Äitienpäivän vehreyttä ja juustokakku

Nyt kyllä lämmöllä hellitään. Periaatteessa kalenterissa on vielä kevät, mutta tässä lämmössä tuntuu jo kesältä. Luonto oikein pursuaa vihreää.

Tammessa ei ole vielä lehtiä, mutta kirkkaassa kevätauringossa sen oksisto tulee hyvin esiin.

 

Tämmöisen kukkamaton kun saisi omalle nurmikolle... Pitäisi sitten vain malttaa olla leikkaamatta nurmikkla liian aikaisin.

Äitienpäivän kunniaksi tein juustokakun. Resepti on moneen kertaan kokeiltu ;) Olen ennen tehnyt mansikkakastikkeen, mutta nyt pakkasessa oli paljon vadelmaa, joten kakku sai seurakseen vadelmakastikkeen.

AMERIKKALAINEN JUUSTOKAKKU

Pohja:

11 Digestive-keksiä

50 g voita

1/2 dl sokeria

Täyte: 

300 g Philadelphiajuustoa

2 dl sokeria

2 dl maitoa

3 munaa

1 tl vaniljasokeria

2 dl ranskankermaa

1 luomusitruuna (mehu ja kuoriraaste)

1. PIngota irtopohjavuuan pohjalle leivinpaperi.  Hienonna keksit ja sekoita joukkoon sulatettu rasva ja sokeri.  Painele seos vuuan pohjalle.

2. Notkista juusto ja vatkaa joukkoon kaikki muut paitsi sitruunankuoriraaste. Sekoita lopuksi kuoriraaste joukkoon käsin (ainankin minulla jää vatkaimeen kiinni). Levitä seos varovasti pohjan päälle.

3. Paista kakkua uunissa 160 asteessa tunti tai kunnes on hyytynyt.

4. Anna kakun jäähtyä ja laita se kylmään yön yli.

5. Tarjoa marjakastikkeen tai hedelmien kera. 

Makoisaa äitienpäivää!

Perunaa, perunaa, perunaa

Ensiksi perunamuistoja:
Viime kesänä minulla oli kokeilussa kolmea erikoisperunaa: Kerr's Pink, Blue Kongo ja Mayan Gold. Näistä Mayan Gold osoittautui parhaaksi.

Siinä oli näin kauniin siniset kukat. Erikoisperunoita viljellessä olen huomannut, että sinisillä perunoilla on yleensä siniset kukat. Sehän on oikeastaan loogista, että sinisyys näkyy kaikkialla. Maya Gold perunoissa ei ole kuitenkaan näin. Kukka on sininen, mutta peruna on vaalea tai oikeastaan kellertävä. 

Viime syksynä kun pesin erikoisperunoiden loppuja, niin tiskialtaassa oli näin värikäs näky. Maya Gold on tuo pitkulainen kellertävä peruna, Blue Kongo on tietysti sininen tai oikeastaan tumman violetti ja Kerr's Pink vaaleanpunainen. Näistä Maya Gold oli parhaimman makuinen ja siksi se minulla nousi suosikiksi.

Toisesksi perunasuunnitelmia:

Tämän vuoden erikoisperunat on tilattu, mutta vielä ne eivät ole saapuneet. Maya Goldia ei ollut edes tarjolla, joten jotain muuta saan taas kokeilla. Saa nähdä mitä posti tuo tullessaan. Erikoisperunat ovat niin kysyttyjä ja niitä on niin vähän tarjolla, että vuosien saatossa olen usemman kerran saanut jotain muuta perunaa kuin mitä olen tilannut. Se ei minua haittaa,  kunhan jotain erikoisperunaa tulisi...

Erikoisperunoiden lisäksi olen aina laittanut maahan myös "normiperunaa". Tänä vuonna sekin on minulle uusi Lady Felicia. Olen aina ennen laittanut varhaiperunaa ja sitten katsellut miten rutto sen runnoo. Tänä vuonna valitsin paremmin ruttoa kestävän lajikkeen. 

