Tämä on hyvä artikkeli.

Novak Đoković

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Novak Djokovic)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Novak Đoković
Henkilötiedot
Syntynyt22. toukokuuta 1987 (ikä 37)
Kansalaisuus  Serbia
Tennispelaaja
Pituus 188 cm
Paino 77 kg
Kätisyys oikea
Ammattilaisena 2003–
Palkintorahat 185 065 269 USD
Kaksinpeli
Paras sijoitus 1. (4.7.2011)
Turnausvoittoja 99
Voitot/tappiot 1124–222
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet 10 voittoa (2008, 2011, 2012, 2013, 2015, 2016, 2019, 2020, 2021, 2023)
Ranskan avoimet 3 voittoa (2016, 2021, 2023)
Wimbledon 7 voittoa (2011, 2014, 2015, 2018, 2019, 2021, 2022)
Yhdysvaltain avoimet 4 voittoa (2011, 2015, 2018, 2023)
Nelinpeli
Paras sijoitus 114. (30.11.2009)
Turnausvoittoja 1
Voitot/tappiot 64–80
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet 1. kierros (2006, 2007)
Ranskan avoimet 1. kierros (2006)
Wimbledon 2. kierros (2006)
Yhdysvaltain avoimet 1. kierros (2006)
Aiheesta muualla
novakdjokovic.com
ITF
ATP
Mitalit
Maa:  Serbia
Miesten tennis
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Pariisi 2024 Kaksinpeli
Pronssia Pronssia Peking 2008 Kaksinpeli

Novak Đoković (kyrill. Новак Ђоковић Sr Novak Djokovic.ogg kuuntele ääntämys (ohje), yleinen kansainvälinen kirjoitusasu Novak Djokovic) (s. 22. toukokuuta 1987 Belgrad, Jugoslavia) on serbialainen ammattilaistennispelaaja,[1] joka on voittanut urallaan 24 grand slam -turnausta, enemmän kuin kukaan toinen miespelaaja.[1][2][3] Yhteensä hän on voittanut urallaan 99 ATP-turnausta kaksinpelissä ja yhden nelinpelissä.[4] Pariisin kesäolympialaisissa 2024 hän saavutti kaksinpelistä kultaa ja Pekingin kesäolympialaisissa 2008 pronssia.[5][6] ATP-finaaliturnauksen Đoković on voittanut seitsemän kertaa.[7]

Joulukuussa 2021 Đoković oli ollut miesten kaksinpelin maailmanlistan ykkösenä 350 viikkoa. Ensimmäisen kerran hän nousi ykkössijalle heinäkuussa 2011. Kukaan muu pelaaja ei ole ollut ykkössijalla yhtä monen viikon ajan.[8] Hänet on valittu sekä Serbian vuoden urheilijaksi[9][10][11] että maailman parhaan miesurheilijan Laureus-palkinnon voittajaksi neljä kertaa.[12] Tämän lisäksi Đoković on myönnetty kansainvälisen tennisliiton maailmanmestariksi vuosina 2011–2015, 2018 ja 2021.[13] Đoković valittiin ATP:n pelaajaneuvoston puheenjohtajaksi elokuussa 2016 ja uudelleen lokakuussa 2018.[14][15] Hän joutui eroamaan pelaajaneuvostosta vuoden 2020 päätteeksi perustettuaan uuden PTPA-järjestön.[16]

Tennisura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tenniksen ohjatun harjoittelun Đoković aloitti jo nelivuotiaana. Kaksi vuotta myöhemmin hän osallistui jugoslavialaisen Jelena Genčićin tennisleirille, missä Genčić huomasi Đokovićin poikkeuksellisen lahjakkuuden. Genčić valmensi Đokovićia 11-vuotiaaksi asti.[17][18] Syyskuussa 1999, pian sotilasliitto Naton pommitusten jälkeen, 12-vuotias Đoković muutti neljän vuoden ajaksi Müncheniin Nikola Pilićin johtamaan tennisakatemiaan.[1][18] Junioreiden Grand Slam -kilpailuissa hän ylsi parhaimmillaan välieriin, mikä tapahtui vuonna 2004 Australian avointen poikien kaksinpelissä ja nelinpelissä.[19] Hän oli junioreiden kaksinpelin maailmanlistalla parhaimmillaan sijalla 34 (9. kesäkuuta 2003).[20]

Đoković aloitti ammattilaisuransa vuonna 2003.[1] Hän kiersi vuosina 2003 ja 2004 pääasiassa ITF Futures ja ATP Challenger -turnauksia. Hän voitti vuonna 2003 Belgradissa pelatun Futures-turnauksen kaksinpelin ja vuonna 2004 neljä kaksinpeliturnausta: Aachenin ja Budapestin haastajaturnaukset sekä Čačakin ja Szolnokin Futures-turnaukset. Čačakin Futures-turnauksessa hän voitti myös nelinpelin. Vuonna 2004 hän pelasi ensimmäiset ATP-kiertueen turnauksensa.[21][22]

Heinäkuussa 2005 Đoković nousi ATP:n kaksinpelin maailmanlistalla sadan parhaan joukkoon ja päätti vuoden sijoittumalla listalla 78:nneksi.[23] Hän voitti Sanremon haastajaturnauksen ja pelasi ensimmäisen kerran kaksinpelin pääsarjassa kaikissa neljässä Grand Slam -turnauksessa. Parhaiten hän menestyi Yhdysvaltain avoimissa ja Wimbledonissa, joissa hän eteni kolmannelle kierrokselle.[22]

Kohti kärkisijoja (2006)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Đoković Yhdysvaltain avoimissa 2007.

Đokovićin läpimurto tapahtui kaudella 2006, jolloin hän voitti kaksi ATP-kiertueen kaksinpeliturnausta: massa-alustalla Amersfoortissa heinäkuussa ja kovalla alustalla Metzissä lokakuussa. Amersfoortin turnauksen loppuottelussa hän voitti Nicolás Massún suoraan kahdessa erässä ja Metzin turnauksen loppuottelussa Jürgen Melzerin kolmen erän jälkeen. Hän pelasi myös Umagin massaturnauksen loppuottelussa, mutta turnauksen voitto meni Stanislas Wawrinkalle Đokovićin jouduttua luovuttamaan ensimmäisen erän loppupuolella. Grand Slam -turnauksista hän menestyi parhaiten Ranskan avoimissa, joissa hän pääsi puolivälieriin. Hän voitti turnauksen toisella kierroksella maailmanlistan yhdeksäntenä olleen Fernando Gonzálezin, kolmannella kierroksella Tommy Haasin ja neljännellä kierroksella Gaël Monfilsin.[22] Puolivälierässä hän joutui selkävamman vuoksi jättämään Rafael Nadalia vastaan pelaamansa ottelun kesken kahden hävityn erän jälkeen.[24] Wimbledonissa Đoković selviytyi neljännelle kierrokselle, jolla hävisi Mario Ančićille viisieräisen ottelun. Yhdysvaltain avoimissa hän hävisi kolmannella kierroksella Lleyton Hewittille. Loppukaudesta hän pääsi puolivälieriin Madridin Masters-turnauksessa.[22]

Đoković nousi kaksinpelin maailmanlistalla kahdenkymmenen parhaan pelaajan joukkoon lokakuussa 2006, ja hän oli kauden päättyessä 16:ntena.[23] Kesäkuussa 2006 hän sai uudeksi valmentajakseen Marián Vajdan. Vajdan edeltäjä Đokovićin valmentajana oli Riccardo Piatti.[25]

Grand Slam -finaaliin ja maailmanlistan kolmanneksi (2007)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Đoković aloitti kauden voittamalla kovalla alustalla pelatun Adelaiden turnauksen. Finaalissa hän voitti australialaisen Chris Guccionen. Seuraavassa turnauksessaan, Australian avoimissa Đoković hävisi neljännellä kierroksella maailmanlistan ykköselle Roger Federerille suoraan kolmessa erässä. Maaliskuussa hän pääsi sekä Indian Wells Mastersin että Miami Mastersin finaaliin. Indian Wellsissä hän hävisi finaalissa maailmanlistan kakkoselle Rafael Nadalille, mutta Miamissa hän voitti turnauksen loppuottelussa Guillermo Cañasin. Miamin puolivälierässä hän pudotti jatkosta Nadalin. Turnausten jälkeen hän nousi maailmanlistalla ensimmäisen kerran kymmenen parhaan joukkoon. Monte Carlo Mastersissa Đoković hävisi kolmannella kierroksella David Ferrerille. Estorilin turnauksen finaalissa Đoković voitti Richard Gasquet'n. Hän pääsi puolivälieriin sekä Italian avoimissa että Saksan avoimissa. Ranskan avoimissa Đoković pääsi ensimmäisen kerran Grand Slam -turnauksen välierään, mutta hävisi siinä Rafael Nadalille. Wimbledonissa hän voitti puolivälierässä tasan viisi tuntia kestäneen ottelun Marcos Baghdatisia vastaan luvuin 7–6(7–4), 7–6(11–9), 6–7(3–7), 4–6, 7–5.[22] Välierässä hän kohtasi jälleen Nadalin, jota vastaan joutui luovuttamaan kolmannessa erässä voitettuaan ottelun ensimmäisen erän.[26]

Đoković otti uransa kuudennen ja kauden neljännen turnausvoittonsa Canada Mastersissa, Montrealissa. Turnauksessa hän voitti kaikki maailmanlistan kolme kärkipelaajaa. Puolivälierässä hän voitti Andy Roddickin, välierässä Rafael Nadalin ja finaalissa Roger Federerin. Đoković sanoi, että voitto Federeristä oli hänen uransa suurin voitto siihen asti.[27] Turnauksen jälkeen hän nousi maailmanlistalla kolmanneksi. Yhdysvaltain avoimissa Đoković pääsi ensimmäisen kerran Grand Slam -turnauksen finaaliin. Siinä hän hävisi kuitenkin Roger Federerille luvuin 6–7(4–7), 6–7(2–7), 4–6. Lokakuussa hän voitti Wienin turnauksen finaalissa Stanislas Wawrinkan, mutta hävisi Madridin Masters-turnauksen välierässä David Nalbandianille. Pääsy maailmanlistan kahdeksan parhaan joukkoon tiesi paikkaa vuoden päättävään Tennis Masters Cup -turnaukseen Shanghaihin. Siellä Đoković hävisi jo alkulohkossaan kaikki ottelunsa: Espanjan David Ferrerille, Ranskan Richard Gasquet'lle ja Espanjan Rafael Nadalille. Näin hän jäi turnauksen välierien ulkopuolelle.[22]

Australian avointen voitto ja pronssia olympialaisista (2008)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Đoković voittoisan Tennis Masters Cupin finaalin jälkeen 2008.

