Neova

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neova Oy
Tunnuslause Creating green growth[1]
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1940[2]
Toimitusjohtaja Pekka Tennilä[3]
Puheenjohtaja Panu Routila[4]
Kotipaikka Jyväskylä[5]
Toiminta-alue Suomi, Espanja, Hollanti, Italia, Kiina, Ranska, Ruotsi, Saksa, Viro ja Yhdysvallat[2]
Liikevaihto Nousua 544,9 milj. € (2022)[6]
Liikevoitto Laskua 29,2 milj. € (2022)[6]
Tilikauden tulos Laskua 18,6 milj. € (2022)[6]
Henkilöstö Nousua 958 (2022)[6]
Tytäryhtiöt Brill France S.A., BVB Substrates B.V., G&C Materials Oy, G&C Materials Germany GmbH, Hasselfors Garden AB, Kekkilä Oy, Kekkilä-Brill Substrate GmbH&Co KG, Kekkilä-BVB Oy, Kekkilä-BVB Eesti Oü, Kekkilä-BVB Germany GmbH, Kekkilä-BVB Iberia S.L., Kekkilä-BVB Netherlands B.V., Neova AB, AS Tootsi Turvas, Vapo Oy ja Vapo Terra Oy.[7]
Omistaja Suomen valtio (50,1 %), Suomen Energiavarat Oy (49,9 %)[2]
Kotisivu neova-group.com

Neova Oy (Vapo Oy toukokuuhun 2021 asti[8]) on suomalainen valtionyhtiö. Vuonna 2021 yhtiön liikevaihdosta noin kaksi kolmasosaa tuli jalostetuista kasvualustoista, joita myytiin muun muassa Kekkilä-tuotemerkillä.[9] Muita tärkeitä tuotteita ovat turpeesta valmistettu aktiivihiili ja puupohjaiset polttoaineet.[10]

Suomen valtio omistaa Neovasta 50,1 % ja suomalaisten energiayhtiöiden omistama Suomen Energiavarat Oy (SEV) loput.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdestä virkamiehestä Puutavaratoimistoksi (1897–1939)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun rautatieliikenne käynnistyi nykyisen Suomen alueella vuonna 1862, veturien polttoaineena käytettiin puuta. Varastokonttori hankki rautatien tarvitsemat puutavarat ja vuonna 1897 ostoja hoitamaan nimitettiin virkamies. Viran ympärille syntyi puutavarakonttori, johon kuului muun muassa puutavarakirjanpitäjät ja myöhemmin omasta hakkuutoiminnasta vastaavat työntekijät. Vuonna 1933 konttorista syntyi Rautatiehallituksen Puutavaratoimisto, johon kuului puutavaranostojaosto ja metsänhakkausjaosto, josta tuli seuraavana vuonna valtionrautateiden puutavaraliike. Sen tehtäviä oli muun muassa halkojen hankinta ja kuljetus ja VR:n laivauskaluston, telakoiden ja Roikosken sahan toiminnoista vastaaminen. Yhtiön ensimmäinen toimitusjohtaja oli Jukka Hiillos.[11]

Puutavaratoimistosta Valtion Polttoainetoimisto, Vapo (1940–1950)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiilloksen seuraajana toimitusjohtajana aloitti Lauri Karttunen. Toisen maailmansodan syttyminen vaikeutti valtion laitosten polttoaineen hankintaa Suomessa.[11] Tammikuussa 1940 valtion laitosten polttopuiden sekä puutavaran hankinta keskitettiin väliaikaisesti laajennetulle Rautatiehallituksen Puutavaratoimistolle. Puutavaratoimiston toiminta laajentui, ja se siirtyi kansanhuoltoministeriön alaisuuteen.[11] Toimisto vastasi VR:n lisäksi myös armeijan, valtion virastojen, teollisuuslaitosten ja kolmen suurimman kaupungin polttoainehuollosta. Sodan päättyessä Vapo vastasi noin neljänneksestä Suomen polttoainehuollosta.[12]

Toimitusjohtaja Karttusen seuraajana aloitti vuonna 1943 Bjarne Bützow.[11]

Vuonna 1945 nimi vaihdettiin Valtion Polttoainetoimistoksi ja VAPO-lyhennettä alettiin käyttää. Maaliskuussa VAPOn toimitusjohtajana aloitti Tapio Saikku, joka oli yhtiön ensimmäinen päätoiminen toimitusjohtaja.[11] Puutavaraa hakattiin noin viisi miljoonaa kuutiota ja hakkuut työllistivät yli 30 000 ihmistä.[12] Pilkkeen ja ratapölkkyjen tuotanto aloitettiin. 1940-luvun puolivälissä Vapo alkoi välittää valtiolle polttoturvetta.[11]

Kun Suomeen alettiin tuoda polttoaineita ulkomailta kesällä 1948, polttopuun tarve väheni. Vuonna 1949 Vapostakin tuli tuontipolttoaineiden kuten kivihiilen ja koksin välittäjä.[11]

Valtionrautateiden Polttoainetoimistosta Valtion Polttoainekeskus (1950–1969)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 1950 yrityksen nimeksi muutettiin Valtionrautateiden Polttoainetoimisto.[11] Yhtiön omien puutavarankuljetusajoneuvojen määrä väheni, pinotavaran uitot loppuivat ja laivaukset vähenivät.[11] Yhtiön ensimmäinen saha avattiin vuonna 1954 Mikkeliin ja se aloitti ratapölkkyjen sahaustoiminnalla.[11] Sahalle hankittiin myös rimahakkuri sekä hake- ja purusiilot, jotka mahdollistivat sahausjätteen hyödyntämisen.[11] Vuonna 1956 Vapo alkoi hankkia ulkomailta lämmitysöljyä.[11]

Vuonna 1959 toimitusjohtaja Tapio Saikku kuoli ja hänen seuraajakseen valittiin Kosti Ranta.[11]

1960-luvun alussa VR:n osuus Vapon liikevaihdosta oli lähes kaksi kolmasosaa.[12] Vuonna 1962 yhtiö osti Hankasalmen sahan.[11] Vuonna 1963 nimeksi muutettiin jälleen Valtion polttoainetoimisto, ja VAPO-lyhenne virallistettiin. Vuonna 1964 ratapölkkyjen valmistus päätettiin keskittää Kemin Tuomilahteen.[11] Vuonna 1968 yhtiön nimeksi tuli Valtion polttoainekeskus ja se siirtyi kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen. Vapon tehtäväksi annettiin polttonesteiden varmuusvarastointi.[11]. Sahausta tehostettiin ja keskitettiin muutamille tuotantopaikkakunnille. Ari-sirkkelilaitoksia oli Inarissa Nukkumajoella ja Peuravuonossa, Kemin Tuomilahdessa, Paltamon Autioniemessä, Enon Rahkeella, Nokian Siurolla ja Nurmijärven Röykässä.[11] Vuonna 1969 Vapo osti Suo Oy:n, jonka valtio oli perustanut 1940-luvun alussa ja joka oli siirtynyt Imatran Voimalle 1960-luvulla. Kaupassa Vapo sai muutaman toimivan turvetyömaan, runsaasti suoalueita sekä tuotantokalustoa. Eduskunta antoi Vapolle tehtävän hankkia uusia turpeen käyttäjiä. Ensimmäinen iso polttoturveasiakkuus solmittiin Kuopion kaupungin kanssa.[11]

Vapo (1970–1999)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suureltasuolta nostetaan hyvällä säällä turvetta jopa 2 000 kuutiota vuorokaudessa, kertoo korjuutyönjohtaja Markku Suhonen Vapo Oy:stä Ylä-Karjala-lehdessä 1988.

