Get Full Test Bank Downloads on testbankbell.

com

Managerial Accounting for Managers Noreen 3rd

Edition Test Bank

http://testbankbell.com/product/managerial-accounting-for-
managers-noreen-3rd-edition-test-bank/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD EBOOK

Download more test bank from https://testbankbell.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Managerial Accounting for Managers Noreen 3rd Edition

Solutions Manual

https://testbankbell.com/product/managerial-accounting-for-
managers-noreen-3rd-edition-solutions-manual/

Test Bank for Managerial Accounting for Managers 4th

Edition by Noreen

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-managerial-
accounting-for-managers-4th-edition-by-noreen/

Test Bank for Managerial Accounting for Managers, 5th

Edition, Eric Noreen, Peter Brewer Ray Garrison

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-managerial-
accounting-for-managers-5th-edition-eric-noreen-peter-brewer-ray-
garrison-3/

Test Bank for Managerial Accounting for Managers, 5th

Edition, Eric Noreen, Peter Brewer, Ray Garrison

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-managerial-
accounting-for-managers-5th-edition-eric-noreen-peter-brewer-ray-
garrison/
Solution Manual for Managerial Accounting for Managers,
5th Edition, Eric Noreen, Peter Brewer, Ray Garrison

https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-managerial-
accounting-for-managers-5th-edition-eric-noreen-peter-brewer-ray-
garrison/

Managerial Accounting Garrison Noreen Brewer 14th

Edition Test Bank

https://testbankbell.com/product/managerial-accounting-garrison-
noreen-brewer-14th-edition-test-bank/

Test Bank for Managerial Accounting for Managers 4th

Edition

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-managerial-
accounting-for-managers-4th-edition/

Managerial Accounting Garrison Noreen Brewer 14th

Edition Solutions Manual

https://testbankbell.com/product/managerial-accounting-garrison-
noreen-brewer-14th-edition-solutions-manual/

Test Bank for Managerial Accounting, 16th Edition, Ray

Garrison Eric Noreen Peter Brewer

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-managerial-
accounting-16th-edition-ray-garrison-eric-noreen-peter-brewer/
 Managerial Accounting for Managers Noreen 3rd Edition Test Bank
Download full chapter at: https://testbankbell.com/product/managerial-accounting-for-managers-noreen-3rd-
edition-test-bank/

LO7: Decision-making cost classifications

LO8: Least squares regression (App 2A)

LO3: Variable, fixed, and mixed costs

LO5: Income statement formats

LO1: DM, DL, Manuf. overhead

LO2: Period and product costs

LO6: Direct and indirect costs

Professional Exam Adapted

LO4: High-low method
Difficulty

CMA/CPA
Question Type ID Origin origin
1 T/F E x New,6/27/97,E E.N.
2 T/F E x 3/14/2010 M1 E.N.
3 T/F H x 3/14/2010 N2 E.N.
Conceptual David
4 M/C E x x 8/e:ATB6-29 Keyes
Conceptual 3-17-2010 Conceptual
5 M/C M x A E.N.
8/22/2004 Single MC
6 M/C H x H4 E.N.

2A-1
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any manner. This
document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
 8/22/2004 Single MC
7 M/C H x G4 E.N.
8 M/C H x New,6/28/97,A9 E.N.
2A-1 9-10 Multipart M/C M x 8/21/2004 Multi MC G4 E.N.
2A-2 11-12 Multipart M/C H x 7/e: 6-59 to 60 Authors
2A-3 13-14 Multipart M/C M x 8/21/2004 Multi MC I4 E.N.
2A-4 15-16 Multipart M/C M x 8/21/2004 Multi MC H4 E.N.
Larry
17 Problem H x x LD9e:CH05P2 Deppe
18 Problem H x 8/22/2004 Problem J4 E.N.
19 Problem H x New,6/29/97,A9 E.N.
20 Problem H x x 6/e:5-62 Authors
21 Problem H x 8/21/2004 Problem H4 E.N.
22 Problem H x 8/21/2004 Problem I4 E.N.

2A-2
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any manner. This
document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
 Appendix 2A

Least-Squares Regression Computations

True / False Questions

1. In least-squares regression, independent variables are not included in the computations of the
slope and intercept.

True False

2. Least-squares regression selects the values for the intercept and slope of a straight line that
minimize the sum of the squared errors.

True False

3. When analyzing a mixed cost, you should always plot the data in a scattergraph, but it is
particularly important to check the data visually on a scattergraph when the R2 is very high.

True False

Multiple Choice Questions

4. Which of the following methods of analyzing mixed costs can be used to estimate an equation for
the mixed cost?

A. Option A
B. Option B
C. Option C
D. Option D

2A-3
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not
authorized for sale or distribution in any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated,
forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
5. The least-squares regression method:

A. fits a line to data by minimizing the sum of the squared errors from the line.
B. is generally less accurate than the high-low method.
C. can be used only if the fixed cost element is larger than the variable cost element.
D. can be used only if the fixed cost element is smaller than the variable cost element.

6. The management of Ferry Corporation would like for you to analyze their repair costs, which are
listed below:

Management believes that repair cost is a mixed cost that depends on the number of machine-
hours. Using the least-squares regression method, the estimates of the variable and fixed
components of repair cost would be closest to:

A. $1.64 per machine-hour plus $29,566 per month

B. $0.92 per machine-hour plus $31,132 per month
C. $1.37 per machine-hour plus $30,157 per month
D. $15.39 per machine-hour plus $33,096 per month

2A-4
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not
authorized for sale or distribution in any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated,
forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
7. Moeller Inc.'s inspection costs are listed below:

Management believes that inspection cost is a mixed cost that depends on the number of units
produced. Using the least-squares regression method, the estimates of the variable and fixed
components of inspection cost would be closest to:

A. $51.76 per unit plus $2,621 per month

B. $51.99 per unit plus $2,584 per month
C. $67.86 per unit plus $11,053 per month
D. $52.23 per unit plus $2,550 per month

8. Your boss would like you to estimate the fixed and variable components of a particular cost.
Actual data for this cost over four recent periods appear below.

Using the least-squares regression method, what is the cost formula for this cost?

A. Y = $156.64 + $9.20X
B. Y = $0.00 + $16.01X
C. Y = $164.54 + $8.86X
D. Y = $169.97 + $6.10X

2A-5
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not
authorized for sale or distribution in any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated,
forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
 Descoteaux Inc.'s inspection costs are listed below:

Management believes that inspection cost is a mixed cost that depends on units produced.

9. Using the least-squares regression method, the estimate of the variable component of inspection
cost per unit produced is closest to:

A. $9.87
B. $14.84
C. $9.26
D. $9.97

10. Using the least-squares regression method, the estimate of the fixed component of inspection
cost per month is closest to:

A. $1,979
B. $6,033
C. $5,624
D. $2,021

Carr Company reports the following data for the first six months of the year:

2A-6
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not
authorized for sale or distribution in any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated,
forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
11. Using the least-squares regression method, the estimated variable electrical cost per machine
hour is closest to:

A. $0.91
B. $0.10
C. $0.20
D. $0.25

12. Using the least-squares regression method, the estimated monthly fixed component of the
electrical cost is closest to:

A. $5
B. $20
C. $6
D. $10

Gelrud Corporation's recent utility costs are listed below:

Management believes that utility cost is a mixed cost that depends on machine-hours.

13. Using the least-squares regression method, the estimate of the variable component of utility cost
per machine-hour is closest to:

A. $8.15
B. $5.78
C. $5.57
D. $5.85

2A-7
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not
authorized for sale or distribution in any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated,
forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
14. Using the least-squares regression method, the estimate of the fixed component of utility cost per
month is closest to:

A. $19,733
B. $5,809
C. $19,962
D. $5,628

Recent maintenance costs of Prideaux Corporation are listed below:

Management believes that maintenance cost is a mixed cost that depends on machine-hours.

15. Using the least-squares regression method, the estimate of the variable component of
maintenance cost per machine-hour is closest to:

A. $9.36
B. $9.49
C. $14.06
D. $9.23

16. Using the least-squares regression method, the estimate of the fixed component of maintenance
cost per month is closest to:

A. $2,859
B. $8,241
C. $8,550
D. $2,782

Essay Questions

2A-8
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not
authorized for sale or distribution in any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated,
forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
17. The Stephens Leadership Center provides training seminars in personal development and time
management. The company is relatively new and management is seeking information regarding
the Center's cost structure. The following information has been gathered since the inception of
the business in January of the current year:

Required:

a. Using the high-low method, estimate the variable cost per seminar and the total fixed cost per
month.
b. Using the least-squares method, estimate the variable cost per seminar and the total fixed cost
per month.

2A-9
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not
authorized for sale or distribution in any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated,
forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
18. Dillenbeck Printing Corp., a book printer, has provided the following data:

Management believes that the press setup cost is a mixed cost that depends on the number of
titles printed. (A specific book that is to be printed is called a "title". Typically, thousands of copies
will be printed of each title. Specific steps must be taken to setup the presses for printing each
title-for example, changing the printing plates. The costs of these steps are the press setup
costs.)

