Saddam Hussein

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saddam Hussein
صدام حسين
Saddam Hussein vuonna 1998.
Saddam Hussein vuonna 1998.
Irakin 5. presidentti
16. heinäkuuta 1979 – 9. huhtikuuta 2003
Pääministeri Sa'dun Hammadi
Mohammed Amza Zubeidi
Ahmad Husayn Khudayir as-Samarrai
Edeltäjä Ahmad Hasan al-Bakr
Seuraaja Jay Garner (Jälleenrakennus- ja humanitaarisen avun viraston johtajana)
Irakin 57. ja 61. pääministeri
16. heinäkuuta 1979 – 23. maaliskuuta 1991
29. toukokuuta 1994 – 9. huhtikuuta 2003
Edeltäjä Ahmad Hasan al-Bakr
Ahmad Husayn Khudayir as-Samarrai
Seuraaja Sa'dun Hammadi
Mohammad Bahr al-Ulloum
Henkilötiedot
Syntynyt28. huhtikuuta 1937
Irak Al-Awja, Tikrit, Irak
Kuollut30. joulukuuta 2006 (69 vuotta)
Irak Al-Kazimiyah, Irak
Arvonimikenraali
Puoliso Sajida Talfah
Samira Shahbandar
Tiedot
Puolue Baath
Uskonto sunnalaisuus (islam)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Saddam Hussein 'Abd al-Madžid al-Tikriti (arab. صدام حسين عبد المجيد التكريتي‎, Ṣaddām Ḥusain ʿAbd al-Maǧīd at-Tikrītī; 28. huhtikuuta 1937 – 30. joulukuuta 2006) oli baathistisen Irakin presidenttinä 1979–2003 sekä Irakin pääministerinä vuosina 1979–1991 ja 1994–2003. Häntä paheksuttiin länsimaissa yleisesti, koska hän oli autoritaarinen diktaattori, mutta arabimaailman suhtautuminen häneen oli huomattavan ristiriitaista. Toisaalta häntä ihailtiin panarabialaisuuden ja arabisosialismin tukemisesta, Irakin taloudellisista uudistuksista ja kansainvälisen painostuksen uhmaamisesta.[1] Kuitenkin Baath-puolueen yksinvaltaisuus ja vähemmistöryhmien kohtelu toivat hänelle poliittisia vihamiehiä.

Huhtikuussa 2003 Yhdysvaltain johtama liittoutuma syrjäytti Husseinin Irakin sodassa. Hän onnistui pakoilemaan liittoutuman joukkoja, kunnes 13. joulukuuta 2003 amerikkalaisjoukot saivat syrjäytetyn presidentin kiinni hänen kotikaupungissaan Tikritissä. Irakilaisoikeus tuomitsi 5. marraskuuta 2006 Husseinin kuolemaan hirttämällä rikoksista ihmisyyttä vastaan. Tuomio pantiin täytäntöön 30. joulukuuta 2006.

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saddam Hussein syntyi Al-Awjassa, noin 15 kilometrin päässä Tikritistä paimentolaisperheeseen. Isä kuoli puoli vuotta ennen pojan syntymää. Kolmevuotiaaksi hän eli setänsä, Khairallah Talfahin, luona. Äiti meni uusiin naimisiin, ja Saddamin isäpuoli kohteli häntä kaltoin. Noin kymmenvuotiaana hän karkasi ja palasi setänsä luo Bagdadiin. Saddamin setä oli vallankumouksellisen arabinationalistisen Baath-puolueen tukija, ja Saddam kävi kansallismielistä koulua Bagdadissa.

Nuorena Saddam sai vaikutteita brittiläis- ja länsivastaisesta ilmapiiristä. Etenkin Egyptin populistinen arabisosialisti Gamal Abdel Nasser oli merkittävä vaikuttaja. Monarkiat kaatuivat Irakissa, Egyptissä ja Libyassa 1950- ja 1960-luvuilla. Nasser haastoi britit ja ranskalaiset, kansallisti Suezin kanavan ja pyrki modernisoimaan Egyptin ja yhdistämään arabimaailman.

Saddam liittyi Baath-puolueeseen 20-vuotiaana vuonna 1957.[2] Samana vuonna hän haki Bagdadin sotilasakatemiaan, jonne ei kuitenkaan päässyt.

Tie valtaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraali Abdulkarim Qasim kaappasi vallan vuonna 1958, valtasi Bagdadin ja julisti tasavallan syntyneeksi 14. heinäkuuta. Samana päivänä Faisal II, toiset kuningasperheen jäsenet ja johtava ministeri Nuri al-Sa’id kuolivat tasavaltalaissotilaiden tuleen[3].[4] Saddam vietti 1958–1959 puoli vuotta vankilassa osallistuttuaan vaaleissa setäänsä vastassa olleen kommunistin murhaan.[5]

Baath-puolue vastusti valtaan noussutta Qassimin hallintoa, koska Qassim vaati Kuwaitin sekä osmanien Iraniin liittämän Khūzestānin palautusta Irakille. Nasserin johtamaan Yhdistyneeseen arabitasavaltaan hän ei ollut valmis liittymään. Saddam oli mukana vuonna 1959 kuusimiehisessä operaatiossa pääministeri Qassimin salamurhaamiseksi. Ajatus salamurhata Qasim epäillään olleen Nasserin ja osa attentaattiin osallistuneista koulutettiin Damaskoksessa.[6] Väijytys oli amatöörimäinen ja päättyi epäonnistumiseen. Saddam haavoittui jalkaan mahdollisesti joko toverinsa ampumana tai omasta aseestaan. Eräiden lähteiden mukaan hän kaivoi itse luodin jalastaan veitsellä. Hän pakeni maasta Damaskokseen. Vuonna 1960 hänet tuomittiin Irakissa poissa olevana kuolemaan.[2][7] Damaskoksesta Saddam siirtyy Kairoon, Egyptiin, jossa opiskeli 1962 lakia Kairon yliopistossa valmistumatta. [8]

Qassimin syöksi vallasta Abdul Salam Arif veljineen vuonna 1963 Baath-puolueen tulella, mutta syksyllä baathistit joutuivat epäsuosioon eversti Abd al-Salam Muhammad Arifin kaappauksen jälkeen ja vangituiksi. Saddam palasi Irakiin kevään ramadanin vallankumouksen jälkeen, mutta hänet vangittiin 1964. Ennen tätä Saddam nai serkkunsa, Sajidan, ja he saivat myöhemmin kaksi poikaa ja kolme tytärtä. Vankilassa Saddam nousi Baath-puolueen varapääsihteeriksi. Arif kuoli helikopteriturmassa, ja presidentiksi tuli hänen veljensä, kenraalimajuri Abd al-Rahman Muhammad Arif.