Turvetuotanto käynnistyi Suomessa suuressa mittakaavassa 1970-luvulla, ja Vapolle siirrettiin suuria osuuksia valtion maista.[13] Esimerkiksi vuonna 1970 valmistui puolustusvoimien jyrsinturvelämpökeskus Niinisalossa ja Oy Serlachius alkoi hyödyntää turvetta Mäntän tehtaillaan. Turpeen tuotantoa kasvatettiin edelleen, kun öljyntuottajamaiden etujärjestö OPEC nosti raakaöljyn hintaa vuonna 1971 ja kun vuonna 1973 alkanut Jom kippur -sota aiheutti öljykriisin. Polttoturvetuotannon rinnalla aloitettiin kasvuturpeen tuotanto.[11]

Vuonna 1972 Vapon uusi öljyvarasto Akonniemessä otettiin käyttöön ja myös Nokialla sijainnut kauppa- ja teollisuusministeriön öljyvarasto siirtyi Vapon hallintaan.[11]

Turvetuotannon laajetessa henkilökuntaa palkattiin lisää ja Helsingin Bulevardin pääkonttori alkoi käydä ahtaaksi. Helsingistä oltaisiin saatu isommat tilat vasta 1980-luvulla, joten muuttoa muualle alettiin harkita. Turveteollisuus oli keskittynyt Pohjois-Satakuntaan, Etelä-Pohjanmaalle, Keski-Suomeen, Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan ja tuotantoa aloiteltiin myös Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Valtion Tietokonekeskuksen laskelmien mukaan Vapon toimintojen painopiste sijaitsi Saarijärvellä, joten pääkonttorin paikaksi valittiin saman läänin pääkaupunki Jyväskylä. Pääkonttorin siirto tuli henkilöstölle täytenä yllätyksenä, eivätkä toimiston naiset halunneet muuttaa työpaikan perässä. Kaikille 9 naistyöntekijälle löytyi uusi työpaikka, osittain Vapon avulla. Miestyöntekijät sen sijaan muuttivat Jyväskylään. Vuonna 1973 pääkonttori siirrettiin Helsingistä Jyväskylään ja vaikka tilaa oli Kalevankadun toimistossa[12] aluksi riittävästi, jo seuraavana vuonna ne alkoivat käydä ahtaiksi, kun valtio kaksinkertaisti polttoturvetuotanto-ohjelmansa. Ensiapuna ostettiin lisätilaa samasta rakennuksesta, mutta vuonna 1977 muutettiin uusiin tiloihin Yrjönkadulle.[11] [12]

Vuonna 1974 Vapo tuotti turvetta miljoona kuutiota vuodessa.[12]

Vuonna 1975 yhtiön toiminta jaettiin kolmeen toimialaan: turve, puunjalostus ja öljy.[11] Vientiin tarkoitetun kasvuturpeen käsittely ammattimaistui ja sitä alettiin aluksi säkittää Kihniön Aitonevalla. Vuonna 1976 Peräseinäjoen Haukinevalla avattiin turvekoksitehdas ja seuraavana vuonna sen yhteydessä aloitti myös turvebrikettitehdas. Ilomantsin brikettitehdas avattiin vuonna 1980.[11]

Vapoa 20 vuotta johtanut Ranta jäi eläkkeelle joulukuussa 1981 ja hänen seuraajakseen valittiin Olavi Lähteinen, joka oli tehtävässä noin vuoden, ennen kuin jäi itse eläkkeelle. Vuonna 1982 pääkonttori muutti jälleen uusiin ja isompiin tiloihin. Maaliskuussa 1983 toimitusjohtajana aloitti Juhani Arppe.[11]

1. tammikuuta 1984 Vapo muuttui valtion kokonaan omistamaksi osakeyhtiöksi. Samalla sen edellytykset tehokkaalle yritystoiminalla kasvoivat. Muun muassa tuontipolttoaineiden välityksestä ja polttoaineiden varmuusvarastoinnista luovuttiin.[11] Vapo Oy osti Paltamon sahan vuonna 1984 ja lieksalaisen Kevätniemen sahan vuonna 1985.[11]

Vuonna 1987 Vapolla oli hallussaan 123 000 hehtaaria suoalueita, joista omaa maata oli 47 000 hehtaaria.[11]

Toimitusjohtaja Arppen seuraajana aloitti kesäkuussa 1988 Esko Muhonen. Briketin ja koksin tuotannosta luovuttiin 1980-luvulla kannattavuussyistä.[11]

Ympäristöliiketoiminta aloitettiin vuonna 1991, kun Vapo Oy Biotech perustettiin. Biotechin ensimmäinen tunnelikompostointilaitos otettiin käyttöön viisi vuotta perustamisen jälkeen.[14]

Turve- ja puutoimialan yhteiset tekijät olivat merkittävästi vähentyneet puupolttoaineen kysynnän vähennyttyä. Siksi vuonna 1993 yhtiön puutoimiala, joka muodostui Vapon omistamista sahoista, organisoitiin Vapo Timber Oy -tytäryhtiöksi.[15]. Vapo Timber Oy:n toimitusjohtajana toimi vuodesta 1993 teollisuusneuvoksen arvon myöhemmin saanut Juha Tuominen, joka toimi aiemmin Vapon varatoimitusjohtajana 1991–1993.[16] Vapon kasvuturvetoimiala ja Kekkilä Oy fuusioituivat vuonna 1994[1].

Vuonna 1996 Vapon jätteenkäsittelyyn keskittynyt tytäryhtiö Vapo Wastech toimitti Pohjoismaiden ensimmäisen biojätteen ja lietteen kompostointiin tarkoitetun laitoksen Kiteelle[17].

Vapo aloitti tuulivoimatuotantonsa vuonna 1998[14], kun Kuivaniemen tuulipuistoon Kuivamatalan saareen rakennettiin kolme 750 kilowatin tuulivoimalaitosta.[18]

Yhtiön kasvuturveliiketoimintoihin keskittynyt Kekkilä listautui Helsingin pörssiin vuonna 1998.[12]

Vuonna 1999 Vapo osti Forssan Energia Oy:n.[19] Yhtiön hallinnassa oli kuusi tuulivoimalaa ja 13 voima- tai lämpölaitosta.[12] Puupellettien tuotanto aloitettiin Ilomantsissa.[20]


Vapo (2000–2010)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun alussa Vapo tähtäsi Itämeren johtavaksi bioenergiayhtiöksi ja se osti turveyrityksiä Ruotsista, Virosta ja Latviasta[12], esimerkiksi ruotsalaisen Råsjö Torv AB:n ja virolaisen Tootsi Turvas AS:n. Puupelletin tuotanto biopolttoaineena alkoi.lähde?

