Hailuoto
Hailuoto (ruots. Karlö) on Suomen kunta, joka sijaitsee samannimisessä saaressa Perämerellä Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Ainutlaatuinen maisema ja luonnonolosuhteet ovat nostaneet Hailuodon, Perämeren suurimman saaren kansallismaisemaksi. Kaikista Suomen merialueiden saarista Hailuoto on pinta-alaltaan Ahvenanmantereen ja Kemiönsaaren jälkeen kolmanneksi suurin.[7] Saaren ensimmäisten osien arvioidaan nousseen merestä noin 1 700 vuotta sitten, ja nykyisen muotonsa se on saanut useiden eri saarien yhteenliittymänä. Maannousun jatkuessa Hailuoto kasvaa aikanaan kiinni mantereeseen.[8]
| Hailuoto | |
|---|---|
 |
 |
|
sijainti |
|
 Luotsiasema, majakka ja tutkamasto |
|
| Sijainti | |
| Maakunta | Pohjois-Pohjanmaan maakunta |
| Seutukunta | Oulun seutukunta |
| Kuntanumero | 072 |
| Hallinnollinen keskus | Hailuodon kirkonkylä |
| Perustettu | – |
| Pinta-ala ilman merialueita |
207,35 km² 258:nneksi suurin 2022 |
| Kokonaispinta-ala |
1 082,70 km² 108:nneksi suurin 2022 [1] |
| – maa | 205,66 km² |
| – sisävesi | 1,69 km² |
| – meri | 875,35 km² |
| Väkiluku |
935 298:nneksi suurin 31.8.2024 [2] |
| – väestötiheys | 4,55 as./km² (31.8.2024) |
| Ikäjakauma | 2020 [3] |
| – 0–14-v. | 12,8 % |
| – 15–64-v. | 48,4 % |
| – yli 64-v. | 38,9 % |
| Äidinkieli | 2023 [4] |
| – suomenkielisiä | 98,2 % |
| – muut | 1,8 % |
| Kunnallisvero |
7,90 % 257:nneksi suurin 2024 [5] |
| Kunnanjohtaja | Aki Heiskanen |
| Kunnanvaltuusto | 17 paikkaa |
| 2017–2021[6] • Kesk. • SDP • Vas. • Ps. • Kok. |
10 3 2 1 1 |
| www.hailuoto.fi | |
Hailuodossa asuu 935 henkeä,[2] ja se on asukasluvultaan Pohjois-Pohjanmaan maakunnan ja entisen Oulun läänin pienin kunta. Hailuodon naapurikunnat ovat Lumijoki, Oulu ja Siikajoki.
Hailuoto on paitsi kunnan (hallinnollinen alue), myös saaren (maantieteellinen alue) nimi. Hailuodon saari sijaitsee Perämerellä Oulun edustalla. Se on Perämeren ainoa pysyvästi asutettu saari, jonne ei ole kiinteää tieyhteyttä.
Hailuodon läntisimmässä kohdassa, Marjaniemessä, sijaitsee Marjaniemen majakka. Majakan juurella sijaitsevassa entisessä Luotsausliikelaitoksen luotsiasemarakennuksessa toimii nykyisin Luotsihotelli, ja majakan vieressä olevassa rakennuksessa on toiminut Oulun yliopiston Perämeren tutkimusasema.
