Berndt Arell

Berndt Börje Trifon Arell (s. 26. joulukuuta 1959 Tammisaari)^[1] on suomalainen taidemuseoalan ammattilainen, joka toimii Saksalaisen taidesäätiön erikoisasiantuntijana vuodesta 2020. Vuosina 2018-2020 hän toimi Tukholman Fotografiska-museon näyttelytuottajana^[2]. Sitä ennen vuosina 2012–2017 hän toimi Ruotsin kansallismuseon ja Prins Eugens Waldemarsudden ylijohtajana.^[3]

Arell on opiskellut Åbo Akademissa ja valmistunut filosofian maisteriksi. Hän on toiminut useiden taidemuseoiden johtajana, sekä kuvataide- ja kulttuurialojen luottamustehtävissä.

Ura

Arell on toiminut vt. intendenttinä, museonjohtajana ja amanuenssina Tammisaaren museossa 1982–1985, amanuenssina ja intendenttinä Pohjanmaan museossa Vaasassa 1987–1989. Pohjoismaisen taidekeskuksen näyttelypäällikkönä ja vt. johtajana Suomenlinnassa 1993–1996, Turun taidemuseossa amanuenssina, vt. museonjohtajana 1990 ja museonjohtajana 1991–1993 ja 1996–1999.

Arell oli vuonna 2000 perustamassa Ruotsiin Tjörnin saarelle Göteborgiin Pohjoismaista akvarellimuseota, jota hän johti 1999–2001. Sen jälkeen hän oli Helsingin taidemuseon johtajana ja vuosina 2007–2009 Kiasman johtajana. Arell hoiti sivutoimisesti myös Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtajan tehtävää vuoden 2009 loppuun. Lisäksi hän on toiminut Designmuseon hallituksessa, Helsingin taidehallin isännistön sekä Suomen taideakatemian säätiön / Näyttelyvaihtokeskus Framen hallituksen puheenjohtajana.

Kiasman johtajan virasta Arell siirtyi Svenska kulturfondenin johtajaksi tammikuussa 2010.^[4] Kulturfondenin johtajana Arell sanoi tavoittelevansa suurempaa avoimuutta säätiön työskentelyssä ja toimintatavoissa.^[5]

Kesäkuussa 2011 Arell nimitettiin Ruotsin kansallismuseon johtoon viiden vuoden määräajaksi. Hän aloitti tehtävässä vuoden 2012 alusta.^[6] Vuodesta 2018 vuoteen 2020 hän toimi Fotografiskan näyttelytuottajana Tukholmassa, Tallinnassa ja New Yorkissa ja vuodesta 2020 asiantuntijana Stiftung Gut Schierenseessä ja Schloß Plönissä Saksassa.^lähde?

Yksityiselämä

Arell on kääntynyt ortodoksiksi.^[5] Hänellä on kaksi tytärtä ja poika. Arell on puhunut julkisuudessa väkivaltaisesta parisuhteesta entisen miesystävänsä kanssa^[7].