Required:

Estimate the variable cost per title printed and the fixed cost per month using the least-squares
regression method.

2A-10
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not
authorized for sale or distribution in any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated,
forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
19. Below are cost and activity data for a particular cost over the last four periods. Your boss has
asked you to analyze this cost so that management will have a better understanding of how this
cost changes in response to changes in activity.

Required:

Using the least-squares regression method, estimate the cost formula for this cost.

2A-11
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not
authorized for sale or distribution in any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated,
forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
20. Executive Training, Inc., provides a personal development seminar that is popular with many
companies. The number of seminars offered over the last five months, along with the total costs
of offering these seminars, follows:

Required:

a. Using the high-low method, estimate the variable cost per seminar and the total fixed cost per
month.
b. Using the least-squares regression method, compute the variable cost per seminar and the
total fixed cost per month. (Round off to the nearest whole dollar.)

2A-12
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not
authorized for sale or distribution in any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated,
forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
21. Galarneau Inc. maintains a call center to take orders, answer questions, and handle complaints.
The costs of the call center for a number of recent months are listed below:

Management believes that the cost of the call center is a mixed cost that depends on the number
of calls taken.

Required:

Estimate the variable cost per call and fixed cost per month using the least-squares regression
method.

2A-13
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not
authorized for sale or distribution in any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated,
forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
22. The management of Ferriman Corporation would like to better understand the behavior of the
company's warranty costs. Those costs are listed below for a number of recent months:

Management believes that warranty cost is a mixed cost that depends on the number of product
returns.

Required:

Estimate the variable cost per product return and the fixed cost per month using the least-squares
regression method.

2A-14
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not
authorized for sale or distribution in any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated,
forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
 Appendix 2A Least-Squares Regression Computations Answer Key

True / False Questions

1. In least-squares regression, independent variables are not included in the computations of the
slope and intercept.

FALSE

AACSB: Reflective Thinking

AICPA BB: Critical Thinking
AICPA FN: Measurement
Blooms: Remember
Learning Objective: 02-08 (Appendix 2A) Analyze a mixed cost using a scattergraph plot and the least-squares regression
method.
Level: 1 Easy

2. Least-squares regression selects the values for the intercept and slope of a straight line that
minimize the sum of the squared errors.

TRUE

AACSB: Reflective Thinking

AICPA BB: Critical Thinking
AICPA FN: Measurement
Blooms: Remember
Learning Objective: 02-08 (Appendix 2A) Analyze a mixed cost using a scattergraph plot and the least-squares regression
method.
Level: 1 Easy

3. When analyzing a mixed cost, you should always plot the data in a scattergraph, but it is
particularly important to check the data visually on a scattergraph when the R2 is very high.

FALSE

AACSB: Reflective Thinking

AICPA BB: Critical Thinking
AICPA FN: Measurement
Blooms: Remember
Learning Objective: 02-08 (Appendix 2A) Analyze a mixed cost using a scattergraph plot and the least-squares regression
method.
Level: 3 Hard

Multiple Choice Questions

2A-15
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not
authorized for sale or distribution in any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated,
forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Another random document with
no related content on Scribd:
tuleva Santo Niñokin saapuisi avuksenne. Siitä mitä on tapahtunut,
voinette vetää johtopäätöksenne siihen nähden, mitä tulee
tapahtumaan. En vaivaisikaan tällä kirjeellä teidän ylhäisyyttänne,
ellen olisi inhimillinen mies, joka kammoaa verenvuodatusta. Sen
vuoksi tarjoan teille nyt puhtaasti ihmisystävällisistä syistä viimeiset
ehtoni ennen kuin käyn käsittelemään voittamattomaksi
arvelemaanne linnoitusta samalla tavalla kuin laivojannekin, joita te
myös piditte voittamattomina. Säästän Maracaibon kaupungin
hävitykseltä ja vien mieheni sieltä heti sekä jätän ne
neljäkymmentä vankia, jotka sieltä olen ottanut, takaisin sillä
ehdolla, että te maksatte minulle viisikymmentätuhatta kultarahaa
ja sata nautaa lunnaina ja annatte minun häiriintymättä mennä
salmesta. Vankini, jotka suurimmaksi osaksi ovat arvohenkilöitä,
pidän panttina lähtööni saakka, jolloin lähetän heidät takaisin
kanooteissa, joita sitä varten otan mukaani. Jos teidän
ylhäisyytenne neuvonantajat mahdollisesti saavat teidän
hylkäämään ehtoni ja siten pakotatte minut hävittämään
linnoituksen ehkäpä muutamien ihmishenkien kustannuksella, niin
varoitan teitä, sillä mitään armoa ette siinä tapauksessa voi meidän
puoleltamme odottaa, ja minä alan työni muuttamalla tuhkaläjäksi
sen paikan, jossa viehättävä Maracaibon kaupunki nyt seisoo.»

Kirjoitettuaan kirjeen hän käski vankien joukosta tuoda luokseen

Maracaibon varakuvernöörin, joka oli joutunut vangiksi Gibraltarissa.
Selitettyään hänelle kirjeen sisällön hän lähetti hänet Don Miguelin
luo.

Valitessaan varakuvernöörin lähetikseen kapteeni Blood menetteli

sangen ovelasti. Jos kukaan, toivoi juuri tämä palavasti kaupunkinsa
pelastumista. Hän oli mies, joka hinnalla millä hyvänsä tulisimmin
vaatisi kaupungin säästämistä siltä tuholta, jolla kapteeni Blood sitä
uhkasi.

Hänen laskunsa eivät pettäneetkään. Varakuvernööri yhtyi

intohimoisesti kirjeessä mainittuihin ehtoihin.

Mutta Don Miguel oli uljaampaa ainesta.

Totta oli, että hänen laivastonsa oli osaksi hävitetty ja osaksi

anastettu. Mutta, hän ajatteli, hänet oli yllätetty. Sitä ei tapahtuisi
toista kertaa. Linnoitusta ei vain niinkään yllätettäisi. Tehköön
kapteeni Blood mitä halusi Maracaibossa, mutta häntä odottaisi
katkera jälkilasku, kun hän mahdollisesti — ja ennemmin tai
myöhemmin täytyi hänen se tehdä — päättäisi lähteä lahdesta.

Varakuvernööri raivostui. Hän menetti mielenmalttinsa ja tuli

sanoneeksi kovia sanoja amiraalille. Mutta ne eivät olleet niin kovia
kuin ne sanat, jotka amiraali lausui hänelle.

»Jos te olisitte ollut yhtä uskollinen kuninkaallenne koettamalla

estää noita kirottuja merirosvoja tunkeutumasta tänne, kuin minä
aion olla estäessäni heitä lähtemästä täältä, niin emme nyt
ensinkään olisi tässä vaikeassa pulmassa. Älkää siis väsyttäkö minua
enää raukkamaisilla neuvoillanne. Minä en suostu mihinkään
sovitteluihin kapteeni Bloodin kanssa. Tiedän velvollisuuteni
kuningastani kohtaan ja aion myös tehdä sen. Tunnen myös
velvollisuuteni itseäni kohtaan. Minulla on eräs yksityinen asia
suoritettavana tuon roiston kanssa ja aion tehdä sen nyt. Viekää ne
terveiset hänelle.»

Niin palasi varakuvernööri takaisin Maracaiboon omaan kauniiseen

taloonsa, jonka kapteeni Blood oli tehnyt päämajakseen, ja toi
mukanaan amiraalin vastauksen. Ja koska hän luulotteli, että
amiraalin uljas rohkeus vastoinkäymisenkin hetkellä oli vuodattanut
myös häneen samanlaista sisua, saneli hän amiraalin terveiset niin
uhkaavassa muodossa kuin tämä suinkin saattoi toivoa.

»Vai niin», sanoi kapteeni Blood tyynesti hymyillen, vaikka hänen

mielensä olikin perin alakuloinen hänen huomatessaan pöyhkeilynsä
epäonnistuneen. »No niin, onpa sääli, että amiraali on niin
itsepäinen. Sillä tavalla hän menetti laivastoissakin, mutta sehän
olikin hänen oma asiansa. Mutta niin ei ole kauniin Maracaibon
kaupungin laita. Ehkäpä hän menettääkin sen suuremmitta suruitta.
Olen kovin pahoillani. Kaikenlainen hävittäminen, kuten
verenvuodatuskin, on minulle perin vastenmielistä. Mutta minkäpä
sille taitaa! Huomisaamuna panen toimeen. ilotulituksen, ja ehkäpä
amiraali on illalla havaitseva, että Peter Blood on niitä miehiä, jotka
pitävät sanansa. Saatte mennä, Don Francisco.»

Varakuvernööri meni ulos laahustavin askelin vartijainsa

saattamana ja hänestä oli uhkamielisyys tyystin hävinnyt.