Đoković aloitti kauden 2008 pelaamalla Hopman Cupissa yhdessä Jelena Jankovićin kanssa. Đoković voitti kaikki lohkovaiheen ottelunsa, ja serbialaiset selviytyivät turnauksen finaaliin. Finaalissa he hävisivät Yhdysvaltain Serena Williamsille ja Mardy Fishille ratkaisevassa nelinpelissä.[28]

Tammikuussa Đoković saavutti uransa toistaiseksi suurimman turnausvoiton. Australian avointen kaksinpelissä hän voitti alkukierroksilla kolme sijoittamatonta pelaajaa: Saksan Benjamin Beckerin, Italian Simone Bolellin ja Yhdysvaltain Sam Querreyn. Neljännellä kierroksella hän voitti maailmanlistalla 22:ntena olleen Australian Lleyton Hewittin, puolivälierissä maailmanlistan viidentenä olleen Espanjan David Ferrerin ja välierässä maailmanlistan ykkösen, mestaruutta puolustaneen Roger Federerin. Näissä kuudessa ottelussaan Đoković ei hävinnyt erääkään. Loppuottelussa hän hävisi Ranskan Jo-Wilfried Tsongalle ensimmäisen erän 4–6, mutta voitti kolme seuraavaa 6–4, 6–3, 7–6(2), ja vei mestaruuden.[22] Näin hänestä tuli ensimmäinen Grand Slam -turnauksen voittanut serbialainen. Samalla hän lopetti Federerin ja Nadalin 12 peräkkäisen Grand Slamin -turnausvoiton sarjan. Đoković ansaitsi turnausvoitosta 1 370 000 Yhdysvaltain dollaria.[29]

Maaliskuussa Đoković hävisi Dubai Tennis Championships -turnauksen välierässä Andy Roddickille. Indian Wells Masters -turnauksessa hän eteni loppuotteluun. Turnauksen välierässä hän voitti Rafael Nadalin 6–3, 6–2 ja loppuottelussa Mardy Fishin 6–2, 5–7, 6–3. Monte Carlo Masters -turnauksessa hän hävisi välierässä Roger Federerille, mutta voitti heti seuraavan turnauksen, Italian avoimet Roomassa. Finaalissa hän voitti Stanislas Wawrinkan luvuin 4–6, 6–3, 6–3, ja otti näin uransa kymmenennen turnausvoiton. German Open Tennis Championships -turnauksen finaalissa hän hävisi Rafael Nadalille. Ranskan avoimissa hän selviytyi välieriin hävittyään viidessä ottelussa vain yhden erän, mutta välierässä Rafael Nadal oli parempi lukemin 4–6, 2–6, 6–7(3). Đoković hävisi Nadalille myös pari viikkoa myöhemmin Queen's Clubin ruohoturnauksen finaalissa, jossa espanjalainen oli parempi luvuin 6–7(6), 5–7. Wimbledonissa Đoković hävisi jo toisella kierroksella Marat Safinille luvuin 4–6, 6–7(3), 2–6. Kanadan Masters-turnauksessa Đoković hävisi puolivälierässä Andy Murraylle. Cincinnati Masters -turnauksessa hän pääsi finaaliin voitettuaan välierässä Nadalin. Finaalissa hän hävisi kuitenkin jälleen Murraylle.[22]

Pekingin olympialaisissa Đoković voitti olympiapronssia. Välierässä hän hävisi pitkän kamppailun päätteeksi Rafael Nadalille. Pronssiottelussa Đoković kaatoi kuitenkin Yhdysvaltain James Blaken 6–3, 7–6.[6] Olympialaisten jälkeen oli vuorossa Yhdysvaltain avoimet, joissa hän hävisi välierissä Roger Federerille luvuin 3–6, 7–5, 5–7, 2–6. Thailand Openissa Đoković hävisi finaalissa Jo-Wilfried Tsongalle. Lokakuussa pelatuissa Masters-turnauksissa, Madridissa ja Pariisissa, Đoković putosi kummassakin kolmannella kierroksella. Kauden päätteeksi hän voitti marraskuussa Tennis Masters Cupin kukistamalla loppuottelussa Nikolai Davydenkon lukemin 6–1, 7–5.[22] Kauden päättyessä hän oli ATP-listalla kolmantena, mutta vain kymmenen pistettä toisena olevaa Roger Federeriä jäljessä.[30]

Kymmenen finaalipaikkaa, viisi turnausvoittoa (2009)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Đoković Ranskan avoimissa vuonna 2009.

Đokovićin kausi alkoi vaisusti, kun hän hävisi Brisbanen turnauksessa jo avauskierroksella Latvian Ernests Gulbisille. Seuraavalla viikolla Sydneyssä hän hävisi välierässä Suomen Jarkko Niemiselle.[22] Vuoden ensimmäisessä Grand Slam -turnauksessa, Australian avoimissa Đoković luovutti kramppien ja lämpimän sään takia puolivälieräottelunsa Andy Roddickia vastaan neljännessä erässä voitettuaan ensimmäisen erän, mutta hävittyään kaksi seuraavaa.[31]

Helmikuussa Đoković hävisi Open 13 -turnauksen välierässä Jo-Wilfried Tsongalle. Kauden ensimmäisen turnausvoittonsa hän saavutti helmikuussa Dubai Tennis Championships -turnauksessa kukistamalla loppuottelussa David Ferrerin luvuin 7–5, 6–3. Maaliskuussa hän hävisi puolivälierässä Indian Wells Masters -turnauksessa Andy Roddickille. Sen jälkeen hän selviytyi kolmessa peräkkäisessä Masters-turnauksessa loppuotteluun, mutta hävisi joka kerta: Miamissa Andy Murraylle 2–6, 5–7, Monte Carlossa Rafael Nadalille 3–6, 6–2, 1–6 sekä Roomassa jälleen Nadalille lukemin 6–7(2), 2–6. Sekä Miamin että Rooman turnauksen välierässä hän voitti maailmanlistan kakkospelaajan Roger Federerin.[22] 11. toukokuuta julkaistulla maailmanlistalla Đoković putosi neljänneksi oltuaan 81 peräkkäisenä viikkona kolmantena.[23]

Toukokuussa Đoković voitti syntymäkaupungissaan Belgradissa pienemmän turnauksen, jonka loppuottelussa hän kukisti Łukasz Kubotin numeroin 6–3, 7–6(7). Seuraavalla viikolla hän hävisi Madridin Masters-turnauksen välierässä Rafael Nadalille yli neljä tuntia kestäneen ottelun. Ranskan avoimissa Đoković putosi jo kolmannella kierroksella hävittyään Saksan Philipp Kohlschreiberille 4–6, 4–6, 4–6. Gerry Weber Openin finaalissa hän hävisi Tommy Haasille. Wimbledonissa Đoković selviytyi puolivälierään, jossa hävisi jälleen Tommy Haasille. Elokuussa hän hävisi Kanadan Masters-turnauksen puolivälierässä Andy Roddickille ja Cincinnatin Masters-turnauksen finaalissa Roger Federerille.[22]

Yhdysvaltain avoimissa Đoković hävisi välierässä Roger Federerille 6–7(3), 5–7, 5–7. Seuraavaksi hän pelasi China Openissa, jonka finaalissa hän voitti Kroatian Marin Čilićin suoraan kahdessa erässä. Shanghain Masters-turnauksessa hän hävisi välierässä Nikolai Davydenkolle. Marraskuussa hän otti kaksi turnausvoittoa voittamalla maailmanlistan ykkösen Roger Federerin Swiss Indoors -turnauksen finaalissa sekä maailmanlistan kakkosen Rafael Nadalin Pariisin Masters-turnauksen välierässä. Pariisin finaalissa Đoković voitti Gaël Monfilsin 6–2, 5–7, 7–6(3). Kauden päättäneessä ATP World Tour Finals -turnauksessa hän ei selvinnyt lohkovaiheesta jatkoon, vaikka voitti Davydenkon ja Nadalin.[22]

Vain kaksi turnausvoittoa (2010)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Đoković Rogers Cupissa vuonna 2010.

Australian avoimissa Đoković eteni puolivälieriin häviten siellä kuitenkin ranskalaiselle Jo-Wilfried Tsongalle luvuin 6–7(8), 7–6(5), 6–1, 3–6, 1–6.[22] Đoković nousi kuitenkin avointen jälkeen julkaistulla maailmanlistalla toiseksi, ohi espanjalaisen Rafael Nadalin.[32]

ABN AMRO World Tennis Tournament -turnauksessa Đoković hävisi välierässä Mihail Južnyille. Dubai Tennis Championships -turnauksessa hän selviytyi finaaliin, jossa voitti tällä kertaa Južnyin 7–5, 5–7, 6–3. Tämä oli Đokovićille vuoden ensimmäinen turnausvoitto. Indian Wells Mastersissa Đoković hävisi neljännellä kierroksella Ivan Ljubičićille ja Miami Mastersissa toisella kierroksella Olivier Rochusille. Sekä Monte Carlon Masters-turnauksen välierässä että Rooman Masters-turnauksen puolivälierässä hän hävisi Fernando Verdascolle. Belgradissa hän ei kyennyt uusimaan edellisvuotista voittoaan, vaan putosi jatkosta puolivälierässä häviämällä maailmanlistalla 319:ntenä olleelle Filip Krajinovićille, jota vastaan hän luovutti toisessa erässä.[22]

Ranskan avoimissa hän pääsi puolivälierään asti, mutta hävisi sen yli neljä tuntia kestäneen ottelun jälkeen Jürgen Melzerille luvuin 3–6, 2–6, 6–2, 7–6(3), 6–4. Wimbledonissa Đoković pääsi välieriin asti voittamalla Olivier Rochusin, Taylor Dentin, Albert Montañésin, Lleyton Hewittin ja Lu Yen-hsunin. Välierän hän kuitenkin hävisi maailmanlistan sijalla 13 olleelle Tomáš Berdychille erin 6–3, 7–6(9), 6–3. Kanadan Masters-turnauksessa Đoković hävisi välierässä Roger Federerille luvuin 6–1, 3–6, 7–5.[22] Hän pelasi turnauksessa myös nelinpeliä maailmanlistan ykkösen, Rafael Nadalin kanssa. Edellisen kerran kaksi maailmanlistan parasta oli pelannut yhdessä nelinpeliä vuonna 1976: tuolloin kentällä olivat Jimmy Connors ja Arthur Ashe.[33] Đoković ja Nadal putosivat jatkosta kuitenkin avauskierroksella häviämällä kanadalaisille Milos Raonicille ja Vasek Pospisilille.[34]

Cincinnatin Masters-turnauksessa Đoković hävisi puolivälierässä Andy Roddickille. Elokuun lopulla alkaneissa Yhdysvaltain avoimissa Đoković voitti ensimmäisellä kierroksella Viktor Troickin viisieräisessä kamppailussa luvuin 6–3, 3–6, 2–6, 7–5, 6–3. Seuraavaksi hän voitti Philipp Petzschnerin toisella, James Blaken kolmannella ja Mardy Fishin neljännellä kierroksella. Puolivälierässä hän voitti Gaël Monfilsin ja kohtasi välierässä Roger Federerin. Viisieräisen välierän voitti Đoković lukemin 5–7, 6–1, 5–7, 6–2, 7–5. Hän pääsi toisen kerran urallaan Yhdysvaltain avointen loppuotteluun, jossa maailmanlistan ykkönen Rafael Nadal kuitenkin voitti hänet neljässä erässä 4–6, 7–5, 4–6, 2–6.[22]

Lokakuussa Đoković voitti Pekingin turnauksen finaalissa David Ferrerin. Shanghain Masters-turnauksen välierässä ja Baselin turnauksen finaalissa hän hävisi Roger Federerille. Pariisin Masters-turnauksessa hän hävisi toisella kierroksella Michaël Llodralle ja ATP World Tour Finals -turnauksen välierässä Federerille. Kauden päättyessä hän oli jälleen maailmanlistan kolmantena.[22]

Pitkä voittoputki ja maailmanlistan ykköseksi (2011)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Đoković voittoisan Australian avointen finaalin jälkeen vuonna 2011.

