Valtioneuvoston tilannekeskus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valtioneuvoston tilannekeskus
Perustettu helmikuu 2005
Tehtävä Reaaliaikaisen turvallisuustilannekuvan ylläpitäminen Suomen valtionjohdolle
Toimivalta Laki valtioneuvoston tilannekeskuksesta 300/2017
Ministeriö Valtioneuvoston kanslia
Päätoimi­paikka Valtioneuvoston linna, Snellmaninkatu 1 A, Helsinki
Aiheesta muualla
www.vnk.fi

Valtioneuvoston tilannekeskus (VNTIKE)[1], ruots. statsrådets lägescentral, engl. Government Situation Centre)[2] on Suomen valtioneuvoston yksikkö, joka vastaa reaaliaikaisesta turvallisuustilannekuvan ylläpitämisestä valtionjohdon ja viranomaisten tarpeisiin yhdistämällä eri lähteistä saatuja tietoja.

Valtioneuvoston tilannekeskuksesta säädetyn lain mukaan valtioneuvoston tilannekeskuksen tehtävänä on:

1) koota ja analysoida tietoa turvallisuustilanteesta ja sellaisista häiriöistä ja niiden uhkista, jotka vaarantavat yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja;

2) hoitaa ja koordinoida 1 kohdassa tarkoitettuihin tilanteisiin liittyvistä vallitsevista olosuhteista, tilanteen synnyttäneistä tapahtumista, tilannetta koskevista taustatiedoista ja tilanteen kehittymistä koskevista arvioista sekä eri toimijoiden toimintavalmiuksista laadittavan kuvauksen (tilannekuva) ylläpitämiseen, kokoamiseen, yhteensovittamiseen ja välittämiseen liittyviä poikkihallinnollisia tehtäviä;

3) jakaa 1 kohdassa tarkoitettua yhteen sovitettua tietoa tasavallan presidentille, valtioneuvostolle ja muille viranomaisille.[3]

Toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioneuvoston kanslian mukaan valtioneuvoston tilannekeskus ylläpitää strategisena tehtävänään reaaliaikaisista turvallisuustapahtumatiedoista ja eri viranomaisten tiedoista rakennettua tilannekuvaa valtionjohdolle. Tilannekuva kootaan yhdistämällä avoimista lähteistä ja viranomaisilta saatuja tietoja. VNTIKE on myös Suomen kansallinen yhteyspiste muun muassa Euroopan unionin (EU) kriisikoordinaation ja EU:n, Yhdistyneitten kansakuntien (YK) ja Naton pelastuspalvelualoihin[4] sekä tukee muun muassa Suomeen kohdistuvan informaatiovaikuttamisen vastaista työtä.[5][6] Erityisesti VNTIKE informoi Suomen pääministeriä ja toimii suoraan valtiosihteerin alaisuudessa vaikka se on osa valtioneuvoston kanslian valmiusosastoa hallinnollisesti.[4] Keskus toimii valtioneuvoston linnassa Senaatintorin varrella ja se on miehitetty ympäri vuorokauden vuoden jokaisena päivänä.[6][7]

Valtioneuvoston tilannekeskus tuottaa analysoitua ja ajantasaista poikkihallinnollista tilannekuvaa, joka tukee valtionjohdon päätöksentekoa sekä normaalioloissa että erityisesti häiriötilanteissa, joissa joudutaan nopeasti tekemään hyvinkin laajaalaisesti vaikuttavia päätöksiä. Tilannekuvalla pyritään tukemaan tasavallan presidentin ja valtioneuvoston päätöksentekoa siten, että valtion itsenäisyyteen ja yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvat uhkat ovat hallittavissa. Toimivaltainen viranomainen välittää tiedon riittävän varhaisessa vaiheessa valtioneuvoston tilannekeskukselle. Valtioneuvoston tilannekeskus yhdistää viranomaisilta ja julkisista lähteistä saatavaa tietoa ja muodostaa valtionjohdolle kokonaiskuvaa säännöllisillä ja tilanteenmukaisilla raporteilla. Tilannekuvassa korostuu toimivaltaisen viranomaisen käsitys tapahtuneesta, tilanteeseen vaikuttavista tekijöistä sekä arvio tilanteen kehityksestä. Operatiivinen vastuu tilanteen hallinnasta on toimivaltaisella viranomaisella. Valtioneuvoston tilannekeskus toimii ympärivuorokautisesti vuoden kaikkina päivinä. Tilannekeskus välittää tilannetietoa sähköpostitse tilannekatsauksina tai valtioneuvoston matkapuhelinsovellukseen perustuvan tiedonanto- ja hälytysjärjestelmän kautta. Tarvittaessa tilannekeskus toimittaa raportteja ja tilannekatsauksia suullisesti tai paperijakeluna tiedon turvaluokitus huomioon ottaen. Tilannekeskuksen tuottamat tilannetiedot ovat yleensä turvaluokiteltuja ja tarkoitettu vain valtionjohdon ja viranomaisten käyttöön. Tilannekeskuksen yhteydessä toimii valtioneuvoston hybridianalyysitoiminto, jonka tehtävä on tukea valtionjohdon ja valtioneuvoston tilannetietoisuutta hybridi- ja informaatiovaikuttamisen osalta.[8]

