Olli Ikkala (fyysikko)
Olli Tapio Ikkala (s. 15. elokuuta 1953 Helsinki) on suomalainen fyysikko.[1] Hän on ollut Teknillisen korkeakoulun professori vuodesta 1999 ja toimii nykyään polymeerifysiikan ja molekulaaristen nanorakenteiden professorina. Suomen Akatemian akatemiaprofessori hän on ollut vuodesta 2005 alkaen.
Ikkala valmistui tohtoriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1983. Väitöskirjan aiheena olivat vorteksit eli pyörteet helium-3-supranesteessä. Ikkala on julkaissut tieteellisiä töitään useissa arvostetuissa tieteellisissä julkaisuissa, joista tunnetuimpia ovat Science ja Nature Materials. Hän on jäsen monissa tieteellisissä järjestöissä, kuten American Chemical Societyssä. Hän kuuluu myös esimerkiksi American Association for Advancement of Science -yhdistyksen julkaiseman Science-lehden vertaisarviointia suorittavaan toimikuntaan vuodesta 2006 alkaen. Ikkala valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 2003.[2]
Ikkala on toiminut muun muassa Suomen fyysikkoseuran puheenjohtajana. Hän vuonna 2002 Emmanuel Merck -palkinnon. Vuonna 2023 Ikkala sai Suomen tiedepalkinnon.[3]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ordre des Palmes académiques (Ranska, 2018)[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ikkala, Olli: A short version of curriculum vitae and 20 selected publications 8.1.2007. TKK. Viitattu 18.6.2008. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 219. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
- ↑ Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet 2.9.2014. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 2.7.2015.
- ↑ Wallius, Anniina: Luonnon materiaaleista inspiroituva fysiikan professori Olli Ikkala sai Suomen tiedepalkinnon Yle Uutiset. 15.6.2023. Viitattu 27.7.2023.
- ↑ Décorés Amopa de Finlande. 23.3.2013. Viitattu 2.9.2023. (ranska)
| Auktoriteettitunnisteet: Tieteilijät |
|---|
