Tämä on hyvä artikkeli.

Teemu Rannikko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Teemu Rannikko
Rannikko Suomen maajoukkueasussa elokuussa 2010
Rannikko Suomen maajoukkueasussa elokuussa 2010
Henkilötiedot
Koko nimi Teemu Rannikko
Syntynyt9. syyskuuta 1980 (ikä 44)
Turku, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Koripalloilija
Lempinimi Taikuri[1]
Pelipaikka Pelintekijä / Heittävä takamies
Pituus 189 cm[2]
Paino 88 kg[2]
Pelaajaura
Seurajoukkueet
1996–2000
2000–2002
2002–2003
2003–2005
2005–2007
2007–2009
2009–2010
2010–2012
2012–2013
2013–2017
2017–2021		 Suomi Piiloset
Italia Reggio Emilia
Italia Euro Roseto
Italia Scavolini Pesaro
Slovenia KK Union Olimpija
Venäjä Himki BK
Espanja CB Granada
Italia Cimberio Varese
Slovenia KK Union Olimpija
Suomi Joensuun Kataja
Suomi Vilpas Vikings
Maajoukkueet
1997–2017 Suomi
Ottelut (pisteet) 149 (1405)[3]
Aiheesta muualla
FIBA

Teemu Rannikko (s. 9. syyskuuta 1980 Turku) on suomalainen pelintekijänä menestynyt koripalloilija, joka aloitti pääsarjauransa kaudella 1996–1997 ja lopetti Suomen-mestaruuteen keväällä 2021. Hän pelasi Suomen ja neljän muun Euroopan maan sarjoissa ja edusti Suomen maajoukkuetta vuosina 1997–2017 useissa arvokilpailuissa ja yhteensä 149 maaottelussa.

Rannikko edusti Suomen pääsarjassa Piilosetia sekä viimeisinä vuosinaan Joensuun Katajaa ja Salon Vilpasta. Ulkomailla hän pelasi ammattilaisena Italian Reggio Emiliassa, Euro Rosetossa, Scavolini Pesarossa ja Cimberio Varesessa, Slovenian KK Union Olimpijassa, Venäjän Himkissä sekä Espanjan CB Granadassa. Rannikko on valittu uransa aikana viisi kertaa Vuoden koripalloilijaksi ja kerran Euroliigan viikon parhaaksi pelaajaksi.

Rannikon pelatessa ensimmäistä kertaa KK Union Olimpijassa hän kuului Euroopan takamiesten parhaimmistoon.[4] Hän on voittanut urallaan kolme Suomen mestaruutta, yhden Slovenian mestaruuden sekä kolme nuorten Suomen mestaruutta.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvattajaseurassa SM-sarjaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rannikon kasvattajaseura on Turun NMKY, jonka paidassa hän voitti B-poikien Suomen mestaruuden kaudella 1995–1996.[5] Vuonna 1996 hän nousi Piilosetin edustusjoukkueeseen. Rannikko voitti Turun NMKY:n paidassa A-poikien Suomen mestaruudet vuosina 1997 ja 1998. Rannikon toisella SM-sarjakaudella hänet valittiin vuoden kehittyneimmäksi pelaajaksi.[5] Kauden 1997–1998 jälkeen italialainen Scaligera Basket Verona tarjosi hänelle neljästä viiteen vuotta kestävää sopimusta, jonka arvoksi arvioitiin jopa miljoona markkaa.[6] Rannikko ei kuitenkaan suostunut sopimukseen, koska halusi suorittaa lukion ensin loppuun.[6] Vuosina 1999 ja 2000 hänet valittiin SM-sarjan vuoden pelaajaksi.[7][5] Toiseksi viimeisen kautensa Suomessa Rannikko päätti pronssiin.[8]

Rannikko voitti Piilosetissä Suomen Cupin vuonna 1999, minkä jälkeen finaalivastustaja Espoon Hongan päävalmentaja Jyrki Suhonen hehkutti Rannikkoa Suomen parhaaksi takamieheksi.[9] Viimeisellä kaudellaan Suomessa eli kaudella 1999–2000 hän teki keskimäärin 18,8 pistettä ja antoi 9,2 syöttöä ottelua kohden.[10] Rannikolla onkin edelleen hallussa SM-sarjan kausiennätys koriinjohtaneissa syötöissä.[5]

NBA:n varaustilaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rannikko ilmoittautui vuoden 2000 NBA:n varaustilaisuuteen.[10] Tämän takia hän kävi muun muassa Yhdysvalloissa New York Knicksin testileireillä.[11] Tärkein syy varaustilaisuuteen ilmoittautumiseen oli Rannikon mukaan eurooppalaisten seurojen kiinnostuksen lisääminen häntä kohtaan.[12] Lopulta hän kuitenkin veti nimensä pois varauslistalta tarkoituksenaan ilmoittautua listalle muutaman vuoden päästä uudelleen.[12]

Viisi kautta Italiassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen jälkeen Rannikko lähti ammattilaiseksi Italiaan, jossa Benetton Treviso osti hänen pelioikeutensa nelivuotisella sopimuksella.[13] Treviso myi kuitenkin hänet lainalle Reggio Emilialle, joka pelasi Italian A2-sarjassa. Ensimmäiset ottelut Italiassa eivät sujuneet odotusten mukaan, sillä Rannikko kärsi jalkapöydän uloimman luun murtumasta ja joutui olemaan poissa pelikentiltä seitsemän viikkoa.[14] Kuukauden päästä toipumisesta jalka alkoi jälleen häiritä Rannikkoa ja hän joutui siirtymään Trevisoon hoidattamaan jalkaansa.[15] Trevisossa annettu sädehoito ei ollut onnistunut ja Rannikko joutui tulemaan Turkuun hoidettavaksi.[16] Rannikko pääsi kuitenkin pelaamaan joukkueeseen loppukaudeksi ja johdatti joukkueensa aina finaaliin saakka. Finaaleissa vastassa oli joukkueen pahin kilpakumppani Basket Livorno[17], joka nousi Reggion sijaan Serie A:han.[18] Seuraavaksi kaudeksi Rannikko teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Reggion kanssa.[19]

Kaudella 2001–2002 Rannikko sai enemmän vastuuta joukkueessa ja pelasi ykköstakamiehenä.[20] Hän vei Reggion selvään runkosarjan voittoon ja seura sai näin hyvät asetelmat pudotuspeleihin.[20] Seuran tavoitteena oli nousu Serie A:han, minkä takia se hankki seuraan kauden aikana muun muassa Ferdinando Gentilen.[21] Reggio selvisi puolivälieristä, joissa sillä oli vastassa Sintero Ferrara, helposti otteluvoitoin 3–1.[22] Välierissä vastaan asettui Scafati Basket, jonka Reggio voitti puhtaasti otteluvoitoin 3–0.[23] Viimeisessä ottelussa Scafatia vastaan Rannikko oli joukkueensa paras pistemies tehden 20 pistettä.[23] Finaaleissa Pastificio di Nola Napolia vastaan Reggio oli jo johdolla otteluvoitoin 2–1[24], mutta hävisi loppuottelusarjan otteluvoitoin 3–2. Kauden jälkeen Rannikko teki Euro Roseton kanssa kaksivuotisen sopimuksen, jossa oli myös yhden vuoden lisäoptio.[25] Roseto pelasi Italian pääsarjassa, jossa oli siihen mennessä pelannut suomalaisista vain Martti Kuisma.[25]

