Wikipedia

Kempele

kunta Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa

Kempele on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kunta kuuluu Oulun seutukuntaan. Kempeleessä asuu 19 575 asukasta.[2] Kunnan pinta-ala on 110,34 km², josta 0,17 km² on sisävesiä ja 0,03 km² merialueita.[1] Väestötiheys on 177,7 asukasta/km².

Kempele

vaakuna

sijainti

Näkymä Kempeleen Kirkonmäen hautausmaalle. Takana näkyy Kempeleen vanha kirkko, joka on rakennettu 1600-luvun loppupuoliskolla.
Näkymä Kempeleen Kirkonmäen hautausmaalle. Takana näkyy Kempeleen vanha kirkko, joka on rakennettu 1600-luvun loppupuoliskolla.
Sijainti 64°54′45″N, 025°30′30″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Oulun seutukunta
Kuntanumero 244
Hallinnollinen keskus Kempeleen keskustaajama
Perustettu 1867
Pinta-ala ilman merialueita 110,31 km²
291:nneksi suurin 2022 
Kokonaispinta-ala 110,34 km²
301:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 110,14 km²
– sisävesi 0,17 km²
– meri 0,03 km²
Väkiluku 19 575
58:nneksi suurin 31.8.2024 [2]
– väestötiheys 177,7 as./km² (31.8.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 23,9 %
– 15–64-v. 60,4 %
– yli 64-v. 15,6 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 98,4 %
– ruotsinkielisiä 0,1 %
– saamenkielisiä 0,1 %
– muut 1,4 %
Kunnallisvero 7,90 %
257:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja Tuomas Lohi
Kunnanvaltuusto 39 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • PS
 • Vas.
 • Vihr.
 • KD
 • VL
15
8
6
5
2
1
1
1
www.kempele.fi

Kempeleen naapurikunnat ovat Liminka, Oulu ja Tyrnävä. Kempele sijaitsee pääosin sisämaassa, mutta kuntaan kuuluu myös kapea kieleke merenrantaa Vihiluodon kylässä.

Kempeleen kunta on perustettu vuonna 1867, jolloin kappeliseurakunta siirtyi kunnallishallintoon. Varhaisimmat kirjalliset maininnat Kempeleen asutuksesta ovat 1500-luvulta, jolloin Kempele kuului suur-Liminkaan. Itsenäinen kappeliseurakunta Kempeleestä muodostettiin vuonna 1774.[7]

Yksi Kempeleen kunnan ominaisuuksista on kahtia jakaantunut keskustaajama.[8] Länsi- ja itäpuolen rajana on pidetty valtatie 4:ää. Länsipuolella niin sanotussa vanhassa keskustassa sijaitsevat muun muassa vanha ja uusi kirkko sekä koulukeskus. Itäpuolella sijaitsee Ylikylän osa-alue, jossa sijaitsee muun muassa Pohjois-Suomen suurimpiin kauppakeskuksiin kuuluva Zeppelin ja Köykkyrin virkistysalue, jossa talvisin toimii hiihtokeskus, jota pidetään myös Suomen pienimpänä laskettelukeskuksena.[9][10]

Kempele valittiin Suomen luovimmaksi kunnaksi vuonna 2006.[11]

Etymologia

muokkaa

Nimi Kempele on harvinainen. Paikannimenä se esiintyy Kempeleen lisäksi Paltamossa ja Siilinjärvellä[12].

Ennen vakiintumistaan nykyiseen kirjoitusasuun Kempele (kunnan nimi) on esiintynyt eri variaatioina kartoissa ja muissa asiakirjoissa: Kembele, Kembelä, Kämbele, Kämbelä, Kiembele sekä Kiemböle. Sanan alkuperä on ilmeisesti saamen kielen sanassa gaeppel, joka tarkoittaa hylkeen etujalkaa. Kempe voi myös viitata skandinaaviseen tai alasaksilaiseen vaikutukseen.