Mutta tuskin oli varakuvernööri poistunut, kun Cahusac, joka oli

ollut amiraalin vastausta odottelevassa neuvoskunnassa, hypähti
pystyyn. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja hänen kätensä vapisivat,
kun hän ojenteli niitä vastalauseeksi.

»Jumaliste, mitäs nyt sanotte?» huusi hän käheällä äänellä. Ja

odottamatta vastausta kysymykseensä hän raivosi edelleen: »Minä
tiesin, ettette säikäyttäisi amiraalia niin helposti. Hän pitää meitä
satimessaan — ja hän tuntee asiansa. Ja sittenkin te luulette, että
hän suostuisi teidän häpeämättömiin ehtoihinne. Teidän mieletön
kirjeenne on lopullisesti aiheuttanut sinetin meidän tuomiomme
alle.»
 »Joko olette lopettanut?» kysyi Blood rauhallisesti, kun
ranskalainen vaikeni vetääkseen henkeään.

»En, en vielä.»

»Säästäkää minua sitten enemmältä. Se on kuitenkin samaa lajia,

piru vieköön, eikä se auta meitä ratkaisemaan pulmaamme.»

»Mutta mitä aiotte tehdä. Se teidän on meille sanottava.»

Tämä ei enää kuulostanut kysymykseltä, se oli vaatimus.

»Mistä pirusta minä sen tietäisin. Minä toivoin, että teillä olisi
itsellänne jokin suunnitelma. Mutta koska teille näkyy olevan niin
tuiki tärkeää pelastaa oma nahkanne, niin saatte sekä te että ne,
jotka ovat samaa mieltä kanssanne, erinomaisen kernaasti jättää
meidät. En vähääkään epäile, että espanjalainen amiraali on
hyvillään siitä, kun lukumäärämme siten tuntuvasti vaikka hieman
myöhäänkin vähenee. Saatte purren läksiäislahjaksi meiltä ja voitte
liittyä vaikka Don Miguelin linnoitusjoukkoihin, sillä en usko, että te
ainakaan meitä voitte hyödyttää tässä pälkähässä.»

»Miesteni asia on päättää siitä», vastasi Cahusac niellen raivonsa

ja meni ulos puhuttelemaan heitä jättäen toiset rauhassa tekemään
suunnitelmiaan.

Aikaisin seuraavana aamuna hän tuli taas kapteeni Bloodin

puheille. Hän tapasi hänet yksin kuistillaan kävelemässä
edestakaisin, pää painuneena rintaa vasten. Cahusac erehtyi
luulemaan mietiskelyä masentuneisuudeksi. Kukin meistä arvostelee
naapuriaan oman mittapuunsa mukaan.
 »Olen ottanut sanoistanne vaarin, kapteeni», ilmoitti hän synkän
vihaisena. Kapteeni Blood pysähtyi. Hartiat kumarassa ja kädet selän
takana hän katseli lempeästi ja äänettömänä merirosvoa.

Cahusac selitti sanojaan. »Eilen illalla lähetin erään miehistäni

viemään espanjalaiselle amiraalille kirjeen. Selitin antautuvani
ehdolla, että meitä kohdeltaisiin kunniallisesti kuten sotavankeja.
Tänä aamuna sain vastauksen. Hän suostuu ehdolla, että en vie
mitään mukanani. Mieheni ovat menossa purteen. Me lähdemme
heti.»

»Onnellista matkaa», sanoi kapteeni Blood, ja nyökäten päätään

hän kääntyi kantapäillään jatkaen keskeytynyttä mietiskelyään.

»Siinäkö kaikki, mitä teillä on minulle sanottavaa?» huudahti

Cahusac.

»Olisihan sitä muutakin», sanoi Blood olkansa takaa, »mutta minä

tiedän, että se ei teitä miellyttäisi.»

»Haa! Siis hyvästi, rakas kapteeni.» Myrkyllisesti hän lisäsi sitten:

»Minun uskoni on, että emme enää tapaa toisiamme.»

»Toivon, ettette pety uskossanne», vastasi kapteeni Blood.

Cahusac riensi tiehensä sadatellen rivosti. Ennen puolta päivää oli

hän matkalla tovereineen, joita oli noin kuusikymmentä
masentunutta miestä, jotka hän oli saanut houkutelluksi mukaansa
huolimatta Ybervillen yrityksistä pidättää heitä. Amiraali piti
lupauksensa ja salli heidän vapaasti lähteä merelle, seikka jota
kapteeni Blood, sikäli kuin hän tunsi espanjalaisia, piti vallan
odottamattomana.
 Tuskin olivat luopiot nostaneet ankkurinsa, kun varakuvernööri
pyysi päästä uudelleen kapteeni Bloodin puheille. Saatuaan luvan
siihen ilmoitti Don Francisco heti, että yhden yön miettiminen oli
kiihdyttänyt hänen pelkoaan Maracaibon kaupungin puolesta ja
vahvistanut hänen vakaumustaan amiraalin jääräpäisyydestä.

Kapteeni Blood otti hänet ystävällisesti vastaan.

»Hyvää huomenta; Don Francisco. Olen lykännyt ilotulituksen

iltaan. Se tekee komeamman vaikutuksen pimeässä.»

Don Francisco, heikko, hermostunut ja vanhanpuoleinen mies,

joka oli ylhäistä sukua mutta poti henkevyyden puutetta, kävi
suoraan asiaan.

»Tulin luoksenne, Don Pedro, sanomaan, että jos odotatte kolme

päivää, niin koetan saada kokoon vaatimanne lunnaat, joiden
maksamiseen Don Miguel de Espinosa ei suostunut.»

Kapteeni Blood katsoi miestä ja rypisti tummia kulmakarvojaan.

»Ja mistä aiotte saada sen kokoon?» kysyi hän ilmaisten lievän
hämmästyksensä.

Don Francisco pudisti päätään.

»Sen täytyy jäädä omaksi salaisuudekseni», vastasi hän. »Tiedän,

mistä se on saatavissa, ja minun maanmiesteni täytyy maksaa se.
Antakaa minulle aikaa kolme päivää kunniasanaani vastaan, niin
takaan, että tulette olemaan tyytyväinen. Poikani jää sillä välin
panttivangiksi.» Ja sitten hän alkoi pyytää ja rukoilla. Mutta se
keskeytyi äkkiä.
 »Pyhimysten nimessä! Te olette rohkea mies, Don Francisco, kun
tulette puhumaan minulle sellaisia — kertomaan minulle, että
tiedätte, mistä lunnaat ovat saatavissa, mutta kuitenkin kieltäydytte
ilmaisemasta paikkaa. Ettekö luule, että pari puunaulaa kynnen alle
saisi teidät puheliaammaksi?»

Vaikka Don Francisco tulikin hieman kalpeammaksi, pudisti hän

kuitenkin uudelleen päätään.

»Ne kuuluivat Morganin, L’Ollonais’n ja muiden merirosvojen

tapoihin. Mutta ne eivät ole kapteeni Bloodin tapoja. Ellen olisi
tiennyt sitä, en olisi puhunut niin paljoa.»

Kapteeni nauroi. »Te vanha roisto», sanoi hän. »Te luotatte

turhamaisuuteeni, niinkö!»

»Kunniantuntoonne, kapteeni.»

»Merirosvon kunniantuntoon? Olette varmaankin menettänyt

järkenne?»

»Kapteeni Bloodin kunniantuntoon», väitti Don Francisco

itsepäisesti.
»Maineenne kertoo, että te käytte sotaa kuin gentlemanni.»

Kapteeni Blood nauroi taas ja siinä oli katkera sävy, joka sai Don
Franciscon pelkäämään pahinta. Hän ei osannut arvata, että
kapteeni ivasi itseään.

»Se on vain sen vuoksi, että se lopultakin on hyödyllisintä. Ja sen

vuoksi saatte tekin pyytämänne kolme päivää. Siis työhön heti.
Saatte minulta niin monta muulia kuin tarvitsette. Siitä pidän
huolen.»
 Don Francisco lähti hankinnalleen jättäen kapteeni Bloodin
katkeruuden ja tyydytyksen sekaisin tuntein tuumimaan sitä seikkaa,
että ritarillisuus, sikäli kuin se oli sovitettavissa merirosvon
ammattiin, saattoi olla varsin hyödyllistäkin.

Täsmälleen kolmantena päivänä palasi varakuvernööri

Maracaiboon tuoden muuleineen raskaat kantamukset kultaa ja
rahaa vaaditun summan arvosta sekä neekeriorjien kuljettaman
satapäisen härkälauman.

Eläimet jäivät niiden merirosvojen käsiteltäviksi, jotka tavallisissa

oloissa harjoittivat hirvenmetsästystä ja sen johdosta tiesivät, miten
nauta oli paloiteltava, ja heiltä meni miltei kaksi viikkoa ruhojen
suolaamisessa ja säilöönpanossa lahden rantamalla.

