Juan Manuel Fangio
Juan Manuel Fangio (24. kesäkuuta 1911 Balcarce, Argentiina – 17. heinäkuuta 1995 Buenos Aires, Argentiina) oli menestynyt argentiinalainen Formula 1 -kuljettaja. Hän voitti viisi maailmanmestaruutta 1950-luvulla, joista neljä viimeistä olivat perättäisiä. Fangio oli 1950-luvun suurin F1-kuljettaja. Argentiinalainen hallitsi 50-lukua aina vuodesta 1950 vuoteen 1957. Hänen lempinimensä oli "Maestro" eli Mestari.[1]
| Juan Manuel Fangio | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. kesäkuuta 1911 Balcarce, Argentiina |
| Kuollut | 17. heinäkuuta 1995 (84 vuotta) Buenos Aires, Argentiina |
| Kansalaisuus |
 Argentiina |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1950–1951, 1953–1958 |
| Talli(t) |
Alfa Romeo (1950–1951) Maserati (1953–1954, 1957–1958) Mercedes-Benz (1954–1955) Ferrari (1956) |
| Kilpailuja | 52 |
| Maailmanmestaruuksia | 5 (1951, 1954, 1955, 1956, 1957) |
| Voittoja | 24 |
| Palkintosijoja | 35 |
| Paalupaikkoja | 29 |
| Nopeimpia kierroksia | 23 |
| MM-pisteitä | 245 (277,64) |
| Ensimmäinen kilpailu | Britannian Grand Prix 1950 |
| Ensimmäinen voitto | Monacon Grand Prix 1950 |
| Viimeinen voitto | Saksan Grand Prix 1957 |
| Viimeinen kilpailu | Ranskan Grand Prix 1958 |
Elämäkerta
muokkaaFangio syntyi italialaiseen siirtolaisperheeseen Balcarcessa Argentiinassa. Fangion ura kilpa-autoilijana alkoi vuonna 1934. Hän voitti Argentiinan mestaruuden vuosina 1940 ja 1941. Kotimaassaan Fangio tuli 1940–luvulla tunnetuksi Etelä-Amerikan valtioiden läpi ajetuista ralleista, joita hän ajoi Chevrolet’n ja Fordin autoilla, kunnes hänen kartturinsa Daniel Urrutia kuoli eräässä 10 000 kilometrin kilpailussa.[2] Toisen maailmansodan jälkeen Fangio siirtyi ajamaan kilpaa Euroopassa vuonna 1947.
Fangio voitti viisi mestaruuttansa peräti neljässä eri tallissa Alfa Romeolla, Mercedes-Benzillä, Ferrarilla ja Maseratilla. Fangio onkin ainut kilpailija koko Formula 1 -historiassa, joka on pystynyt voittamaan vähintään kaksi peräkkäistä maailmanmestaruutta eri automerkeillä. Hän ajoi 51 GP-kilpailua, joista voitti 24. Fangio voitti siis lähes puolet ajamistaan kilpailuista voittoprosenttinsa ollessa 47. Kaksi voitoista oli jaettuja voittoja; 1950-luvun sääntöjen mukaan samaa autoa saattoi ajaa useampi kuljettaja kilpailun aikana. Fangion paalupaikkaprosentti on F1-historian suurin 57 prosenttia.[3] Fangio saavutti 45% ajamistaan kilpailusta nopeimman kierroksen, joka on yksi F1-historian suurimpia.[4]
Juan Manuel Fangiota on usein pidetty kaikkien aikojen parhaana F1-kuljettajana. Eri aikakausien pilotteja on kuitenkin suorastaan mahdoton asettaa paremmuusjärjestykseen. Fangion kova kilpakumppani Stirling Moss onkin sanonut Fangiosta että ”kukaan muu ei ole tehnyt kilpa-autossa yhtä vähän virheitä kuin hän”. Fangiosta elää formulapiireissä lukemattomia legendoja. Niistä yksi sijoittuu Nürburgringin vanhalle yli 20 kilometrin mittaiselle radalle, jonka Fangio valloitti kolmesti, viimeisen kerran 1957, jo 46-vuotiaana konkarina.
