PGM-11 Redstone
Redstone oli yhdysvaltalainen keskimatkan ohjus (MRBM) ja myöhemmin kantoraketti.[1] Ohjuksen tunnistenumero on PGM-11A. Tämä ohjus oli saksalaisen rakettisuunnittelun uranuurtaja Wernher von Braunin suunnittelema.
Redstone oli armeijan ”vanha luotettava”. Se oli tarkka, luotettava, nestemäistä polttoainetta käyttävä raketti. Nykyisin ohjuksiin verrattuna sen huonoja puolia olivat lyhyt kantomatka ja runsas tukikaluston vaatimus sekä hidas laukaisuaika. Redstone-ohjusta käytettiin kantorakettina Mercury-ohjelman alussa.
Redstonen kehittelyä edelsi Hermes-suunnitelma 1944. Raketista kaavailtiin 200 kilometriä kantavaa, mutta kantomatka pieneni suunnitelman edetessä. Vuonna 1951 projekti kulki SSM-G-14 eli Hermes C-1-nimisenä. Tämän jälkeen suunnitellun ohjuksen kantomatka laski 400 kilometriin. Ensi kerran Redstone laukaistiin 1952, ja ensimmäinen onnistunut koelento oli vuonna 1953. Chrysler alkoi tuottaa ohjusta sarjoina 1955. Yhdysvaltain armeija sai käyttöönsä ohjuksen 1958 ja se poistettiin asevarastosta jo 1964.
Raketti käytti nestemäistä happea ja alkoholia polttoaineena edeltäjänsä V-2:n tapaan. Redstone-ohjuksen kantomatka oli 325 kilometriä, ja muutamia Redstone-yksiköitä oli Saksan liittotasavallassa vuoteen 1963. Redstonen ydinkärki oli joko W-39 3,5 megatonnin vetypommi tai tavanomainen räjähde. Elokuussa 1958 vetypommilla varustettu Redstone laukaistiin operaatio Hardtack I:ssa Tyyneenmereen. Myöhemmin 1. elokuuta 1958 räjähti Redstonella laukaistu ydinkärki yli 70 kilometrin korkeudessa kokeessa nimeltä operaatio Teak. Myöhemmin elokuussa Orange laukaistiin Redstonella 43 kilometrin korkeuteen. Molemmissa kokeissa käytettiin 3,75 megatonnin kärkeä. SM-78/PGM-19 Jupiter-ohjus oli Redstonen välitön seuraaja.
Yhdysvallat olisi kyennyt laukaisemaan Jupiter-C-raketilla satelliitin jo 1956, mutta Yhdysvaltain hallitus halusi laukaista satelliitin siviiliraketilla ja esti laukaisun. Kun Yhdysvaltain ensimmäinen satelliittilaukaisu oli epäonnistunut Vanguard-raketin tuhouduttua laukaisualustalle ja Neuvostoliiton Sputnik 2 kiersi jo maata, Von Braun sai laukaista satelliitin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lappi, Ahti: Ilmatorjunta Kylmässä Sodassa. Helsinki: Ilmatorjuntasäätiö : Gummerus, 2003. ISBN 951-95594-4-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta PGM-11 Redstone Wikimedia Commonsissa
- Pike, John: Redstone PGM-11 / XSSM-G-14 (MAJOR) GlobalSecurity.org. 20.1.2018. Viitattu 30.8.2018 (englanniksi) .
- LePage, Andrew J.: Old Reliable: The story of the Redstone The Space Review. 2.5.2011. Viitattu 30.8.2018 (englanniksi) .
- Parsch, Andreas: Chrysler SSM-A-14/M8/PGM-11 Redstone Directory of U.S. Military Rockets and Missiles - PGM-11. 2002. Viitattu 30.8.2018 (englanniksi) .
- Redstone - United States Nuclear Forces - Specifications Federation Of American Scientists. 2.6.1997. Viitattu 30.8.2018 (englanniksi) .
- Kuettner, J. P. & Miller, F. E. & Cassidy, J. L. & Leveye, J. C. & Johnson, R. I.: The Mercury Redstone Project (pdf) NASA. joulukuu 1964. Viitattu 30.8.2018 (englanniksi) .