Gemini (avaruusohjelma)
Gemini-avaruusohjelma oli Yhdysvaltojen järjestyksessään toinen miehitetty avaruusohjelma Mercury-avaruusohjelman jälkeen. Vuosina 1963–1966 toimineen avaruusohjelman tarkoituksena oli kehittää edistyneempiä menetelmiä avaruuden tutkimiseksi, joista osa näytteli suurta osaa Apollo-ohjelman onnistumisessa. Gemini-lennoilla harjoiteltiin muun muassa avaruuskävelyä ja avaruusaluksiin telakoitumista.
Ohjelma suunniteltiin sillaksi Mercury- ja Apollo-ohjelmien välillä ja siinä koeteltiin välineitä ja menetelmiä tuleville tehtäville.[1]
Gemini-ohjelma on saanut nimensä Kaksosten tähdistön mukaan. Nimen valintaan vaikutti myös sen osuvuus: jokaisella lennolla oli kaksi astronauttia.[2]
Astronautit
muokkaaSeitsemästä Mercury-ohjelmassa toimineesta lentäjästä vain kolme (Grissom, Schirra, Cooper) toimi vielä Geminissä. Shepardilla todettiin Menieren tauti ja hän oli lentokiellossa Gemini-ohjelman ajan, vaikka sai palata vielä mukaan Apollo-ohjelmaan myöhemmin. Nasa tarvitsi siis lisää astronautteja miehitettyjen lentojen lisääntyessä.[3]
Astronautit koostuivat Yhdysvaltain ilmavoimien ja laivaston lentäjistä. Poikkeuksena oli Neil Armstrong, joka oli toiminut taistelulentäjänä laivastossa, mutta ollut siviili erottuaan reservistä vuonna 1960 jatkaakseen opintojaan ilmailualan insinööriksi.
Jokaisella lennolla oli ensisijainen miehistö sekä varamiehistö, joka toimi ensisijaisena miehistönä jollakin seuraavista lennoista. Jokaisen lennon miehistöön kuului kaksi astronauttia, komentaja (command pilot) sekä lentäjä (pilot).
Lennot
muokkaa| Lento | Miehistö | Ajankohta | Kuvaus |
|---|---|---|---|
| Gemini 1 | miehittämätön | 8.–12. huhtikuuta 1964 | Koelento, alus tuhottiin tarkoituksellisesti ilmakehässä |
| Gemini 2 | miehittämätön | 19. tammikuuta 1965 | Lämpökilpien testaus |
| Gemini 3 | Virgil I. Grissom John W. Young |
23. maaliskuuta 1965 | Ensimmäinen miehitetty lento. Kolmen kierroksen aikana
testattiin ohjausta. |
| Gemini 4 | James A. McDivitt Edward H. White |
3.–7. kesäkuuta 1965 | Ensimmäinen amerikkalaisen suorittama avaruuskävely |
| Gemini 5 | L. Gordon Cooper Charles P. Conrad |
21. elokuuta - 4. syyskuuta 1965 | Ensimmäinen viikon mittainen lento. |
| Gemini 6 | Walter Schirra Thomas P. Stafford |
15.–16. joulukuuta 1965 | Ensimmäinen lähestyminen (rendez-vous) toisen aluksen kanssa. |
| Gemini 7 | Frank Borman Jim Lovell |
4.–18. joulukuuta 1965 | Koska Agena target vehiclen laukaisu epäonnistui, Gemini 7 lähetettiin etuajassa korvaamaan Agena Gemini 6:n tehtävässä. |
| Gemini 8 | Neil Armstrong David R. Scott |
16.–17. maaliskuuta 1966 | Ensimmäinen telakoituminen avaruudessa. Häiriö ohjausmoottorissa aiheutti vaaratilanteen ja tehtävä keskeytettiin. |
| Gemini 9 | Thomas P. Stafford Eugene A. Cernan |
2.–6. kesäkuuta 1966 | Agenan laukaisu epäonnistui jälleen ja sitä korvaamaan tarkoitettu pelkkä telakoitumisadapteri ei avautunut kunnolla.
Lähestymistä harjoiteltiin ja suoritettiin kahden tunnin avaruuskävely. |
| Gemini 10 | John W. Young Michael Collins |
19.–22. heinäkuuta 1966 | Agenaa ohjattiin ensimmäisen kerran. Alus myös lähestyi Gemini 8 aikana käytettyä Agenaa ja avaruuskävelyllä noudettiin sen sisältämiä tieteellisiä välineitä. |
| Gemini 11 | Charles P. Conrad Richard F. Gordon |
12.–15. syyskuuta 1966 | Ennätyksellinen 1369km apoapsis. Yhteensä kaksi ja puoli tuntia avaruuskävelyä. |
| Gemini 12 | Jim Lovell Buzz Aldrin |
11.–15. marraskuuta 1966 | Telakoituminen Agenan kanssa. Buzz Aldrin teki ennätyksellisen viiden ja puolen tunnin avaruuskävelyn. |
Avaruusalukset
muokkaa
Kantoraketteina käytettiin Titan II GLV:ta, jotka nostivat McDonnellilta tilatut miehistökapselit eli niin sanotut paluumoduulit kiertoradalle. Kapseli oli päivitetty versio aiemmassa Mercury-ohjelmassa käytetystä mallista. Eri järjestelmien paikkoja vaihdettiin ja niistä tehtiin modulaarisia, eli ne voitiin asentaa paikalleen helposti tai vaihtaa ilman muiden järjestelmien irrottamista.[4]
Toinen suuri muutos oli korvata lähdössä käytetty pelastustorni heittoistuimilla. Torni ei ollut käytännöllinen, koska se lisäsi massaa ja oli järjestelmänä epävarma. Aluksen kaksi ovea kuitenkin mahdollistivat heittoistuinten käyttämisen, ja näiden katsottiin olevan turvallisemmat.[4]
Telakointialukset
muokkaaUseilla lennoilla käytettiin Agena target vehicle -nimisiä telakointialuksia. Telakointi oli merkittävä tekninen virstanpylväs ottaen huomioon sen tarpeellisuus tulevissa Apollo-lennoissa ja esimerkiksi avaruusasemien rakentamisessa.
Epäonnistuneiden laukaisujen johdosta Nasa kehitti kevyemmän telakointimaalin, ATDA:n (Augmented Target Docking Adapter) jossa ei ollut kiertoradan muutoksiin käytettyä suurempaa moottoria.[5] ATDA:ta käytettiin myöhäistetyllä Gemini 9A-lennolla Agenan tuhouduttua nousuvaiheessa. Telakoituminen kuitenkin epäonnistui, koska aluksen kotelo ei avautunut.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ The Gemini Program (1962 - 1966) Nasa. Viitattu 31.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Bob Granath: Gemini Pioneered the Technology Driving Today's Exploration NASA. 3.3.2015. Viitattu 16.6.2020.
- ↑ Elizabeth Howell: Gemini Program: Two-Man Prep for Moon Missions space.com. 11.2.2014. Viitattu 31.8.2019. (englanniksi)
- ↑ a b On The Shoulders of Titans - Ch2-5 www.hq.nasa.gov. Arkistoitu 13.8.2020. Viitattu 16.6.2020.
- ↑ NASA - NSSDCA - Spacecraft - Details nssdc.gsfc.nasa.gov. Viitattu 16.6.2020.
Aiheesta muualla
muokkaa
- On The Shoulders of Titans: A History of Project Gemini (Arkistoitu – Internet Archive)