Heimo (kansatiede)
Heimo on ryhmä sukuja tai klaaneja, joita yhdistää naapuruus, kieli ja kulttuuri.[1] Sosiaaliantropologiassa heimo tarkoittaa yleensä muutaman sadan tai muutaman tuhannen ihmisen yhteisöä, jolla on löyhä yhteinen identiteetti, mutta ei poliittista hierarkiaa tai keskitettyä valtajärjestelmää. Identiteetti syntyy usein oletetusta yhteisestä esi-isästä. Monesti heimoa johtaa osa-aikaisesti big man. Sosiaaliantropologisen määritelmän mukaisessa heimoyhteiskunnassa ei ole periytyvää päällikkyyttä.
Toisaalta heimo tarkoittaa voi tarkoittaa kansatieteellisenä, historiallisena tai sosiologisena käsitteenä myös muunlaista kylien, sukujen, klaanien, asutusten tai muiden vastaavien yhteisöjen muodostamaa ykseyttä, jossa yleensä vallitsevat sama kulttuuri ja kieli. Heimo-sana saattaa tällöin olla etnisen ryhmän synonyymi.
Heimo antropologiassa
muokkaaKulttuuriantropologiassa heimolla tarkoitetaan kylässä asuvaa muutaman sadan ihmisen joukkoa, jolta puuttuu voimakas johtajuus. Heimoa yhdistää lähinnä sukulaisuus ja heimo on teoriassa ryhmien joukko[2]. Väestömäärä on aina yleensä alle 1 000. Heimo voi hankkia elatuksensa joko yksinkertaisella maanviljelyllä tai paimentolaisuudella. Suotuisissa oloissa heimo voi hankkia ravintoa metsästyksellä ja kalastuksella[3] jolloin puhutaan ”kompleksisista metsästäjä-keräilijöistä”.
Heimo on etnisesti yhtenäinen. Heimoa hallitaan suhteellisen tasa-arvoisesti tai mahtimiehen johdolla. Mahtimies on yleensä neuvoa-antava karismaattinen johtaja jonka on monesti kuunneltava yleistä mielipidettä[2]. Silti kaikki päätökset eivät ole enemmistöpäätöksiä niin kuin hopeilla[2]. Mahtimiehelläkään ei ole suurta valtaa, hänen pitää ansaita johtajuutensa. Yksityisomistus on yleensä niukkaa.
Heimon sisällä on eriarvoisia ryhmiä, muttei varsinaisia yhteiskuntaluokkia. Yksilön asema heimossa määräytyy sukulaisuuden mukaan[3].
Yhteiskunta koostuu esimerkiksi sukupohjaisista klaaneista. Heimo ei ole niin vahvasti johdettu ja yhteiskunnallisesti kerrostunut kuin päällikkökunta. Heimossa ei ole asutuksen hierarkiaa ja työnjakoa. Heimossa ei ole vallan ja esimerkiksi uskonnollisen tiedon monopolia. Heimossa ei myöskään ole lakia tai vastaavaa kiistojen tai rikosten keskitettyä sovittelua eikä työnjakoa.
Heimojen arvellaan syntyneen maanviljelyn myötä, eli noin 13 000 vuotta sitten hedelmällisen puolikuun alueella Lähi-idässä[4]. Heimot olisivat eräs tapa runsaisiin, mutta saatavuudeltaan etukäteen vaikeasti ennustettaviin luonnonvaroihin. Esimerkiksi maanviljelyä rasittavat kuivuudet ovat ennalta arvaamattomia ja haittaavat viljelyä lähekkäisilläkin alueilla eri tavoin. Kuivuudesta paremmin selvinnyt heimon jäsen saattoi auttaa muita niukkoina vuosina. Heimoilla oli kiinteyttä kyllin, jotta ne saattoivat ohjata ruoan jakelua ja tuotantoa niukkoina vuosina, mutta eivät rajoittaneet yksilön vapautta Toisten mielestä heimot olisivat syntyneet vasta valtioiden synnyn jälkeen, eli vuoden 3700 eaa. jälkeen[5]. Nämä sekundaariset, toisen vaiheen heimot olisivat saattaneet Morton H. Friedin mukaan syntyä valtioiden järjestäessä ryhmiin kuuluvia ihmisiä hallinnollisiin joukkoihin, tai ryhmien yhteistyönä taisteltaessa ryhmien alueelle laajenevaa valtiota vastaan. Esimerkkinä eurooppalaisten kohtaamista heimoista olivat Arizonan hopi-intiaanit[2].
Suomen historian heimot
muokkaa- Pääartikkeli: Suomalaiset heimot
Heimolla on aiemmin viitattu suomalaisten kansan alkuperäisiin toisistaan poikkeaviin alueellisiin, kielellisiin ja kulttuurillisiin väestöryhmiin. Tämän merkityksensä heimo-sana sai 1800-luvulla saksan kielen Stamm-käsitteen käännöksenä. Suomalaiset saattavat myös puhua itäkarjalaisista tai virolaisista heimokansana tai heimoveljinä. Tällöin sanaa ”heimo” käytetään alkuperäisemmässä merkityksessään sukulaisuuden ilmaisijana. Tästä merkityksestä sana heimo on lainattu erääksi luokittelun tasoksi myös biologiseen taksonomiaan. Nykyaikaisessa tieteessä ei enää kuitenkaan juuri käytetä heimo-sanaa puhuttaessa esimerkiksi suomen murrealueista, historiallisista maakunnista tai näihin liittyvistä eri aikaisista etnonyymeistä tai suomen sukulaiskielten puhujista. Sanan käyttö näissä yhteyksissä rajautuu lähinnä tieteenhistoriallisiin ja historiakulttuurisiin tai historiallisiin yhteyksiin, esimerkkinä vaikkapa Topeliuksen Maamme kirjassa esitetyt historiallisten maakuntien stereotypiat tai Suomen historian käsite heimosodat.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ MOT Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy. ISBN 978-952-5446-68-5
- ↑ a b c d Types of societies (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b arkeologiaan ,Antti Lahelma
- ↑ Tykit, taudit ja teräs, Jared Diamond,Terra Cognita 2003, s. 292
- ↑ Diamond 2003
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Heimo (kansatiede) Wikimedia Commonsissa