IRAN vs IRAN

2000

Baabelin kala, Linnunradan k sikirja liftareille sanoi hiljaa, on pieni keltainen ja muistuttaa verijuotikasta. Se on maailmankaikkeuden omituisin olio. Se k ytt ravinnokseen aivotoiminnasta syntyv energiaa jota se ei kuitenkaan ota is nn st n vaan tmnlhell olevista ihmisist. Ravitakseen itse n se imee t st energiasta kaikki alitajuiset mielenliikkeet. Sitten se ulostaa is nt ns aivoihin telepaattisen sanoman joka koostuu kulloisenkin keskustelukumppanin aivojen puhekeskuksen tietoisista ajatustaajuuksista. K yt nn ss tm ...

Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu

Kirjoittaja tutkii artikkelissaan kahta Belgian Eurovision laulukilpailuun lähettämää kappaletta, osallistujaa ja esitystä. Telex-yhtyeen ”Euro-Vision” (Haag 1980) ja Pas de deux -ryhmän ”Rendezvous” (München 1983) olivat omana aikanaan poikkeuksellisen hämmentäviä, ironisoivia ja provosoivia esityksiä. Kumpikin jäi finaalissa kolmanneksi viimeiseksi.Telex ja Pas de deux pyrkivät haastamaan sekä Euroviisujen audiovisuaalisia ja musiikillisia konventioita että kilpailun arvoja ja ihanteita. Kummassakin esityksessä oli myös kansallinen kontekstinsa, sillä Belgian euroviisumenestys oli jäänyt heikohkoksi koko kilpailun olemassaolon ajan, mikä ilmeni rohkeina kokeiluina 1980-luvun alussa. Yhtyeet rakensivat esityksensä elektronisten rytmien, äänten ja soitinten varaan. Telex esitti kappaleensa taustanauhan ja taustalaulajien kera, Pas de deux väritti sointiaan Eurovisio-orkesterin muusikoiden kanssa sekä tavattomaksi koetulla koreografiallaan. Molemmat yhtyeet toivat lavalle joukon elek...

Tiedepolitiikka, 2006

Kriisien ja avustusoperaatioiden kohdalla ihminen meissä punnitaanja paljastetaan. Viime vuoden tapaninpäivän tienoilla uutisotsikoihin noussut Aasian tsunami palautti (länsimaalaisiin) mieliin elämän rajallisuuden ja sen, että tuo rajallisuus saattaa kohdata jopa meitäkeitä meitä? Otsikoita (eri maiden lehdistä) lukiessa ei tullut täyttä varmuutta siitä, oliko kyseinen onnettomuus kohdannut pelkästään tietyn maan kansalaisia, vai oliko sittenkin kyse erityisesti paikallista väestöä, aasialaisia koskettaneesta suuraallosta? Tiedotusvälineiden yritys tehdä uutisesta esimerkiksi suomalaisia koskettanut onnettomuus oli vilpitön. Maapallomme sai oikeanlaiset mittasuhteet. Se tiedetään, mikä pallonpuolisko meitä todellisuudessa eniten kiinnostaa. Oma, tietysti. Mutta onko oltava näin, tai itse asiassa, täytyykö pelkästään omaan napaan tuijottavan asenteen muuttua, jotta maailma olisi "turvallinen" paikka elää? Keitä oikein pelkäämme: luoko vauraus ja hyvinvointi pelkoja ja uhkia paitsi omien rajojensa sisäpuolelle, myös niiden ulkopuolelle? Voiko missään enää olla "turvassa" jos toiset, he, tunkeutuvat rajojemme sisäpuolelle? Onko turvallisuus sanana osa vauraiden hyvinvointivaltioiden retorista apparaattia, jonka avulla torjutaan toinen, uhkaava? Globalisaatio on avainsana Yhdysvaltain länsirannikolla riehunut hirmumyrsky Rita osoitti ihan kouriintuntuvasti, että ylemmän kerroksen väki ajattelee myös meitä parempiosaisia, yltäkylläisessä todellisuudessa, vauraalla pallonpuoliskolla eläviä ihmisiä. Ehkä Jumala halusi pierullaan muistuttaa meitä joistakin

Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti, 2020

2020

Kirja-arvostelu: Arvosteltu teos: Itäranta, Emmi: Kuunpäivän kirjeet. Helsinki: Teos 2020

Aikuiskasvatus

2015

2012

Verrokkiorganisaatiossa tilanne työkyvyn tukitoimintamallien tuntemuksessa oli hyvin samanlainen kuin tapauksessa. Tulosten yhdenmukaisuus liittynee siihen, että molempien työterveyshuoltojen edustajat olivat osallistuneet valtakunnalliseen "Työkyvyn tuki"

Yhdyskuntasuunnittelu-lehti

Vanhan sanonnan mukaan lääkäreiden virheet haudattiin, mutta arkkitehtien virheet jäävät kaikkien pilkattaviksi. Sanonta ei kerro vain ammatin harjoittamisen inhimillisistä puolista, vaan myös ammattikuntiin liitetyistä eettisistä pohdinnoista ja eri näkökulmien ristiriitaisuuksista. Taustalla on eri ammattikunnan kullakin aikakaudella vaalimat oppijärjestelmät ja eettiset lähtökohdat. Asiantuntijuus edellyttää erityistietoja, joiden sisältö ja rajaus eivät ole vain tiedollinen vaan eettinen ongelma. Haluaako arkkitehtikunta kantaa yhteiskunnallista vastuuta? Arkkitehtien virheiden kiihtyvä purkaminen ei poista eettistä vastuuta. Ammattikunnan muodostus Philibert de l'Orme (1510-1570) oli ensimmäisiä arkkitehteja, joka kirjassaan Premier tome de l'architecture (ilmestynyt 1567) kuvasi arkkitehtikuntaa osana arkkitehtuurin markkinoita (Evers, Thoenes et al., 2003, s. 212-219). Hän teki käsitteellisen eron toimeksiantajan, arkkitehdin ja käsityöläisten joukon välillä. Lisäksi hän korosti oikeiden ja väärien arkkitehtien eroa. Jälkimmäisillä oli joko käsityöläistaitoja tai pelkkää geometrian hallintaa ilman käytännön kokemusta. Philibertin käsitys heijasti antiikin aikaista pyrkimystä nostaa arkkitehtien arvostusta liittämällä ammattikunta vapaisiin taiteisiin (artes liberales) erotuksena käsityöhön (artes manuales). Philibertin ambitiotasoa kuvaa hänen näkemyksensä Jumalasta maailmankaikkeuden arkkitehtinä (Kruft, 1994, s. 120). Ajatus arkkitehdista maailmankaikkeuden Jumalana kenties häämötti taustalla.

Aikuiskasvatus

Elinikäinen oppiminen on tätä nykyä keskeisin kansainvälinen signaali, joka ohjaa OECD-maiden hallitusten käsityksiä koulutusjärjestelmän kehittämisestä. Koulutusta arvostetaan ja se on nostettu niin taloudellisen kuin sosiaalisenkin yhteiskuntakehityksen temppelinharjalle. Keskustelu koulutuksen laadusta virisi OECD:n toimesta 80-luvun puolivälissä. Se johti järjestöä kehittämään nykyisen koulutuspoliittisen lippulaivansa: koulutusjärjestelmäindikaattorit. Myös OECD:n maakohtaiset koulutuspolitiikan analyysit luetaan huolella kussakin järjestön jäsenmaassa.