Thierry Henry
Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Koko nimi | Thierry Daniel Henry | ||
Syntymäaika | 17. elokuuta 1977 | ||
Syntymäpaikka | Les Ulis, Ranska[1] | ||
Pelipaikka | hyökkääjä | ||
Pituus | 188 senttimetriä | ||
Lempinimi | Titi | ||
Seura | |||
Seura | Montreal Impact | ||
Tehtävä | Päävalmentaja | ||
Junioriseurat | |||
1983–1989 | CO Les Ulis | ||
1989–1990 | US Palaiseau | ||
1990–1991 | ES Viry-Châtillon | ||
1991–1992 | Clairefontaine | ||
1992–1993 | Versailles | ||
1993–1994 | Monaco | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
1994–1999 | Monaco | 110 | (20) |
1999 | Juventus | 16 | (3) |
1999–2007 | Arsenal | 254 | (174) |
2007–2010 | Barcelona | 80 | (35) |
2010–2014 | New York Red Bulls | 122 | (51) |
2012 | → Arsenal (laina) | 4 | (1) |
Maajoukkue | |||
1997–2010 | Ranska | 123 | (51) |
Valmennusura | |||
2016–2018 | Belgia (apuvalmentaja) | ||
2018–2019 | Monaco | ||
2019–2021 | Montreal Impact | ||
2021-2022 | Belgia (apuvalmentaja) | ||
2023- | Ranska U21 | ||
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 31. toukokuuta 2015.
|
Thierry Daniel Henry (s. 17. elokuuta 1977[1] Les Ulis) on ranskalainen entinen jalkapalloilija ja valmentaja. Menestyneimpien ranskalaisten kärkipelaajien joukkoon luettu Henry edusti urallaan useita huippuseuroja, ja hän on Ranskan maajoukkueen kaikkien aikojen toiseksi paras maalintekijä sekä toiseksi eniten maaotteluita pelannut mies (123 ottelua ja 51 maalia)[3]. Henry lopetti uransa vuonna 2014 ja aloitti urheilukanava Sky Sportsin asiantuntijana alkuvuodesta 2015.[4]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henry aloitti ammattilaisuransa Monacossa, jossa hän debytoi 17-vuotiaana.[1] Monacon valmentajana toimi tuolloin Arsène Wenger. Ranskan maajoukkueessa Henry teki ensiesiintymisensä lokakuussa 1997 Etelä-Afrikkaa vastaan.[2] Hän oli mukana myös Ranskan maailmanmestarijoukkueessa sen kotikilpailuissa vuonna 1998. Henry teki turnauksessa kolme maalia ollen joukkueensa paras maalintekijä.[2] Onnistuneiden MM-kilpailuiden jälkeen hän siirtyi tammikuussa 1999 italialaiseen Juventukseen. Juventuksessa Henry pelasi kuitenkin vain puolen kauden verran. Keskushyökkääjänä viihtyvää Henrya peluutettiin joukkueessa laidassa ja hän teki Juventukselle vain kolme maalia.
