Pyreneittenmastiffi

Pyreneittenmastiffi
Avaintiedot
Alkuperämaa	Espanja
Määrä	Suomessa rekisteröity 3089
Alkuperäinen käyttö	lampaiden ja karjan vartiointi
Nykyinen käyttö	seurakoira, aluevahti, laumanvartija
Elinikä	10-13 vuotta
Muita nimityksiä	pystiffi, mastín del Pirineo, Pyrenean Mastiff, mâtin des Pyrénées, Pyrenäen-Mastiff, pürenee mastif
FCI-luokitus	ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 2.2 Vuoristotyyppiset molossikoirat #92
Ulkonäkö
Paino	50-100 kg
Säkäkorkeus	uros yli 81 cm narttu yli 75 cm
Väritys	valkoinen, jossa hyvin selvä maski (musta, harmaa, ruskea, beige) ja vartalossa voi olla maskinvärisiä laikkuja
Infobox OK

Pyreneittenmastiffi

Pyreneittenmastiffi (esp. mastín del Pirineo, baskiksi pirinioetako artzanora) on espanjalainen laumanvartijarotu. Rotua tuotiin Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 1985. Pyreneittenmastiffi kuuluu FCI:n roturyhmään 2.

Ulkonäkö

Yksilö näyttelyssä.

Narttujen korkeus on 68-75cm ja urosten 75-85cm. Paino vaihtelee 60-90kg välillä. Nämä luvut eivät ole rotumääritelmän mukaisia ihannemittoja, vaan sitä mitä Suomen kannasta tällä hetkellä löytyy.

Rungoltaan rotu on hieman korkeuttaan pitempi, suorakaiteen muotoinen. Koiran pää on suuri ja voimakasrakenteinen. Pähkinänruskeat silmät ovat pienet ja mantelinmuotoiset. Silmistä pitäisi korostua koiran ylväs ja tarkkaavainen ilme. Tunkeilijoita kohtaan pyreneittenmastiffilla on todella kova ilme. Korvat ovat riippuvat ja kolmion muotoiset.

Karvapeite on niin paksu ja tiheä, että koira kestää hyvin pakkasta. Oikeanlaatuinen päällyskarva on karkeaa ja se hylkii tehokkaasti vettä sekä likaa, niinpä märkä ja kurainen koira onkin kuivuttuaan puhdas. Karva on pitkähköä varsinkin kaulurin, punttien ja hännän kohdilla, muualla hieman lyhyempää. Keväällä karvanlähdön aikaan koira pudottaa paksun pohjavillansa ja irtokarvaa voi kertyy useampi muovikassillinen. Sisäkoiralla taas karvaa voi lähteä runsaasti ympäri vuoden. Keväällä koiran turkki on läpikäytävä huolellisesti, muuten turkinhoidon osalta riittää viikon-parin välein suoritettava kevyt harjaus sekä tarvittaessa takkujen aukaisu ja vesipesu. Varsinkin ulkokoiran turkkia tulisi välttää pesemästä voimakkailla pesuaineilla.

Rodussa on paljon variaatiota ulkonäön suhteen, joten löytyy sekä lyhytkarvaisia, että pitkäkarvaisia yksilöitä. Kohtuus kaikessa on kuitenkin toivottavaa.

Väriltään pyreneittenmastiffi on valkoinen harmain, mustin tai ruskein laikuin. Tummempi maski on rotumääritelmän mukaan pakollinen. Kaulan, raajojen ja hännänpään tulisi olla valkoisia.

Siisteyden osalta kannattaa huomioida, että pystiffi kuolaa jättirotujen tapaan jonkin verran. Nartut vähemmän, urokset enemmän.

Luonne ja käyttäytyminen

Historiansa vuoksi pyreneittenmastiffilta löytyy puolustus- ja vartiointiviettiä sekä tarvittaessa taistelutahtoa. Yksilökohtaisia eroja kuitenkin ilmenee, kuten muillakin laumanvartijaroduilla. Rotu on laumanvartijana vaativampi kasvattaa ja omistaa kuin seurakoiramaisemmat suuret rodut, joten sen ottamista ensimmäiseksi koiraksi on syytä harkita huolellisesti.