Sillä välin pantiin laivoja uudelleen merikuntoon, ja kapteeni Blood

pohti ankarasti arvoitusta, jonka ratkaisusta heidän pelastuksensa
riippui. Hän hankki itselleen intiaanivakoojia, ja nämä toivat hänelle
tiedon, että espanjalaiset matalan veden aikana olivat pelastaneet
Salvadorista kolmekymmentä tykkiä ja siten lisänneet ennestään
ylivoimaiseen tykistöönsä vielä yhden patterin. Vihdoin teki kapteeni
Blood itse tiedusteluretken sinne siinä toivossa, että hän itse paikalla
keksisi jonkin hedelmällisen juonen. Henkensä uhalla, ainoastaan
kahden luotettavan intiaanin seurassa, hän souti pimeän tultua
kanootilla saareen. He piilottivat kanoottinsa tiheään pensaikkoon,
jota kasvoi sangen runsaasti koko saarella, ja lymyilivät itsekin siinä
päivän koittoon saakka. Sitten lähti Blood yksin äärimmäisen
varovasti tarkasteluretkelleen. Hän lähti oikeastaan vakuuttautumaan
arvelusta, joka oli syntynyt hänen päässään, ja meni niin lähelle
linnoitusta kuin uskalsi ja hieman lähemmäksi kuin oli turvallista.
 Hän ryömi nelin kontin eräälle mailin päässä olevalle kukkulalle,
jolta hän havaitsi näkevänsä koko linnoituksen sisäisenkin rakenteen.
Mukaansa varustamallaan kaukoputkella hän saattoi todeta, että
hänen arvelunsa ja toivonsa oli perusteltu, eli toisin sanoen, että
kaikki tykinsuut olivat suunnatut merelle päin.

Tyytyväisenä hän palasi Maracaiboon ja esitti sotaneuvostolle,

johon kuuluivat Pitt, Hagthorpe, Yberville, Wolverstone, Dyke ja
Ogle, ehdotuksen, jonka mukaan heidän tuli vallata linnoitus maan
puolelta. Mentyään saaren poikki yön pimeyden turvissa tuli heidän
yllättää espanjalaiset ja nujertaa heidät, ennen kuin he ehtisivät
kääntää tykkinsä hyökkääjiä kohti.

Paitsi Wolverstonea, jonka luonteenlaatu vaati uhkarohkeita

otteita, ottivat kaikki muut upseerit ehdotuksen sangen kylmästi
vastaan. Hagthorpe vastusti sitä hillittömästi.

»Sehän on jäniksen aivoista lähtenyt suunnitelma, Peter», sanoi

hän pudistaen vakavasti kaunista päätään. »Ajattelehan toki, me
emme edes varmasti voi luottaa siihenkään, että pääsemme
huomaamatta niin lähelle linnoitusta, että voimme vallata sen ennen
kuin he ehtivät kääntää tykkinsä meitä kohti. Ja vaikka
onnistuisimmekin, niin emme voi itse kuljettaa mukanamme
ainoatakaan tykkiä. Meidän täytyy kokonaan turvautua
pikkuaseisiimme, ja miten voimme me, vain kolmisensataa miestä
(niin vähiin oli Cahusacin lähtö supistanut heidän lukumääränsä),
lähteä saaren poikki hyökkäämään vihollisen kimppuun, jonka
lukumäärä on kaksi kertaa niin suuri kuin meidän joukkomme?»

Muut, Dyke, Ogle, Yberville ja vieläpä Pittkin, jonka uskollisuus

Bloodia kohtaan sai hieman epävarmaksi, yhtyivät äänekkäästi
Hagthorpeen. Kun he olivat sanoneet sanottavansa, virkkoi kapteeni
Blood: »Olen miettinyt kaikki valmiiksi, olen punninnut vaarat ja
tutkinut kuinka ne ovat vältettävissä. Näin vaikeissa olosuhteissa…»

Hän vaikeni äkkiä. Sitten hän rypisti silmäkulmiaan syvissä

mietteissä. Äkkiä välähti hänen kasvoillaan uusi aate. Hänen päänsä
vaipui hitaasti alas ja hän istui kauan miettien ja punniten leuka
rintaa vasten painuneena. Sitten hän nyökkäsi. »Niin.» Ja taas hän
virkkoi: »Niin.» Hän nosti päätään ja katsoi heihin. »Kuunnelkaa»,
hän huudahti. »Voitte olla oikeassa. Ehkäpä tappion vaara saattaa
olla liian suuri. Olkoon miten tahansa, mutta olen keksinyt
paremman keinon. Me muutammekin hyökkäyksemme
valehyökkäykseksi. Suoritamme sen näin.»

Hän puhui nopeasti ja selvästi ja hänen puhuessaan nousi

innostuksen puna hänen upseeriensa kasvoille. Kun hän oli
lopettanut, huudahtivat he kaikki yhdestä suusta, että hän oli
pelastanut heidät.

»Se on nyt teossa osoitettava päteväksi», sanoi Peter Blood.

Koska he olivat jo olleet lähtövalmiina viimeiset neljäkolmatta

tuntia, ei heillä ollut mitään viivyttelemisen syytä, vaan he päättivät
ryhtyä toimeen seuraavana aamuna.

Kapteeni Blood oli niin varma menestyksestään, että hän heti

vapautti panttivankeina pitämänsä kaupunkilaiset, vieläpä
neekeriorjatkin, jotka muiden mielestä olivat laillista sotasaalista.

Ainoa varovaisuustoimenpide, johon hän ryhtyi vapauttamiensa

vankien suhteen, oli se, että hän komensi heidät kirkkoon ja lukitsi
heidät sinne odottamaan vapauttajikseen niitä kaupunkilaisia, jotka
piankin palaisivat kotiinsa.
 Vietyään sitten kaiken miehistönsä laivoihin ja sullottuaan aarteet
niiden uumeniin nostivat merirosvot ankkurinsa ja lähtivät
purjehtimaan estettään kohti kullakin laivalla perässään kolme
intiaanipirogia.

Nähdessään heidän komean tulonsa keskipäivän täydessä valossa

valkoisten purjeiden loistaessa auringon väikkeessä hykerteli amiraali
pitkiä, kapeita käsiään tyytyväisyydestä ja nauroi hiljaa itsekseen.

»Vihdoinkin!» huudahti hän. »Nyt Jumala antaa heidät minun

käsiini!» Hän kääntyi takanaan seisovan upseeriryhmän puoleen.
»Ennemmin tai myöhemmin sen täytyi tapahtua», sanoi hän.
»Sanokaa nyt, herrat, enkö ollut oikeassa, kun odotin kärsivällisesti.
Tässä loppuvat nyt hänen katolisen majesteettinsa alamaisten
kärsimykset, jotka tuo jumalaton mies, Don Pedro Sangre, kuten hän
kerran itseään nimitti, on aiheuttanut.»

Hän kääntyi antaakseen jonkin määräyksen, ja linnoituksessa

kuhisi kuin ampiaispesässä. Miehistö seisoi jo tykkien ääressä
sytyttimet valmiina kädessään, kun linnoituksesta huomattiin, että
merirosvot kääntyivät hieman länteen, yhä kuitenkin Palomassaarta
kohti. Espanjalaiset katselivat heidän liikehtimistään hämmästyneinä.

Puolentoista mailin päässä linnoituksesta länteen ja puoli mailia

saaren rannasta — juuri matalikon reunaan, josta Palomassaareen
eivät päässeet muut kuin matalakulkuisimmat alukset — laskivat
merirosvojen neljä laivaa ankkurinsa aivan espanjalaisten näkyvissä,
mutta tarkalleen poissa heidän voimakkaimman tykkinsä ulottuvilta.

Amiraali nauroi pilkallisesti.

 »Ahaa! He epäröivät, nuo englantilaiset koirat. Por Dios, kyllä
heillä on syytäkin siihen.»

»He odottavat pimeän tuloa», vihjaisi hänen veljenpoikansa, joka

seisoi hänen vieressään vapisten innosta.

Don Miguel katsahti häneen hymyillen. »Ja mitähän mahtaa

pimeys heitä auttaa kapeassa salmessa, aivan tykkieni suiden
edessä? Ole huoletta, Esteban, tänä iltana kostamme isäsi puolesta.»

Hän kohotti kaukoputkeaan jatkaakseen merirosvojen tarkastelua.

Hän näki, että intiaaniveneitä, joita he olivat tuoneet mukanaan,
aseteltiin laivojen kupeelle, ja ihmetteli hieman, mitä sellainen
liikehtiminen saattoi merkitä. Vähän aikaa olivat pirogit
näkymättömissä laivojen takana. Sitten alkoi niitä ilmestyä toinen
toisensa perästä niiden kiertäessä laivoja ja soutaessa niistä
poispäin, ja hän huomasi, että joka vene oli täynnä aseistettuja
miehiä. Täydessä lastissa ne soluivat rantaa kohti, missä oli sakeaa
pensaikkoa. Ihmettelevän amiraalin katse seurasi niiden kulkua,
kunnes ne hävisivät tiheään rantalehvistöön.

Silloin hän laski kaukoputkensa ja katsahti upseereihinsa.

