Kalat (tähdistö)
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: viitemallineet |
| Kalat | |
|---|---|
 |
|
| Latinankielinen nimi |
Pisces |
| Lyhenne | Psc |
| Genetiivi | Piscium |
| Rektaskensio | 1h |
| Deklinaatio | +15° |
| Ala taivaasta | 889 neliöastetta |
| Tähtien määrä (magnitudi < 3) |
0 |
| Kirkkain tähti | Eta Piscium (3,6 mag.) |
| Meteoriparvet | Piscidit |
| Naapuri- tähdistöt |
|
|
Näkyy leveysasteiden +90° ja −65° välillä |
|
Kalat (latinaksi Pisces, genetiivi Piscium) on heikkotähtinen laaja tähdistö Pegasuksen edustalla, jonka muodossa on nähty kala tai kaksi jo tuhansia vuosia sitten. Kalat on horoskoopin tähdistö. Sen suuri osa – ja suurin asterismi, jota pidettiin useimmissa eurooppalaisissa kulttuureissa kreikkalais-roomalaisen antiikin aikana kaukaisena kalaparina, jotka on yhdistetty yhdellä langalla ja jotka kumpikin liittyvät huipulta – sijaitsevat pohjoisella taivaanpuoliskolla. Sen vanha tähtitieteen symboli on Kalat-symboli (♓︎). Sen latinankielinen nimi tarkoittaa "kaloja". Se on lounaaseen samankokoisen Vesimiehen ja idässä pienemmän Oinaan välissä. Ekliptika ja taivaan päiväntasaaja leikkaavat tämän tähdistön sisällä ja Neitsyessä. Tämä tarkoittaa, että aurinko kulkee suoraan päiväntasaajan yläpuolella, keskimäärin suunnilleen tässä pisteessä taivaalla, maaliskuun päiväntasauksen aikaan.
Kalojen tähdistössä on nykyään kevättasauspiste, ekvaattorin ja eläinradan leikkauspiste, jossa Aurinko on kevättasauspäivänä 22. maaliskuuta.
Kaloissa on yksi Messierin kohde, M74, joka on suuri kierteisgalaksi. Kalojen kuviossa sijaitsee myös Van Maanenin tähti, harvinainen esimerkki valkoisesta kääpiöstä, joka 12,2 magnitudin kirkkaudellaan erottuu 20 cm kaukoputkella.
Tähdet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalojen tähdistöön kuuluu 21 tähteä.
|
Huomaa: magnitudi tarkoittaa tässä näennäistä magnitudia |
- Alrescha ("Johto"), eli Alpha Piscium (α Psc), 309.8 valovuotta, luokka A2, magnitudi 3.62. Muuttuva binääritähti.[1]
- Fumalsamakah[2] ("kalan suu"), eli Beta Piscium (β Psc), 492 valovuotta, luokka B6Ve, magnitudi 4.48
- Delta Piscium (δ Psc), 305 valovuotta, luokka K5III, magnitudi 4.44. Kuten muut tähdet lähellä ekliptikaa, Delta Piscium on Kuun okkultaatioiden alainen.[3]
- Epsilon Piscium (ε Psc), 190 valovuotta, luokka K0III, magnitudi 4.27. Sillä on ehdokkaana eksoplaneetta.[4]
- Revati[2] ("rikas"), eli Zeta Piscium (ζ Psc), 148 valovuotta, luokka A7IV, magnitudi 5.21. Viiden tähden järjestelmä.[5] Zeta (ζ) Piscium on kaksoistähti, jonka komponenttien väli on 24 kaarisekuntia.