Đoković aloitti kauden Hopman Cupilla, jossa hän pelasi yhdessä Ana Ivanovićin kanssa. He selvittivät tiensä turnauksen loppuotteluun, josta Serbia joutui kuitenkin vetäytymään Ivanovićin loukkaannuttua edellisessä ottelussa.[35]

Australian avointen puolivälierässä Đoković voitti Tomáš Berdychin, välierässä hallitsevan mestarin Roger Federerin ja finaalissa Andy Murrayn suoraan kolmessa erässä. Kauden toisen ja uransa 20:nnen turnausvoiton hän otti Dubaissa kukistettuaan finaalissa Roger Federerin suoraan kahdessa erässä 6–3, 6–3. [22] Đokovićin voittokulku jatkui maaliskuussa, kun hän voitti Indian Wells Mastersin, jonka välierässä hän voitti Roger Federerin ja finaalissa Rafael Nadalin ottaen näin jo 20:nnen peräkkäisen otteluvoittonsa. Samalla hän nousi maailmanlistalla toiseksi ohi Roger Federerin.[36] Đoković sanoikin pelaavansa tällä hetkellä elämänsä parasta tennistä.[37] Voittoputki venyi Miamin Masters-turnauksessa, kun Đoković voitti finaalissa Rafael Nadalin luvuin 4–6, 6–3, 7–6(4). Se oli hänen 26:s otteluvoitto jo peräjälkeen, ja kauden 24:s.[38]

Huhtikuussa Đoković joutui jättämään väliin kauden ensimmäisen massakenttäturnauksen, Monte Carlo Mastersin, polvivamman takia.[39] Kauden viidennen turnausvoittonsa Đoković saavutti Serbia Openissa, jonka loppuottelussa hän voitti Feliciano Lópezin luvuin 7–6, 6–2.[40] Seuraavalla viikolla Đoković juhli voittoa Madridin Masters-turnauksessa, jonka finaalissa hän päihitti Rafael Nadalin. Samalla hän katkaisi Nadalin 37 ottelun pituisen voittoputken massankentillä. Voitto oli Đokovićille myös kaikkien aikojen ensimmäinen Nadalista massakentällä.[41] Seuraavalla viikolla pelatussa Rooman Masters-turnauksessa Đoković jatkoi pitkää voittoputkeaan päihittämällä finaalissa jälleen Nadalin, tällä kertaa luvuin 6–4, 6–4. Voiton myötä hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on pystynyt voittamaan Nadalin massakentällä kaksi kertaa saman vuoden aikana.[42]

Đokovićin 43 ottelun voittoputki, ja vuoden alusta lähtien 41 ottelun voittoputki, katkesi vasta Ranskan avoimissa, joissa hän hävisi Roger Federerille luvuin 7–6(5), 6–3, 3–6, 7–6(5).[43] Hän jäi vain yhden voitetun ottelun päähän kaikkien aikojen pisimmästä voittoputkesta vuoden alusta lähtien – se on John McEnroen hallussa. Đoković sanoi, että hänen alkukautensa oli ollut viisi parasta kuukautta hänen elämässään, ja sen oli ollut loputtava joskus, vaikkakin tällä kertaa huonoon aikaan.[44] Đoković joutui vetäytymään seuraavalla viikolla pelattavasta Queensin turnauksesta polvivamman takia.[45] Wimbledonin loppuotteluun Đoković pääsi ensimmäistä kertaa urallaan voitettuaan välierissä Jo-Wilfried Tsongan luvuin 7–6(4), 6–2, 6–7(9), 6–3. Samalla hän varmisti nousunsa maailmanlistan ykköseksi ohi Rafael Nadalin. Nadal ja Roger Federer olivat pitäneet ykköspaikkaa hallussaan helmikuusta 2004 lähtien.[46] Turnauksen loppuottelussa Đoković voitti Nadalin luvuin 6–4, 6–1, 1–6, 6–3.[47]

Elokuussa Đoković otti jo kauden viidennen Masters-turnausvoittonsa kukistamalla Canada Mastersin loppuottelussa Mardy Fishin. Ennen häntä yksikään pelaaja ei ollut voittanut viittä Masters-turnausta saman kauden aikana.[48] Seuraavalla viikolla Đoković eteni Cincinnatin Masters-turnauksen loppuotteluun, jossa hän kuitenkin joutui luovuttamaan Andy Murrayta vastaan toisessa erässä tilanteessa 0–3 loukattuaan avauserässä olkapäätään. Ensimmäisen erän hän oli hävinnyt luvuin 4–6. Tappio oli Đokovićille vasta kauden toinen.[49] Yhdysvaltain avoimissa Đoković oli jälleen kunnossa, kun hän voitti sen ensimmäisen kerran urallaan. Loppuottelussa hän päihitti Rafael Nadalin yli neljä tuntia kestäneessä ottelussa luvuin 6–2, 6–4, 6–7(3), 6–1.[50] Đoković ansaitsi turnauksesta palkintorahoina 2,3 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, ja nousi kaikkien aikojen eniten kaudessa ansainneeksi tennispelaajaksi yli kymmenellä miljoonalla dollarillaan.[51] Pete Sampras totesi, että Đokovićin kausi oli paras, minkä hän oli elinaikanaan nähnyt, ja sanoi sen olleen ”yksi kaikkien aikojen parhaimmista urheilusaavutuksista”.[52] 13. lokakuuta 2011 vahvistui, että Đoković olisi maailmanlistan ykkösenä kauden päättyessä.[53] Đoković kärsi kauden kolmannen tappionsa Davis Cupissa, jossa hän luovutti ottelunsa[54], ja neljännen marraskuun alussa Baselin turnauksen välierässä, jossa hän hävisi villillä kortilla turnaukseen päässeelle Kei Nishikorille kolmessa erässä luvuin 6–2, 6–7(4), 0–6.[55] Seuraavalla viikolla Đoković joutui vetäytymään Pariisin Masters-turnauksen puolivälierästä olkapäävamman vuoksi.[56] Đokovićin kausi päättyi ATP-mestaruusturnauksessa lohkovaiheeseen, jossa hän hävisi pelaamistaan kolmesta ottelusta kaksi.[57]

Đoković voitti kauden päätteeksi ITF:n kaksinpelin maailmanmestaruuden ensimmäisen kerran urallaan. Vuodesta 2003 lähtien mestaruuden olivat voittaneet vain Roger Federer ja Rafael Nadal.[58] Hänet valittiin myös vuoden miespelaajaksi tenniskiertueella.[59] Lisäksi Đoković palkittiin vuoden parhaana urheilijana Laureus-palkinnolla.[60]

Australian avointen mestaruus (2012)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Đoković Indian Wellsissä maaliskuussa 2012.

Đokovićin kausi alkoi Australian avointen voitolla. Loppuottelussa hän voitti toiseksi sijoitetun Rafael Nadalin luvuin 5–7, 6–4, 6–2, 6–7(5), 7–5 kaikkien aikojen pisimmässä Grand Slam -loppuottelussa viidessä tunnissa ja 53 minuutissa.[61] Helmikuussa Đoković hävisi Dubain turnauksen välierässä Andy Murraylle luvuin 2–6, 5–7, ja hänen 18 ottelun voittoputkensa turnauksessa päättyi.[62] Đoković kärsi toisen perättäisen välierätappionsa Indian Wells Masters -turnauksessa, jossa John Isner oli häntä parempi luvuin 7–6(7), 3–6, 7–6(5).[63]

Maalis-huhtikuun vaihteessa Đoković voitti Miamin Masters-turnauksen viime vuoden tapaan. Hän voitti turnauksen loppuottelussa Andy Murrayn suoraan kahdessa erässä, eikä hävinnyt turnauksessa erääkään[64]. Monte Carlon Masters-turnauksessa Đoković hävisi loppuottelussa Rafael Nadalille, joka oli hävinnyt seitsemän edellistä loppuottelukohtaamistaan Đokovićia vastaan. Nadal voitti loppuottelun luvuin 6–3, 6–1.[65] Toukokuussa pelatussa Rooman Masters-turnauksessa Đoković hävisi loppuottelussa jälleen Nadalille.[66] Ranskan avoimissa Đoković hävisi neljännen kierroksen ottelussa Andreas Seppiä vastaan kaksi ensimmäistä erää, mutta nousi lopulta voittoon luvuin 4–6, 6–7, 6–3, 7–5, 6–3.[67] Myös puolivälierässä Đoković joutui pelaamaan viiden erän ottelun voittaessaan Jo-Wilfried Tsongan. Neljännessä erässä Tsongalla oli jo kaksi ottelupalloa.[68] Välierässä Đoković voitti Roger Federerin suoraan kolmessa erässä, ja eteni ensimmäistä kertaa Ranskan avointen loppuotteluun.[69] Maanantaille siirtyneessä loppuottelussa Đoković hävisi Rafael Nadalille luvuin 4–6, 3–6, 6–2, 5–7, ottelun päättyessä kaksoisvirheeseen.[70] Wimbledonissa Đoković hävisi välierässä Roger Federerille neljässä erässä. Ottelu pelattiin sateen takia suljetun katon alla.[71]

Lontoon olympialaisissa Đoković hävisi välierissä Andy Murraylle luvuin 5–7, 5–7. Murray mursi Đokovićin syötön molempien erien lopussa.[72] Pronssiottelussa Đoković hävisi Juan Martín del Potrolle.[73] Olympialaisten jälkeen Đoković pelasi Torontossa, jossa hän voitti Rogers Cup -turnauksen loppuottelussa Richard Gasquet'n.[74] Seuraavalla viikolla Cincinnatin Masters-turnauksen loppuottelussa Đoković hävisi Roger Federerille.[22] Yhdysvaltain avoimissa Đoković pääsi loppuotteluun, jossa hän hävisi ensimmäisen Grand Slam -mestaruutensa ottaneelle Andy Murraylle viidessä erässä.[75] Lokakuussa Đoković voitti China Openin kolmannen kerran urallaan päihitettyään loppuottelussa Jo-Wilfried Tsongan.[76] Lokakuun lopussa Đoković kärsi yllätystappion Pariisin Masters-turnauksen toisella kierroksella Sam Querreylle. Querrey voitti hänet 0–6, 7–6, 6–4. Viimeksi Đoković putosi näin aikaisessa vaiheessa vuonna 2010 Miamin turnauksessa.[77] Ennen turnausta selvisi jo, että Đoković nousee maailmanlistan ykköseksi loppukauden ajaksi.[78] Marraskuussa hän voitti ATP World Tour Finals -turnauksen, jonka loppuottelussa hän voitti Roger Federerin luvuin 7–6(6), 7–5. Toisessa erässä Federerillä oli kaksi eräpalloa. Đoković tienasi uransa toisesta finaaliturnauksen voitosta 1,7 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[79] Kauden päätteeksi hänet valittiin toisen kerran urallaan ITF:n maailmanmestariksi.[80]

Kolmas peräkkäinen Australian avointen mestaruus (2013)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Đoković Ranskan avointen toisen kierroksen ottelussaan vuonna 2013.