Ennen kauden 2002–2003 alkua Rannikko osallistui kaksi viikkoa kestäneelle leirille, jolla hänen kätensä murtui.[26] Hänen epäonnensa ei loppunut siihen, sillä Rannikon palattua kotiin leiriltä varkaat olivat tyhjentäneet hänen asuntonsa.[26] Rannikon avaus Serie A:ssa oli vaikuttava. Vaikka joukkue kärsi selvän tappion Olimpia Milanolle, pelasi Rannikko silti 34 minuuttia ja teki 11 pistettä.[27] Vuodenvaihteessa Roseto oli jo noussut sarjan toiseksi heti Benetton Trevison perään.[28] Epäonnea seurasi heti maaliskuussa, kun Rannikon oikea käsi murtui harjoituksissa.[26] Vamma oli niin vakava, että Rannikko pääsi tekemään paluun vasta pudotuspeleissä.[29] Pudotuspeleissä Roseto sai vastaansa Viola Reggio Calabrian, jota vastaan Rannikko teki siihenastisen uransa piste-ennätyksen, 31 pistettä.[30] Reggio Calabria vei kuitenkin ottelusarjan voiton numeroin 2–1 ja päätti Rannikon kauden Rosetossa.[31]

Kaudeksi 2003–2004 Rannikko siirtyi Italian mahtiseuraan Scavolini Pesaroon kaksivuotisella sopimuksella.[32] Rosetosta Pesaroon siirtyi myös valmentaja Phil Melillo, joka halusi Rannikon ehdottomasti seuraansa.[32] Taaskaan kauden alku ei ollut paras mahdollinen, sillä elokuussa Rannikon eturistisiteet vaurioituivat maaottelussa Venäjää vastaan.[33] Polvi jouduttiin leikkaamaan ja ensiesiintymisensä Pesaron paidassa hän teki vasta tammikuun lopulla Breil Milanoa vastaan.[34] Kauden ensimmäiset pisteet syntyivät kuitenkin vasta helmikuun alussa Montepaschi Sienaa vastaan pelatussa pelissä, jonka jälkeen Pesaro siirtyi sarjakärkeen.[35] Loppukausi ei mennyt seuralta aivan yhtä hyvin, ja se jäi neljänneksi.[36] Pudotuspeleissä vastaan asteli Basket Napoli, jonka Pesaro voitti niukasti otteluvoitoin 3–2.[37] Välierissä vastaan asettui Siena, joka kuitenkin voitti ottelusarjan ylivoimaisesti 3–0 ja meni finaaliin.[38] Viimeisessä välieräpelissä Rannikko sai enemmän vastuuta ja pelasi 23 minuuttia, joiden aikana hän teki neljä pistettä ja otti neljä levypalloa.[38]

Kauteen 2004–2005 Pesaro panosti enemmän kuin aikaisempiin kausiin, mikä näkyi Rannikon vastuun pienenemisenä.[39] Seura hankki korin alle muun muassa Hanno Möttölän, koska se halusi pelata vielä seuraavallakin kaudella Euroliigassa.[40] Joukkue aloitti Italian liigan voitolla Basket Livornosta, mutta Rannikko joutui tyytymään nollaan pisteeseen.[41] Lokakuussa Rannikko venäytti nilkkansa ja lääkärien ennustusten perusteella olisi todennäköisesti joutunut olemaan poissa Pesaron Euroliigan avauksesta.[42] Hän kuitenkin pääsi pelaamaan ensimmäistä Euroliiga-peliään marraskuussa, jolloin Pesarolle tuli heti avausvoitto Union Olimpija Ljubljanasta.[43] Rannikko tuli kentälle vaihdosta ja pelasi yhdeksän minuuttia, joiden aikana hän antoi yhden syötön ja otti kaksi levypalloa.[43] Kun Pesaron toinen takamies Aleksandar Đorđević loukkaantui, lisääntyivät myös Rannikon minuutit.[44] Rannikko kiittikin saaduista minuuteista Italian liigassa ja teki pian 27 pistettä Teramo Basketia vastaan.[45] Hyvien otteiden ansiosta hänet kutsuttiin Italian liigan All Stars -otteluun.[46] Tammikuussa seuraan hankittiin takamieheksi Scoonie Penn, minkä jälkeen Rannikon peliaika väheni merkittävästi.[47] Pesaro pääsi Euroliigassa puolivälieriin, joissa sille tuli vastaan edellisvuoden mestari Maccabi Tel Aviv BC.[48] Rannikon vastuu jäi kuitenkin pieneksi Maccabia vastaan, eikä hän päässyt tappioon päättyneessä pelissä edes kentälle.[48] Italian liigassa Pesaro sijoittui katastrofaalisesti pudotuspelien ulkopuolelle yhdeksänneksi.[49] Kauden jälkeen Pesaro joutui konkurssiin ja Rannikko joutui etsimään uuden seuran.[50]

Rannikko syyskuussa 2006 Suomen maajoukkueen paidassa.

Siirto Sloveniaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2005–2006 Rannikko teki slovenialaisen KK Union Olimpijan kanssa kaksivuotisen sopimuksen.[51] Tämä tarkoitti myös enemmän vastuuta kentällä ja samalla peliaikaakin alkoi tulla edellisvuosien tapaan.[52] Heti alkukaudesta Rannikko johdatti Ljubljanan Slovenian Supercupin voittoon tekemällä 18 pistettä.[53] Joukkueen ensimmäinen Euroliiga-ottelu päättyi tappioon, kun se hävisi Zalgiris Kaunasille.[54] Rannikko sai pelata pelissä 40 minuuttia, joiden aikana hän teki 11 pistettä.[54] Ljubljana ei päässyt kuitenkaan alkulohkoaan pidemmälle Euroliigassa.[55] Slovenian liigan avauspelissä Ljubljana voitti Heliosin ja Rannikko teki 37 minuutissa kymmenen pistettä.[56] Peli pelattiin vasta huhtikuussa, sillä Union Olimpija oli mukana Adrianmeren liigassa, joka täytti seuran koko alkukauden ohjelman.[56] Kausi päättyi mestaruusjuhliin, kun Union Olimpija voitti finaaleissa Geoplin Slovanin otteluvoitoin 3–2.[57] Ratkaisevassa finaalipelissä Rannikko oli joukkueensa avainpelaajia tehtyään 17 pistettä.[57] Kausi oli seuran kannalta sekava, koska joukkue oli uudistunut edelliskauteen verrattuna lähes kokonaan. Ainoastaan Rannikko ja Yotam Halperin pystyivät täyttämään roolinsa hyvin.[58] Kauden jälkeen kiinnostuksensa Rannikkoon osoittivat muutamat kreikkalaiset sekä italialaiset seurat.[59] Lopulta Rannikko teki Union Olimpijan kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen vanhan sopimuksen tilalle.[60]