Kesällä 1999 Henry siirtyi Englannin Valioliigan Arsenaliin, jossa hänen uransa nousi uuteen kukoistukseen. Hän oli mukana myös Ranskan voittaessa vuoden 2000 EM-kilpailut.[1] Turnauksessa Henry teki kolme maalia.[2] MM-kilpailuissa 2002 Henry kuului Ranskan avauskokoonpanoon mutta hänen turnauksensa päättyi ulosajoon toisessa ottelussa Uruguayta vastaan eikä Ranska päässyt alkulohkosta jatkoon, kun kukaan joukkueesta ei onnistunut maalinteossa.[5] Arsenalissa Henryn maalintekotahti oli hurjaa ja hän nousi seuran kaikkien aikojen parhaaksi maalintekijäksi.[1] Sekä pelaajat että lehdistö valitsivat Henryn Englannin Valioliigan parhaaksi pelaajaksi kausina 2002–2003 ja 2003–2004.[2] Hän on sijoittunut kahdesti toiseksi Fifan vuoden pelaaja -äänestyksessä. Viimeisinä kausinaan Arsenalissa hän toimi myös joukkueen kapteenina.[2]
Kesällä 2007 Henry siirtyi espanjalaiseen Barcelonaan.[2] Sopimus oli nelivuotinen ja siirtosummaksi arvioitiin 24 miljoonaa euroa. Kaudella 2008–2009 Henry oli voittamassa Barcelonan riveissä Espanjan mestaruutta ja cupia sekä Mestarien liigaa.[2]
17. lokakuuta 2007 Henrysta tuli Ranskan maajoukkueen kaikkien aikojen paras maalintekijä, kun hänen kaksi maaliaan EM-karsintaottelussa Liettuaa vastaan nostivat maalimäärän 43 osumaan.[2] Entistä ennätystä piti hallussaan Michel Platini.[2]
MM-karsinnoissa 2010 Henry alusti kyseenalaisen maalin käsivirheen jälkeen Irlantia vastaan jättäen sen ulos kilpailuista. Vaikka Henry olikin mukana Barcelonassa kaudella 2009, jolloin joukkue voitti triplamestaruuden, siellä pelatut kaudet eivät olleet henkilökohtaisella tasolla yhtä menestyksekkäitä kuin Arsenalissa vietetyt.
Heinäkuussa 2010 Henry siirtyi Pohjois-Amerikan Major League Soccer -liigan New York Red Bullsiin.[6] Hän teki täyden debyyttinsä 31. heinäkuuta 2–2-tasapelissä Houstonia vastaan syöttäen molemmat maalit Juan Pablo Angelille.[2] Henry teki ensimmäisen MLS-maalinsa 28. elokuuta 2–0-voitossa San Josesta.[2] Henry sai 2000 dollarin sakot syyskuun 16. päivänä ottelussa FC Dallasia vastaan, kun hän aiheutti Kevin Hartmanin loukkaantumisen halutessaan potkaista pallon maaliin Mehdi Ballouchyn maalin jälkeen.
Tammikuussa 2011 hän siirtyi harjoittelemaan Arsenalin vahvuuteen pitääkseen yllä kuntoaan ennen MLS-kautta. 7. tammikuuta 2012 Arsenal kertoi tehneensä kahden kuukauden lainasopimuksen Henryn kanssa. Paluuottelussaan Henry teki vaihdosta tultuaan ratkaisumaalin FA Cupin ottelussa Leeds Unitedia vastaan.[7] Sopimus kattoi tammi- ja helmikuun, minkä jälkeen Henry palasi taas New York Red Bullsin vahvuuteen. Hän jätti seuran kauden 2014 jälkeen ja lopetti pelaajauransa.[8] Hän siirtyi uransa lopettamisen jälkeen Sky Sportsin jalkapalloasiantuntijaksi. Hän työskenteli kanavalla kesään 2018 saakka, kunnes ilmoitti keskittyvänsä valmennusuransa rakentamiseen.[9]
Valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuussa 2016 Henry aloitti valmennusuransa Roberto Martínezin apulaisvalmentajana Belgian jalkapallomaajoukkueessa.[10] Henry voitti Belgian valmennustiimissä MM-pronssia 2018.[11]