Tilannekeskus perustettiin helmikuussa 2005 Aasian tsunamin jälkeen pääministeri Matti Vanhasen kaudella, jotta valtionjohto saisi yhteistä ja poikkihallinnollista tietoa Suomeen vaikuttavista tapahtumista, kuten kriiseistä ja uhkista.[4][7][9] Lisäksi sen tuli palvella hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista ministerivaliokuntaa (utva) ajankohtaisissa ja Suomen kannalta merkittävissä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tai sisäistä turvallisuutta koskevissa asioissa.[4] Keskus toimi kuitenkin pitkään vajaalla teholla presidentti Tarja Halosen vastustuksen johdosta.[10] Vuonna 2011 tilannekeskus laati päivittäin tilannekatsauksia valtionjohdolle Fukushima I -voimalan ydinonnettomuuksista.[4] VNTIKE nousi julkisuuteen, kun sieltä välitettiin virheellistä tietoa Venäjän tekemien ilmatilaloukkauksien tunnistamisesta toukokuussa 2014.[7] Vastaavasti valtioneuvoston tilannekeskus joutui selvittämään Ukrainaan matkalla olleen asekuljetuksen takavarikoimisesta noussutta tiedotussotkua vuonna 2014.[11] Joulukuussa 2021 tilannekeskus lähetti illan aikana ministereille ja valtioneuvoston keskeisille henkilöille kaksi kertaa ohjeistuksen, jossa koronatartunnan saaneen ulkoministeri Pekka Haaviston kanssa tekemisissä olleita kehotettiin välttämään kontakteja. Uutistietojen mukaan viestit eivät kuitenkin tavoittaneet pääministeri Sanna Marinia ennen seuraavaa päivää, koska hänellä ei ollut valtioneuvoston virkapuhelinta mukanaan Helsingin baareissa ollessaan.[12][13]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Selvitysmies Saarelta esitys valtioneuvoston tilannekuvatoiminnan kehittämiseksi Valtioneuvosto. Viitattu 14.6.2018.
  2. ↑ valtioneuvoston tilannekeskus | TEPA-hakutulos erikoisalojen sanastoista ja sanakirjoista www.tsk.fi. Viitattu 14.6.2018.
  3. ↑ FINLEX ® - Säädökset alkuperäisinä: Laki valtioneuvoston tilannekeskuksesta 300/2017 www.finlex.fi. Viitattu 5.6.2023.
  4. ↑ a b c d e Eeva Kolttola: Hyvä – paha hallinto: Johtaminen, tilannekuva, tieto ja luottamus turvallisuudessa, s. 43–46. Maanpuolustuskorkeakoulu, 2012. ISBN 978-951-25-2324-5 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Tilannekeskustoiminta Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 11.7.2019. Viitattu 14.6.2018.
  6. ↑ a b Nina Järvenkylä: Suomi infovaikuttamisen kohteena: ”Tämä henkilö tai taho pyrki vahingoittamaan Suomea” Iltalehti. 10.06.2018. Viitattu 14.6.2018.
  7. ↑ a b c Anna-Liina Kauhanen: Kun pääministerin annettiin pudota kartalta. Helsingin Sanomat, 4.6.2014, s. A 17.
  8. ↑ Valtioneuvoston kanslia: Ministerin käsikirja 2023 28.4.2023. Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 5.6.2023. Viitattu 5.6.2023.
  9. ↑ Samuli Kotilainen: Suomeen oma viestiverkko kriisitilanteisiin Ilta-Sanomat. 28.11.2003. Viitattu 14.6.2018.
  10. ↑ Olli Ainola: IL-Analyysi: Miksi Suomen tiedustelu repsahti? Halonen ja Tuomioja romuttivat Venäjän sotilasliikenteen vahtimisen Iltalehti. 19.04.2017. Viitattu 14.6.2018.
  11. ↑ Valtioneuvosto tiedotussotkusta: Tulli ei antanut lisätietoja aselastista Ilta-Sanomat. 19.7.2014. Viitattu 14.6.2018.
  12. ↑ Pääministeri | Ministerin käsikirja kehottaa pitämään virkamatkapuhelimen aina mukana, Marinilla oli illanvietossaan vain eduskuntapuhelin Helsingin Sanomat. 6.12.2021. Viitattu 6.12.2021.
  13. ↑ Sanna Marinin baarikohu paisuu: keskiössä puhelin, joka ei ollut mukana – ”Pidettävä käyttövalmiudessa” www.iltalehti.fi. Viitattu 6.12.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Valtioneuvoston_tilannekeskus&oldid=22850426”