Koko Hailuoto on luokiteltu kuuluvaksi Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[9]
Hailuodon pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla siiasta tehdyt kalapotut.[10]
Historia
Hailuodon synty ja historia liittyy läheisesti maankohoamiseen, joka on noin yhdeksän millimetriä vuodessa. Yli 15 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella olevat alueet olivat kuivana maana jo 325 eaa. Alueeseen kuuluivat Hyypänmäki, Harju ja Isomäki, eli se oli kooltaan noin kaksi neliökilometriä. Vuoteen 850 mennessä maata oli paljastunut jo noin 30 neliökilometriä.[11]
Hailuodon vakinainen asuttaminen alkoi ilmeisesti 1100-luvulla. Asukkaita tuli monelta suunnalta, etenkin Karjalasta. Ruotsalaiset, jotka kilpailivat kalavesistä, antoivat saarelle nimen Karelö (joka muuntui Karlö), Karjalan tai karjalaisten saari. Myös Hailuoto-nimi lienee yhdistävissä karjalaiseen kalastusnautintaan, se oli haili- eli silakkaluoto. Hailuoto kuului aluksi Saloisten suurpitäjään, mistä se erkani itsenäiseksi seurakunnaksi 1587. Vuosina 1610–1620 rakennettu kirkko oli pitkään Suomen vanhin käytössä oleva puukirkko, kunnes se paloi 1968.[11] Nykyinen kirkko valmistunut vuonna 1972. Hailuodon pappilan tulipalossa 2. elokuuta 1901 tuhoutui seurakunnan arkisto lähes kokonaan.[12]
Isonvihan (1713–1721) aikaan 200 venäläistä kasakkaa tappoi Hailuodossa noin 800 ihmistä kirveellä 29. syyskuuta 1714. Suuri osa uhreista oli saarelta suojaa hakeneita, sillä Hailuodon asukasluku oli tuohon aikaan alle 300 henkilöä. Yhden yön aikana tehty veriteko oli isonvihan suurin.[13]
Hailuodon väkiluku ylitti 1800- ja 1900-luvun vaihteen jälkeen 2 000 rajan, mutta sen jälkeen väestö on vähentynyt alle puoleen. Monien sellaisten kuntien tapaan, joista on ollut paljon poismuuttoa, väestönrakennetta luonnehtii eläkeläisten suuri osuus. Väestönennusteet viittaavat kuitenkin nykyisen väestön säilymiseen.[11] Kesäisin saarelle saapuu satoja mökkiasukkaita asuttamaan saaren noin 650 vapaa-ajan asuntoa.[14]
Väestönkehitys
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Taajamat
Vuoden 2017 lopussa Hailuodossa oli 967 asukasta, joista 518 asui taajamissa, 441 haja-asutusalueilla ja 8 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Hailuodon taajama-aste on 54,0 %.[16] Hailuodon taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Hailuodon kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 518 asukasta.[17]
Luonto
Nykyinen Hailuoto on muodostunut useista erillisistä saarista. Maankohoamisen seurauksena saaren pinta-ala kasvaa jatkuvasti ja aikanaan saari tulee kasvamaan kiinni mantereeseen. Parisataa vuotta sitten olivat mantereenpuoleinen särkkämäinen Santonen ja eteläinen suomainen Hanhinen itse Luodosta erillisiä saaria. Hanhisen ja Luodon välinen Kirkkosalmi on erittäin merkittävä kosteikko, jossa tavataan runsaasti harvinaisia lintulajeja.
Hailuoto on Perämeren suurin saari, joka koostuu neljästä osasta, Luoto, Santonen, Hanhinen ja Syökari. Ne olivat erillään vielä pari vuosisataa sitten, kunnes liittyivät toisiinsa maankohoamisen seurauksena. Saaren nuoret pinnanmuodot ovat kauttaaltaan meren aaltojen, virtausten, jääntyönnön ja tuulen muovaamia.[11]
Maaperä koostuu hiekkaisista aineksista, jotka ovat osaksi peräisin savihiekkakivestä, joka ns. Muhoksen muodostumana ulottuu Hailuotoon. Saaren halki Hyypänmäeltä Marjaniemeen kulkee itäkoillis-länsilounaissuuntaisena 15 kilometriä pitkä harjuselänne. Itäosissa Hyypänmäen kohdalla jäätikön sulamisvedet ovat hajottaneet hiekkoja lähes kahden kilometrin levyiseksi tasanteeksi. Keskiosissa harju kulkee vain muutamana kymmenen metrin levyisenä korkeana selänteenä, mutta leviää taas Isomäestä länteen. Louhikkoinen Marjaniemen kärki on harjun sydänosan kulumisjäännös. Korkein kohta on Hyypänmäki joka on noin 31 metriä merenpinnan yläpuolella. Hyypänmäen alueella on myös kivikoita, jotka ovat myöhemmin kerrostuneen lentohiekan peittäminä. Kivikot osoittavat aaltojen huuhdelleen saarten rantoja, mutta lohkarevallit osoittavat myös ahtojäiden puskeneen rajusti rantoja vasten. Lentohiekkavallit ja rantavallit ovat Hailuodon pinnanmuotoja luonnehtiva erikoispiirre. varsinkin pohjois- ja länsirannikolla.[11]
Hailuodon kasvillisuuden monipuolisin osa levittäytyy rannoilla, erityisesti suojaisten poukamien rantaniityillä. Metsäluonnossa ovat kuivat kankaat hyvin edustettuna. Erityisen tunnusomaisia ovat laajat jäkäläkankaat. Linnustontutkimuksen kohteen Hailuodolla on pitkät perinteet. Vesilinnusto on runsainta niittyaroilla, laajoilla matalikoilla, karikoilla ja rehevissä lahdissa. Syksyn kohokohta on joutsenten muutto, jonka huipentuessa rannoilla voi lepäillä puolitoistatuhatta lintua.[11]
Hailuodon kunnan saaria
Hailuoto, Hoikanriisi, Isomatala, Kengänkari, Mustakivi, Santosenkari (Santos-Hoikka), Pikku-Hoikka, Ulkoriisi, Ulkolaidanmatala, Väliteonkarit.
