Organonikkeliyhdisteet
Organonikkeliyhdisteet ovat organometalliyhdisteitä, jotka sisältävät nikkelin ja hiilen välisen kovalenttisen sidoksen. Organonikkeliyhdisteitä käytetään katalyytteinä ja monet niistä ovat myös tärkeitä välituotteita reaktioissa.
Ominaisuudet ja valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nikkeli voi esiintyä organometalliyhdisteissään joko hapetusluvulla 0 tai +II. Yksinkertaiset organonikkelit, joissa orgaaninen ryhmä on alkyyli- tai aryyliryhmä eivät ole stabiileja ellei hiilivetyryhmä kykene luovuttamaan π-sidoksella elektroneja nikkelin d-orbitaaleille, esimerkiksi poikkeuksellisen stabiili yksinkertainen organonikkeliyhdiste on bis(trifenyylimetyyli)nikkeli. Sen sijaan esimerkiksi dimetyylinikkeli hajoaa yli –130 °C:n lämpötilassa. Alkyyli- tai aryylinikkeliyhdisteitä voidaan stabiloida, jos nikkeliatomi on koordinoitunut alkyyli- tai aryyliryhmien lisäksi elektroneja luovuttavan ligandin kuten bipyridiinin tai fosfiiniligandin kuten trifenyylifosfiinin.[1][2][3]
Yksinkertaisia alkyylinikkeliyhdisteitä stabiilimpia ovat alkeenien ja alkyynien kanssa muodostuvat yhdisteet, joissa metalli on sitoutunut π-sidoksella yhteen tai useampaan orgaaniseen ligandiin. Stabiileja ovat muun muassa kompleksit 1,5-syklo-oktadieenin ja allyylisten yhdisteiden kanssa esimerkiksi bis(η3-allyyli)nikkeli sekä metalloseeneihin kuuluva nikkeloseeni. Alkeenit ja alkyynit muodostavat kompleksin, jonka haptisuus on 2. Allyyliset kompleksit ovat trihaptisia ja nikkeloseenin syklopentadienyyliligandit ovat pentahaptisia. Organonikkeliyhdisteisiin kuuluu myös nikkelikarbonyyli ja sen johdannaiset.[1][2][3]
Eräitä organonikkeliyhdisteitä voidaan valmistaa orgaanisen halogenidin ja nikkelimetallin välisellä reaktiolla. Tyypillisempi tapa on kuitenkin vaihtometallointireaktiot muiden organometalliyhdisteiden kuten Grignard-reagenssien kanssa, jossa nikkelin lähteenä toimii nikkelibromidi, ja ligandinvaihtoreaktio bis(syklo-oktadieeni)nikkeli(0):n tai nikkeliasetoasetonaatin ja alkeenin kanssa.[2][3]
Nikkelikarbonyyliä ja sen johdannaisia käytetään muun muassa alkeenien isomerointi- ja polymerointikatalyytteinä. Bis(η3-allyyli)nikkeliä käytetään katalyyttinä valmistettaessa butadieenistä syklo-oktatetraeeniä tai bentseeniä[1][2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1170–1172. (2nd Edition) Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4 (englanniksi)
- ↑ a b c d D. H. Antonsen & Dayal T. Meshri: Nickel Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 8.1.2015
- ↑ a b c d Keith Lascelles, Lindsay G. Morgan, David Nicholls & Detmar Beyersmann: Nickel Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 8.1.2015