Saddam pakeni viimein vankilasta vuonna 1967. Heinäkuun 1968 vallankaappauksessa Baath-puolue palasi valtaan johdossaan Saddamin serkku, kenraali Ahmed Hassan al-Bakr. Saddam sai aseman vallankumousneuvoston varapuheenjohtajana. Hänestä tuli vankien kuulustelija. Valtaryhmittymä nimesi Saddamin Irakin varapresidentiksi ja neljän tähden kenraaliksi, vaikka hänellä ei ollut sotilaskoulutusta. Hän sai arvosanan oikeustieteestä vuonna 1971 Bagdadin yliopistosta. Saddam johti Irakin öljyalan kansallistamista 1. heinäkuuta 1972. Vuoden 1973 öljykriisiä seurasi hintojen nousu ja valtion vaurastuminen. Irakiin luotiin arabimaiden paras terveydenhuolto ja pakollinen koulutus 1970-luvulla. Laajasta lukutaitokampanjasta hän sai UNESCOn palkinnon.[9][10]

Saddam profiloitui kommunistien ja radikaali-islamistien vastustajana. Vuonna 1977 hänet valittiin panarabistisen Baath-puolueen avustavaksi pääsihteeriksi ja 16. heinäkuuta 1979 Irakin kansallisen osaston johtoon. Vanha ja heikko presidentti Ahmed Hassan al-Bakr oli kykenemätön hoitamaan tehtäviään, ja Saddam sai hallitsevan aseman hallituksessa. Hän oli käytännössä hallitsija jo muutamia vuosia ennen presidentinasemaansa 1979. Noustuaan johtoon Saddam puhdisti puolueen johdon ja erotti siitä 68 henkilöä, joista 22 teloitettiin myöhemmin.[2]

Saudi-Arabian kuningasperhe tilasi Saddamille lahjaksi Wärtsilän telakalta vuonna 1983 valmistuneen M/S Al Mansur ökyjahdin. Laiva oli lahja Saddamille sodasta Irania vastaan.

Sisäpolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Sisäpolitiikassa Saddam näki mieluusti itsensä Egyptin Nasserin kaltaisena kumouksellisena ja nykyaikaistajana. Islamilaisten konservatiivien tyrmistykseksi hän myönsi naisille vapauksia, kuten poisti huntupakon, suosi koulutusta ja otti naisia näkyviin virkoihin hallinnossaan ja teollisuudessa. Saddam myös otti käyttöön länsimaistyyppisen lainsäädännön poistaen šarian muista kuin henkilöön kohdistuvista pahoinpitelytapauksista. Uudistuksen jälkeen Irak oli ainoa arabimaa Persianlahden seudulla, jossa ei sovellettu islamilaista lakia.

Kotoiset levottomuudet estivät Saddamia toimeenpanemasta nykyaikaistamistavoitettaan täysimääräisesti. Irakin yhteiskunta on perinteisesti melko hajanainen koostuen ryhmistä, jotka perustuvat syntyperään, uskontoon ja kieleen. Saddamin suurin ongelma oli se, että hänen hallintonsa tukeutui vain 20 % väestöstä muodostaviin sunnimuslimeihin, jotka kuuluivat etupäässä työväenluokkaan ja talonpoikiin. Sunnien suosiminen oli perua jo brittivallan ajoilta, joka käytti heitä neuvonantajina ja yhteistoimintamiehinä.

Enemmistön muodostavat šiiat olivat pitkään jatkuva hallitukseen kohdistuvan vastarinnan lähde, koska he eivät voineet hyväksyä Saddamin hallinnon maallista luonnetta. Baath-puolue suhtautui šiioihin yhä epäluuloisemmin vuoden 1979 Iranin islamilaisen vallankumouksen jälkeen. Pohjois-Irakin kurdit vastustivat šiioina ja etnisesti arabeista erottuvana ryhmänä Saddamin hallinnon arabialaistamispyrkimyksiä. Pysyäkseen vallassa Saddam turvautui vuoroittain lahjontaan ja sortotoimenpiteisiin. Pääasialliset keinot tavoitteen saavuttamiseksi olivat puolisotilaalliset joukot kuten Baath-puolueen militia eli kansanarmeija ja sisäinen poliisi.

Vuodesta 1974 Saddamin läheinen tukija Taha Yassin Ramadan johti Tasavaltalaiskaartia, joka oli armeijan eliittijoukko ja koostui asevelvollisista Saddamin kotiseudulta, Tikritistä. Baath-puolueen käsikassarana se toimi vastavoimana, joka esti tavanomaisen armeijan valtapyrkimykset. Tasavaltalaisarmeijan lisäksi Mukhabarat, Saddamin salainen poliisi, oli pahamaineinen Saddamin vallan oikea käsi, jota pelättiin sen käyttämän kidutuksen ja sen suorittamien salamurhien vuoksi. Salaisen poliisin päällikkönä toimi Barzan Ibrahim al-Tikriti, Saddamin nuorempi velipuoli. Salainen poliisi toimi ulkomaisten tarkkailijoiden mukaan myös Irakin rajojen ulkopuolella eliminoiden Saddamin hallinnon maanpaossa olevia vastustajia. Saddamin ajan Irakissa oli lisäksi lukuisia muitakin turvallisuuselimiä. Tasavaltalaiskaartiin kuului sen alkuperäistä tehtävää, presidentin suojelua, hoitava erikoistasavaltalaiskaarti, erikoisturvallisuusorganisaatio Jihaz al-Amn al-Khass, joka valvoi kaikkia turvallisuuselimiä, presidentin henkivartiosto Himaya al-Ra'is ja vuodesta 1995 uskonnollissävytteinen Fedayeen Saddam.

Saddam oikeutti nationalistisen politiikkansa vetoamalla Irakin tärkeään asemaan arabikansojen historiassa. Presidenttinä hän usein vertasi aikaansa muinaisten abbasidien aikakauteen, jolloin Bagdad oli ollut arabimaailman poliittinen, taloudellinen ja henkinen keskus. Hän näki hallintonsa myös esi-islamilaisten Kaksoisvirranmaan kulttuurien perinnön vaalijana. Saddam samasti itsensä mielellään suuriin edeltäjiinsä Nebukadnessariin ja Hammurabiin. Tämän kytköksen havainnollistamiseksi hän rahoitti mittavia arkeologisia kaivauksia. Käytännössä Saddam pyrki yhdistämään panarabialaisuuden ja irakilaisen nationalismin edistämällä näkemystään yhtenäisestä arabimaailmasta, jota johtaisi Irak.

