Slow - Elä hitaammin!

Lainasin kirjastosta otsikossa mainitun kirjan ja selasin sen läpi, koska en ehtinyt sitä viikon laina-ajassa lukea. Kaikkea lukemaani en toki allekirjoittanut, mutta moni asia vauhdin hiljentämisestä osui ja upposi. Kirjan kirjoittajan havahtuminen tapahtui lentokentällä, kun hän turhautuneena odotti paluulentoaan hektiseltä työmatkalta. Lehdessä oli artikkeli "yhden minuutin iltasadusta". Joukko kirjailijoita oli tiivistänyt klassisia satuja kuudenkymmenen sekunnin pähkinänkuoriksi auttaakseen vanhempia selviytymään aikaa vievistä naperoista.

Meilläkin pyydetään toinen ja kolmas viimeinen iltasatu. Minä pidän itsekin saduista. Tunnustan toki joskus lyhenteleväni satuja, koska oma (?) aika alkaa, kun pikkumies nukahtaa. Oma aika venyy helposti yli puolen yön ja montaa yötä ei alle kuuden tunnin unilla jaksa.

Kieltämättä välillä tuntuu, että koko ajan ollaan menossa, lähdössä jonnekin, työpäivän jälkeen väsyttää, tekemättömät työt odottavat, kasautuvat ja kivoja juttuja ei voi aloittaa, koska arkiaskareet tms. pitäisi ensin hoitaa pois alta. Mm... logiikka tuokin. Viikonloput haluan pyhittää perheelle, tehdä rauhassa sitä, mikä tuntuu hyvältä. Edellä kerrotun vaarana vain on, että vapaapäiville lataa liikaa odotuksia ja huomaamattaan aikatauluttaa tuonkin ajan. Tuttua varmaan itse kullekin.

S. Kierkegaard: "Useimmat ihmiset tavoittelevat nautintoa sellaisella kiireellä, että he päätyvät juoksemaan sen ohi."

Kissamme Katie on varsinainen nautiskelija

ja yöeläjä: nukkuu päivät ja yöllä mourahtelee sekä karauttelee matot ruttuun.

Kitschiä / aarteita

Lauantaiaamupäivän vietimme kierrellen Pentikin pääkaupunkiseudun liikkeitä etsien täydellistä kaappia. Luulin viikolla Kampin Pentikillä nähneeni Kaappini, mutta enhän voinut olla varma asiasta ennen kuin olin nähnyt valikoiman lähiseudun muissa kaupoissa. Pentik'hän tuo maahan vanhoja kaappeja, joten valikoima on yksilöllinen. Lopulta kuitenkin päädyimme Kampin kaappiin: sopivan kokoinen, pariovet eivät ole alas asti lasia ja säilytystilan lisätarve akuutti. Teimme keväällä keittiöremontin, jolloin kaappitila väheni, koska poistimme vanhanaikaisen "baaritiskin" ja muutenkin halusimme avaruutta. On se kumma juttu, että arkiastiat, jotka haluaisi jo vaihtoon, eivät sitten millään riku, mutta paremmat viinilasit yms. kyllä särkyvät pienimmästäkin kolahduksesta.

Kaappi sopi hyvin sille ajatellulle paikalle ja cd:t (joista haluan vähitellen päästä eroon -> ipod) sekä harvemmin käytetyt lasisarjat löysivät paikkansa. Ainoa miinus on kaapin sisäosan epämääräinen, ei kovin hyvä, vanha tuoksu. Pesty on ja moneen kertaan - täytyy tuulettaa / pitää ovia auki, kun emme ole kotona. Onneksi en ollut ajatellut säilyttää kaapissa tekstiilejä!

Kaapista löysi paikkansa mm. tämä mummun peruja oleva tyttönen.

Lukeva poika ja tyttö -lamppu on myös mummuni. Lamppu on isänisän tekemän peilipiirongin päällä.

Tässä kuvassa todelliset aarteeni: minun mieheni kesällä mökillä.

Ulkona tuulee, mutta me lähdemme vielä vähän ulkoilemaan. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Viikonlopun puuhasteluja

Viikonloppuna kaivelin ja järjestelin perenapenkkiäni. Varjoliljat olivat omin lupinensa hipsineet penkin etureunaan ja jättäneet lehtosinilatvan ja muita hennompia kasveja varjoonsa. Jaoin liljojen sipulipaakut ja siirsin ne ihan penkin takareunaan (muista tukea keväällä!). Pari saamaani punahatun taimea löysivät myös paikkansa. Kun olin vielä lisännyt kompostimultaa ja ripotellut aikaisemmin keräämiäni harjaneilikan siemeniä sinne sun tänne, olin tyytyväinen. Lempikukkani penkissä on Mummun peruja oleva tummanpunainen pioni. Pidän villeistä kukkapenkeistä; kukin lajike saa tietyissä rajoissa ottaa tilansa. Pionin taimia, enimmäkseen valkoisia ja vaaleanpunaisia, olen ripotellut useampaan kukkamaahan ja haaveilen runsaista englantilaistyylisistä kukka-asetelmista - sitten joskus.

