Filip III (Espanja)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Portugalin Filip II)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Filip III
Espanjan ja Portugalin kuningas
Filip III, Andrés López Polanco 1617 jälkeen
Espanjan kuningas
Valtakausi 13. syyskuuta 1598 – 31. maaliskuuta 1621
Edeltäjä Filip II
Seuraaja Filip IV
Portugalin kuningas
Valtakausi 13. syyskuuta 1598 – 31. maaliskuuta 1621
Edeltäjä Filip II
Seuraaja Filip IV
Syntynyt 14. huhtikuuta 1578
Madrid, Espanja
Kuollut 31. maaliskuuta 1621
Madrid, Espanja
Hautapaikka Kuninkaiden pantheon, El Escorial, Madrid
Puoliso Margareeta Itävaltalainen
Lapset Anna Itävaltalainen
Filip IV
Maria Anna Espanjalainen
Kaarle
Ferdinand
Suku Habsburg
Isä Filip II
Äiti Anna Itävaltalainen
Uskonto roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Filip III (esp. Felipe III) ; (14. huhtikuuta 1578 Real Alcázar de Madrid, Madrid – 31. maaliskuuta 1621 Madrid, Kastilian kruunu)[1] oli Espanjan ja Portugalin (nimellä Filip II) kuningas vuodesta 1598 kuolemaansa vuoteen 1621 asti.[2][1]

Filip III nuorena, Frans Pourbus nuorempi

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filip oli kuningas Filip II:n ja tämän neljännen vaimon ja sisarentyttären Anna Itävaltalaisen poika.[1] Hänellä oli seitsemän sisarusta: velipuoli Don Carlos, sisarpuolet Espanjan Alankomaiden kanssahallitsija Isabella Clara Eugenia ja Savoijin herttuatar Catalina Micaela, kaikki hänen neljä täysisarustaan kuolivat alle 10-vuotiaina.

Hän peri isänsä uskomukset ja periaatteet, olemalla hurskas, hyväntahtoinen ja erittäin hyveellinen käytöksessään, mutta ei osuutta tämän omaisuuteen. Vanha kuningas myönsi, ettei ollut saanut poikaa, joka olisi kykeneväinen hallitsemaan Jumalan hänelle antamia valtakuntia, ja ennusti että Filip III olisi alamaistensa sätkynukke. Juuri näin tapahtuikin. Filip III oli laiska ja välinpitämätön velvollisuuksiaan kohtaan, vietti pääosan elämästään hovielämän huvituksissa ja jätti hallitsemisen suosikkinsa Lerman herttuan huoleksi.[1]

Nuoruus ja kasvatus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prinssi Filipin kasvatuksen allegoria, Justus Tiel n. 1590-luku

Kun Filip III:n vanhempi velipuoli Don Carlos kuoli mielenvikaisena, heidän isänsä Filip II oli päätellyt, että yksi Carlosin tilan syistä oli ollut kilpailevien ryhmien vaikutus espanjalaisessa hovissa. Hän uskoi, että tämä oli vaikuttanut huonolla tavalla Carlosin koulutukseen ja kasvatukseen, mikä johti hänen hulluuteensa ja tottelemattomuuteensa, ja sen vuoksi hän aikoi kiinnittää paljon enemmän huomiota nuorempien poikiensa kasvatuksen järjestelyihin.[3]

Filip II nimitti Juan de Zúñigan, Filipin vanhemman veljen prinssi Diegon (1575–1582) aiemman kotiopettajan, jatkamaan tätä tehtävää Filipin kanssa ja valitsi myös García de Loaysan opettajaksi. Heihin liittyi Cristóbal de Moura, Filip II:n läheinen kannattaja. Filip II uskoi, että he tarjoaisivat prinssi Filipille johdonmukaisen ja vakaan kasvatuksen ja varmistaisivat, että hän välttäisi saman kohtalon kuin velipuolensa Carlos. Filipin koulutuksen oli määrä noudattaa isä Juan de Marianan kuninkaallisille prinsseille antamaa mallia keskittyen rajoitusten asettamiseen ja rohkaista yksilön persoonallisuuden muodostumista jo varhaisiässä. Tavoitteena oli vapauttaa kuningas, joka ei ollut tyrannimainen eikä liian alisteinen hovimiestensä vaikutukselle.[3]