Idut ovat perunassa jo aika isot, mutta vielä pitää vähän odottaa. Pääsen vuokrapalstalle vasta viikonloppuna. Nyt ainakin kelit suosii. Yhtenä keväänä vuokrapalstalle pääsi vasta toukokuun lopulla. Kevät oli niin sateinen, että traktori ei päässyt aiemmin maata kääntämään. Olisikohan ollut kevät 2015?

Kolmanneksi perunasalaattia:

Tähän vuodenaikaan tein perunasalaatin vanhoista perunoista, mutta sen voi hyvin tehdä myös uusista perunoista. Uusiin perunoihin olen jättänyt niiden ohuen kuoren. Perunasalaatti marinoidulla punasipulilla on hyvä resepti, jota olen tehnyt jo useaan otteeseen. Olen itse laittanut rukolan/pinaatin tuohon salaatin päälle, jotta se varmasti tulee heti syötyä pois. Salaatin alla rukola ei varmaan enää seuraavana päivänä olisi kovin hyvän näköistä. Marinoidut punasipulit antoivat vanhallekin perunalle makua. Suosittelen!

Muuten: Tervetuloa uudet lukijat! :)

Syyskukat ja intialaiset pensaspavut

Kesä on kääntynyt syksyyn. Kasvimaata tuli kuvattua kesällä, mutta blogiin asti kuvat eivät päässeet. Pitää sitten syksyn ja talven mittaan palailla muistoissa ja kuvissa takaisin menneeseen kesään. Toisaalta juuri talvella kesäkuvien katselu onkin niin ihanaa :)

Syksyn huomaa tulleen siitäkin, että loppukesän kukat kukkivat. Omat auringonkukat eivät vieläkään kuki. Taisi kylmä kesä ja liian tiheä rivi kampittaa niiden kasvua. Onneksi paikallinen viljelijä tarjoaa näitä miniaurinkoja.

Omalla pihalla 'jackmanii' kärhön ja kultapallon yhdistelmä on yhtä sykähdyttävä joka vuosi. Kumpikin tarvitsee köynnöstukea, sillä kärhö kiipeää sitä pitkin ja kultapallo ei pysy pystyssä ilman sidontaa. Muodostuva väriyhdistelmä on mielestäni kaunis.

Pensaspapupenkissä minulle uusi 'Menveille de Piemonte' yllätti positiivisesti. Se kasvoi kahta muuta lajiketta paremmin ja oli hauskan näköinenkin. Tosin siemenpussin kuvassa se oli keltaisempi.

Petyin, kun keittelin sitä ensimmäistä kertaa. Jo heti ensimmäisten keittominuuttien aikana papu menetti värinsä. Siitä itse asiassa tuli keittämisen jälkeen rumempaa kuin vihreästä sukulaisestaaan. Kun vihreä pensaspapu haalistuu keittäessä, niin se kuitenkin pysyy vihreänä. Tästä pavusta tuli likaisen läikikästä :(

Maku oli kuitenkin hyvä. 'Merveille de Piemonte' on leikkopapua ja siinä on hyvä koostumus. Väriähän nämä pavut kaipaavat ja siitä sain idean ryydittää niitä kurkumalla. Ja kun laittaa kurkumaa, niin voi käyttää muitakin intialaisia mausteita ja näin syntyi intialaiset pensaspavut resepti.

INTIALAISET PENSASPAVUT

 300 g pensaspapuja/salkopapuja

rypsiöljyä

1/2 tl kokonaista korianteria

1/2 tl kokonaista jeeraa eli juustokuminaa

1/2 tl kurkumaa

1/2 tl paprikajauhoa

1/2 tl garam masalaa

hiven cayennepippuria

(tuoretta korianteria)

suolaa

1. Siisti pavut ja keitä väljässä vedessä 10 min. Valuta.

2. Kuumenna paistinpannulla öljy. Paista siinä rouhittua korianteria ja jeeraa kunnes alkavat tuoksumaan eli noin minuutti. Lisää korianteri ja suolaa lukuunottamatta muut mausteen ja paista niitä hetki. 