Paikannimenä Rautjärvellä sijaitseva Simpele on nimenä samankaltainen, mutta taipuu eri tavoin.

Historia

muokkaa
 
Kempeleen kunnan rajat vuoden 1960 tilastokartassa.

Kempeleen alue on varsin myöhään noussut merestä, joten siellä ei ole ollut asutusta kivikaudella. Kempeleen Kuuselan tilalla on tehty rautakautinen löytö, joka sisältämä esineistö osoittaa karjalaisten erämiesten liikkuneen alueella.[13]

Kempele asutettiin todennäköisesti 1500-luvun puolivälissä. Kirjallisissa lähteissä Kempele mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1568, jolloin alueella oli kolme taloa. Asutus vakiintui vuosisadan loppupuolella. Kempeleen ensimmäiset asukkaat olivat todennäköisesti kotoisin Oulunsalosta ja pääasiassa uudisasukkaat tulivatkin naapuripitäjistä. Eräelinkeinoilla ei Kempeleen historiassa ole koskaan ollut kovin suurta merkitystä, koska Kempeleen asutus syntyi ja vahvistui 1500-luvulta lähtien maanviljelyn ja karjanhoidon varassa. Alkuaikoina myös kalastus oli tärkeä elinkeino, mutta sen merkitys väheni maanviljelyn ja karjatalouden voimaperäistyessä. Laajat luonnonniityt ovat soveltuneet eriomaisen hyvin rehuviljelyn kasvattamiseen ja myös kivettömien entisten merenpohjamaiden muokkaus on ollut suhteellisen helppoa. Voi ja juusto olivat pitkään viljan ohella Kempeleen tärkeimmät myyntituotteet. Pääosa tuotannosta myytiin Ouluun.[13]

Kempele kuului aluksi seurakunnallisesti Liminkaan. Oulu ja Oulunsalo erosivat Limingasta vuonna 1610, jolloin Kempele jäi edelleen emäseurakunnan yhteyteen. Kun Oulunsaloon rakennettiin kappelikirkko vuonna 1665, alkoivat kempeleläiset puuhata liittymistä Oulunsaloon. Tilanne jatkui epäselvänä, kunnes muodostettiin Limingan alainen Kempeleen kappeli vuonna 1688. Oma kirkko Kempeleeseen valmistui vuonna 1691, mutta oma pappi saatiin vasta vuonna 1740. Vuonna 1735 Kempeleessä oli 444 asukasta. Asukasluku kasvoi tasaisesti, sillä vuonna 1800 asukkaita oli 608, vuonna 1850 921 ja vuonna 1900 jo 1 237.[13]

Kempeleen ja Oulunsalon yhdistämishankkeet tulivat uudestaan esille 1800-luvulla, jolloin yhdistämistä suunniteltiin kolme kertaa. Kuitenkin aina joko kempeleläiset tai oulunsalolaiset vastustivat hanketta. Vuonna 1899 Kempele määrättiin itsenäiseksi seurakunnaksi, mutta ero Limingasta toteutui vasta vuonna 1918. Tiilien valmistuksella on Kempeleessä vanhat perinteet, jotka ulottuvat aina 1600-luvulle saakka. Oulun kaupungin nopea teollistuminen 1800-luvun jälkipuoliskolla johti voimakkaaseen rakennustoimintaan. Tällöin ryhdyttiin polttamaan tiiliä kaupungin tarpeisiin ympäröivällä maaseudulla. Teolliseksi tiilien tuotanto muuttui Kempeleessä vuonna 1898, kun Kempeleen tiilitehdas perustettiin. Tehtaan toiminta keskittyi kesäkausiin. Keskimäärin tehdas työllisti 20–25 henkilöä, mutta parhaimpina aikoina saattoi tiilien valmistuksessa työskennellä 50–60 henkeä.[14] Tiilitehdas lopetti tuotantonsa vuonna 1952.[13]

