuntoja, ja sinne jäi myös eduskunnan kirjasto.[2]
Kun Eduskuntatalo valmistui 1931, sai Tieteellisten seurain valtuuskunta Säätytalon käyttöönsä.[2] Rakennus tunnettiin Tieteellisten seurain talona vuoteen 1978, jolloin se siirtyi valtioneuvoston kanslian hallintaan. Enimmillään siellä oli ollut 65 seuran toimistot, ja edelleenkin siellä järjestetään myös niiden tilaisuuksia. Mittava entisöinti arkkitehti Vilhelm Helanderin suunnitelmien mukaan alkoi 1988, ja se valmistui sisätilojen osalta 1991 ja ulkopuolen osalta 1993. Sen jälkeen rakennusta on käytetty eri ministeriöiden kokous- ja edustustilaisuuksiin. Entinen porvarissäädyn istuntosali on nykyään nimeltään Juhlasali, talonpoikaissäädyn sali Luentosali ja pappissäädyn sali Tiedotussali.[3]
Valtakunnanoikeus on kokoontunut Säätytalossa neljä kertaa, viimeksi oikeudenkäynnissä Kauko Juhantaloa vastaan 1993.[6] Säätytalossa pidettiin myös sotasyyllisyysoikeudenkäynti 1945–1946[2] sekä ns. Helsingin metrojupakan oikeudenkäynnit 1980-luvulla.
Sisällissodan aikana Säätytaloa käytti kokoontumispaikkanaan työväen pääneuvosto.
Arkkitehtuuri
muokkaa
Uusrenessanssityylinen Säätytalo on arkkitehti Gustaf Nyströmin päätyö. Rakennuksen pääty muistuttaa kreikkalaista temppeliä pylväineen.[2] Sisätilat ovat runsaasti koristellut. Koristeluista vastasi koristemaalari Salomo Wuorio apulaisena C. Ehrlingin kanssa. Koristelut, ornamentit ja marmoroinnit entisöitiin rakennuksen 1990-luvun alun kunnostustöiden yhteydessä.[3]
Sisätilaa hallitsee suuri porrashalli, johon lankeaa valoa koristemaalatuista kattoikkunoista. Porrastasanteen yllä on kopio Walter Runebergin veistoksesta Laki (Lex), joka sijaitsee Senaatintorilla Aleksanteri II:n patsaan jalustalla.[3] Samanlainen kopio on myös Presidentinlinnan valtiosalissa.
Päätykolmion veistosryhmä ja friisin maalaus
muokkaa- Pääartikkeli: Aleksanteri I ja Porvoon valtiopäivät 1809
Rakennuksen päätykolmiota koristaa kuvanveistäjä Emil Wikströmin pronssiveistos Aleksanteri I ja Porvoon valtiopäivät 1809. Se esittää Venäjän keisari Aleksanteri I:tä vahvistamassa Suomen lakeja ja oikeuksia Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809. Veistokseen on keisarin ohella kuvattu muun muassa Porvoon valtiopäivien neljän säädyn puhemiehet. Wikström voitti talon valmistumisen jälkeen pidetyn suunnittelukilpailun päätykolmion veistoksesta ja se paljastettiin vuonna 1903.[7]
Säätytalon friisiä kiertää rakennuksen kolmella sivulla juhlakulkuetta esittävä koristemaalaus, joka jäljittelee antiikin taidetta. Talon suunnitellut arkkitehti Nyström toivoi friisiin kotimaista aihetta esittävää reliefiä, mutta rakennuttajan varat riittivät pelkkään maalaukseen, jonka toteutti myös sisätilojen koristemaalauksista vastannut Salomo Wuorio.[8]
Lähteet
muokkaa- ↑ Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 12. Sanoma Oy, 1998. ISBN 951-9134-69-7
- ↑ a b c d e Puhvelista Punatulkkuun, s. 26–27.
- ↑ a b c d Tietoa Valtioneuvostosta: Säätytalo Valtioneuvosto. Arkistoitu 30.3.2015. Viitattu 7.5.2013.
- ↑ Puhvelista Punatulkkuun, s. 91.
- ↑ Puhvelista Punatulkkuun, s. 79.
- ↑ Kertomuksia keskustan kortteleista: Sotasyyllisyysoikeudenkäynti järkytti suomalaisia syksyllä 1945 Helsingin Sanomat. Viitattu 17.7.2012.[vanhentunut linkki]
- ↑ Julkiset veistokset -tietokanta, Aleksanteri I ja Porvoon valtiopäivät Helsingin kaupungin taidemuseo. Arkistoitu 16.1.2021. Viitattu 1.8.2015.
- ↑ Säätytalo – Julkisivujen vaiheet, s. 42–45 Senaatti-kiinteistöt 2020. Viitattu 29.10.2020.
Kirjallisuutta
muokkaa- Säätytalo – The House of Estates Helsinki, Helsinki, 1999. ISBN 951-37-2654-1.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Säätytalo Wikimedia Commonsissa
- Säätytalo valtioneuvoston sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Säätytalo, julkisivu länteen (Arkistoitu – Internet Archive)
- Säätytalo, julkisivu itään (Arkistoitu – Internet Archive)
- Matti Klinge esittelee Säätytaloa vuonna 1995 (YouTube)