Kausi 2006–2007 oli Rannikon uran paras kausi tilastojen valossa. Kauden alussa hän loukkasi nivusensa, mutta vamma ei osoittautunut suureksi.[61] Rannikon kauden avaus tapahtui Adrianmeren liigan ottelussa, jossa hän teki heti 15 pistettä KK Partizania vastaan.[61] Samaa joukkuetta vastaan hän teki myöhemmin kaudella Euroliigan piste-ennätyksensä, 26 pistettä.[62] Ottelun jälkeen Euroliiga valitsi hänet viidennen peliviikon arvokkaimmaksi pelaajaksi.[63] Näin hänestä tuli historian toinen suomalainen, joka on valittu viikon parhaaksi pelaajaksi Euroliigassa.[64] Ennen joulua seurasta alkoi kuulua huolestuttavia ennusmerkkejä, kun se ei pystynyt maksamaan pelaajien palkkoja talousvaikeuksien takia.[65] Tammikuun alussa Rannikon huhuiltiin siirtyvän Maccabi Tel Aviviin, mutta siirto kaatui, koska Union Olimpija ei tahtonut luopua Rannikosta.[66] Kauden jälkimmäisellä puolikkaalla Rannikko pelasi uransa parhaita pelejä Adrianmeren liigassa tehden muun muassa 37 pistettä Hemofarmia vastaan.[67] Rannikon kausi päättyi kantapäävammaan ja hän joutui olemaan poissa Slovenian liigan loppuotteluista.[68] Loppuottelusarjassa vastaan tuli Helios, joka oli parempi otteluvoitoin 3–2.[69]

Kaksi kautta Himkissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2007–2008 Rannikko siirtyi Venäjän superliigassa pelanneeseen Himkiin.[70] Sopimus oli kahden vuoden pituinen ja Rannikko sopi Union Olimpijan kanssa sopimuksen purkamisesta.[71] Himkin eurosarjanavaus tapahtui SLUC Nancya vastaan, jolloin Rannikko johdatti joukkueensa voittoon tehden samalla kolme pistettä.[72] Venäjän liigassa ensimmäinen tappio tuli vasta marraskuussa, jolloin sarjaa vuodet hallinnut CSKA Moskova voitti joukkueen.[73] Vuodenvaihteessa Rannikko kärsi kantapäävamman, joka piti hänet poissa pelikentiltä aina maaliskuuhun saakka, jolloin Rannikko pääsi lämmittelemään yhteen sarjapeliin.[74] Kymmenen päivän totuttelun jälkeen huomattiin, että kantapää ei kestänyt harjoittelua ja Rannikko joutui olemaan loppukauden sivussa.[75] Himkin tie loppui Eurocupissa, kun se hävisi Joventut Badalonalle pudotuspeleissä.[76] Rannikko joutui seuraamaan sivusta kuinka Himki eteni aina Venäjän liigan finaaliin saakka, jossa sille tuli vastaan CSKA Moskova. Kaudella Euroliigan jo voittanut CSKA oli kuitenkin selvästi parempi otteluvoitoin 3–0.[75]

Kausi 2008–2009 oli tilastojen valossa yksi Rannikon peliuran vaatimattomimmista. Himki hankki seuraan entisiä NBA-tähtiä, kuten Carlos Delfinon, Milt Palacion ja Jorge Garbajosan.[77][78] Tämän seurauksena Rannikon peliaika väheni seurassa, minkä seurauksena hän pohti todennäköisesti lähtevänsä seurasta kauden päätyttyä.[79] Lisäksi joulukuussa valmentaja Kęstutis Kemzūra sai potkut ja tilalle tuli Sergio Scariolo, joka peluutti Rannikkoa entistä vähemmän.[80] Himki eteni Eurocupin loppuotteluun, jossa se hävisi BC Lietuvos Rytasille.[81] Rannikko ei kuitenkaan pelannut ottelussa, vaan joutui seuraamaan ottelua penkiltä monien muiden loppukauden pelien tavoin.[81] Venäjän sarjassa joukkue selviytyi taas finaaleihin, joissa vastaan tuli TsSKA Moskova. Himki hävisi loppuottelusarjan luvuin 3–1, eikä Rannikko päässyt kentälle koko loppuottelusarjan aikana.[82]

Ura Espanjassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Suomen maajoukkueen EM-jatkokarsintojen alkua Rannikko teki yksivuotisen sopimuksen espanjalaisen ACB:ssä pelanneen CB Granadan kanssa.[83] Rannikko haki pelipaikkaa Italian, Ranskan sekä Kreikan liigoista, koska ei halunnut siirtyä pieniin sarjoihin.[84] Ensimmäisen sarjapelin Rannikko aloitti vaihdosta Bilbao Basketia vastaan, mutta pelasi ottelussa silti 25 minuuttia. Pisteitä Rannikko heitti ainoastaan kaksi, mikä ei auttanut joukkuetta voittoon pelin päättyessä 63–74 -vierastappioon.[85] Ensimmäisen voittonsa Espanjan liigassa Granada otti heti seuraavassa pelissä sarjanousija Meridiano Alicantea vastaan. 103–71 -kotivoittoon päättyneessä ottelussa Rannikko teki kolme pistettä, minkä lisäksi hän antoi neljä syöttöä.[86] Alkukausi ei sujunut Rannikon mielestä parhaalla mahdollisella tavalla, sillä odotukset olivat henkilökohtaisesti korkealla. Hän pelasi joukkueessa perinteistä takamiehen roolia, jolloin heittomäärät jäivät myös pieniksi.[87] Syyskauden parhaat pelit Rannikko pelasi CB Sevillaa ja Lagun Aroa vastaan tehden molemmissa otteluissa kahdeksan pistettä.[88] Lagun Aroa vastaan Rannikko oli kentällä ainoastaan yhdeksän minuuttia, mutta heitti kaikki kolmen pisteen heittonsa sisään.[89] Uuden vuoden Rannikko avasi uudella piste-ennätyksellään tehtyään kolmetoista pistettä tappioon päättyneessä ottelussa Unicaja Málagaa vastaan.[90] Granadan tippuminen pois pudotuspeleistä varmistui kaksi kierrosta ennen päätöstä. Kauden viimeisessä ottelussa joukkue voitti vielä sarjasta pudonneen CB Murcian pistein 76–70 Rannikon tehdessä kuusi pistettä.[91]

Paluu Italiaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rannikko kaudella 2010–2011.