Australian avointen neljännellä kierroksella Đoković joutui pelaamaan viisieräisen ottelun Stanislas Wawrinkaa vastaan, voittaen ratkaisevan erän 12–10. Yli viisi tuntia kestänyt ottelu päättyi lukemin 1–6, 7–5, 6–4, 6–7, 12–10.[81] Loppuottelussa Đoković voitti Andy Murrayn luvuin 6–7(2), 7–6(3), 6–3, 6–2. Ottelun ensimmäinen murto tapahtui vasta kolmannessa erässä. Đoković voitti turnauksen ennätyksellisen kolmannen kerran peräkkäin, ensimmäisenä miespelaajana avoimella aikakaudella.[82] Helmi-maaliskuun vaihteessa Đoković voitti Dubain turnauksen häviämättä erääkään. Loppuottelussa hän voitti Tomáš Berdychin.[83] Indian Wellsissä Juan Martín del Potro päätti välierissä Đokovićin 22 ottelun voittoputken.[84] Seuraavalla viikolla pelatussa Miamin turnauksessa Đoković hävisi neljännellä kierroksella 15:nneksi sijoitetulle Tommy Haasille suoraan kahdessa erässä. Đoković sanoi ottelun olleen hänen huonoin ottelunsa pitkään aikaan.[85] Huhtikuussa Đoković voitti Monte Carlon Masters-turnauksen ensimmäistä kertaa urallaan. Hän päihitti loppuottelussa Rafael Nadalin, joka oli voittanut turnauksen kahdeksan kertaa peräkkäin.[86] Madridin Masters-turnauksessa Đoković hävisi heti toisen kierroksen ottelussaan Grigor Dimitroville kolmessa erässä.[87] Rooman Masters-turnauksessa hän hävisi puolivälierissä Tomáš Berdychille.[88]

Ranskan avoimissa Đoković eteni välieriin, jossa hän hävisi seitsenkertaiselle turnauksen voittajalle, Rafael Nadalille, viisieräisen ottelun päätteeksi.[89] Wimbledonissa Đoković voitti kaikkien aikojen pisimmässä Wimbledonin välieräottelussa Juan Martín del Potron. Viisieräinen ottelu kesti neljä tuntia ja 43 minuuttia. Ennen välierää kumpikaan heistä ei ollut hävinnyt turnauksessa erääkään.[90] Loppuottelussa Đoković hävisi uransa ensimmäisen Wimbledonin voittaneelle Andy Murraylle suoraan kolmessa erässä.[91] Montrealin Masters-turnauksessa Đoković hävisi välierissä Rafael Nadalille.[22] Cincinnatin Masters-turnauksessa Đoković hävisi puolivälierissä yllättäen John Isnerille. Hän kertoikin pelanneensa omasta mielestään surkeasti.[92] Cincinnatin turnaus on ainut Masters-tason turnaus, jota hän ei ole pystynyt voittamaan.[93] Yhdysvaltain avoimissa Đoković eteni loppuotteluun, jossa hän hävisi Rafael Nadalille neljässä erässä.[94] Syys-lokakuussa hän voitti Pekingin turnauksen päihitettyään loppuottelussa Nadalin. Tästä huolimatta Nadal nousi maailmanlistan ykköseksi ohi Đokovićin.[95] Kauden lopussa Đoković voitti vielä Shanghain ja Pariisin Masters-turnaukset sekä ATP-finaaliturnauksen – kolmannen kerran urallaan.[22][7] Hänet valittiin myös ITF:n maailmanmestariksi kolmannen kerran urallaan.[96]

Valmentajanvaihdos ja Wimbledonin mestaruus (2014)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Đoković Wimbledonissa 2014, jossa hän saavutti ensimmäisen mestaruutensa.

Ennen kauden 2014 alkua ilmoitettiin, että Đokovićin uutena päävalmentajana aloittaa entinen tennispelaaja, Boris Becker. Hänen valmentajiinsa kuuluvat myös Marián Vajda, Miljan Amanović ja Gebhard Phil-Gritsch.[97] Australian avointen puolivälierässä Đoković hävisi Stanislas Wawrinkalle viisieräisen ottelun.[98] Indian Wellsissä Đoković päihitti loppuottelussa Roger Federerin saavuttaen kolmannen voittonsa siellä. Seuraavaksi hän voitti Miamin Masters-turnauksen, jossa finaalissa oli vastassa Rafael Nadal.[99] Toukokuussa Đoković päihitti Nadalin Rooman Masters-turnauksen loppuottelussa.[22] Ranskan avoimissa Nadal kuitenkin oli loppuotteluun selvinnyttä Đokovićia etevämpi luvuin 3–6, 7–5, 6–2, 6–4. Mestaruus oli Nadalille jo yhdeksäs Ranskan avoimissa.[100]

Kesäkuussa pelatussa Wimbledonin tennisturnauksessa Đoković päihitti loppuottelussa Roger Federerin viidenteen erään venyneessä ottelussa saavuttaen uransa seitsemännen Grand Slam -voittonsa ja toisen Wimbledonissa.[101] Yhdysvaltain avoimissa Đoković hävisi välierissä Kei Nishikorille. Kun myös Roger Federer ja Rafael Nadal jäivät ilman finaalipaikkaa, Grand Slam -finaali pelattiin ensimmäistä kertaa yhdeksään ja puoleen vuoteen ilman näitä kolmea pelaajaa. Loppuottelussa pelasi Nishikorin lisäksi Marin Čilić.[102] Kauden lopussa Đoković voitti vielä Pekingin ja Pariisin turnaukset sekä ATP-finaaliturnauksen.[22] Hänet valittiin myös ITF:n maailmanmestariksi neljännen kerran urallaan.[103] Đoković valittiin toistamiseen vuoden parhaaksi miesurheilijaksi maailmassa.[104]

Kolme Grand Slam -mestaruutta (2015)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roger Federer päihitti Đokovićin Cincinnatin Masters-turnauksen loppuottelussa.

Đoković hävisi kauden 2015 alussa Dohan turnauksen puolivälierissä yllättäen Ivo Karlovićille.[105] Australian avoimissa Đoković oli jälleen voittamaton kun hän kukisti loppuottelussa Andy Murrayn. Tämä oli hänen viides mestaruutensa Australian avoimissa.[106] Maaliskuussa hän voitti Indian Wellsin loppuottelussa Federerin. Maalis-huhtikuussa hän voitti Miamin loppuottelussa Andy Murrayn ja Monte Carlossa Tomáš Berdychin. Rooman loppuottelussa hän päihitti jälleen Federerin.[22] Ranskan aoimissa Đoković eteni loppuotteluun, mutta hävisi sen jo kolmannen kerran, tällä kertaa Stanislas Wawrinkalle. Wawrinka voitti ottelun luvuin 4–6, 6–4, 6–3, 6–4.[107]

Wimbledonissa Đoković saavutti mestaruuden voitettuaan loppuottelussa Roger Federerin luvuin 7–6(1), 6–7(10), 6–4, 6–3. Mestaruus oli hänelle kolmas Wimbledonissa.[108] Montrealin turnauksessa Đoković eteni loppuotteluun, jossa hävisi Andy Murraylle. Seuraavalla viikolla Cincinnatissa hän koki finaalitappion Roger Federerille.[22] Syyskuussa pelatuissa Yhdysvaltain avoimissa Đoković saavutti toisen kerran turnauksen mestaruuden voitettuaan loppuottelussa Roger Federerin luvuin 6–4, 5–7, 6–4, 6–4. Tämä oli hänelle kymmenes Grand Slam -turnausvoitto, ja kohtaamiset Federeriä vastaan hänellä ovat voiton myötä tasan 21–21.[109] Joulukuussa 2015 ITF valitsi hänet jo viidennen kerran peräkkäin ITF:n vuoden maailmanmestariksi. Đokovićin mielestä hänen kautensa oli paras koko hänen urallaan.[110] Hän hävisi koko kauden aikana vain kuusi ottelua, kun voittoja tuli 82. Hänet palkittiin jo toisen kerran peräkkäin maailman parhaana miesurheilijana.[111]

Ranskan avointen mestariksi (2016)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Đoković Indian Wellsissä maaliskuussa 2016.

Đoković aloitti kauden voittamalla Dohan turnauksen loppuottelussa Rafael Nadalin. Tämä oli hänen 60:s turnausvoittonsa, nousten avoimen aikakauden tilastoissa kahdeksanneksi turnausvoittojen määrässä.[112] Australian avoimissa Đoković saavutti kuudennen Australian avointen mestaruutensa ja 11:nnen Grand Slam -voittonsa. Loppuottelussa hän päihitti Andy Murrayn luvuin 6–1, 7–5, 7–6(3). Kaikkien aikojen Grand Slam -turnausvoittojen määrässä hän nousi jaetulle viidennelle sijalle.[113] Australian avointen mestaruuksien määrässä hän nousi tasoihin Roy Emersonin kanssa.[114]

Kesäkuussa 2016 Đoković ylitti urallaan tienaamissaan palkintorahoissa 100 miljoonan Yhdysvaltain dollarin rajan ensimmäisenä tennispelaajana.[115] Ranskan avoimissa Đoković saavutti ensimmäisen Roland Garros’n mestaruutensa voitettuaan loppuottelussa Andy Murrayn luvuin 3–6, 6–1, 6–2, 6–4.[2] Samalla hän saavutti ns. ”career Grand Slamin”, eli on puolustava mestari jokaisessa Grand Slam -turnauksessa. Aiemmin samaan ovat pystyneet vain Don Budge vuonna 1938 ja Rod Laver vuosina 1962 ja 1969. Đoković on kahdeksas miestennispelaaja, joka on voittanut kaikki Grand Slam -turnaukset uransa aikana.[116][117] Wimbledonissa hän hävisi yllättäen jo kolmannella kierroksella maailmanlistan sijalla 41 olleelle Sam Querreylle.[118] Heinäkuussa Đoković voitti Rogers Cupin, jo neljännen kerran urallaan.[119] Elokuussa käydyissä Rio de Janeiron olympialaisissa Đoković koki tappion jo avauskierroksella loukkaantumisten vuoksi maailmanlistan sijalle 145 pudonnutta Juan Martín del Potroa vastaan. Del Potro oli vahvempi erin 7–6(4), 7–6(2).[120] Yhdysvaltain avoimissa Đoković hävisi loppuottelussa Stanislas Wawrinkalle neljässä erässä.[121]


Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Menestystä (2021)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Đoković voitti Australian avointen mestaruuden lyömällä loppuottelussa venäläisen Danijl Medvedevin 7–5, 6–2, 6–2.[122]

Đokovićista tuli ensimmäinen miespelaaja yli 50 vuoteen, joka on voittanut kaikki neljä Grand Slam -turnausta vähintään kahdesti urallaan, kun hän voitti Ranskan avoimet kesäkuussa 2021. Edellinen samaan temppuun pystyi Rod Laver vuonna 1969.[123]

Đokovic voitti Wimbledonin tennisturnauksen 2021 finaalissa italialaisen Matteo Berrettinin 6–7, 6–4, 6–4, 6–3. Voitto oli Đokovicin kahdeskymmenes Grand Slam -turnauksissa. Tällä voitolla hän sivuaa Roger Federerin ja Rafael Nadalin ennätystä Grand Slam -turnausvoittojen määrässä.[3]

Đokovic yritti saavuttaa historian toisena henkilönä tenniksessä kalenterivuoden Golden Slamin Tokion olympiaturnauksessa, mutta hävisi välierässä Alexander Zvereville. Pronssiottelussa hän hävisi Pablo Carreño Bustalle kolmessä erässä.[124] Sekanelinpelissä Đokovic eteni Nina Stojanovićin kanssa pronssiotteluun, mutta he luovuttivat vedoten Đokovicin olkapäävammaan.[125]

Koronasotku Australiassa (2022)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian maahanmuuttoministeri Alex Hawke perui Đokovićin viisumin kun tämä oli tulossa pelaamaan Australian avoimiin tammikuussa 2022. Sotku oli pitkä, ja viime hetkiin saakka oli epävarmaa pääseekö hän pelaamaan vai karkotetaanko hänet. Đoković ilmoitti alun perin maahan tullessaan ettei hän ole ottanut Covid-19-rokotetta, mutta väitti sairastaneensa taudin. Hän oli eristyksessä lentokentän lähellä sijaitsevassa hotellissa.[126] Australian liittovaltion tuomioistuin päätti sunnuntaina 16. tammikuuta 2022 – vain päivää ennen Australian avointen alkamista – että Đoković karkotetaan Australiasta. Päätöksestä ei voi valittaa.[127]

Historiallinen 24. Grand Slam voitto (2023)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Đoković historiallisessa Yhdysvaltain avoimissa elokuussa 2023.