- Alpherg ("tyhjennys"),[2] eli Eta Piscium (η Psc), 349 valovuotta, luokka G7 IIIa, magnitudi 3.62. Se on Gamma Cassiopeiae -muuttuja[6] heikolla magneettisella kentällä.[7]
- Torcular ("lanka"),[2] eli Omicron Piscium (ο Psc), 258 valovuotta, luokka K0III, magnitudi 4.2. Se on kehittynyt punainen jättiläinen tähti vaakasuoralla haaralla.[8]
- Omega Piscium (ω Psc), 106 valovuotta, luokka F4IV, magnitudi 4.03. Se on F-tyypin tähti, joka on joko alijättiläinen tai on päätähti.[9][10]
- Gamma Piscium (γ Psc), 138 valovuotta, magnitudi 3.70. Tähti on isäntänä eksoplaneetalle, joka löydettiin vuonna 2021.[4] Sillä on spektrityyppi G8 III.[11]
- Van Maanenin tähti on meitä lähin tunnettu yksinäinen valkoinen kääpiö, jonka näennäinen suuruus on himmeä. Se sijaitsee noin 2° Delta Pisciumista etelään,[12] suhteellisella korkealla ominaisliikkeellä 2.978″ vuosittain sijaintikulmaa pitkin 155.538°.[13] Se on lähempänä aurinkoa kuin mikään muu yksinäinen valkoinen kääpiö. Se on liian heikko nähtäväksi paljaalla silmällä.[12] Kuten muutkin valkoiset kääpiöt, se on erittäin tiheä tähti: sen massan on arvioitu olevan noin 67 % Auringon massasta,[14] mutta sillä on vain 1 % Auringon säteestä.[15] ulkoisella ilmakehällä on lämpötila arviolta 6,110 K,[14], joka on suhteellisesti viileä valkoiselle kääpiölle. Kuten kaikki valkoiset kääpiöt säteilevät tasaisesti pois lämpöään ajan myötä, tämän lämpötilan avulla voidaan arvioida sen ikää, jonka uskotaan olevan noin 3 biljoonaa vuotta.[16] Sen on ajateltu alun perin olevan F-tyypin tähti ennen kuin valkoisten kääpiöiden ominaisuudet tiedettiin.[17][18]
Näiden tähtien himmeyden vuoksi tähdistö on käytännössä näkymätön missään suurkaupungissa tai sen lähellä valosaasteen takia.
Historia ja mytologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalat on horoskooppitähdistö Vesimiehen ja Oinaan välillä. Vaikka astrologisen merkin, vesimerkin Kalat katsotaan kiinnittyvän ekliptisiin pituusasteisiin 330° - 0, kun aurinko on näillä, se on nyt enimmäkseen Vesimiehessä, johtuen tähdistön ja merkin yhtymäajasta tapahtuneesta precessiosta. Prekessio johtaa länsimaisen astrologian eläinradan jakautumiseen, joten ne eivät vastaa nykyisellä aikakaudella samanlaisia nimiä kantavia tähtikuvioita, kun taas hindu- ja jainkulttuurissa laajalti käytetty Jyotiṣa liittää tapahtumat Auringon nykyisiin taustatähtikuvioihin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Wraight, K. T.; Fossati, L.; Netopil, M.; Paunzen, E.; Rode-Paunzen, M.; Bewsher, D.; Norton, A. J.; White, Glenn J.: A photometric study of chemically peculiar stars with the STEREO satellites - I. Magnetic chemically peculiar stars. Monthly Notices of the Royal Astronomical Society, 2012, 420. vsk, nro 1. doi:10.1111/j.1365-2966.2011.20090.x ISSN 0035-8711 Bibcode:2012MNRAS.420..757W S2CID:14811051 arXiv:1110.6283
- ↑ a b c d Naming Stars IAU.org. Viitattu 8 August 2018.