Luonteessa korostuu itsenäisyys, itsepäisyys, pitkäpinnaisuus, lempeys omia kohtaan ja hyvä tilannetaju. Pystiffi on hyvin älykäs koira ja laumanvartijalle tyypillisen pehmeän luonteen mukaisesti se muistaa pitkään niin hyvät kuin huonotkin kokemukset.

Pyreneittenmastiffit suhtautuvat oman laumansa koiriin yleensä ystävällisesti, varsinkin saman rodun edustajiin. Tämä juontaa rodun historiaan, jolloin useat koirat vartioivat yhdessä. Vieraisiin koiriin suhtautuminen vaihtelee. Rotumääritelmän mukaan pystiffin tulisi suhtautua välinpitämättömästi vieraita koiria kohtaan, ainakin oman alueensa ulkopuolella.

Pystiffi on uhkia ja tunkeilijoiksi kokemiaan kohtaan peloton ja perääntymätön. Se tunnistaa uhan ja arvioi itse miten sen kanssa toimii. Pystiffillä on kuitenkin korkea kynnys käydä kiinni etenkin ihmiseen. Se pyrkii välttämään konflikteja ja luottaa ennen kaikkea äänensä ja kokonsa luomaan pelotteeseen. Joutuessaan tappeluun pyreneittenmastiffi on kuitenkin taitava, se osoittaa perineensä vuosisatojen takaiset käyttäymismallit taistelussa susia vastaan.

Vartiointia tai suojelua ei tarvitse erikseen opettaa, eikä niitä tule missään tapauksessa vahvistaa, ne tulevat luontaisesti kun tilanne sitä oikeasti edellyttää.

Kotieläinvahdiksi aiotun pystiffin kanssa täytyy huomioida samat kasvatukseen liittyvät ohjeistukset, kuin minkä hyvänsä muunkin työkoiraksi aiotun laumanvartijarodun kanssa. Hyviä ohjeita tähän löytyy esimerkiksi WWF:n julkaisemasta laumanvartija oppaasta.

Hyvähermoisena rotuna pystiffi on myös varsin hieno perhekoira, joka jaksaa vahtia pieniä perheenjäseniään uskollisesti. Lapsiperheissä täytyy kuitenkin huomioida, että ääritilanteissa laumanvartija voi ryhtyä suojelemaan oman perheen lapsia, jos esimerkiksi nuorten välinen painileikki muuttuu totiseksi.

Vartiointi-ja suojeluvietin omaavana suurena koirana pystiffiä on hyvin suositeltavaa sosiaalistaa pentu- ja nuoruusiässä vieraisiin ihmisiin ja asioihin niin sen omalla tontilla, kuin vieraalla maaperällä. Positiivisin kokemuksin sosiaalistettu koira ei tulkitse aikuistuessaan tavanomaisia asioita uhkaksi, eikä ole vieraita kohtaan niin epäluuloinen.

Pystiffi on helposti oppiva koira, eikä kyseenalaista omistajaansa, mutta miettii kyllä kerran jos kaksikin, onko totteleminen kannattavaa ja mahtaako se olla hänen ylhäisyytensä edun mukaista. Toivottu toiminta tapahtuu yleensä viiveellä, jos tapahtuu. Suostuttelu herkun avulla voi toimia, mutta se on yksilökohtaista.

Koulutuksessa ja kasvatuksessa tarvitaan aina molemminpuolista kunnioitusta, rauhallisuutta ja johdonmukaisuutta. Pystiffiä, kuten muitakaan laumanvartijoita, ei tule kouluttaa käskyttäen, huutaen tai fyysisin voimakeinoin. Pystiffia harkittaessa onkin suositeltavaa tutustua laumanvartija tyyppisten koirien kasvattamiseen ja kouluttamiseen, jotta vältytään mahdollisilta ongelmilta.