1930-luvulla ehdotettiin jälleen kahden pienen seurakunnan, Kempeleen ja Oulunsalon yhdistämistä, mutta kempeleläiset vastustivat ja asia raukesi. Kun Oulujoen kunta lakkautettiin vuoden 1965 alussa, siitä liitettiin Kempeleeseen noin 6 km²:n alue ja sen mukana 64 henkeä. Alueliitos käsitti suurimmaksi osaksi Oulujoen kuntaan kuuluneen Juurussuon kylän.[15] Pääsääntöisesti Limingan kylänä pidetyn Tupoksen alueosat, jotka kuuluivat Kempeleeseen liitettiin Valtioneuvoston päätöksellä Liminkaan vuonna 1970.[15][16] Samana vuonna Oulun lääninhallitus ehdotti Kempeleen ja Oulunsalon kuntien yhdistämistä uudeksi kunnaksi. Kuitenkin molempien kuntien valtuustot vastustivat ehdotusta.[17] Kunnanvaltuustot kuitenkin suhtautuivat myönteisesti ottamalla Hailuodon kunnan mukaan yhteistoiminta-alueen muodostamiseen.[17]

Kempeleen väestö kasvoi 1900-luvun alusta 1960-luvulle 1 230:stä 2 700:aan. Sen jälkeen väestönkehitys kääntyi voimakkaaseen kasvuun, joka alkoi taittua vasta 1980-luvun alussa. Vuonna 1985 asukkaita oli 8 604. Väkiluvun kasvu on johtunut Oulun läheisyydestä, sillä sinne on matkaa keskustaajamasta noin 10 kilometriä. Kempeleen teollisuus oli pitkälle 1900-lukua vähäistä. Kempeleen tiilitehtaan toiminnan loppumisen jälkeen vuonna 1952 ei kunnassa juuri ollut teollisia työpaikkoja, ellei mukaan lasketa vähäistä pienteollisuutta. Uutta teollisuutta syntyi vasta 1960-luvulla. Kunnan huomattavin teollisuusyritys oli toimintansa vuonna 1969 aloittanut Oy Nokia Ab Pohjolan Kaapeli, joka toimii nykyään PKC Group nimellä. Muita huomattavia yrityksiä olivat vuonna 1973 aloittanut Kumi-Helenius Oy Kumitehdas, joka oli toinen kempeleläinen teollisuuslaitos, Lauri Kuokkanen Oy, Ouman Oy, Oulun puukaluste Oy, Kempeleen Elektrometalli, Temelex Oy sairaalakalustetehdas, Polar Electro Ky, Rakennuslaite Ky ja OU-SE Oy.[13]

Kaupunkinimitys

muokkaa

19 kunnanvaltuuston jäsentä tekivät keväällä 2017 aloitteen, jossa Kempeleen kunnan ehdotettiin ottavan kaupunkinimityksen käyttöön.[18] Huhti-toukokuussa 2018 asiasta pidettiin neuvoa antava äänestys, jossa kysyttiin kunnan asukkailta mielipidettä pitäisikö Kempele muuttaa kaupungiksi.[19] 64,2 prosenttia äänestivät Kempeleen pysyvän kuntana, ja 35,6 prosenttia kaupungin puolesta.[20] Kunnanvaltuusto teki lopullisen päätöksen syyskuussa 2018, että Kempele jatkaa kuntana.[21][22] Kempeleen muuttamisesta kaupungiksi on tehty aiemmin kaksi aloitetta: vuosina 1992 ja 2015.[23]

Kirjallisuutta

muokkaa

Kempeleen historiaa 1500-luvulta 1980-luvun alkuun käsitellään Mauno Hiltusen vuonna 1982 julkaistussa kirjassa Kempeleen historia.[24]

Väestönkehitys

muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Kempeleen väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 7 545
1985
  
 8 755
1990
  
 9 807
1995
  
 10 791
2000
  
 12 551
2005
  
 14 475
2010
  
 15 864
2015
  
 17 066
2020
  
 18 342
Lähde: Tilastokeskus.[25]