Metsäliitosta tuli Vapon osaomistaja vuonna 2002, kun valtio myi kolmanneksen yhtiöstä osuuskunnalle[12]. Vuoden 2005 alussa Metsäliiton omistusosuus nousi 49,9 prosenttiin[12]. Samalla Metsäliitto myi Biowatti Oy:n pellettiliiketoiminnot Vapolle ja muun osan yhtiöstä Lassila & Tikanojalle.[21]

Vapon Forssan tehdas päätettiin sulkea vuonna 2006.[22] Kekkilä poistettiin Helsingin pörssistä.[12]

Vapo Oy ilmoitti marraskuussa 2007 haluavansa tehdä turpeesta liikenteen polttoainetta.[23] Vapo suunnitteli dieselin valmistusta turpeen ja puun seoksesta vuoden 2010 alusta.[24] Vapon rahoittaman ja VTT:n tekemän tutkimuksen mukaan uudella tuotantomenetelmällä tuotetun turvedieselin ilmastovaikutukset olisivat 80 prosenttia fossiilista dieseliä alhaisemmat, jos tuotannossa käytettäisiin hiilidioksidineutraalia sähköä ja jos tarkastelujaksoksi otettaisiin 300 vuotta ja jos turve tuotettaisiin suopellolla sen sijaan, että suopeltoa viljeltäisiin. Vastaavasti metsäojitetuilla soilla tuotetun dieselturpeen vaikutukset olisivat 10–20 prosenttia fossiilista dieseliä alhaisemmat, kun dieselturpeen jalostuksessa tehtäisiin vähäpäästöisellä sähköllä ja myös suon pohjan jälkikäytössä syntynyt biomassa hyödynnettäisiin.[25][26]

VTT:n tutkimusprofessori Ilkka Savolainen arvosteli heinäkuussa 2008 Vapon turvedieselin ilmastovaikutuksia koskevia lausuntoja virheellisiksi, koska niissä oli tulkittu VTT:n tutkimuksen tuloksia liian pitkällä aikajänteellä.[27] Savolaisen mukaan tulkinnssa käytetyn 300 vuoden aikajänteen takia turvediesel ei täytä EU:n asettamia kestävyyskriteerejä.[28]

Vuonna 2009 Metsäliitto myi koko omistusosuutensa Vaposta Suomen Energiavarat Oy:lle. Yhtiöstä oli tullut yksi Euroopan suurimmista pelletintuottajista, maailman suurin turpeen tuottaja, Suomen kolmanneksi suurin sahuri ja Pohjoismaiden markkinajohtaja kasvualustoiden tarjoajana.[12]

Vapo (2011–2021)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2011 Valkeakosken Energian ja Sallila Energian perustama Forssan Energia osti Vapo Sähkömyynnin.[29] Vapo kertoi tarjoavansa ympäristöministeriön suojelukseen yli 2 300 hehtaaria luonnontilassa olevia soitaan.[30]

Vuonna 2012 Jyväskylän kaupunki halusi ostaa Vapolta sen osuuden jätteenkäsittelykeskus Mustankorkea Oy:stä. Vapo oli omistanut yhtiöstä 55 prosenttia.[31] Kauppa toteutui joulukuussa 2014.[32]

Vuonna 2013 Vapo oli Itämeren alueen suurin pelletinvalmistaja.[33] Se tuotti pellettejä Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Tanskassa ja Puolassa.[33] Vapo Oy kertoi olevansa myös maailman johtava turveteollisuusyritys. Lisäksi se tuotti kaukolämpöä, sähköä sekä valmisti ympäristöturpeita, kasvualustoja sekä kasvinravinteita ja kehitti ympäristöteknologian ratkaisuja.[34]

Yhtiö myi sahaustoimintaa harjoittaneen tytäryhtiönsä Vapo Timber Oy:n itävaltalaiselle Binderholz-konsernille tammikuussa 2015. Myydyn tytäryhtiön, jolle Nurmeksen ja Lieksan sahat siirtyivät, nimeksi tuli Binderholz Nordic Oy.[35]

Vapo alkoi myydä maaomaisuuttaan vuonna 2017.[13]

Vuonna 2018 Vapo alkoi uudistaa strategiaansa, sillä energiaturpeen käyttö Suomessa väheni.[10] Yhtiö osti hollantilaisen kasvatusalustoja myyvän BVB Substratesin[36], jonka kanssa Kekkilä yhdistyi. BVB:n liiketoiminta oli keskittynyt kasvihuoneisiin ja puutarhoihin tarkoitettujen ammatillisiin viljelytuotteisiin.[1] Kekkilä-BVB työllisti 500 henkilöä.[37]

Vuonna 2019 Vapo kertoi pyrkivänsä tuulivoiman kehittäjäksi. Omia maa-alueita sillä oli 80 000 hehtaaria.[36] Neova hankki ensimmäisen aktiivihiilituotantolaitoksen Ilomantsista. Energiaturpeen käytöstä tuli huomattavasti aiempaa kalliimpaa seurauksena päästöoikeuden hinnannoususta ja turpeen verotuksen kiristymisestä ja sen kysyntä romahti.[1] [10] Energiaturpeen sijasta alettiin panostaa turpeesta jalostettuihin ammattilais- ja harrastekäyttöön soveltuviin kasvualustoihin, joita yhtiö myi muun muassa Kekkilä-brändillä.[10] Marraskuussa Vapo kertoi perustaneensa uuden tytäryhtiön. Nevel Oy toimi kuntien ja teollisuuden kehittyneiden infrastruktuuriratkaisujen parissa Suomessa, Ruotsissa ja Virossa ja työllisti noin 125 henkilöä. Yhtiön asiakkaina oli yli 150 energiantuotantolaitosta ja 40 kaukolämpöverkkoa.[38]

Vuoden 2020 koronapandemia lisäsi ihmisten kiinnostusta puutarhatöihin ja esimerkiksi Kekkilä-BVB:n myynti kasvoi kaikilla markkina-alueilla noin kolmanneksen.[10] Vuosien 2017 ja 2020 välillä yhtiö oli myynyt yli 30 000 hehtaaria maa-alueitaan. Elokuussa se kertoi tavoitteestaan myydä vielä puolet sadan tuhannen hehtaarin maaomaisuudestaan.[13] Syyskuussa vietettiin Ilomantsin aktiivihiililaitoksen avajaisia. Paikkaan oli investoitu 30 miljoonaa euroa.[39] Saadakseen lisää pääomia uuden strategiansa toteuttamiseen Vapo myi Nevel-energiayhtiönsä ranskalaiselle pääomasijoittajalle Ardianille. Marraskuussa julkaistun kaupan arvo oli 656 miljoonaa euroa.[1][40] Vapo-konsernin liikevaihto oli 544,9 miljoonaa euroa ja tulos −108,1 miljoonaa euroa. Konserni työllisti noin 1 031 henkilöä.[41]

Nevel-kauppa toteutui tammikuussa 2021.[1]