3. Lisää mausteöljyyn pavut ja kääntele niitä, jotta mausteet tarttuvat niihin kauttaaltaan. Toisaalta sekoittamisessa kannattaa olla varovainen, sillä keitetyt pavut muussaantuvat helposti. Lisää lopuksi korianteri ja suola.

Intialaisten mausteiden myötä pavut sai väriä ja mukavasti makua. Tuore korianteri ei ole välttämätön tähän reseptiin, mutta se tuo mukavasti makua ja väriä. Alunperin lisäsin sitä, kun sitä silloin löytyi hylättynä jääkaapista...

Bon Apetit! :)

Kesä purkissa

Kevät tuntui tulevan jo kovaa vauhtia, mutta tänään heräsin lumisateeseen. Välillä tuli räntää, sitten vettä ja taas räntää... Taitaa vielä kylmiä ilmoja puhallella. Vielä saa puutarhaihminen odotella.

Onneksi kesän satoa voi säilöä purkkiin. Sellaista kun käyttää, niin kesän muisto palaa mieleen. Ja osa tarjoaa myös silmänruokaa ja jopa väriä talven keskelle.

Ruiskukka on säilyttänyt värinsä yllättävän hyvin, vaikka se on kirkkaassa purkissa. Olen kyllä yrittänyt laittaa sen aina muiden värikkäiden purkkien taakse, jotta valo ei pääse sitä turmelemaan. Näillä voisi koristella kakkujakin, jos vain muistaisi nämä kukkaset kun sellainen hetki tulee kohdalle. 

Puna-apila on minulla jo klassikko teeaines. Nämä olivat niitä ensimmäisiä hortoja joita keräsin. Puna-apila on mieto, joten sitä voi käyttää huoletta ja se on vielä kauniskin. Sitä on myös helposti saatavilla. Kunhan vain löytää kukkivan niityn, niin luultavasti löytää puna-apilaakin.

Pieniin sinisiin purkkeihin olen laittanut kamomillaa ja kehäkukan terälehteä. Kumpaakin tulee yleensä pienet määrät, joten pienet purkit riittää. Nämä pienet Iittalan siniset lasipurkit katosivat kaupoista jossain välissä. Harmitti, kun en hoksannut ostaa niitä useampia. Teeainesten säilöntää nämä purkit ovat oivallisia.

Perinteistä säilykettä edustaa tässä krassikaprikset. Tein niitä viime syksynä jo toista kertaa. Hauskaa, että krassistakin saa ruokaa. Käytän näitä keitettyjen munien kanssa, antavat mukavan piristyksen munien muuten niin tunkkaiseen makuun. Näitä oli myös tarjolla kekrinä. Suupaloina tarjosin munanpuolikkaita, jotka oli koristeltu majoneesilla ja krassikapriksilla. 

Aina kun avaan jääkaapin, osuu silmiini krassikaprikset. Hennot yrtit ja krassit ovat kauniisti pienessä purkissa. Sydämessä läikähtää ja mieli palaa kesän kasvimaalle. Josko sinne taas kohta pääsisi :)

Ystävänpäivänä: kakkua ja kortteja

Ystävänpäivän kunniaksi tein amerikkalaisen mustikka-juustokakun. Toista reseptiä etsiessä se sattui kohdalle ja se vaikutti ihan hyvältä.

Eihän siitä mikään kaunokainen tullut, muttta onneksi maku palkitsi. Minulla on yksi hyvä perusjuustokakkuohje, mutta tämä poikkesi siitä. Sen takia sitä olikin mukava kokeilla. Tähän kakkuun tuli mascarponea ja se kyllä tuntui maun pyöreytenä.

Jos käytte alussa olleen linkin kautta katsomassa reseptiä, niin siinä mukana näkee myös kauniimman version tästä kakusta. Tästä minun versiostani tuli hieman rujo, mutta siihen taisi osaltaan vaikuttaa pakastemustikoiden käyttö. Tuoreilla marjoilla ulkonäkö olisi varmaan kauniinmpi.

