Hiekkamyrsky
Hiekkamyrsky tai pölymyrsky on aavikolla tai puolikuivalla alueella esiintyvä ilmiö, jossa kova tuuli nostaa hiekkaa ja pölyä ilmaan ja puhaltaa sitä eteenpäin.
Hiekkamyrsky syntyy, kun tuuli on riittävän voimakasta irrottaakseen hiukkasia maasta ja kuljettaakseen niitä eteenpäin kuivan maaston yli. Aluksi liikkeelle lähtee halkaisijaltaan 50–500 mikrometrin kokoisia eli hiekanjyvän kokoisia hiukkasia. Ne pomppivat maassa ja irrottavat vaikeammin tuulen mukaan lähteviä pienempiä pölyhiukkasia ilmaan.[1]
Hiekkamyrskyssä lentävät partikkelit ovat tyypillisesti kokoluokassa 0,08–1 millimetriä ja nousevat harvoin yli 15 metrin korkeuteen, yleensä eivät edes yli 3,5 metriin. Pölymyrskyssä hiukkaset ovat pienempiä ja nousevat ylemmäs jopa kilometrien korkeuteen yläilmakehään.[2][3][4]
Hiekkamyrskyjä aiheuttavat suuret matalapaineet sekä puuskarintamat eli viileän ja tiheän ilman alueet, joita kehittyy ukkosmyrskyn edellä. Kovia puuskarintamia syntyy, kun sade haihtuu pudotessaan suhteellisen kuivan ilman läpi. Tällaiset rintamat pystyvät nostattamaan suuria hiekkamyrskyjä, jotka kuljettavat hiekkaa jopa kilometrien korkeuteen ja muodostavat selkeärajaisia hiekkarintamia.[1]
Kaikkein voimakkaimmat, nopeimmin kehittyvät ja vaarallisimmat hiekkamyrskyt syntyvät kaikkein syvimmistä viileän ja tiheän ilman virtauksista. Kun tällainen rintama saapuu kohdalle, näkyvyys putoaa lähes nollaan muutamassa sekunnissa. Tällaisina hetkinä tapahtuu herkästi auto- ja lento-onnettomuuksia.[1]
Laaja rintamallinen matalapaine aiheuttaa usein keskivoimakkaita hiekkamyrskyjä, jotka saattavat kestää yhden päivän tai pidempäänkin, etenkin syksyisin ja keväisin. Puuskarintamat tuottavat yleensä voimakkaampia mutta vaarallisempia hiekkamyrskyjä, jotka kuitenkin kestävät korkeintaan muutaman tunnin. Tällaiset hiekkamyrskyt ovat yleisimmillään kesäisin.[1]
Hiekkamyrskyt voivat kuljettaa pölyä pitkien matkojen päähän, kuten Saharasta Atlantin yli Etelä-Amerikan sademetsiin tai Euroopan yli Lappiin.[4]
Usein toistuvat pölymyrskyt sekä samanaikainen kuivuus voivat tuhota aavikon laidoilta viljelykelpoisen maaperän. Näin kävi Yhdysvalloissa ja Kanadassa preerialla 1930-luvulla niin sanotun Dust Bowl -kauden aikana. Tällöin esiintyi monesti kuivia kylmiä rintamia, joissa oli vähän tai ei lainkaan sadetta.
Toistuvat hiekkamyrskyt kovertavat kallioihin painanteita.
Törmätessään toisiinsa ja maahan hiekanjyväsissä syntyy hankaussähköä.[5] Pienet hiukkaset varautuvat negatiivisesti, ja suuret hiukkaset sekä maanpinta varautuvat positiivisesti. Maanpinnan läheltä on mitattu jopa 100 000 V/m:n sähkökenttiä.[1]
Hiekkamyrskyjä esiintyy paljon esimerkiksi Saharassa, varsinkin Bodélén altaassa, ja Mauritanian, Malin ja Algerian seuduilla. Niitä on myös muun muassa Arabian aavikoilla, Takla-Makanissa ja Australiassa. Aavikoiden lisäksi hiekkamyrskyjä esiintyy puolikuivilla seuduilla, tavallisimmin pensasaroilla. Pölymyrskyjä esiintyy Yhdysvaltain aavikoilla ja niiden reuna-alueilla.
Kuivalla Mars-planeetalla esiintyy kauttaaltaan hiekkamyrskyjä. Joskus koko planeetta on kerrallaan jopa viikkojen ajan hiekkamyrskyjen peitossa.[1][6]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Rennó, Nilton O. (toim. Bobrowsky, Peter T.): ”Dust storm”, Encyclopedia of Natural Hazards, s. 202–203. Springer, 2013. ISBN 978-90-481-8699-0
- ↑ Sandstorm. AMS Glossary. Arkistoitu 25.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Duststorm. AMS Glossary. Arkistoitu 25.5.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Saharasta Lappiin kulkeutunut hiekka värjää taivaan punaiseksi – "Ei tämä täysin poikkeuksellista ole" Yle Uutiset. Viitattu 27.4.2019.
- ↑ Sandstorms and Duststorms in UAR. Briefing for Africa, The Air Squadron. Arkistoitu 22.4.2006. (englanniksi)
- ↑ Mars Dust. Science Nasa. Arkistoitu 23.10.2009. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
- Dust storms around the world The Guardian. 27.9.2009. (englanniksi) valokuvia hiekkamyrskyistä maailmalla.