Heinäkuussa 2010 Rannikko siirtyi italialaiseen Cimberio Vareseen kaksivuotisella sopimuksella. Myös Granada oli tarjonnut Rannikolle uutta sopimusta, mutta lopulta hän valitsi Varesen.[92] Varese aloitti kauden voitolla Pesarosta Rannikon tehtyä seitsemän pistettä.[93] Varese kärsi ajoittain loukkaantumisista vuoden vaihteessa ja pelaajistoa jouduttiin vaihtamaan.[94] Huhtikuussa 2011 Rannikko teki kauden piste-ennätyksensä ottelussa Angelico Biellaa vastaan. Hän teki ottelussa kahdeksantoista pistettä.[95] Runkosarjan päätteeksi seura pääsi neljän vuoden tauon jälkeen pudotuspeleihin.[94]

Takaisin Suomeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rannikko palasi kaksivuotisella sopimuksella Suomen Korisliigaan Joensuun Katajan joukkueeseen kaudeksi 2013-2014.[96] Ensimmäisellä Rannikon-kaudellaan Kataja saavutti SM-hopeaa hävittyään loppuotteluissa Tampereen Pyrinnölle. Toinen kausi Katajassa oli Rannikolta erinomainen. Hän johdatti alempaan keskikastiin rankatun Katajan Suomen mestariksi. Jokainen playoffsarja eteni viidenteen otteluun ja finaaleissa kaatui Loimaan Bisons. Rannikko nousi Korisliigan playoff otteluissa kaikkien aikojen eniten koriinjohtaneita syöttöjä antaneeksi pelaajaksi. Maaliskuussa 2015 Rannikko teki Katajan kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[97] Kaudella 2015–2016 Kataja osallistui Korisliigan lisäksi uuteen FIBA Europe Cupiin, jossa Rannikon 10,1 koriinjohtaneen syötön ottelukohtainen keskiarvo oli ainakin 25 vuoteen korkein Euroopan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla[98]. Rannikko nimettiin Korisliigassa sarjan kuukauden pelaajaksi joulu-, tammi- ja helmikuussa, ja hän oli ensimmäinen kyseisen palkinnon kolme kertaa peräkkäin voittanut pelaaja.[99] Maaliskuussa hän ylitti Korisliigan historian ensimmäisenä pelaajana 300 koriinjohtaneen syötön rajan yhden kauden aikana.[100] Kauden 2016–2017 päätteeksi Kataja voitti Suomen-mestaruuden ja Rannikko valittiin toista kertaa urallaan finaaleiden parhaaksi pelaajaksi.[101]

Kesällä 2017 siirtyi Salon Vilppaaseen yhden vuoden sopimuksella.[101] Pelaajasopimusta jatkettiin kesken kauden vielä kauden 2018–2019 loppuun asti.[102] 2017–2018 viimeisessä runkosarjaottelussa Lapuaa vastaan Rannikko loukkasi itseään sen verran, että joutui olemaan loppukauden sivussa.[103] Vilpas saavutti kauden päätteeksi kuitenkin hopeaa, kun se hävisi loppuottelusarjan voitoin 4–2 Kauhajoelle.[104] Marraskuussa 2018 Rannikko nousi Korisliigan historian syöttötilaston ensimmäiseksi ja ohitti tilastossa Damon Williamsin.[105] Samassa kuussa hän solmi Vilppaan kanssa jatkosopimuksen seuraavasta kaudesta.[106] Vilpas eteni kauden päätteeksi pudotuspeleihin asti, joissa se hävisi välierissä Kouvoille otteluvoitoin 4–3.[107] 2019–2020 Vilpas kilpaili runkosarjan voitosta läpi kauden. Tammikuussa 2020 Rannikko loukkasi polveaan ottelussa Kouvoja vastaan, minkä myötä hänen kautensa oli ohi.[108] Elokuussa 2020 Rannikko teki vuoden jatkosopimuksen Vilppaan kanssa.[109] kaudella 2020-2021 Rannikko saavutti Vilppaan joukkueessa uransa päätteeksi SM-kultaa.[110]

Maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rannikko ja Koponen vuoden 2017 EM-kilpailuissa.

Rannikko on kuulunut Suomen alle 16-vuotiaiden, 18-vuotiaiden, 20-vuotiaiden ja 22-vuotiaiden maajoukkueisiin. Ensimmäisen pelinsä miesten maajoukkueessa hän pelasi vuonna 1997 Latviaa vastaan.[5] Hänen piste-ennätyksensä maajoukkueessa on 33 pistettä, joka syntyi vuonna 2003 Venäjää vastaan.[5] Viime vuodet Rannikko on kuulunut maajoukkueen luottopelaajiin.[111]

Vuonna 2007 Rannikko oli nostamassa Suomea Euroopan A-divisioonaan, jolloin hän oli joukkueen paras pistemies 16,7 pisteen keskiarvolla.[112] Kantapäävamman takia Rannikko joutui olemaan poissa koko vuoden 2008, jolloin hän olisi ollut joukkueelleen arvokas lisä EM-kisojen karsintoihin. Loukkaantumisen aikana maajoukkueen takamiehenä toimi Petteri Koponen.[113]

Rannikko oli mukana vuoden 2011 EM-kilpailuissa, joissa Suomi sijoittui yhdeksänneksi.[114] Hän teki turnauksessa keskimäärin 6,0 pistettä ottelua kohden ja antoi 4,5 syöttöä ottelua kohden.[115] Syöttökeskiarvollaan Rannikko sijoittui turnauksen syöttötilastossa neljnnelle sijalle.[116] Hän edusti Suomea myös vuoden 2013 EM-kilpailuissa, joissa hän teki 6,3 pistettä ottelua kohden.[115]

Rannikko edusti maataan vuoden 2014 MM-kilpailuissa, joissa hän teki 5,0 pistettä ja antoi 3,2 syöttöä ottelua kohden.[115] Kesällä 2015 hän ei osallistunut maajoukkuetoimintaan toivuttuaan käsileikkauksestaan.[117] Kesäkuussa 2017 Rannikko ilmoitti, ettei osallistuisi maajoukkueen toimintaan kesän aikana ja jättäytyisi pois saman vuoden arvokisoista.[118] Päävalmentaja Dettmann sai kuitenkin ylipuhuttua hänet mukaan joukkueeseen, koska Petteri Koposen loukkaantumisesta parantuminen vaikutti haastavalta.[119] Vuoden 2017 EM-kilpailut jäivät hänen viimeisiksi arvokisoiksi. Rannikko teki turnauksessa keskimäärin 4,2 pistettä ja antoi 2,2 syöttöä ottelua kohden.[115]

Pelityyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä takamiehenä pelaava Rannikko on Turun Sanomien Harri Koskisen mukaan erinomainen syöttelijä ja pallonkäsittelijä.[7] NBA:n pelaajaprofiilin mukaan hän on nopea jaloistaan ja tekee paljon pisteitä myös korille ajoista. Samoista tilanteista hän pystyy myös antamaan hyviä syöttöjä joukkuekavereille.[10] Rannikko on hyvä kolmen pisteen heittäjä, ja hän on voittanut uransa aikana muun muassa Adrianmeren liigan tähdistötapahtuman kolmen pisteen heittokisan.[120] Rannikon itsensä mukaan hänen pelityylinsä on muuttunut hieman hänen siirryttyään Suomesta Eurooppaan. Suomessa hänen roolinsa keskittyi enemmän syöttelemiseen, mutta Euroopassa hänestä tehtiin enemmän heittäjä.[121] Rannikko on tunnettu myös epäitsekkyydestään kentällä, mitä muun muassa Suomen maajoukkueen valmentaja Henrik Dettmann on korostanut sanomalla:

»Teemulla on ilmiömäinen kyky tehdä pelaajat ympärillään paremmiksi. Ollakseen paras pelaaja kentällä hänen ei tarvitse onnistua edes heittopelissään...»
(Henrik Dettmann[112])

Tausta ja lapsuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rannikko syntyi 9. syyskuuta 1980 Turussa. Hänen isänsä Jari Rannikko oli myös koripalloilija ja lisäksi koripallovalmentaja, joten Rannikko seurasi isänsä jalanjälkiä ollessaan nuori.[122] Nuorena Rannikko pelasi myös jalkapalloa Turun nappulaliigassa.[123] Hän kirjoitti ylioppilaaksi Aurajoen lukiosta vuonna 2000.[26][124] Heinäkuussa 2006 Rannikko vei vihille Ilona-kihlattunsa.[125] Joulukuussa 2010 parille syntyi Lilja-tytär.[126]

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilökohtaiset palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkuesaavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Joukkue Sarja O 2P % 3P % 1P % HL PL LEV S M R T PTS PTS YHT
2000–2001 Reggio Emilia LegADue 11 60,0 % 40,5 % 87,5 % 0,1 1,2 1,3 1,2 1,2 1,2 0,1 6,9 76
2001–2002 Reggio Emilia LegADue 35 46,0 % 43,8 % 83,8 % 0,2 1,9 2,1 1,1 1,5 1,5 0,0 11,1 389
2002–2003 Euro Roseto Serie A 26 52,9 % 41,4 % 76,7 % 0,2 2,1 2,3 2,8 2,2 1,9 0,0 11,0 285
2003–2004 Scavolini Pesaro Serie A 14 66,7 % 22,6 % 75,0 % 0,1 0,9 1,0 0,2 0,9 0,7 0,1 3,1 44
2004–2005 Scavolini Pesaro Serie A 29 42,9 % 39,3 % 91,7 % 0,1 0,7 0,8 0,7 0,7 0,8 0,0 3,4 100
2007–2008 Himki BK Superliiga 12 61,5 % 50,0 % 87,5 % 0,3 1,0 1,3 1,9 0,8 0,3 0,0 8,1 97
2008–2009 Himki BK Superliiga 6 100,0 % 42,9 % 54,5 % 0,2 1,0 1,2 0,7 0,7 0,5 0,0 4,3 26
2009–2010 CB Granada Liga ACB 32 48,5 % 33,8 % 77,8 % 0,1 0,9 1,0 1,5 1,1 0,3 0,0 4,8 152
2010–2011 Cimberio Varese Serie A 27 42,3 % 46,3 % 84,2 % 0,0 1,3 1,3 2,9 1,7 1,4 0,0 7,6 205
2 kautta Yhteensä LegADue 46 48,9 % 43,3 % 84,2 % 0,2 1,7 1,9 1,1 1,4 1,4 0,0 10,0 465
4 kautta Yhteensä Serie A % % %
2 kautta Yhteensä Superliiga 18 64,3 % 48,1 % 77,1 % 0,2 1 1,2 1,5 0,7 0,3 0,0 6,8 123
1 kausi Yhteensä Liga ACB 32 48,5 % 33,8 % 77,8 % 0,1 0,9 1,0 1,5 1,1 0,3 0,0 4,8 152

Pudotuspelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Joukkue Sarja O 2P % 3P % 1P % HL PL LEV S M R T PTS PTS YHT
2000–2001 Reggio Emilia LegADue 10 80,0 % 30,6 % 87,5 % 0,2 1,1 1,3 1,2 1,2 0,5 0,1 6,9 76
2001–2002 Reggio Emilia LegADue 12 42,3 % 45,1 % 84,4 % 0,2 0,8 1,0 1,8 1,3 1,7 0,0 12,1 145
2002–2003 Euro Roseto Serie A 3 57,1 % 47,6 % 76,9 % 0,3 1,0 1,3 2,0 1,7 1,7 0,0 19,3 58
2003–2004 Scavolini Pesaro Serie A 8 42,9 % 42,9 % 25,0 % 0,4 0,8 1,2 1,0 0,5 0,9 0,0 4,3 34
2008–2009 Himki BK Superliiga 1 0,0 % 100,0 % 0,0 % 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 3,0 3
2 kautta YHTEENSÄ LegADue 22 52,8 % 40,2 % 74,4 % 0,2 1,0 1,1 1,3 1,1 1,5 0,0 8,9 196
2 kautta YHTEENSÄ Serie A 11 50,0 % 45,2 % 70,0 % 0,4 0,8 1,2 1,3 0,8 1,1 0,0 8,4 92
1 kausi YHTEENSÄ Superliiga 1 0,0 % 100,0 % 0,0 % 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 3,0 3