Olipa mukava, että ystävänpäiväkortteja vielä lähetellään. Minä tykkään laittaa ihmisille kortteja, mutta kovin tuntuu tämä perinne hiipuvan. 

+++++  HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE BLOGIYSTÄVILLE :)  +++

Täydellisen glögireseptin metsästys

En ole ollut mikään glögifani. Olen juonut sen, kun nenän alle on tuotu, mutta en ennen ostanut sitä ollenkaan itse. Tänä syksynä oli todella sitkas flunssa ja lämmintä tuli juotua oikein urakalla. Jopa siinä määrin, että teen tilalle alkoi kaivata muuta. Loppusyksystä kaupoissa alkoi olla glögiä ja se olikin oiva flunssajuoma. Lehdessä törmäsin glögireseptiin ja mieleen hiipi ajatus glögin valmistamisesta. Siitähän saisi oivan lahjan!

Resepti johon törmäsin oli nimeltään: Täydellinen vaaleaglögi. Sehän kuulosti täydelliseltä! :) Se pohjautuu seljankukkamehuun, jossa keitetään mausteita. Makeutuksena on vaahterasiirappia. 

Vaan eihän tuo resepti ollut minulle täydellinen. Se oli ensinnäkin aivan liian makea ja mausteisuuttakin olisi saanut olla enemmän. Seuraavaan glögikattilaan laitoin vähemmän siirappia ja enemmän mausteita. Appelsiinikuoren lisäksi laitoin mukaan myös appelsiininmehun. Lopputuloksessa maustui mukavasti appelsiini, mutta lisää maustetta se vielä kaipasi. 

Mausteena oli mm. kanelitanko ja tähtianis

Sitten aloin miettimään, että appelsiinimehu varmaan vähentää glögin säilyvyyttä. Aioin antaa glögin lahjaksi, joten se oli mielestäni tärkeää. Lahjan saajan jääkaapissa glögi saattaa seisoa jonkin aikaa. Niinpä muokkasin glögireseptiä kolmannen kerran. Appelsiinimehun sijaan lisäsin appelsiinikuoren määrää... ja lopputulos oli todella kitkerää. Argg!

Taas lähdin kauppaan hakemaan glögin aineksia ja pyörin maustehyllyllä. Silmiin sattui glögimausteet pussukka. Niinpä neljänteen versioon lisäsinkin kaupan glögimausteet ja puoli vaniljatankoa sekä hiukan siirappia. En ihan ollut tyytyväinen tähänkään versioon, mutta oli se kuitenkin parempi kuin aiemmat. Ehkä seuraavana jouluna jatkan kehitystyötä.

Sitten vielä kuva glögihetkestä, kun maistelimme uuttä glögiä. Sen seurana oli vuohenjuusto-aprikoosipaloja ja minttusuklaamakeisia. 

+++ Tunnelmallisia glögihetkiä ja rauhallista joulua kaikille lukijoille! +++

Herkkua tintille, herkkua itselle

Vihdoin tuli edes vähän pakkasta, että lintulaudan sai virittää ulos. Nikkarimestari oli taiteillut uuden omien suunnitelmien mukaan.

Tästä mallista näkee heti, kun siemenet loppuu. Siemenaukot ovat kuulemmma hiukan liian isot. Käytössä se ei haittaa, mutta täyttäessä aiheuttaa pientä hankaluutta. No, malli on prototyyppi.

Talipallot ovat sinitiaisten mieleen, mutta näyttää talitiainenkin niitä tarkastelevan.

Jonkun tintin näin yrittävän saada siemeniä lintulaudan umpinaiselta sivulta. Onhan ne siemenet siinä näkyvillä. Suurin osa kävi hakemassa siemenet aukolta. Tintit ovat niin uteliaita ja oppivaisia, että oppivat käyttämään uutta lintulautaa nopeasti.

Kun tinteille oli herkut viritetty, niin tein itsellekin herkkua ;) Törmäsin sokeritehtaan suklaa-taatelikakku reseptiin. Joulun alla on niin paljon makeaa, että silloin leivonnaiset jäävät jalkoihin. Hyvä aika jouluiseen kakkuun on mielestäni ennen joulua. Sitten vain leipomaan! 