»Mitä pirua tämä merkitsee?» kysyi hän.

Ei kukaan vastannut, sillä he olivat yhtä hämmästyneitä kuin hän

itsekin.

Hetken perästä nykäisi Esteban, joka koko ajan oli tarkastanut

merta, amiraalia hihasta ja huudahti: »Tuolla ne menevät.» Hän
osoitti pirogeja.
 Ja siellä menivät todellakin pirogit matkalla takaisin laivoille. Mutta
nyt he huomasivat, ettei niissä ollut jäljellä muita kuin soutajat.
Aseistettu lasti oli jäänyt maihin.

Pirogit soutivat takaisin laivoille palatakseen hetken perästä uuden

aseistetun mieslastin kanssa, jonka ne taas jättivät Palomassaareen.
Vihdoin rohkeni eräs espanjalainen upseeri selittää asian.

»He aikovat ahdistaa meitä maalta käsin — yrittävät vallata

linnoituksen.»

»Aivan niin», vastasi amiraali hymyillen. »Arvasin sen jo. Jonka

Jumala tahtoo hävittää, sen hän lyö sokeudella.»

»Teemmekö hyökkäyksen?» kysyi Esteban innoissaan.

»Hyökkäyksen? Tuon vesakon läpi? Se olisi samaa kuin antautua

heidän armoilleen. Ei, ei, me odotamme heitä ja otamme täällä
vastaan heidän hyökkäyksensä. Tulkoot koska tahansa, niin on se
oleva heidän turmionsa — ja täydellinen päällepäätteeksi. Älä
epäilekään sitä.»

Mutta illan tullen ei amiraalin mielenrauha enää ollut vallan yhtä

täydellinen. Siihen mennessä olivat pirogit kulkeneet saaren väliä jo
kuutisen kertaa ja olivat joka matkallaan vieneet sinne täyden lastin
miehiä sekä — kuten Don Miguel kaukoputkellaan huomasi —
ainakin kaksitoista tykkiä.

Hänen naamansa ei enää hymyillyt. Se näytti vihaiselta ja myös

hieman huolestuneelta, kun hän kääntyi upseeriensa puoleen.

»Kuka hölmö se uskotteli minulle, että heitä olisi vain

kolmisensataa miestä? He ovat jo vieneet maihin ainakin kaksi kertaa
niin paljon.»

Vaikka hän oli hämmästynyt, niin olisi hän ollut sitä vielä
suuremmassa määrin, jos olisi tiennyt totuuden asiassa, nimittäin
sen, että saaressa ei ollut ainoatakaan merirosvoa eikä ainoatakaan
tykkiä. Petos oli onnistunut täydellisesti. Don Miguel ei osannut
arvata, että miehet, joita pirogeissa kuljetettiin, olivat joka kerralla
samoja, että he matkalla saareen seisoivat tai istuivat näkyvissä,
mutta paluumatkalla laivoille makasivat näkymättöminä veneiden
pohjalla, jotka siten näyttivät tyhjiltä.

Espanjalaisten sotilaiden pelko, että he mahdollisesti joutuisivat

yöllisen hyökkäyksen kohteeksi maan puolelta ja että kapteeni
Bloodilla lisäksi oli kaksi kertaa suurempi miesluku käytettävänään
kuin he olivat laskeneet, alkoi jo tarttua amiraaliinkin.

Häipyvän päivän viimeisinä tunteina sotilaat tekivät tarkalleen sen,

mitä kapteeni Blood niin varmasti oli uskonut heidän tekevän —
tarkalleen sen, mitä heidän täytyi tehdä puolustautuakseen
hyökkäystä vastaan, jonka valmistus niin perinpohjaisesti oli osattu
teeskennellä. He ryhtyivät kuin vimmatut puuhaamaan raskaiden
tykkien kanssa, jotka oli asetettu hallitsemaan kapeata, merelle
johtavaa salmea.

Ähkien ja hikoillen, upseeriensa kirousten ja piiskainkin

pakottamina he uurastivat kauhunsekaisessa pelossa suurempien ja
useampien tykkien siirtämisessä maan puolelle linnoitusta. He
sijoittivat ne uusiin asemiin vastaanottamaan hyökkäystä, joka nyt
saattoi millä hetkellä hyvänsä alkaa puolen mailin päässä olevasta
metsästä.
 Kun yö pimeni, olivat nyt ainakin espanjalaiset kutakuinkin
varustettuja hyökkäyksen varalta. He olivat tavattomasti peloissaan,
sillä noiden villien paholaisten häikäilemätön rohkeus oli
sananpartena niillä vesillä. He seisoivat tykkiensä ääressä odottaen.

Ja heidän odottaessaan ja laskuveden alkaessa nosti kapteeni

Bloodin laivasto pimeän turvissa rauhallisesti ankkurinsa ja kuten
kerran ennenkin, ainoastaan priipurjeen avulla ja sekin mustaksi
maalattuna hakivat kaikki neljä laivaa luotaamalla tiensä reitille, joka
vei merelle johtavaan kapeaan salmeen.

Elisabeth ja Infanta, jotka kulkivat vierekkäin ensimmäisinä, olivat

miltei linnoituksen kohdalla ennen kuin espanjalaiset huomasivat
niiden varjomaiset rungot ja keulasta kuuluvan hiljaisen veden
solinan. Heidän tarkkaavaisuutensa oli siihen saakka ollut
suunnattuna toiselle puolelle. Ja nyt nousi öiseen ilmaan jotenkin
samanlainen nolattujen ihmisten raivokas mylvinä kuin Baabelin
kieltensekoituksessa mahtoi syntyä. Lisätäkseen sekasortoa ja
saattaakseen espanjalaisen sotaväen epäjärjestykseen tyhjensi
Elisabeth vasemman laitansa tykit linnoitusta vastaan kulkiessaan
nopean virran viemänä sen ohi.

Huomattuaan tulleensa petetyksi, vaikka ei vielä tiennyt millä

tavalla, ja että hänen saaliinsa oli livistämäisillään hänen käsistään,
amiraali käski raivoissaan miehiään kuljettamaan raskaat tykit
entisille paikoilleen ja komensi tykkimiehensä sillä aikaa pienemmille
tykeille, ainoat, jotka hänen mahtavista, vaikka nyt voimattomista
aseistaan olivat salmeen päin suunnattuina. Niillä hän avasi vihdoin,
kalleimmat hetket menetettyään, tulen laivoja vastaan.

Siihen vastasi Arabella koko toisen laitansa hirvittävällä tulella. Se

oli juuri tullut linnoituksen kohdalle ja lisäsi paraikaa purjeitaan.
Raatavat ja kiljuvat espanjalaiset näkivät tulikielekkeiden
leimahtaessa vilahdukselta sen punaiset laidat, ja sen tykkien
jylinään hukkui heidän vetoköysiensä kitinä. Sen jälkeen he eivät sitä
enää nähneet. Häipyessään suojaavaan pimeyteen, jonne
espanjalaiset suuntasivat pienet tykkinsä, eivät pälkähästä
pelastuneet laivat ampuneet enää ainoatakaan laukausta, joka olisi
auttanut heidän pettyneitä ja hämmästyneitä vihollisiaan edes
suunnilleenkaan määräämään heidän asemaansa.

Bloodin laivasto kärsi aivan mitättömiä vaurioita, ja kun

espanjalaiset olivat saaneet sekasorrostaan edes sen verran
selvyyttä, että olisivat saattaneet tulla vaarallisiksi, oli laivasto jo
etelätuulen kuljettamana kulkenut kapean salmen kautta meren
ulapalle.

Niinpä jäi Don Miguel de Espinosa sulattelemaan menettämänsä

tilaisuuden tuottamaa katkeruutta ja miettimään, millä sanoilla hän
saisi ilmoitetuksi hänen katolisen majesteettinsa ylimmälle
neuvostolle, että Peter Blood oli päässyt livahtamaan Maracaibon
lahdesta vieden mukanaan kaksi kahdenkymmenen tykin sotalaivaa,
jotka vastikään olivat olleet Espanjan omaisuutta, puhumattakaan
kahdestasadastaviidestäkymmenestätuhannesta kultakolikosta ynnä
muusta ryöstösaaliista.

Raskaaksi nousi todellakin Peter Bloodin velka, jonka amiraali

vannoi hinnalla millä hyvänsä perivänsä viimeistä penniä myöten.

Mutta Espanjan kuninkaan tappiot eivät pysähtyneet äsken

sattuneisiin.
Sillä seuraavana iltana yhdytti kapteeni Bloodin laivasto vähän
matkaa
Oruban rannikolta Venezuelan lahden suulla myöhästyneen Santo
Niñon,
joka täysin purjein kiiruhti Don Miguelin avuksi.

Ensin luuli espanjalainen tapaavansa Don Miguelin voittoisan

laivaston, joka palasi tuhoamasta merirosvoja. Mutta kun Arabella
verraten lähellä nosti mastonsa huippuun Pyhän Yrjön viirin, havaitsi
se erehdyksensä ja valiten kahdesta pahasta lievemmän — antautui.