Sujuvan yhteiselon kannalta on myös syytä huomioida, ettei pystiffi ole hiljainen koira. Sillä on kantava ja syvä haukku. Ulkona ollessaan koira ilmoittaa herkästi ympäristössä havaitsemastaan liikkeestä varsinkin ilta-ja yöaikaan. Tämä voi aiheuttaa ongelmia mikäli naapureita asuu kovin lähellä. Tätä taipumusta ei voi myöskään kouluttaa pois, koska se kuuluu laumanvartijakoirien normaaliin käyttäytymiseen.

Ominaisuuksien ja käyttötarkoituksen takia pystiffi soveltuu parhaiten asumaan omakotitaloon maaseudulle tai haja-asutusalueelle. Pyreneittenmastiffi tarvitsee tilavan aidatun alueen, jossa se saa liikkua vapaasti. Reviirin ja partiontialueen laajentaminen on rodulle tyypillistä. Myös perhepystiffi tarvitsee aidatun ulkoalueen vartioitavakseen, vaikka laumaksi kelpaakin mainiosti oma perhe ja sen lemmikit.

Pystiffit tahtovat elää osana laumaa. Ainoana koirana ne haluavat usein olla siellä missä ihmisetkin ja saattavat sopeutua sisäkoiraksikin. Jos pystiffillä kuitenkin on ulkona seuraa ihmisistä, muista koirista tai vartioitavista kotieläimistä, se viihtyy siellä ympäri vuoden. Tällöin on omistajan vastuulla huolehtia, että koiralla on eristetty ja talvisin lämmitetty koppi sekä jokin sateelta suojainen tarkkailupaikka,josta se voi vahtia reviiriään.

Alkuperä

Pyreneittenmastiffi on todennäköisesti polveutunut molossityyppisistä koirista, joita merenkulkijat ja foinikialaiset kauppiaat toivat Espanjaan yli 2 000 vuotta sitten. Se on sukua espanjanmastiffille ja pyreneittenkoiralle.

Kirjoitettua tietoa rodusta löytyy niin kaukaa kuin 1300 –luvulta, jolloin aragonian kuninkaalla Ramino I El Monjellalla oli muutamia musta-valkeita koiria joita kutsuttiin pyreneittenmastiffeiksi.

Pyreneittenmastiffi toimi vuosisatojen saatossa Aragonialaisten lammaslaumojen vartijana suojellen lampaita susilta ja karhuilta. Pyreneittenmastiffien vartioidessa, laumaa paimensi paimenkoirat. Koirien hännät ja korvat typistettiin, jotta ne eivät repeytyisi kamppailuissa susien ja karhujen kanssa.

Rotu eriytyi Pyreneittenkoirasta poliittisen rajanvedon seurauksena 1600-luvulla. Ranskalaiset ryhtyivät jalostamaan pyreneittenkoirasta laumanvartijan lisäksi vahdin virkaa hoitavaa ylhäisön lemmikkiä. Espanjan puolella taas pyreneittenmastiffia pidettiin tämänkin jälkeen lähinnä laumanvartijana eli työkoirana, jonka ulkoisia ominaisuuksia ei niinkään jalostettu, vaan työominaisuudet ratkaisivat. Luonto, tai paimenet, tekivät karsintaa, ja näin koirien luonteessa alkoivat korostua itsenäisyys, erinomainen tilannetaju, sopeutuvaisuus ja rauhallisuus. Turhaan tappelevat ja toisilleen isottelevat koirat eivät olleet vahdittavan karjan eikä paimenten etu.

Lähteet

• Laumanvartijakoirien käyttöopas - WWF Suomi https://wwf.fi/app/uploads/2/2/j/zyt7bz8jmw41sxec87crfa/koiramanuaali_wwf_2023_final.pdf
• Kaisa Hilska: Laumanvartijakoirat. Sanasilta.

Aiheesta muualla

• Suomen Kennelliitto: Pyreneittenmastiffi