Prinssi Filip näyttää yleisesti olleen pidetty aikalaistensa keskuudessa: "dynaaminen, hyväntahtoinen ja vakava", sopivan hurskas, "eloisa keho ja rauhallinen asenne", vaikkakin suhteellisen heikkona ruumiilisesti.[3] Vertailu tottelemattoman ja lopulta mielenvikaisen Don Carlosin kanssa oli yleensä myönteinen, vaikka jotkut kommentoivat, että prinssi Filip vaikutti vähemmän älykkäältä ja poliittisesti vähemmän pätevältä kuin edesmennyt velipuolensa.[3]

Vaikka Filipille oli opetettu latinaa, ranskaa, portugalia ja tähtitiedettä ja hän näyttää olleen pätevä kielitieteilijä,[3] viimeaikaiset historioitsijat ovat esittäneet epäilyksen siitä, että suurin osa hänen opettajiensa keskittymisestä Filipin kiistatta miellyttävään, hurskaan ja kunnioittavaan luonteeseen oli välttää raportoimasta että kieliä lukuun ottamatta hän ei itse asiassa ollut erityisen älykäs tai akateemisesti lahjakas.[4] Tästä huolimatta Filip ei näytä olleen naiivi – hänen kirjeenvaihtonsa omien tyttäriensä kanssa osoittaa erityistä varovaisuutta hänen neuvoissaan hovijuonittelujen käsittelemiseen.[5]

Filip III ratsailla, Diego Velázquez n. 1635 (postuumi muotokuva)

Kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filip III:n hallituskausi oli menestyksekäs rauhanomaisessa ulkopolitiikassa Länsi-Euroopassa, sisäpolitiikassa moriskot (maurilaista syntyperää olevat kristityt) karkotettiin Espanjasta, erityisesti Valencian alueelta vuosina 1609–1614 ja kuninkaan suosikit hoitivat hallintoa.[1]

Hänen yli 20 vuotta kestäneen hallituskautensa aikana Espanja saavutti suurimman alueellisen laajentumisensa yhdistämällä aiemmin Portugalille kuuluneita siirtomaa-alueita Etelä-Amerikassa (Brasilia), Pohjois-Afrikassa (Ceuta) ja sekä alueita Italiassa (Milanon herttuakunta, Napolin kuningaskunta, Sardinian kuningaskunta, Sisilian kuningaskunta). Espanjan imperiumin valtava laajentuminen Euroopassa 1600-luvun alussa sai aikaan rauhanajan, jolloin Espanja saattoi harjoittaa hegemoniaansa ilman sotia. Tosin alusmaa Chilessä mapuchejen ja uudisasukkaiden välinen kiivas jo 70 vuotta kestänyt[6] Araucon sota (1546–1612) aiheutti ennen pitkää alkuperäisten asukkaiden orjuuttamisen.[7]

Espanjan Filip II:n, Filip III:n ja Filip IV:n imperiumi, kaikki kartoitetut ja vaaditut alueet, merialuevaatimukset (mare clausum) sekä rajat, linnoitukset ja havaintoasemat


Teatterin, maalaustaiteen ja ennen kaikkea metsästyksen ystävänä hän delegoi hallinnolliset asiat suosikilleen (esp. valido), pääministeri Lerman herttualle (Francisco Gómez de Sandoval y Rojas; Lerman herttua, Denian markiisi, Ampudian kreivi, 1552/1553–1625), joka puolestaan ​​valtuutti ne suosikkiministerilleen Rodrigo Calderónille ( Olivan ja Plasencian kreivi, Siete Iglesiasin markiisi, 1576–1621). Lerman herttua korvattiin kuitenkin vuonna 1618 hänen pojallaan Ucedan herttualla (Cristóbal Gómez de Sandoval-Rojas y de la Cerda, Cean ja Denian markiisi, 1581–1624), jonka tehtävät olivat rajalliset.