13. lokakuuta 2018 Henrystä tuli entisen seuransa AS Monacon päävalmentaja kesään 2021 ulottuvalla sopimuksella.[12] Henry ei onnistunut kääntämään Monacon peliä parempaan suuntaan, vaan joukkue hävisi hänen alaisuudessaan pelaamistaan 20 ottelusta 11 ja voitti vain neljä. Seurajohto erotti Henryn 24. tammikuuta 2019, kun Monaco oli hävinnyt Ranskan cupissa FC Metzille.[13]
Marraskuussa 2019 Henry teki kaksivuotisen sopimuksen MLS-liigan kanadalaisjoukkue Montreal Impactin kanssa. [14]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruus: 1998
- Euroopan-mestaruus: 2000
- Confederations Cupin mestaruus: 2001, 2003[2]
- Nuorten maailmanmestari: 1996
- Ranskan mestari: 1997[1]
- Valioliigan mestaruus: 2002, 2004[1]
- FA Cup: 2002, 2003, 2005[1]
- Valioliigan maalikuningas: 2002, 2004, 2005, 2006[1]
- Valioliigan vuoden pelaaja (pelaajien äänestämä): 2003, 2004[2]
- Valioliigan vuoden pelaaja (lehdistön äänestämä): 2003, 2004, 2006[2]
- Fifan vuoden pelaaja 2. palkinto 2003, 2004
- Mestarien liiga: 2009[2]
- La Liga: 2009, 2010[2]
- Copa del Reyn voittaja: 2009[2]
- Urheilulehden Englannin liigahistorian parhaiden ulkomaalaispelaajien All Stars -joukkueessa 2009 [15]
Apulaisvalmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- MM-pronssia: 2018
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Thierry Henryn pelaajatilastot Soccerbase. Viitattu 10.2.2012. (englanniksi)
- Henryn pelaajaprofiili mlssoccer.com-sivustolla MLSSoccer.com (englanniksi) Viitattu 1.10.2014.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Thierry Henry - FCBarcelona.cat FCBarcelona.cat (englanniksi) Viitattu 1.10.2014.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Thierry Henry - MLSSoccer.com MLSSoccer.com (englanniksi) Viitattu 1.10.2014.
- ↑ Pierrend, José Luis: France - Record International Players 17.7.2018. RSSSF. Viitattu 1.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Introducing Thierry Henry Sky.com. Viitattu 6.11.2015. (englanniksi)
- ↑ Eskola, Jussi, ym.: Jalkapallon MM-kisat 2002, s. 21–22, 25, 27. Intereuropean Publications Ltd Oy, 2002. ISBN 951-97920-6-6
- ↑ New York Red Bulls sign international star Thierry Henry 13.7.2010. New York Red Bulls. Arkistoitu 16.7.2010. Viitattu 14.7.2010.
- ↑ Henry makes hero's return 9.1.2012. ESPN Soccernet. Viitattu 10.2.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Thierry Henry leaves New York Red Bulls 1.12.2014. BBC Football. Viitattu 6.8.2018. (englanniksi)
- ↑ Thierry Henry quits role as Sky Sports pundit to pursue job in management 17.7.2018. ESPN. Viitattu 6.8.2018. (englanniksi)
- ↑ Thierry Henry joins Belgium coaching staff as assistant to Roberto Martínez 26.8.2017. The Guardian. Arkistoitu 27.8.2016. Viitattu 6.8.2018. (englanniksi)
- ↑ England’s loss to Belgium seen by 9.8million compared with 30.9million for semi-final 16.7.2018. The Sun. Viitattu 6.8.2018. (englanniksi)
- ↑ Thierry Henry confirmed as new Monaco head coach 13.10.2018. The Telegraph. Viitattu 15.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Thierry Henry: Monaco sack manager after three months in charge 24.1.2019. BBC Football. Viitattu 25.1.2019. (englanniksi)
