Kornei Tšukovski
Kornei Ivanovitš Tšukovski (ven. Корне́й Ива́нович Чуко́вский), oik. Nikolai Vasiljevitš Korneitšukov (ven. Никола́й Васильевич Корнейчуко́в); (19. maaliskuuta [J: 31. maaliskuuta] 1882 Pietari, Venäjän keisarikunta – 28. lokakuuta 1969 Kuntsevon huvilakaupunki, Moskova, Neuvostoliitto) oli neuvostovenäläinen kirjailija ja kirjallisuudentutkija.[1]
Suku ja koulutus
muokkaaIsän jätettyä perheen Kornei Tšukovski vietti lapsuutensa äitinsä luona Odessassa.[2] Hän opiskeli Odessan ja Nikolajevin lukioissa[3] ja työskenteli vuodesta 1901 lähtien Odesskije novosti -lehdessä.[2] Vuosina 1903–1905 hän oli lehden kirjeenvaihtajana Lontoossa[3] ja opiskeli englantilaista kirjallisuutta.[2]
Kirjallinen ura
muokkaaPalattuaan Pietariin vuonna 1905 Tšukovski toimi kirjallisuuskriitikkona ja julkaisi satiirista viikkolehteä Signal, jonka viranomaiset pian kielsivät. Vuosien 1905–1907 vallankumoustapahtumien jälkeen hän työskenteli liberaalissa lehdistössä ja kirjoitti tarkkapiirteisiä ja teräväsanaisia kirjailija-arvioita, jotka sittemmin ilmestyivät erillisinä kirjoina.[2]
Vuosina 1912–1917 Tšukovski asui Terijoen Kuokkalassa,[3] jossa hän seurusteli monien venäläisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Myöhemmin hän kirjoitti tapaamisistaan useita muistelmateoksia.[2] Tuon ajan dokumentti, käsinkirjoitettu almanakka Tšukokkala ilmestyi vuonna 1979.[4] Kirjallisuustieteilijänä Tšukovski erikoistui Nikolai Nekrasovin tuotantoon. Hän julkaisi Nekrasovista useita artikkelikokoelmia ja tämän kommentoidut kootut runot vuonna 1927. Tšukovskin monivuotisen työn tärkein tulos on kirja Masterstvo Nekrasova (1952), josta hän sai Lenin-palkinnon vuonna 1962. Tšukovski on tutkinut myös muun muassa Anton Tšehovin[2] ja Walt Whitmanin tuotantoa.[4]
Vuodesta 1916 lähtien Tšukovski työskenteli Maksim Gorkin perustaman Parus-kustantamon lastenkirjallisuuden osaston johtajana ja kirjoitti myös itse lastenrunoja. Kirjailijan runomuotoisista saduista tunnetuimpia ovat Krokodil (1916), Pesujehu (Moidodyr, 1923), Torakka (Tarakaništše, 1923), Nupipäinen kärpäsläinen / Kärpäsneiti Suriseva[1] (Muha Tsokotuha, 1924), Barmalei (1925) ja Tohtori Kivuton (Aibolit, 1929).[2] Venäläisestä ja englantilaisesta perinteestä vaikutteita ammentaneet terävä-älyiset, vitsikkäät ja mielikuvitusrikkaat runot ovat edelleen hyvin suosittuja, vaikka aikanaan ne saivat osakseen jyrkkää kritiikkiä ideologisesti suuntautuneiden proletaarikirjailijoiden ja pedologien taholta.[3] Hänen teoksiaan julkaisi myös yksityinen vuonna 1922 perustettu Raduga-kustantamo, jossa kustannustoimittajana työskenteli Samuil Maršak.[1] Näkemyksensä lastenkirjallisuudesta Tšukovski on esittänyt kirjassaan Ot dvuh do pjati, joka ensimmäisen kerran ilmestyi nimellä Malenkije deti vuonna 1928.[2]
Vuonna 1918 Tšukovskista tuli Maksim Gorkin aloitteesta perustetun Vsemirnaja literatura -kustantamon englanninkielisen osaston johtaja. Hän käänsi venäjäksi paljon amerikkalaisten ja englantilaisten kirjailijoiden teoksia ja laati sovituksia lastenkirjallisuuden klassikoista. Käännöstieteellisten tutkimustensa tulokset Tšukovski julkaisi kirjassaan Printsipy hudožestvennogo perevoda (1919), jota hän myöhemmin laajensi nimillä Iskusstvo perevoda (1930, 1936) ja Vysokoje iskusstvo (1941, 1964, 1968).[2]
Tšukovski osallistui aktiivisesti kielenkäytöstä 1950-luvulla käytyyn keskusteluun ja puolusti venäjän kielen puhtautta teoksessaan Živoi kak žizn (1962).[2]
Tšukovski sai filologian tohtorin oppiarvon vuonna 1957 ja Oxfordin yliopiston kirjallisuuden kunniatohtorin arvonimen vuonna 1962.[2]
Perintö
muokkaaTšukovskin teoksia on julkaistu miljoonien kappaleiden painoksina ja käännetty monille vieraille kielille.[2] Tšukovskin lapsia ovat kirjailijat Lidija Tšukovskaja ja Nikolai Tšukovski.[3]
Suomennettuja teoksia
muokkaa- Pese ain: kinokuvia lapsille. Suom. J. Virtanen. Leningrad: Kirja, 1935.
- Raspe, Rudolf Erich: Münchhausenin seikkailut. Lapsia varten uudelleen kertonut K. Tshukovski. Petroskoi: Kirja, 1936.
- Greenwood, James. Pieni ryysyläinen. Uudelleen kertoneet T. Bogdanovitsh ja K. Tshukovski. Suom. Hilkka Mäkelin. Petroskoi: Kirja, 1936/1937.
- Aurinkola. Suom. Hilkka Mäkelin. Petroskoi: Kirja, 1937.
- Nuppipäinen kärpäsläinen. Petroskoi: Kirja, 1937.
- Telefooni. Petroskoi: Kirja, 1937.
- Pesujehu. Suom. T. Summanen. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1960.
- Barmalei. Ulla-Liisa Heinon suorasanaisen käännöksen pohjalta riimitellyt Kirsi Kunnas. Helsinki: Weilin + Göös, 1971.
- Torakka. Ulla-Liisa Heinon suorasanaisen käännöksen pohjalta riimitellyt Kirsi Kunnas. Helsinki: Weilin + Göös, 1972.
- Tohtori Ai. Suom. Natalia Baschmakoff. Helsinki: Tammi, 1975.
- Puhelin. Suom. Natalia Baschmakoff. Helsinki: Tammi, 1977.
- Tohtori Kipula. Suom. Anita Mitrošin. Helsinki: Kansankulttuuri, 1980.
- Tohtori Kivuton. Suom. riimitellyt Maila Pylkkönen. Helsinki: Otava, 1981.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Ekonen, Kirsti. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 7. Stalinin varjossa 1930-1960. Neuvostokirjallisuus syntyy. Lastenkirjallisuus uutta ihmistä luomassa”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 504-505. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450
- ↑ a b c d e f g h i j k l Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 3.1.2016.
- ↑ a b c d e Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 838–839. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3
- ↑ a b Entsiklopedija Krugosvet krugosvet.ru. Viitattu 3.1.2016.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kornei Tšukovski Wikimedia Commonsissa