Fangio jahtasi viimeistä maailmanmestaruuttaan Maseratillaan. Hänen pahimmat kilpailijansa olivat Ferrarin Mike Hawthorn ja Peter Collins. Ferrarit ajoivat kisan läpi ilman yhtään varikkopysähdystä, kun taas Fangio oli varautunut yhteen varikkostoppiin. Hän ajoi sitä varten 30 sekunnin kaulan kilpailijoihinsa. Pyörän mutteri juuttui kuitenkin kiinni, ja pysähdys venähti lähes minuutin mittaiseksi. Fangio aloitti takaa-ajon, jonka aikana hän joka kierroksella paransi jo edelliseltä kaudelta nimissään ollutta kierrosennätystä sekuntikaupalla. Viimeistä edellisellä kierroksella hän saavutti Ferrarit ja ohitti ne, ensin Collinsin, sitten Hawthornin. Fangio ohitti kuitenkin molemmat Ferrarit ajamalla mutkat suoriksi, kirjaimellisesti. Nykyään moinen olisi ollut sääntöjen vastaista, mutta tuohon aikaan sitä pidettiin ”erinomaisena ideana”.
Kaappaus
muokkaaKuuban presidentti Fulgencio Batista perusti Formula 1:n ulkopuolisen Kuuban Grand Prix -kilpailun Havannassa vuonna 1957. Fangio voitti vuoden 1957 kilpailun ja oli ajanut nopeimmat ajat vuoden 1958 kilpailun harjoituksissa. 23. helmikuuta 1958 kaksi Fidel Castron Heinäkuun 26. päivän liikeen sissiä tunkeutuivat Hotel Lincolniin Havannassa ja kidnappasivat Fangion. Batista määräsi kilpailun jatkamaan tavalliseen tapaan, kun poliisipartio etsi sieppaajia. Poliisi asetti tiesulkuja risteyksiin, ja vartijoita määrättiin yksityisille ja kaupallisille lentokentille sekä kaikille kilpaileville kuljettajille[5][6].
Fangio vietiin kolmeen erilliseen taloon. Hänen vangitsijansa antoivat hänen kuunnella kilpailua radion kautta, jolloin hän toi television todistamaan raportteja katastrofaalisesta kolarista kilpailun päätyttyä. Kolmannessa talossa Fangio sai oman makuuhuoneensa, mutta hän vakuuttui, että vartija seisoi makuuhuoneen oven ulkopuolella kaikkina aikoina. Vangitsijat puhuivat vallankumouksellisesta ohjelmastaan, josta Fangio ei ollut halunnut puhua, koska hän ei ollut kiinnostunut politiikasta. Myöhemmin hän sanoi: "No, tämä on taas yksi seikkailu. Jos kapinallisten teko oli hyvästä syystä, niin minä argentiinalaisena hyväksyn sen." [5].Fangio vapautettiin 29 tunnin kuluttua sen jälkeen, kun häntä oli "kohdeltu erittäin hyvin".[7][8]
Sissien motiivina oli pakottaa kilpailun peruuttaminen ja samalla yrittäessään nolata Batistan hallintoa. Kun Fangio luovutettiin Argentiinan suurlähetystöön pian kilpailun jälkeen, monet kuubalaiset vakuuttuivat, että Batista oli menettämässä otteensa vallasta, koska hän ei onnistunut jäljittämään sieppaajia. Kuuban vallankumous kaatoi hallituksen tammikuussa 1959, ja vuoden 1959 Kuuban Grand Prix peruttiin .[9][10]
Kuolema
muokkaaFangio kuoli Buenos Airesissa vuonna 1995 84-vuotiaana. Hän oli joutunut pari päivää aikaisemmin sairaalaan keuhkokuumeen ja munuaisvaivojen vuoksi. Fangio vieraili muutaman kerran Suomessa muun muassa Eläintarhan ajojen muistotilaisuudessa.[11]
Fangion ruumis nostettiin 7. elokuuta 2015 ylös haudastaan kahden isyystutkimuksen takia. Sekä Oscar Espinoza, 77, että Ruben Vazquez, 73, väittivät, että 84-vuotiaana kuollut Fangio on heidän isänsä. Fangion ruumiista otettiin DNA-näytteet hautausmaan ruumishuoneella. Testien odotettiin olevan valmiit syyskuun puolivälissä 2015. Argentiinalaismestari ei ollut elämänsä aikana naimisissa eikä hänellä ollut ainakaan tunnustettuja lapsia.[12] Joulukuussa testin tulos paljasti että Fangio todellakin on Oscar Espinozan biologinen isä[13].