Neova Oy (2021–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2021 yhtiö ilmoitti vaihtavansa nimekseen Neova Oy.[42] Toukokuussa käyttöön otetulla nimellä[8] haluttiin profiloitua kansainvälisenä viheralan tuotteiden ja aktiivihiilen valmistajana.[1] Energiaturpeen osuus Neovan liikevaihdosta oli noin 15 prosenttia vuonna 2020, mutta yhtiö odotti osuuden pienenevän lähivuosina.[10] Neova suunnitteli tuulivoimahankkeista esimerkiksi entisille turvetuotantoalueilleen ja muille omistamilleen maille. Metsähallituksen kanssa suunniteltiin 25–38 tuulimyllyn puistoa Pyhännälle ja Halsualle 15 voimalan puistoa.[10] Elokuussa Neova aloitti kumppanuuden Suomen MM-rallia järjestävän AKK Sports Oy:n kanssa rallin hiilijalanjäljen kompensoimisessa metsää istuttamalla. Rallin tavoite oli olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä.[43] Syksyllä EU käsitteli lulucf-asetusta, joka koski kestävän rahoituksen säädöksiä ja maankäyttöä. Siinä esitettiin turpeen käytön voimakasta vähennystä ja käyttöön vaikuttamista niin kutsutuilla taksonomiasäännöillä, joiden mukaan pankit eivät antaisi edullista rahoitusta turvetta käyttäville yrityksille. Vaikka Neova oli vähentänyt huomattavasti polttoturpeen tuotantoa, se hyödynsi turvetta kasvu- ja kuiviketurpeena sekä aktiivihiileen. Neova näki uhkana sen, että jos aktiivihiiltä ei saisi valmistaa EU:ssa, sitä jouduttaisiin tuomaan Yhdysvalloista.[44] Marraskuussa yhtiö kertoi, ettei se tuota enää energiaturvetta Suomessa. Se aikoi kuitenkin pitää yllä tuotantovalmiutta poikkeustilanteiden varalta.[45] Ennen päätöstä Neovalla oli yhteensä yli 10 000 hehtaaria maa-alueita, joita se oli käyttänyt tuotannossa. Alueet olivat jakautuneet satoihin maakappaleisiin. Alueet oli tarkoitus metsittää tai ennallistaa kosteikoiksi.[46] Joulukuussa Neova ja Lassila & Tikanoja kertoivat yhdistävänsä energiapuuhun liittyvän liiketoimintansa. Yhteisyritys muodostui L&T Biowatti Oy:stä ja osasta Vapo polttoaineet -yksikön liiketoiminnoista. Kilpailuviranomaisen hyväksyntää vaativan kaupan myötä Neova omistaisi uudesta yrityksestä 45 prosenttia.[47] Samassa kussa Neovan tytäryhtiö Kekkilä-BVB osti saksalaisen Brill Substraten ja Brill Papenburg Logisticsin.[48]

Neova investoi vuonna 2022 yhteensä 167,5 miljoonan euroa Suomen, Ruotsin ja Saksan liiketoimintojen kehittämiseen. Varat olivat peräisin Nevel-kaupasta.[49] Helmikuussa Neova osti Nielson Belegging en Beheer B.V.:ltä 30 prosenttia Kekkilä-BVB Oy:stä, jolloin yhtiöstä tuli Neovan kokonaan omistama tytäryhtiö.[50] Maaliskuussa Neova kertoi aloittavansa uudestaan turpeen energiantuotannon ainakin Itä-Suomessa esimerkiksi kaukolämpöä hyödyntäville kaupunkiasiakkaille. Syynä päätökseen oli energiahuollon turvaaminen Venäjän Ukrainan sotatoimien vaikutusten vuoksi.[45] Huhtikuussa Neova ja Lassila & Tikanoja saivat kilpailuviranomaisilta luvan kaupalleen.[51] Heinäkuussa toimintansa aloittaneen yhteisyrityksen nimeksi tuli Laania Oy ja sen toimitusjohtajana aloitti L&T Biowatin johtaja Tomi Vartiamäki. Laanian 120 työntekijästä 54 tuli Neovalta.[52] Huhtikuussa Neova kertoi myös aloittaneensa useita tuuli- ja aurinkovoimahankkeita alueilla, joilla se oli tuottanut aiemmin turvetta.[53] Syyskuussa Neova keskeytti pelletin myynnin uusille kuluttaja-asiakkaille. Ukrainan sodan vuoksi venäläisen pelletin maahanmyynti oli loppunut, mikä nosti Vapo-pelletin kysynnän aikaisempiin vuosiin verrattuna monikymmenkertaiseksi.[54] Marraskuussa Neovaan kuuluva Hasselfors Garden osti ruotsalaisen Algomin AB -lannoiteyrityksen.[55]

Tammikuussa 2023 Ranuan kunta kertoi, että irlantilainen ETFuels -yhtiö on kiinnostunut rakentamaan Ranuan Näätäaavalle vihreää metanolia valmistavan tehtaan. Metanolitehtaan toimintaan tarvittaisiin 35–50 tuulivoimalaa, jotka toimisivat valtakunnan sähköverkon ulkopuolella. Osa tuulivoimaloista rakennettaisiin yksityisten maanomistajien maille, osa Neovan tytäryhtiön Vapo Terran maille. Sillä on Näätäaavalla 1 000 hehtaarin verran entistä turvesuota ja se vastaisi tuulipuistohankkeesta kyseisellä alueella.[56] [57] Helmikuussa Neova kertoi aloittaneensa rahkasammaleen koekasvatuksen entisillä turvetuotantoalueilla. Rahkasammalta voidaan hyödyntää muun muassa kasvihuoneissa käytettävien kasvualustojen raaka-aineena turpeen ja muiden seosmateriaalien muassa. Rahkasammal parantaa kasvualustan vedenpidätykseen ja kasvatukseen liittyviä ominaisuuksia.[58] Rahkasammalta käytetään myös Kekkilä-BVB:n kuluttajille suunnattuissa seoksissa.[59]

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2022 Neova-konsernin liiketoiminta oli jaettu kolmeen divisioonaan ja niiden yhteisiin Supply Chain Management - ja Group Services -toimintoihin. Divisioonat:[60]

  • New Businessess:
    • Carbons, joka tuottaa aktiivihiiltä[61]
    • Ventures on tuotekehitysyksikkö[62], joka toimii muun muassa biostimulanttien parissa[63]
  • Fuels&Real Estate Development (aiemmin Energy), joka myy energiaturvetta ja pellettiä Vapo-brändillä[64][10][65] hallinnoi yhtiön maa- ja kiinteistöomaisuutta ja vastaa tuuli- ja aurinkovoimahankkeista.[60]
  • Grow&Care, joka työllisti loppuvuonna 2021 noin 600 henkilöä 11 maassa. Asiakkaita sillä oli yli sadassa maassa.[66] Yksikköön kuuluu:
    • Kekkilä-BVB, joka valmistaa kasvualustoja, katteita ja lannoiteita[65].
    • G&C Materials, joka valmistaa kuivikkeita eläintiloille[65]

Neova toimii Suomen lisäksi Espanjassa, Hollannissa, Italiassa, Kiinassa, Meksikossa, Portugalissa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Virossa ja Yhdysvalloissa.[7] Yhtiön pääkonttori on Jyväskylässä, jossa sijaitsee myös tuotekehitystä, it-toimintoja ja taloushallinto. Yhtiön johto toimii pääasiassa Vantaalla.[12]