Kakku on todella suklainen. Taikinaan tulee 200g tummaa suklaata sulatettuna ja 100g rouheena. Lisäksi päälliseen tulee vielä 150g. Mielestäni siinä oli jo vähän liikaakin, joten laitoin taikinaan vain 100g suklaata sulatettuna ja rouheet. Siitä huolimatta kakusta tuli varsin tuhti. On se kyllä ihanan suklainen ja taateli tuo jouluista tunnelmaa. Resepti on gluteeniton, mutta itse laitoin siihen vehnäjauhoja, kun kaapissa oli vain tummaa gluteenitonta jauhoa. Suosittelen makeanystävälle! :)

Kekrisyömingit halloween maustein

Kekrin viettämisestä on tullut minulle jo pieni perinne. Viime vuonna en postannut juhlan vietosta, kun oli niin kiire, mutta 2013 kirjoitin aiheesta. Kekri on vielä monelle tuntematon, joten seuraavassa katkelma Kustaa Vilkunalta:

"...kekri on sekä työnjuhla että sadonjuhla, olipa sitten kysymys karjanannista tai pellonviljasta...Muinaiset suomalaiset alkoivat...vuotensa syksystä, johon edellinen satokausi loppui. Siten kekri sattui vuoden vaihteeseen ja vastasi sekä nykyistä joulun seutua että uuttavuotta. Mielenkiintoista on tässä suhteessa panna merkille, että suurin osa vanhoista joulutavoistamme on siirtynyt perintönä kekristä jouluun ja uuteenvuoteen." (Kustaa Vilkuna (1989): Vuotuinen ajantieto)

Periaatteessa olisin voinut viettää kekriä jo lokakuun puolessa välissä, kun jätin palstan talvilepoon, sillä se oli minun sadonkorjuupäivä. Pyhäinpäivän seutu on kuitenkin tuntunut hyvältä ajalta. Siinä on juhlapäivä, jolla ei ole omaa ruokaperinnettä. Toisaalta amerikan halloween vaikutteilla voi värittää omaa ruokapöytää.

Minä olen viettänyt kekriä lähinnä ruuan kautta. Olen pyrkinyt tarjoamaan jotain oman sadosta. Lisäksi mukana on ollut joku jouluinen laatikko, sillä ne ovat olleet perinteisiä kekriruokia. Ne ovat myös mielestäni niin hyviä, että niitä voi syödä muulloinkin kuin jouluna. Olen ottanut myös vähän halloween vaikutteita. Pöydässä on ollut kekrinä yleensä pieni kinkku tai kalkkuna. Tänä vuonna se jäi, kun pöydässä oli kasvissyöjä. Siitä huolimatta vatsa tuli täyteen :)

Kokeilin alkuruuaksi minulle uutta kurpitsakeitto-ohjetta. Siinä kurpitsapalat ensin kypsennettiin uunissa ja lopputulos olikin mukavan lempeä keitto. 

Jälkiruokaa varten muokkasin kerroskiisseliohjetta juhlan väriteemaan sopivaksi ;) Alkuperäisohjeessa päälikiisseli tehdään vadelmamehusta ja vadelmista. Nyt korvasin ne mangopyreellä ja appelsiinimehulla. Kokeilu ei ollut aivan onnistunut. Laitan joskus tuo alkuperäisreseptin kuvien kera. Se on niin hyvää, että sen kannattaa jakaa muillekin.

Juhlien ja syömingien jälkeen on taas arki on edessä! :)

Porkkanaa penkistä kakkuun

Oli aika jättää kasvimaapalsta talvilevolla ja nostin viimeisetkin porkkanat ja palsternakat.

