Uskottomuus
Uskottomuus tarkoittaa pariskunnan yhteisen sopimuksen vastaista ja toiselta osapuolelta salattua seksuaalista suhdetta johonkin kolmanteen henkilöön silloin kun ihminen on samanaikaisesti vakituisessa parisuhteessa.[1]
Vaikutuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskottomuus usein vahingoittaa parisuhdetta. Suhteen paljastuminen voi johtaa parisuhdekriisiin ja siihen, että pariskunta tai uskoton osapuoli ajautuu terapiaan. Erot ovat varsin tavallisia uskottomuuden seurauksia, ja uskottomuus voi myös tehdä erosta kaikkien perheenjäsenten kannalta haasteellisemman. Toisaalta ulkopuolinen suhde voi myös mahdollistaa parisuhteen jatkumisen entisellään tai stimuloida muutokseen.[1]
Tärkein avioerojen selittäjä on yhdysvaltalaisen seurantatutkimuksen perusteella uskottomuus.[2]
Syitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Buchertin kyselytutkimuksessa vuonna 2003 uskottomuutta oli perusteltu väitteillä puolisoiden erilaisuudesta, puuttuvasta keskusteluyhteydestä, yhteisen ajan vähyydestä, sukupuolielämän ongelmista, katkeruudesta tai kostonhalusta, ahdistavasta tilanteesta parisuhteessa, henkisestä tai fyysisestä väkivallasta sekä muista erilaisista kriiseistä ja taustalla oli muutoksen tarvetta kumppanin tai siviilisäädyn suhteen.[1] Miehillä uskottomuudelle esitetty motiivi on enemmän seksuaalinen ja liittyy usein seksin puutteeseen parisuhteessa. Naisilla motiivi kytkeytyy enemmän emotionaaliseen puoleen, sitoutumiseen ja osallistumiseen liittyviin asioihin, ja se perustellaan tyytymättömyydellä parisuhteen tunne-elämään.[1]
Uskottomuudelle voidaan esittää yhteiskunnallisia altistavia tekijöitä, kuten vallitsevan seksuaalimoraalin höllentyminen, avioliittoinstituutin ja avioliittoa koskevan lainsäädännön muuttuminen, arkielämän rakenteen muutos, tai länsimaisen rakkauskäsityksen mukainen vaihtuvan romanttisen rakkauden tavoittelu.[1]
Parisuhteen vaiheita, joissa uskottomuutta esiintyy, ovat esimerkiksi suhteen alkuvaihe, lapsen syntymä, oman vanhemman kuolema, lapsen muuttaminen kotoa, tai sen havaitseminen, ettei puoliso sovikaan idealisoituun kuvaan. Uskoton pyrkii yleensä salaamaan suhteensa, ja petetty saattaa olla näkemättä salasuhteen merkkejä.[1] Joissain tapauksissa pettäjän tarkoitus voi kuitenkin olla suhteesta irti pääseminen provosoimalla petetty ottamaan eron.[1]
Uskottomien vanhempien lapset ovat useammin uskottomia kuin muut.[1] Seksiriippuvuus on yksi selkeimpiä pettämiselle altistavia yksilöllisiä tekijöitä.[1]
Yleisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa avo- tai avioliitossa olevista miehistä 6 prosentilla ja naisista 4 prosentilla oli ollut toinenkin kumppani tuoreimman vuoden aikana. Luvut ovat pudonneet murto-osaan vuodesta 1992. Myös aviopuolison syrjähypyn hyväksyvien osuus on romahtanut, etenkin vuodesta 1971, ja on Euroopan tiukin. Koko elämän ajalta parisuhteen ulkopuolinen kumppani oli joskus ollut 39 prosentilla miehistä ja 30 prosentilla naisista.[3]
Jos ulkopuolisia kumppaneita oli elämän aikana ollut, niitä oli yleensä ollut vain 1-3, esimerkiksi puolella naisista vain yksi. Syitä olivat rakastuminen, nykyisen suhteen ongelmat tai kumppanin haluttomuus. Joskus syytä ei ollut.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Antti Ryynänen: Seksiä suhteen ulkopuolelta - uskottomuus ja rinnakkaissuhteet 29.4.2011. Seksologinen Seura. Arkistoitu 19.4.2017. Viitattu 19.4.2017.
- ↑ Perhebarometri 2009, s. 116.
- ↑ a b FINSEX Uskollisuus 2017. Väestöliitto. Arkistoitu 24.4.2018. Viitattu 5.5.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitaatteja aiheesta Uskottomuus Wikisitaateissa