Konserniin kuuluvat emoyhtiö Neova Oy:n lisäksi Brill France S.A., BVB Substrates B.V., G&C Materials Oy, G&C Materials Germany GmbH, Hasselfors Garden AB, Kekkilä Oy, Kekkilä-Brill Substrate GmbH&Co KG, Kekkilä-BVB Oy, Kekkilä-BVB Eesti Oü, Kekkilä-BVB Germany GmbH, Kekkilä-BVB Iberia S.L., Kekkilä-BVB Netherlands B.V., Neova AB, AS Tootsi Turvas, Vapo Oy ja Vapo Terra Oy.[7]

Kekkilä-BVB:n osuus konsernin liikevaihdosta vuonna 2020 oli yli puolet[64] ja seuraavana vuonna jo yli kaksi kolmasosaa. Sekä Neovan että Kekkilä-BVB:n toimitusjohtajana toimii Vesa Tempakka.[50]

Yhteisyritykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Neovalla on Lassila & Tikanojan kanssa yhteinen yritys. Laania hankkii metsäomistajilta energiapuuta, hyödyntää metsäteollisuudesta saatavia sivuvirtoja ja maahantuo puuta. Yhtiö toimii Suomessa ja Virossa.[52]

Tuotteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2021 yhtiön strategisesti tärkeimmiksi tuotteiksi valittiin turpeesta valmistetut kasvualustat ja aktiivihiili.[1] Noin puolet yhtiön toimittamista polttoaineista oli turvetta, loput puupohjaisia polttoaineita, kuten haketta ja pellettejä.[10]

Aktiivihiili

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktiivihiiltä käytetään savukaasujen, ilman ja veden puhdistukseen[10], esimerkiksi autojen ilmansuodattimissa.[67] Teollisuus ja elintarviketuotanto hyödyntävät aktiivihiiltä kemikaalien, metallien ja hajujen adsorboimisessa.[67]

Neovalla on aktiivihiiltä valmistava tuotantolaitos Ilomantsissa. Sen käyttöönotto aloitettiin tammikuussa 2023, puolitoista vuotta alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin. Viive aiheutui virheellisistä uunitiilistä.[68] Aktiivihiiltä valmistetaan turpeesta ja se myydään jatkojalostajille[64] Novactor-brändillä.[69] Tuotannossa hyödynnetään aktivointiaineena vesihöyryä, mutta vesistöpäästöjä ei synny suljetun kierron ansiosta. Energian suhteen laitos on omavarainen, hukkalämmöstä syntyy kaukolämpöä Ilomantsiin.[39] Aktiivihiilen tuotannossa kolme neljäsosaa käytetystä turpeesta poltetaan, mutta päästöoikeuksista ei tarvitse maksaa.[70] Tuotantoprosessin välivaiheena syntyy myös pellettiä.[39] Tuotantolaitoksessa on yksi linja ja sen vuosikapasiteetti on 5 000 tonnia. Neova on suunnittellut laitoksen laajentamista kaksilinjaiseksi[67] sekä pajun ja turpeen yhdistelmän käyttämistä aktiivihiilen raaka-aineena.[64] Tätä varten vuonna 2021 istutettiin pajuja Karhunsuolle Kouvolaan, jossa oli aiemmin tuotettu turvetta. Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osasto seuraa kasvuston kehittymistä.[71]

Aktiivihiililaitos ja pellettitehdas työllistävät Ilomantsissa 15 ihmistä.[39]

Neovalla on ympäristölupa aktiivihiililaitosten rakentamiseen myös Seinäjoelle ja Haapavedelle.[39]

Aurinko- ja tuulivoima

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2022 Neova kertoi aloittaneensa useita tuuli- ja aurinkovoimahankkeita alueilla, joilla se oli tuottanut aiemmin turvetta. Se suunnitteli aktiivisesti seitsemää kohdetta, joissa olisi yhteensä noin nimellisteholtaan 1 000 megawattia tuulivoimaa. Suomessa tuolloin olleiden tuulivoimaloiden yhteisteho oli 3 600 megawattia nimellistehon verran. Yhtiö selvitteli myös mahdollisuuksiaan aurinkovoiman tuotantoon.[53] Neova suunnitteli esimerkiksi Yli-Iihin enintään 15 tuulivoimalaa ja enintään 170 hehtaarin aluista aurinkovoima-aluetta[72] ja Karstulan Kaijansuolle aurinkovoimalaa ja seitsemää tuulivoimalaa.[73] Lokakuussa 2022 Neova kertoi rakentavansa kuudelle vanhalle turvetuotantoalueelleen aurinkovoimaa. Alueiden pinta-ala oli 560 hehtaaria ja niiden kapasiteetti olisi yhteensä noin 310 megawatin nimellistehon verran.[74]

Biostimulantit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biostimulantit ovat luonnonmukaisia aineita, joita käytetään viljelyssä kasvun stimulointiin[75] eli kasvien ravinteidenottokyvyn nostamiseen.[69] Biostimulanttien avulla keinolannoituksen määrää voidaan vähentää.[69] Neova tutkii humushappobiostimulanttien valmistamista turpeesta.[69] Se on suunnitellut humusbiostimulanttien tuotantoa yhdessä Lapuan peruna -yrityksen kanssa. Neovalla on Lapun seudulla useita turvetuotantoalueita.[75]

Energiaturve

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Energiaturve eli jyrsinpolttoturve on ollut yhtiön tärkeimpiä tuotteita.[76] Vuonna 2020 sen osuus Neovan liikevaihdosta oli noin 15 prosenttia.[10] Joulukuussa 2021 Neova kertoi lopettavansa energiaturpeen tuotannon vuonna 2022.[76] Poikkeustilanteita silmällä pitäen se aikoi kuitenkin pitää yllä tuotantovalmiutta.[45] Maaliskuussa 2022 Neova kertoi aloittavansa uudestaan turpeen energiantuotannon ainakin Itä-Suomessa esimerkiksi kaukolämpöä hyödyntäville kaupunkiasiakkaille.[45] Energiaturvetta hyödynnetään esimerkiksi voima- ja lämpölaitoksissa.[77]

Kasvuturve

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2021 Euroopassa käytettiin puutarhakasvien ja puuntaimien kasvualustoina noin 75-prosenttisesti turvetta. Sen korvikkeeksi on ehdotettu kookospähkinän kuorta, jonka saatavuus on kuitenkin pientä.[44]

Kuiviketurve

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa turvetta käytetään myös eläinten kuivikkeena.[44]

Maanmyynti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2017 Neova on myynyt maitaan, joita se käytti aiemmin turpeen tuotannossa. Kevääseen 2022 mennessä se oli myynyt yhteensä noin 40 000 hehtaaria metsää, metsätalousmaata, erilaisia kosteikkoja sekä turvetuotannosta poistuneita maita, joita voi hyödyntää maatalouskäytössä tai ruuantuotannossa.[78] Esimerkiksi toukokuussa 2022 yhtiö laittoi myyntiin noin 1 000 hehtaaria rakennettua kosteikkoa harrastekäyttöön. Neova on lahjoittanut maata myös Suomen 4H:lle.[78]