Valtansa ilmentymäksi Saddam rakensi ympärilleen laajamittaisen henkilökultin, joka tunkeutui Irakin yhteiskunnan jokaiseen kerrokseen. Joka puolelle Irakia pystytettiin tuhansittain Saddamin muotokuvia, julisteita, patsaita ja seinämaalauksia. Hänen kasvonsa saattoi nähdä hallintorakennusten julkisivuilla, kouluissa, lentokentillä ja kaupoissa sekä kansallisessa valuutassa. Saddamin henkilöpalvonta mukautui kohderyhmänsä mukaisesti esittäen Saddamin vuoroin beduiinina, talonpoikana, jopa kurdina, tai länsimaisessa puvussa, josta huokui kuva urbaanista ja modernista kansanjohtajasta. Joskus hänet kuvattiin myös hartaana muslimina perinteisessä päähineessä ja kauhtanassa kumartamassa Mekkaan päin.

Dujailin verilöyly

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisen Dawa-puolueen Saddam Husseinia vastaan 1982 tekemän murhayrityksen jälkeen al-Dujailin šiiakylä 60 kilometriä Bagdadin pohjoispuolella hävitettiin ja 148 kyläläistä teloitettiin. Tästä teosta olivat tai ovat syytettyinä presidentti Saddam Hussein, Barzan Ebraheem al-Hassan, varapresidentti Taha Yasin Ramadhan, vallankumouksellisen Alturah-oikeuden puheenjohtaja Awad Hamed al-Bandar, Abd Allah Kadhem Ruaid, Ali Daeem Ali, Mohammed Azawi Ali ja Mizher Abdulah Rawed.[11][12]

Ulkopolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Saudi-Arabian lahjoittama M/S Al Mansur-jahti joka valmistettiin Turussa.

Ulkopolitiikassaan Saddam pyrki lujittamaan Irakin asemaa Lähi-idän johtavana valtiona. Irak allekirjoitti avunantosopimuksen Neuvostoliiton kanssa vuonna 1972, jonka mukaisesti aseita ja tuhansia neuvonantajia lähetettiin Irakiin. Irakilaisten kommunistien teloitukset vuonna 1978 ja kaupankäynnin painopisteen siirtyminen länteen vahingoittivat neuvostosuhteita, minkä johdosta Saddam muutti ulkopolitiikkansa suuntaa enenevässä määrin länteen aina Persianlahden sotaan (1991) saakka. Siitäkin huolimatta Saddam jatkoi edelleen armeijansa varustamista pääasiallisesti neuvostoliittolaisilla aseilla. Saddam johti arabioppositiota, joka vastusti Camp Davidin rauhansopimusta Egyptin ja Israelin välillä 1979.

Irakin valtiolla on ollut perustamisestaan alkaen 1920-luvulla separatistiongelma pohjoisen kurdien kanssa. Saddam kävi 1970-luvulla neuvotteluja kurdikapinallisten johtajien kanssa ja myöntyikin jonkinlaiseen kurdien itsehallintoon, mutta sopimus rikottiin pian. Seurauksena oli kiihkeä taistelu Irakin hallituksen ja kurdien välillä, mikä johti Irakin ja Iranin suhteiden viilenemiseen. Vuonna 1975 Saddam allekirjoitti sopimuksen Iranin šaahi Mohammad Reza Pahlavin kanssa, joka lopetti rajakiistat maiden välillä. Vastapalveluksena Iran myöntyi lopettamaan Irakin kurdien vastarintaliikkeen tukemisen. Sopimuksen seurauksena Irakin kurdien vastarinta päättyi.

Vuonna 1976 Saddam teki valtiovierailun Ranskaan solmien tiiviit suhteet joihinkin liikemiehiin ja poliittisiin piireihin maassa. Ranskan tuella Saddam aloitti ydinohjelman kehittämisen 1980-luvulla. Irakin ensimmäinen ydinreaktori nimettiin ranskalaisen esikuvansa Osiriksen mukaan Osirakiksi (Osiris ja Irak). Israelin ilmavoimat tuhosivat reaktorin Operaatio Operassa vuonna 1981, koska Israelin hallitus epäili sitä käytettävän ydinasekelpoisen uraanin rikastamiseen.

Irakin-Iranin sota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Irakin-Iranin sota

Vuonna 1980 Saddam aloitti sodan Irakin naapurimaata Irania vastaan. Irak oli sopinut muutamien Eufratin ja Tigritin saaren ja jokien suiston, Shatt al-Arabin rajalinjan tarkistuksista šaahin kanssa 1975. Iranin islamilaisen vallankumouksen myötä maiden suhteet kariutuivat. Elokuun lopulla 1980 kerrottiin keskinäisistä tykistötaisteluista rajan tuntumassa ja kahakoista Qasr-i-Shirissä pohjoisessa. Syyskuun 1. päivä Iran teki vastahyökkäyksen ja ilmoitti surmanneensa 46 irakilaista ja tuhonneensa neljä tankkia. Syyskuun 17. päivä Irakin kolme panssarikärkeä tunkeutuivat Iranin alueelle.[13]

Irakin hyökkäystä pidettiin lännessä "ennalta ehkäisevänä iskuna" Iranin islamilaisen vallankumouksen johtajien kehottaessa irakilaisia, varsinkin šiioja, nousemaan johtajiaan vastaan. Irak sanoi 17. syyskuuta irti sopimuksen Shatt al-Arabin hallinnasta ja ottavansa sen omaan valvontaansa. Irakin 22. päivä alkanut hyökkäys pysähtyi viisi päivää myöhemmin Ahvazin ja Susangerdin ulkopuolelle, ja maa tarjosi Iranille aselepoa, mitä se ei suostunut tekemään. Saddam julisti 7. joulukuuta joukkojen pitävän asemansa, muttei etenevän kauemmas. Kahdeksan sotavuotta olivat lähinnä Iranin massiivisia hyökkäysyrityksiä huonosti koulutetuilla ja varustetuilla joukoilla, ilmasotaa, ohjusiskuja kaupunkeihin ja hyökkäyksiä öljytankkereita vastaan. Vuonna 1982 Irakin joukot työnnettiin vastahyökkäyksissä pois Iranin alueelta, eivätkä ne edenneet Iranin puolelle rajaa uudelleen ennen vuotta 1988, mikä pakotti Iranin aselepoon.[14]

Sodan alussa Irakin päävarustaja oli Ranska, joka hyödynsi Irakin ja Neuvostoliiton huonoja välejä ja myi ensimmäisen kahden vuoden aikana 5,6 miljardin dollarin arvosta aseita, kuten hävittäjiä, helikoptereita, telatykistöä, ohjuksia ja elektroniikkaa.[15]

Yhdysvaltain presidentti Reaganin erityislähettiläs Donald Rumsfeld vieraili Irakissa joulukuussa 1983.