Đoković aloitti kautensa voittamalla uransa 92. mestaruuden vuoden 2023 Adelaide Internationalissa, jossa hän voitti Sebastian Kordan kolmessa erässä.[128] Australian avoimissa, Đoković hävisi vain yhden erän Enzo Couacaudia vastaan matkalla finaaliin. Đoković voitti loppuottelussa Stéfanos Tsitsipásin kolmessa erässä. Mestaruus oli Đokovićin 22:s, jolla hän jakoi Grand Slam -voittojen ennätyksen Rafael Nadalin kanssa.[129] Đoković rikkoi 27. helmikuuta 2023 saksalaisen Steffi Grafin ennätyksen eniten viikkoja maailmanlistan ykkösenä olleena pelaajana.[130] Ranskan avointen välierässä Đoković voitti Carlos Alcarazin neljässä erässä saavuttaakseen ennätyksellisen 34. Grand Slam finaalinsa. Lisäksi hänestä tuli ainoa pelaaja, joka on pelannut vähintään seitsemän finaalia jokaisessa Grand Slam -turnauksessa. Đoković voitti finaalissa Casper Ruudin ja varmisti ennätyksellisen 23. Grand Slam-tittelin.[131]

Vuoden 2023 Wimbledonin turnauksen finaalissa Đoković hävisi Carlos Alcarazille viidessä erässä, mikä päätti hänen wimbledonissa olleen neljän mestaruuden ja 34 ottelun voittoputken. Keskuskentällä hän oli hävinnyt edellisen kerran vuonna 2013, finaalin Andy Murraylle.[132] Hän voitti kolmannen Cincinnati Masters -tittelinsä ja ennätyksellisen 39. Masters-voiton finaalinsa Carlos Alcarazia vastaan. Se oli pisin paras kolmesta erästä ATP-finaali ja pisin ottelu turnauksen historiassa, 3 tuntia ja 49 minuuttia ja sitä ylistettiin yhdeksi kaikkien aikojen parhaista otteluista.[133] Sen jälkeen Đoković pelasi Yhdysvaltain avoimissa, jossa hän voitti Daniil Medvedevin suoraan kolmessa erässä saavuttaen ennätyksellisen 24. miesten kaksinpelin Grand Slam-tittelin. Miespelaajista Đoković oli ennätysmies jo aiemmilla 23 mestaruudellaan, mutta nyt hän nousi tasoihin 24 kertaa voittaneen australian Margaret Courtin kanssa.[134] Maaliskuussa 2024 Đoković ilmoitti vaihtavansa valmentajaa. Goran Ivanišević valmensi häntä kuusi vuotta.[135]

Olympiakulta (2024)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Đoković osallistui vuoden 2024 Pariisin olympialaisiin voittaen turnauksessa Matthew Ebdenin, Rafael Nadalin, Dominik Koepferin, Stéfanos Tsitsipásin ja välierissä Lorenzo Musettin. Loppuottelussa Đoković voitti Carlos Alcarazin suoraan kahdessa erässä voittaen olympiakullan kahden tunnin ja 50 minuutin ottelussa. Voiton myötä hänestä tuli vanhin miesten kaksinpelin olympiavoittaja sitten vuoden 1908.[5]

Davis Cupissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miesten maajoukkueiden välisessä tenniskilpailussa Davis Cupissa Đoković on edustanut Serbiaa 21 maaottelussa vuodesta 2004 lähtien.[136] Vuonna 2010 hän kuului Serbian joukkueeseen, joka saavutti maansa ensimmäisen Davis Cupin voiton. Turnauksen loppuottelussa Serbia voitti Ranskan otteluvoitoin 3–2. Đoković voitti loppuottelussa kummankin kaksinpelinsä. Voiton Serbialle ratkaisi kuitenkin Viktor Troicki.[137][138] Vuonna 2011 Đoković joutui luovuttamaan Davis Cupin välierissä Argentiinan Juan Martín del Potroa vastaan loukkaantumisen vuoksi. Samalla menivät Serbian mahdollisuudet mestaruuden uusimiseen.[54] Đoković ei pelannut ollenkaan vuoden 2012 Davis Cupissa.[139] Vuoden 2013 Davis Cupissa Đoković voitti kaikki pelaamansa seitsemän kaksinpeliä, mutta Serbia hävisi kuitenkin loppuottelussa Tšekille, joka voitti nelinpelin sekä muut kaksinpeliottelut loppuottelussa.[136][140]

Pelityyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
” Hän pelaa nopeasti. Hän lyö palloa todella aikaisin. Hänen palautuksensa on valtava. Hänellä ei ole heikkouksia. ”

– Richard Gasquet. [141]

Oikeakätisen Novak Đokovićin lyönnit erityisesti kämmenpuolelta ovat voimakkaita, syviä ja kierteisiä. Syöttö kuuluu hänen vahvuuksiinsa.[142] Hänet tunnetaan myös vahvasta kahden käden rystylyönnistään, syötönpalautuksestaan ja liikkeestään kentällä.[141] Hänen tehokkain lyöntinsä on rystylyönti suoraan linjaa pitkin.[1] Đokovićia pidetään yhtenä maailman parhaista syötön palauttajista.[143][144]

Đokovićilla ei ole suuria heikkouksia. Joskus hänellä on ollut ongelmia, kun on pelattu erittäin lämpimässä ilmassa.[142] Häntä on kritisoitu siitä, että hän pomputtaa palloa usein pitkään ennen kuin aloittaa syöttämisen.[145][146]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Đokovićin vanhemmat ovat isä Srđan ja äiti Dijana. Hänellä on kaksi nuorempaa veljeä, Marko ja Djordje, jotka kumpikin pelaavat tennistä.[147][148] Đoković meni naimisiin serbialaisen Jelena Ristićin kanssa heinäkuussa 2014.[149] Heidän poikalapsensa, Stefan, syntyi 21. lokakuuta 2014.[150] Đoković on hyvä ystävä naistennispelaaja Ana Ivanovićin kanssa; he ovat tunteneet toisensa lapsuudesta asti.[151]

Đoković oli erikoisvieraana vuoden 2008 Euroviisuissa Belgradissa. Hän heitti ison tennispallon yleisön joukkoon merkiksi äänestyksen alkamisesta ja lauloi yhdessä juontajien kanssa osan Belgradista kertovasta kappaleesta.[152] 28. huhtikuuta 2011 Serbian ortodoksisen kirkon patriarkka Irinej myönsi Đokovićille Pyhän Savan kunniamerkin. Se myönnettiin hänelle, koska hän on osoittanut rakkautta seurakuntaa kohtaan ja koska hän on auttanut serbialaisia ihmisiä, seurakuntia ja luostareita erityisesti Kosovossa sekä Metohijassa.[153]

Vuonna 2017 Đokovićista ilmestyy dokumentaarinen sarja, jossa kerrotaan hänen elämästään sekä tenniskentillä että niiden ulkopuolella.[154]

Yhteiskunnallinen aktiviteetti ja hyväntekeväisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Đoković perusti vuonna 2007 Novak Djokovic -säätiön (Novak Djokovic Foundation), joka tukee esiopetusta Serbiassa ja muualla maailmassa. Säätiö on rakentanut yhteensä 18 koulua.[155] Yksin vuoden 2020 ensimmäisten viiden kuukauden aikana Đoković lahjoitti säätiönsä kautta yli miljoona dollaria omia rahojaan erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin, kuten COVID-19-epidemian torjuntaan, Australian maastopaloihin, nälkää vastaan sekä huono-osaisten lasten esiopetuksen tukemiseksi.[156]

Đoković järjesti hyväntekeväisyyskiertueena Balkanin tennisturnauksen kesällä 2020 vastoin monia suosituksia olla järjestämättä sitä koronapandemian aikana. Hän itse ja monet muut pelaajat saivat tartunnan. Pelaajat halailivat toisiaan ja juhlivat. Đoković perusteli kiertuetta:[157]

» Kaiken, mitä olemme tehneet viimeisen kuukauden ajan, teimme puhtaasta sydämestämme ja vilpittömällä tarkoituksella. Turnauksemme oli tarkoitus yhdistää, lähettää viestiä solidaarisuudesta ja myötätunnosta koko alueella.»

Đoković on myös ottanut kantaa Rio Tinto -yhtiön litiumkaivostoimintaa vastaan laajojen kansalaisprotestien yhteydessä Serbiassa 2021 ja korostanut puhtaan veden, ruoan ja hengitysilman merkitystä terveydelle.[158]

Turnausvoitot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[4][22]