Pelletti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neovan Vapo-pelletti valmistetaan mekaanisen metsäteollisuuden sivuvirroista eli sahanpurusta ja kutterinlastusta.[54] Valtaosa tuotannosta käytetään suurissa ja keskisuurissa lämpölaitoksissa, mutta sitä tarvitaan myös kuivikkeiksi ja aktiivihiilen raaka-aineeksi. Vuonna 2020 se valmisti pellettiä Haukinevalla, Ilomantsissa, Kärsämäellä, Turengissa, Vilppulassa ja Ylistarossa. Suurin laitoksista sijaitsee Vilppulassa. Puupellettiä se on valmistanut vuodesta 1999 lähtien.[20]

Ruokohelpi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monivuotista ruokohelpiä voidaan hyödyntää kasvualustojen raaka-aineena,[79] eläinten rehuna ja energiantuotannossa.[80] Se toimii myös hiilinieluna pelloilla.[79]

2000-luvun alussa Vapo arveli ruokohelveen voivan korvata turpeen, mutta sen polttaminen osoittautui käytännössä haasteelliseksi.[80] Syksyllä 2022 Kekkilä-BVB ja sen kumppani Wood Forest Finland alkoivat etsiä suomalaisia sopimusviljelijöitä ruokohelven kasvatukseen läheltä länsirannikkoa. Raaka-ainetta oli tarkoitus hyödyntää kasvualustoissa.[79]

Kritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 turvetuotannon vastustajat väittivät, että media julkaisee artikkeleita, joissa turvehaittoja vähätellään ja joilla kohennetaan Vapon mainetta.[81] Suomen Luonnonsuojeluliitto sanoi Vapon hakevan lupia toiminnalleen virheellisten vesistömittausten perusteella.[82] Vuonna 2019 Geologian tutkimuskeskus julkaisi 62 järveä kattaneen tutkimuksen, jonka mukaan turvetuotanto ei kasvata järvien sedimenttiä eli humuspitoista liejua.[83] Vuonna 2020 Suomen hallitus linjasi, että turpeen energiakäyttö tulee puolittaa vuoden 2030 mennessä. Vapon mukaan verot ja päästöoikeuksien hinta vähensivät energiaturpeen kysyntää arvioitua nopeammin, jolloin puolittumiseen päästäisiin jo ennen vuotta 2025.[13]

Joulukuussa 2021 Neova kertoi lopettavansa energiaturpeen eli jyrsinpolttoturpeen tuotannon vuonna 2022. Tilinpäätöksessään se alaskirjasi 16,2 miljoonan euron tase-erät, jotka liittyivät energiaturpeen tuottamiseen. Luopumispäätökseen vaikuttivat uusi energiaverotus ja päästöoikeuden hinnan moninkertaistuminen, joiden myötä tuotanto muuttui kannattamattomaksi.[76]