Saavutukset F1:ssä
muokkaa- Viisinkertainen maailmanmestari (1951, 1954–1957)
- 52 GP-kilpailua
- 24 voittoa (pysyi ennätyksenä kauden 1967 Etelä-Afrikan GP:n asti)[14]
- 29 paalupaikkaa
- 23 nopeinta kierrosta
- 245 (277,64) pistettä
- Paras aika-ajosijoitusten keskiarvo (1,78)[15]
Formula 1-tulokset
muokkaa(Paksunnettu kisateksti tarkoittaa paalupaikkaa; kursivoitu kisateksti tarkoittaa kilpailun nopeinta kierrosta)
| Vuosi | Talli | Valmistaja | Moottori | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | Sijoitus | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1950 | Alfa Romeo SpA | Alfa Romeo 158 | Alfa Romeo 158 1.5 L8s | GBR Kesk. |
MON 1 |
500 | SUI Kesk. |
BEL 1 |
FRA 1 |
ITA Kesk.* |
2. | 27 | ||||
| 1951 | Alfa Romeo SpA | Alfa Romeo 159 | Alfa Romeo 158 1.5 L8s | SUI 1 |
500 | BEL 9 |
FRA 1* |
GBR 2 |
GER 2 |
ITA Kesk. |
ESP 1 |
1. | 31 (37) | |||
| 1953 | Officine Alfieri Maserati | Maserati A6GCM | Maserati A6 2.0 L6 | ARG Kesk. |
500 | NED Kesk. |
BEL Kesk.* |
FRA 2 |
GBR 2 |
GER 2 |
SUI 4* |
ITA 1 |
2. | 28 (29,5) | ||
| 1954 | Officine Alfieri Maserati | Maserati 250F | Maserati 250F1 2.5 L6 | ARG 1 |
500 | BEL 1 |
1. | 42 (57,143) | ||||||||
| Daimler Benz AG | Mercedes-Benz W196 | Mercedes M196 2.5 L8 | FRA 1 |
GBR 4 |
GER 1 |
SUI 1 |
ITA 1 |
ESP 3 |
||||||||
| 1955 | Daimler Benz AG | Mercedes-Benz W196 | Mercedes M196 2.5 L8 | ARG 1 |
MON Kesk. |
500 | BEL 1 |
NED 1 |
GBR 2 |
ITA 1 |
1. | 40 (41) | ||||
| 1956 | Scuderia Ferrari | Lancia-Ferrari D50 | Ferrari DS50 2.5 V8 | ARG 1* |
MON 2* |
500 | BEL Kesk. |
FRA 4 |
GBR 1 |
GER 1 |
ITA 2* |
1. | 30 (33) | |||
| 1957 | Officine Alfieri Maserati | Maserati 250F | Maserati 250F1 2.5 L6 | ARG 1 |
MON 1 |
500 | FRA 1 |
GBR Kesk. |
GER 1 |
PES 2 |
ITA 2 |
1. | 40 (46) | |||
| 1958 | Scuderia Sud Americana | Maserati 250F | Maserati 250F1 2.5 L6 | ARG 4 |
MON | NED | 14. | 7 | ||||||||
| Novi Auto Air Conditioner | Kurtis Kraft 500F | Novi 3.0 L8s | 500 DNQ |
|||||||||||||
| Juan Manuel Fangio | Maserati 250F | Maserati 250F1 2.5 L6 | BEL | FRA 4 |
GBR | GER | POR | ITA | MOR |
* Jaettu auto.