Hailuodon kunnan järviä
Haaralampi, Hannuksenlampi, Hannuksenrantalampi, Iso Sunijärvi, Kaakkurijärvi, Kangasjärvi, Kaunislampi, Kestinperä, Kurajärvi, Maasyvänlahti, Mäntylampi, Nuottajärvi, Pajuperänlampi, Pikku Sunijärvi, Pitkäjärvi, Riestenkulju, Simpukkalampi, Syväkulju, Valkjärvi, Ämmänarkku.
Elinkeinot
Hailuodossa on määrällisesti eniten työpaikkoja terveys- ja sosiaalipalveluiden (n. 26 %) ja maa-, metsä- ja kalatalouden (22 %) toimialoilla. Työpaikkojen suhteellinen kasvu on ollut viime vuosina voimakkainta taiteen, viihteen ja virkistyksen toimialoilla. Hailuodon työpaikoista noin puolet sijoittuu yksityiselle ja puolet julkiselle sektorille. Hailuodon kunnassa asuvasta työikäisestä väestöstä noin puolet pendelöi eli käy työssä mantereella.
Yksityisen työnantajan työpaikoista 30 % on maa- ja metsätaloudessa. 23 % työpaikoista on kaupan, majoituksen ja ravitsemuksen alalla. Ainoastaan kahdessa muussa Pohjois-Pohjanmaan kunnassa maatalouden osuus on merkittävämpi yksityisen sektorin työpaikoista.
Liikenne
Hailuotoon ei ole kiinteää tieyhteyttä, vaan saarelle liikennöi säännöllisesti lautta Oulunsalon Riutunkarista. Talviaikaan saaren ja mantereen välillä kulkee myös jäätie. Vuodesta 1920 aina vuoteen 1968 yhteysaluksena toimi Hailuotolaiva, joka korvattiin Tiehallinnon Merituuli-lautalla. 1980-luvun alussa Hailuotoon liikennöi kokeiluluontoisesti ilmatyynyalus Larus. Nykyinen lauttayhteys on suhteellisen sujuva tilavilla Merisilta- ja Meriluoto-lautoilla, mutta pengertietä mantereelle Huikun ja Riutunkarin välille suunnitellaan.[18][19] Lauttayhteys on osa seututietä 816, joka on myös Hailuodon tärkein sisäinen väylä ja ainoa kokonaan päällystetty tie saarella. Huikun lauttasatamasta on noin 21 kilometrin matka Hailuodon kirkolle ja noin 30 kilometrin matka tien päätepisteeseen Marjaniemeen.
Hailuodon julkinen liikenne on pääasiassa taksikuljetuksia, mutta seututien 816 läpi kulkee Oulun joukkoliikenteen linja 59 Marjaniemestä Oulunsalon kautta Ouluun arkisin kolme kertaa päivässä, lauantaisin kaksi kertaa päivässä, ja sunnuntaisin kerran päivässä. Yleisimpinä juhlapyhinä ajetaan sunnuntaivuorot. Linja-auto hoitaa osittain myös postinjakelun kunnassa, ja sitä liikennöi V. Alamäki.
