Ostimme pankin

Tämä kevät ja kesä ovat olleet melkoista mylleryksen aikaa. Keväällä päätimme, yhden yön pohdinnan jälkeen, laittaa kotimme myyntiin ja hypätä uuteen projektiin. Ostimme nimittäin kotikylältä vanhan pankkirakennuksen. Vielä nykyinen kotimme on kotimme ja muutto on edessä syksyn aikana.

Olemme rakentaneet kotimme itse, asuneet siinä nelisen vuotta ja nauttineet joka hetkestä. Talomme on ollut juuri sellainen, josta rakennusprojektiin lähtiessä haaveilimme. Emme aikoneet ihan näin pian siitä luopua, jossain vaiheessa kyllä mutta … Eteen tuli kuitenkin mahdollisuus, tai oikeammin ajatus, joka johti harkintaan, ajatusten vaihtoon, muhitteluun, suunnitteluun ja päätökseen: kyllä, me hyppäämme!

  

Moni on ihmetellyt, kysellyt, taivastellut, että miksi. Moni on pohtinut, osa sanonut ääneenkin, ettei ymmärrä. Minäpä kerron miksi. Voi olla, että moni ei siltikään ymmärrä, mutta hei, ei haittaa :)
Mieheni ja minä olemme talonrakentajia ja projekti-ihmisiä. Joku saa virtaa extremelajista, lukutoukka kirjapinoista, kukkien ystävä puutarhatouhuista – me remontoimisesta, rakentamisesta, itsetekemisestä ja ideoinnista. Se on meidän bensamme. Mieheni osaa tehdä itse, eikä osaa olla toimettomana. Minulle suunnittelu ja omien ideoiden toteuttaminen on luontaista. Itse tekemällä saa nähdä kättensä jäljet, toteuttaa, pohtia, ratkaista ja rakentaa.
Teinimme kiteytti asian aika osuvasti: meidän iskä vaan tykkää tehdä taloja ♥

Emme halunneet jättää mahdollisuutta käyttämättä ja harmitella asiaa jälkeen päin. Emme myöskään halunneet takertua taloon ja tunteisiin. Meille koti on siellä missä rakkaat ovat eikä tietyt seinät. Lähdimme projektiin, josta voimme innostua ja tehdä jotain kiinnostavaa uutta. Tämä projekti mahdollistaa monta muutakin arvokasta asiaa. Nykyinen kotimme saa syksyllä uudet asukkaat ja mikä parasta on luovuttaa koti hyviin käsiin. Saimme nauttia siitä vielä tämän kesän, nähdä, miten istuttamamme kasvit alkavat kukoistaa ja täyttää istutusalueita. Olemme tutustua ja ystävystyneet fantastisiin naapureihin ja katumme varrella asuvaan yhteisöllisyyteen, jollainen on tänä päivänä luksusta. Ikävä tulee kotia, pihaa, naapureita. Mutta emme lähde kauas, muutamme vain muutaman sadan metrin päähän. Kaikki ei muutu.

Kannustankin rohkeuteen kulkea kohti unelmia ja uskallusta tarttua hetkeen. Anna ainakin ajatukselle tilaa, niin voit yllättyä. Meille tämä muutto on uusi mahdollisuus ja tarjoaa monta hyvää asiaa ja muutaman ratkaisunkin. Esimerkiksi sen, että äiti on koulupäivän jälkeen siinä kotinurkalla, lähellä. Saan toivomani työtilan, uutta suunniteltavaa, paikan toteuttaa itseäni ym. Jaksan uskoa, että tämä juttu tuo tullessaan paljon ja hyvää. 

Näissä tunnelmissa kohti syksyä.

Kaikkea hyvää sullekin ja ihanaa viikonloppua!
Lämmöllä, Kati