Maastakarkotus Denian satamassa, Vicente Mostre 1613

Moriskojen karkotus 1609–1614

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatuksen Espanjan täydellisestä puhdistamisesta moriskoista esitti Valencian arkkipiispa ja varakuningas Juan de Ribera, jonka näkemyksillä oli vaikutusta Filip III:een. Filipin lopullinen päätös karkottaa Espanjassa yli 800 vuotta asunut ja sen sisälle assimiloitunut väestönosa perustui vähemmän opillisiin kuin taloudellisiin näkökohtiin – moriskojen ”varallisuuden” takavarikointiin – mikä aiheutti mustasukkaisuutta ja katkeruutta muissa Espanjan kristityissä, varsinkin Valenciassa. Taloudellisesti kuninkaallinen valtionkassa hyötyi takavarikoimalla siirrettyjen kansalaisten omaisuutta ja aikanaan kruunua lähellä olevat hyötyisivät halvasta maasta tai kiinteistölahjoituksista. Arviot vaihtelevat hieman, mutta noin 275 000[8] tai yli 300 000[9] moriskoa pakotettiin pois Espanjasta vuosina 1609–1614.

Tämän saavuttamiseksi armada eli laivasto ja 30 000 sotilasta mobilisoitiin perheiden kuljettamiseen Tunisiaan tai Marokkoon. Filip puuttui ongelmalliseen päätökseen, mitä tehdä moriskojen lapsille – pitäisikö heidät viedä islamilaisiin maihin, joissa heidät kasvatettaisiin muslimeina – ja jos he jäävät Espanjaan, mitä heille pitäisi tehdä? Filip määräsi paternalistisesti, että alle 7-vuotiaat moriskolaiset lapset eivät voi olla islamilaisissa maissa, mutta kaikki Valenciaan vietetyt lapset saisivat olla vapaita orjuuden uhasta, ja hylkäsi osan arkkipiispa Riberan äärimmäisistä ehdotuksista.[9]

Vaikka tämä toimenpide oli tuolloin suosittu ja sen aikaisempien politiikkojen mukainen, se vahingoitti merkittävästi Valencian, Aragonian ja Murcian kuningaskuntien taloutta. Halvan työvoiman tarjonta ja vuokraa maksavien kiinteistönomistajien määrä näillä alueilla vähenivät huomattavasti, samoin kuin maataloustuotanto.[10] Sokeriruo'on ja riisin viljely oli korvattava valkomulperipuilla, viinitarhoilla ja vehnällä.

Filip III, Juan Pantoja de la Cruz 1601-1602

Avioliitto ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filip avioitui 18. huhtikuuta 1599 Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisarin Ferdinand II:n sisaren, serkkunsa Margareeta Itävaltalaisen kanssa.[1] He saivat kahdeksan lasta, joista viisi eli aikuisiksi asti:[11] Filipillä oli läheinen ja kiintynyt suhde puolisoonsa, etenkin ensimmäisen pojan syntymän jälkeen vuonna 1605. Kuningatar Margareeta Itävaltalaisella oli myös huomattava vaikutusvalta mieheensä ja hän taisteli kuolemaansa saakka vaikutusvallasta aviomieheensä pääministeri Lerman herttuan kanssa.[5]

Heille syntyi kahdeksan lasta, joista viisi eli aikuiseksi asti.

Kuningatar Margareeta Itävaltalainen kuoli 3. lokakuuta 1611 vain 26-vuotiaana, alle kaksi viikkoa kahdeksannen lapsensa syntymän jälkeen. Filip ei avioitunut uudelleen.

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Filip III, Pedro Antonio Vidal 1617
Filip III:n hauta (kolmas ylhäältä), El Escorialin kuninkaallisen San Lorenzon luostarin kirkon Kuninkaallinen krypta, Kuninkaiden pantheon

Filip kuoli 42-vuotiaana Madridissa 31. maaliskuuta 1621 kuumeeseen ja ihosairaus erysipelakseen eli ruusuun. Ranskan suurlähettilään François de Bassompierre'n (1579–1646) muistelmissa kerrottu tarina, joka kertoo hänen kuolleen brasero-lämmittimen aiheuttamaan kuumuuteen, koska sopivaa palvelijaa ei ollut paikalla sen poisviemiseen, on humoristinen tapa liiotella hovin erittäin virallista etikettiä.[12] Hänet on haudattu Kuninkaiden pantheoniin, El Escorialiin, Madridissa.[13]