Kansainväliset sarjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Joukkue Sarja O 2P % 3P % 1P % HL PL LEV S M R T PTS PTS YHT
1999–2000 Piiloset Korać cup 8 52,2 % 29,4 % 73,2 % 0,3 1,9 2,1 9,5 2,6 1,8 0,0 15,4 123
2002–2003 Euro Roseto ULEB Cup 10 38,1 % 46,9 % 82,4 % 0,1 1,1 1,2 1,9 1,8 1,6 0,1 11,3 113
2004–2005 Scavolini Pesaro Euroliiga 19 44,4 % 31,6 % 86,4 % 0,2 1,2 1,3 1,2 0,8 1,1 0,0 4,3 81
2005–2006 Union Olimpija NLB-liiga 20 54,9 % 44,1 % 82,5 % 0,2 1,4 1,6 3,3 1,4 1,7 0,0 15,2 303
2005–2006 Union Olimpija Euroliiga 14 59,5 % 36,4 % 86,5 % 0,5 1,6 2,1 3,1 1,4 1,4 0,1 12,8 179
2006–2007 Union Olimpija NLB-liiga 23 59,4 % 42,8 % 86,5 % 0,2 1,7 1,9 3,8 1,8 1,2 0,0 15,6 358
2006–2007 Union Olimpija Euroliiga 13 45,9 % 36,8 % 80,0 % 0,2 1,2 1,4 3,3 2,2 1,1 0,0 14,6 190
2007–2008 Himki BK ULEB Cup 8 40,0 % 42,3 % 90,0 % 0,4 0,9 1,3 2,3 1,0 1,0 0,0 10,1 81
2008–2009 Himki BK ULEB Eurocup 12 60,0 % 40,0 % 91,7 % 0,1 0,9 1,0 1,2 1,1 0,7 0,0 4,4 53
2012–2013 Union Olimpija NLB-liiga 25 66,7 % 32,9 % 87,1 % 0,2 1,0 1,2 3,2 0,8 1,0 0,0 7,0 174
1 kausi YHTEENSÄ Korać cup 8 52,2 % 29,4 % 73,2 % 0,3 1,9 2,1 9,5 2,6 1,8 0,0 15,4 123
3 kautta YHTEENSÄ ULEB Cup 30 42,5 % 43,8 % 87,2 % 0,1 1,0 1,1 1,7 1,3 1,1 0,1 8,2 247
3 kautta YHTEENSÄ Euroliiga 46 52,3 % 35,3 % 83,2 % 0,3 1,3 1,5 2,4 1,4 1,2 0,0 9,7 447
2 kautta YHTEENSÄ NLB-liiga 43 57,4 % 43,4 % 84,5 % 0,2 1,6 1,8 3,6 1,6 1,4 0,0 15,4 661
  • O = ottelut, 2p % = kahden pisteen heittojen onnistumisprosentti, 3p % = kolmen pisteen heittojen onnistumisprosentti, 1p % = vapaaheittojen onnistumisprosentti, HL = hyökkäyslevypallot, PL = puolustuslevypallot, LEV = levypallot yhteensä, S = syötöt, M = menetykset, R = riistot, T = torjunnat, PTS = pistekeskiarvo, PTS YHT = pisteet yhteensä