Taajamat

muokkaa

Vuoden 2017 lopussa Kempeleessä oli 17 535 asukasta, joista 16 734 asui taajamissa, 648 haja-asutusalueilla ja 153:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kempeleen taajama-aste on 96,3 %.[26] Kempeleen taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[27]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Oulun keskustaajama* 16 699
2 Murto* 35

Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Kempeleen keskuspaikka Asemanseutu ei muodosta omaa taajamaansa, vaan se on osa Oulun keskustaajamaa, joka ulottuu sekä Kempeleen että Oulun alueelle. Yhteensä Oulun keskustaajamassa on 200 400 asukasta ja sen pinta-ala on 201,26 neliökilometriä.[28] Ketolanperän kylässä sijaitsee Murto-niminen osa-alue, joka on jakanut nimensä Tyrnävän kunnan puolella olevan samannimisen kylän mukaan mutta sittemmin Kempeleen kunnan kaavoituksessa kuulunut Ketolanperän osa-alueeseen.[29]

Seurakunnat

muokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kempeleessä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[30]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kempeleen alueella toimii Oulun ortodoksinen seurakunta.[31]

Luonto

muokkaa
 
Mourunkijärvi on Kempeleen kunnan ainoa järvi.

Kempele on muun Pohjanmaan tavoin tasaista lakeutta. Kunta on entistä merenpohjaa, jota luonnehtivat alavat ja laakeat niitty- ja peltomaisemat, sekä harvaa metsää kasvavat kankaat ja suot. Erityisesti kunnan itäosassa on laajoja suoalueita. Kempele kuuluu laajaan sedimenttikivialueeseen, niin sanottuun Muhoksen muodostumaan, joka Satakunnan hiekkakivien tavoin on säilynyt kulutukselta peruskallion vajoamassa. Muhoksen muodostuma ulottuu merelle päin leveänä vyönä Muhoksen, Tyrnävän, Limingan ja Kempeleen sekä Oulunsalon alueiden kautta aina Hailuotoon saakka. Sitä ympäröi lähes homogeeninen granaattivyö. Kalliopaljastumia alueella on vähän.[13]

Kallioperää peittävät irtaimet maalajit paksuna kerroksena. Yleisimmät maalajit ovat savi, hiekka, turve ja moreeni, joka muodostaa kunnan itäosassa 5–10 metriä ympäristöstään kohoavia kumpareita. Korkeusvaihtelut ovat kunnan alueella vähäiset. Maasto on alavaa ja kohoaa loivasti Perämerestä pistävien Liminganlahden ja Kempeleenlahden tulvaniityiltä sisämaata kohti. Kirkon seudun maisemaan tuo vaihtelua vähäinen harjumuodostuma. Vaihtelevinta maasto on itäosassa, jossa on myös kunnan korkein kohouma Mourunkijärven pohjoisrannalla. Maankohoaminen, jonka nopeus on kahdeksan millimetriä vuodessa, aiheuttaa alati muutoksia rannikolla. Rantavedet Liminganlahdessa ja Kempeleenlahdessa ovat matalia, joten rantaviiva muuttuu nopeasti. Vielä 1500-luvun puolimaissa Kempeleen ja Oulunsalon välissä oli noin 2,3 kilometriä leveä merensalmi ja Kempele oli niemimaa. Maayhteys Kempeleen ja Oulunsalon välille syntyi todennäköisesti 1700-luvun alkupuolella. Kohoaminen on ollut nopeinta Kempeleen ja Limingan välisellä Isollaniityllä. Myös Kempeleenlahti on maantunut nopeasti.[13]

Sisävesiä Kempeleessä on vähän. Ainoa huomattava järvi on Mourunkijärvi. Aikaisemmin rannikon vesijättömaalla oli useampiakin matalavetisiä järviä ja lampia, mutta ne ovat joko maatuneet tai kuivattu.[13]

Liikenne

muokkaa
 
Kempeleen vanha rautatieasema, joka ei ole nykyisin enää käytössä.