Fangion voittamat F1:n MM-sarjan GP:t
muokkaa- 1950: Monacon GP, Belgian GP, Ranskan GP
- 1951: Sveitsin GP, Ranskan GP (jaettu voitto Luigi Fagiolin kanssa), Espanjan GP,
- 1953: Italian GP
- 1954: Argentiinan GP, Belgian GP, Ranskan GP, Saksan GP, Sveitsin GP, Italian GP
- 1955: Argentiinan GP, Belgian GP, Hollannin GP, Italian GP
- 1956: Argentiinan GP (jaettu voitto Luigi Musson kanssa), Britannian GP, Saksan GP
- 1957: Argentiinan GP, Monacon GP, Ranskan GP, Saksan GP
Eniten voittoja eri radoilta
muokkaa- 4 voittoa: Ranskan GP, Argentiinan GP
- 3 voittoa: Belgian GP, Italian GP, Saksan GP
- 2 voittoa: Monacon GP, Sveitsin GP
- 1 voitto: Britannian GP, Espanjan GP, Hollannin GP
Mestaruudet
muokkaa- 1951 Alfa Romeo
- 1954 Maserati, Mercedes-Benz
- 1955 Mercedes-Benz
- 1956 Ferrari
- 1957 Maserati
Lähteet
muokkaa- F1-sankari Juan Manuel Fangio kuollut! Legendaarinen kuljettaja voitti 1950-luvulla viisi maailmanmestaruutta Urheilu - F1. 18.7.1995. Helsingin Sanomat (HS). Viitattu 10.12.2011. (suomeksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ From 'The Iceman' to 'The Monza Gorilla' - the best nicknames in F1 history F1 News. 27.1.2017. Formula 1.com. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Stuart, Greg: Snowmobiles, BMXs and skiing: Why karting isn't the only starting point for F1 drivers Formula1.com. 22.4.2020. Formula One World Championship Limited. Viitattu 30.7.2020. (englanniksi)
- ↑ STATS F1: Statistics Drivers - Pole positions - By number • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 9.8.2017. (englanniksi)
- ↑ STATS F1: Statistics Drivers - Fastests laps - By number • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 9.8.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Kidnapped in Cuba - 1958 Cuban Grand Prix ESPN UK. Viitattu 24.6.2024. (englanniksi)
- ↑ The Newburgh News - Google News Archive Search news.google.com. Viitattu 24.6.2024.
- ↑ The Glasgow Herald - Google News Archive Search news.google.com. Viitattu 24.6.2024.
- ↑ The Bulletin - Google News Archive Search news.google.com. Viitattu 24.6.2024.
- ↑ The Portsmouth Times - Google News Archive Search news.google.com. Viitattu 24.6.2024.
- ↑ The Free Lance-Star - Google News Archive Search news.google.com. Viitattu 24.6.2024.
- ↑ Saabisti 1/2007.
- ↑ F1-legendan ruumis nostettiin haudastaan 8.8.2015. MTV Urheilu. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 8.8.2015.
- ↑ DNA-testi vahvisti: F1-legendalla on lapsi Sport - F1. 9.12.2015. MTV (ent. MTV3). Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 15.12.2015.