Eipä niitä porkkanoita hirveästi enää ollutkaan, kun niitä on hiljalleen koko ajan käytetty. Kaikkein suurimmat on tullut jo aiemmin nostettua ja violetti 'Purple Haze' ei näytä edes kasvavan kovin suureksi. Alkukesästä siirtelin taimia aukkopaikkoihin, mutta porkkanat ovat selvästi kärsineet tästä, sillä siirretyt ovat aivan pieniä. Palsternakka 'Student' kasvatti aika vaatimattamat juurekset. Onhan se tosin maatiaislajike. Harmi, että se ei itänyt omalla kasvimaalla, niin olisi saanut seuraavana kesänä omaa siementä.

Tillistä ei enää ollut muuta kuin kavauksellista iloa. Sitä onneksi keräsin jo aikaisemmin, mutta yllättävän nopeasti siitä menee satokausi ohi. 

Olemme puutarhassa blogissa tehtiin tänä huonon omensadon syksynä kakku porkkanasta. Siitä sainkin idean laittaa omaa porkkanasatoa myös kakkuun. Muokkasin vaahterasiirappista porkkanakakkureseptiä ja sain kuvan ikuistaman lopputuloksen. Tein reseptin vain puolikkaana, niin sain normaalikorkuisen kakun. Kookoksen sijaan käytin mantelia ja pekaanipähkinää. Pinnalle laitoin vaahterasiirapin sijaan pekaanipähkinää. Kakusta tuli hyvin kostea, mikä oli haluamani lopputulos. Sitten kakkua syömään! :)

Kukkaista satoa

Keräsin kukkia kasvimaalta kuivattavaksi. Käytän niitä yrittiteehen. Kehäkukan terälehdet ovat minulle jo tuttuja, mutta tämän syksyn "uutuksia" ovat ruiskukka ja pensaskrassi. Raipala-Cormierin 'Luontoäidin kotiapteekki' kirjan mukaan ne sopivat hyvin teehen ja ovat vaikutuksiltaan mietoja. Tämä on mielestäni tärkeää, jotta niitä voi huolettomasti käyttää.

Persianapilaa on tässä aika vähän, mutta olen keräillyt sitä jo aikaisemmin. Eikä tässä muutenkaan ole kaikki. Kukkia pitää keräillä vähän väliä, kun uusia kukintoja muodostuu. Tuo pensaskrassi vähän epäilyttää. Tekeeköhän se teestä kirpeän?

Laskin kukat käsistäni pöydälle ja aurinko paistoi kauniisti viistosti. Oli ikuistettava tämä valon ja värin iloittelu!

Kukintojen lisäksi kasvimaalta lähti myös kukkien siementä. Auringonkukan kukkalapoja otin kuivaukseen takan päälle. (Kuvan lapa oli kyllä jo ihan laho.) Siemenlapoja ajattelin virittää talvella seipääseen tinttien iloksi. Näyttävät ainakin maistuvan, kun osa on jo lähtenyt parempiin suihin.

Aikaisemmin kirjoitin jo krassikapriksien reseptistä, jota tein nyt pienen määrän. Lopputulos ei ole kovin kuvauksellinen, mutta on maultaan mielenkiintoinen. Alkumaku on kuin kapriksessa, kun loppumaku muistuttaa piparjuurta. Sopivat mielestäni hyvin munavoileipään. Kuinka moni suomalainen voi sanoakaan tehneensä kapriksia... :)

Kasvimaalla punertaa

Kasvimaalla alkoi lämmön myötä kukat kukkia. Nämä kuvat ovat jo ainakin viikon takaa, mutta en saanut niitä koneongelmien takia postattua. Tässä ne vihdoin tulee muidenkin nähtäväksi.

Ruby F1 auringonkukassa on hätkähdyttävä väri. Auringossa se on kauniin punainen, mutta varjossa väri on melkein musta. Piti tarkistaa kukan nimi ja sen myötä tuli pieni pettymys. En muistanut, että kukka on hybridilajike, joten sen siemenien kerääminen ei kannata. Tätä kukkaa jos haluaa seuraavana vuonna, niin on ostettava siemenet kaupasta.

Vanhaa kunnon kehäkukan siementä voi kuitenkin surutta kerätä. Se ei ole niin jalostettu, ettei sen siemenet olisi samanlaisia seuraavana vuonna. Olen jo jättänyt muutamia kukkia kypsyttämään siemeniä.