Kempeleen keskustaajama sijaitsee Pohjanmaan radan ja valtatien 4 läheisyydessä. Seututie 816 alkaa Kempeleen keskustaajamasta ja jatkuu Hailuodon Marjaniemeen saakka.

Historiallinen Pohjanmaan rantatie on aikoinaan kulkenut Kempeleen halki. Valtatie 4 kulki alun perin keskustaajaman kautta, mutta vuonna 1990 valmistunut moottoriliikennetie siirsi läpikulkuliikenteen pois keskustasta. Moottoriliikennetie parannettiin 2000-luvun alussa moottoritieksi ja sitä jatkettiin samalla Limingan Haaransiltaan. Nykyisin Limingan Haaransillan liikenneympyrästä alkava ”Vanha Nelostie” on numeroitu seututieksi 847. Merkittävä tieyhteys Kempeleessä on myös nykyisin Kempeleen keskustaajamasta Tyrnävän kunnan puolelle Murron kylään johtava Ketolanperäntie, joka oli ensimmäinen kunnantie, ja jonka linjausta on muutettu historian aikana muutamaan otteeseen.[32] Kempeleen keskustaajamassa pari kilometrin pituinen yhdystie 8154 eli Piriläntie on osa vanhaa Pohjanmaan rantatien linjausta ja entistä valtatie 4:ää. [33]

Kempeleen keskustaajamasta sekä Ylikylästä on useita päivittäisiä paikallisliikenteen vuoroja Ouluun. Liikennöitsijöinä toimii Oulun seudun liikenne. Kaukoliikenteen pikavuorot pysähtyvät Zeppelinin rampilla sekä Kempeleen keskustaajamassa, ja niistä vastaa muun muassa Käkelän Liikenne. Linja-autoliikennöitsijä Onnibus pysähtyy myös Zeppelinin rampilla.[34]

Kempeleen keskustaajamassa Asemanseudun asuinalueella sijaitsee vuonna 1886 rakennettu rautatieasemarakennus. Matkustajaliikenne lopetettiin Kempeleen rautatieasemalla vuonna 1990.[35] Matkustajaliikenne aloitettiin uudestaan kesäkuussa 2016.[36] Vanha asemarakennus ei ole nykyisin käytössä, vaan asemalla on nykyaikainen 450 metriä pitkä asemalaituri odotuskatoksineen.[36] Säännöllistä rautateiden tavaraliikennettä Kempeleessä ei ole.

Koulutus

muokkaa
 
Ylikylän koulu on tullut tunnetuksi painotuksestaan musiikkiin.

Kempeleen keskustaajamassa toimii ammattikoulu OSAO:n Kempeleen-Limingan yksikkö. Kempeleen yksikössä voi opiskella muun muassa kuljetusalaa, ravintola- ja catering-alaa sekä puutarha-alaa.[37] Puutarhuriksi Kempeleessä on voinut opiskella vuodesta 1952 lähtien, kun silloinen Kempeleen Puutarhurikoulu aloitti kunnan suurimmalla tilalla Pirilässä.[38]

Kempeleen kirkon läheisyydessä sijaitsevassa koulukeskuksessa sijaitsevat Kirkonkylän koulu ja vuonna 1976 toimintansa aloittanut Kempeleen lukio.[39] Kirkonkylän koulu aloitti toimintansa vuonna 1882 alkujaan kansakouluna. Ylikylässä sijaitseva Ylikylän koulu on tullut tunnetuksi muun muassa painotuksesta musiikkiin. Muut peruskoulut Kempeleessä ovat Ketolanperän kylässä sijaitseva Ketolanperän koulu, Linnakankaalla sijaitseva Linnakankaan koulu sekä Santamäen asuinalueella sijaitseva Santamäen koulu.[40] [41][42]

Kunnanvaltuusto

muokkaa
Pääartikkeli: Kempeleen kunnanvaltuusto

Paikat jakaantuivat seuraavasti vuoden 2021 kuntavaaleissa:[43]

Talous

muokkaa

Kempeleessä on pääkonttorit ja tuotantoa Lehto Groupilla, Polar Electrolla, PKC-Groupilla ja Ouman Oy:llä.