Kapteeni Blood komensi miehet veneisiin ja käski heidän soutaa

Orubaan tai minne vain halusivat. Olipa hän niinkin hienotunteinen,
että auttaakseen heitä matkaan lahjoitti heille useammankin pirogin,
joita hän yhä kuljetti perässään.

»Te tapaatte Don Miguelin», sanoi hän, »varmaankin sangen

pahantuulisena. Viekää hänelle terveiseni ja sanokaa hänelle, että
rohkenen muistuttaa häntä siitä, että hän itse on syypää kaikkeen
siihen pahaan, mitä hänelle on tapahtunut. Se paha, minkä hän pani
alkuun lähettäessään veljensä epäviralliselle ryöstöretkelle Barbados-
saarelle, on sattunut hänen omaan nilkkaansa. Kehoittakaa häntä
vastedes ajattelemaan kahdesti ennen kuin laskee paholaisensa
englantilaisten siirtomaiden kimppuun.»

Niin sanoen hän jätti Santo Niñon kapteenin astumaan veneeseen

ja lähti itse tutkimaan uuden saaliinsa arvoa. Kun luukut avattiin,
havaittiin että laivan kannen alla oli ihmislasti.

»Orjia», sanoi Wolverstone ja pysyi väitteessään kiroten

espanjalaisten roistomaisuutta, kunnes laivan mustista uumenista
kiipesi esille Cahusac räpytellen silmiään auringonpaisteessa.

Oli siinä muutakin kuin auringonpaiste, joka sai bretagnelaisen

räpyttelemään silmiään. Ja ne, jotka hänen perässään nousivat
ihmisten ilmoille — jäännös hänen entisestä miehistöstään —
kirosivat häntä pelottavasti hänen raukkamaisuutensa vuoksi, joka oli
saattanut heidät kiitollisuudenvelkaan pelastumisestaan samoille
miehille, jotka he vastikään olivat jättäneet kuolemaantuomittuina.

Santo Niño oli tavannut heidän purtensa ja upottanut sen, ja

Cahusac oli hädin tuskin pelastunut joutumasta hirteen tullakseen
sitten pitkäksi aikaa Rannikon veljeskunnan pilkan esineeksi.
 Monta kuukautta sai hän sittemmin Tortugassa alituiseen vastata
kysymykseen:

»Minne sinä tuhlasit kaiken sen kullan, minkä Maracaibosta sait?»

Kahdeksastoista luku

MILAGROSA

Maracaibon-tapausta on pidettävä kapteeni Bloodin

mestarinäytteenä merirosvousasioissa. Vaikka hänen monien
taistelujensa joukossa tuskin on yhtään, joka ei näyttäisi jotakin
puolta hänen nerokkuudestaan merisodassa, ei se yhdessäkään
niistä ilmene niin loistavana kuin niissä kahdessa liikkeessä, joilla hän
vapautui siitä ansasta, jonka Don Miguel de Espinosa oli hänelle
virittänyt.

Maine, joka hänellä tätä ennen oli ollut, oli aivan mitätön siihen
verrattuna mitä nyt seurasi. Se oli mainetta, jota ei kukaan
merirosvo ole nauttinut — ei edes Morgan — aikaisemmin eikä
myöhempinäkään aikoina.

Tortugassa, jossa hän nyt pani kuntoon niitä laivoja, jotka oli
anastanut siitä laivastosta, jonka piti tuhota hänet, hän joutui
Rannikon veljeskunnan keskuudessa rajattoman ihailun ja melkeinpä
jumaloimisen esineeksi, ja kaikki pyrkivät osallisuuteen kunniasta
päästä hänen palvelukseensa. Se tarjosi hänelle harvinaisen
tilaisuuden valita suurentunutta laivastoaan varten miehistön
tarkalleen oman makunsa mukaan, ja hän valikoi tarkkaan. Kun hän
seuraavan kerran lähti merille, oli hänellä viisi komeata laivaa
käsittävä laivasto ja yli tuhat miestä. Näette siis, että hän ei ollut
ainoastaan kuuluisa, vaan myös pelottava. Kolme uutta espanjalaista
alustaan risti hän uudelleen oppineen huumorilla Clothoksi,
Lachesikseksi ja Atropokseksi, julman leikillisesti ilmoittaakseen
maailmalle, että hän asetti ne jokaisen espanjalaisen kohtalon
ratkaisijoiksi, joka vain sattui hänen tielleen merellä.

Euroopassa aiheutti uutinen hänen laivastostaan ja sen edellä

käynyt uutinen espanjalaisen amiraalin häviöstä Maracaibon lahdessa
tavatonta huomiota. Espanja ja Englanti olivat vuoroin ja sangen
epämiellyttävällä tavalla välikädessä, ja jos huolitte penkoa näiden
valtioiden välistä kirjeenvaihtoa tältä ajalta, niin huomaatte, että se
on sangen laaja eikä aina varsin ystävällistä laatua.

Ja sillä välin saattaa espanjalaisen amiraalin Don Miguel de

Espinosan sanoa tulleen Karibian meren vesillä raivohulluksi. Se
alennustila, johon hän oli joutunut kapteeni Bloodin käden kautta
kärsimänsä tappion vuoksi, oli tehnyt hänestä mielettömän. On
mahdotonta olla tuntematta sääliä häntä kohtaan, jos vain
koetamme olla puolueettomia. Viha oli nyt tuon onnettoman miehen
jokapäiväisenä leipänä ja koston toivo hänen ainaisena
painajaisenaan. Raivoten kuin mielipuoli hän purjehti Karibian merta
ristiin rastiin etsien vihollistaan ja hyökkäsi sillä välin, ikään kuin
tyydyttääkseen kostonhimoista ruokahaluaan, jokaisen englantilaisen
ja ranskalaisen laivan kimppuun, joka vain taivaan rannalle
ilmaantui.

Minun ei tarvitse sanoa enempää osoittaakseni, että tämä kuulu

amiraali, hieno herrasmies, oli todella menettänyt järkensä ja
ruvennut vuorostaan merirosvoksi. Kastilian korkein neuvosto saattoi
tietenkin moittia hänen toimiaan. Mutta mitäpä se merkitsi miehelle,
jonka tuomio jo peruuttamattomasti oli langetettu. Päinvastoin, jos
hän saisi elää ja nähdä sen päivän, jolloin rohkea ja häpeämätön
Blood olisi nujerrettu, ei olisi vallan mahdotonta että Espanja katseli
lempeämmällä silmällä hänen nykyisiä edesottamuksiaan ja
aikaisempia häviötään.

Ja niin etsi espanjalainen amiraali kapteeni Bloodia meren

jäljettömiltä taipaleilta vähääkään välittänyttä edes siitä, että tällä oli
suunnattomasti ylivoimainen laivasto. Mutta kokonaisen vuoden sai
hän turhaan etsiä. Olosuhteet, joissa he tapasivat toisensa, olivat
peräti merkilliset.

Inhimillisen elämän tarkka huomioiminen opettaa

pintapuolisellekin ihmiselle, joka mielellään ivaa näytelmien ja
kertomusten sepittäjien apunaan käyttämää sattumaa, että itse
elämäkin on miltei yhtenäistä sattumien sarjaan. Avatkaa
menneisyyden historia miltä sivulta tahansa, niin huomaatte, että
sattumat siinä luovat tapahtumia, jotka ainoastaan toinen sattuma
olisi saattanut kääntää päinvastaiseksi. Sattumaa saattaa todella
sanoa Sallimuksen aseeksi sen määrätessä ihmisten ja kansojen
kohtaloita.

Huomatkaa, kuinka se nytkin toimi kapteeni Bloodin ja eräiden

muiden asian järjestelemisessä.

Viidentenätoista päivänä syyskuuta 1688 — muistettava vuosi

Englannin aikakirjoissa — purjehti Karibian merellä kolme laivaa,
joiden tapaaminen ratkaisi monen ihmisen kohtalon.

Ensimmäinen niistä oli kapteeni Bloodin lippulaiva Arabella, joka oli

pyörremyrskyssä joutunut erilleen muista merirosvoista Vähien
Antillien luona. Noin 17⁰ pohjoista leveyttä ja 74⁰ itäistä pituutta se
ponnisteli tukahduttavassa kuumuudessa Tortugaa, merirosvojen
hajaantuneen laivaston luonnollista yhtymäpaikkaa kohti.

Toinen laiva oli suuri espanjalainen sotalaiva Milagrosa, joka

seuranaan pienempi fregatti Hidalga, piileskeli vähän matkaa
Caymitesta, sen pitkän niemen pohjoispuolella, joka pistää
Hispaniolan lounaisesta kolkasta. Milagrosella purjehtii
kostonhimoinen Don Miguel. Kolmas ja viimeinen niistä laivoista,
joiden kanssa olemme tekemisissä, oli englantilainen sotalaiva, joka
sanottuna päivänä oli ankkurissa ranskalaisessa St. Nikolasin
satamassa, Hispaniolan koillisella rannalla. Se oli matkalla
Plymouthista Jamaikaan ja kuljetti erästä sangen ylhäistä
matkustajaa lordi Julian Waden persoonassa, joka sukulaisensa lordi
Sunderlandin lähettämänä liikkui sangen tärkeillä ja arkaluontoisilla
asioilla, jotka suoranaisesti aiheutuivat Englannin ja Espanjan
välisestä vihaisesta kirjeenvaihdosta.