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ http://www.basket.fi/uutiset/?x22026=37220282
  2. ↑ a b Teemu Rannikko Lega Basket Serie A. Arkistoitu 10.9.2009. Viitattu 10.7.2009. (italiaksi)
  3. ↑ Teemu Rannikko Basket.fi. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 28.4.2021.
  4. ↑ Finland: backcourt has Dettmann upbeat 23.4.2009. FIBA Europe. Viitattu 22.7.2009. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f Teemu Rannikko (PDF) Suomen Koripalloliitto. Viitattu 5.7.2009.[vanhentunut linkki]
  6. ↑ a b Rannikon miljoonasopimus jäi kahden vuoden päähän 24.8.1998. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  7. ↑ a b Teemu Rannikosta vuoden koripalloilija 22.5.1999. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  8. ↑ Piiloset myrskyn lailla pronssille 20.4.2000. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  9. ↑ Teemu pelasi elämänsä ottelun 20.12.1999. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  10. ↑ a b c Player Profile Teemu Rannikko NBA. Viitattu 5.7.2009. (englanniksi)
  11. ↑ Teemu Rannikko lensi New York Knicksin testiin 14.6.2000. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  12. ↑ a b Teemu Rannikko ei murehdi menneitä 24.8.2007. MTV3. Viitattu 22.7.2009.
  13. ↑ Lehtovaara, Maria: Italian Treviso teki Teemu Rannikosta ammattilaisen 14.8.2000. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  14. ↑ Teemu Rannikko pääsi tositoimiin Italiassa 20.10.2000. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  15. ↑ Rannikolla joutuu pahimmassa tapauksessa leikkaukseen 11.11.2000. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  16. ↑ Teemu Rannikko joutuu leikkauspöydälle Turussa 17.12.2000. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  17. ↑ Rannikko selvisi ehjänä sylki- ja kivisateesta 2.6.2001. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  18. ↑ Reggio Emilian nousu jäi haaveeksi 4.6.2001. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  19. ↑ Rannikko jatkaa uraansa Italiassa 21.7.2001. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  20. ↑ a b Rannikko sopeutunut Italian sarjaan 30.4.2002. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  21. ↑ Rannikon Reggio Emilia tähtää nousuun 1.2.2002. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  22. ↑ Rannikon Bipop Carire eteni toiselle kierrokselle 7.5.2002. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  23. ↑ a b Teemu Rannikko puhtaasti jatkoon 19.5.2002. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  24. ↑ Rannikon Bipop Carire nousi ahdinkosta 2.6.2002. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  25. ↑ a b Rannikko teki sopimuksen Italian liigan Roseton kanssa 13.7.2002. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  26. ↑ a b c d Teemu Rannikko otti Rosetossa heti ison roolin 11.4.2003. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  27. ↑ Rannikko debytoi Italian liigassa 24.9.2002. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  28. ↑ Rannikon Roseto jo sarjakakkonen 30.12.2002. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  29. ↑ Rannikko pelaa vasta play offissa 19.4.2003. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  30. ↑ Rannikko pudotuspeliavauksessa huimaan Italian piste-ennätykseensä 9.5.2003. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  31. ↑ Rannikon ja Roseton kausi Italiassa ohi 15.5.2003. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  32. ↑ a b Scavolini Pesaro pestasi Rannikon 2.7.2003. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  33. ↑ Rannikko kävi hakemassa luvan kovaan harjoitteluun 9.12.2003. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  34. ↑ Rannikko palasi pelikentille 26.1.2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  35. ↑ Rannikon ryhmä nousi kärkeen 3.2.2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  36. ↑ Teemu Rannikon Pesaro päätti runkosarjan voitolla 10.5.2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  37. ↑ Rannikon Scavolini eteni välieriin 24.5.2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  38. ↑ a b Möttölä Italian finaaleissa 31.5.2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  39. ↑ Grdovic hioo Rannikkoa Euroopan takamieseliittiin basket.fi. 7.10.2005. Viitattu 5.7.2009.
  40. ↑ Möttölä siirtyy Rannikon kaveriksi Scavolini Pesaroon 22.7.2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  41. ↑ Rannikko ja Möttölä avasivat voitolla 4.10.2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  42. ↑ Nilkkavamma pitää Rannikon sivussa Euroliigan avauksesta 27.10.2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  43. ↑ a b Möttölä johdatti Scavolinin avausvoittoon Euroliigassa 6.11.2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  44. ↑ Rannikolle tarjolla paljon peliminuutteja 8.11.2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  45. ↑ Rannikko heitti huikeasti 22.11.2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  46. ↑ Teemu Rannikko tänään Italian All Stars -ottelussa 11.12.2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  47. ↑ Rannikko ei pääse rytmiin Pesarossa 24.1.2005. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  48. ↑ a b Maccabi välieriin Möttölän huippupelistä huolimatta basket.fi. 8.4.2005. Viitattu 5.7.2009.
  49. ↑ Möttölän ja Rannikon kausi päättyi voitokkaasti 2.5.2005. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 5.7.2009.
  50. ↑ Scavolini Pesaro kaatui alta 19.7.2005. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  51. ↑ Rannikko siirtyy Euroliigassa pelaavaan Olimpija Ljubljanaan 11.8.2005. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 6.7.2009.
  52. ↑ Ljubljana sovittaa Rannikkoa suureen rooliin Euroliigassa 2.11.2005. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 6.7.2009.
  53. ↑ Ljubljanalle supercupin voitto Rannikon kolmosilla 30.9.2005. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 6.7.2009.
  54. ↑ a b Rannikon Ljubljana avasi tappiolla 5.11.2005. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 6.7.2009.
  55. ↑ Rannikon seura Ljubljana etsii jo uusia pelaajia 13.1.2006. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 6.7.2009.
  56. ↑ a b Rannikko johti peliä voitokkaasti 14.4.2006. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 6.7.2009.
  57. ↑ a b Teemu Rannikosta Slovenian mestari 8.6.2006. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 6.7.2009.
  58. ↑ Aho, Kari: Rannikko raataa Ljubljanan moottorina. Kori-lehti, 2006, nro 1/2006, s. 8. Helsinki: Suomen Koripalloliitto.
  59. ↑ Teemu Rannikkoa houkutellaan Italiaan ja Kreikkaan 17.5.2006. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 6.7.2009.
  60. ↑ Rannikolle jatkosopimus Ljubljanaan 8.7.2006. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 6.7.2009.
  61. ↑ a b Rannikko palasi vahvana tositoimiin 10.10.2006. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 5.7.2009.
  62. ↑ Partizan Belgrad pilasi Rannikon ennätysillan 23.11.2006. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 6.7.2009.
  63. ↑ Week 5 MVP: Teemu Rannikko, Union Olimpija 24.11.2006. Euroliiga. Viitattu 6.7.2009. (englanniksi)
  64. ↑ Rannikko Euroliigan viikon pelaaja 25.11.2006. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 6.7.2009.
  65. ↑ Rannikon Ljubljana painii talousvaikeuksissa 5.12.2006. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 6.7.2009.
  66. ↑ Rannikon kohusiirto Maccabi Tel Aviviin kuivumassa kasaan 17.1.2007. MTV3. Viitattu 9.7.2009.
  67. ↑ Rannikko pussitti 37 pistettä 30.1.2007. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 6.7.2009.
  68. ↑ Rannikon kausi ohi 25.5.2007. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 6.7.2009.
  69. ↑ Slovenian League Finals, Game 5: June 10, 2007 10.6.2007. Euroliiga. Viitattu 6.7.2009. (englanniksi)
  70. ↑ Khimki inks Teemu Rannikko 25.6.2007. Euroliiga. Viitattu 6.7.2009. (englanniksi)
  71. ↑ Koripalloilija Teemu Rannikko siirtyy Venäjälle 13.6.2007. MTV3. Viitattu 6.7.2009.
  72. ↑ Teemu Rannikon Himki aloitti europelit voitolla 8.11.2007. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 6.7.2009.
  73. ↑ Jouluksi kotiin 22.12.2007. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 6.7.2009.
  74. ↑ Rannikko palaa Himkin kokoonpanoon 4.3.2008. Savon Sanomat. Arkistoitu 11.9.2009. Viitattu 6.7.2009.
  75. ↑ a b Rannikon Himki taipui Venäjän finaaleissa 27.5.2008. Yleisradio. Viitattu 6.7.2009.
  76. ↑ Rannikko ja Möttölä ulos eurocupeista 21.3.2008. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 6.7.2009.
  77. ↑ Rannikko: Tähtäin nyt EM-karsintapeleissä 4.6.2009. Urheilulehti. Viitattu 6.7.2009.
  78. ↑ Khimki signs Jorge Garbajosa 24.7.2009. ULEB Eurocup. Viitattu 6.7.2009. (englanniksi)
  79. ↑ Koripalloilija Teemu Rannikko jättänee Himkin kauden päätteeksi 18.5.2009. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 25.9.2009. Viitattu 6.7.2009.
  80. ↑ Eerikäinen, Janne: Takaisin tositoimiin. Urheilulehti, 26.2.2009, nro 9/2009, s. 37. Helsinki: A-lehdet.
  81. ↑ a b Liettuan Rytas vei Rannikolta Eurocupin voiton 5.4.2009. MTV3. Viitattu 6.7.2009.
  82. ↑ Teemu Rannikon Himkille murskatappio finaalissa 25.5.2009. MTV3. Viitattu 6.7.2009.
  83. ↑ Teemu Rannikko, el tercer fichaje de la semana 7.8.2009. CB Granada. Arkistoitu 11.9.2009. Viitattu 8.8.2009. (espanjaksi)
  84. ↑ Keskitalo, Tapio: Rannikko puri hammasta ja palasi huipulle. Helsingin Sanomat, 11.8.2009. Helsinki: Sanoma News.
  85. ↑ Koponen ja Muurinen avasivat koriskauden Italiassa 11.10.2008. Yle. Viitattu 13.10.2009.
  86. ↑ Rannikon Granadalle vakuuttava voitto 15.10.2008. Yle. Viitattu 15.10.2009.
  87. ↑ Rannikko: ACB on paljon Superliigaa tasaisempi sarja 9.11.2009. Yle. Viitattu 9.11.2009.
  88. ↑ Rannikko, Teemu ACB. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 29.12.2009. (espanjaksi)
  89. ↑ Koponen, Muurinen ja Rannikko suomalaisonnistujien kärjessä viikonloppuna 20.12.2009. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 29.12.2009.[vanhentunut linkki]
  90. ↑ Rannikolle piste-ennätys, Koposelle voitto 4.1.2010. Yle. Viitattu 4.1.2010.
  91. ↑ Rannikon kausi päättyi voittoon 17.5.2010. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 17.1.2010.
  92. ↑ Teemu Rannikko palaa Italiaan 21.7.2010. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 21.7.2010.
  93. ↑ Rannikko ja Koponen voittojen takuumiehinä Serie A:n avauskierroksella 17.10.2010. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 18.5.2011.
  94. ↑ a b Rannikon ja Koposen pudotuspeliurakka alkaa 18.5.2011. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 18.5.2011.
  95. ↑ Rannikolle kauden piste-ennätys 24.4.2011. Yle. Viitattu 18.5.2011.
  96. ↑ Maajoukkuetähti palaa Suomeen, Yle
  97. ↑ Teemu Rannikko ja Kataja Basket kaksivuotiseen jatkosopimukseen, myös Marius Van Andringa jatkaa Joensuussa 17.3.2015. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 18.3.2015.
  98. ↑ Rannikko iski nimensä historiankirjoihin Yle
  99. ↑ http://www.basket.fi/uutiset/kaikki_uutiset/?x122462=37891438
  100. ↑ http://karjalainen.fi/urheilu/item/99827-kataja-varmisti-runkosarjan-voiton (Arkistoitu – Internet Archive)
  101. ↑ a b Teemu Rannikko Salon Vilppaan paitaan 7.6.2017. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 3.6.2020.
  102. ↑ Teemu Rannikolle jatkopesti Salon Vilppaassa 20.12.2017. Yle. Viitattu 3.6.2020.
  103. ↑ Valtava kolaus Salon Vilppaan mestaruushaaveille – Teemu Rannikon kausi ohi 5.4.2018. Yle. Viitattu 3.6.2020.
  104. ↑ Kauhajoen Karhu voitti miesten koripallomestaruuden – Salon Vilpas taipui miesten Korisliigan finaaleissa taistellen 18.5.2018. Salon Seudun Sanomat. Viitattu 3.6.2020.
  105. ↑ Taikuri Teemu Rannikko nousi kaikkien aikojen syöttötilaston kärkeen runkosarjassa 7.11.2018. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 3.6.2020.
  106. ↑ Vilpas ja Rannikko solmivat jatkosopimuksen ensi kaudesta – "Teemu asettaa standardit kaikille ympärillään" 28.11.2018. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 3.6.2020.
  107. ↑ Vilppaan huima nousu ei aivan riittänyt – Kouvot kesti ja marssi miesten Korisliigan loppuotteluihin 14.5.2019. Yle. Viitattu 3.6.2020.
  108. ↑ Vaikea polvivamma voi pahimmillaan päättää Teemu Rannikon koko peliuran – "Tämä kausi on kirjaimellisesti paketissa" 7.1.2020. Yle. Viitattu 3.6.2020.
  109. ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11478860
  110. ↑ Yle.fi, urheilu
  111. ↑ Rannikko ja Dettmann hyvillään Möttölän paluusta 4.6.2009. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 11.8.2009.
  112. ↑ a b Dettmann innoissaan takamieskaksikostaan 24.4.2009. Yle. Viitattu 9.7.2009.
  113. ↑ Koponen ja Rannikko pelaavat pitkästä aikaa yhdessä 1.7.2009. Aamulehti. Arkistoitu 4.7.2009. Viitattu 17.7.2009.
  114. ↑ Eurobasket 2011 FIBA. Viitattu 3.6.2020.
  115. ↑ a b c d FIBA: Teemu Rannikko FIBA. Viitattu 3.6.2020.
  116. ↑ Eurobasket 2011 Player Leaders FIBA. Viitattu 3.6.2020.
  117. ↑ Susijengin EM-leirimiehistö nimetty – Rannikko ei mukana 13.7.2015. MTV3. Viitattu 3.6.2020.
  118. ↑ Miettinen, Heikki: Takamies Rannikko jäämässä pois Susijengistä ja EM-kisoista 29.6.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.6.2020.
  119. ↑ Seiro, Arno: Teemu Rannikko kutsuttiin pikakomennuksella Susijengiin – Petteri Koposen toipuminen EM-otteluihin menee tiukoille 26.7.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.6.2020.
  120. ↑ Teemu Rannikko hallitsi kolmoset ja syötöt 28.12.2006. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 10.7.2009.
  121. ↑ Mäkelä, Mika: Rannikon ammattilaisura kukoistaa. Kori-lehti, 2002, nro 1/2002, s. 10–11. Helsinki: Suomen Koripalloliitto.
  122. ↑ Finns are winning but Rannikko remains cautious 14.2.2007. FIBA Europe. Viitattu 9.7.2009. (englanniksi)
  123. ↑ Turun nappulaliiga vedos Turun nappulaliiga. Viitattu 9.7.2009.[vanhentunut linkki]
  124. ↑ Aurajoen urheilulukion Hall of fame Aurajoen lukio. Arkistoitu 11.9.2009. Viitattu 22.7.2009.
  125. ↑ Anhava, Maunu: Teemu ja Hanno pitävät yhtä – kentällä ja sen ulkopuolella. Kori-lehti, 2006, nro 4/2006, s. 9. Helsinki: Suomen Koripalloliitto.
  126. ↑ Huippukuntoinen Rannikko nauttii isyydestä 25.1.2011. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.1.2011.
  127. ↑ http://www.katajabasket.fi/teemu-rannikko-jalleen-historiankirjoihin-kolmas-perakkaisvalinta-korisliigan-kuukauden-pelaajaksi/