Urheilu

muokkaa
 
Kempelehalli.

Kempeleen Kiri on yleisseura, joka tunnetaan parhaiten pesäpallosta. Sekä miesten että naisten edustusjoukkueet pelaavat kaudella 2019 pesäpallon pääsarjassa Superpesiksessä. KeKin joukkueet nousivat miesten Superpesikseen kaudelle 2019 ja naisten Superpesikseen kaudelle 2012.

Kempeleessä toimi lentopallon SM-liigaa vuosina 2006–2009 pelannut Kempeleen Lentopallo. KempeLe pelasi pääsarjassa suurin satsauksin ilman mainittavaa menestystä. Joukkueeseen hankittiin muun muassa maajoukkuepelaaja Teppo Heikkilä, SM-liigan pistepörssin kolminkertainen voittaja Marko Aho ja SM-liigan parhaana pelaajana 2007 palkittu Pekka Kortteinen. Myös beach volley -pelaaja Anssi Hakala kuului joukkueen vahvuuteen. Edustusjoukkue siirtyi Ouluun kaudeksi 2009–2010 ja vaihtoi nimeksi Sun Volley.

Jääkiekkoseura Kiekko-Laser syntyi kun Kiekko-Oulu ja Kempeleessä ja Oulunsalossa toiminut Laser HT yhdistyivät. Suomi-sarjaan]] noustuaan, edustusjoukkue siirtyi Ouluun. Seuralla on edelleen junioritoimintaa Kempeleessä. Tunnetuin Laser HT:n kasvatti on Kempeleestä kotoisin oleva NHL-maalivahti Pekka Rinne.

Vammaishiihtäjänä menestynyt Pertti Sankilampi edusti Kempeleen Kiriä.

Paikkakunnalla toimii myös urheilun yleisseura Kempeleen Pyrintö, jalkapalloseura Ajax-Sarkkiranta ja salibandyseura Kempele Wild Duckz.

Tunnettuja Kempeleessä vaikuttaneita henkilöitä

muokkaa

Muuta

muokkaa
 
Kempeleen kunnanraja.

Kempele-sanan yhteydessä käytettävät sijamuodot ovat paikkakunnalla vakiintuneen tavan mukaisesti inessiivi (Kempeleessä), elatiivi (Kempeleestä) ja illatiivi (Kempeleeseen).[45] Tosin ulkopaikkakuntalaiset käyttävät kunnasta varsin usein myös virheellisiä adessiivi- (Kempeleellä), ablatiivi- (Kempeleeltä) ja allatiivimuotoja (Kempeleelle).

Kempeleen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla suutarinlohi, maitopotut, ruisleipä ja puolukkakiisseli.[46]

Kunnantalo

muokkaa

Kempeleen kunnantalon tilat sijaitsevat nykyään Vihiluodon kylässä Vihikarissa.[47][48] Edellinen keskustaajamassa sijainnut kunnantalo purettiin vuonna 2019 sisätilaongelmien vuoksi.[49]