- ↑ STATS F1: Statistics Drivers - Wins - Chronology of the record • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 12.8.2017. (englanniksi)
- ↑ Statistics Drivers - Misc - Average position on the grid • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 16.12.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa
- http://www.museofangio.com/
- http://www.ddavid.com/formula1/fangio_bio.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.f1-grandprix.com/fangio.html
- Talvitie, Jyrki K.: Mestareiden mestari on poissa. Vauhdin maailma 1995.
|
1950-luku: 1950: G. Farina1951: J. M. Fangio1952: A. Ascari1953: A. Ascari1954: J. M. Fangio1955: J. M. Fangio1956: J. M. Fangio1957: J. M. Fangio1958:  M. Hawthorn1959:  J. Brabham2000-luku: 2000: M. Schumacher2001: M. Schumacher2002: M. Schumacher2003: M. Schumacher2004: M. Schumacher2005:  F. Alonso2006: F. Alonso2007:  K. Räikkönen2008: L. Hamilton2009: J. Button |
1960-luku: 1960: J. Brabham1961:  P. Hill1962: G. Hill1963: J. Clark1964: J. Surtees1965: J. Clark1966: J. Brabham1967:  D. Hulme1968: G. Hill1969: J. Stewart2010-luku: 2010: S. Vettel2011: S. Vettel2012: S. Vettel2013: S. Vettel2014: L. Hamilton2015: L. Hamilton2016: N. Rosberg2017: L. Hamilton2018: L. Hamilton2019: L. Hamilton |
1970-luku: 1970: J. Rindt1971: J. Stewart1972:  E. Fittipaldi1973: J. Stewart1974: E. Fittipaldi1975: N. Lauda1976: J. Hunt1977: N. Lauda1978: M. Andretti1979:  J. Scheckter2020-luku: 2020: L. Hamilton2021:  M. Verstappen2022: M. Verstappen2023: M. Verstappen |
1980-luku: 1980: A. Jones1981: N. Piquet1982: K. Rosberg1983: N. Piquet1984: N. Lauda1985:  A. Prost1986: A. Prost1987: N. Piquet1988: A. Senna1989: A. Prost |
1990-luku: 1990: A. Senna1991: A. Senna1992: N. Mansell1993: A. Prost1994: M. Schumacher1995: M. Schumacher1996: D. Hill1997:  J. Villeneuve1998: M. Häkkinen1999: M. Häkkinen |
 Walt Ader Fred Agabashian Alberto Ascari Henry Banks Tony Bettenhausen Clemente Biondetti Prinssi Bira Felice Bonetto Toni Branca Walt Brown Bill Cantrell Duane Carter Eugène Chaboud Louis Chiron |
Joie Chitwood Johnny Claes Gianfranco Comotti George Connor Geoff Crossley Jimmy Davies Duke Dinsmore Philippe Étancelin Luigi Fagioli Juan Manuel Fangio Giuseppe Farina Walt Faulkner Pat Flaherty Myron Fohr |
Joe Fry Bob Gerard Yves Giraud-Cabantous José Froilán González Emmanuel de Graffenried Cecil Green David Hampshire Sam Hanks Cuth Harrison Gene Hartley Mack Hellings Bill Holland Jackie Holmes Jerry Hoyt |
Jimmy Jackson Leslie Johnson Joe Kelly Pierre Levegh Bayliss Levrett Henri Louveau Guy Mairesse Robert Manzon Eugène Martin Johnny McDowell Jack McGrath David Murray Nello Pagani Reg Parnell |
Johnnie Parsons Paul Pietsch Charles Pozzi Dick Rathmann Jim Rathmann Franco Rol Tony Rolt Mauri Rose Louis Rosier Paul Russo Troy Ruttman Consalvo Sanesi Harry Schell Bill Schindler |
Dorino Serafini Brian Shawe-Taylor Raymond Sommer Piero Taruffi Maurice Trintignant Luigi Villoresi Peter Walker Lee Wallard Spider Webb Peter Whitehead |