Syyskuussa 2024 ympäristöliike Elokapina ja ruotsalainen Återställ Våtmarker -ryhmittymä värjäsivät Eduskuntatalon pylväitä verenpunaisella maalilla. Syyksi he kertoivat valtionyhtiö Neovan jatkuvan turpeennoston Ruotsissa, samaan aikaan kun Suomen valtio on saanut Euroopan unionilta tukia turpeennoston lakkauttamiseksi. Neova vastasi syytöksiin, että sen nostamasta turpeesta vain joitakin prosentteja käytetään energiantuotantoon ja loput korkeamman jalostusasteen tuotteisiin, joita käytetään muun muassa ruoantuotannossa.[84][85]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Riikka Aaltonen: Vapo vaihtoi nimekseen Neova, ja nyt yhtiö tähtää turpeesta kohti puutarhabuumia – Joko valtionyhtiötä hivutetaan myös kohti pörssiä? Kauppalehti. Viitattu 24.9.2021.
  2. ↑ a b c d Konserni - Neova Group www.neova-group.com. Viitattu 5.8.2022.
  3. ↑ Toimitusjohtaja Neova Group. Viitattu 19.3.2024.
  4. ↑ Hallituksen jäsenet Neova Group. Viitattu 5.8.2022.
  5. ↑ Ilkka Hartio: Vapo vaihtoi nimensä Neovaksi – yhtiön kotipaikkana säilyy Jyväskylän kaupunki Keskisuomalainen. 29.4.2021. Viitattu 24.9.2021.
  6. ↑ a b c d Talous Neova Group. Viitattu 10.3.2023.
  7. ↑ a b c Tietoa meistä Neova Group. Viitattu 10.3.2023.
  8. ↑ a b Neova Oy Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä. Patentti- ja rekisterihallitus ja Verohallinto. Viitattu 7.5.2021.
  9. ↑ Kyösti Jurvelin: Kulujen kova nousu söi turvejätin kasvubisnestä – Neovalla suurisuuntaisia tuulivoima-aikeita tuotannosta poistuville soille Kauppalehti. Viitattu 10.8.2022.
  10. ↑ a b c d e f g h i j k Hartikainen, Jarno: Turve | Vapo muuttaa nimensä Neovaksi eikä enää laske tulevaisuuttaan energiaturpeen varaan: ”Seuraavat pari vuotta ovat tuloksen tekemisen kannalta pieni kuoppa” Helsingin Sanomat. 11.5.2021. Viitattu 24.9.2021.
  11. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab Jämsén, Asko: Halkometsästä soille ja sahoille. VAPO 50 vuotta 1940-1990. VAPO, 1990. ISBN 952-90-1677-8
  12. ↑ a b c d e f g h i j k l m n 1970-luvun öljykriisi teki Vaposta turveyhtiön – Jyväskylä ei kiinnostanut yhtäkään naista, kun pääkonttori siirrettiin Helsingistä Keski-Suomeen Keskisuomalainen. 25.1.2020. Viitattu 27.9.2021.
  13. ↑ a b c d Vapo myy maitaan nettihuutokaupassa, koska turpeen energiakäyttö vähenee – Henri Pulkkinen osti metsää sijoituksena lapsilleen Yle Uutiset. Viitattu 27.9.2021.
  14. ↑ a b Tuliniemi, Erja: Kunnossapitojärjestelmän suunnittelu ja käyttöönotto, s. 9. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, 2010. Teoksen verkkoversio.
  15. ↑ Ahonen, Reijo; Lehtonen, Eero: Raamin rytkettä ja sirkkelin suihketta Asemankylällä : Hankasalmen saha 90 vuotta, s. 61. Vapo Timber, 2006. ISBN 951-53-2907-8 Teoksen verkkoversio.
  16. ↑ Eino Nordström, Marko Tuominen: Juha Tuominen 1941–2022 31.10.2022. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.10.2023.
  17. ↑ Pietiläinen Tuomo: Kiteelle ensimmäinen lietejätteen kompostilaitos Helsingin Sanomat. 27.5.1996. Viitattu 27.9.2021.
  18. ↑ Vapolle tuulivoimalaitos Kuivaniemelle mtvuutiset.fi. 24.6.1998. Viitattu 27.9.2021.
  19. ↑ Vapo osti Forssan Energian mtvuutiset.fi. 25.6.1999. Viitattu 27.9.2021.
  20. ↑ a b Mira Metsälä: Miljoonas tonni pellettiä lähti matkaan Vilppulasta – tehdas saavutti merkkipaalun ensimmäisenä Suomessa Aamulehti. 15.9.2021. Viitattu 24.9.2021.
  21. ↑ Yrityskaupan hyväksyminen ehdollisena; Metsäliitto Osuuskunta, Suomen valtio / Vapo Oy 5.1.2005. Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Viitattu 7.10.2013.
  22. ↑ Karismo Anna: Vapo lopettaa Forssan sahan Helsingin Sanomat. 13.6.2006. Viitattu 27.9.2021.
  23. ↑ Jyrki Iivonen: Vapo ryhtyy valmistamaan turpeesta dieselin raaka-ainetta 11.12.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.10.2013.
  24. ↑ Vapo alkaa tehdä turpeesta dieseliä, Vihreä lanka 16.11.2007 s.7
  25. ↑ Seppälä, Jarmo: Turvediesel lyö fossiilisen sopivissa oloissa Tekniikka&Talous. Viitattu 18.8.2022.
  26. ↑ Kirkinen, Johanna ; Soimakallio, Sampo; Mäkinen, Tuula; McKeough, Paterson & Savolainen, Ilkka: [https://www.vttresearch.com/sites/default/files/pdf/tiedotteet/2007/T2418.pdf Turvepohjaisen F-T-dieselin tuotannon ja käytön kasvihuonevaikutukset] VTT-tiedotteita 2418. 2007. VTT. Arkistoitu 18.8.2022. Viitattu 18.8.2022.
  27. ↑ Turpeesta tuotettu diesel ei täytä EU:n vaatimia kriteereitä Uutislehti Demari heinäkuussa 2008
  28. ↑ VTT:n tutkijat: Turvediesel ei täytä EU:n vaatimuksia Yle Uutiset. 25.7.2008. Viitattu 18.8.2022.
  29. ↑ Forssan Energia palasi ja osti Vapon sähkömyynnin Yle Uutiset. Viitattu 27.9.2021.
  30. ↑ Helena Raunio: Vapon mittari täyttyi: vesienkäsittelyyn 30 miljoonaa ja suojeluun 2300 hehtaaria Tekniikka&Talous. Viitattu 12.8.2022.
  31. ↑ Vapo luopuu - Jyväskylästä Mustankorkean suuromistaja Yle Uutiset. Viitattu 27.9.2021.
  32. ↑ Mustankorkeasta kuntaomisteinen jäteyhtiö Mustankorkea. 18.12.2014. Arkistoitu 27.9.2021. Viitattu 27.9.2021.
  33. ↑ a b Vahvaa kasvua pellettikaupassa Vapoviesti. 2/2013. Vapo. Viitattu 7.10.2013.[vanhentunut linkki]
  34. ↑ Vapo Timber Vapo. Viitattu 7.10.2013.
  35. ↑ Vapon Nurmeksen ja Lieksan sahat ostaa itävaltalainen perheyritys Binderholz Yle Uutiset. 5.1.2016. Viitattu 12.8.2022.
  36. ↑ a b Vapo aikoo mukaan tuulivoimabisnekseen – omia maita käytössä 80 000 hehtaaria Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 21.9.2021.
  37. ↑ Kyösti Jurvelin: Vapo hankkii vahvistuksia Hollannista – Kekkilä tuplaa liikevaihtonsa Kauppalehti. Viitattu 24.9.2021.
  38. ↑ Matti Kankare: Suomessa aloittaa uusi energiajätti – operoi yli 150:tä energiantuotantolaitosta ja 40:tä kaukolämpöverkkoa Kauppalehti. Viitattu 24.9.2021.
  39. ↑ a b c d e Vapolla jo uusia laajennussuunnitelmia - llomantsin uuteen tehtaaseen investoitu 30 miljoonaa euroa Karjalainen. Viitattu 27.9.2021.
  40. ↑ Ranskalainen sijoitusyhtiö Ardian ostaa Nevelin Vapolta Yle Uutiset. 2.11.2020. Viitattu 15.5.2021.
  41. ↑ Tilinpäätös ja toimintakertomus 1.1.–31.12.2020 (PDF) Vapo Oy. Arkistoitu 29.4.2021. Viitattu 29.4.2021.
  42. ↑ Kaski, Heli: Turvetuotannostaan tunnettu Vapo pesee kasvojaan – nimi vaihtuu Neovaksi Yle Uutiset. 29.4.2021. Viitattu 29.4.2021.
  43. ↑ Turvetuotannosta poistuneelle alueelle istutetaan metsää kompensoimaan Suomen MM-rallin hiilijalanjälkeä Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 21.9.2021.
  44. ↑ a b c Turpeen käyttö vaakalaudalla – EU-säädös uhkaa kiristää kasvihuoneiden, Neovan ja koko Euroopan puutarha-alan rahoitusta, jos kohteiden luokittelua ei muuteta Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 27.9.2021.
  45. ↑ a b c d Energia | Valtionyhtiö Neova aloittaa turpeennoston uudelleen Venäjän aloittaman sodan takia – ”Jos tilanne olisi tullut vastaan parin vuoden päästä, olisimme olleet pulassa” Helsingin Sanomat. 9.3.2022. Viitattu 5.8.2022.