Yhdysvallat, jonka suhteet Irakiin olivat katkenneet vuonna 1967 kuuden päivän sotaan, poisti helmikuussa 1982 Irakin terrorismia tukevien valtioiden listalta ja solmi uudelleen diplomaattiset suhteet marraskuussa 1984. Jo ennen tätä Washington toimitti Irakille tiedustelutietoja. Yhdysvaltain luotto Irakin "ruoanhankintaan ja maataloustarvikkeisiin" nousi vuoden 1984 345 miljoonasta 675 miljoonaan vuonna 1985. Vuonna 1987 Irakille myönnettiin yhden miljardin dollarin laina vuodeksi 1988, mikä oli suurin Yhdysvaltain myöntämä laina kautta aikain.[15][16] Yhdysvaltain vaikutin oli heikentää Iranin islamilaisen vallankumouksen asemaa ja mahdollisesti palauttaa maahan ystävällismielinen hallinto. Yhdysvallat oli jo aiemmin samana vuonna menettänyt merkittävästi asemiaan Neuvostoliiton joukkojen saapuessa Afganistaniin ja nyt menettäessään liittolaisensa šaahin.

Neuvostoliitto julistautui aluksi neutraaliksi sodassa, mutta jatkoi asetoimituksiaan vuoden 1981 keskivaiheilla aloitteen siirtyessä Iranille. Vuoden loppuun mennessä Neuvostoliitto toimitti Irakille 200 T-55 ja T-72 panssarivaunua ja SA-6-ilmatorjuntaohjuksia. Vuotta myöhemmin asetoimitukset kasvoivat ja vastineeksi Saddam julisti armahduksen Irakin vankiloissa oleville kommunisteille. Tammikuussa 1983 Neuvostoliitto solmi kahden miljardin dollarin kaupan T-62 ja T-72-vaunuista, MiG-23 ja MiG-25-hävittäjistä ja Scud-B ja SS-21-ohjuksista. Vuoteen 1987 mennessä Neuvostoliitto myi Irakiin 800 T-72-vaunua ja ultramoderneja MiG-29-hävittäjiä.[15]

Egypti myi Irakille 250 T-55-panssarivaunua ja Tu-16 ja Il-28-pommittajia. Näiden lisäksi aseita myivät Espanja, Brasilia ja Italia, sekä Britannia varaosia Iranilta vallattuihin vaunuihin.[15]

Sodassa kuoli noin 200 000 irakilaista ja 400 000 haavoittui.[17]

Anfal-kampanja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Al-Anfal-kampanja

Irakin–Iranin sodan lopulla alkaen 28. helmikuuta aina syyskuuhun 1988 asti Irakin kurdeja vastaan käytiin niin sanottu Al-Anfal-kampanja "Kemikaali-Ali"-lisänimen saaneen Ali Hassan al-Majidin johdolla. Osa Pohjois-Irakista julistettiin kielletyksi alueeksi, ja sinne jääneet poistettiin systemaattisesti. Suuri osa aseikäisistä miehistä teloitettiin.[18][19] Vuoteen 1988 mennessä arviolta 4 000 kylää oli tuhottu, 180 000 ihmistä tapettu ja 1,5 miljoonaa karkotettu.

Halabjan kylän verilöyly

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Halabjan joukkomurha 1988

Kurdisissit olivat vallanneet Halabjan pikkukaupungin 16. maaliskuuta, jossa oli sillä hetkellä noin 40 000 asukasta – monet heistä olivat paenneet vuorille. Irakin armeija tulitti kaupunkia raskailla aseilla, myös kemiallisilla aseilla. Tällöin arvellaan jopa 3 200–5 000 kurdin kuolleen. Joka tapauksessa moniin eri taistelukaasuihin kuoli ainakin satoja, ja ehkä 7 000–10 000, vammautui. Irak kuitenkin syytti iskusta Irania. Myös Yhdysvaltain virallinen kanta oli 90-luvulla se että Iran olisi tehnyt iskun. Toista puhuvat HRW:n 1992-1994 tekemä tutkimus ja SIPRI:n 2007 julkaisema tutkimus. Olisi ollut erikoista, jos kaasuhyökkäys oli Iranin suorittama, koska Iran ei tiettävästi käyttänyt Irakin-Iranin sodassa kemiallisia aseita Irakin tavoin.

Persianlahden sota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Persianlahden sota

Irak syytti 18. heinäkuuta 1990 Kuwaitia öljyn varastamisesta 2,4 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta maiden raja-alueen kentiltä. Irak oli Iranin sodan aikana saanut Kuwaitilta 15 miljardin dollarin arvosta korotonta lainaa. Egyptin presidentti Hosni Mubarak neuvotteli Irakissa kuusi päivää, mutta tulokseen ei päästy. Yhdysvaltain osuus Kuwaitin valloituksen rohkaisuun on epäselvä. Raporttien mukaan Yhdysvaltain lähettiläs April Glaspien on kerrottu ilmoittaneen Saddamille, "ettei Yhdysvalloilla ole näkemyksiä arabien välisistä kiistoista."[5]

Kello 02.00 2. elokuuta 1990 Saddam teki kohtalokkaan virheen määrätessään armeijansa miehittämään pienen naapurivaltionsa. Kuwait julistettiin Irakin 19. maakunnaksi ja sen kultavarat siirrettiin Irakiin. Länsimaat tuomitsivat miehityksen ja jäädyttivät Kuwaitin ja Irakin varat. Sen sijaan Jordania, Jemen ja PLO tukivat Irakin vaatimusta ja arabinationalistit juhlivat sitä ensimmäisenä askeleena kohti yhteistä kotimaata.[5]