- ↑ Meyer, C.; Rabbia, Y.; Froeschle, M.; Helmer, G.; Amieux, G.: Observations of lunar occultations at Observatoire de la Cote d'Azur. Astronomy and Astrophysics Supplement, 1995, 110. vsk, s. 107. Bibcode:1995A&AS..110..107M
- ↑ a b Teng, Huan-Yu; Sato, Bun'ei; Takarada, Takuya; Omiya, Masashi; Harakawa, Hiroki; Izumiura, Hideyuki; Kambe, Eiji; Takeda, Yoichi; Yoshida, Michitoshi: Regular radial velocity variations in nine G- and K-type giant stars: Eight planets and one planet candidate. Publications of the Astronomical Society of Japan, 2022, 74. vsk, s. 92–127. doi:10.1093/pasj/psab112 arXiv:2112.07169
- ↑ Eggleton, P. P.; Tokovinin, A. A.: A catalogue of multiplicity among bright stellar systems. Monthly Notices of the Royal Astronomical Society, September 2008, 389. vsk, nro 2, s. 869–879. doi:10.1111/j.1365-2966.2008.13596.x Bibcode:2008MNRAS.389..869E S2CID:14878976 arXiv:0806.2878
- ↑ Cvetković, Z.; Novaković, B.: Eight new and three recalculated orbits for binaries. Astronomische Nachrichten, March 2010, 331. vsk, nro 3. doi:10.1002/asna.200911250 Bibcode:2010AN....331..304C
- ↑ Aurière, M.; Konstantinova-Antova, R.; Charbonnel, C.; Wade, G. A.; Tsvetkova, S.; Petit, P.; Dintrans, B.; Drake, N. A.; Decressin, T.: The magnetic fields at the surface of active single G-K giants. Astronomy & Astrophysics, February 2015, 574. vsk, s. 30. A90 doi:10.1051/0004-6361/201424579 Bibcode:2015A&A...574A..90A S2CID:118504829 arXiv:1411.6230
- ↑ Reffert, Sabine; Bergmann, Christoph; Quirrenbach, Andreas; Trifonov, Trifon; Künstler, Andreas: Precise radial velocities of giant stars. VII. Occurrence rate of giant extrasolar planets as a function of mass and metallicity. Astronomy and Astrophysics, 2015, 574A. vsk, nro 2, s. 116–129. doi:10.1051/0004-6361/201322360 Bibcode:2015A&A...574A.116R S2CID:59334290 arXiv:1412.4634
- ↑ Abt, Helmut A.: MK Classifications of Spectroscopic Binaries. The Astrophysical Journal Supplement, 2009, 180. vsk, nro 1, s. 117–18. doi:10.1088/0067-0049/180/1/117 Bibcode:2009ApJS..180..117A S2CID:122811461
- ↑ Griffin, R. F.; Redman, R. O.: Photoelectric measurements of the λ4200 A CN band and the G band in G8-K5 spectra. Monthly Notices of the Royal Astronomical Society, 1960, 120. vsk, nro 4, s. 287–316. doi:10.1093/mnras/120.4.287 Bibcode:1960MNRAS.120..287G
- ↑ Baines, Ellyn K.; Armstrong, J. Thomas; Schmitt, Henrique R.; Zavala, R. T.; Benson, James A.; Hutter, Donald J.; Tycner, Christopher; Belle, Gerard T. van: Fundamental Parameters of 87 Stars from the Navy Precision Optical Interferometer. The Astronomical Journal, 2018, 155. vsk, nro 1. doi:10.3847/1538-3881/aa9d8b Bibcode:2018AJ....155...30B S2CID:119427037 arXiv:1712.08109
- ↑ a b Burnham, Robert: Burnham's celestial handbook: an observer's guide to the universe beyond the solar system, s. 1474–1477. 3 Dover books explaining science. 2nd painos Courier Dover Publications, 1978. ISBN 0-486-23673-0 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Sion, Edward M.; Holberg, J. B.; Oswalt, Terry D.; McCook, George P.; Wasatonic, Richard; Myszka, Janine: The White Dwarfs within 25 pc of the Sun: Kinematics and Spectroscopic Subtypes. The Astronomical Journal, June 2014, 147. vsk, nro 6, s. 11. 129 doi:10.1088/0004-6256/147/6/129 Bibcode:2014AJ....147..129S S2CID:119184859 arXiv:1401.4989
- ↑ a b Limoges, M. -M.; Bergeron, P.; Lépine, S.: Physical Properties of the Current Census of Northern White Dwarfs within 40 pc of the Sun. The Astrophysical Journal Supplement Series, August 2015, 219. vsk, nro 2, s. 35. 19 doi:10.1088/0067-0049/219/2/19 Bibcode:2015ApJS..219...19L S2CID:118494290 arXiv:1505.02297
- ↑ Giammichele, N.; Bergeron, P.; Dufour, P.: Know Your Neighborhood: A Detailed Model Atmosphere Analysis of Nearby White Dwarfs. The Astrophysical Journal Supplement, April 2012, 199. vsk, nro 2. doi:10.1088/0067-0049/199/2/29 Bibcode:2012ApJS..199...29G S2CID:118304737 arXiv:1202.5581 Based on log L/Malline:Solar luminosity = −3.77.