Ranskan hallitus, samoin kuin Englanninkin, oli äärimmäisen

harmistunut merirosvojen ryöstöretkistä ja niistä johtuneista
yhtämittaisista jännittyneistä väleistä Espanjan kanssa, ja se oli
turhaan koettanut lopettaa ne vaatimalla äärimmäistä ankaruutta
meren tuolla puolen olevilta monilta kuvernööreiltään. Mutta nämä
olivat joko — kuten Tortugan kuvernööri — miltei julkisessa liitossa
merirosvojen kanssa, taikka — kuten ranskalaisen Hispaniolan
kuvernööri — sitä mieltä, että merirosvoja pikemminkin oli
yllytettävä, koska he siten olivat jonkinlaisena vastapainona
espanjalaisten ahneudelle ja vallanhimolle, joka muussa tapauksessa
olisi saattanut tulla varsin tuhoisaksi muiden kansojen siirtomaille.
He olivat suorastaan sitä mieltä, että jokainen ankarampi toimenpide
johtaisi siihen, että merirosvot hakisivat itselleen uusia toimialoja
etelämpänä.

Tyynnyttääkseen Jaakko-kuninkaan hätää päästä sovintoon

Espanjan kanssa ja noudattaakseen Espanjan lähettilään
uudistuneita ja vihaisia vaatimuksia oli mylord Sunderland, Englannin
valtiosihteeri, nimittänyt voimakkaan miehen Jamaikan
varakuvernööriksi. Tämä voimakas mies oli eversti Bishop, joka nyt
muutaman vuoden oli ollut Barbados-saaren vaikutusvaltaisin
viljelystenomistaja.

Eversti Bishop oli ottanut viran vastaan ja lähtenyt viljelyksiltään,

missä hänen rikkautensa olivat huimasti kasvaneet, täynnä intoa,
joka pohjautui haluun maksaa omalta kohdaltaan velkansa Peter
Bloodille.

Heti Jamaikaan tulonsa jälkeen olivat merirosvot tunteneet hänen

läsnäolonsa. Mutta vaikka hän olisi tehnyt mitä hyvänsä, niin se
merirosvo, jota hän erityisesti halusi käsiinsä — Peter Blood, joka
kerran oli ollut hänen orjansa — vältti hänet aina ja jatkoi
häiriintymättä ja suuressa mittakaavassa espanjalaisten
hätyyttämistä sekä maalla että merellä ja piti siten Englannin ja
Espanjan välejä jatkuvasti kireinä, mikä oli erittäin vaarallista aikana,
jolloin Euroopan rauha muutenkin oli vaikeasti ylläpidettävissä.

Harmistuneena sekä omalta osaltaan että niistä moitteista, joita

hän epäonnistumisensa vuoksi sai Lontoosta, meni eversti Bishop
vihdoin niin pitkälle, että alkoi miettiä retken tekemistä itse
Tortugaan saadakseen vihamiehensä käsiinsä ja yrittääkseen
puhdistaa koko saaren merirosvoista. Onnekseen hän kuitenkin
luopui mielettömästä suunnitelmastaan osaksi paikan luontaisen
lujuuden vuoksi, mutta osaksi myös siitä syystä, että kostoretki
Tortugaan, joka ainakin nimellisesti oli ranskalainen alusmaa, olisi
ollut raskas loukkaus Ranskaa kohtaan. Ilman tuollaista retkeä ei hän
kuitenkaan pystynyt merirosvoja hillitsemään. Hän tunnustikin sen
kirjeessään valtiosihteerille.

Tämä kirje sekä siinä selostettu asiantila pani lordi Sunderlandin

epäilemään, ettei harmillista ongelmaa voitukaan ratkaista tavallisin
keinoin. Hän alkoi tuumia tavallisuudesta poikkeavia menettelytapoja
ja muisti, miten Morgan oli Kaarle Toisen aikana otettu kuninkaan
palvelukseen. Hänen mieleensä johtui, että sama keino ehkä tepsisi
kapteeni Bloodiinkiin nähden. Hänen ylhäisyydeltään ei jäänyt
huomaamatta se mahdollisuus että Blood ei harjoittanut laittomuutta
omasta taipumuksestaan, vaan että hän välttämättömyyden pakosta
teki sitä, mihin hänen maanpakolaisuutensa oli hänet vienyt, ja että
hän mielihyvin luopuisi siitä, kun siihen vain tarjoutuisi tilaisuus.

Toimien tässä mielessä lähetti lordi Sunderland sukulaisensa, lordi

Julian Waden, avonainen valtakirja muassaan järjestämään asiaa
valtiosihteerin haluamaan suuntaan. Ovela Sunderland, joka oli
mestari juonittelussa, neuvoi sukulaistaan siinä tapauksessa, ettei
Blood taipuisi taikka hän itse ei syystä tai toisesta katsoisi sopivaksi
pestata häntä kuninkaan palvelukseen, kohdistamaan huomionsa
Bloodin upseereihin ja yrittämään viekoitella heitä hänen
palveluksestaan heikontaakseen häntä siinä määrin, että hän sitten
helposti joutuisi eversti Bishopin laivaston saaliiksi.

Royal Mary, jolla lordi Sunderlandin terävä, sivistynyt, hieman

kevytmielinen ja erinomaisen hieno lähetti matkusti, oli onnellisen
matkan jälkeen saapunut St. Nikolasiin, joka oli viimeinen satama
ennen määräpaikkaa. Oli sovittu, että lordi Julian ilmoittautuisi ensin
varakuvernöörille Port Royalissa, josta hän tarpeen vaatiessa saattoi
purjehtia Tortugaan. Nyt sattui, että varakuvernöörin veljentytär oli
pari kuukautta aikaisemmin tullut St. Nikolasiin omaisiaan
tervehtimään sekä päästäkseen Jamaikalla sinä aikana vallitsevasta
sietämättömästä kuumuudesta. Koska hänen näihin aikoihin piti
matkustaa takaisin, pyydettiin hänelle paikka Royal Maryllä, ja
katsoen hänen setänsä arvoon ja asemaan myönnyttiin pyyntöön
heti.

Lordi Julian tervehti hänen laivalle tuloaan tyydytyksen tuntein. Se

antoi hänen matkalleen, joka oli ollut erinomaisen mielenkiintoinen,
juuri sen höysteen, jonka se tarvitsi ollakseen täydellinen. Hänen
ylhäisyytensä oli niitä ritareita, joiden elämä tuntui ehdottomasti
tyhjältä ja hukkaanmenneeltä, ellei sitä sulostuttamassa ollut nainen.

Neiti Arabella Bishop, suoraluonteinen tytönletukka poikamaisine

äänineen ja miltei poikamaisen kevyine liikkeineen ei ehkä ollut
sellainen lady, joka Englannissa olisi herättänyt lordien herkuttelevaa
huomiota. Miehen sangen turmeltunut, huolellisesti kasvatettu maku
kallistui niissä asioissa pulleisiin, kaihomielisiin, peräti avuttomiin
naisiin. Neiti Bishopin viehättävyyttä ei voinut kieltää. Mutta se oli
sitä laatua, jota vain hienotunteinen mies pystyi käsittämään. Ja lordi
Julian, vaikka ei suinkaan ollut raaka, ei ollut hienotunteinen siinä
määrässä. Näillä sanoilla älköön käsitettäkö, että tahtoisin sanoa
lordista mitään pahaa.

Neiti Bishop oli yhtä kaikki nuori nainen ja lady, ja niillä

leveysasteilla, jonne lordi Julian oli harhautunut, tarpeeksi
harvinainen ilmiö vetääkseen hänen huomionsa puoleensa. Lordi
puolestaan, korkeine arvonimineen ja asemineen, tottuneen
hovimiehen kohteliaisuuksineen ja itsekin henkilökohtaisesti sangen
miellyttävänä, tuntui tulevan suuresta maailmasta, jota tyttö tuskin
tunsi muuta kuin nimeltä, sillä hän oli viettänyt suurimman osan
elämäänsä Antilleilla. Ei ole sen vuoksi ihmeteltävää, että he jo
ennen kuin Royal Mary pääsy lähtemään St. Nikolasista, olivat
kiintyneet toisiinsa. Kumpikin taisi kertoa toisilleen asioita, joita
toinen halusi tietää. Lordi osasi kiihottaa tytön mielikuvitusta
kertomalla juttuja Jaakko-kuninkaasta — hän esiintyi niissä usein itse
pääsankarina tai ainakin varsin huomattavana tekijänä — ja tyttö
puolestaan voi rikastuttaa lordin tietomäärää uutta maailmaa
koskevilla tiedonannoilla.