Seuraavina kuukausina Yhdysvallat ja Britannia kokosivat 29 maan Irakin vastaisen koalition, johon kuuluivat myös Egypti ja Syyria. Yhdysvaltain George Bushin ja Neuvostoliiton Mihail Gorbatšovin yhteisymmärryksellä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto määräsi Irakin vetäytymiselle aikarajaksi keskiyön 15. tammikuuta. Saudi-Arabiaan koottiin puolen miljoonan miehen ja 500 taistelukoneen sotavoima. Sotaa edelsi myös molempien puolten armoton propagandakampanja. Irakissa tuleva sota nimettiin "kaikkien sotien äidiksi." Kun Irak ei vetäytynyt, liittouma aloitti operaatio Desert Stormin pommittamalla Bagdadia 16. tammikuuta 1991. Yhdysvaltain johtaman kansainvälisen YK:n alaisen liittoutuman lähettämät maajoukot häätivät irakilaiset Kuwaitista helmikuussa 1991. Maasotatoimet pysäytettiin sata tuntia myöhemmin.[5]

Persianlahden sodasta tuli myös ympäristökatastrofi Irakin joukkojen laskettua Persianlahteen yhdeksän miljoonaa barrelia öljyä ja sytytettyä 600 öljylähdettä tuleen ilmasuojaksi. Liittouman joukot käyttivät ammuksissaan köyhdytettyä uraania, joka irakilaisten tietojen mukaan on yhdeksänkertaistanut syöpäriskin maan eteläosassa.[20]

Seuraavien kuukausien aikana ilmeni että maasotakampanja jäi liittouman kannalta kesken. Irakin kurdeja ja šiioja rohkaistiin syöksemään Saddam vallasta, ja maan etelä- ja pohjoisosissa puhkesi kapinoita, jotka Saddam kukisti paljolti vahingoittumatta jääneen tasavaltalaiskaartin avulla.

Kauppasaarto ja asetarkastukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1991–2003 kansainväliset suhteet säilyvät viileinä ja Irak oli kauppasaarrossa ja maan etelä- ja pohjoisosa lentokiellossa. YK:n tarkastajat syyttivät maata joukkotuhoaseiden piilottelusta.

Huhtikuussa 1991 YK:n päätöksellä perustettiin asetarkastajien ryhmä UNSCOM, jonka tavoitteena oli riisua Irak kielletyistä aseista. Maaliskuussa 1991 julistettiin maan pohjoisosa lentokieltoon Irakin kurdien suojelemiseksi. Samanlainen lentokieltoalue perustettiin maan eteläosaan 1992 Irakin jatkettua šiiojen vastaisia toimia. Brittiläiset ja Yhdysvaltain hävittäjät partioivat alueita ja pommittivat aika ajoin Irakin ilmatorjuntaa, joka oli lukinnut tutkansa koneisiin. Pohjoisen lentokieltoaluetta laajennettiin 1996 edelleen Irakin tuettua erästä kurdiryhmää toista vastaan.[21]

Kesäkuussa 1993 presidentti Clinton määräsi ilmaiskun Irakin tiedustelun päämajaan vastaukseksi entistä presidentti Bushia vastaan suunnitellusta murhayrityksestä Kuwaitissa kaksi kuukautta aiemmin.[21]

Kauppasaarrossa olevan Irakin kansan kärsimyksien lieventämiseksi YK aloitti 1991 öljystä ruokaa -ohjelman (engl. Oil-for-food), jossa Irak sai myydä pieniä määriä öljyä ruuan ja lääkkeiden hankkimiseksi. Irak hyväksyi ohjelman vasta 1995 kun summa oli korotettu kahteen miljardiin dollariin. Ensimmäiset ruokalastit toimitettiin kuitenkin vasta maaliskuussa 1997.[22]

Joulukuussa 1998 Yhdysvallat ja Britannia suorittivat kolmipäiväisen pommituskampanjan "operaatio Desert Fox" noin sataa Irakin sotilaallista kohdetta vastaan maan ja YK:n asetarkastajien välien huonontuessa.[23] Irak syytti toistuvasti asetarkastajia vakoilusta, jonka syytöksen useat lehdet vahvistivatkin 1999 aikana.[24][25][26][27] Richard Butlerin johtama UNSCOM hajotettiin kesäkuussa 1999 ja se korvattiin pelkästään YK:n henkilöstöstä koostuvalla UNMOVICilla, mutta Irak ei päästänyt sen tarkastajia maahan.[28]

Irakin sota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saddam Hussein heti vangitsemisen jälkeen.
Pääartikkeli: Irakin sota

Yhdysvaltain ulkopolitiikka muuttui syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen aggressiivisemmaksi. Tammikuussa 2002 Yhdysvaltain presidentti George W. Bush sanoi Irakin kuuluvan pahan akseliin Iranin ja Pohjois-Korean kanssa.

Marraskuussa 2002 YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi viikkojen kiistelyn jälkeen päätöslauselman 1441, joka vaati Irakia luopumaan joukkotuhoaseista ja uhkasi sitä "vakavilla seurauksilla". Yhdysvallat ja Britannia vaativat uutta päätöslauselmaa, joka olisi sallinut sotavoiman käytön Irakia vastaan. Sellaista ei ikinä hyväksytty, ja Ranska ja Venäjä uhkasivat käyttää veto-oikeuttaan sellaisen estämiseen.[29]

17. maaliskuuta 2003 puheessaan George W. Bush antoi Saddamille ja hänen pojilleen 48 tuntia aikaa jättää Irak ja uhkasi sodalla,[30] mutta Saddam kieltäytyi. Yhdysvallat liittolaisineen hyökkäsi Irakiin 20. maaliskuuta 2003 tukenaan tämä 48 valtion muodostama Halukkaiden koalitio ja teki ainakin kaksi yritystä tappaa Saddam ilmaiskuilla, mutta epäonnistui. Presidentti Bush julisti taistelut ("major combat operations") päättyneiksi 1. toukokuuta 2003. Sodan syyksi annettuja joukkotuhoaseita Irakista ei löytynyt.

Saddam katosi, eikä häntä löydetty ennen kuin 14. joulukuuta 2003 al-Dawrista Tikritistä maanalaisesta 1,8 m × 2,5 metrin piilopaikastaan.[31]

Saddamin vankeusaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeudenkäynti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saddam Hussein oikeudessa.