Z

muokkaa

Kempeleessä on yleisessä käytössä Z-kirjain. Z-kirjainta on käytetty muun muassa kauppakeskus Zeppelinin, uimahalli Zimmarin ja monitoimihalli Zemppi Areenan nimissä. Lisäksi Kempeleestä löytyy Z-alkuinen yritysalue nimeltä Zatelliitti. Linnakankaan asuinalueelle ollaan suunnittelemassa tulevaisuudessa Zeniitti-nimistä matkailualuetta.[50][51]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 625 011 elokuun 2024 lopussa 24.9.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.9.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Kuntavaalit 2021, Kempele Oikeusministeriö. Viitattu 22.11.2021.
  7. ↑ Paakki, Timo: Kempeleen vanhan kirkon esite (pdf) kempeleenseurakunta.fi. Viitattu 9.10.2022.
  8. ↑ Sarjanoja Erkki, Kinnunen Teemu, Koukkula Minna, Nikula, Minna: Kempeleen liikenneturvallisuussuunnitelma (pdf) 2013. Elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus. Viitattu 9.10.2022.
  9. ↑ Zeppelinin alue Kempeleen kunta. Arkistoitu 10.2.2009. Viitattu 6.11.2009.
  10. ↑ Ursin, Elina: Köyk­ky­ri on la­keu­den mah­ta­vin las­ket­te­lu­rin­ne Kaleva. 10.1.2009. Viitattu 9.10.2022.
  11. ↑ STT: Kempele on Suomen luovin kunta Kaleva. 22.6.2006. Viitattu 9.10.2022.
  12. ↑ Etsi paikannimeä – Nimiarkisto nimiarkisto.fi. Viitattu 14.10.2022.
  13. ↑ a b c d e f g h Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5
  14. ↑ Hiltunen, Mauno: Kempeleen historia, s. 116–118. Oulu: Kempeleen kunta ja seurakunta, 1982. ISBN 951-99398-1-4
  15. ↑ a b Hiltunen, Mauno: Kempeleen historia, s. 34. Oulu: Kempeleen kunta ja seurakunta, 1982. ISBN 951-99398-1-4
  16. ↑ Hiltunen, Mauno: Kempeleen historia, s. 294. (Liite 1 (karttakuva)) Oulu: Kempeleen kunta ja seurakunta, 1982. ISBN 951-99398-1-4
  17. ↑ a b Hiltunen, Mauno: Kempeleen historia, s. 35. (Kysymys kuntauudistuksesta) Oulu: Kempeleen kunta ja seurakunta, 1982. ISBN 951-99398-1-4
  18. ↑ Sivula, Panu: Kempele on muutettava kaupungiksi, esitetään 19 valtuutetun aloitteessa – "Pohjois-Pohjanmaan kolmanneksi suurin kaupunki" Kaleva. 22.5.2017. Viitattu 5.9.2018.
  19. ↑ Punkari, Pasi: Kaupunki vai kunta? Kempele kysyy asukkailtaan mielipidettä Yle Uutiset. 12.4.2018. Viitattu 5.9.2018.
  20. ↑ Äänestystulos julki: kempeleläiset haluavat jatkaa kuntana Kaleva. 5.6.2018. Viitattu 5.9.2018.
  21. ↑ Valtuuston nuija kopsahti: Kempele pysyy jatkossakin kuntana kaleva.fi. 3.9.2018. Viitattu 5.9.2018.
  22. ↑ KEMPELE – KUNTA VAI KAUPUNKI? (pdf) Kempeleen kunnanhallitus. 27.8.2018. Arkistoitu 6.9.2018. Viitattu 5.9.2018.
  23. ↑ Kempele kunta vai kaupunki? (pdf) Kempeleen kunta. Viitattu 5.9.2018.
  24. ↑ Kempeleen historia Finna.fi. Viitattu 9.10.2022.
  25. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 11.1.2018.
  26. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
  27. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
  28. ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 22.12.2017. Viitattu 4.12.2018.
  29. ↑ Paakki, Timo: Lakeuden äärellä, kaupungin naapurina, s. 109. (Väärälänperä) Oulu: Kempeleen kunta, 2008. ISBN 978-952-67120-0-0 Julkaisun verkkoversio.