Julkaisut

Alpo Jaakola Turun taidemuseo – Åbo konstmuseum 1.11.–8.12.1996, 1996
Arell, Berndt, Aquilo zeitgenössische nordische Kunst, 1995
toim. Arell, Berndt ym. Athos luostarielämää Pyhällä Vuorella, 2006, 2. p. 2007
Blommorna akvareller av Karin Oldfelt Hjertonsson, 2004; suom. Kukkia
&Anna Kortelainen, Ernest Meissonier miesten kesken, Minerva, 2004
toim. Arell, Berndt ym., Galleria Academica Aboensis, 1993
Arell, Berndt ym., Goethe abwärts – deutsche Jungs etc., Helsingin kaupungin taidemuseo, 2005
toim. Arell, Berndt ym., Gunnar Berndtson 1854–1895 salonkimaalari, 1998
toim. Arell, Berndt ym., Hannu Palosuo unelma joka ei rohkene kertoa nimeään, Like, 2006
Arell, Berndt ym., Helene Schjerfbeck, Tikanojan taidekoti, 2005 (Tikanojan taidekodin julkaisuja , ISSN 1457-0041 ; 3/2005)
toim. Arell, Berndt Helene Schjerfbeck kuvia kodistani, Ateneum , 2000 (Ateneumin julkaisut, ISSN 1238-4712 ; no 21) ruots.: Helene Schjerfbeck min mor – hemma, 2000
Arell, Berndt ym.,Helene Schjerfbeck naisia, miehiä, omakuvia, maisemia, asetelmia, Otava, 1997
Arell, Berndt ym. Juhani Harri esinesommitelmia ja kollaaseja 1960–1990, Turun taidemuseo, 1991 (Turun taidemuseon julkaisuja ; 1991, 1)
Arell, Berndt ym. Kansallisaarteita, 1998 (Turun taidemuseon julkaisuja , ISSN 0789-9610 ; 1998, 1)
Arell, Berndt (teksti) ,Karl Emanuel Jansson, 1846–1874 Ålands konstmuseum 06.06–17.08 1997, Ålands konstmuseum, 1997
Arell, Berndt Karl Hedman konstsamlare, konstpolitiker och donator, Österbottens museum, 1988 (Skrifter utgivna av Österbottens museum , ISSN 0785-3491 ; nr. 1)
Arell, Berndt, (teksti), Karl Hedmanin keramiikkakokoelma Pohjanmaan museo Österbottens museum, 1987
Arell, Berndt, Kasvu, Turun taidemuseo, 1997 (Turun taidemuseon julkaisuja , ISSN 0789-9610
Arell, Berndt (teskti), Kim Simonsson vuoden nuori taiteilija 2004, Tampereen taidemuseo, 2004
Arell, Berndt ym., Kustaa III:n aikaan, Heinolan kaupunginmuseo, 1992 (Heinolan kaupunginmuseon julkaisuja , ISSN 1237-3249 ; no 1)
Arell, Berndt ym., L. Onerva valvottu yö runoilijan maalauksia pimeydestä valoon, Minerva, 2004
Arell, Berndt ym. Minnen ur Åbo konstmuseums samlingar Turun taidemuseon kokoelmia collections from the Turku Art Museum, 1990 (Turun taidemuseon julkaisuja , ISSN 0789-9610 ; 1990, 2)
Arell, Berndt ym., "Minun Helsinkini" Suomen akvarellitaiteen yhdistys 2006 ([Suomen akvarellitaiteen yhdistyksen julkaisuja] , ISSN 1457-8352)
Arell, Berndt ym., Muotokuvia ja Psykhen tarinoita Sainte-Annen (Pariisi), Kellokosken, Nikkilän ja Tammiharjun sairaaloiden kokoelmista from the collection of Sainte-Anne (Paris), Kellokoski, Nikkilä and Tammiharju hospitals , Keravan taidemuseo, [2004]
Arell, Berndt ym., Paratiisin puutarha, Minerva, [2004]
Arell, Berndt ym. , Suomen antiikkiesineet : Kertaustyylit, WSOY, 2006
Arell, Berndt ym., Tikanojan taidekodin kokoelmat, Vaasan kaupunki, 2001 (Tikanojan taidekodin julkaisuja , ISSN 1457-0041 ; 4/2001)
Arell, Berndt & Kati Mustola, Tom of Finland ennennäkemätöntä , Like, 2006
Arell, Berndt, Uranuurtaja Uudestakaupungista Robert Wilhelm Ekman Robert Wilhelm Ekman Kansankuvaaja Arvid Liljelund, Turun taidemuseo, [1992], (Turun taidemuseon julkaisuja , ISSN 0789-9610 ; 1992, 2)
Arell, Berndt ym., toim., Victor Westerholm suomalaisen maisemamaalauksen mestari, Turun taidemuseo, 1991
Arell, Berndt ym. Vuoden nuori taiteilija 2002 Ulrika Ferm, Tampereen taidemuseo, 2002 (Tampereen taidemuseon julkaisuja , ISSN 0782-3746 ; 100)

Lähteet

Kasanen, Tuula: ”Jo lapsena olin erilainen” (Arkistoitu sivu) Eeva. Arkistoitu 2.12.2008. Viitattu 19.8.2015.
Apu 2.4.2009

Viitteet

↑ Pajala, Lasse & Lagerbohm, John (toim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2011, s. 61. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8
↑ Berndt Arell siirtyy Ruotsin kansallismuseosta Fotografiskaan Sisuradio. 13.12.2017. Sveriges Radio. Viitattu 1.1.2018.
↑ Anu Uimonen: Berndt Arell valittu Tukholman kärkimuseon johtajaksi Helsingin Sanomat. 16.6.2011. Sanoma company. Arkistoitu 18.6.2011. Viitattu 17.6.2011.
↑ Kiasman johtaja siirtyy vetämään Svenska Kulturfondenia Helsingin Sanomat. 11.9.2009. Arkistoitu 13.9.2009. Viitattu 14.9.2009.
↑ ^a ^b Berndt Arell friar till finnarna Hufvudstadsbladet. 21.12.2009. Viitattu 19.8.2015. (ruotsiksi)
↑ Berndt Arell johtajaksi Kansallismuseoon Ruotsiin Yle Uutiset. 16.6.2011. Viitattu 19.8.2015.
↑ Berndt Arell: "Olisi pitänyt lähteä ensimmäisen lyönnin jälkeen" Sisuradio. 1.8.2017. Sveriges Radio.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Berndt Arell Wikimedia Commonsissa

[1] Pajala, Lasse & Lagerbohm, John (toim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2011, s. 61. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8

[2] Berndt Arell siirtyy Ruotsin kansallismuseosta Fotografiskaan Sisuradio. 13.12.2017. Sveriges Radio. Viitattu 1.1.2018.

[3] Anu Uimonen: Berndt Arell valittu Tukholman kärkimuseon johtajaksi Helsingin Sanomat. 16.6.2011. Sanoma company. Arkistoitu 18.6.2011. Viitattu 17.6.2011.

[4] Kiasman johtaja siirtyy vetämään Svenska Kulturfondenia Helsingin Sanomat. 11.9.2009. Arkistoitu 13.9.2009. Viitattu 14.9.2009.

[b1-5] Berndt Arell friar till finnarna Hufvudstadsbladet. 21.12.2009. Viitattu 19.8.2015. (ruotsiksi)

[6] Berndt Arell johtajaksi Kansallismuseoon Ruotsiin Yle Uutiset. 16.6.2011. Viitattu 19.8.2015.

[7] Berndt Arell: "Olisi pitänyt lähteä ensimmäisen lyönnin jälkeen" Sisuradio. 1.8.2017. Sveriges Radio.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]