 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Saddam Hussein luovutettiin 30. kesäkuuta 2004 juridisesti uuden Irakin hallinnon tuomiovaltaan. Saddamia vastaan luettiin syytteet muun muassa sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan oikeudenkäynnissä, joka alkoi 1. heinäkuuta. Tarkalleen syytteitä oli 12. Saddam kiisti tuomioistuimen (The Iraqi Special Tribunal for Crimes Against Humanity) tuomiovallan, koska se oli Yhdysvaltain johtaman miehitysvallan 10. joulukuuta 2003 perustama ylimääräinen tuomioistuin, jonka perustaminen ei pohjannut sopimukseen Irakin valtion kanssa. Rikosten tapahtuessa Saddam oli ollut rikosoikeudellista immuniteettia Irakin lain mukaan nauttiva valtionpäämies ja Irak oli ollut kansainvälisoikeudellisesti tunnustettu valtio. Kansainvälisen oikeuden normien ja kansainvälisten sopimusten mukaan tilanteessa, jossa toinen valtio hyökkää toisen valtion kimppuun miehittäen sen ja vangiten tai surmaten valtion entiset johtajat, on YK:n kansainvälinen tuomioistuin tai Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin laillinen elin kiistojen ratkaisemiseen toisin kuin laiton miehittäjän asettama "oma" oikeus. Yhdysvallat ei kuitenkaan kunnioita kansainvälisiä rikostuomioistuimia.kenen mukaan?

Saddam Husseinia syytettiin rikoksista Baath-puolueen vallankaappauksen 17. heinäkuuta 1968 ja Yhdysvaltain presidentin ilmoituksen pääasiallisen taistelutoiminnan loppumisesta 1. toukokuuta 2003 välisistä teoista.

Lokakuussa 2005 sai alkunsa oikeudenkäynti, jossa Saddamia syytettiin Dujailin joukkomurhasta. Oikeudenkäyntiä muun muassa lykättiin useaan otteeseen, ja kolme puolustusasianajajaa murhattiin. Myös päätuomari vaihtui kesken prosessin.

Tuomio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saddam ja kaksi muuta syytettyä tuomittiin kuolemaan 5. marraskuuta 2006. Ex-varapresidentti Taha Yassin Ramadan sai elinkautisen, joka myöhemmin muutettiin kuolemantuomioksi.[32] Saddam määrättiin hirtettäväksi syyllisenä rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Teko tapahtui Dujailin kylässä vuonna 1982, jolloin 148 šiialaista ihmistä surmattiin. Vetoomustuomioistuin vahvisti kuolemantuomion 26. joulukuuta 2006. Saddam Husseinia vastaan on käynnissä toinenkin oikeudenkäynti, josta ei ole vielä ole annettu päätöstä. Siinä Saddamia ja kuutta muuta syytetään kymmenien tuhansien kurdien murhasta vuonna 1988.

Irakissa väestö otti tiedon tuomion julistamisesta vastaan ristiriitaisesti: Bagdadin kaduilla šiiat uhmasivat ulkonaliikkumiskieltoa ja ampuivat ilmaan osoittaakseen tyytyväisyyttä tuomioon, kun taas toisaalla Tikritissä Saddamin kannattajat vannoivat kostoa.[33]

Kansainvälinen yhteisö jakaantui sekin eri mielipiteisiin tuomion suhteen. Valkoisesta talosta kommentoitiin tuomiota "hyväksi päiväksi Irakille". EU tuomitsi kuolemanrangaistuksen.[34] Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International leimasi oikeudenkäynnin ja tuomion puolueelliseksi.[35]

Teloitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saddam Husseinille langetettu kuolemantuomio pantiin täytäntöön 30. joulukuuta 2006 noin kello 6.00 paikallista aikaa.[36] Hirttäminen suoritettiin Bagdadin pohjoispuolella Khadimiyassa paikassa, jota amerikkalaiset kutsuivat nimellä Camp Justice. Saddam astui rauhallisesti hirttolavalle pukeutuneena tummaan päällystakkiin ja kädessään Koraani. Hän kieltäytyi pukemasta kasvot peittävää huppua.[37] Irakin televisiossa näytettiin kuvia Saddamin ruumiista yhä puettuna päällystakkiin ja käärittynä valkoiseen lakanaan.[38] Myöhemmin teloitustilaisuudesta levisi ilmeisesti matkapuhelimella kuvattu versio, jossa läsnäolijoiden kuullaan herjaavan Saddamia, toisin kuin virallisessa lähetyksessä.[39] Saddam haudattiin kotikyläänsä Al-Awjaan Tikritin lähelle 31. joulukuuta pääasiassa sukuklaaniin kuuluvien henkilöiden läsnä ollessa jo hänen valtakaudellaan rakennettuun perhehautaan poikiensa Udain ja Qusain leposijan viereen.[40]

Yhdysvaltain presidentti George W. Bush antoi julkisuuteen lausunnon, jossa hän luonnehti "Saddamin saaneen puolueettoman oikeudenkäynnin, jollaista Saddam itse ei olisi suonut valtakautensa uhreille."[41] Euroopan unioni, useat Euroopan maat ja Venäjä[42] tuomitsivat kuolemanrangaistuksen käytön.[43][44] Arabimaista Libya julisti teloituksen jälkeen kolmen päivän suruajan.[45] Irakin 1990 miehittämän Kuwaitin ministerit puolestaan pitivät sitä jumalallisena oikeudenmukaisuutena.[46]

Useat tarkkailijat uskoivat ettei Saddamin teloitus ratkaisisi Irakin ongelmia, vaan saattaisi pahentaa niitä.[47][48][49]

Kaksi kanssasyytettyä, Saddamin velipuoli Barzan Ibrahim al-Tikriti ja Irakin entinen päätuomari Awad Hamad al-Bandar, joiden kerrottiin aluksi joutuneen teloitetuiksi samalla, hirtettiin vasta 15. tammikuuta 2007.[50] Tämäkään teloitus ei sujunut ilman ongelmia, sillä Barzan al-Tikritin pään kerrottiin irronneen ruumiista liian pitkän pudotuksen johdosta.[51] Taha Yassin Ramadan hirtettiin 20. maaliskuuta 2007.