  30. ↑ Yhteystiedot – Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  31. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/oulun-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  32. ↑ Paakki, Timo: Lakeuden äärellä, kaupungin naapurina, s. 55. (Ketolanperäntie) Oulu: Kempeleen kunta, 2008. ISBN 978-952-67120-0-0 Julkaisun verkkoversio.[vanhentunut linkki]
  33. ↑ Paakki, Timo: Lakeuden äärellä, kaupungin naapurina, s. 10. Oulu: Kempeleen kunta, 2008. ISBN 978-952-67120-0-0 Julkaisun verkkoversio.
  34. ↑ Kempele (Zeppelin) OnniBus.fi. Viitattu 9.10.2022.
  35. ↑ Iltanen, Jussi: Radan varrella – Suomen rautatieliikennepaikat, s. 157. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3
  36. ↑ a b Sirviö, Ari-Pekka: Kempeleen rautatieasema herää henkiin – junat pysähtyvät asemalla 20.6. alkaen Yle Uutiset. 9.5.2016. Viitattu 29.6.2016.
  37. ↑ Kempeleen-Limingan yksikkö OSAO. Viitattu 9.10.2022.
  38. ↑ Pohjois­-Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015 Kempele (pdf) pohjois-pohjanmaa.fi. Viitattu 9.10.2022.
  39. ↑ Lukio Kempeleen kunta. Viitattu 23.10.2020.
  40. ↑ Ketolanperän koulu Kempeleen kunta. Viitattu 9.10.2022.
  41. ↑ Linnakankaan koulu Kempeleen kunta. Viitattu 9.10.2022.
  42. ↑ Santamäen koulu Kempeleen kunta. Viitattu 9.10.2022.
  43. ↑ Valtuusto Kempeleen kunta. Viitattu 19.9.2021.
  44. ↑ Pauliina Ainasoja Vaasan yliopisto. Viitattu 3.8.2022.
  45. ↑ Kuntien nimet ja niiden taivutus Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Arkistoitu 23.12.2011. Viitattu 2.9.2007.
  46. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 169. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  47. ↑ Yhteystiedot Kempeleen kunta. Viitattu 23.10.2020.
  48. ↑ Si­sä­il­ma­on­gel­mat riesana – Kem­pe­leen kun­nan­ta­lon hen­ki­lös­töä siir­re­tään Vi­hi­ka­riin Kaleva. 4.1.2017. Viitattu 23.10.2020.
  49. ↑ Punkari, Pasi: Kempeleen kunnantalon purkaminen aloitettu – uusia suunnitelmia alueelle hiotaan vielä Yle Uutiset. 19.6.2019. Viitattu 9.10.2022.
  50. ↑ Matkailualue Zeniitti Kempeleen kunta. Viitattu 9.10.2022.
  51. ↑ Juopperi, Hanna: Kempeleessä on käytetty z:aa nimiperinteessä 30 vuotta – tavasta ei luovuta, vaikka kirjaimeen liittyy nyt myös uusia, synkkiä merkityksiä Yle Uutiset. 11.3.2022. Viitattu 9.10.2022.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kempele.
 
Kempele
Kempeleen alueista ja kylistä kertovat artikkelit

Alakylä (kylä) · Asemanseutu (keskustaajaman keskuspaikka, asuinalue) · Hakamaa (teollisuusalue) · Juurussuo (kylä) · Ketolanperä (kylä) · Kirkonseutu (keskustaajaman osa) · Rajakorpi (kylä) · Vihiluoto (kylä, asuinalue, yritysalue) · Väärälänperä (kylä, asuinalue) · Ylikylä (keskustaajaman osa) · Zatelliitti (yritysalue)

Kempeleen asuinalueista kertovat artikkelit

Kempeleen keskustaajaman asuinalueet (keskustaajaman länsipuolen asuinalueet) · Ylikylä (keskustaajaman itäpuolen asuinalueet)

Muuta Kempeleeseen liittyvää

Honkasen lasten- ja nuortentalo · Kempelehalli · Kirjasto · Kotiseutumuseo · Köykkyrin virkistysalue · Meijeri · Mourunkijärvi · Pappila (uusi) · Pappila (vanha) · Pyhän Kolminaisuuden kirkko · Rautatieasema · Tiilitehdas · Vanha kirkko · Vesitorni · Zeppelin · Zimmari

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kempele&oldid=22707733”