Kaksinpeli (99)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voitot turnausluokittain
Grand Slam (24)
Olympialaiset (1)
ATP World Tour Finals (7)
ATP World Tour Masters 1000 (40)
ATP World Tour 500 (15)
ATP World Tour 250 (12)
Voitot kenttätyypeittäin
Kova (71)
Massa (20)
Ruoho (8)
Matto (0)
s = sisäkenttä
# Pvm Turnaus Kenttä Loppuotteluvastustaja Tulos
1. 17. heinäkuuta 2006 Amersfoort, Alankomaat Massa Chile Nicolás Massú 7–6(5), 6–4
2. 2. lokakuuta 2006 Metz, Ranska Kova (s) Itävalta Jürgen Melzer 4–6, 6–3, 6–2
3. 1. tammikuuta 2007 Adelaide, Australia Kova Australia Chris Guccione 6–3, 6–7(6), 6–4
4. 1. huhtikuuta 2007 Miami, Yhdysvallat Kova Argentiina Guillermo Cañas 6–3, 6–2, 6–4
5. 29. huhtikuuta 2007 Estoril, Portugali Massa Ranska Richard Gasquet 7–6(7), 0–6, 6–1
6. 12. elokuuta 2007 Montreal, Kanada Kova Sveitsi Roger Federer 7–6(2), 2–6, 7–6(2)
7. 14. lokakuuta 2007 Wien, Itävalta Kova (s) Sveitsi Stanislas Wawrinka 6–4, 6–0
8. 27. tammikuuta 2008 Australian avoimet, Melbourne, Australia Kova Ranska Jo-Wilfried Tsonga 4–6, 6–4, 6–3, 7–6(2)
9. 23. maaliskuuta 2008 Indian Wells, Yhdysvallat Kova Yhdysvallat Mardy Fish 6–2, 5–7, 6–3
10. 11. toukokuuta 2008 Rooma, Italia Massa Sveitsi Stanislas Wawrinka 4–6, 6–3, 6–3
11. 16. marraskuuta 2008 Shanghai, Kiina Kova (s) Venäjä Nikolai Davydenko 6–1, 7–5
12. 28. helmikuuta 2009 Dubai, Arabiemiirikunnat Kova Espanja David Ferrer 7–5, 6–3
13. 10. toukokuuta 2009 Belgrad, Serbia Massa Puola Łukasz Kubot 6–3, 7–6(0)
14. 11. lokakuuta 2009 Peking, Kiina Kova Kroatia Marin Čilić 6–2, 7–6(4)
15. 8. marraskuuta 2009 Basel, Sveitsi Kova (s) Sveitsi Roger Federer 6–4, 4–6, 6–2
16. 15. marraskuuta 2009 Pariisi, Ranska Kova (s) Ranska Gaël Monfils 6–2, 5–7, 7–6(3)
17. 27. helmikuuta 2010 Dubai, Arabiemiirikunnat Kova Venäjä Mihail Južnyi 7–5, 5–7, 6–3
18. 11. lokakuuta 2010 Peking, Kiina Kova Espanja David Ferrer 6–2, 6–4
19. 30. tammikuuta 2011 Australian avoimet, Melbourne, Australia Kova Yhdistynyt kuningaskunta Andy Murray 6–4, 6–2, 6–3
20. 26. helmikuuta 2011 Dubai, Arabiemiirikunnat Kova Sveitsi Roger Federer 6–3, 6–3
21. 20. maaliskuuta 2011 Indian Wells, Yhdysvallat Kova Espanja Rafael Nadal 4–6, 6–3, 6–2
22. 3. huhtikuuta 2011 Miami, Yhdysvallat Kova Espanja Rafael Nadal 4–6, 6–3, 7–6(4)
23. 1. toukokuuta 2011 Belgrad, Serbia Massa Espanja Feliciano López 7–6(4), 6–2
24. 8. toukokuuta 2011 Madrid, Espanja Massa Espanja Rafael Nadal 7–5, 6–4
25. 15. toukokuuta 2011 Rooma, Italia Massa Espanja Rafael Nadal 6–4, 6–4
26. 3. heinäkuuta 2011 Wimbledonin tennisturnaus, Wimbledon, Englanti Ruoho Espanja Rafael Nadal 6–4, 6–1, 1–6, 6–3
27. 14. elokuuta 2011 Montreal, Kanada Kova Yhdysvallat Mardy Fish 6–2, 3–6, 6–4
28. 12. syyskuuta 2011 Yhdysvaltain avoin tennisturnaus, New York, Yhdysvallat Kova Espanja Rafael Nadal 6–2, 6–4, 6–7(3), 6–1
29. 29. tammikuuta 2012 Australian avoimet, Melbourne, Australia Kova Espanja Rafael Nadal 5–7, 6–4, 6–2, 6–7(5), 7–5
30. 1. huhtikuuta 2012 Miami, Yhdysvallat Kova Yhdistynyt kuningaskunta Andy Murray 6–1, 7–6(4)
31. 12. elokuuta 2012 Toronto, Kanada Kova Ranska Richard Gasquet 6–3, 6–2
32. 7. lokakuuta 2012 Peking, Kiina Kova Ranska Jo-Wilfried Tsonga 7–6(4), 6–2
33. 14. lokakuuta 2012 Shanghai, Kiina Kova Yhdistynyt kuningaskunta Andy Murray 5–7, 7–6(11), 6–3
34. 12. marraskuuta 2012 Lontoo, Englanti Kova (s) Sveitsi Roger Federer 7–6(6), 7–5
35. 27. tammikuuta 2013 Australian avoimet, Melbourne, Australia Kova Yhdistynyt kuningaskunta Andy Murray 6–7(2), 7–6(3), 6–3, 6–2
36. 3. maaliskuuta 2013 Dubai, Arabiemiirikunnat Kova Tšekki Tomáš Berdych 7–5, 6–3
37. 21. huhtikuuta 2013 Monte Carlo, Monaco Massa Espanja Rafael Nadal 6–2, 7–6(1)
38. 6. lokakuuta 2013 Peking, Kiina Kova Espanja Rafael Nadal 6–3, 6–4
39. 13. lokakuuta 2013 Shanghai, Kiina Kova Argentiina Juan Martín del Potro 6–1, 3–6, 7–6(3)
40. 3. marraskuuta 2013 Pariisi, Ranska Kova (s) Espanja David Ferrer 7–5, 7–5
41. 11. marraskuuta 2013 Lontoo, Englanti Kova (s) Espanja Rafael Nadal 6–3, 6–4
42. 16. maaliskuuta 2014 Indian Wells, Yhdysvallat Kova Sveitsi Roger Federer 3–6, 6–3, 7–6(3)
43. 30. maaliskuuta 2014 Miami, Yhdysvallat Kova Espanja Rafael Nadal 6–3, 6–3
44. 18. toukokuuta 2014 Rooma, Italia Massa Espanja Rafael Nadal 4–6, 6–3, 6–3
45. 6. heinäkuuta 2014 Wimbledonin tennisturnaus, Wimbledon, Englanti Ruoho Sveitsi Roger Federer 6–7(7), 6–4, 7–6(4), 5–7, 6–4
46. 5. lokakuuta 2014 Peking, Kiina Kova Tšekki Tomáš Berdych 6–0, 6–2
47. 2. marraskuuta 2014 Pariisi, Ranska Kova (s) Kanada Milos Raonic 6–2, 6–3
48. 16. marraskuuta 2014 Lontoo, Englanti Kova (s) Sveitsi Roger Federer luovutus
49. 1. helmikuuta 2015 Australian avoimet, Melbourne, Australia Kova Yhdistynyt kuningaskunta Andy Murray 7–6, 6–7, 6–3, 6–0
50. 22. maaliskuuta 2015 Indian Wells, Yhdysvallat Kova Sveitsi Roger Federer 6–3, 6–7(5), 6–2
51. 5. huhtikuuta 2015 Miami, Yhdysvallat Kova Yhdistynyt kuningaskunta Andy Murray 7–6, 4–6, 6–0
52. 19. huhtikuuta 2015 Monte Carlo, Monaco Massa Tšekki Tomáš Berdych 7–5, 4–6, 6–3
53. 17. toukokuuta 2015 Rooma, Italia Massa Sveitsi Roger Federer 6–4, 6–3
54. 12. heinäkuuta 2015 Wimbledonin tennisturnaus, Wimbledon, Englanti Ruoho Sveitsi Roger Federer 7–6(1), 6–7(10), 6–4, 6–3
55. 13. syyskuuta 2015 Yhdysvaltain avoin tennisturnaus, New York, Yhdysvallat Kova Sveitsi Roger Federer 6–4, 5–7, 6–4, 6–4
56. 11. lokakuuta 2015 Peking, Kiina Kova Espanja Rafael Nadal 6–2, 6–2
57. 18. lokakuuta 2015 Shanghai, Kiina Kova Ranska Jo-Wilfried Tsonga 6–2, 6–4
58. 8. marraskuuta 2015 Pariisi, Ranska Kova (s) Yhdistynyt kuningaskunta Andy Murray 6–2, 6–4
59. 22. marraskuuta 2015 Lontoo, Englanti Kova (s) Sveitsi Roger Federer 6–3, 6–4
60. 9. tammikuuta 2016 Doha, Qatar Kova Espanja Rafael Nadal 6–1, 6–2
61. 31. tammikuuta 2016 Australian avoimet, Melbourne, Australia Kova Yhdistynyt kuningaskunta Andy Murray 6–1, 7–5, 7–6(3)
62. 20. maaliskuuta 2016 Indian Wells, Yhdysvallat Kova Kanada Milos Raonic 6–2, 6–0
63. 3. huhtikuuta 2016 Miami, Yhdysvallat Kova Japani Kei Nishikori 6–3, 6–3
64. 8. toukokuuta 2016 Madrid, Espanja Massa Yhdistynyt kuningaskunta Andy Murray 6–2, 3–6, 6–3
65. 5. kesäkuuta 2016 Ranskan avoimet, Pariisi, Ranska Massa Yhdistynyt kuningaskunta Andy Murray 3–6, 6–1, 6–2, 6–4
66. 31. heinäkuuta 2016 Toronto, Kanada Kova Japani Kei Nishikori 6–3, 7–5
67. 7. tammikuuta 2017 Doha, Qatar Kova Yhdistynyt kuningaskunta Andy Murray 6–3, 5–7, 6–4
68. 1. heinäkuuta 2017 Eastbourne, Englanti Ruoho Ranska Gaël Monfils 6–3, 6–4
69. 15. heinäkuuta 2018 Wimbledonin tennisturnaus, Wimbledon, Englanti Ruoho Etelä-Afrikka Kevin Anderson 6–2, 6–2, 7–6
70. 19. elokuuta 2018 Cincinnati, Yhdysvallat Kova Sveitsi Roger Federer 6–4, 6–4
71. 9. syyskuuta 2018 Yhdysvaltain avoin tennisturnaus, New York, Yhdysvallat Kova Argentiina Juan Martín del Potro 6–3, 7–6(4), 6–3
72. 14. lokakuuta 2018 Shanghai, Kiina Kova Kroatia Borna Ćorić 6–3, 6–4
73. 27. tammikuuta 2019 Australian avoimet, Melbourne, Australia Kova Espanja Rafael Nadal 6–3, 6–2, 6–3
74. 12. toukokuuta 2019 Madrid, Espanja Massa Kreikka Stéfanos Tsitsipás 6–3, 6–4
75. 14. heinäkuuta 2019 Wimbledonin tennisturnaus, Wimbledon, Englanti Ruoho Sveitsi Roger Federer 7–6(5), 1–6, 7–6(4), 4–6, 13–12(3)
76. 6. lokakuuta 2019 Tokio, Japani Kova Australia John Millman 6–3, 6–2
77. 3. marraskuuta 2019 Pariisi, Ranska Kova (s) Kanada Denis Shapovalov 6–3, 6–4
78. 2. helmikuuta 2020 Australian avoimet, Melbourne, Australia Kova Itävalta Dominic Thiem 6–4, 4–6, 2–6, 6–3, 6–4
79. 22. helmikuuta 2020 Dubai, Yhdistyneet arabiemiirikunnat Kova Kreikka Stéfanos Tsitsipás 6–3, 6–4
80. 29. elokuuta 2020 Cincinnati, Yhdysvallat Kova Kanada Milos Raonic 1–6, 6–3, 6–4
81. 21. syyskuuta 2020 Rooma, Italia Massa Argentiina Diego Schwartzman 7–5, 6–3
82. 21. helmikuuta 2021 Australian avoimet, Melbourne, Australia Kova Venäjä Daniil Medvedev 7–5, 6–2, 6–2
83. 29. toukokuuta 2021 Belgrade, Serbia Massa Slovakia Alex Molčan 6–4, 6–3
84. 13. kesäkuuta 2021 Ranskan avoimet, Pariisi, Ranska Massa Kreikka Stéfanos Tsitsipás 6–7(6), 2–6, 6–3, 6–2, 6–4
85. 11. heinäkuuta 2021 Wimbledonin tennisturnaus, Wimbledon, Englanti Ruoho Italia Matteo Berrettini 6–7(4), 6–4, 6–4, 6–3
86. 7. marraskuuta 2021 Pariisi, Ranska Kova (s) Venäjä Daniil Medvedev 4–6, 6–3, 6–3
87. 15. toukokuuta 2021 Rooma, Italia Massa Kreikka Stéfanos Tsitsipás 6–0, 7–6(5)
88. 10. heinäkuuta 2022 Wimbledonin tennisturnaus, Wimbledon, Englanti Ruoho Australia Nick Kyrgios 4–6, 6–3, 6–4, 7–6(3)
89. 29. lokakuuta 2022 Tel Aviv, Israel Kova (s) Kroatia Marin Čilić 6–3, 6–4
90. 9. lokakuuta 2022 Astana, Kazakhstan Kova (s) Kreikka Stéfanos Tsitsipás 6–3, 6–4
91. 20. marraskuuta 2022 Torino, Italia Kova (s) Norja Casper Ruud 7–5, 6–3
92. 8. tammikuuta 2023 Adelaide, Australia Kova Yhdysvallat Sebastian Korda 6–7(8), 7–6(3), 6–4
93. 29. tammikuuta 2023 Australian avoimet, Melbourne, Australia Kova Kreikka Stéfanos Tsitsipás 6–3, 7–6(4), 7–6(5)
94. 11. kesäkuuta 2023 Ranskan avoimet, Pariisi, Ranska Massa Norja Casper Ruud 7–6(1), 6–3, 7–5
95. 20. elokuuta 2023 Cincinnati, Yhdysvallat Kova Espanja Carlos Alcaraz 5–7, 7–6(7), 7–6(4)
96. 10. syyskuuta 2023 Yhdysvaltain avoin tennisturnaus, New York, Yhdysvallat Kova Daniil Medvedev 6–3, 7–6(5), 6–3
97. 5. marraskuuta 2023 Pariisi, Ranska Kova (s) Bulgaria Grigor Dimitrov 6–4, 6–3
98. 19. marraskuuta 2023 Torino, Italia Kova (s) Italia Jannik Sinner 6–3, 6–3
99. 4. elokuuta 2024 Olympialaiset, Pariisi, Ranska Massa Espanja Carlos Alcaraz 7–6(3), 7–6(2)

Nelinpeli (1)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voitot turnausluokittain
Grand Slam (0)
ATP World Tour Finals (0)
ATP World Tour Masters 1000 (0)
ATP World Tour 500 (0)
ATP World Tour 250 (1)
Voitot kenttätyypeittäin
Kova (0)
Massa (0)
Ruoho (1)
Matto (0)
s = sisäkenttä
# Pvm Turnaus Kenttä Pari Loppuotteluvastustaja Tulos
1. 13. kesäkuuta 2010 Lontoo, Iso-Britannia Ruoho Israel Jonathan Erlich Slovakia Karol Beck
Tšekki David Škoch 		6–7, 6–2, [10–3]


Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksinpelimenestys Grand Slam -turnauksissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[21]

Turnaus 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024
Australian avoimet 1. kierros 1. kierros 4. kierros Voitto Puolivälierät Puolivälierät Voitto Voitto Voitto Puolivälierät Voitto Voitto 2. kierros 4. kierros Voitto Voitto Voitto Ei osallistunut Voitto Välierät
Ranskan avoimet 2. kierros Puolivälierät Välierät Välierät 3. kierros Puolivälierät Välierät Loppuottelu Välierät Loppuottelu Loppuottelu Voitto Puolivälierät Puolivälierät Välierät Loppuottelu Voitto Puolivälierät Voitto Puolivälierät
Wimbledon 3. kierros 4. kierros Välierät 2. kierros Puolivälierät Välierät Voitto Välierät Loppuottelu Voitto Voitto 3. kierros Puolivälierät Voitto Voitto ei pelattu Voitto Voitto Loppuottelu Loppuottelu
Yhdysvaltain avoimet 3. kierros 3. kierros Loppuottelu Välierät Välierät Loppuottelu Voitto Loppuottelu Loppuottelu Välierät Voitto Loppuottelu Ei osallistunut Voitto 4. kierros 4. kierros Loppuottelu Ei osallistunut Voitto


Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Novak Đoković ATP:n sivuilla (englanniksi)
  2. ↑ a b Djokovicin piina vihdoin ohi - maailman paras nyt myös Ranskan avointen mestari Yle Urheilu. Viitattu 5.6.2016.
  3. ↑ a b Djokovic claims Wimbledon for 20th Slam victory ESPN.com. 11.7.2021. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b Novak Đoković – Career Titles/Finals ATP World Tour. atpworldtour.com. Viitattu 23.12.2018. (englanniksi)
  5. ↑ a b Vainikka, Jussi: Novak Djokovic on vihdoin olympiavoittaja yle.fi. 4.8.2024. yle. Viitattu 4.8.2024.
  6. ↑ a b Herman, Martyn: Djokovic wins bronze medal for Serbia uk.reuters.com. 16.8.2008. Reuters. Arkistoitu 20.10.2013. Viitattu 16.8.2008. (englanniksi)
  7. ↑ a b Djokovic Retains Title With Two-Set Win atpworldtour.com. Viitattu 26.12.2013. (englanniksi)
  8. ↑ Number 1 in the world for 350 weeks: Novak Djokovic expands record tennisnet.com. 6.12.2021. Viitattu 16.1.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Trofej OKS – Najuspešniji sportisti oks.org.rs. Arkistoitu 7.9.2011. Viitattu 5.8.2011. (serbiaksi)
  10. ↑ Sport: Novak Đoković najbolji sportista godine sportske.net. Arkistoitu 11.3.2011. Viitattu 5.6.2011. (serbiaksi)
  11. ↑ OKS award as crown of Djokovic's best year so far tanjug.rs. Arkistoitu 6.1.2012. Viitattu 25.12.2011. (serbiaksi)
  12. ↑ Novak Djokovic Laureus. Viitattu 16.1.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Past Tennis World Champions itftennis.com. Viitattu 16.1.2022.
  14. ↑ Djokovic Elected As President Of ATP Player Council atpworldtour.com. Viitattu 17.9.2016. (englanniksi)
  15. ↑ Novak Djokovic gets re-elected as ATP Player's Council President Tennis World USA. 13.10.2018. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)
  16. ↑ Novak Djokovic withdraws from ATP Player Council elections Sky Sports. Viitattu 16.1.2022. (englanniksi)
  17. ↑ Jelena Gencic Obituary legacy.com. Viitattu 11.8.2013. (englanniksi)
  18. ↑ a b Lund, Sakari: Novak Djokovicin tarina – sodan keskeltä maailman parhaaksi 21.5.2016. yle.fi. Viitattu 21.5.2016.
  19. ↑ Australian Open Junior Championships 2004 itftennis.com. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 6.6.2011. (englanniksi)
  20. ↑ DJOKOVIC, Novak (SRB) – Biography itftennis.com. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 27.3.2011. (englanniksi)
  21. ↑ a b Novak Đoković itftennis.com. Arkistoitu 20.1.2018. Viitattu 26.2.2018. (englanniksi)
  22. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa Novak Đoković – Playing Activity ATP World Tour. atpworldtour.com. Viitattu 14.9.2015. (englanniksi)
  23. ↑ a b c Novak Đoković – ATP Rankings History atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 14.9.2015. (englanniksi)
  24. ↑ Nadal Beats Djokovic to Reach French Open Semifinals (Update1) bloomberg.com. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  25. ↑ Djokovic Is on the Rise, Just as He Expects to Be nytimes.com. Viitattu 5.8.2011. (englanniksi)
  26. ↑ Nadal reaches final after Djokovic retires canada.com. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  27. ↑ Djokovic upsets Federer in Montreal thestar.com.my. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  28. ↑ Past Results - Hopman Cup XX (29th Dec 2007 - 4th Jan 2008) hopmancup.com. Arkistoitu 12.7.2011. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  29. ↑ Novak Djokovic wins Australian Open couriermail.com.au. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  30. ↑ Federer bows to king of Spain Nadal in greatest Grand Slam final ever thestar.com.my. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  31. ↑ Novak Djokovic withdraws from Australian Open dailytelegraph.com.au. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  32. ↑ Nadal drops down the rankings timeslive.co.za. Arkistoitu 4.2.2010. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  33. ↑ Maailman kaksi parasta liittoutuvat pariksi iltasanomat.fi. Viitattu 28.3.2011.[vanhentunut linkki]
  34. ↑ Pospisil and Raonic, Polansky Pull off Big Upsets at Rogers Cup tsn.ca. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  35. ↑ Ivanovic hurt, Belgium replaces Serbia in Hopman Cup final cbbsports.com. Viitattu 14.3.2011. (englanniksi)
  36. ↑ Djokovicin voittokulku jatkuu ja jatkuu Yle Urheilu. Viitattu 21.3.2011.
  37. ↑ Ken pysäyttää Djokovicin? iltalehti.fi. Viitattu 28.3.2011.
  38. ↑ Järkkymätön Djokovic löi Nadalin finaalissa Yle Urheilu. Viitattu 4.4.2011.
  39. ↑ Voittamattomalle Djokovicille raju takaisku Yle Urheilu. Viitattu 9.4.2011.
  40. ↑ Djokovic jatkoi jyräämistään kotiturnauksessa Yle Urheilu. Viitattu 1.5.2011.
  41. ↑ Djokovic katkaisi Nadalin huikean putken Yle Urheilu. Viitattu 9.5.2011.
  42. ↑ Djokovic kukisti taas Nadalin massalla Yle Urheilu. Viitattu 16.5.2011.
  43. ↑ Vihdoinkin se tapahtui - Djokovicin voittoputki poikki! Yle Urheilu. Viitattu 4.6.2011.
  44. ↑ Djokovic Reflects On 'Best Five Months Of My Life' atpworldtour.com. Viitattu 4.6.2011. (englanniksi)
  45. ↑ Djokovic ei pelaa Wimbledonin lämmittelyturnauksessa Yle Urheilu. Viitattu 4.6.2011.
  46. ↑ Djokovic finaaliin ja maailmanlistan kärkeen Yle Urheilu. Viitattu 2.7.2011.
  47. ↑ Novak Djokovic Wimbledonin valtias Yle Urheilu. Viitattu 5.8.2011.
  48. ↑ Djokovic teki tennishistoriaa Yle Urheilu. Viitattu 15.8.2011.
  49. ↑ Murray voitti, Djokovic joutui luovuttamaan Yle Urheilu. Viitattu 22.8.2011.
  50. ↑ Djokovic löi Nadalin eeppisessä finaalissa Yle Urheilu. Viitattu 13.9.2011.
  51. ↑ Shar Bites – Djokovic's $10M Season atpworldtour.com. 13.9.2011. ATP World Tour. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  52. ↑ After putting on 'couch potato' weight in retirement, Pete Sampras is fit again and playing competitively 21.9.2011. palmbeachpost.com. Arkistoitu 21.2.2014. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  53. ↑ Djokovic Clinches Year-End No. 1 for First Time atpworldtour.com. 13.10.2011. ATP World Tour. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  54. ↑ a b Espanja ja Argentiina finaaliin, Djokovic luovutti Yle Urheilu. Viitattu 19.9.2011.
  55. ↑ Nishikori upsets Djokovic in Swiss Indoors semis 5.11.2011. seattlepi.com. Arkistoitu 5.11.2011. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  56. ↑ Djokovic pulls out of Paris Masters 11.11.2011. reuters.com. Viitattu 11.11.2011. (englanniksi)
  57. ↑ Djokovic eliminated from ATP World Tour Finals washingtonpost.com. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  58. ↑ Djokovic and Kvitova named 2011 ITF World Champions itftennis.com. International Tennis Federation. Viitattu 25.12.2011. (englanniksi)
  59. ↑ The Winners... ATP World Tour. atpworldtour.com. Viitattu 25.12.2011. (englanniksi)
  60. ↑ Laureus-palkinnon napannut Djokovic tähtää voittoon Roland Garrosilla Yle Urheilu. Viitattu 11.2.2012.
  61. ↑ Djokovic vei ennätyspitkän finaalin Yle Urheilu. Viitattu 4.2.2012.
  62. ↑ Murray Ends Djokovic Dubai Run atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 11.3.2012. (englanniksi)
  63. ↑ Syöttökone aiheutti Djokovicille shokkitappion Yle Urheilu. Viitattu 17.3.2012.
  64. ↑ Djokovic ei menettänyt erääkään Miamissa mtv3.fi. Viitattu 5.4.2012.
  65. ↑ Nadal kukisti vihdoin Djokovic-peikon Yle Urheilu. Viitattu 27.4.2012.
  66. ↑ Nadal voitti Djokovicin - nousee Federerin ohi Yle Urheilu. Viitattu 25.5.2012.
  67. ↑ Jymypaukku lähellä - Djokovic väänsi vaivoin jatkoon Yle Urheilu. Viitattu 17.6.2012.
  68. ↑ Tsonga tuhlaili ottelupalloja - Djokovic väänsi välieriin Yle Urheilu. Viitattu 17.6.2012.
  69. ↑ Djokovic lähellä suurta tennishistoriaa Yle Urheilu. Viitattu 17.6.2012.
  70. ↑ Nadal teki historiaa Roland Garrosilla Yle Urheilu. Viitattu 17.6.2012.
  71. ↑ Federer vei jättiläisten kohtaamisen Yle Urheilu. Viitattu 6.7.2012.
  72. ↑ Murray löi Djokovicin - tenniksessä Wimbledonin finaaliuusinta Yle Urheilu. Viitattu 13.8.2012.
  73. ↑ Del Potro nappasi pronssin sportti.com. Viitattu 13.8.2012.
  74. ↑ Djokovic turnausvoittoon Torontossa - "Olympiatappiot antoivat halua näyttää" Yle Urheilu. Viitattu 13.8.2012.
  75. ↑ Murray katkaisi 76-vuotisen kirouksen – "Todistin että voin voittaa" mtv3.fi. Viitattu 7.10.2012.