Siltahanke
Huhtikuussa 2018 valmistui tiesuunnitelma sillan rakentamiseksi Hailuotoon. Rakennettavan tieyhteyden pituudeksi suunnitellaan 8,4 km, josta maapengertä olisi 6,9 km ja lisäksi kaksi siltaa, pituudeltaan yhteensä 1,5 km. Yhteydelle tulisi yksi pysäköintialue ja keinosaari. Tie olisi kaksikaistainen (3,25+3,25 m) ja lisäksi kevyelle liikenteelle 1,25 metrin levyiset kaistat kumminkin puolin ajorataa. Penkereen kokonaisleveys olisi 10, 5 m ja sen korkeus vedenpinnasta keskimäärin noin 3,5 m. Hankkeen kustannusarvio on 76 miljoonaa euroa.[20]
Uskonnolliset yhteisöt
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Hailuodossa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[21]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Hailuodon alueella toimii Oulun ortodoksinen seurakunta.[22] Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii vanhoillislestadiolaisuus, jolla on paikkakunnalla Hailuodon Rauhanyhdistys.[23]
Kylät
Järventakusta, Kirkonkylä, Koivukylä, Marjaniemi, Ojakylä, Pöllä, Ulkokarvo, Vaski.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 625 011 elokuun 2024 lopussa 24.9.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.9.2024.
- ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
- ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Kuntavaalit 2017, Hailuoto Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
- ↑ Suomen merialueiden sata suurinta saarta. Suomen Kuvalehti, 15.6.1987, nro 24B, s. 64.
- ↑ http://www.hailuototourism.fi/
- ↑ Hailuoto Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 168. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
- ↑ a b c d e f Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5
- ↑ Hailuodon seurakunta Hiski-tietokannassa hiski.genealogia.fi. Viitattu 22.9.2014.
- ↑ Kaitasuo, Pia: Pietari Suuren synkkä tuhon kylvö. Kaleva, 15.8.2015, nro 221, s. 34–35. Oulu: Kaleva Oy. ISSN 0356-1356
- ↑ Tuohino, Lotta: Hailuodossa paistaa aina aurinko. Helsingin Sanomat, 10.7.2002.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 11.1.2018.
- ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 2.12.2018.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 2.12.2018.
- ↑ Kiinteän yhteyden suunnittelu Hailuotoon alkaa Kaleva.plus. 14.12.2007 kello 11:53. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. Viitattu 18.9.2008.
- ↑ Sankala, Kari: Kahden sillan kautta mantereelta Hailuotoon. Kaleva, 15.12.2007, nro 342, s. 5. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. ISSN 0356-1356 Artikkelin lyhennetty verkkoversio. Viitattu 18.9.2008.
- ↑ Hailuodon pengertielle ei tule katuvaloja, tie merkitään sumupaaluilla ja kaidevalaistuksella – katso lista kiinteän yhteyden yksityiskohdista Kaleva.fi. Viitattu 29.4.2018.
- ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
- ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/oulun-ortodoksinen-seurakunta
- ↑ Hailuodon Rauhanyhdistys rauhanyhdistys.fi. Viitattu 31.8.2012.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hailuoto Wikimedia Commonsissa
- Hailuodon kunnan kotisivut
- Tilastokeskus – Hailuodon avainluvut
- Tieliikelaitos – Hailuodon lauttapaikka (muun muassa aikataulut ja nettikamerat)
- Oulun yliopiston perämeren tutkimusasema
- Marjaniemen Internet-kamera
- YLE Elävä arkisto: Elämää Hailuodossa 1960-luvulla
- seurakunnan kotisivut
| Kylät ja alueet |
Kirkonkylä · Huikku · Järventakusta · Koivukylä · Marjaniemi · Ojakylä · Pöllä · Santonen · Ulkokarvo · Vaski |
|---|---|
| Vesistöt ja vesialueet |
Haaralampi · Hannuksenlampi · Hannuksenrantalampi · Iso Sunijärvi · Kaakkurijärvi · Kangasjärvi · Kaunislampi · Kestinperä · Kurajärvi · Maasyvänlahti · Mäntylampi · Nuottajärvi · Ojakylänlahti · Pajuperänlampi · Pikku Sunijärvi · Pitkäjärvi · Potinlahti · Riestenkulju · Simpukkalampi · Syväkulju · Valkjärvi · Ämmänarkku |
| Muuta Hailuotoon liittyvää |
Hailuotolaiva · Hyypänmäki · Kirkko · Vanha kirkko · Hiidenniemen pooki · Keskiniemen pooki · Kotiseutumuseo · Luotokeskus · Merisilta-lautta · Meriluoto-lautta · Marjaniemen majakka · Retkeilyreitit · Hailuodon lentokenttä · Hailuodon Panimo |