Kaddiš

Kaddiš (arameaksi: קדיש, pyhä) on juutalaisen jumalanpalveluksen eli tefillan keskeinen rukous. Sen keskeisenä teemana on Jumalan ylistys ja kunnioitus. Kaddišista on olemassa eri versioita, jotka vaihtelevat riippuen siitä, missä osassa tefillaa ne lausutaan. Useimmiten kaddiš tarkoittaa surijoiden kaddišia, joka kuuluu juutalaiseen hautaus- ja muistopalvelukseen sekä keskeisenä osana suruajan päivittäiseen rituaaliin.

Kaddišin avaussanat kuvastavat Hes. 38:23 tekstiä, jossa Jumala ilmaisee kunniansa ja suuruutensa kansojen silmien edessä: Niin minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

Historia

Kaddišin kirjoittamisen aikoihin juutalaiset puhuivat yleisesti arameaa, josta tuli myös rukouksen kieli. Alun perin sitä eivät lausuneet suruaikaa viettävät, vaan rabbit sapattisaarnojensa ja antamiensa oppituntien päätteeksi. Käytäntö sai alkunsa Babyloniassa, jossa useimmat juutalaiset osasivat vain arameaa. Saarnat pidettiin siis arameaksi, josta tuli myös kaddišin kieli, ja sellaisena rukous on säilynyt omaan aikaamme saakka.

Eri versioita

• Hatzi kaddiš (חצי קדיש) – puolikas kaddiš.
• Kaddiš Jatom (קדיש יתום) – "orpojen kaddiš", jota kutsutaan yleisesti nimellä kaddiš avelim (קדיש אבלים), surijoiden kaddiš.
• Kaddiš Šalem (קדיש שלם) – täysi/kokonainen kaddiš.
• Kaddiš de'Rabbanan (קדיש דרבנן) – rabbien kaddiš, joka sanotaan Tooran opiskelun jälkeen sekä niissä jumalanpalveluksen osissa, joissa siteerataan Talmudin ja rabbien opetuksia.
• Kaddiš ahar Hakk'vura (קדיש אחר הקבורה) – sananmukaisesti "hautauksen jälkeinen kaddiš", toiselta nimeltään Kaddiš de'Ithadata (קדיש דאתחדתא) sen erityisten alkusanojen mukaan. 10 miehen (minjan) läsnä ollessa tämä kaddiš sanotaan Talmudin jokaisen kokonaisen jakson opiskelun päätteeksi. Se onkin painettu joka traktaatin loppuun.

Aiheesta muualla

• lubavitch.fi: Kaddish (englanniksi)

Juutalainen elämä