Jälkipuintia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Saddam Hussein oli vangittuna Camp Cropperissa, hän ystävystyi useiden vartijoidensa kanssa. Hän vietti aikaansa muun muassa kirjoittamalla runoja ja lukemalla satuja lapsilleen.[52] Vartioinnista vastannut everstiluutnantti William H. Steele joutui vuonna 2007 vastuuseen siitä, että hän oli muun muassa toimittanut Saddam Husseinille sikareita ja antanut korkea-arvoisten vankien käyttöön kännykän. Lisäksi hän oli ollut "epäsopivassa kanssakäymisessä" vankilan tulkin kanssa ja hänen asunnostaan löydettiin dokumentteja, jotka olisi pitänyt säilyttää vankilassa. Punaisen Ristin mukaan vankeja oli kuitenkin kohdeltu asianmukaisesti.[53]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saddam meni naimisiin Sajida Talfahin kanssa vuonna 1957 Egyptissä. Heille syntyi kaksi poikaa: Uday ja Qusay ja kolme tytärtä: Rana, Raghad ja Hana. Saddamin toinen vaimo on Samira Shahbandar. Heillä on poika Ali. Saddamin kolmas avioliitto Nidal al-Hamdanin kanssa oli lapseton. Saddamin vanhimmat pojat ammuttiin tulitaistelussa Mosulissa. 22. heinäkuuta 2003.

Elokuussa 1995 Rana ja hänen miehensä Hussein Kamel al-Majid sekä Raghad ja hänen miehensä Saddam Kamel al-Majid loikkasivat Jordaniaan lastensa kanssa. Aviomiehet antoivat tiedotusvälineille ja ulkomaisille tiedustelupalveluille tietoja muun muassa Irakin joukkotuhoaseohjelmista.[54] He palasivat maahan helmikuussa 1996 Saddamin luvattua armahtaa heidät. Kuitenkin heidän palattuaan molemmat miehet tapettiin heidän klaaninsa pitäessä heitä pettureina.

Elokuussa 2003 Raghad ja Rana saivat lapsineen turvapaikan Ammanista Jordaniasta.

Kirjallinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saddam Hussein kirjoitti lukuisia kirjoja, jotka on julkaistu Irakissa nimettömästi. Tyyliltään kirjat ovat rakkausromaaneja. Kaksi niistä on julkaistu myös käännöksinä lännessä hänen nimellään. Japanissa julkaistu Zabibah ja kuningas kertoo 1500 vuoden päähän menneisyyden Mesopotamiaan sijoittuvan tarinan johtajasta, joka hylkää luksuselämänsä kansansa vuoksi. Kirjansa Paholaisen tanssi tai Ulos, kirottu Saddam viimeisteli tyttärensä mukaan vain päivän ennen liittouman hyökkäystä 2003. Se kertoo Ezekiel-nimisestä miehestä, joka yrittää syöstä kaupungin šeikin vallasta, mutta joutuu šeikin tyttären ja arabisoturin lyömäksi.[55][56][57]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Butt, Gerald: Saddam Hussein profile 4.1.2001. BBC. ”On the streets of Arab cities he is admired as a leader who has dared to defy and challenge Israel and the West, a symbol of Arab steadfastness in the face of Western aggression.” Suomeksi: ”Arabikaupunkien kaduilla häntä ihaillaan johtajana, joka on uskaltanut haastaa Israelin ja länsimaat, ja arabien lännen aggression vastaisen peräänantamattomuuden symbolina.”
  2. ↑ a b c RFERL: Iraq: Saddam Hussein Biography
  3. ↑ 1958: Coup in Iraq sparks jitters in Middle East BBC On this Day. BBC World News. Viitattu 19.8.2010.
  4. ↑ King Faisal 2 Iraq Politics. Looklex Encyclopaedia. Viitattu 19.8.2010.
  5. ↑ a b c d Times Obituary
  6. ↑ Coughlin, Con: Saddam: His Rise and Fall, s. 27. Harper Perennial, 2005. ISBN 0-06-050543-5
  7. ↑ Saddam Key in Early CIA Plot (Newsmax)
  8. ↑ Saddam Iraq: Saddam Hussein's Biography. RFT. Viitattu 19.5.2019.
  9. ↑ http://www.pbs.org/newshour/bb/middle_east/iraq/player1.html "As vice chairman, he oversaw the nationalization of the oil industry and advocated a national infrastructure campaign that built roads, schools and hospitals. The once illiterate Saddam, ordered a mandatory literacy program. Those who did not participate risked three years in jail, but hundreds of thousands learned to read. Iraq, at this time, created one of the best public-health systems in the Middle East -- a feat that earned Saddam an award from the United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization."
  10. ↑ http://web.archive.org/web/20040202085344/http://www.cbc.ca/news/background/iraq/saddam_hussein.html
  11. ↑ U.S. Officials Promise 'Iraqi-Led Process' for Saddam's Trial Globalsecurity. Viitattu 12.01.2007.
  12. ↑ Who knew about Dujail massacre? Ynet. Viitattu 12.01.2007.
  13. ↑ Suomen kuvalehti, Vuoden kuvat 1980, ISBN 951-1-06094-5 s. 202
  14. ↑ Efraim Karsh: The Iran-Iraq War 1980–1988 s. 7–11
  15. ↑ a b c d Efraim Karsh: The Iran-Iraq War 1980–1988, s. 43--44. Osprey, 2002.
  16. ↑ National Security Archive Electronic Briefing Book No. 82 Yhdysvallat palautti diplomaattisuhteet Irakin kanssa marraskuussa 1984, mutta oli alkanut jo vuosia aiemmin toimittaa Irakille tiedustelutietoja ja sotilaallista tukea (salassa ja vastoin maan virallista puolueettomuutta) presidentti Ronald Reaganin antamien valtuutusten mukaisesti.
  17. ↑ Karsh, s. 89
  18. ↑ Anfal: Campaign against the Kurds BBC. Viitattu 12.01.2007.
  19. ↑ “Genocide in Iraq - The Anfal Campaign Against the Kurds” HRW. Viitattu 12.01.2007.
  20. ↑ 1991 onwards BBC. Viitattu 05.01.2007.
  21. ↑ a b containment 1991–1998 BBC. Viitattu 05.01.2007.
  22. ↑ Oil-for-food 1991–2002 BBC. Viitattu 05.01.2007.
  23. ↑ Desert Fox, 1998 BBC. Viitattu 05.01.2007.
  24. ↑ PRESS REWRITES HISTORY OF IRAQ ARMS INSPECTIONS
  25. ↑ Iraq And Arms Inspectors: The big Lie
  26. ↑ U.S. Spied On Iraqi Military Via U.N.
  27. ↑ ACTION ALERT: Spying in Iraq: From Fact to Allegation
  28. ↑ Inspectors barred, 1998–2002 BBC. Viitattu 05.01.2007.
  29. ↑ Second War and Saddam's downfall BBC. Viitattu 05.01.2007.
  30. ↑ Global Message Whitehouse.gov. Viitattu 01.01.2007.
  31. ↑ Saddam Capture, december 2003 BBC. Viitattu 05.01.2007.
  32. ↑ MTV3-uutiset
  33. ↑ BBC News 5.11.2006 ;; Irakin valtiollinen TV näytti kuvaa useista kaupungeista, joissa ihmiset tanssivat kaduilla ja joidenkin kantaessa šialaisten uskonnollisten johtajien kuvia. Bagdadissa kuultiin juhlijoiden aseiden ammuskelua joissakin osissa kaupunkia, samalla kun väestö uhmasi ulkonaliikkumiskieltoa. Saddamin kotikaupungissa Tikritissä on kuitenkin nähty vihaisia mielenosoituksia.
  34. ↑ BBC News 5.11.2006 Valkoinen talo otti tiedon tuomiosta tyytyväisyydellä vastaan. "Tämä päivä on hyvä päivä Irakin kansalle", tiedottaja Tony Show sanoi. Mutta Euroopan unioni kehotti Irakia pidättäytymään tuomion täytäntöönpanosta.
  35. ↑ Amnesty International 5.11.2006 Amnesty International valittelee Irakin korkeimman oikeuden tekemää päätöstä langettaa kuolemantuomio Saddam Husseinille ja kahdelle muulle seitsemästä kanssasyytetystä erittäin puutteellisen ja epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin jälkeen.
  36. ↑ Helsingin Sanomat 30.12.2006
  37. ↑ BBC News 30.12.2006 Saddam Husseinin kerrottiin torjuneen hänelle tarjotun kasvositeen.
  38. ↑ BBC News 30.12.2006 Irakin entinen presidentti Saddam Hussein on teloitettu hirttämällä rikoksista ihmisyyttä vastaan turvallisuusjoukkojen toimitilassa Bagdadin pohjoispuolella. Kaksi kanssasyytettyä, Saddamin velipuoli ja Irakin entinen päätuomari, teloitetaan myöhemmin. Irakin TV näytti kuvia Saddamin ruumiista yhä puettuna päällystakkiin ja käärittynä valkoiseen lakanaan.
  39. ↑ BBC News 31.12.2006 Yksi kuvan ulkopuolisista tarkkailijoista huutaa "joudu helvettiin", toiset toistavat šiialaisen uskonnollisen johtajan Moqtada al Sadrin ja hänen serkkunsa, Saddamin asiamiesten murhaaman Mohammad Bakr Sadrin, nimiä. Saddam vastaa sarkastisesti "Onko tämä teistä miehistä käytöstä?". Hän alkaa lausua uskonnollista säettä "Allah on ainoa jumala ja Muhammed on hänen profeettansa. Ei ole muita jumalia kuin Allah ja Muhammed on..." - jossa kohtaa lattia aukeaa, hän putoaa ja lause keskeytyy.
  40. ↑ BBC News 31.12.2006 "Saddam Hussein haudattiin tänään kello 04:00 paikkaan, joka rakennettiin hänen hallituskaudellaan Awjan keskustaan", sanoi sukulainen Musa Faraj AFP -uutistoimiston mukaan.
  41. ↑ Presidentti George Bushin lausunto Saddam Husseinin teloituksesta 29.12.2006 Tänään Saddam Hussein teloitettiin puolueettoman oikeudenkäynnin jälkeen — jollaisen hän epäsi raakalaismaisen hallintonsa uhreilta.
  42. ↑ BBC: Reaction on quotes
  43. ↑ Finland opposes execution of Saddam
  44. ↑ Sweden condemns Saddam's execution
  45. ↑ Saddam hanged: Reaction in quotes BBC. Viitattu 30.12.2006.
  46. ↑ Kuwaiti officials say Saddam's execution is "divine justice" People's Daily. Viitattu 30.12.2006.
  47. ↑ The misguided execution of Saddam Hussein RIA. Viitattu 30.12.2006.
  48. ↑ Saddam execution will not solve Iraqi problems: S. Africa People's Daily. Viitattu 30.12.2006.
  49. ↑ Indonesia hopes Saddam's execution not to disrupt reconciliation process in Iraq People's Daily. Viitattu 30.12.2006.
  50. ↑ China Daily 15.1.2007 Saddam Husseinin velipuoli ja entinen Irakin vallankumoustuomioistuimen johtaja hirtettiin ennen aamunkoittoa maanantaina, syyttäjä Munqith a-Faroon sanoi, kaksi viikkoa ja kaksi päivää sen jälkeen kun Irakin entinen diktaattori Saddam Hussein oli teloitettu kaoottisessa näytelmässä, joka on herättänyt arvostelua maailmanlaajuisesti.
  51. ↑ BBC News 15.1.2007 Irakin viranomaiset ovat näyttäneet lehtimiehille videon Saddam Husseinin kahden avustajan teloituksesta, jonka kuluessa yhdeltä heistä irtosi pää.
  52. ↑ Muutkin vartijat hyvää pataa Saddamin kanssa. Ilta-Sanomat, 2007, nro 16.10.2007, s. 18.
  53. ↑ Sikareita Saddamille. Ilta-Sanomat, 2007, nro 16.10.2007, s. 18.
  54. ↑ Transcript of part one of Correspondent Brent Sadler's exclusive interview with Hussein Kamel 21.9.1995. CNN. Viitattu 01.01.2007.
  55. ↑ 'Saddam novel' on sale in Tokyo BBC. Viitattu 29.12.2006.
  56. ↑ Saddam's Novel Set For Release CBSNews. Viitattu 29.12.2006.
  57. ↑ Another side of Saddam - the shy romantic novelist Guardian. Viitattu 29.12.2006.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saddam Hussein.
Irakin vaakuna
Irakin presidentit
Irakin vaakuna
Irakin pääministerit

Abdulkarim Qasim | Ahmad Hasan al-Bakr | Tahir Yahya | Arif Abdulrazzaq | Abdulrahman al-Bazzaz | Naji Talib | Abdulrahman Arif | Tahir Yahya | Abdulrazzaq al-Nayif | Ahmad Hasan al-Bakr | Saddam Hussein | Sa’dun Hammadi | Muhammad Hamza al-Zubaidi | Ahmad Husain Khudair al-Samarra’i | Saddam Hussein
Vuodesta 2004
Ayad Allawi | Ibrahim al-Ja’fari | Nuri al-Maliki | Haider al-Abadi | Adil Abdul-Mahdi | Mustafa Al-Kadhimi | Mohammed Shia al-Sudani

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saddam_Hussein&oldid=22855273”