- ↑ Sion, Edward M.; Holberg, J. B.; Oswalt, Terry D.; McCook, George P.; Wasatonic, Richard: The White Dwarfs Within 20 Parsecs of the Sun: Kinematics and Statistics. The Astronomical Journal, December 2009, 138. vsk, nro 6, s. 1681–1689. doi:10.1088/0004-6256/138/6/1681 Bibcode:2009AJ....138.1681S S2CID:119284418 arXiv:0910.1288
- ↑ Holberg, J. B.: The Discovery of the Existence of White Dwarf Stars: 1862 to 1930. Journal for the History of Astronomy, May 2009, 40. vsk, nro 2, s. 137–154. doi:10.1177/002182860904000201 Bibcode:2009JHA....40..137H S2CID:117939625
- ↑ van Maanen, A.: Two Faint Stars with Large Proper Motion. Publications of the Astronomical Society of the Pacific, December 1917, 29. vsk, nro 172, s. 258–259. doi:10.1086/122654 Bibcode:1917PASP...29..258V
| Tähdet |
η Psc, γ Psc, α Psc A, ω Psc, ι Psc, ο Psc, ε Psc, θ Psc, α Psc B, 30 Psc, δ Psc, ν Psc, β Psc, λ Psc, τ Psc, 33 Psc, ξ Psc, χ Psc, φ Psc, υ Psc, μ Psc, 27 Psc, κ Psc, 19 Psc, 47 Psc, 7 Psc, 64 Psc, 29 Psc, 89 Psc, 82 Psc, ζ Psc A, 91 Psc, 107 Psc, ψ1 Psc, ρ Psc, 55 Psc, 57 Psc, 41 Psc, 52 Psc, 5 Psc, 2 Psc, 68 Psc, 20 Psc, σ Psc, 94 Psc, 58 Psc, 80 Psc, 34 Psc, π Psc, ψ1 Psc, ψ2 Psc, ψ3 Psc, 22 Psc, 72 Psc, 16 Psc, 51 Psc, 32 Psc, 44 Psc, 21 Psc, 66 Psc, 54 Psc, 53 Psc, 112 Psc, 14 Psc, 62 Psc, 24 Psc, 87 Psc, 60 Psc, 105 Psc, 97 Psc, 35 Psc, 73 Psc, 88 Psc, 48 Psc, 67 Psc, 59 Psc, 1 Psc, 36 Psc, 75 Psc, HD 217107, 5 Cet, 3 Psc, 26 Psc, 78 Psc, 101 Psc, 42 Psc, 9 Psc, 109 Psc, 76 Psc, 25 Psc, 31 Psc, 77 Psc A, 13 Psc, 46 Psc, 4 Cet, ζ Psc B, 15 Psc, 61 Psc, 3 Ari, 40 Psc, 38 Psc, 104 Psc, 45 Psc, 95 Psc, 65 Psc, 65 Psc, 77 Psc B, 100 Psc, van Maanenin tähti |
|---|---|
| Eksoplaneetat |
- Ajokoirat
- Ajomies
- Alttari
- Andromeda
- Bereniken hiukset
- Delfiini
- Eridanus
- Etelän kala
- Etelän kolmio
- Etelän kruunu
- Etelän risti
- Etelän vesikäärme
- Feeniks
- Harppi
- Heilurikello
- Herkules
- Härkä
- Ilmapumppu
- Ilves
- Intiaani
- Iso karhu
- Iso koira
- Jousimies
- Joutsen
- Jänis
- Kaksoset
- Kalat
- Kameleontti
- Karhunvartija
- Kassiopeia
- Kaukoputki
- Kauris
- Kefeus
- Kentauri
- Kettu
- Kilpi
- Kirahvi
- Kolmio
- Kompassi
- Korppi
- Kotka
- Krapu
- Kulmaviivoitin
- Kultakala
- Kurki
- Kuvanveistäjä
- Kyyhkynen
- Kärpänen
- Käärme
- Käärmeenkantaja
- Köli
- Leijona
- Lentokala
- Lohikäärme
- Lyyra
- Maalari
- Malja
- Mikroskooppi
- Neitsyt
- Nuoli
- Oinas
- Oktantti
- Orion
- Paratiisilintu
- Pegasus
- Perseus
- Peräkeula
- Pieni hevonen
- Pieni karhu
- Pieni koira
- Pieni leijona
- Pohjan kruunu
- Purje
- Pöytävuori
- Riikinkukko
- Sekstantti
- Sisilisko
- Skorpioni
- Sulatusuuni
- Susi
- Tukaani
- Vaaka
- Valaskala
- Veistotaltta
- Verkko
- Vesikäärme
- Vesimies
- Yksisarvinen