- ↑ THIERRY HENRY NAMED HEAD COACH OF THE MONTREAL IMPACT Montreal Impact. Viitattu 23.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Jukka Rönkä: Parhaat tuontilagerit. Urheilulehti, 2009, nro 12, s. 83.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edeltäjä: Sylvain Wiltord Zinedine Zidane |
France Footballin vuoden pelaaja 2000, 2003–2006 |
Seuraaja: Patrick Vieira Franck Ribéry |
Edeltäjä: Leonardo Jardim |
AS Monacon päävalmentaja 10/2018–1/2019 |
Seuraaja: Leonardo Jardim |
Edeltäjä: Wílmer Cabrera |
Montreal Impactin päävalmentaja 1/2020– |
Seuraaja: – |
1 Ramé | 2 Candela | 3 Lizarazu | 4 Vieira | 5 Christanval | 6 Djorkaeff | 7 Makélélé | 8 Desailly | 9 Cissé | 10 Zidane | 11 Wiltord | 12 Henry | 13 Silvestre | 14 Boghossian | 15 Thuram | 16 Barthez | 17 Petit | 18 Lebœuf | 19 Sagnol | 20 Trezeguet | 21 Dugarry | 22 Micoud | 23 Coupet | Valmentaja Lemerre
1 Landreau | 2 Boumsong | 3 Abidal | 4 Vieira | 5 Gallas | 6 Makélélé | 7 Malouda | 8 Dhorasoo | 9 Govou | 10 Zidane | 11 Wiltord | 12 Henry | 13 Silvestre | 14 Saha | 15 Thuram | 16 Barthez | 17 Givet | 18 Diarra | 19 Sagnol | 20 Trezeguet | 21 Chimbonda | 22 Ribéry | 23 Coupet | Valmentaja Domenech
1968: Eusébio • 1969: Petăr Žekov • 1970: Gerd Müller • 1971: Josip Skoblar • 1972: Gerd Müller • 1973: Eusébio • 1974: Héctor Yazalde • 1975: Dudu Georgescu • 1976: Sotiris Kaiafas • 1977: Dudu Georgescu • 1978: Hans Krankl • 1979: Kees Kist • 1980: Erwin Vandenbergh • 1981: Georgi Slavkov • 1982: Wim Kieft • 1983: Fernando Gomes • 1984: Ian Rush • 1985: Fernando Gomes • 1986: Marco van Basten • 1987: Rodion Cămătaru & Toni Polster • 1988: Tanju Çolak • 1989: Dorin Mateuț • 1990: Hugo Sánchez & Hristo Stoitškov • 1997: Ronaldo • 1998: Nikos Mahlas • 1999: Mário Jardel • 2000: Kevin Phillips • 2001: Henrik Larsson • 2002: Mário Jardel • 2003: Roy Makaay • 2004: Thierry Henry • 2005: Thierry Henry & Diego Forlán • 2006: Luca Toni • 2007: Francesco Totti • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Diego Forlán • 2010: Lionel Messi • 2011: Cristiano Ronaldo • 2012: Lionel Messi • 2013: Lionel Messi • 2014: Cristiano Ronaldo / Luis Suárez • 2015: Cristiano Ronaldo • 2016: Luis Suárez • 2017: Lionel Messi • 2018: Lionel Messi • 2019: Lionel Messi • 2020: Ciro Immobile • 2021: Robert Lewandowski • 2022: Robert Lewandowski • 2023: Erling Haaland • 2024: Harry Kane
1993: Teddy Sheringham • 1994: Andy Cole • 1995: Alan Shearer • 1996: Alan Shearer • 1997: Alan Shearer • 1998: Chris Sutton, Dion Dublin, Michael Owen • 1999: Michael Owen, Dwight Yorke, Jimmy Floyd Hasselbaink • 2000: Kevin Phillips • 2001: Jimmy Floyd Hasselbaink • 2002: Thierry Henry • 2003: Ruud van Nistelrooy • 2004: Thierry Henry • 2005: Thierry Henry • 2006: Thierry Henry • 2007: Didier Drogba • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Nicolas Anelka • 2010: Didier Drogba • 2011: Carlos Tévez, Dimităr Berbatov • 2012: Robin van Persie • 2013: Robin van Persie • 2014: Luis Suárez • 2015: Sergio Agüero • 2016: Harry Kane • 2017: Harry Kane • 2018: Mohamed Salah • 2019: Pierre-Emerick Aubameyang, Sadio Mané, Mohamed Salah • 2020: Jamie Vardy • 2021: Harry Kane • 2022: Mohamed Salah, Son Heung-min • 2023: Erling Braut Haaland • 2024: Erling Braut Haaland