  76. ↑ Djokovic Captures Third Straight Beijing Title atpworldtour.com. Viitattu 7.10.2012. (englanniksi)
  77. ↑ Djokovic koki shokkitappion Pariisissa Yle Urheilu. Viitattu 1.11.2012.
  78. ↑ Djokovic päättää vuoden tenniksen listaykkösenä Yle Urheilu. Viitattu 1.11.2012.
  79. ↑ Djokovic venyi turnausvoittoon - Federer hukkasi kaksi eräpalloa Yle Urheilu. Viitattu 26.11.2012.
  80. ↑ Djokovic ja Williams palkittiin Yle Urheilu. Viitattu 14.12.2012.
  81. ↑ Djokovic jatkoon viisituntisen väännön jälkeen Yle Urheilu. Viitattu 27.1.2013.
  82. ↑ Djokovicille kolmas peräkkäinen voitto Australiassa Yle Urheilu. Viitattu 27.1.2013.
  83. ↑ Djokovic vei nimiinsä Dubain turnaukse Yle Urheilu. Viitattu 24.3.2013.
  84. ↑ Del Potro päätti Djokovicin voittoputken Yle Urheilu. Viitattu 24.3.2013.
  85. ↑ Djokovicille yllätystappio - "Huonoin otteluni pitkään aikaan" Yle Urheilu. Viitattu 27.3.2013.
  86. ↑ Kolmas kerta toden sanoi - Nadalin hurja putki poikki! Yle Urheilu. Viitattu 25.4.2013.
  87. ↑ Djokovicille shokkitappio - huippulupaus kovassa nousukiidossa Yle Urheilu. Viitattu 8.5.2013.
  88. ↑ Novak Djokovic beaten by Tomas Berdych at Italian Open bbc.co.uk. Viitattu 10.6.2013. (englanniksi)
  89. ↑ Nadal viisieräisestä trilleristä finaaliin Yle Urheilu. Viitattu 10.6.2013.
  90. ↑ Djokovic vei huikean välierätrillerin Wimbledonissa Yle Urheilu. Viitattu 17.8.2013.
  91. ↑ Andy Murray iski tennishistoriaa Wimbledonissa Yle Urheilu. Viitattu 17.8.2013.
  92. ↑ Isner yllätti Djokovicin - Berdych löi Murrayn Yle Urheilu. Viitattu 17.8.2013.
  93. ↑ Nadal löi jälleen Federerin, Djokovic ei tee historiaa tällä viikolla Yle Urheilu. Viitattu 17.8.2013.
  94. ↑ Nadalin hurja vire kestää - US Openin voitto Yle Urheilu. Viitattu 26.12.2013.
  95. ↑ Djokovic jyräsi Nadalin – Nadal silti maailmanlistan ykköseksi mtv.fi. Arkistoitu 27.12.2013. Viitattu 26.12.2013.
  96. ↑ Williams and Djokovic named 2013 ITF World Champions itftennis.com. Arkistoitu 29.4.2016. Viitattu 26.12.2013.
  97. ↑ Tennispaukku: Boris Beckeristä Djokovicin valmentaja Yle Urheilu. Viitattu 26.12.2013.
  98. ↑ Wawrinka teki sen tällä kertaa - Djokovic putosi Australiassa Yle Urheilu. Viitattu 1.2.2015.
  99. ↑ Djokovic jyräsi Nadalin täysin: "Kaikki toimi todella hyvin" Yle Urheilu. Viitattu 1.2.2015.
  100. ↑ Nadalille käsittämätön yhdeksäs Ranskan avointen mestaruus! Yle Urheilu. Viitattu 1.2.2015.
  101. ↑ Djokovic vei uskomattoman trillerin - Federerin hieno taistelu ei riittänyt Yle Urheilu. Viitattu 1.2.2015.
  102. ↑ Ei Federeriä, Nadalia eikä Djokovicia - 38 Grand Slam -finaalin putki katkeaa Yle Urheilu. Viitattu 1.2.2015.
  103. ↑ Djokovic and Williams headline ITF World Champions itftennis.com. Arkistoitu 29.12.2014. Viitattu 1.2.2015.
  104. ↑ Urheilugaala palkitsi parhaita: Djokovicille ja Saksan futisjoukkueelle kunniaa yle.fi. 15.4.2015. Yleisradio Oy. Viitattu 17.4.2015.
  105. ↑ Jättiyllätys Dohassa - Djokovic katsomoon! Yle Urheilu. Viitattu 1.2.2015.
  106. ↑ Djokovic yhä ylitsepääsemätön este Murraylle - jo viides mestaruus Australiassa Yle Urheilu. Viitattu 1.2.2015.
  107. ↑ Wawrinka murskasi Djokovicin unelman Ranskan avoimissa – ja sai maailman ykköspelaajan kunnioituksen hs.fi. Viitattu 12.7.2015.
  108. ↑ Maaginen Djokovic murskasi Federerin historiallisen unelman yle.fi. Viitattu 12.7.2015.
  109. ↑ How The US Open Final Was Won: Djokovic Downs Federer atpworldtour.com. Viitattu 14.9.2015. (englanniksi)
  110. ↑ Williams and Djokovic named 2015 ITF World Champions itftennis.com. Arkistoitu 25.12.2015. Viitattu 22.12.2015.
  111. ↑ Tennistähdet putsasivat pöydän Laureus-gaalassa sportti.com. Viitattu 18.4.2016.
  112. ↑ Djokovic Ruthless In Claiming 60th Title atpworldtour.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  113. ↑ Djokovic ei anna muiden yllättää - kuudes Australian avointen mestaruus Yle Urheilu. Viitattu 31.1.2016.
  114. ↑ Novak Djokovic beats Andy Murray to win the 2016 Australian Open final theguardian.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  115. ↑ Djokovic saavutti hurjan rajapyykin palkintorahoissa yle.fi. Viitattu 1.6.2016.
  116. ↑ Djokovic Will Go For Career Grand Slam ATP World Tour. Viitattu 5.6.2016. (englanniksi)
  117. ↑ Roland Garros 2016 Djokovic Final Preview ATP World Tour. Viitattu 5.6.2016. (englanniksi)
  118. ↑ Sam Querrey venyi jättiyllätykseen ja pudotti Djokovicin yle.fi. Viitattu 8.8.2016.
  119. ↑ Djokovic valloitti Rogers Cupin – ”Sain itseluottamusta juuri oikeaan aikaan” yle.fi. Viitattu 8.8.2016.
  120. ↑ Miesten tenniksessä jymy-yllätys: Djokovic putosi yle.fi. Viitattu 8.8.2016.
  121. ↑ Djokovic jälleen kumoon – Wawrinkasta US Openin valtias yle.fi. Viitattu 17.9.2016.
  122. ↑ Novak Djokovic jyräsi vakuuttavasti Australian avointen voittajaksi Yle Urheilu. Viitattu 14.6.2021.
  123. ↑ Se on siinä! Novak Djokovic teki historiaa Ranskan avoimissa www.iltalehti.fi. Viitattu 14.6.2021.
  124. ↑ Carreno Busta Upsets Djokovic To Win Bronze In Tokyo ATP Tour. 31.7.2021. Viitattu 31.7.2021. (englanniksi)
  125. ↑ Novak Djokovicilla meni kuppi nurin olympialaisten pronssiottelussa – raivosi ja löi mailansa palasiksi Yle Urheilu. 31.7.2021. Viitattu 16.1.2022.
  126. ↑ Novak Djokovicin viisumi peruttiin jälleen 14.1.2022
  127. ↑ Oikeuden lopullinen päätös tuli: Novak Djokovic karkotetaan Australiasta – tennistähti äärimmäisen pettynyt Yle Urheilu. 16.1.2022. Viitattu 16.1.2022.
  128. ↑ Djokovic voitti Adelaiden turnauksen hs.fi. 8.1.2023. Viitattu 12.9.2023.
  129. ↑ Novak Djokovic nousi Rafael Nadalin rinnalle Australian avoimissa – ”Yksi haastavimmista turnauksista, jossa olen pelannut” yle.fi. 29.1.2023. Viitattu 12.9.2023.
  130. ↑ Novak Djokovic rikkoi Steffi Grafin ennätyksen yle.fi. 27.2.2023. Viitattu 12.9.2023.
  131. ↑ Djokovic, 36, nousi mestaruudellaan yksin kaikkien aikojen eniten grand slam -turnauksia voittaneeksi miestennispelaajaksi yle.fi. 11.6.2023. Viitattu 12.9.2023.
  132. ↑ Djokovicin suuri unelma murskaantui – Alcaraz valloitti Wimbledonin iltalehti.fi. 16.7.2023. Viitattu 12.9.2023.
  133. ↑ Tennissuuruus Novak Djokovic otti voiton hurjassa revanssissa – "Tällaisten otteluiden takia jatkan" mtvuutiset.fi. 21.8.2023. Viitattu 12.9.2023.
  134. ↑ Yhdysvaltain avoimet valloittaneelta Novak Djokovicilta koskettava ele menehtyneen koripallotähden kunniaksi: ”Se sattui minuun syvästi” yle.fi. 11.9.2023. Viitattu 12.9.2023.
  135. ↑ Novak Djokovicilta yllättävä ilmoitus www.iltalehti.fi. Viitattu 27.3.2024.
  136. ↑ a b Novak DJOKOVIC Profile daviscup.com. Viitattu 4.6.2011. (englanniksi)
  137. ↑ Serbia crowned Davis Cup champion daviscup.com. Viitattu 4.6.2011. (englanniksi)
  138. ↑ World Group Final: Serbia – France daviscup.com. Viitattu 4.6.2011. (englanniksi)
  139. ↑ Novak Djokovic, Andy Murray Won't Play For Respective Davis Cup Teams In Upcoming Matches sbnation.com. Viitattu 26.12.2013. (englanniksi)
  140. ↑ World Group Final daviscup.com. Viitattu 26.12.2013. (englanniksi)
  141. ↑ a b Djokovic, Federer move closer to showdown nbcsports.msnbc.com. Arkistoitu 2.8.2011. Viitattu 11.8.2011. (englanniksi)
  142. ↑ a b Novak Djokovic - Game Profile tennis.about.com. Arkistoitu 16.10.2007. Viitattu 11.8.2011. (englanniksi)
  143. ↑ Nieminen: Djokovic suosikkina finaaliin - katso video! Yle Urheilu. Viitattu 28.3.2011.
  144. ↑ Andy Murray: The tactics to beat Novak Djokovic in Australian Open final guardian.co.uk. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  145. ↑ Djokovic beats Moya; Ferrer cruises past Chela sports.espn.go.com. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  146. ↑ Djokovic earns U.S. Open semis and leaves impression nydailynews.com. Arkistoitu 13.9.2009. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  147. ↑ Biography novakdjokovic.rs. Arkistoitu 21.6.2013. Viitattu 5.6.2011. (englanniksi)
  148. ↑ Biography, brothers novakdjokovic.rs. Arkistoitu 7.7.2011. Viitattu 5.6.2011. (englanniksi)
  149. ↑ Djokovic's Wedding Features In Hello! Magazine atpworldtour.com. Viitattu 15.7.2014. (englanniksi)
  150. ↑ Djokovic Celebrates Birth Of Baby Boy atpworldtour.com. Viitattu 22.10.2014. (englanniksi)
  151. ↑ Ana steels for Cup charge perthnow.com.au. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  152. ↑ Novak took part in the first semifinal evening of Eurovision Song Contest ontennis.com. Arkistoitu 2.2.2015. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  153. ↑ Novak Djokovic awarded with the highest distinction of the Serbian Church spc.rs. Arkistoitu 4.5.2011. Viitattu 6.6.2011. (englanniksi)
  154. ↑ Djokovic's Life To Become A Reality atpworldtour.com. Viitattu 17.9.2016. (englanniksi)
  155. ↑ Novak Djokovic Foundation CharityStars. Viitattu 23.6.2020.
  156. ↑ Novak Djokovic has contributed more than $1.165 million to charity this year Sportskeeda. 23.5.2020. Viitattu 23.6.2020.
  157. ↑ Kritisoidun tennisturnauksen järjestänyt Novak Djokovic sairastui itse koronavirukseen, Yle.fi, uutiset 23.6.2020, viitattu 23.6.2020
  158. ↑ Rio Tinto lithium mine: thousands of protesters block roads across Serbia Guardian. 5.12.2021. AFP. Viitattu 6.12.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Novak Đoković.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Novak_Đoković&oldid=22606825”