  46. ↑ Martina Ahola Ubis: Suomen turvejätti lopettaa energiaturpeen tuotannon Ilta-Sanomat. 1.12.2021. Viitattu 5.8.2022.
  47. ↑ Yritykset | Energiayhtiö Neova ja Lassila & Tikanoja yhdistävät osan liiketoiminnastaan Helsingin Sanomat. 17.12.2021. Viitattu 13.1.2022.
  48. ↑ Yritysostot | Entisen Vapon tytäryhtiö ostaa saksalaisen kasvualustojen valmistajan ja logistiikkayhtiön Helsingin Sanomat. 13.12.2021. Viitattu 13.1.2022.
  49. ↑ Justus Vento: Neovan liikevaihto oli yli puoli miljardia euroa vuonna 2022 Keskisuomalainen. 2.3.2023. Viitattu 10.3.2023.
  50. ↑ a b Eija Marja-aho: Kasvualustojen valmistaja Kekkilä BVB:stä Neovan kokonaan omistama tytäryhtiö – myös Kekkilä BVB:n toimitusjohtaja vaihtui Keskisuomalainen. 21.2.2022. Viitattu 5.8.2022.
  51. ↑ Neova Oy:n ja Lassila & Tikanoja Oy:n energiapuuliiketoimintojen yhdistyminen etenee Neova Group. 2.5.2022. Viitattu 16.5.2022.
  52. ↑ a b Lassila & Tikanojan ja Neovan yhteinen energiapuufirma sai nimensä väliaikaisen varastointipaikan mukaan Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 5.8.2022.
  53. ↑ a b Neovalla on 1000 megawatin tuulivoimahankkeet hankekehityksessä Rakennuslehti. 14.04.2022. Viitattu 05.08.2022.
  54. ↑ a b Suomen suurin pellettivalmistaja joutui keskeyttämään pellettien myynnin – tilausmäärät ovat ylittäneet ennusteet monikymmenkertaisesti Yle Uutiset. 19.9.2022. Viitattu 10.3.2023.
  55. ↑ Eija Marja-aho: Jyväskyläläiseen Neova-konserniin kuuluva Hasselfors Garden ostaa ruotsalaisen Algominin Keskisuomalainen. 9.11.2022. Viitattu 10.3.2023.
  56. ↑ Irlantilaisyhtiö suunnittelee Etelä-Lappiin 800 miljoonan euron tehdasinvestointia Ilta-Sanomat. 26.1.2023. Viitattu 10.3.2023.
  57. ↑ Cilla Bhose: Irlantilaisyhtiö suunnittelee jätti-investointia Ranualle Kauppalehti. Viitattu 14.3.2023.
  58. ↑ Eeva Törmänen: Peräseinäjoella levitettiin vanhalle turvesuolle ohut kerros rahkasammalta – Kasvuston satoa kerätään 10 vuoden päästä Tekniikka&Talous. Viitattu 10.3.2023.
  59. ↑ Eija Marja-aho: Jyväskyläläinen Neova kokeilee rahkasammaleen viljelyä entisellä turvetuotantoalueella – keräämään päästään viimeistään kymmenen vuoden kuluttua Keskisuomalainen. 21.2.2023. Viitattu 10.3.2023.
  60. ↑ a b Liiketoiminnot - Neova Group neova-group.com. Viitattu 10.3.2023.
  61. ↑ Ilomantsin aktiivihiilitehtaan tuotanto on keskeytynyt useaksi kuukaudeksi - "Aktivointiuuniin on tullut koekäytössä vaurioita", toteaa liiketoimintajohtaja Jaakko Myllymäki Neova Carbonsista Karjalainen. Viitattu 5.8.2022.
  62. ↑ Kemia-lehden toimitus: Neova ja Jyväskylän yliopisto kehittävät kemian kiertotaloutta Kemia-lehti. 28.11.2021. Arkistoitu 5.8.2022. Viitattu 5.8.2022.
  63. ↑ Neova selvittää biostimulanttitehtaan perustamista Kokkolaan tai Seinäjoelle – turvepohjaisilla tuotteilla pyrittäisiin vientimarkkinoille Yle Uutiset. 19.5.2021. Viitattu 5.8.2022.
  64. ↑ a b c d Kyösti Jurvelin: Vaposta sukeutuneen Neovan Ilomantsin tehdas saa lentävän lähdön Kauppalehti. Viitattu 24.9.2021.
  65. ↑ a b c Vapo karistaa turpeen tuoksun nimestään – uusi nimi on Neova Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 24.9.2021.
  66. ↑ Kyösti Jurvelin: Valtionyhtiön tytär kahmii kirjaimellisesti kasvualustoja Saksasta – Energiaturpeen tuottaminen loppuu Kauppalehti. Viitattu 13.1.2022.
  67. ↑ a b c Koronan viivästämä aktiivihiilitehdas saadaan tuotantoon Ilomantsissa - vuoden tuotanto on jo korvamerkitty vientiin, tehdas aiotaan laajentaa kaksilinjaiseksi Karjalainen. Viitattu 27.9.2021.
  68. ↑ Aktiivihiilitehtaan käyttöönotto on alkanut Ilomantsissa, tuotanto alkanee alkukeväällä Yle Uutiset. 20.1.2023. Viitattu 10.3.2023.
  69. ↑ a b c d Kyösti Jurvelin: Jos Vapoa on uskominen, turpeesta sukeutuu ihmeaine – Uutta tehdastaan tänään juhlistava yhtiö hakee uusista tuotteista yli 100 miljoonan euron liiketoimintaa Kauppalehti. Viitattu 24.9.2021.
  70. ↑ Lassila, Anni: Ilmastonmuutos | Elokapinan ”veri-isku” saattoi osua oikeaan: Suomi aikoo kasvattaa turvetuotantoa Helsingin Sanomat. 27.9.2024. Viitattu 29.9.2024.
  71. ↑ Sofia Virtanen: Valtionyhtiö ottaa askeleen kohti nopeasti uusiutuvia rakaa-aineita – Neova alkaa testaamaan Kouvolan Karhunsuolla pajun kasvatusta aktiivihiilen raaka-aineeksi Kauppalehti. Viitattu 24.9.2021.
  72. ↑ Yli-Iihin suunnitellaan kahta tuuli- ja aurinkovoimahanketta Kaleva. Viitattu 5.8.2022.
  73. ↑ Jorma Rahkonen: Neova kaavailee aurinko- ja tuulivoimapuistoja turvetuotannosta poistuville alueille – Karstulan Kaijansuolle suunnitellaan aurinkovoimalaa ja seitsemää tuulivoimalaa Keskisuomalainen. 13.4.2022. Viitattu 5.8.2022.
  74. ↑ Annastiina Airaksinen: Turvetuottaja aikoo tehdä täyskäännöksen ja rakentaa soille aurinkovoimaa – ”noussut nopeasti houkuttelevaksi energiavaihtoehdoksi” Kauppalehti. Viitattu 10.3.2023.
  75. ↑ a b Neova ja Lapuan peruna suunnittelevat biostimulanttitehdasta Lapualle Yle Uutiset. 17.5.2022. Viitattu 14.3.2023.
  76. ↑ a b c Energia | Suomen turvejätti lopettaa energiaturpeen tuotannon, käyttö romahtaa koko maassa: ”Ollaan markkinataloudessa eikä tehdä sellaista tavaraa, joka ei käy kaupaksi” Helsingin Sanomat. 1.12.2021. Viitattu 13.1.2022.
  77. ↑ Energiaturve Neova Group. Viitattu 9.8.2022.
  78. ↑ a b Jorma Rahkonen: Neova myy tuhat hehtaaria kosteikkoja, Keski-Suomesta tarjolla kolme kohdetta – kosteikkokaupassa korostuu yksi ostajaryhmä Keskisuomalainen. 6.5.2022. Viitattu 10.8.2022.
  79. ↑ a b c Ruokohelvelle haetaan viljelijöitä – Erityisesti kiinnostavat yli viiden hehtaarin viljelyalat alle 150 kilometrin etäisyydellä länsirannikosta Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 10.3.2023.
  80. ↑ a b Ruokohelvelle haetaan viljelijöitä – Erityisesti kiinnostavat yli viiden hehtaarin viljelyalat alle 150 kilometrin etäisyydellä länsirannikosta Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 10.3.2023.
  81. ↑ Mirja Laukka-Kiikkala: Turvetuotannon vastustajat suomivat Vapoa ja ely-keskusta Keskisuomalainen. Viitattu 12.3.2017.
  82. ↑ SLL: Turvepäästöt lasketaan väärin Yle Uutiset. Viitattu 24.9.2021.
  83. ↑ Turvetuotantoa on syytetty suotta järvien likaantumisesta – tutkijat perkasivat 62 järven pohjamudat, ei vesistötaakkaa Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 24.9.2021.
  84. ↑ Tervonen, Tuukka: Eduskuntatalon töhriminen oli viesti valtionyhtiölle, joka hallitsee Ruotsin turvemarkkinoita – näin yritys vastaa Yle Uutiset. 25.9.2024. Viitattu 26.9.2024.
  85. ↑ Kervinen, Elina: Valtion­yhtiö Neova Eduskuntataloa töhrineiden aktivistien turve­näkemyksistä: ”Täysin virheellisiä väittämiä” Helsingin Sanomat. 25.9.2024. Viitattu 26.9.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Neova&oldid=22663763”