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Teemu Rannikko.


Edeltäjä:
Pasi Riihelä 		Korisliigan vuoden kehittynein pelaaja
1997–98 		Seuraaja:
Timo Parviainen
Edeltäjä:
Pasi Riihelä
Antero Lehto 		Korisliigan vuoden pelaaja
1998–99 ja 1999–00
2014–2015 ja 2015–2016 		Seuraaja:
Roope Mäkelä
Antto Nikkarinen
Edeltäjä:
Hanno Möttölä
Hanno Möttölä
Petteri Koponen 		Vuoden koripalloilija
2003
2006 ja 2007
2009 ja 2010 		Seuraaja:
Hanno Möttölä
Petteri Koponen
Petteri Koponen
Edeltäjä:
Damon Williams
D. J. Richardson 		Korisliigan SM-finaalien paras pelaaja
2014–2015
2016–2017 		Seuraaja:
D. J. Richardson
Bojan Sarcevic
Suomen joukkue – Koripallon EM-kilpailut 2011

4 Koivisto | 5 Nikkilä | 6 Muurinen | 7 Huff | 8 Lee | 9 Mäkäläinen | 10 Kotti | 11 Koponen | 12 Salin | 13 Möttölä | 14 Virtanen | 15 Rannikko | Valmentaja Dettmann

Suomen joukkue – Koripallon EM-kilpailut 2013

4 Koivisto | 5 Nikkilä | 6 Muurinen | 7 Huff | 8 Lee | 9 Salin | 10 Kotti | 11 Koponen | 12 Haanpää | 13 Möttölä | 14 Ahonen | 15 Rannikko | Valmentaja Dettmann

Suomen joukkue – Koripallon MM-kilpailut 2014

4 Koivisto | 5 Murphy | 6 Muurinen | 7 Huff | 8 Lee | 9 Salin | 10 Kotti | 11 Koponen | 12 Nuutinen | 13 Möttölä | 14 Lehto | 15 Rannikko | Valmentaja Dettmann

Suomen joukkue – Koripallon EM-kilpailut 2017

4 Koivisto | 7 Huff | 8 Lee | 9 Salin | 10 Kotti | 11 Koponen | 12 Nuutinen | 15 Rannikko | 22 Lindbom | 23 Markkanen | 31 Wilson | 33 Murphy | Valmentaja Dettmann

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Teemu_Rannikko&oldid=22341123”