Vaikka Filip tunnetaan Espanjassa myös nimellä Filip Hurskas,[14] hänen poliittinen maineensa ulkomailla on ollut suurelta osin negatiivinen. Historioitsijat ovat kuvailleet häntä "mitäänsanomattomaksi ja merkityksettömäksi mieheksi",[15] "onnettomaksi hallitsijaksi"[14] ja "kalpeaksi, nimettömäksi olentoksi, jonka ainoa hyve näytti olevan paheiden puute."[16] Erityisesti Filipin riippuvuus korruptoituneesta pääministeristään Lerman herttuasta on saanut paljon kritiikkiä.

Monien mielestä Espanjan taantuminen voidaan ajoittaa niihin taloudellisiin vaikeuksiin, jotka ilmenivät hänen hallituskautensa alkuvuosina. Siitä huolimatta Espanjan hallitsijana valtakunnan huippukaudella ja kuninkaana, joka sai aikaan väliaikaisen rauhan hollantilaisten kanssa (1609–1621) ja toi Espanjan mukaan kolmikymmenvuotiseen sotaan (1618–1648) (alun perin) erittäin hyvällä sotamenestyksellä, Filipin hallituskausi on edelleen kriittinen ajanjakso Espanjan historiassa.

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Philip III Encyclopedia Britannica
  2. ↑ Spain in Decline Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  3. ↑ a b c d e Feros, Antonio: Kingship and Favouritism in the Spain of Philip III, 1598–1621. Cambridge: Cambridge University Press, 2006, ss. 16, 17, 19
  4. ↑ Williams, Patrick :The Great Favourite: the Duke of Lerma and the court and government of Philip III of Spain, 1598–1621. Manchester: Manchester University Press, 2006, s. 38
  5. ↑ a b Sánchez, Magdalena S.: Pious and Political Images of a Habsburg Woman at the Court of Philip III (1598–1621). Teoksessa: Sánchez, Magdalena S. & Saint-Saëns, Alain (toim.) Spanish women in the golden age: images and realities. Greenwood Publishing Group, 1996, ss. 91, 98, 100, 101
  6. ↑ "Guerra Defensiva". Memoria Chilena. Biblioteca Nacional de Chile.
  7. ↑ Barros Arana, Diego: [1884]. Historia General de Chile. Vol. IV (2. p.). Santiago, Chile: Editorial Universitaria, 2000. s. 341. ISBN 956-11-1535-2.
  8. ↑ Parker, Geoffrey : Europe in Crisis, 1598–1648. London: Fontana, 1984 s. 150
  9. ↑ a b Perry, Mary Elizabeth: The Handless Maiden: Moriscos and the politics of religion in early modern Spain. Princeton: Princeton University Press, 2005, ss. 133, 148, 157
  10. ↑ De Maddalena, Aldo : Rural Europe, 1500–1750. Teoksessa: Cipolla, Carlo M. (toim.) The Fontana Economic History of Europe: The Sixteenth and Seventeenth Centuries. London: Fontana, 1974, s. 286
  11. ↑ Martin Mutschlechner: Philip III: marriage and offspring World of Habsburgs. Viitattu 25.4.2018.
  12. ↑ Philip III NNDB. Viitattu 6.6.2018.
  13. ↑ El Panteón de Reyes de El Escorial, al completo Diario ABC. 27.2.2011. Viitattu 24.7.2024. (espanja)
  14. ↑ a b Stradling, R. A. : Philip IV and the Government of Spain, 1621–1665. Cambridge: Cambridge University Press, 1988, ss. 9, 18
  15. ↑ Wedgwood, C. V. : The Thirty Years War. London: Methuen, 1981, s. 55
  16. ↑ Elliott, J. H. : Imperial Spain: 1469–1716. London: Penguin, 1963, Ss. 300-301
Espanja Edeltäjä:
Filip II 		Espanjan kuningas
1598–1621 		Seuraaja:
Filip IV
Portugali Edeltäjä:
Filip I 		Portugalin kuningas
1598–1621 		Seuraaja:
Filip III


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Filip_III_(Espanja)&oldid=22535187”