Pensaskrassia kylvin, kun luin krassikaprisreseptin. Minulla kuluu jonkin verran kapriksia, joten säilykkeellä olisi käyttöäkin. En ole nyppinyt kukkia ja kukinta alkaa olla jo hieman ohi. Pitäisi varmaan alkaa jo sen siementen keruuseen.

Salkopavun 'Blauhilde' kukat ovat herkän värisiä. Koko kasvi on aika tumman violetti. Erityisesti varret ja palot ovat sen väriset, mutta samaa sävyä löytyy myös lehdistä. En ole vielä päässyt palkoja syömään. Siemenluettelon mukaan ne kasvavat jopa 30 cm pituisiksi, joten olen antanut niiden vielä kasvaa pituutta.

Olen jo yrittänyt aikaisemmin kuvata persianapilan herkkää vaaleanpunaisuutta siinä onnistumatta. Tässä kuitenkin on pilvisenä päivänä otettu otos, jossa se näkyy aika hyvin. Olen kerännyt sen kukkia jo jonkin verran teeaineeksi. Nyt alkaa osa kukista muodostaa siementä ja heräsi ajatus niiden keräämisestä. Ainakaan vielä eivät tuntuneet olevan kypsiä.

Kasvimaallahan on vaikka minkälaista siementä kerättäväksi! :)

 

Toukokuun havaintoja

Toukokuussa on puutarhassa jo paljon katsottavaa. Olen ottanut joitakin kuvia, mutta tänne blogiin en ole niitä saanut laitetuksi. Laitankin nyt esiin joitakin kuvia näin jälkikäteen.

 

Ihastelin onnea istuttamassa -blogissa ollutta juttua kiurunkannuksesta. Tuollaisia minäkin haluaisin! Sitten katselin tarkemmin nurmikon kukkia ja sieltä löytyikin yksi kiurunkannus. Se on varmaan levinnyt naapurista ja tulevaisuudessa saa toivottavasti kavereita.

Luumupuut olivat valkoisenaan kukkia. Pölyttäjiä oli liikkeellä luumupuussa, mutta en saanut yhtäkään niistä kunnolla kuvattua. Ihania pölyttäjäkuvia on tää on vielä kesken-blogissa. Kimalaiset ovat ainakin niin nopeita liikkeissään, että minä painoin aina laukaisijaa liian myöhään. 

Yhden onnistuneen pölyttäjäkuvan sain kuvattua karviaispensaassa. Tämäkin on vahinkolaukaus. Pitää vielä harjoitella hyönteisten kuvausta.

Pienet maa-artisokat laitoin maahan ja isot sai odottaa varastostossa hiukan aikaa, mutta sitten ne pääsivät piiraaseen. Söin piiraanpalan katkarapusalsan kanssa. Tein tänä vuonna myös maa-artisokkakeittoa kuten viime vuonna. Seuraavassa piiraan ohje:

QUICHE LORRAINE MAA-ARTISOKASTA

Pohja:

250g vehnäjauho (jos haluaa, osa grahamjauhoa)

125g voita

1 muna

3 rkl vettä

1tl suolaa

1tl yrttiseosta

Täyte: 

250g kuorittua maa-artisokkaa

2 keltasipulia

2 rkl voita

2 munaa

1 1/2 dl kuoukermaa

1 1/2 tl suolaa

valko- ja viherpippuria

1. Sekoita jauhot ja voi. Lisää joukkoon muna, vesi ja mausteet. Sekoita tasaiseksi. Anna levätä jääkaapissa tunti.
2. Kuullota sipulit ja maa-artisokat pannulla voissa pehmeäksi. Jäähdytä.
3. Sekoita joukkoon muna, kuohukerma ja mausteet.
4. Levitä 2/3 taikinaa vuuan pohjalle ja reunalle. Kauli lopusta taikinasta kansi.
5. Kaada täyte vuokaan ja laita kansi päälle. Ummista reuna.
6. Paista 180 astetta 10 min, sitten 150 astetta 40 min. En oikein saanut väriä piiraaseen. Ehkä pitäisi pitää kuumemmassa hetken.
7. Nautitaan lämpimänä salaatin kanssa.