Elämänlanka - niin hauras

Viikonloppuna parturoitiin myös nurmikko, käytiin kaakaoretkellä, kannettiin peuroille omenia riistapeltoon, saunottiin ja nautittiin aurinkoisista, mutta tuulisista päivistä. Ai niin, keräsin myös kahdeksan litraa puolukoita. joista on tehty jo yksi vispipuuro. Loput 7,5 litraa odottavat parvekkeella perkaamista...

Tähkää ja mökki-ikävää

Latasin eilen Tähkän uusimman. Olen ehtinyt vasta kuunnella taustamusiikkina, mutta kaikki ne elementit tunnistettavissa, joista pidän: miehen ääni, herkät balladit, toisaalta taas verevyys, revittelyt, joissa laulu ja instrumentit, erityisesti viulu hyökyvät päälle. Viimeksi mainitut erinomaista lenkkimusiikkia.

Mökki on minulle / meille tärkeä. Kun poika oli parin viikon ikäinen siirryimme mökille 1,5 kuukaudeksi. Vesi tulee, kun kaivosta kantaa. Toilettitilat löytyvät pihan perältä. Hyvin meni ja sieltähän äitinikin on maailmalle ponnistanut. Usein ajattelen, mitä mummu on illan pimentyessä pienessä mökissään miettinyt. Navetassa pari lehmää, kanoja. Vähän peltoa ja metsää. Äidin isä, pappani, kuoli sodassa, kun äiti oli vajaa kaksi kuukautta vanha. Pappa oli saanut rintamalle tiedon, että hänellä on tytär ja ehtinyt mummulle kirjoittaa ja kertoa, minkä nimen tytölleen haluaa. Kun synnyin mummuni muutti mökistään minua hoitamaan. Mummun muuton jälkeen mökki oli kymmenisen vuotta tyhjillään, jonka jälkeen parilla eri vuokralaiselle vapaa-ajan käytössä, kunnes me aloimme huolehtia siitä n. 15 vuotta sitten. Vuodet, kun mökki oli tyhjillään ja huonot perustukset ovat tehneet tehtävänsä ja paikalla käyneet remonttireiskat ovat antaneet mökille purkutuomion "ei muuta ku dynamiittia nurkan alle ja uus tilalle". Jepjep, mutta vielä sinnitellään ja mietitään, mitä halutaan. Kaikkea muuta olemme kyllä tilalla kunnostaneet, rakentaneet, mutta niistä myöhemmin. Varsinainen orjatyöpaikka... mutta niin tärkeä ja rakas.


Alla sankopuutarhaani. Krassien, päiväsinien siemenistä kasvatettujen taimien joukkoon oli eksynyt kurpitsannäköinen taimi - olisikohan vesi- tai hunajamelonin siemen eksynyt joukkoon. Mielenkiintoista nähdä.

Melkein terve...

...siivousvimma sen jo kertoo. Innostuin vaihtamaan lakanat, pesemään suihkun kaakeleita. Vielä kun olin käynyt kaupassa, saanut lasagnen uuniin ja hakenut pojan hoidosta, olo oli voipunut. Huomenna olen niin kuin sairauslomalla kuuluu olla! Hmm... miten sairauslomalla kuuluu "käyttäytyä".

Piristyskimppu lähikaupasta

Tekisi mieli aloittaa jokin käsityö pitkästä aikaa. Syyskuun Suuri Käsityölehdessä oli herkullisia neuleita mm. Noro-langasta. Ao. lankojen värikylläisyyden lisäksi värinä syvä violetti miellyttää silmää. Musta alaosa, hopeakorut - ei paha. Netistä löysin isoäidin neliöitä erityyppistä langoista virkattuna (kuva: http://www.purlbee.com/). Valmistuisikohan punasävyinen torkkupeitto sohvalle jouluksi :-).

Miten minusta tuli bloggaaja

Blogimaailma koukutti minut kohta vuosi sitten; olen lumoutunut valokuvien tunnelmista, bloggaajien erilaisista kädentaidoista ja luovuudesta. Hankimme heinäkuussa uuden kameran, jonka hienouksista osaan hyödyntää vasta murto-osaa, mutta se ei ole vähentänyt kuvausintoa - päinvastoin. Digikuvaus on myös helppoa, jos ei miellytä poista ja ota uusi. Haluan tallentaa poikamme kasvua, elämän isoja ja pieniä hetkiä, minulle tärkeää luontoa.

Valkeakuulas



Edellisen viikonvaihteen satoa

Olen neljättä päivää yli 38 asteen kuumeen kourissa kotona. Harmittaa vieläkin tautini muuttamat viikonloppusuunnitelmat; pidennetyn viikonlopun aikana piti saada mökillä paljon aikaan: nurmikon leikkaus, terassikalusteiden pesu ja käsittely, omenien keruu (ennen kuin peurat pistelevät suihinsa), sieniretket. Toivotaan, että tämä kuumetauti tästä tokenee ja sää myös ensi viikonloppuna on näin ihana.

Nyt täytyy hyödyntää tämä buranan suoma päänsärytön hetki ja kipaista kaupasta jotain hyvää (ruokahaluun tauti ei valitettavasti ole vaikuttanut), ehkä jopa iltaruoka-ainekset miehiä varten ja joku uusi naistenlehti.