Ennen kuin St. Nikolas oli häipynyt näköpiiristä, oli heistä tullut,
hyvät ystävät ja hänen ylhäisyytensä lordi alkoi korjata
ensivaikutelmaansa tytöstä sekä huomata viehätystä siinä
suorasukaisessa toverillisuudessa, jolla tyttö kohteli kaikkia miehiä
veljinään. Kun ajattelemme, että lordin mieltä painoi hänen
matkansa aiheuttanut tehtävä, niin ei ole ihmeellistä, että he
joutuivat puhumaan kapteeni Bloodistakin.

»Ihmettelenpä», sanoi lordi heidän kävellessään peräkannella,

»oletteko koskaan nähnyt tuota Bloodia, joka kerran oli setänne
istutuksilla orjana?»

Neiti Bishop pysähtyi. Hän nojasi laivan parraspuuhun katsellen

häipyvää maata, ja kului hetkinen, ennen kuin hän vakavalla,
levollisella äänellä vastasi:

»Olen nähnyt hänet useinkin. Tunsin hänet varsin hyvin.»

»Älkäähän toki!» Hänen ylhäisyytensä oli vähällä menettää

mielentyyneytensä, jota hän niin hartaasti koetti ylläpitää. Hän oli
nuori mies, ehkäpä kahdeksankolmatta, keskimittaa pitempi ja näytti
vielä pitemmältä tavattoman hoikkuutensa vuoksi. Hänellä oli pienet,
kalpeat ja kapeat kasvot, joita varjosti kullankellertävä käherretty
tekotukka, tunteellinen suu ja vaaleansiniset silmät, jotka antoivat
hänen ulkomuodolleen uneksivan, miltei surumielisen mietiskelevän
ilmeen. Mutta hänen silmänsä olivat siitä huolimatta valppaat ja
tarkkaavat, vaikkei hän tässä tapauksessa huomannutkaan sitä
lievää värinmuutosta tytön poskilla, jonka hänen kysymyksensä oli
aiheuttanut, eikä myöskään epäilyttävää vastausta, jonka tyttö antoi.

»Älkäähän toki!» toisti lordi ja tuli tytön viereen. »Ja millaiseksi

mieheksi hänet havaitsitte?»

»Siihen aikaan kunnioitin häntä onnettomuuden kohtaamana

gentlemannina.»

»Tunsitteko hänen tarinansa?»

»Hän kertoi sen minulle. Sen vuoksi kunnioitin häntä —

vastoinkäymisissä osoittamansa tyynen miehuuden vuoksi. Mutta
sittemmin olen miltei ollut taipuvainen uskomaan, että hän ei
puhunut totta.»

»Jos tarkoitatte sitä vääryyttä, minkä hän joutui kärsimään

kuninkaallisen kenttäoikeuden puolelta, joka tuomitsi Monmouthin
kapinallisia, niin voitte olla varma siitä, että se oli totta. Hän ei ollut
Monmouthin yrityksessä mukana. Se on varma. Hänet tuomittiin lain
pykälän mukaan, jota hän ei saattanut tuntea tehdessään teon, joka
väännettiin maanpetokseksi. Mutta hän on, totta vie, kostanut
omalla tavallaan.»

»Sepä onkin», sanoi tyttö hiljaa, »anteeksiantamaton teko. Se on

vienyt hänet turmiolle — ja ansiosta.»
 »Turmiolle?» Hänen ylhäisyytensä naurahti hieman. »Älkää olko
niinkään varma siitä. Hänestä on tullut rikas mies, olen kuullut. Hän
on muuttanut espanjalaisen ryöstösaaliinsa ranskalaiseksi kullaksi,
jota säilytetään hänen varaltaan Ranskassa. Hänen tuleva appensa
M. d’Ogeron on pitänyt siitä huolen.»

»Hänen tuleva appensa?» toisti tyttö ja tuijotti silmät pyöreinä ja

suu auki lordiin. Sitten hän lisäsi: »M. d'Ogeron? Tortugan
kuvernöörikö?»

»Sama mies. Huomannette, että miehellä on oiva suojelija. Se on

uutinen, jonka kuulin St. Nikolasissa. En osaa sanoa, oliko se oikein
tervetullut, sillä en ole varma siitä, että se on helpottava tehtävääni,
jonka vuoksi sukulaiseni lordi Sunderland minut tänne lähetti. Ette
kai tiennyt siitä mitään?»

Neiti Bishop pudisti päätään virkkamatta sanaakaan. Hän oli

kääntänyt kasvonsa poispäin ja katseli hiljaa lainehtivaa merta.
Hetken perästä hän puhui taas, ja hänen äänensä oli rauhallinen ja
täysin hillitty.

»Mutta jos se on totta, olisi hänen rosvoamisensa jo loppunut.

Jos… jos hän rakastaa ja on kihloissa ja jos hän vielä lisäksi on rikas,
kuten sanoitte, niin hän varmasti olisi lopettanut uhkarohkean
ammattinsa ja…»

»Niinpä niin. Niin minäkin ajattelin, kunnes sain selityksen asiaan.

M. d’Ogeron on ahnas sekä omasta että tyttärensä puolesta. Ja mitä
tyttöön tulee, niin olen kuullut, että hän on oikea villipeura, sopiva
Bloodin tapaiselle miehelle. Oikeastaan ihmettelen, miksi hän ei nai
tyttöä heti ja ota häntä mukaansa ryöstöretkilleen. Se olisi tytölle
uusi elämys. Ihmettelen myös Bloodin kärsivällisyyttä. Hänhän tappoi
miehen saadakseen tytön omakseen.»

»Sanoitteko, että hän tappoi miehen tytön vuoksi?» Kauhu

kuvastui
Arabella-neidin äänessä.

»Niin on asianlaita. Mies oli eräs ranskalainen merirosvo nimeltä

Levasseur. Hän oli tytön rakastettu ja Bloodin liittolainen
uhkayrityksessä. Blood halusi tyttöä itselleen ja tappoi Levasseurin
saadakseen hänet. Hyi, se on epämiellyttävä juttu, sen myönnän.
Mutta ihmiset elävät näissä maissa toisenlaisten lakien mukaan…»

Tyttö oli kääntynyt häneen päin. Hän oli huuliaan myöten kalpea ja
hänen utuiset silmänsä välähtivät, kun hän lopetti lordin Bloodia
puolustavat puheet.

»Varmaankin, jos hänen liittolaisensa sallivat hänen elää sellaisen

teon jälkeen.»

»Oh, teko tapahtui säännönmukaisessa kaksintaistelussa, olen

kuullut.»

»Kuka sen kertoi?»

»Eräs mies, joka on purjehtinut heidän kanssaan, ranskalainen

nimeltään Cahusac, jonka tapasin eräässä rantakapakassa St.
Nikolasissa. Hän oli ollut Levasseurin luutnantti ja oli läsnä sillä
saarella, jolla teko tapahtui ja Levasseur sai surmansa.»

»Entä tyttö? Sanoiko hän tytönkin olleen läsnä?»

 »Sanoi. Hän oli silminnäkijänä tilaisuudessa. Blood vei hänet
mukanaan, kun hän oli suoriutunut rosvotoveristaan.»

»Ja kuolleen toverit sallivat sen tapahtua!» Lordi huomasi

epäilyksen tytön äänessä, mutta häneltä jäi kuulematta se
helpotuksen sävy, joka siihen samalla oli sekoittunut. »Oh, minä en
usko sitä juttua. Minä en tahdo uskoa sitä!»

»Kunnioitan teitä siksi, neiti Bishop. Minun oli itsenikin vaikea

uskoa, että ihmiset saattaisivat olla niin tunteettomia, kunnes
Cahusac selitti asian tarkemmin.»

»Tyttö?» neiti Bishop perääntyi epäuskostaan, epäuskosta joka oli

vapauttanut hänet sanoin selittämättömästä mielipahasta. Tarttuen
kaiteeseen hän käänsi kysyessään kasvonsa lordiin. Myöhemmin
lordi muisti, että tytön käytöksessä oli jotakin omituista, joka silloin
jäi häneltä huomaamatta.

»Blood osti heidän suostumuksensa ja oikeuden viedä tytön

mukanaan. Hän maksoi heille hinnan helmissä, joita oli yli
kahdenkymmenentuhannen kultakolikon arvosta.» Hänen
ylhäisyytensä nauroi taas hieman ylenkatseellisesti. »Sievä hinta! Vai
mitä? He ovat roistoja järjestään — varastelevia, pirullisia konnia
joka ainoa. Onpa tämä juttu sopivaa kuultavaa ladyn korville.»

Tyttö käänsi taas katseensa lordista ja havaitsi, että hänen

silmiään hieman hämärsi. Tuokion kuluttua hän kysyi hieman
epävarmalla äänellä:

»Miksi ranskalainen kertoi teille tuon jutun? Vihasiko hän kapteeni

Bloodia?»