Kukka kauneutta ja pinaattista piirakkaa

Minulla tahtoo jäädä leikkokukat kuvaamatta, vaikka niistä saisi mukavasti väriä blogiin näin talviaikaan. Pöydällä on nyt keltaisia liljoja. Ne ovat sen verran erikoisia tähän aikaan vuodesta, että niitä älysin kuvata. Ne voi kuulemma keväällä istuttaa ulos. Talvehtiikohan ne? 

Pakkaseen säilötyt mangoldit on syöty. Yleensä teen feta-pinaattipiirakan mangoldista, mutta nyt oli ostettava kaupasta pinaattia. Hyvää tuli siitäkin. Tämä piirakka on mielestäni hyvää lämpimänä, joten sitä kannattaa seuraavina päivinä hiukan lämmittää.

Feta-pinaattipiirakka hiukan jäähtyneenä

FETA-PINAATTIPIIRAKKA

(Ohje on vanhasta Valion reseptivihkosta)

Pohja:

1 dl vettä

12 g hiivaa

1/2 tl suolaa

1/2 rkl oreganoa

25 g sulatettua voita

2 1/2 dl vehnäjauhoja (osa voi olla grahamjauhoja)

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja sekoita joukkoon muut aineet. Vaivaa taikinaa ja anna kohota 30 min.Taputtele taikina piirakkavuuan pohjalle ja reunoille.

Täyte:

150 g ryöpättyä pinaatti/mangoldia/nokkosta

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

1 rkl voita

2 dl ruokajugurttia

1 dl kevytmaitoa

3 munaa

1 1/2 rkl oreganoa

180 g  välimeren salaattijuustoa

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Paista niitä hetki voissa, lisää pinaatti. Ota pannu levyltä ja lisää muut aineet. Kaada täyte taikinapohjalle. Paista 200 asteessa noin tunti. Peitä piiras loppuvaiheessa leivinpaperilla, jos on tarvis (minulla on aina tarvinnut).

Tällä kertaa tarjosin piiraan kanssa salaattia, paahdettua bataattia ja terttutomaattia sekä oliiviöljyssä paistettua munakoisoa. Salaatilla oli kastike ja siihen on sekoitettu seesaminsiemeniä ja vähän belugalinssejä. Tuli siis kasvisateria. Se on aina välillä paikallaan.

Tervetuloa lukijaksi Satu!
 

Laskiaistiistain papurokka

Olen jo muutaman vuoden viljellyt härkäpapuja, mutta olen käyttänyt niitä vain tuoreena. Määrätkin ovat niin pienet, ettei niistä olisi pataan asti. Ostin siis kaupasta suomalaisia härkäpapuja, sillä halusin maistaa oikeaa papurokkaa. Reseptin nappasin olemme puutarhassa-blogista, jossa on yksityiskohtaiset ohjeet. Oikaisin valmistuksessa sen verran, että pavut ja lihan kypsennin samassa liemessä. Lisäksi alussa keitin papuja yksinään 10 minuuttia, sillä niin pääsee kuulemma eroon kaasua muodostavista hiilihydraateista.

Härkäpapurokka ei ole tässäkään vaiheessa kovin kummoisen näköinen, mutta on sentään kuvauksellisempi kuin loppuvaiheessa. Puolentoista tunnin keittämisen jälkeen nostin lihan keitosta ja vetäisin sauvasekoittimella lopun massan tasaiseksi. Keitosta tuli tasaisen vaaleanruskeaa... No, suomalaiset syö mämmiäkin. Pelkäsin maun olevan liian vahva, mutta se olikin liian laimea. Sain kunnolla maustaa suolalla, pippurilla ja sinapilla, että keittoon sai makua.

Lohdutukseksi jälkiruuaksi oli vohvelaita, hilloja ja makurahkaa. Näin laskiaistiistaina jätin kermavaahdon ja mansikkahillon pullan väliin.